Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Mikä ihana aamu

Kuinka riemullista onkaan kevään kirkkaus ja aamu aurinko joka värjää taivaan niin siniseksi kuin on Suomen Lipun Risti! On kuin saisi herätä pitkästä pahasta unesta?! Tämä ihana aamun valo todistaa Jumalan olemassaolosta iankaikkisesti! Vaikka huolet ovat samat jotka ovat koko maailmaa nyt ahdistaneet jo vuoden niin Jumala On! Meidän Herramme ja Vapahtajamme elää!

Hän on, Hän Elää ja koko Luomakunta häntä ylistää ja hänestä todistaa. Pitkä yö on jäävä joskus taakse ja sen jälkeen ei pimeyttä enää ole! Niin kuin nyt, tänä aamuna aurinko on kirkas ja taivaallaan niin kuin kuuluukin, niin tulee Jumalan Sana toteutumaan kun aika on. Hallelujah!

Olen nuoruudessani ollut äärettömän ihastunut yhteen tiettyyn mieheen ja lauluun, monet silloiset lähimmäiseni sitä naureskelivat ja aina yrittivät sitä laulaa mallin mukaisesti, mutta kukapa olisi ollut hänen, ihastukseni, veroinen?!

Tänä aamupäivänä menin tämän koneeni kautta sitä laulua ja miestä etsimään ja voi kuinka nautin! Mies on tai oli, en tiedä onko hän vielä, kuitenkin Louis Armstrong ja hänen ihana, sittemmin suomennettukin laulunsa ”What Wonderful Word”! Minusta siinä on taivaallinen sanoma ja sävel! Mielestäni olennainen, vähän sama kuin ”Jumalan kunnia luonnossa”!

On minulla tässä edessäni myös englanninkieliset sanat tuohon ihanaan lauluun, mutta en niitä tähän kirjoita. Vaikka en tiedäkään onko täällä lukijoissa enää sellaisia, sen ikäisiä, ihmisiä jotka Louisin muistaa?

Ajattelin jättää tämän kirjoittamisen iltaan, mutta nyt odotan ulkona sen verran ilman lämpenevän että tarkenen edes hetkeksi mennä terassilleni istumaan, OI! Avasin kuitenkin Raamattuni ja vaikka aina on varotettu ns. ”peukalopaikoista” niin laitanpa tähän kuitenkin vielä sen mikä aukesi! Psalmi 63: 4-6: ”Sinun armosi on suurempi kuin elämä” Daavidin psalmi, jonka hän sepitti Juudan autiomaassa!

– ” Suurempi kuin elämä on Sinun Armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin!  Ja vielä jatkaen jakeesta 7:

Minä ajattelen sinua levätessäni, SINÄ OLET mielessäni yön hetkinä; Sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja Sinun oikea kätesi TUKEE minua!” 

” Valkeus kirkas päällä synkän maan, nyt johdata! Tietä en itse tunne ollenkaan. Nyt johdata. Matkaani ohjaa, kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen. – Herra, et kesken heitä, tiedän sen, viet taivaaseen. Yön yli, vuorten, soiden. virtojen viet taivaaseen. Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan, ja VALKEUS EI SAMMU MILLOINKAAN!”

What a wonderful word!


2 kommenttia

Hajanaisia ja historiaa

Hajanaisia tarkoittaa ettei mitään selvää tekstiä ole tulossa vaan pikemminkin aivan muuta.

Aloitan ensin taas Tapion viimeisimmästä blogista!!! Huutomerkkien kera monestakin syystä, mainiten ensimmäisenä sen koko viimeisimmän kappaleen tekstistään! Mutta sytykkeen tälle antaa myös ns. julkinen keskustelu ja kirjoittelu esim. Kotimaa lehden sivuilla! Lehti ei minulle tule mutta siellä me tutustuimme Tapion kanssa kirjoittaessamme kommentteja kulloiseenkin aiheeseen. Ja edelleen käyn aiheita katsastamassa.

Toinen ja tärkeämpi sytyke tulee Eero Huovisen kirjasta ”Parhain Päin” – kirjoituksia elämästä, Jumalasta ja Armosta. Olen nyt lukenut sen 464 sivua ja saanut taas kokea ihmeitä! Ensiksikin hän kirjoittaa niin kuin puhuukin, ketään provosoimatta mutta aina perustaen Jumalan Sanaan näkemyksensä! Kirjoitin aiemmin Pyhästä Hengestä ja kuinka ollakaan sain tukea itse Huoviselta, Hänen tekstistään, samasta aiheesta.! Kiitos  Jumalalle ihmeestään!

Sen verran palaan tuohon Kotimaa lehteen että samat nimet, jotka silloin aikoinaan olivat ns. ”kantona kaskessa” eli eri mieltä kuin me silloinkin, kun siellä kirjoittelimme, ovat edelleen ja sinnikkäästi toistamassa samoja mielipiteitään kuin aikoinaan.-  Liittyen myös Eero Huovisen aiheeseen Avioliiton erityisasemasta Raamatun, Jumalan sanan mukaisesti! Huovinen ei koskaan tuomitse ketään vaikka pitääkin kiinni siitä mikä kirjoitettu on! Tässäkin avioliittoasiassa että avioliitto on Jumalan asettamana miehen ja naisen toisilleen tarkoittama. – Ja että siitä tulee pitää kiinni, kuten kaikesta muustakin jonka Jumala on säätänyt ihmisille omassa tahdossaan. Ei ole muuta tietä Jumalan tahdon toteutumiseksi.

Espoolaisena minua surettaa kovasti ettemme saaneet piispaksemme sitä miestä, jonka me monet olisimme tahtoneet. Häntä joka pitää loppuun asti kiinni siitä mitä Jumalan sanana kirjoitettu on! Kun tätä mietin ja surin, niin jotenkin vaan tuli mieleeni Daavid ja Goljat!!?? Ja pitihän sekin oiken etsiä, sisältä lukea ja kuinka ollakaan taas itkeä. Näyttää ja tuntuu niin siltä että vastassamme on suuri ja peljättävä Goljat ajassamme, moninkin tavoin.? Mutta kun Herra on meidän puolellamme, kuka VOI olla meitä vastaan!

Niin olivat Daavidilla pienet eväät ja pieni kivi taistelussaan väkevää Goljatia vastaan, mutta kun Herra oli hänen kanssaan, hän paimenpoika Daavid, voitti ja hänestä Jumala teki kuninkaan! Hän Daavid, joka oli Jumalan valitsema valitsema Kuningas lopulta ja omana aikanaan, ja kuka hänestä syntyikään! Raamattu, ihana ja ihmeellinen Kirja! Hengen, Voiman, ja Elämän kirja! Mutta myös taistelun.

Yksi niistä kertomuksista jotka minua aina siunaavat ja puhuttelevat on myös Jesajan kirjassa Hiskiasta. Kaikkein eniten pidän Hiskian psalmista se löytyy luvusta 38! Kun päästään jakeeseen10 ja siitä eteenpäin, hän valittaa kohtaloaan, mutta jakeessa 16 hän jo sanoo:” Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi” ja 17. ”Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta”…. ja vielä Hiskia ylistää jakeessa 20:”Herra on minut pelastanut, Hänen ylistystään soi meidän soittomme Hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä” jne..

Eli, Koko Raamattu on Jumalan Sanaa mitään siitä poistamatta tai siihen lisäämättä, tuntui tai näytti meistä miltä tahansa! Ei menetetä toivoamme, jos joku on menettämässäkään?! Luetaan rukoillaan ja uskotaan, siunataan ja muistetaan toisiamme näinäkin vaikeina aikoina, niin kuin Jumalan kansa on aina tehnyt. Ja lopuksi psalmi 40 josta ainakin jakeista 7-11! Pidetään kiinni Jumalan Sanasta ja rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta ja kiitetään Isänmaastamme, jolle myös pyydämme Jumalan siunausta ja varjelusta, kuten täällä eläville ihmisillekin.

Jesaja 40:12-31 Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä!


Jätä kommentti

Armolahjat arjessa

Nyt otti Tapio sellaisen aiheen jota ei voi ohittaa henkilökohtaisella kommentilla vaan on kirjoitettava kokonainen teksti aiheestaan!Joka ainoa sana ja lause Tapiolla on totisinta totta ja yhtä Raamatun ilmoituksen kanssa. Näin juuri on! Ja kuitenkin minä itse vastaan tästä tekstistäni.

Kaikki tämä, mistä Tapio kirjoittaa, on juuri sitä armolahjaa josta Raamattu kertoo ja jonka lupaa!  Sanoohan Jeesus itsekin, ennen palaamistaan Isänsä ja Isämme luo, että Hän lähettää meille toisen puolustajan Pyhän Hengen olemaan meidän kanssamme. Ja tämä tapahtui jonkin aikaa Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, Helluntaina! Me todellakin olemme saaneet Pyhän Hengen Hänen, Jeesuksen, sijaisena olemaan jokapäivä kanssamme, kun sen oikeasti ymmärrämme ja vastaanotamme, Jumalan Armolahjana! Tätä on sanottu ”helluntailaisuudeksi” mutta ei se sitä ainoastaan ole ns. seurakuntamuotona, vaan täyttä Jumalan Sanaa ja todellisuutta!

Ilman Pyhää Henkeä me olemme ilman todellista Elämää ja armolahjoja. Uskallan näin sanoa. Pyhä Henki avaa meille Jumalan Sanan kokonaisuudessaan ja Pyhä Henki antaa meille sen saman, minkä Jeesus antoi elämänsä päivinä olemisellaan läsnä opetuslastensa elämässä opettajana ja Jumalan Ainoana Poikana, jolla oli kaikki viisaus ja valta.! Siksi ja sen seurauksena meillä on tämä kallis Aarre, Jumalan Sana Kaikessa mahtavuudessaan! Myös ne tarvitsemamme Pyhän Hengen lahjat joitten avulla Jumala kauttamme toimii. Mutta on erotettava että ne todella ovat, ja toimivat, Jumalan Sanan mukaisesti ja kautta. Armolahjoja ei pidä väheksyä, kieltää eikä pelätä.

Kaiken tulee vain ”toimia,” juuri niin kuin Tapiokin kirjoittaa. Armolahjat ovat Pyhiä ja tulevat Jumalalta. Aina. Eivät ihmisen tahdosta, viisaudesta, yrityksestä tai olemisesta, vaan uskosta ja armosta. Paljon on väärinkäsityksiäkin tästä asiasta ja jotkut tehneet ehken Pyhän Hengen nimissä ”temppuja” jotka ovat ihmislähtöisiä, ellen sanoisi kaikkein pahimmasta lähteestä lähtöisin? Näistäkin Sana kertoo ja varoittaa. Jo Raamatussakin kerrotaan eräästä ”noidasta” joka tahtoi ostaa itselleen armolahjoja!

Silti ei saisi olla liian arka, koska Jumala voi todellakin käyttää meitä ihmisiä toistemme parhaimmaksi avuksi juuri näillä Pyhän Hengen vaikuttamilla lahjoilla. Jotka eivät ole lähtöisin meistä itsestämme!!! Jumala on tarkoittanut armolahjat hyviksi lahjoiksi, Jumalallisiksi lahjoiksi avuksi ihmisille. Sekä niille, jotka lahjoja ovat saaneet, että niille joilla niitä ei vielä ole, tai eivät ole uskaltaneet ottaa niitä vastaan uskossa.

Pyhä Henki Kirkastaa Kristusta! Kun meillä on armolahja tai lahjoja, niiden tulee olla todellakin kirkkaudeksi ja avuksi, Hengen lahjaksi ja Voimaksi ihmisille. Sanalla sanoen heräämiseksi todelliseen Jumalan tuntemiseen ja haluksi lukea Raamattua nöyrällä mutta riemullisella mielellä! Uskoen Sanan Jumalan Sanaksi ja Kristuksen Jeesuksen lihaksi tulleeksi pelastajaksemme Jumalan ainosyntyisenä Poikana.

Kirkkoherra Seppo Hämäläinen on vuonna 2002 kirjoittanut kirjan ”Armolahjat arjessa” kustantanut Uusi Tie. Sitä ei liene enää saatavilla? En tiedä miksi, mutta teksti on raamatullista ja hyvin kirjoitettua. Kuitenkin tämä mitä tässä kirjoitan on oma kokemukseni ja Jumalalle kiitos myös ”lahjani”. Olen vaan surullinen ettei meidän ns. ”kansankirkkomme” opetuksiin nämä ole varsinaisesti kuuluneet ja opetus sikäli jäänyt ns. ”puolitiehen”. Helluntailaisuutta on pidetty lahkona aikoinaan, enkä ihmettele. Heidänkin kohdallaan on ollut kyse vain ihmisistä, mutta näen myös yhtäläisyyttä alkuseurakuntaan. Vainottiinhan heitäkin, eikä heihin uskottu. Mutta sanoohan Jeesuskin, mikä sopii Hänelle itselleen sopii hänen opetuslapsilleenkin. Ja niin on.

Kirjoitan tämän siksi että lukija saisi rohkeutta lukea Raamattua ns. ”sisälukuna” uskoen mikä kirjoitettu on. Niin tehden voi saadaa kokonaan uuden elämän! Uuden kyvyn nähdä ja kokea Kaikkivaltias Jumala ja Jeesus Kristus Elävän Pyhän Hengen kautta ja avulla! Hän, Pyhä Henki on Jeesuksen lähettämä ”Toinen Puolustaja” vaikka me rukoilemmekin Jumalaa, jotkut Jeesuksen nimessä ja veressäkin ja Joka minusta on myöskin kaunista koska se johtaa totuuden ja armon äärille!

Nyt ei tule virttä eikä hengellistä laulua vaan totinen rukous ja toive siitä, että Jumalan Sana kokonaisuudessaan tulisi mahdollisimman rakkaaksi ja toimivaksi kaikkien meidän kanssamme, kaikista vastoinkäymisistä ja esteistä huolimatta! Nyt On Jumalan Sanan aika, maailmassa ahdistuksen ja kaikenlaisen pelon ilmapiiriin tulevan Iankaikkisen Totuuden aika. Sielujen Pelastumisen aika.

Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Aika! Jumala siunatkoon Sinua ja meitä kaikkia! Totisesti Aamen.


2 kommenttia

Surun vuosi

Aika paljon ennen tätä Tapion viimeisintä koskettavaa tekstiä oli mielessäni aihe josta ajattelin kirjoittaa, mutta en sitten kuitenkaan. Ja nyt on otsikko vaihtunut, vaikka osittain sama kuin aikaisemminkin oli. Tunnustan suoraan että mennyt vuosi on ollut erittäin raskas monellakin tavalla. Kaikesta en kirjoita, mutta vuosi sitten vähän joulun jälkeen kuoli kaikkein läheisin ja pitkäaikaisin ystäväni. Yhdeksän vuoden ikäerostamme huolimatta meistä tuli kuin sisarukset ja uskoimme toisillemme kaikki asiamme ja tavatessamme täällä luonani, rukoilimme ja lauloimme yhdessä, tästä on vaikea kirjoittaa itkemättä.

En päässyt hänen hautajaisiinsa koska en tiennyt tarpeeksi ajoissa hänen kuolemastaan ja häneltä jäi muistisairas mies joka ei osannut ottaa yhteyttä. Tämä ystäväni soitti minulle säännöllisesti siitä lähtien kun emme enää pystyneet fyysisesti tapaamaan, ja aina riitti puhumista. Kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä, niin kuin se ehkä useimmiten tuleekin. Eräs toinen ystävä itseäni nuorempi kuoli nyt syksyllä. Hänen siunaustilaisuuteensa kyllä kutsuttiin, mutta sinne en jaksanut. Kuolemat ovat luonnollisia meidän kaikkien kohdalla, mutta pandemiat eivät.

Uskovien yhteys on kultaakin kalliimpaa ja kokoontuminen omassa seurakunnassa antaa Elämän Voimaa! Ja nyt on tämäkin ulottuvuus tavoittamattomissa. Paljon muutakin surun kuormaa ja huolta on vaan kertymistään kertynyt. Aina vaan syvemmin olen kokenut ulkopuolisuutta koko elämään. Toivonut ja rukoillutkin jotain muutosta. Ihmetellyt miksi minä vielä olen täällä.?Ei se selviä ihmettelylläni vain Jumala senkin tietää.

Raamattu on se kirja, joka ainoana pitää elämäni liekkiä yllä! Ja kuitenkin Jumala on luonut meidät, ei ainoastaan omaan yhteyteensä vaan toistemme! Ihminen kaipaa ihmistä, tarvitsee kontaktia toiseen kaltaiseensa, saada puhua ja kuunnella. Kaipaa näkemistä ja kosketusta, mutta mitään näistä ei ole ollut tänä surun vuonna. Tähän nyt sopisi se Yksi Runo, jota en ole koskaan kirjoittanut, mutta se olisi pitkä ja kirjoitan muutenkin pitkästi.

Miksi tulin tähän nyt? Koska JUMALA ON!

Olin päiviä ajatellut että minun täytyy saada kontakti johonkin ihmiseen johon luotan ja joka tuntee sekä minut että tyttäreni ja tietää edes jotain elämästämme. Ja niin tapahtui! En olisi voinut saada parempaa vastausta tarpeeseeni ja kuitenkin ikävä jäi. Lupasin kirjoittaa hänelle jonain päivänä, ehkä kirjoitan, mutta ei se ole sama, kuin että ihmisen näkisi, hän olisi läsnä.

Jumala On! Eilisestä lähtien on soinut mielessäni ja tänään aina vaan voimakkaammin ihanista ihanin laulu jossa koen voimakkaasti Herran hyvyyden, armon ja laupeuden! Senkin etten kuitenkaan ole yksin ja kaikilta hukassa – emmekä kukaan meistä jotka saamme tuntea Hänet! Vaan saamme, kaikesta inhimillisyydestämme huolimatta olla Hänen armonsa, rakkautensa ja Hyvän Pyhän Henkensä läheisyyden kosketuksessa.

Ja vaikka tulee taas pitkästi niin tässä on se laulu joka soi sisimmässäni! Ja tässä on sen kirjoittamatta jääneen tekstini sisältö ja sanat: parempi kai myöhäänkin kuin ei ollenkaan?

” Jumalan Rauhaa mä tahdon sulle toivottaa. Jumalan Rauhaa saat tänään ammentaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Yhteys Luojaan, se yhdeksi myös meidät saa, Rakkauden tuojaan saat kätes kohottaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Jumalan Rauha, se kaikkialla vallitkoon. Jumalan Rauha, se meitä hallitkoon. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!”

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä!

 


1 kommentti

Yhtä ihmettä

Aika pitkälle loppiais aamusta on jo tultu keskipäivään. Aika on mennyt selaillessani tällä blogitaivas sivulla esiin nostettuja vanhojakin tekstejä ja mietiskellyt kuinka  monenlaista on tullut kirjoiteltua. Mielenkiintoisia ovat alkuaikojen tekstit kun niihin on kommentoitu pitkästikin ja tullut samoin vastailtua. Mutta tänään mietin Loppiaisen sanomaa! Tähän kirvoitti ja antoi voimia aamulla kuuntelemani Ylen radio Jumalan palvelus!!! Oli selkeää ja ruokkivaa Jumalan Sanaa, siunaavaa – ja lopussa laulettiin edelliseen blogiini laittamani laulu ”Maa on niin kaunis”?!

Olen melkein poikkeuksetta saanut, todella usein, jotain kautta vahvistuksen kirjoittamilleni teksteille ja sellainen rohkaisee ja siunaa aivan erityisesti kun itse arkana asiastaan aloittaa.. Kun ei osaa omiaan tekstejään arvioida kirjoittaa vaan uskossa siihen että jollain ihmisellä Suomen taivaan alla ts. Jumalan taivaan alla on tarve myös näiden lukemiseen?

Raamatussa kerrotaan kuinka Tietäjät, eli viisaat miehet, lähtivät kaukaa matkaan nähtyään taivaalla merkin; tähden joka oli suurempi muita. He tähtien tutkijoina olivat varmoja ihmeestä ja lähtivät etsimään vastausta. Matkallaan menivät ensin Herodeksen palatsiin, mutta se ei ollut oikea osoite! Oikea osoite oli karjasuoja, jota tosin on nykytietämys jo muuttanut joksikin hieman paremmaksi paikaksi? Olkoon kuinka vaan, tärkeintä on oikean kohteen löytyminen!

Oikean kohteen löytäminen ja löytyminen! Eikä se ole mikään, eikä kukaan muu, kuin Jeesus Kirstus Kaikkivaltiaan ja Armollisen Jumalan ainoa Poika, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Emme me ihmisinä tätä voi koskaan täällä ajassa täysin ymmärtää ja heikkoa on uskommekin, mutta totta se on. Tänäänkin, vaikean vuoden päättyessä ja uuden tuntemattoman alussa.

Me toivotamme toisillemme kaikkea hyvää, toivotamme siunausta vailla tietoa huomisesta, mutta sydämissämme toivo ja toive että Jumala meitä kaikkia siunaisi.

Mietin kuitenkin mistä ihminen tietää mikä kaikki esim. murhekin tai hätä, voivat kääntyä lopulta siunaukseksi? Vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Nytkin on mielessäni joku Raamatun kohta aiheesta, mutta en sitä nyt hae tähän kun pyrin saamaan tekstini loppuun. Mutta jos ulkomuistiini on luottamista nyt kuitenkin sen verran että siinä saatettin sanoa:” Katso onneksi minulle kääntyi katkera murhe”?

Joka tapauksessa näinkin voi oikeasti käydä kun ihminen saa kokea Jumalan kutsun niin voimakkaana ettei voi muuta kuin ottaa sen vastaan Uskolla ja Hämmästyksellä, ja opetella uutta elämää armosta kiitoksen kanssa. Tähän opetteluun menee koko tämä elämä mutta se on ihanin, kaunein ja toivorikkain tie! Mitähän tietäjät mahtoivat ajatella ja kokea kotimatkallaan. Minä uskon että he riemuitsivat vailla vertaa!

Meinasin laittaa jonkin loppiaisajan virren taas tähän loppuun, mutta sielussani soi kuitenkin lapsena oppimani ja paljon siteeraamani virsi 299. Siinä on virsikirjassa peräti 9 säkeistöä, mutta laitan vain 1, 6 ja 8 säkeistöt. Siunausta sinulle, joka jaksat taas tämänkin lukea, Jeesus Vapahtajamme kanssasi tänäänkin ja joka elämäsi päivä!

” Ei mikään niin voi virvoittaa. En muusta iloani saa, Ei autuutta saa suurempaa Kuin minkä Jeesus lahjoittaa. (6) On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous (8) Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys On Vapahtajan yhteys.” (v. 1959 vk)


2 kommenttia

Sana ja laulu

Tänä aamuna mieleeni tulivat sanat ettei Jumala, :” joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, – asu käsin tehdyissä temppeleissä..”? Piti sitten hakea se kohta Apostolien teoista. Luku 17. Mitä pidemmälle asiaa selasin ja yritin ymmärtää niin sen syvemmin tiesin olevani vain tavallinen ihminen. Mutta se sai tutkimaan ja lukemaan, jälleen kerran noita ihania Apostolien Tekoja Raamatusta. On siinä kertomusta kerrakseen! Olen aina ihaillut Paavalia. Ja joka kerta kun hänen elämän kohtaloistaan luen kunnioitukseni sekä Kaikkivaltiasta Jumalaa että Paavalia kohtaan lisääntyy, jos mahdollista. Ihmeellisiä saa Jumala sekä maailmassa että ihmisissä aikaan! Ja mitä kaikkea lopulta Taivaassaankaan!?

On saanut ja saa. Tuo kohta jatkuu seuraavasti ja selittävästi:” – Eikä Hän (Jumala) ole ihmiskäsin palveltavissa, ikäänkuin Hän tarvitsisi jotakin HÄN joka itse antaa kaikille elämän, Hengen ja Kaiken muun!” Tekisi taas mieleni kirjoittaa kaikki loppukin mitä tässä luvussa ja jakeissa kerrotaan, mutta ei auta. Niin Ihana On Jumalan Sana! Ikuisesti kestävä ja tosi. –  Mutta Sinä jota asia kiinnostaa ja jos et jaksa koko Apostolien tekoja lukea, lue tuo 17 luku?

Minua lohduttaa ja auttaa se ettei Herra jää asumaan vain temppeleihin vaan tulee ihmisen luo, hänen mataliin majoihinsa siunaten ja antaen jatkuvasti uutta voimaa ja iloa jotka molemmat voidaan liittää tuohon niin usein toistettuun sanaan siunaus! Me toivotamme toisillemme siunausta ja Jumala siunaa. Usein me emme ajattele sen kummempia mutta olisi ehken syytä! Mutta on niinkin että tuo toivotus voi tulla myös syvältä sydämestä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan!

Jotenkin olen taas itkuisella ”tuulella”? Huoh, vaikea on elää välillä itseni kanssa, tai oikeastaan melkein aina. Joka tapauksessa Kiitos Herralle Sanastaan! En ymmärrä kuinka ilman Jumalan Sanaa voi kukaan elääkään. Eikä ole tarkoituskaan. Minusta Tapiokin kirjoitti viimeksi jotain aiheesta ja juuri niin kuin pitääkin. Nyt en käynyt sitä uusiksi lukemassa, mutta taisi Jumalan sanan siemenien kylvämisestä kirjoittaa. Tärkeimmistä täkein ihmisille uskottu tehtävä tässä maailmassa.

Ja sitten – mallisiin. Tänään on tänne etelään tullut lunta ja oikein aikalailla! Maa, puut ja kaikki mahdollinen on nyt valkeana. Kun olimme tyttäreni kanssa rukoilleet itse asiassa hän enemmän kuin minä, joka täysin siemauksin olin kyllä Hengessä mukana, niin hänen lähdettyään tulivat mieleeni seuraavan tutun mutta kauniin laulun sanat:

” Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun JEESUS meille ARMON toi.”

Kiitos Jumalalle taas tästäkin joulun ajasta. Jumala maatamme ja kansaamme jatkuvasti siunatkoon.!


11 kommenttia

Kaikesta huolimatta

Jumala on ihmeellinen ja hänen sanansa tekee tehtävänsä kaikkina aikoina ja kaikenlaisissa olosuhteissa! Meillekin kuuluu sama sanoma kuin aikoinaan paimenille heidän pelästyessään Herran enkeliä joka taivaallista kirkkautta hohtaen seisoi heidän edessään ilmoittaen koko maailmankaikkeutta koskevan uutisen! ”Älkää pelätkö!!! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta Ilosta joka on tuleva kaikelle kansalle! Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Ja tämä on teille merkkinä; te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä!”

Olen miettinyt ja pohtinut asioita alakuloisena ja aika uupuneena, enkä ole nähnyt Valoa. Pelko vallitsevasta tilanteesta ja yksin oleminen ovat vallanneet mieleni. Mutta Joulussa ja sen sanomassa on ihmeellinen Voima ja Kirkkaus! Sellainen joka ei vaan himmene eikä muuksi muutu kuin se on ollut Herramme ja Vapahtajamme syntyessä ja hänen olemisessaan Jumalan Poikana ja ihmisenä täällä alhaalla meidän keskellämme.

Niin kuin Hän nytkin On!!! Hän on ihmiskunnan Herra ja Vapahtaja! Joulun Henki on Pyhä Joka murtaa ja avartaa näköalaa alakuloiseenkin tunnelmaan. Siunattu Vapahtaja, siunattu Henki! Minä kirjoitan tätä nyt, koska olen menossa aaton aattona pieneen leikkaukseen oikeasta kädestäni enkä tiedä koska voin seuraavan kerran kirjoittaa. Mutta en tiedä sitäkään onko se edes tarpeen, olenhan nyt kirjoittanut, kun vuosi vaihtuu, täällä 7 vuotta ja ikää tullut saman verran lisää.

Moni asia on muuttunut näinä aikoina. Alussa meitä kirjoittajia oli todellakin enemmän ja kävimme jopa pitkiä keskusteluja keskenämme näillä sivuilla ja ne rohkaisivat, ilahduttivat ja avartivat myöskin kun ihmiset ottivat kantaa ja ilmaisivat omia ajatuksiaan. Nyt on kaikenlaiset koneet ja ohjelmat yms. jossa ihmiset kohtaavat toisiaan.

Mutta, minä joka en ole saanut kokea mitään muita suuria ihmeitä kuin sen kaikkein suurimman eli saanut kohdata Elävän Elämäni Herran Jeesuksen Kristuksen totisesti omana pelastajanani sain muutama päivä sitten kokea sellaista jota tuskin tulen unohtamaan. Koronan vuoksi terveyskeskuksessamme ei oteta vastaan ns. normaalikäyntejä ja minulla on nyt ainakin loppukesästä lähtien ollut hankala vaiva oikean käden sormessani.

Kun en päässyt terv.keskukseen tytär sanoi että mene vaan nyt yksityiselle kyllä se raha jostain löytyy! No, tilasin ajan yksityiselle ja tapasin mieslääkärin jollaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut. Hänestä tulvi suorastaan lämpö ja myötäelo sekä taito kuunnella ja keskittyä asiaan. Ja hän lähetti minut leikkaukseen, mutta yksityiselle, koska oli sitä mieltä että olen jo tarpeeksi kipuillut ja sormi on operoitava. Ja sitten hän sanoi: ”Minä en ota sinulta tästä mitään maksua koska en voinut sinua auttaa” ja lisäsi vielä ettei voi toimistomaksuun ottaa kantaa, mutta minulta ei laskutettu sitäkään??!!

Voiko oikeasti tapahtua tällaista, minusta Hän, lääkäri oli Enkeli joka minulle nyt ilmoitti suuren ilon.! Olen kiittänyt Herraani tästä ihmeellisestä kohtaamisesta. En olisi päässyt vaivastani luultavasti pitkään aikaan terv.keskuksen kautta. Ihmeellistä oli myös se että tytär ”sattui” samana päivänä samalle lääkärille vaikean työuupumuksen takia ja sai pitkän sairausloman. Oli aivan yhtä ihmettä hänkin kun oli niin sympaattinen lääkäri, sanoi tytär että: ” kyllä oli siivet sillä lääkärillä selässä” eli oli enkeli!

Pitkästi taas tulee, mutta niinhän sitä sanotaan että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”! Niin paljon kuin olenkin sairaaloissa ja lääkäreissä ollut tämmöistä en ole kokenut ja nyt itkettää ja on koko ajan itku herkässä kun tätä asiaa ajattelen. Minä kyllä koen tässä joulun ihmeen ja lahjan! Jumala näkee, Jumala kuulee, Kaikkivaltias Jumala saa aikaan ihmeen! Hän on nähnyt kuinka uupuneita me tyttäreni kanssa olemme.

Siis! Nyt Kiitän teitä jotka olette blogejani jaksaneet lukea ja tahdon koko sydämestäni toivottaa teille kaikille kaikkea sitä Jumalan armoa ja hyvyyttä mitä vain Hän voi antaa. Kiitän myös Tapiota joka on jaksanut ylläpitää tätä blogia ja toivotan Sinullekin Tapio siunattua joulun aikaa kaikista huolista ja vastuksista/elämän taisteluista huolimatta.

Herra olkoon teidän kaikkien kanssanne ja valaiskoon kirkkaudellaan koko joulun ajan ja tulevan vuoden! Herra on hyvä ja armollinen. Hän ei ota maksua siitä että on ja laupias meitä kohtaan ja rakkautta tulvillaan! Hän on Valkeus ja kirkkaus meidän teillämme elämämme loppuun saakka ja kerran me pääsemme kirkkauden ja levon Valtakuntaan jossa ei sairautta eikä ikävää tunneta! Jossa on ikuinen ilo ja rauha! Siunausta toivottaen sisarenne Herrassa.

 


Jätä kommentti

Miksi ?

Jo muutamia päiviä on tämä otsikko minua puhutellut, mutta varoitan mahdollista lukijaa ettei teksti ole vastaus luultavasti mihinkään. Itse asiassa kysymys ei ole kuulunut sanavarastooni eikä juuri ajatuksiinikaan enää sen jälkeen kun kohtasin Elämäni Herran, Jeesuksen Kristuksen.

En väitä ettenkö Uuden Elämäni alkuaikona tuotakin tuskissani joutunut kyselemään, mutta Jeesuksen rakkaus ja läsnäolo oli niin vahva että tyydyin siihen mitä sain ja mitä jouduin kokemaan. Siis miksi tämä otsikko? Ehkä siksikin etteivät ihmiset yleensä saa tähän vastausta, se ikäänkuin häviää jonnekin vastausta vailla.

On joulun aika. Normaalisti Ilon, Valon ja odotuksen aika.

Olen ajatellut Jeesusta. Ihmistä ja miestä, en vauvaa. Hänestä sanotaan että hän oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, mutta ilman syntiä. Ja siksi hän voi meitä ymmärtää ja auttaa. Hän, Jeesus, eli täällä maailmassa miehenä ja ihmisenä noin 30 vuotiaaksi. En voi olla ajattelematta että nuoruudestaan huolimatta hän ei olisi ehtinyt tulla ”kiusatuksi” niin kuin mekin siihen ikään –  ja enemmänkin. Hänhän tiesi kohtalonsa, ja mistä oli lähtöisin ja mihin palaavansa.

Ja silti tuo kaikkein väkevin huuto ”Jumalani, Jumalani MIKSI minut hylkäsit”, kaikui kautta maailmojen hänen kärsimyksensä viime hetkinä. Hän ei siis ollut kiusattuna ainoastaan silloin, kun vihollinen näytti hänelle maailman aarteet saadakseen hänet lankeamaan, vaan koko aikuiselämänsä hän oli kahden tulen välissä. Niin kuin useimmat meistäkin. Kiusattuna mutta ilman lankeamista, toisin kuin me ihmiset.

Siksi Hän istuu nyt kunnian Valtaistuimella jossa Hänellä on viimeinen sana tuomita tai jättää tuomitsematta. Aamulla vielä mietiskelin ennen kuin nousin vuoteeltani tätä aihetta ja minulla oli monta hienoa ja ylevää ajatusta aiheesta ja Jumalisuudesta, mutta kun pääsin tähän asti päivää, ne parhaimmat himmenivät. Sekin kuuluu inhimillisyyteen.

Joka tapauksessa monet ihmiset ovat koronasta huolimatta hankkimassa kaikenlaista jouluun liittyvää ja miettimässä enemmän maallisia kuin taivaallisia. Ehkä joku on hiljentynytkin pakosta, miettimään enemmän joulun sanomaa kuin normaalisti? Sanassa sanotaan ” missä on aarteesi siellä on sydämesikin” jotenkin, kaikista käännöksistä huolimatta, ajatuksena näin. Tai toisnpäin, kuinka vaan.

Meillä on aineellisesti vaatimaton joulu tyttäreni kanssa ja se on ihanaa. Ei tarvitse väsyä eikä hosua ja kun me molemmat rakastamme Jeesusta ja rukoilemista niin vietämme aikaa yhteydessä toinen toisiimme ja Jeesukseen. Ja HÄN ON läsnä! HÄn On! Hänellä on Jumalan nimi ja valta, Hän ”Minä Olen” on meidän kanssamme. Hänellä ja Hänen Sanassaan ovat myös MIKSI vastaukset! Eivät kysymykset maailmassa, eikä maailmasta lopu, mutta niihin on olemassa iankaikkinen vastaus. Tuntui miltä tuntui.

En tiedä oliko tämä nyt sellainen kuin sen piti olla koska viivyttelin, mutta yksi on varmaa! Jeesus on tullut maailmaan syntisiä, etsiviä ja kyseleviä varten! Sinua, minua ja meitä kaikkia varten. HÄN ON ”Minä Olen se joka Olen”! Tämä ei koskaan muuksi muutu, ei koskaan ja Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet ja vastaukset kaikkeen – aikanaan.

Kiitos, Ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti!

”Jumala on läsnä, Häntä rukoilkaamme, Pyhyydessä palvokaamme. Hän on keskellämme, sydän vaientukoon, kaikki meissä kumartukoon. Ihminen Kristuksen katseen alle vaivu, Pyhän eteen taivu!

Jumala on läsnä, Krubitkin vaipuu, kasvoillensa maahan taipuu. Pyhä, Pyhä, Pyhä! kaikuu korkealta, Jumalan on kaikkivalta! Uhrimme myöskin me köyhät saamme antaa, kiitoksemme kantaa!

Kuningas ja Herra, kuinka kiittää voisin armostasi niin kuin soisin! Kaiken tahdon antaa, olla omanasi, lähestyä istuintasi. Henkeni, ruumiini olkoon vallassasi, palvelijanasi!

Armon meri aava, kehto elämämme, Ilma jota hengitämme, Ihme olet Itse, armahtava Luoja, kaiken pelastus ja suoja. Sinusta, Jumala, turvakätköstäni, löydän Elämäni.

Sydämeni avaa, ota majaksesi, temppeliksi Hengellesi, että Isän kasvot, Kristus kirkastaisit, minussakin muodon saisit. Kaikessa katsella anna hyvyyttäsi, elää edessäsi!”

Aamen!

 


Jätä kommentti

Isä Meidän ja ihmisen ikävä

Jälleen kaksi aihetta jotka ovat pyörineet mielessäni jo useamman päivän ajan, ja jotka yritän ujuttaa samaan tekstiin. Isä Meidän on rukous josta olisi paljonkin sanottavaa ja onkin. Piispa Eero Huovinen on kirjoittanut Isä Meidän rukouksesta 238 sivuisen ”oppaan”. Ja tuo jatko otsikossa kuuluu yhtä hyvin tähän aikaan kuin mihin tahansa – jopa aikojen alkuunkin.

Siihen aikaan kun minun ja veljieni isä, ikäjärjestyksemme mukaan meille opetti tätä Isä meidän rukousta se oli yhdeltä kohtaa erilainen kuin nyt. Silloin muodossa:” Ja anna meille meidän velkamme anteeksi!” Minä olen kaivannut tuota kohtaa! Minusta se on jotenkin armollisempi ja ”lempeämpi” kuin muodossa anna syntimme anteeksi? Tuo synti sana painaa ja ahdistaa.

Tartuin siis innolla piispan kirjaan ja ajattelin saavani jonkinlaisen selvityksen asiaan, ja sainkin, mutta synti sanana pysyy. Ja tullee minua aina ahdistamaan? Mutta hän käy läpi kohta kohdalta tätä rukousta ja juuri tämän Synti sanan alla hän kirjoittaa sellaisen rukouksen josta ekumeenisesti on päätetty kuinka rukoillaan yhdessä silloin kun ollaan tekemisissä muiden kristillisten kirkkojen kanssa, kuten katolilaisten ja ortodoksien. Silloin siis käytetään Luukkaan mukaista tapaa:” Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.”

Minulla on usein ollut kiusaus kappelillamme lausua tämän vanhan mallin mukaan silloin kun yhdessä ääneen rukoilemme, ehkä sen teenkin vielä joskus. Mitä ”Isä Meidän” kirjaan muuten tulee, yli puolen välin luettuani olin innoissani ja ajattelin että jokaisen pitäisi kirja lukea, mutta kun siirryttiin kohti loppua ”siunaus” ikään kuin katosi? Tuli jotenkin raskaaksi se loppu tekstiosuus lukea.

Kuinka sitten tuo toinen aihe? Jossain laulussahan lauletaan näin ”Ihmisen ikävä toisen luo”. Mikä siis olisi muuttunut luomiskertomuksen alkuajoista.? Totesihan Jumala itse, ihmisen luotuaan, ettei ihmisen (miehen Aadamin) ollut hyvä olla yksin. Jos ei ennen niin ainakin nyt, ihmisen ole hyvä olla yksin tämän kauhean taudin runnoessa koko maailmaa ja laittaessa ihmiset karanteeniin ties kuinka pitkäksi aikaa? Pakosti huomaa kuinka masentavasti se vaikuttaa.

Ihmisen ikävä, ei ole pelkästään toisen ihmisen luo ja läheisyyteen, vaan myös ehkä entistä enemmän Jumalan luo.? Onhan niin, että eniten tästä korona ongelmasta lie kärsivät ikäihmiset joiden elämä on muutenkin rajoitettua. Kuten, ja myös monet toisten ihmisten avusta riippuvaiset,  ja yksin asuvat. Me joiden ystäväpiiri ja sukulaiset vain harvenemistaan harvenevat jo kuolemankin kautta. Kyllä monenlaista tunnetta, ajatusta, ja muistoa saa käydä läpi, eivätkä ne aina ole ollenkaan ilon tai kiitoksen puolelta.

Jumala on luonut meidät sellaisiksi, sekä omaan henkilökohtaiseen yhteyteensä että toinen toistemme. Ihmettelen kuinka tätä aikaa josta valo on sammunut, kukaan enää kauaa jaksaa. Kun en minäkään jolla on tieto ja tuntemus Valosta joka ei koskaan sammu! Ja jolla on kokemusta olla yksin. Olen luullut kaikkeen jo tottuneeni, mutta ei, koville ottaa.

Laukkuuni, joka minulla aina kappelillamme mukana on, oli jäänyt pohjalle erään pienen laulun sanat jotka nyt itkettää, mutta yritän saada ne kirjoitettua meille kaikille joilla nyt on kovin yksinäistä ja ikävää. Rukoillaan että Herra armahtaisi meitä, vaikka edessä vielä mitäkin olisi! Ja niin kuin ehken onkin. Jumala sanassaan kuitenkin sanoo:” Älkää peljätkö”! Ja Jeesus lupaa olla meidän kanssamme maailman loppuun saakka.

Sinulle joka tätä jaksat lukea toivotan jaksamista kirjoittamani laulun sanoin. Emme kuitenkaan ole yksin kuin fyysisesti. Ystävät ovat kanssamme joskin ehkä jo odottamassa ylösnousemuksensa päivää tai sitten kukin omissa oloissaan suojellakseen muita ja itseään tältä pahalta taudilta. Mitään ei kuitenkaan tapahdu Jumaln sallimatta, Hän on turvamme – aina elämämme loppuun saakka. Sittenkin!

Turhaan ette tänne tulleet, suotta ette saapuneet, turhaan eivät tietä tallaa etsijänkään askeleet. Turhaan ette tänne tulleet, yksin ette harhailleet. Monet ovat ennen meitä samaa tietä kulkeneet.

Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette taistelleet. Matkamme on vielä kesken Isä hoitaa uupuneet!! Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette työtä tee. Jeesus kulkee keskellämme, lohduttaa ja rohkaisee!” Kiitos Herralle!


Jätä kommentti

Tänä päivänä

Tuntuu siltä kuin tähän maailmaan ei sopisi kuin yksi ainoa asia. Se kuka tulee valituksi Amerikan presidentiksi? Avasipa minkä tahansa laitteen, radion, tv:n, uutissivut yleltä tms. samaa asiaa toistetaan joka paikassa jopa radio Deissä? Turhauttavaa.

Ajattelen viikonpäiviä, ts. olen ajatellut. Tänään on keskiviikko, ns. vapaapäiväni. Ma,ti, to ja pe työpäiviä. Keskiviikko ja lauantai omia ja sunnuntait Herran! Aamulla paistoi ihanasti aurinko ja kun ilahduin siitä, niin hetken päästä menikin taivas pimeäksi. –  Mitähän nyt tekisin kun en pääsekään ulos?

On marraskuun alku. Normaalisti se tietää pimeneviä päiviä ja epätasaista säätä. Pimeän ajan lisääntyessä luonnossa tiedot ns. koronasta eivät paranna tilannetta jos mieli on muutenkin maassa?! Kuinka siis käyttäisin tämän keskiviikkopäivän vapaani? Lukemallako? Vai lepäämällä? Päätin mennä oikaisemaan selkääni ja kipeitä jäseniäni mutta turhautumisen tunne sen kuin lisääntyi!

Siinä maatessani mietin ihmisiä, entisiä ja nykyisiä, jo poistuneita ja vielä jäljellä olevia. Jostain syystä mieleeni tulivat sanat ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo”! Luin ne parista eri käännöksestä!

Nyt on monenlaisia käännöksiä Jumalan Sanasta saatavilla ja viimeisimmästä kuulin tänä aamuna. Sitä mainostettiin nyt kaikkein parhaimpana ja ”ymmärrettävimpänä” suomenkielen kannalta. Tosin se taisi olla uusi testamentti vain, ei koko Raamattu. Ja minulla on jo useampikin käännnös mutta vanhassa vara parempi ja sitäkin käyn vielä kaikkein vanhimmasta tarkistamassa. Sellaisesta jonka kirjaimetkin ovat jo harvojen luettavissa.

Sen verran kuin tuosta uusimmasta kuulin niin se kuulosti aika mielenkiintoiselta vaikka se onkin, tietääkseni, tehty nuorisoa varten?! Kun tuon Ps. 127 alkujakeet tulivat mieleeni niin tunsin taas vajaamittaisuutta sen sanoman suhteen, varsinkin kun luin sen loppuun enkä ymmärtänyt kuinka ne sopivat samaan psalmiin?

Olen jotenkin tottunut siihen että ”saan aiheet” ja ne ovat silloin ”helpot” kirjoittaa, vaikka olenkin vain Sanan suhteen maallikko. Nyt en noita sanoja osaa kummemmin selittää kuin ottamalla ne omalla kohdallani juuri noin eli ”Jos Herra ei huonetta rakenna…” Kaikki elämässäni ja kaikkien muittenkin luotujen, on Jumalan sanan ja Hänen armonsa varassa, olkoon maailman tilanne tai omani millainen tahansa.

Paljon on ihmisillä kärsimystä, paljon pahempaakin kuin minulla. Kun heitä ajattelen minun on käännyttävä Jumalan puoleen todeten etten voi auttaa, enkä tehdä mitään muuta kuin rukoilla. Ja kuinkahan monta kertaa olen ollut lohduttavinani jotain lähimmäistäni vaikken ehken juuri samaa olekaan itse kokenut.!?

Olen joskus täälläkin alkuaikoinani tainnut kirjoittaa että parhain lohduttaja on sellainen, jolla on tai on ollut, samankaltainen elämäntilanne kohdallaan kuin lohdutettavalla!? Sillä monenlaista tuskaa, ahdistusta, murhetta, taistelua ja epätoivoa ihmiset kokevat. Joskus ajattelen luottaako Taivaan ja maan Herra, siihen että ihminen häneen turvaten voi jaksaa ja kestää melkein mitä vaan? En tiedä, mutta helppo ei ihmisen osa ole.

Kiusaaja on todellakin nimensä veroinen. Onneksemme meidän Vapahtajammekin on ollut samoin kiusattu kuin mekin, ja paljon pahemminkin ja Voittanut!!! Kunpa tämän jaksaisi pitää mielessään ja antaa itselleen levon ja rauhan kaikenlaisissa pahan kiusauksissa ollessaan. Itse äitinä olen aina eniten ”kiinni” lapsessani ja vaikka aikuinen onkin hän menee aina edelle kaiken. Sanotaanhan niinkin että pienet lapset polkevat äidin syliä, isot sydäntä. Vaikka minun ei ole tarvinnut murehtia lapsestani muutoin kuin hänen sairauksiensa ja ”ylisuorittamisensa” tähden joita on ollut ja on!

Itse asiassa nyt taisi löytyä jonkinlainen punainen lanka tällekin psalmille. Ja mitä useamman psalmin lukee sitä enemmän aukeaa ja Sana tekee tehtävänsä! Niin kuin SANA vain voi… Ps. 124,8: ” Meidän apumme on Herran nimessä, Hänen Joka On Tehnyt Taivaan ja Maan”!! Sittenkin, ja aina! Saamme olla siunattuja Herramme Jeesuksen nimessä – ja veressä! Mekin yksinäiset, ikääntyvät ja monenlaisten huolien ja vaikeuksien uuvuttamat! Amen.