Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Elämästä ja ikävästä

Tunnelmasta toiseen.
Kun aloin tätä tekstiä hahmotella tunteeni ja ajatukseni olivat ns. ”pakkasen puolella”, mutta ihmeellinen on Jumalan Sana ja Henki.!
Mutta joka tapauksessa:
On taas tullut luettua maailman parhaita kristinuskoa ja oppia käsitteleviä kirjoja. Viisaitten ja oppineiden miesten kirjoittamia, mutta se kaikkein parhain on jäänyt vähemmälle, eikä ole ollut hyväksi. Olen tuntenut kutsua Sanan ääreen, mutta maalliset ovat vallanneet alaa minussa ja uuvuttaneet. Sen seurauksena olen potenut lähes pakahduttavaa ikävää.

Vaikka Jumalan Pyhä Henki tuo rakkaudella mieleeni sanoja Raamatusta ja kutsuu, minä en tunne jaksavani. Mietin miksi, mitä vaihetta nyt mahdollisesti elän? Kuka tai mikä huutaa niin lujaa kaikkialta etten saa rauhaa – ellen sitä ota! Eräs mennyt aamuyö tulivat mieleeni psalmin 103 sanat:” Ihmisen elinpäivät ovat niin kuin ruoho, hän kukoistaa, kuin kukkanen kedolla. Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa enää häntä tunne..” Niin, tätä ei kukaan pääse pakoon, mikä siis on tärkeintä tässä ja nyt?!

Palata Sanaan ja rukoilla. Aloittaa vaikkapa psalmin 103 alusta:” Kiitä Herraa minun sieluni, ja kaikki mitä minussa on, Hänen Pyhää nimeänsä..jne”
Mikä siis on ongelmani?
Liian paljon ajatuksia ja ikävöimistä, liian vähän yhteyttä Jumalaani. Luen, käyn lukemassa muiden kirjoituksia ja Päivän sanaa Hengen tuulta saadakseni?

Seurakuntalaisen sivulta löysin jotain olennaista. Reijo Telaranta esittelee lukemiaan kirjoja joista kertoo yhdestä jonka nimi on ”Rukous” seuraavasi yhden kohdan poimiakseni:”  Rukous on sekä keskustelua että kohtaamista Jumalan kanssa. Rukous on sekä kunnioitusta että läheisyyttä, sekä taistelua että todellisuutta. Rukous on puhetta Jumalan kanssa, ei pelkästään Hänen suuntaansa”! (korostus minun). Tätä lie opettelevat he, jotka puhuvat kuuntelevasta rukouksesta. Joka ei kai ole sen kummempaa kuin että on hiljaa(kin) Jumalansa edessä että Pyhä Henki saa sanoa sanottavansa.

Edellä mainitusta tulee vaan mieleeni jälleen kohta Saarnaajan kirjasta 3 jossa sanotaan niistä, jotka eivät vielä Jumalasta tiedä, että:”Myös iankaikkisuuden Hän on pannut heidän sydämiinsä”. Eli Jumala tietoisuus on kaikissa ihmisiksi luoduissa olemassa Hän ei ole armossaan määrännyt ketään pelastustyönsä ulkopuolelle. Tähän perustuu lähetyskäskykin.

Kun olen miettinyt omaa tilaani, tätä nyt vaikeata taas ja tuntenut tarpeeksi olevan jo siinä että itse jaksaisin uskossa sen ajan, joka kohdalleni on määrätty ja  ikäänkuin ”suoriutua” jotenkin kunniallisesti edes tästä, niin kuinka voisin toisiakaan auttaa? Ajattelen näin, vaikka kaikki mikä minussa on, on Armoa armon päälle!

Jumala kyllä tahtoo ja auttaa, mutta olenko valmis? Miksi. No, kun tuntuu etteivät nekään  ihmiset joilla on tieto kärsi enää oikeata oppia eivätkä edes kaipaa sitä! Ehkä pitäisi oikealla tavalla mennä itseensäkin kristittynä, hyväksyä yhteinen erilaisuutemme maailman emmekä Jumalankaan edessä riitelisi oppikysymyksistä niin kiivaasti ettemme tulisi keskenämme toimeen ja ja Jumala saisi sen kunnian joka Hänelle kuuluukin.

Lukisimme Sanaa, julistaisimme syntien anteeksisaamista Jeesuksessa Kristuksessa ja rukoilisimme; ottaen suoran kontaktin Jumalaan Kristuksessa, emmekä niin hanakasti olisi ulkoaohjautuvia ja kaikkien tuulten riepoteltavia. Muistaisimme olevamme Pyhän Hengen temppeli 1Kor. 6: 19-20 mukaan ” Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka olette Jumalalta saaneet, ja ettette ole itsenne omat. Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.”

On sanonta että ”paha pappi itsestään saarnaa” Niinpä,  sen tähden rukoilenkin että Pyhä Henki ei minua jättäisi missään olosuhteissa, eikä ketään toistakaan kristittyä, vaan todellakin kirkastaisi kaikille –  ja minulle, Vapahtajaani Jeesusta Kristusta, joka yksin voi sieluni puhdistaa, uudistaa ja pelastaa. Tehdä sellaiseksi että ilo taas palaisi olemukseeni ja ikävä vaihtuisi ymmärryksesi ja laupeudeksi muita ikävöiviä kohtaan.
Herra Armahda!

Psalmi 42! jälleen kerran. kaikesta huolimatta.
Ja virrestä 631/ 5 ” OI Herra, suothan sä minulle sun armos voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta, kanna, vie perille”. Herra siunatkkon ja varjelkoon meitä.

Mainokset


7 kommenttia

Itketkö sinäkin Jumala

Tiedän että eräällä laululla on tällainen nimi, sen etsin kuunnellakseni koska en näistä sanoista päässyt eroon, mutta eivät laulun sanatkaan avanneet mitään erityistä? Joten katselin jälleen ikkunastani ja näin pienen oravan värjöttelevän pihlajapuun oksalla ikäänkuin lämmitellen itseään. Tiedättehän miltä orava näyttää kun se pitää ”käsiään” söpösti rintansa päällä? Vielä näin pienen talitiaisen etsivän nurmikolta jotain suuhunsa pantavaa, vaikka yöllä oli pakkasta. Löysikö se mitään, en tiedä.
– Ja seuraavaksi alkoi sataa valtavia lumirännän hiutaleita, niin suuria etten ole ennen nähnyt. Siis ihan oikeasti.

Niin äkisti kevät muuttui takatalveksi. Mietin onko tässä jokin sanoma? Avasin Raamatun ja sehän herkästi avautuu kohdista joita paljon lukee, tai jotka ovat erityisen merkittäviä itselle. – Daniel 9!
En ymmärä oikeastaan mitään tästä Danielin kirjasta, niin vaikea se on, mutta jotenkin se aina sisintäni kuohuttaa. Osaksi se johtuu eräästä ihmeestä jonka koin melko pian uskoon tultuani, silloin kun en vielä Raamattua kovin hyvin ollut ehtinyt ”uutena ihmisenä” lukea, enkä sitä sisältä tuntenut kuin kaikkein käytetyimmiltä tutuilta osiltaan.

Tässä yhdeksännessä luvussa koskettaa tuo Danielin harras rukous jossa hän kääntää kasvonsa Herran Jumalansa puoleen,”anomisessa, paastossa, säkissä ja tuhkassa”. Ja hän kirjoittaa:” Minä rukoilin Herraa, Jumalaani, tunnustin ja sanoin:” OI Herra, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi. Me olemme syntiä tehneet, olemme väärin tehneet, olleet Jumalattomat ja uppiniskaiset; me olemme pois poikenneet sinun käskyistäsi ja oikeuksistasi”… jne.

Kun tuota rukousta lukee, se on pitkä ja perusteellinen synnin tunnustus ja Jumalan armoon ja anteeksiantamiseen vetoomus. Se on myös ilmoitus tulevasta ja selitys tuleviin. 10 luvussa Danielille ilmestyy enkeli joka on niin valtava että Daniel menetti kaiken voimansa mutta enkeli ravisti maahan kaatuneen Danielin hereille ja sanoi:” Daniel, sinä otollinen mies, ota vaari niistä sanoista, jotka minä sinulle puhun ja nouse seisomaan, sillä minut on nyt lähetetty sinun tykösi” Enkelin puhuessa Daniel nousi ja vahvistui. Enkeli oli tullut sanojensa mukaan opettamaan Danielille, mitä on tapahtuva:” sinun kansallesi päivien lopulla”.

Niin, mitä sitten, miksi tämä?

Ihmeen tähden, saa uskoa tai olla uskomatta, mutta…
Olin vasta päässyt sisälle uuteen elämääni, tullut tuntemaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen sisällisesti ja vahvasti, kun olin eräässä rukouskokouksessa. Niitä pidettiin tyhjennetyssä omakotitalossa ja meitä oli siellä aina paljon, koska oli herätyksen aika -70 luvulla.  Ja kuten kirjoitin, minä en ollut ehtinyt vielä paljoakaan oppia kun yht äkkiä minulle tuli valtavan voimakas tarve sanoa seuraavat sanat kuuluvalla äänellä:” Älä pelkää sinä otollinen mies! Vahvistu vahvistu” kahteen kertaan minä tämän toistin ja olin täysin kauhuissani ja ymmälläni..(Dan.10. jae19)

Tämän sanottuani aloin kuulla voimakasta miehen nyyhkytystä!? Silloin en tiennyt kuka se oli mutta kokouksen jälkeen kuulin kuka hän oli ollut ja paljon myöhemmin tämä mies, jonka kanssa en oikein ollut samalla alltopituudellakaan, tuli minulle henkilökohtaisesti kertomaan että sanat olivat hänelle, hänen erittäin vaikeassa elämäntilanteessaan. Eikä tämä mies ollut kuka tahansa.
Jumalan on ihmeellinen, siitä lähtien me paremmin ymmärsimme tämän ”veljen” kanssa toisiamme. Hän oli oikein ”Tosi Mies. ” Kasvatettu sellaiseksi ja nainen vaietkoon seurakunnassa 😉 ja minähän jo silloin rukoilin myös ääneen.

Jumala voi siis toimia juuri niinkuin parhaaksi näkee ja käyttää täysin ketä tahansa joka on vilpitön ja jopa edes ymmärtämätön tällaisista tapauksista/armolahjoista. Ja kuitenkin voi olla, jos myöhemmin alkaa ajatella itsestään: ”mikä se minä olen mitään” ja lakkaa kuuntelemasta mitä Jumala tahtoisi tuoda julki, vaikkapa juuri  jotain rakasta lastaan auttaakseen ja rohkaistakseen niin itsensä vähättelemisellä näin ei pääse tapahtumaan. Tosin Jumala ei ole yhden ihmisen varassa, mutta kuitenkin.

Minua tämä tapahtuma vuosikymmenien takaa on aina siunannut ja vahvistanut uskoani Jumalan Sanaan. Kaikki mikä Raamatussa on, ON! Ymmärsipä sitä tai ei. Ja paljon jääkin ymmärtämättä, mutta ehkei ymmärrys olekaan se tärkein vaan Usko jonka Jumala vaikuttaa!

– Lopuksi, käänsin sivua nipussa uuden testamentin puolelle. Matteus 4. ” Sitten Henki vei Jeesuksen ylös erämaahan perkeleen kiusattavaksi. Ja kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja ja neljäkymmentä yötä, tuli hänen lopulta nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen!” –  Hän Jumalan Poika, oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, ja siksi Hän voi kiusattuja auttaa ja Vapahtaa niin monin eri tavoin kun olemme kuulevin korvin, näkevin silmin ja puhtain sydämin.

Tätä ei koskaan saa unohtaa, Jeesus, rakas Vapahtajamme kesti kaiken puolestamme ja tähän saamme luottaa! Tämä on totta ja meitä odottaa ihana tulevaisuus, vaikka taivas nyt juuri itkeekin takatalven kourissa valkeaa ”rättiä”. Rukoillaan ja valvotaan ettei meidän tarvitsisi itsemme tähden kysyä:” Itketkö sinäkin Jumala”?
-Ja uusi lumi on vanhan surma, sanoi rakas maallinen isäni ja hän puhui aina totta. Lähdetään siunattuina kohti kevättä ja kirkkautta.!

 


2 kommenttia

Ei se ole ruutu …

Vaan portti kaikkeen siihen mitä kaipaat!

Otsikko ja alkulause ovat lainatut eräästä liikuttavasta uutisesta jossa kerrottiin pojasta, jolla syntymänsä jalkeen havaittiin geenivirhe, joka johtaisi varhaiseen kuolemaan. Ja niin myös kävi. Muutaman vuoden hän pystyi liikkumaan omin voimin mutta elämä loppui vaikeavammaisena äkillisesti 25 vuotiaana sairaalan sänkyyn.

Hänen vanhempansa antoivat jo nuorena pojan käyttöön koneensa jolla poika saisi yhteyden ulkomaailmaan ajankulumisen auttamiseksi. Muuten vanhemmat eivät olleet kiinnostuneita pojan pelaamisesta, paitsi että tämä teki sitä pääasiassa iltamyöhään ja öisin. Poika suunnitteli itselleen fantasiamaailman ja muovasi hahmonsa  väkeväksi sankariksi. Kun hän kuoli eivät vanhemmat tienneet hänen salasanaansa, mutta poika oli kirjoittanut myös blogia nimeltään ”Ajatuksia elämästä”. (suomeksi käännettynä) ja sitä kautta isä saattoi ilmoittaa poikansa kuolleen. Ilmoituksen otsikko oli ”Matka on päättynyt”.

Miksi kerron tämän? Kahdestakin syystä. Ensimmäisenä täytenä yllätyksenä vanhemmille tullut tieto, kuinka valtava olikaan se ihmisjoukko jotka tunsivat heidän poikansa ja joiden kanssa tämä oli ollut ympäri maailman tekemisissä. Valtavat määrät yhteydenottoja ja monet tulivat eri maista  pojan muistotilaisuuteen ja isä kirjoitti:” Ystävät olivat kuin pieni kansa, joka oli elänyt toisessa ulottuvuudessa, eikä meillä ollut siitä mitään tietoa.”!? Oli laskettu että poika oli kirjoittanut 10 vuoden aikana 15-20 000 tuntia!

”Ei se ole ruutu vaan portti kaikkeen siihen mitä kaipaat”!

Jumala, Kaikkivaltias, joka kaiken on suunnitellut on jokaiselle meistä antanut joitain ns. luonnollisia lahjoja joita saamme käyttää  niin kuin osaamme omaksi iloksemme mutta ehkä myös toisten. Mutta Hän voi ottaa nuo lahjat myös omaan käyttöönsä! Kun ihminen saa uskon armolahjan, Jumala voi ottaa myös ne luonnon lahjat jotka hän on kuhunkin ihmiseen armossaan laittanut, käyttöönsä ja silloin ne voivat palvella lähimmäisiä myös armolahjoina.

Minua liikutti niin tuon pojan salattu elämä, joka kuitenkin vanhempien tietämättä, levisi kaikkialle maailmaan. Surullista siinä on vain se ettei tuo lahja palvellut Jumalaa vaan fantasiaa. Minullakin oli ja varhaislapsuudessa maailma johon pakenin. Satu – ja mielikuvitus maailma. Kirjoitin ja kuvitin satukirjoja siitä asti kuin opin kynällä kirjoittamaan ja piirtämään. Olen myös aina ollut himolukija.

Kiitän näistä lahjoista Jumalaa! Ne ovat saaneet oikean suunnan Jumalan suuresta armosta! Kirjoittaminen, kuvien tekeminen ja lukeminen ovat olleet minulle se portti kaikkeen siihen mitä olen kaivannut, kuinka syvästi kiitollinen olenkaan!  –

Toinen syy nyt kirjoittaa on että pääsin rakkaalle metsätontillemme. Kevät oli sulattanut kaiken lumen ja talven jäljet metsästämme ja luonto siis varhainen ja täysi kauneudessaan! Kuinka nautinkaan.

Olin miettinyt useamman kerran matkan aikana ja perille päästyämmekin että tekisi mieli rukoilla. Samaa oli miettinyt tytär, joka kiitollisena on nyt vihdoinkin päässyt muuttamaan takaisin remontoituun kotiinsa. Emme voineet viipyä kauaa enkä siis sanonut ajatustani hänelle, mutta kuinka ollakaan tytär sanoiksi puki:” Äiti pitäisiköhän meidän rukoilla”!? Itkuhan siinä taas pääsi ja niin oli ihana taas meidän metsäkirkkomme ettei kiitoksesta loppua tullut, ei myöskään siunauksista joilla muistimme ystäviämme laajasti. Pyhällä Hengellä oli paljon asiaa. Suloista asiaa. Siunaavaa.

Kun olimme tulossa kotiin mielessäni soi seuraava virsi ja kuinka hedelmällisiltä sen tutut sanat tuntuivatkaan, ne olivat kuin mettä ja hunajaa.
Voi kuinka rakastankaan Jumalaa!

” Herraa hyvää kiittäkää, iloiten ylistäkää, luodut kaikki laulakaa Luojan suurta kunniaa! Pyhät, suuret, korkeat työnsä on ja oikeat, suuri Herrautensa, maassa on ja taivaassa. Kiitos Jumalallemme soikoon sydämestämme, virsin, lauluin, psalttarein, harpuin, huiluin, kantelein. Kaikki joissa Henki on, kiittämään jo tulkohon, Herraa Hyvää riemulla, Halleluja Halulla!!!”


3 kommenttia

Tänään juuri tänään!

On Hyvä Päivä!
Joku on oikein, oikeammin kuin oikein! Kaikki hyvin, saarna kappelillamme, musiikki, ihmiset, ystävät, seurakuntalaiset, kaikki. Ja suurin kaikista, Ilosanoman päivä Jeesus Elää!
Eikä hän kuollutkaan kuin kerran.

Tytär tipautti minut kotini eteiseen ja lähti valmistelemaan evakosta paluutaan jonka on luvattu tapahtuvan viikon lopulla tai ainakin kun kuukausi loppuu!
Ilma on lämmin, linnut laulavat ja taivas on sinivalkoinen. Otin kirjan mukaani, menin terassilleni lukeakseni sitä, mutta niin suuri ilo, kiitollisuus ja riemu täyttää sieluni etten voinutkaan keskittyä lukemaani, istuin vain ja nautin.

Annoin Jumalan Hengen ravita ja siunata sisintäni.

Istuin siellä kauan.
Kuinka hyvää olikaan kaikki!

Jäimme kappelillekin hetkeksi (ennenkuin tulimme kotiin) ja tunsin kuinka rakkaita ihmiset olivat. Olisin tahtonut sanoa jokaikiselle osallistujalle ”rakastan sinua” Rakastan Sinua! Ehkäpä sain synninpäästönkin ja siksi koin itseni Vapaaksi kuin taivaan lintu ja Ilo virtasi huolien ja murheiden sijaan. Kiitos kohosi Luojalleni ja kiitos lähimmäistäni kohtaan. Jumala on armollinen, Hän tekee ihmisen Vapaaksi kaikista taakoistaan.

Siitäkin huolimatta että huomenna jo taas voi arki tuntua arjelta. Vaikka se vieläkin on pyhä.
Niin paljon hyvää! Niin paljon rakasta, kaunista, Pyhää ja arvokasta.

Ja kuitenkin, suru ja kärsimys viereisessä pöydässä. Eräs meistä, hiljainen mies jolla on  vaimo ja aikuiset lapset, taitaa olla lapsenlapsiakin. Mies, joka on aina ollut palvelemassa meitä kaikkia tavallaan, on pitkään ollut vakavasti sairas eikä taida toivoa tämän elämän suhteen enää olla. Minullekin rakkaaksi tullut, ainaisen ystävällisyytensä, Ihmisyytensä ja vaatimattomuutensa vuoksi.

OI JUMALA!

Sinä, Jumalan Poika, auta ja armahda, tätä miestä, ainakin kipujen suhteen. Ja jos aika on Ota armollisesti luoksesi Taivaan Iloon!
Jeesus kuule rukouksemme ystävämme ja hänen perheensä puolesta!

”Ja Hän sanoi heille:” Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa” Silloin Hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja Hän sanoi heille:” Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista ja että parannusta syntien anteeksi saamisesta on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat. Ja katso, minä lähetän teille sen, jonka minun Isäni on luvannut, mutta te pysykää tässä kaupungissa, kunnes teidän päällenne puetaan Voima Korkeudesta. Sitten Hän vei heidät pois, lähes Betaniaan asti ja nosti kätensä ja siunasi heidät. JA tapahtui Niin, että hän siunatessaan heitä erkani heistä, JA HÄNET OTETTIIN YLÖS TAIVAASEEN. Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin Suuresti Iloiten!!! Ja he olivat alati pyhäkössä ja YLISTIVÄT JUMALAA!
Luukas 24: 44-53

Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!

 

 

 


4 kommenttia

Sanat sanotut aikanansa

Nyt kun jostain syystä nettiyhteys oli yli vuorokauden tavoittamattomissa ja vikaa etsin, mutten löytänyt, tulipa turvaton ja orpo tunne! Melkeinpä sanoin kuvaamaton. Siksi tuo vanha sanonta otsikossa!

Niin paljon olisi sanottavaa ja olisi aina ollutkin, sellaistakin jota ei ole tullut sanoneeksi. Senkin tähden; Kiitos kaikille teille jotka olette vuosien ajan tekstejäni lukeneet ja omalla tavallanne niihin osaa ottaneet!
Olen huomannut nyt viimeaikoinakin täällä ”taivaalla” jonkun, tai joittenkin, käyvän lukemassa vanhoja kirjoituksiani ja itsekin palannut sitten niihin! Huomannut että aika on kulunut mutta siltikin voin lukea hyvällä mielellä entisiä, näistä nykyisistä en niinkään tiedä!
Ikä tekee tehtävänsä. Tunnustan myös huomaavani toiston ja voi olla että nämäkin sanat jossain jo ovat.

Tänään kun ”kone” taas sallii, iloitsen kun vanha virsi on soinut mielessäni aamusta alkaen, lapsuuteeni kuulunut, – tuoden minulle toivon ja ilon sanoman pitkäperjantain suruun ja murheeseen! Laitan säkeistöt vanhoilla sanoillaan sillä toivolla että näistä kumpuaisi toivon ja uskon sanoma! Sana sanottu aikanansa!

” Murhemielin, kyynelöiden oppilasta kaksi käy, Mestariaan ikävöiden, Jeesusta ei enää näy. Mutta, katso, kulkeissansa Hän käy heidän rinnallansa,. Seurassansa vaeltaa. Kohta murhe katoaa!!
Usein ahdistusten tiellä, Hämärässä kuljetaan, murheisina, niinkuin  vielä Jeesus oisi haudassaan. Sielu kulkee yksinänsä, huokaa epäilyksissänsä. Kunnes täyttää sydämen Läsnäolo Jeesuksen!!
Siitä näen, ettei meitä Jeesus hylkää hätähän . Kun käyn ahdistuksen teitä, arvaamatta tulee HÄn. Juur kun sydän surren kysyy: Miks niin kaukana Hän pysyy? Silloin lähellä jo on auttajamme verraton.
Uskollisin ystävistä,viivy aina luonani. Mitään mull ei pelkäämistä, kun vain pääsen turvaasi. Vaikka murheen myrskyt pauhaa, Sulta sieluni saa rauhaa. Seuraani kun sinut saan, sydän syttyy palamaan!
Kun mua vaivaa suru syvä, Voittos saata mieleeni! Ja Sun ansiosi hyvä, että olen omasi. Rauhaa, Jeesukseni anna, Sanaas suo mun toivo panna Joka kylvi kyynelin, riemuin niittää vihdoinkin.
Ja kun alkaa mailleen mennä elinpäivä laskeva ,eikä heikko silmä enää missään näe apua. Seiso, Jeesus rinnallani, auta viime sodassani, että loppuun kestäisin, Voitonkruunun perisin!”

Ajattelin etten laita tätä viimeisintä säettä tähän ollenkaan, mutta totta on myös tämä että ihminen ikääntyy ja ”tulee lapseksi jälleen”. En ole ollut tuostakaan, lapseksi tulosta, samaa mieltä mutta niin se kuitenkin on. Avun tarve lisääntyy, herkemmin hätääntyy ja tuntee tarvetta että joku olisi vierellä tukemassa ja tarvittaessa auttamassa – että Joku Olisi! Aivan siis fyysisesti lähellä…..

Mutta Jumala on armollinen, Kaikkensa antanut ja antava. Siinä, Hänessä, on Elämä, Usko ja Toivo. Hänessä apu ja lohtu. Hän, joka edestämme kärsi enemmän kuin pystyy ajattelemaankaan, Hän Elää, ja on läsnä! Kiitos ikuisen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen! Nyt, tänäänkin,  ja aina.

”Siunattu varmuus Jeesus on mun! OI Mikä Riemu on Pelastetun! Jumalan lapsi, perillinen, verellä pesty oon Jeesuksen. Nyt oma Herran olla mä saan. Sieluni kiitosta on tulvillaan. Enkelit ensin ilmoitti sen. Sanoman rauhan, rakkauden. Seurassa kuljen nyt Jeesuksen. Hänessä onnen sain taivaallisen. Riemuiten ootan tuloansa. Kätketty olen armossansa.
Tämä on laulu sydämeni. Ylistän Herraa ainaisesti. Tämä on laulu sydämeni, Ylistän Herraa ainaisesti!!”

 

 

 


2 kommenttia

Rauhattomuudesta Rauhaan

Kestipä kauan ennen kuin otsikko syntyi, sillä aamulla varhain oli hankala olo. Tahdoin ulos tästä kaikesta karusellista, joka mielessäni muuntui sanaksi ”karu selli”. Liika on joskus liikaa. Avasipa radion, tv:n, lehden, minkä hyvänsä niin kaikissa ihmiset lupaavat ihmisille ”yhdeksän hyvää, kahdeksan kaunista” niin kuin sanonta kuuluu ja tämän päälle pääsiäisen läheisyys.

Onneksi minulla on keittiön ikkunan takana metsämaisema. Aamu oli täysin tyyni ja tuuleton, katselin sitä. Ja niinkuin Jumalan luomakunta voi rauhoittaa, niin sain ajatukseni jotenkin järjestykseen, jätän harkittavaksi?

Olen lapsesta lähtien, kotini perintönä, kokenut Jeesuksen kärsimykset raskaina, melkeinpä sietokyvyttöminä. Olen ollut yliherkkä lapsi, lienen vieläkin ellen lapsi niin herkkä kuitenkin, varsinkin kaikelle kärsimykselle en kestä määrääni enempää. Olen nyt myöhemmällä iällä myös miettinyt, mitä mieltä Jeesus itse olisi tästä pääsiäisajan kärsimyksensä muistelusta?

En tarkoita ettei se olisi tärkeätä mutta vaikuttaako se ja miten enää millään tavalla, näihin nykymenoon tottuneihin ihmisiin? Niinkuin Raamatun sisältö ja uskon asiat yleensäkään? Kun itselleni Raamatun Jumalan ja Jeesuksen itsensä lupaukset todellisesta ja tulevasta lopullisesta hyvästä ovat Elämän Voima. Etenkin uuden liiton sanomana, vaikka samoista asioista kirjoitetaan Raamatussa sen alusta loppuun saakka.

Menen siis jo ajassa eteenpäin ja helluntaihin!
Jeesukseen, joka siis kuoli syystä että me saisimme elää ikuisesti ja täydellisesti tilassa jonka Jumala uudelleen luo, niille, jotka ovat antaneet Jeesuksen pestä vaattensa verellään.

Hän, Jeesus, ilmestyy ylösnoustuaan opetuslapsilleen ja lupaa hätääntyneille ja sureville lähettää Pyhän Hengen,  joka tuo tullessaan uuden ja uudenlaisen, henkilökohtaisen, Voiman joka eheyttää särkyneet sydämet, tuo ihmeellisen ilon ja rauhan jota mikään mahti maailmassa ei voi koskaan kokonaan sammuttaa niiltä jotka tämän ottavat vastaan ja lähtevät seuraamaan Jeesusta tässä Hengessä ja Voimassa.

Lupauksen mukaan:” Vaan kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte Voiman, ja te tulette olemaan Minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka!” (Apt:1:8) – Ja sitten kun helluntaipäivä oli tullut ja he kaikki olivat yhdessä koolla luvattu tapahtui! Tästä Pyhän Hengen vuodattamisesta ovat jo ammoin puhuneet mytös VT:n profeetat, kuten kaikesta muustakin siitä mistä UT myöhemmin uudelleen kertoo.

Apostolien teot 2 on siis se tärkeä luku jota me kaikki tarvitsemme aina, mutta etenkin tämän pääsiäisen kärsimyksien aiheuttaman ahdistuksen jälkeen. APT: kertoo sen olennaisen minkä varassa jaksamme elää niin kuin Jumala on tahtonut, niin ihmisiä kuin olemmekin ja koemme paljolti monenlaista huonoutta itsessämme ja maailman aiheuttamissa ahdistuksissa. SE mikä luvattuna tapahtui, tapahtuu aina uudelleen maailman loppuun saakka, kunnes luodaan uudet taivaat ja uusi maa.

Olen lukenut jälleen hyviä kirjoja. Toinen on elämänkerta, ristiriitaisia tunteita ja mietteitä, herättäneestä herätyssaarnaaja Urho Muromasta, kirjoittajana arvostamani Timo Junkkaala. Urho Muromasta voi sanoa että hän oli Suomen Raamattuopiston idean isä ja perusta. Monien mutkien ja vastoinkäymisten tuttu. Ehkä alunalkaenkin poikkeuksellinen luonteeltaan, mutta vahva näkemyksiltään jotka viimeiseen asti piti ja pyrki toteuttamaan, kaikesta arvostelusta huolimatta.Toinen kirja on Seppo Hämäläisen, Joutjärven srk.n kirkkoherran kirjoittaman ”Armolahjat arjessa”. Tätä en ole vielä aivan puolessa välissäkään, mutta tuntuu omalta.

Mainitsen nämä molemmat siksi koska he puhuvat/kirjoittavat minun mielestäni totta, eli niin kuin ole itsekin kokenut ja uskonut. Minulle tärkeistä, tärkeimmistä asioista Raamatun lehdiltä. Molemmat, vaikka olivat pappeja ja oppineita, eivät kieltäneet raamatullista uudestisyntymistä, (ei ainakaan Urho Muroma) joka ei siis tapahdu lapsikasteessa vaan Pyhällä Hengellä täyttymisessä. Niin kuin on kirjoitettu.

Hän, joka herättää ihmisen ”kuolleista teoista” uskoon, on Jumala Pyhän Henki sellaisena kuin Raamattu ja Jeesus Kristus itse Hänet kuvaa. Ilman Pyhää Henkeä ei ole uskoakaan. Sellaista jota kristityt ovat aina tarvinneet kestääkseen sen mikä kestettäväksi maailmassa tulee. Jossain vaiheessa ei kokemuksista olisi saanut puhua, mutta minä todistan edelleenkin kokemusteni perusteella, uskovani armolahjoihin! Ilman niitä kirjain on kuollut ja vain pääntietoa ei todellista olemusta. Vain uudestisyntyminen ja Pyhällä Hengellä täyttyminen muuttaa kuolleen eläväksi. On kuitenkin jokaisen oma asia kuinka Jumalan sanan ja Sanan vastaanottaa.

Olen kuitenkin, itse uskonnollisena ihmisenä, siihen kasvaneena, kokenut aikuisiällä uudestisyntymisen ja Pyhällä Hengellä täyttymisen ihmeen! Aivan yksin ollen ja Raamattua lukien, ymmärtämättä mitä tapahtui, enkä siitä jaksa vaieta. Minua rohkaisee Urho Muroma koska hänkin koki saman ja saman ristiriidan tämän kokemuksena ja kirkon myöhemmän opin suhteen. Hän piti kokemuksensa totena loppuunsa asti ja joutui siitä ”kirkonkiroukseen” jos oikein voimallisesti sanon. Kuitenkin minäkin luen Raamattua ”sisälukuna” nyt ja vastaisuudessakin, vaikka ristiriitojen paineessakin.

Totuus vaatii rohkeutta ja on vaatinut apostolien teoista lähtien ja jo aiemminkin. Kaikkein enimmin itse Jeesus Kristus Jumalan Poika Vapahtajamme.! Sanaan uskominen sellaisena kuin se (vieläkin) on kirjoitettuna ei ole lahkolaisuutta, vaikka Paavalikin ennen kääntymistään niin uskoi!

Siis, älä pelkää! Parempaa on tulossa! Meitä rakastetaan enemmän kuin koskaan tässä ajassa pystymme ymmärtämäänkään! Kiitos puolestamme kärsineen Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen, pelastajamme!
Siunattua Pääsiäistä, sanan/Sanan mukaisesti!

 

 


3 kommenttia

Kun perustus pettää

Eräänä päivänä noin parisen viikkoa sitten tytär huomasi kylpyhuoneen seinässä halkeaman. Hän on muuttanut asuntoonsa joka on valmistunut kesäkuussa 20017. Uusi ns. luhtitalo ja hän asuu pihatasossa. Noin 2 km. päässä siitä kodista jossa asuimme kun hän syntyi.! Hänen nykyisen kotinsa vieressä on suojelumetsä jossa elää liito-oravia. Hänellä on omaa pihaa ja hän on ollut onnellinen kodistaan vaikka maksaneekin siitä koko loppuelämänsä.

Tuon halkeaman ei pitänyt olla vaikeasti korjattavissa, luvattiin reilussa viikossa. Talon perustuksissa ei pitänyt olla vikaa. Näin hengellisesti ajatellen sen uskoikin koska talo on rakennettu kalliolle! Kun seinää alettiin purkaa huomattiin sen olevan ”säpäleinä” päällimmäisen kerroksen alta ja uudellen katsottiin perustuksetkin.

Perustukset pettävät ja tyttäreni yläkerrassa asuu perhe. Rakennuttaja tarjosi muuttoa lähihotelliin vajaaksi puoleksitoista viikoksi, jolloin voisi palata korjattuun asuntoon. Huone jonka hän sai oli siivoamaton. Se piti tehdä perusteellisesti ensin, voidakseen asettua. Eilen perjantaina 29.3 hän kävi katsomassa pääseekö alkavalla viikolla takaisin kotiin. Kaikki oli levällään! Kylpyhuoneen katto täysin auki ja kaikki muu toisin kuin oli sovittu.

Jotain hyötyä on kännyköistäkin, tytär otti kuvia ja uskomattomalta näytti työmaa. Onneksi hän on tottunut hoitamaan toisten aiheuttamia ongelmia ja vahinkoja, tekee sitä työkseen. On määrätietoinen ja lahjakas, vie asiansa päätökseen. Minun kaltaiselleni ihmiselle sellainen ei olisi mitenkään onnistunut.

Istuin juuri jonkinlaisessa ”flunssassa” sänkyni reunalla ja katselin tyttäreni valokuvaa ja itkin, (mistähän tätä vettä oikein aina riittääkään) !?
Kuvaa katsellen ajattelin sydän säröillä, kuinka kova voikaan ihmisen elämä olla lapsuudesta saakka. Sitä se on ollut rakkaalla ainoalla lapsellanikin.

Ilman sitä perustusta jonka Jumala on meille Jeesuksessa Kristuksessa taannut, ei elämässä olisi mitään mieltä.

Aluksi tytär kysyi voiko muuttaa luokseni asumaan niiksi muutamiksi päiviksi jotka remontti kestää. Kyllä muuten, mutta pyörätuoli ja kaksi kissaa ovat huono yhdistelmä ja onneksi emme tähän edes ryhtyneet. Sitäpaitsi minullakin alkoi, nyt jo toista viikkoa kestänyt patteriremontti ja joka päivä miehiä milloin mitäkin tekemässä. Myös ilmoitus kohta alkavasta keittiöremontista, joka tehdään kaikkiin näihin vuokrataloihin jotka täyttävät ensi kesänä 29 vuotta. Minun on asuttava tässä senkin ajan, mietin kun olen niin uupunut kuinka jaksan, mutta jaksettava on.

Lainasin taas kirjastosta kirjoja, aika montaa en saanut koska ne olivat jo lainassa, mutta yllätyksiäkin tuli. Aivan mahtavia tekstejä Lassi Nummelta, Leonid Bashmakovin REQUIEMiin! Tämä musiikkiteos on esitetty Tampereen tuomiokirkossa ensi kerran 4.6 1989. –  Kuinka tekisikään mieleni kirjoittaa nämä kaikki tähän kaikkien luettavaksi! Ei ole mahdollista, mutta jotain tähän loppuun. Muistuttaen ensin kuitenkin mitä Raamatussa puhutaan talojen rakentamisesta.

Meidän perustuksemme on Kristuskallio! Eikä parempaa, kestävämpää eikä luotettavampaa olekaan. Kaikki mitä tässä elämässä kohtaamme on Hänen varassaan, vaikka meistä näyttäisi ja tuntuisi miltä. Rakastan Pietarin ensimmäistä kirjettä, se on ihana! Minua se aina virvoittaa ja vahvistaa perustuksiani. Mutta koska teksti jo nyt on liian pitkä, lyhyet säkeet Lassi Nummelta:

Mutta ensin, Kiitos Jumalalle siitä ettei Hänen rakentamansa perustus sorru!

Agnus Dei!

Hän joka tuli etsimään meitä
sanoi:
Taivasten valtakunta on tullut lähelle,
se on sisäisesti teissä.
Hän joka vaelsi maan päällä
ihmisten keskellä
sanoi:
”Se on sisäisesti teissä”

Hän joka otti orjan muodon,
jota pilkattiin, joka surmattiin:
sanoi:
-Rauhani minä annan teille.

Me seisomme tässä ja toistamme
hänen sanojensa kaikuna:
-Rauhasi -anna meille.