Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Rakkaat ystävät – osa 2

En voi olla jatkamatta tästä aiheesta kirjoittamista. Niin ikävästi vaikka edellinen alkoikin ettei osoite antamastani linkistä auennutkaan? Onneksi ”vieras” nimimerkillä kommentoiva ystävä, osasi laittaa linkin oikein ja se toimi. Olen tutkinut asiaa ja koko Armolahjaseminaari löytynee kaikkein helpoimmin haulla; Armolahjaseminaari – One Way TV.

Ajattelin aloittaa tämän osion kirjoittamalla. Nyt, jos koskaan, tarvitsemme erityisesti hengellisesti tervettä ja Jumalan Sanan mukaista opetusta KOKO Raamatusta. Taitaa kuitenkin olla niin että sitä on tarvittu koko ihmisen olemassaolon ajan. Tarkemmin siitä saakka kun Jumalan (ja koko luomakunnan) vihollinen nousi Jumalaa vastaan Paratiisissa ja ihminen lankesi. Vihollinen kylvi epäilyksen siemenen ihmisen mieleen ja sota, vihollinen, vastaan Jumalan Sana alkoi.

Yritän kertoa omakohtaisesti miksi tahtoisin ihmisten kuuntelevan tämän opetussarjan puheet. Nämä ovat raamatullisia, Hengestä syntyneitä opetuksia, kaikin puolin vastaanottamisen arvoisia ja tärkeitä kaikille uskoville. Ja kuitenkin näistä on hyvin vähän Hengen johtamia Raamattuun pureutuvia opetuksia. Sen sijaan paljon ennakkoluuloista ja pois sulkevaa asennoitumista joka on vahingoksi uskoville, seurakunnille ja Raamatun kokonaisilmoitukselle.

Ihmisinä olemme rajoittuneita ja suljemme herkästi korvamme ja sydämemme, myös Henkemme, ulkopuolelle sellaista opetusta mikä on meille vierasta/ tuntematonta. Olemme olleet yksipuolisen opetuksen rajaamia niin ettemme pysty edes ajattelemaan tai tutustumaan asioihin jotka ovat meille vieraat. Näin jäämme paljosta siitä hyvästä ja korvaamattomasta vaille mitä Jumala tahtoisi meille rakkaudessaan lahjoittaa. Tiedän tämän kaiken omasta kokemuksestani nyt. Olen tiennyt, kiitos Jumalalle jo 44 vuoden ajan.

Synnyin, kasvoin ja uskoin niin kuin ev.lut kirkossa oli tavanomaista. Tosin lapsuuteni ja nuoruuteni aikaa ev.lut. kirkossakaan ei voi mitenkään verrata tähän aikaan joka on käsittämättömän jumalaton. Olin kuitenkin 27 vuotta lukenut Raamattua joka oli minulle tuttu ja turvallinen kirja. Olin mielestäni, jos sellaista edes ajattelinkaan/ osasin ajatella, oikeaoppinen ja aidon viaton uskossani ja täysin tietämätönkin että jotain muutakin voisi olla?! Kunnes.

Jumala hyvyydessään ja armossaan salli elämääni niin raskaita vaiheita ettei mikään siihen asti uskomani voinut minua auttaa. Olin joutunut luopumaan Raamatun lukemisesta, kirkossa käymisestä ja kaikesta ”uskonnollisesta” elämästäni ulkonaisesti. Mutta tuli päivä, jolloin syvässä tuskassani, pelkoa täynnä ja salaa tartuin jälleen siihen ainoaan apuun jonka osasin ja joka oli lähelläni –  Raamattuun. Tapahtui jotain sellaista jota en ollut koskaan kokenut ja mitä en osannut selittää.

Ihmettelin ja itkin ja tunsin kuinka kaikki muuttui sisälläni. Selitys tuli aika pikaisestikin mutta sen sisäistäminen ja ymmärtäminen vasta vuosien saatossa, ja en tätäkään kirjoittaisi ellei se sisäinen edelleenkin olisi muutosprosessin alainen. Siitäkin huolimatta etteivät nämä asiat ole minulle enää vieraat vaan rakkaat, sieluni jano ja tyydytys.

Kirjoitan tätä siis omien kokemusteni perusteella ja siksi sanon tätä lukeville, kun näet mitä ja keitä suosittelen niin: Älä katso ihmiseen, älä kiinnitä huomiotasi ulkonaisiin, lopeta kaikki muut askareet ja syvenny sanomaan! Kuuntele, rakas ystävä, tarkasti ja alusta asti nämä puheet, omaksi parhaaksesi. Jumala sinua siunatkoon!

  Näissäkin seminaaripuhujissa, jokainen ihminen  on erilainen. Yhteistä heille on syvä usko Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Pitäytyminen Raamattuun sen armon määrän mukaan mikä itse kullakin on. Tässä on jokaiselle jotakin.

Paljon tahtoisin sanoa, mutta lopuksi:
Kirjoittamani suositus ei ole ketään vastaan, ei kenenkään ihmisen puolesta. Jos sinulla on hyvä hengellinen seurakunta jossa sinua opetetaan ja ruokitaan Jumalan Sanalla ja Pyhällä Hengellä, ole uskollinen ja kiitollinen. Ole suolana ja valona siinä, missä voit, mutta älä katso ihmiseen, älä anna sitoa itseäsi ellei ole pakko. Lue ennen kaikkea Raamattua ja rukoile; lue uskossa Sanaan. Älä ole epäuskoinen/epäileväinen vaan uskovainen Joh. 20:24-31

(1Kor.12:1-11 + luvut 13-14 ja 1Piet.4-10)

Mainokset


7 kommenttia

Rakkaat, rakkaat ystävät!

Yritän laittaa tähän linkin erääseen ohjelmaan ja pyydän, älkää antako minkään estää teitä tätä kuuntelemasta ja katselemasta. Älkää olko ennakkoluuloisia! Kuunnelkaa omaksi parhaaksenne ja punnitkaa sitten omassa tunnossanne ja Jumalan Sanan mukaan.
Tosin monet teistä olette paljon enemmän näiden asioiden kanssa suorassa kontaktissa elävässä elämässänne kuin minä koskaan olen voinut tai voin. Joillekin teistä nämä ovat tutumpia kuin toisille, mutta kaikille yhtä tärkeitä.

On kuitenkin niin hyvä, niin terve ja niin Hengen täyteinen tämä pitkähkö puhe tässä, mutta myös harvinaisen inhimillinen ja tosi, että kestä loppuun asti se kannattaa. Ole rohkea anna Jumalan toimia.

Jumala toimii ihmisten kautta, ihmisten hyväksi, perusteenaan oma ikiaikainen suunnitelmansa, käsittämätön rakkautensa ja armonsa koko ihmiskuntaa kohtaan. Hän tekee ihmeitä särkyneiden saviruukkujen kautta! Tulet sen kuulemaan.

Nyt On Aika, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen!

http://oneway.tv/fi/video/KUoGrju3f81?cid=PLdZAghCIK-sF5Qc68v2Mv63KLLIWul5cr

 


4 kommenttia

Herra on hyvä

Niin usein kun päätänkin lopettaa kirjoittamisen tulee aina jotain joka vaan pitää saada ulos ja heti. Mistään välittämättä. Tämän otsikon ja aiheen sain Heikin kommentista ”Herra on hyvä”.

Herra ON Hyvä! Niin hyvä etteivät mitkään inhimilliset sanat riitä sitä kertomaan, ei kuvaamaan. Niin paljon kuin onkin ihmiskunnan historiassa Raamatunkin alkulehdiltä asti Herran hyvyyttä ja ihmeellisyyttä kuvattu.

Tässä ajassa ovat virret, hengelliset laulut, runot, rukoukset ja kaikki yrittäneet inhimillisin sanoin kuvata ihmisten kokemuksia Jumalasta. Se kaikki on hyvää, mutta kun tänä aamuna istuin keittiön pöydän ääressä ja katselin ulkona linnunruokia syöviä pikkulintujani, koin jälleen jotain sellaista mitä ei voi sanoin kuvata. Yritän kuitenkin, vaikka kaikki mitä osaan on jo ennenkin sanottu ja paljon paremmin.

Omalla kohdallani Herran hyvyys liikuttaa minut kyyneliin ja koen tulevani puetuksi ikäänkuin lämpöiseen viittaan, pehmeään olotilaan jossa en enää tunne raihnaista kehoani. Tiedän vaan että minua ihmeellisella tavalla hoidetaan. Jokaikisen kyyneleen HÄN lukee, osaa lukea. Jokaisessa kyyneleessä on tarina, jonka Hän tietää ja osaa tulkita. ”Hän ohitse ei kulje, ei ketään hylkää Hän”!

Hän, Suuri ja Pyhä, hakee pieniä paikkoja, erämaita ja louhikkoja, mutta tulee ja menee mihin tahansa jossa Häntä kaivataan, tarvitaan ja odotetaan. Tulee odottamattakin. Hän on ihmeellinen ja Pyhä, mutta tulee alas ihmisen tasolle ja alemmaksi kuin kukaan. Hän hoitaa.!

Hän ei tarvitse ihmiseltä näyttöä, Hän on Armo ja Laupeus, Ystävä vailla vertaa, sanomaton, kuvaamaton!
Rakas! Vaikka tuntuukin ettei noin arkisesti voi sanoa. Olisiko parempi sana Agabe. Kirjoitinko edes oikein. En tiedä, mutta sydämeni kyllyydestä tahtoisin Hänestä kirjoittaa, puhua ja kaikkeni Hänelle antaa. Siis Jos minulla edes on mitä antaa, sillä kaikki mitä minulla on, on jo Hänen ja Hänestä!

Ellei Hän, Herrani ja Vapahtajani, Pyhä Jumala, olisi minua kohtaan niin Hyvä ja armollinen että kelpaan hänelle, en tätä kirjoittaisi. En olisi koskaan mitään Hänestä puhunut en kirjoittanut. Mutta Hän on minua kutsunut, sen uskallan sanoa. Minulla ei ole mitään elämää, ei elämää ollenkaan ilman Häntä!

Aina kun alan täällä(kin) kirjoittaa rukoilen ensin, sitten haen rohkaisua Jumalan Sanasta Raamatusta ja aloitan, toivoen etten turhia kirjoittaisi. Me kaikki olemme vain ihmisiä, mutta Herra On Hyvä. Nytkin, ennen tätä tekstiä, luin Roomalaiskirjeestä  luvusta 15  alusta ja lopetin jakeisiin 14-18. Uskoen että Jumala ei ylen katsele ketään joka Häneen turvaa, olipa inhimillisesti tilanne mikä hyvänsä, sillä Herra On Hyvä! Sanoinkuvaamattoman Hyvä ja Pyhä!

Kuinka kiittää voisin?!
En voi, mutta Hän lukee sanomattomat sanat jokaikisestä kyyneleestäni. Hän on sallinut minun syntyä ja elää. Hän on minun lunastajani, pelastajani ja Vapahtajani!
Niin kuin Hän tahtoisi olla jokaikisen luotunsa!

Ota, Herra, vastaan tämä sydämeni vuodatus ja siunaa kaikkia luotujasi, tätä kaunista maata ja maailmaa. Vuodata Pyhä Henkesi kaiken lihan ylle. Anna, Kaikkivaltias ja Armollinen Jumala, kansallemme herätys, sellainen jota ei koskaan aikaisemmin ole ollut! Sinun nimessäsi Jeesus!
Aamen.


Jätä kommentti

Kun Ääretön kohtaa äärellisen

Tämä ihme tapahtuu täydellisimmin siinä kun Jumala lähettää Poikansa maailmaan, niin kuin jouluna tapahtuu. Toki tiedän etteivät kaikki ole tästä ajankohdasta samaa mieltä, puhumattakaan siitä että Jeesus olisi Jumalan Poika. ”Jumalan hullu” uskoo sen ja iloitsee, kiittää ja ylistää Jumalaa siinä kolmiyhteydessä joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki! – Tämän jouluaiheen sytytti Tapion viimeisin blogi! Loistava ja varma!

Joulu, Jeesuksen syntymäjuhlana, herättää tuhansia ajatuksia ja tunteita laidasta laitaan ja etenkin tässä ajassa jossa on paljon turhaa, suorastaan asiaan kuulumatonta tohua ja menoa. Monilla myös paljon sydämen kipua ja pahaa mieltä, yksinäisyyttä, ikävää, pelkoa ja kaikkea mitä tämä maailmakin sisältää.

Tästä kaikesta ja omistakin sydämen kivuistani ja pettymyksistäni huolimatta olen jouluihminen. Nyt kun vietän joulujani vain tyttäreni kanssa, rakastan joulua! Rakastan senkin tähden koska tällöin saadaan edes senkin verran, kuin saadaan, myös kuulla oikeata joulun sanomaa sävelin ja kielin.

Ikäiseni ihmiset ovat saaneet, suurimmaksi osaksi vielä kristillisen kasvatuksen lapsuudestaan lähtien, ja niin kuin sanassa sanotaan ”Jumalan Sana ei tyhjänä palaa”. Jumalan Sana tekee tehtävänsä. Suuresti surettavat ne pienet jotka eivät lapsuudessaan saa kuulla Sanaa sellaisena kuin puhtaimmillaan Raamatun opetuksissa on. Siksi Kiitos Jumalalle joulusta, tällaisenaankin kuin se ajassa on!

Paljon tekisi mieli sanoa, kirjoittaa, niitä ajatuksia joita mieleeni on runsaasti joulunsanomaan ja elämään liittyen näinä viime päivinä noussut, mutta jos en kovin venyttäisi. Kaikella on aikansa ja jos ei juuri silloin kun kokee ”mitä Henki sanottavaksi antaa” sitä ilmaise, tuntuu inhimillisesti kuin olisi liian myöhäistä sanomaa tuoreena julkaista. Kuitenkin jos, ja kun sanoma on Jumalasta, se ei vanhene, mutta nyt on näin.

Vähän vielä kuitenkin. Eri piirien uskovaiset puhuvat ns. peukalopaikoista, tarkoittaa että ikäänkuin ”summan mutikassa” avataan Raamattu ja katsotaan mikä sanan kohta eteen tulee. On manna lappuja ja päivän sanaakin, kaikenlaista. Oma kokemukseni on että Jumala voi myös tässäkin tilanteessa armahtaa ja joskus avata Sanan niinkin että avatessani Raamatun, teksti sytyttää aivan erityisellä tavalla – JA mikä ihmeellisintä Sana myös vahvistuu nopeasti milloin mitenkin. Olen oppinut luottamaan Jumalaan.

Nyt on pöydälläni vanha 70 luvulla hankkimani irtolehtipainos Raamattuni, rakkain näistä kymmenestä. Irtopainos siksi että sitä on niin paljon käytetty.

Johanneksen evankeliumista luvusta 7 jakeesta 37:”Mutta juhlan viimeisenä suurena päivänä  Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi:” Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka u s k o o minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat!” Mutta sen HÄN SANOI HENGESTÄ, joka niiden piti saaman, jotka USKOIVAT HÄNEEN, sillä Henki ei vielä ollut tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” –  Mutta meille HÄn on kirkastettu Pyhän Hengen vuodatuksen ansiosta jonka Hän taivaaseen astumisensa jälkeen lupasi vuodattaa, lähettää. Niin kuin Hän onkin Tehnyt. Me saamme Pyhän Hengen, riemulla, kiitoksella ja kunnioituksella vastaanottaa, syntyä uudeksi tästä samasta hengestä ja saada Voiman todistaa että  JEESUS TOTISESTI ON JUMALAN POIKA JA JUMALA !

Meillä ei olisi mitään ilman tätä todellisuutta. Ei olisi tätä kauniiksi luotua maailmaa, ei mitään elämää. Kaikki mikä on,  on Jumalan armosta ja Hänen luomaansa josta me saamme sen elämän ja yltäkylläisyyden mikä meille on luvattu nyt ja ikuisesti! Se ei tarkoita elämää vailla kipuja tai taakkoja, vaan sitä Hengen elämää joka saa meidät uskossa katselemaan luvattua tulevaa jossa kaikki entinen on mennyt ja Jumala kaiken uudeksi luonut! Tämä ON Ilosanoma! Kiitos Jumalalle.

Minun lapsuuteni virsi oli nro. 21  ”Enkeli taivaan”! Jos sinulla, rakas ystävä, on virsikirja, ota se esiin ja lue tai laula, siinä on kaikki, minä vain tähän yhden säkeistön laitan:” Ah Herrani, mun Jeesuksein, tee asunnokses sydämein. Mua älä hylkää tuskassa, vaan vahvista ain uskossa!”

Siunattu olkoon Hän joka tulee Herran nimessä!
Siunattu ole sinä, ja joulujuhlasi, joka tämän luet. Usko Herraan Jeesukseen, Isään Jumalaan kaiken uudeksi tekevään, ja meitä puolustavaan ja puolestamme alati rukoilevaan Pyhään Henkeen joka vain voi meille Kristuksen kirkastaa, kirkkaammaksi kaikkea olevaista, taivaassa ja maanpäällä.


Jätä kommentti

Juhlien Jälkeen

Olemme Suomen itsenäisyyden 100 vuotisen historian kertauksina nähneet ja kuulleet paljon näihin liittyvistä asioista, talvi- ja jatkosotaan liittyvistä tapahtumista. Ikäisilleni ihmisille on ollut selventävää, niin uskon, mitä nuo menneet ajat ovat pitäneet sisällään, sillä sekin on käynyt selväksi etteivät useimpien meidän vanhempamme, jotka kaiken kokivat, juurikaan niistä lapsilleen puhuneet, eivät varsinkaan isät. Itsekin olen syntynyt noiden ratkaisevien vuosien jälkeen, joten mitäpä niistä pienille puhumaan. Ei silloin eikä myöhemminkään. Näitä nyt katselemalla ja kuuntelemalla ymmärrän paremmin omiakin vanhempiani. Silmät kostuen olen noita dokumentteja katsellut, sanomattoman raskasta elää oli sota-aikaa.

Eilen viimeksi katselimme tyttäreni kanssa TV7 ohjelmaa ”Sota-ajan ihmeet”. Lentäjä Olli Seppänen oli tarkkaan tutkinut asiapapereitten avulla ja kautta, erilaisia tapahtumia jotka luokiteltiin  ihmeiksi. Hän oli haastatellut ihmisiä jotka saattoivat todistaa nuo ihmeet tosiksi. Isänikin joskus mainitsi jotain näistä, hiljaisena miehenä ei paljoa muuten puhunut. Tarkistin, ennen kuin aloin tätä kirjoitta, olisiko ohjelma vielä TV7 arkistossa, ja onhan se. Jos siis haluat herätä rukoilemaan maamme ja kansamme puolesta jatkossakin, tai ellet ole ennen rukoillut, niin katso oyhjelma.

Tätä ennen olin yrittänyt löytää kaupoista oman isäni haudalle seppeleen, mutta en löytänyt. Päätin kuitenkin että myös hän, joka selvisi sodasta hengissä, ansaitsi nyt haudalleen muutakin kuin vain hautakynttilän. Aloin siis askarrella, tein näyttävän kukka-asetelman johon kiinnitin mukaan suunnittelemani sukutunnuksen lisäten tekstin:
Jumala, maatamme ja kansaamme siunatkoon ja varjelkoon!
Kiitos Isä! 6.12.2017
100 vuotta täyttävästä Isänmaastamme! Rakkaudella tyttäresi
Tuulikki ja tyttärensä…
Joh. 11.25 iankaikkisin lupauksin.

Tytär vei sen pappansa haudalle Espoon Tuomiokirkon hautausmaalle, ns. Pitäjän Tuvan, kauniin kiviportin sisäpuolella olevalle haudalle ja sytytti kynttilät. Kaunis oli, oli ottanut siitä kuvan. Meillä oli, silloin kun vielä pääsin kävelemään, tapana viedä joka itsenäisyyspäivä vuosikymmenten ajan sekä isäni että sankarihaudoille kynttilät. Sitä perinnettä tyttäreni uskollisesti edelleenkin suorittaa.  Olen siitä kiitollinen ja ylpeä. – Siitäkin huolimatta ettei sodassa ole mitään ihannoitavaa. Sota on pelkkää kärsimystä, tuskaa ja kuolemaa, se on raakuutta vailla vertaa ja syntiinlankeamuksen seuraus. –  Mutta sinne oli mentävä ja siksi meidän on osattava antaa niille, jotka sinne menivät kunnia ja kiitos, niin kuin Jumalallekin niistä ”Sota- ajan ihmeistä” jotka koettiin rukousten ansioista tulleiksi. Sillä, kuten tiedämme, silloin rukoiltiin! Ei siis niin, etteikö Jumala rakastaisi ihmisiä molemmin puolin rajoja, vaan sen tähden että kansa rukoili.

Kaunista on myös kunnioittaa uhreja ja sotaveteraaneja sytyttämällä 2 kynttilää ikkunoilleen muistuttamaan rukousten ja Jumalan voimasta myös ääriolosuhteissa.

Tätä ennen oli myös ”Kristus Päivä”! Sekin mursi, sai itkemään, kiittämään ja rukoilemaan.!

Niin hyvä kuin tarkoitus onkin, on aihetta muistaa ettei mikään onnistu vain ihmisvoimin. Tarkoitan, ettemme yrittämälläkään voi aikaansaada todellista yhteyttä toisiimme, emmekä ”voittaa sotaa” pahuutta vastaan, ellemme pidä kiinni Jumalan Sanasta, Totuudesta ja Rakkaudesta  yhtä lujasti ja vieläkin lujemmin, kuin oli taisteltava Isämmaamme Itsenäisyyden puolustamiseksi.

Sillä Jumalan Pyhä Henki, kun Hän  saa sijaa, Hän vaikuttaa tahtomista ja tekemistä. Vain Hän yhdessä Isän ja Pojan kanssa saa aikaan Hyvää, Pyhää ja pysyvää muutosta meissä. Hedelmää, jota me kaikki, ymmärsimmepä tai emme syvimmin kaipaamme.! Kuinka hartaasti, sydämeni syvyydestä toivonkaan ja rukoilen, että niin voimallisesti kuin Jumala onkin maatamme ja kansaamme menneinä vuosisatoina siunannutkin herätyksen ajoilla, Hän vielä armossaan vaikuttaisi todellista uudestisyntymistä kansassamme. Sitä Hengen uudeksi luovaa Elämää jonka vain Elävä Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus meille ansaitsi siinä sodassa jonka Hän vain saattoi käydä ja voittaa kuolemansa ja ylösnousemuksensa kautta.

Minä näen sieluni silmin kuinka Hän mennessään Getsemaneen tiesi lähtevänsä sotaan jossa Hän tulisi hirvittävällä tavalla kärsimään ja kuolemaan. Kuinka Hän pyysi ystäviään/veljiään tuekseen, kun Hän vielä kerran meni pyytämään Isältään ettei tämä antaisi Hänelle juotavaksi sitä tuskien maljaa joka Hänen tulisi juoda. Hän hikoili verta ja sillä aikaa hänen tukijoukkonsa nukkuivat! – Kuinka on meidän laitamme.?

”Isä, ota pois minulta tämä malja…. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon”!
Ja Hän lähti kohti kärsimystä ja kuolemaa. Hänet kruunattiin piikkikruunulla ja Häntä pilkattiin ja syljettiin, kiusattiin niin että Hänen sydämensä särkyi!

Mutta Hän oli jo voittanut. Voittanut sen lihanruumiin joka hänellä ihmisenä oli ollut ja Hän sai kuuliaisuudestaan Kunnian Kuninkaan Kruunun! Piikkikruunun sijaan Kunnian Kuninkaan kruunu painettiin hänen päähänsä. Eikä Hän kuollut itsensä tähden, – eikä ollenkaan –  vaan meidän pelastuksemme tähden! Kiitos Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle siitä lopullisesta ja todellisesta, ikuisesta Isänmaasta jota kohti saamme armosta olla menossa, Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja  Vapahtajamme ansion tähden.
Olkoon Herran nimi kiitetty, ylistetty ja kunnioitettu, niin maan päällä kuin taivaassakin!

Olkoon myös Sefanjan sana 1:14 toteutuva: ” Lähellä on Herran suuri päivä, se on lähellä ja tulee sangen pian”!
Aamen, tule Herra Jeesus, tule Pyhän Henkesi Voimassa ja tee uudeksi meidän Hnekemme, sielumme ja ruumiimme. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.

” Kuinka on sun sielus laita, minne kuljet matkamies? Lavea on tie tai kaita, kumpi niistä sinun ties? Kumpi on sä vastaa oi, molemmat ei olla voi.
Kaita tie on vaivalloista, siksi harva löytää sen. Helpompaa on käydä toista, joukon kanssa nauraen. Kumpaan joukkoon kuulunet, molempiin sä kuulu et.
Eri tiet ja eri määrä, minne kulkijan vie tie? Kuoloon päättyvi tie väärä, Elämään käy kaita tie. Mieti tarkoin, matkamies, minne päättyy sinun ties?”

(Vanha virsi ulkomuistista)


Jätä kommentti

Kuka tahansa meistä

Omassa ja myös tyttäreni elämässä olevien viimeiaikaisten tapahtumien/elämänvaiheiden kirvoittamana olen joutunut, jälleen kerran, tämän maailman tosiasioiden eteen. Punnitsemaan niitä arjen ankaruuksien kautta. Enkä ainoastaan omien asioidemme, vaan myös lähimmäistemme. Elämme ihmisten maailmassa ihmisinä – uskostamme huolimatta.

Kuka tahansa meistä voi kokea uupumista. Uupua jopa tiedostamatta tilaansa tai että sitä toinenkaan huomaisi, tai osasi ajatella omalle tai läheisensä kohdallekaan. Vaaravyöhykkeessä ovat ainakin ne joiden työ vaatii vaitioloa – täydellistä vaitioloa. Usein näihin ammatteihin kuuluvat eri viranomaiset, sielunhoitotyötä tavalla tai toisella tekevät sekä useilla palvelualoilla toimivat ihmiset. Myös nekin joille ihmiset uskovat asioitaan. Monet avusta riipuvat yksineläjätkin voivat kuulua tähän joukkoon.

Uupua voi sellainenkin joka uskoo rukouksia kuulevaan Jumalaan. Olen joutunut ajattelemaan että vaikka uskossa ja toivossa päivin ja öinkin rukoilisi, niin kuin kai useimmat tekevätkin, niin viisautta olisi ymmärtää että joillekin asioille voisi ja pitäisikin tehdä myös jotakin, sen rukoilemisen ohella. On tilanteita jotka selivävät selvittämällä.

Tyttäreni fyysisten oireiden, näiden viimeisten, tullessa liian vaikeiksi hänekin oli annettava periksi ja mentävä tutkittavaksi. Ainakin yhteen asiaan löydettiin todellinen syy jota nyt hoidetaan lääkkein ja tilannetta seuraten. Voi olla ettei lääkitystä voida jatkossakaan lopettaa. Joskus siis syyt uupumukseen voivat olla näinkin hoidettavissa. Mitä itseeni tulee, nukun huonosti. Siihen on olemassa olevat syynsä joille ei  mahda mitään, ei löydy apua, mutta lohtua kylläkin!

Sanoista! Rakastan sanoja! Herran Henki, ihana, toimii minussa sanojen kautta, useimmin ne ovat laulujen tai virsien muodossa, mutta myös runojen ja ennen kaikkea Jumalan Sanan. Näillä minua puhutellaan sekä päivin että öisin –  ja varsinkin öisin.

Tämä kesä on ollut sekä ilmastollisesti että avustajien puutteen ja vaihtuvuuden takia minulle todella vaikea. Toisaalta oma aikakin – ilman vierasta ihmistä kotonani, on ollut lepoa ja sanoillekin on jäänyt enemmän aikaa. Viimeksi eilen, tiistaina 21.11 lueskelin mm. roomalaiskirjettä luku luvulta, rakas kappalaisemme pitää siitä luentosarjaa 🙂 . Luin myös Jeremiaa (luku 18) ja Jesajaa (65) vähän psalmeja jne.  Ja –  Uuno Kailasta. Ja olin onnellinen!

Yksi lempirunoistani on Uuno Kailaan ”Riemulaulu”:
” Ja katso, eräänä päivänä, kun/ minun tuli niin vaikea olla,/ minä avasin vanhan raamatun./ Minun oli niin vaikea olla./ Ja ne kertoivat lehdet keltaiset/ tarun, säilyvän ajasta aikaan./ oli tulta ne suuret kirjaimet./ ne loistavat ajasta aikaan./ Sillä pätsiin pantu palamaan/ oli kolme pyhää miestä./ Ja ne lauloivat riemulauluaan,/ ne kolme pyhää miestä./Tulen halki he kävivät, voittajat/ ei kajonnut liekki heihin./ He riemulaulua lauloivat, / eikä liekki kajonnut heihin./ Olin lukenut muutaman lauseen, kun/ minun tuli niin autuas olla./ Minä suljin sen vanhan raamatun./ Minun oli niin autuas olla.

Nuo kolme pyhää miestä ovat olleet itsellenikin sanomattoman tärkeät elämäni matkalla. Muutama vuosikymmen sitten en tuntenut vielä Raamattua niin hyvin kuin nyt, mutta silloinen kappalaiseni piti illan aiheena kärsimys. Minut ja tarinani hyvin tuntien hän pyysi minua pitämään aiheesta alustuksen/todistuksen sille  illalle, siitä mitä Jumala oli kohdallani tehnyt. Aiheeni rungoksi, uskallan sanoa, Jumala johdatti nämä kolme pyhää miestä (Dan.3:8-28). En heistä juurikaan tiennyt, mutta löysin heidät Raamattua tutkimalla.

Tilaisuudessa oli mukana  hengellisistä piireistä eräs tunnettu tuomarikin jota en silloin tuntenut, enkä ole tavannut sen jälkeenkään, mutta tiedän kuka hän on. Seuraavalla kerralla en päässyt mukaan mutta sain ystävältä terveisiä. Tämä tuomari oli kovin kiitellyt ja kehunut esitystäni täydelliseksi esimerkiksi  oikein tehdystä ja opiksi otettavasta puheesta. Se on rohkaissut minua vuosien saatossa kovastikin. Kyllä me kaikki tarvitsemme myös rohkaisua ja hoivaa, ettemme väsyisi. Meinaa taas mennä pitkäksi tämä aihe, mutta sydämen kyllyys tässä taas puhuu 😉 !

Tätä tiistaita ennen, sunnuntaina, jolloin oli valvomisen sunnuntai, laulettiin ihana virsi, suurenmoisin sanoin. Laitan tähän sen numeron koska siinä on monta säkeistöä, kuusi sydäntä koskettavaa ja ihanaa, 574! Ja vielä vähän rakkaasta itkevästä profeetasta, rakkaasta, joka on ollut minulle vuosikymmenien apu ja lohtu tällä Jeesus Tiellä! Luvusta 15…

” Sinun sanasi tulivat, ja minä söin ne. Ja sinun sanasi olivat minulle riemu ja sydämeni ilo; sillä minä olen otettu sinun nimiisi, HERRA JUMALA SEBAOT.
En ole minä istunut iloitsemassa ilonpitäjien seurassa. Sinun kätesi tähden minä olen istunut yksinäni sillä sinä olet lyönyt minut vihallasi. Miksi kestää minun kipuni ainiaan ja haavani on paha eikä tahdo parantua? Sinä olet minulle kuin ehtyvä puro, kuin vesi joka ei pysy. Sen tähden sanoo Herra: Jos sinä käännyt, niin minä sallin sinun kääntyä, ja sinä saat seisoa minun edessäni.  JA JOS SINÄ TUOT ESIIN JALOA ET ARVOTONTA SAAT OLLA MINUN SUUNANI. He kääntyvät sinun puoleesi, mutta sinä et käänny heidän tykönsä. JA MINÄ TEEN SINUT VAHVAKSI VASKIMUURIKSI tätä kansaa vastaan ja he sotivat sinua vastaan mutta  eivät voita sillä sinua sillä MINÄ OLEN   sinun kanssasi minä vapahdan sinut ja pelastan sinut sanoo Herra. MINÄ PELASTAN SINUT pahain käsistä ja päästän väkivaltaisten kourista.”!

Siunattu on se… joka turvaa Herraan, jonka turva Herra on! Tämä on totta (Jer.17:7-8)

 


3 kommenttia

Päivän hetkiä ja Ikuisuutta

Tänä aamuna heräillessäni minulla oli ikävä mutta tunsin olevani Jumalani sylihoidossa. Se sai minut herkistymään niin kuin aina kun Herra hoitaa lämmöllään ja ihmeellisellä läsnäolollaan. Se on ihmeellistä.
Olin kuin lapsi, sain kertoa hänelle kaipuuni joka koski aikaa jolloin vielä pääsin omin voimin metsään! On ollut liian paljon rauhattomuutta arjessani, kaipasin rauhaa ja vapautta, raitista ilmaa sieluni puhtaudeksi.

Metsä on ollut kirkkoni varhaislapsuudestani asti, ymmärsinpä sitä tai en, mutta metsän syli on ollut lepopaikkani. Kerroin silmät kostuen tuosta Herralleni. Melkein uskoen että vieläkin voisin metsään mennä, mutta tietäen ettei niin ole ja siirryin taivaallisiin, lapsellisesti uskoen että taivaassakin on raikas, vihreä ja tuoksuva metsä jossa on sekin autuus että saan vaeltaa siellä Herrani kanssa. Olisin ollut ihan valmis sinnekin lähtemään, kunhan vaan olisin päässyt. Kuvittelin, melkein näin ja koin kuinka me siellä vaihtaisimme ajatuksia yhteisymmärryksessä ja rakkauden ihmeellisessä vuorovaikutuksessa ja olisimme vain toisiamme varten, niin kuin olin lapsena kokenut.

Nousin aamuun. Se oli harvinaisen kirkas ja valoisa. Nautin lauantaipäivistä ne ovat tyttäreni ja minun vapaapäiviä, nimeltään ”oma päivä”. Silloin me kumpikin tahollamme rauhoitumme arjen paineista. Olemme siten rakentuneet että tarvitsemme omaa aikaa, edes tämän yhden päivän viikossa jolloin emme tapaa ketään, jos mahdollista.  Meille hiljentyminen on tärkeää ja irtiotto ihmissuhteista. Osan päivästä minä käytän sanan ääressä mietiskellen ja rukouksessa ja kaikessa sellaisessa joka minua ravitsee.

Yleensä aamuihini joka tapauksessa kuuluu katsoa ja kuunnella uutiset ja sää. Aamutoimillani toistin rutiinin. Näin pienen pätkän ohjelmasta ”Kiehtova Maailma” jaksoa, joka kertoi otsikolla ”Nomadien matkassa” Mongoliassa Gobin autiomaassa asuvista Nomadeista, paimentolaisista jotka elävät kovissa luonnon olosuhteissa. Jostain syystä koen suurta rakkautta mongoleja kohtaan (?) en tiedä miksi!

Olinko herkillä jo muutenkin, mutta itkin ja rukoilin Jumalaa siunaamaan noita paimentolaisia. Vaikutus oli että piti Yle areenasta katsoa ohjelma kokonaisuutena. Jos on pakko löytää selitys tälle ihmeelliselle rakkaudelle, niin voisihan se olla vaikka  että olen sisimältäni itsekin luontoihminen, yksinkertainen ja yksinkertaista elämää yhteydessä luontoon kaipaava, ja niitä jotka niin elävät, arvostava.

Ja mitä muuta aamussa oli. Katsoin päivän otsikot, olivatko yhtään jokapäiväisistä poikkeavat? Ilokseni olivat. Pyhäinpäivä oli hyvin esillä. Oli paljon kuolemaan liittyvää asiaa, suruun, saattohoitoihin yms. liittyvää. Hyvin koskettavaa. Erityisesti pidin fil.tri Mari Pulkkisen lainauksista väitöskirjastaan ”Surun Sylissä”. Hän käsitteli asiaa hyvin monipuolisesti, surua eri muodoissaan ja surun käsittelyä kun läheinen on kuollut. Surutyöstä hän vapauttaa surevat hienosti. Kaiken kaikkiaan kaikki hänen viisaat  ajtuksena kuolemaan liittyen ja kaikkeen muuhunkin suruun ja ikävään, olivat hyvin lohduttavia ja rakentavia.

Lyhenneltynä ja yleisesti minua kosketti ajatukset siitä että ”rohjettaisiin suostua suruun” ja että ”opittaisiin ajattelemaan ettei suru ole häiriötila, joka pitää pyyhkiä elämästä pois vaan – jossa on lupa olla. Eikä siitä ole kiire mihinkään. Kuolemankin surusta hän kirjoittaa ettei se lopu hautajaisiin, ja ennen kaikkea, ettei se kaikkien kohdalla elämässä lopu ikinä, on lupa surra ja ikävöidä.  Omana kokemuksenani suru ja ikävä muuttaa vuosien kuluessa muotoaan ja itselleni on ollut tärkeää että aika antaa sijaa ymmärrykselle ja anteeksiantamiselle. Aika vapauttaa vaikka ikävä jääkin. Saa olla.

Ajattelin käväistä vielä tänään pihalla istumassa ja sytyttämässä sinne kynttilän kun en hautausmaalle päässyt. Kun olisin ollut siihen valmis, oli jo tullut pimeä ja alkanut sataa.

Moninaisia ehdin ajatella ja Sanaakin lukea ennen kuin päädyin koneeni ääreen. Olen ajatellut mm. rukoilemista ja rukousvastauksia. –  Kuinka usein tunteekaan olevansa yksin, ettei edes Jumala kuule. Ja kuitenkin totuus on ettei Jumala ole kaukana yhdestäkään meistä. Monia lohdun ja rohkaisun sanoja, rakkaita psalmeja, uutta ja vanhaa testamenttia, hengellisiä lailuja, virsiä  on tähänkin päivään mahtunut. Tätä kaikkea on Jumalan iankaikkinen  ihanuus tässä ajassa, meille lohduksi ja voimaksi annettu: ” Kätteni hipiään minä olen sinut piirtänyt” Jes. 49:16.” Älköön teidän sydämenne olko murheellinen” Joh. 14:1 ja Ps.121:5 Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaavan varjosi sinun oikealla puolellasi” jne. Ja lopuksi..

Kun en katso tähän hetkeen vaan taaksepäin, näen totisesti kuinka hyvä ja suojeleva Herra on ollut. Ei minulta mitään puutu, kaikesta Hän on pitänyt huolen, sittenkin. Se saattaa kuitenkin tuntua ja näyttää niin jokapäiväiseltä ja arkiselta ettei sitä suurten anomisten ja uskossa toivottujen seasta huomaa. Jos nuo suuret antavatkin odottaa itseään tai eivät tässä ajassa toteudukaan, niin jäljelle jää rukous ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” ja se jokapäiväinen leipä, arjen sujuminen, huonommin tai paremmin sen Jumalan viisauden mukaan kuin vain Hänellä on. On vain nähtävä että Jumalan kädet kantaa: ”Minun turvani on ikiaikojen Jumala, minua kannattavat iankaikkiset käsivarret”.

Monia ihaniksi tehtyjä runoja, lauluiksikin sävellettyjä tulvii mieleeni Raamatun kirjoitusten kera, kiitos Jumalalle! Jumalan Sana ei jää tyhjäksi, aina se ilahduttaa ja nostaa arjen yläpuolelle. Anne Mari Kaskisen runon ” Sinä olet aamuni Valo” jonka myös Petri Laaksonen laulaa ja vaikkapa virren 200 myötä, Jumalan rauhaa ja Herran siunausta meille kaikille. Ja erityisesti sinulle joka nyt ikävöit. Ja sinullekin joka kannat syyllisyyttä tai tuskaa läheisesi vuoksi. Jumala on armollinen kun käännyt Hänen puoleensa, Hän on armosta rikas, tahtoen auttaa ja vapauttaa ihmiset taakoistaan Hänen lepoonsa. Ole siunattu Jeesuksen nimessä!