Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Kaksi todellisuutta

Lähestymme joulua ja sen Suurta Sanomaa.

Joulu koskettaa henkilökohtaisesti, juuri nyt aivan erityisesti. Laittoi ajattelemaan kahta erilaista todellisuutta. Kahta  elämää joista toisen voi kirjoittaa suurella alkukirjaimella ja toisen pienellä. On Elämä ja elämä. Ikuinen Elämä, joka syntyi jouluna meidän hyväksemme ja se elämä jota täällä hetken elämme.

On lohdullista tietää, ymmärtää, ja uskoa koettuna tosiasiana Jeesuksen Kristuksen syntymä Jumalan tahdosta meidän hyväksemme, juuri siinä että Hän, Jumalan ainoa Poika syntyi ihmiseksi, niin kuin mekin olemme syntyneet. Eli määrätyn hetken kuten mekin elämme, kärsi ja kuoli. Mutta nousi kuolleista ja Elää.

Me emme kuitenkaan samalla tavoin voi kärsiä kuin Hän, josta tuli meidän Vapahtajamme. Ja kuitenkin elämä täällä, lyhyydestään huolimatta on paljolti huolta, tuskaa ja kärsimystä.

Tänä aamuna ystäväni jonka olen tuntenut lähes 47 vuoden ajan on sairaalassa leikattavana syövän takia. Hän on minua 9 vuotta vanhempi ja lapsuudestaan asti kärsinyt monenlaista vaivaa. Mainitsen senkin, kun itsenäisyyspäivääkin 6.12 vietettiin että hän oli yksi niistä lapsista jotka vietiin Ruotsiin sotalapsina.

Hän oli siellä niin pitkään että unohti suomenkielenkin, ummikkona meni ja ummikkona palasi. Kaikki oli opittava uudelleen. Eikä elämä ole häntä säästänyt myöhemminkään. Mutta hän ei koskaan valita, ei mistään vaan ottaa kaikkein raskaimmatkin asiat rauhallisesti ja lujasti Uskoen horjumatta, Jumalan armoon ja rakkauteen. Hän on valtava ihme ihmisenä. Ja ollut minulle kuin isosisko, jota minulla ei muuten olekaan. En tiedä mitä muuta rukoilisin kuin että Jumalan tahto hänen kohdallaan tapahtuisi. Jos hän palaa elävänä hän palaa kärsimystensä pariin. Jos ei, niin pääsee kärsimyksistään vapaaksi ja todelliseen Elämään, jota hän on sydämessään kantanutkin!

Jostain syystä Raamattu avautui minulle tänä aamuna profeetta Miikan kohdalta; (5:1/ 6:8 /7:18-19 mm.) Ja edelleen, jostain syystä, sitä lukiessani minua alkoi itkettää. Voisin sitä analysoida mutta jääköön, on muutakin. On Jesajan kirjan luku 11, rakas! ”Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi, ja vesa versoo hänen juuristansa. Ja Hänen päällänsä lepää HERRAN HENKI, neuvon ja voiman henki, tiedon ja ja Herran pelon henki jne.( 1-5 )

Siunattu Sana ja lupaus iankaikkisuudesta, armosta ja loppumattomasta rakkaudesta. Tänään taitaa ollakin kyynelten päivä, ovatko ne ilon vai surun jäänee nähtäväksi? Onneksi olen ottanut tämän päivän vapaaksi avustajista. Saan rauhassa olla omine ajatuksineni ja rukouksineni. Myös kirjoittaa.

Jo muutama päivä sitten, tuli taas mieleeni eräs lapsuuteni ihanimmista virsistä. Voi olla että olen siitä aikaisemminkin kirjoittanut, mutta kertaus on opintojen äiti ;). Kaiken keskellä siis. En uudemmista kirjoista mistään, sitä löytänyt entisin sanoin! Joten, kaivoin rippilahjaksi saamani pienen, pienen kirjani, jonka isäni äiti oli minulle lahjaksi tuonut. Tästäkin säilyttämisestäni olen suunnattoman iloinen, kuten vanhasta 1953 Kuopiossa painetusta Katekismuksestani.

Jumalan Sana ikuinen ja Tosi! Ei muutettu ajan hengen mukaiseksi ihmisten ”korvasyyhyyn” sopivaksi. Ihana Sana! Vanhanaikainen kuten minäkin, mutta turvallinen ja koeteltu. Jumalan Sana kirjoitettuna ja Persoonana! Rakkaana Vapahtajana, Jeesuksena Kristuksena, ihmiseksi syntyneenä Jumalan ainoana Poikana. Vanhan virren sanoin:

” Nyt seisahdun mä seimelles, Oi Jeesus, autuuteni. Tuon lahjat kaikki etehes, jotk´ annoit osakseni. Mun henkeni ja mieleni, mun sydämeni, sieluni. Ne ota synnyinlahjaks.

En ollut vielä syntynyt kun synnyit auttajaksi. En armoas mä kysynyt, kun tulit turvaajaksi. En vielä ollut päällä maan, kun riensit tänne maailmaan. Aukaisit taivaan mulle.

Yö synkkä peitti silmäni, vaan tulit, Jeesukseni. Teit yöni selväks päiväksi ja nousit valokseni. Ah, armas aurinkoiseni, nyt valaise mun mieleni säteilläs kirkkahilla.

Kun murhe murtaa mieltäni, kun epätoivo kaivaa. Mun rohkaiset sä sieluni, sen lievität sä vaivaa. Kun synti mieltä ahdistaa, näin lohdutat sä surevaa: ”Sun velkas maksoin kaikki”!

Oi, Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden. Mua auttamaan sä tulit vaan, mun kurjuuteni nähden. Sä kannoit ristin raskahan, sieluni vuoksi surkean. Sua Kuinka Kiittää voisin!

Sua, Vapahtaja, rukoilen, sit` älä multa kiellä. Tää ota sydän syntinen Asuaksesi siellä, sen Valtiaana ainiaan, niin että murheissani saan Sult`avun lohdutuksen.!

Vaan, Kuinka Suuren Vierahan, Sun ottaa voisin vastaan?! Oot Herra, maan ja taivahan, mä multa ainoastaan. Kuitenkaan, Jeesus laupias, Et Hylkää uskovaisias Vaan Armos heille annat!

Tämä virsi löytyy uusimmista kirjoista uudistetuin sanoin numerolla 25

Kiitos Pyhälle Jumalalle armostaan, ja iankaikkisesta rakkaudestaan joka ilmestyi meille ja on Pyhässä Hengessä meissä nyt ja aina, siihen päivään asti kun todellinen Elämä ilman kuolemaa tulee osaksemme.

Suuresti siunattua, rauhallista ja taakoista vapaata joulun aikaa teille kaikille jotka uskollisesti olette tekstejäni lukeneet 🙂 ❤

Meillä kaikilla on vain tämä hetki tässä ja nyt! Vain Jumala, tietää milloin itse kunkin kohdalla alkaa se toinen, Oikea Elämä, josta saamme olla Armosta osallisia –  jo tässä ajassa. Joskin saatamme kokea oikean ja ikuisen Elämämme kaipuuta, tämän elämän taisteluissa ja kyynelissä. Kuitenkin Uskossa, Toivossa ja käsittämättömän suuressa Armossa ja rakkaudessa joka Meille on lahjoitettu syntyneessä Messiaassa.

Jesaja 11:9 ”Ei missään minun pyhällä vuorellani tehdä pahaa, eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niin kuin vedet peittävät meren” Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle! Aamen.


Jätä kommentti

Laki – armoksi, kirkkaudeksi, ja rakkaudeksi

Ensiksikin, kuinka kirjoittaa siitä mihin sanat ja ymmärrys ei riitä? Joka valvotti aamuyöllä klo. neljään! Joka auttaa kehon kivuissa, jotka pitkä istuminen aiheuttaa ja vain jatkaa istumista? Ja, jos ovat otsikot vaikea keksiä niin nyt vasta onkin. Mutta:

Kaikki alkoi 2 viikkoa sitten kun meidän raamattupiiriläiset ideoivat yllätysretkeä rakastamamme Ari papin luennolle Katekismuksesta, joka aie toteutui eilen illalla 3.12.-19 ! Niin kuin aina, ilta oli ihmeellinen! Laki muuttui Armoksi, Kirkkaudeksi ja Rakkaudeksi.

Saimme ohjeeksi matkalle valaistun ison ristin, kun se näkyy olemme perillä. Risti kyllä olikin, mutta yhtä pimeänä kuin iltakin. Matka oli pitkä mutta pääsimme perille. Rantauduimme Kalajärven kappelille pimeästä rististä huolimatta. Ilta oli ihana, Sana ruokki, tuki ja lohdutti.

Mitä pidemmälle luennossa/opetuksessa päästiin sen kirkkaammaksi ja pyhemmäksi ilmapiiri. Arin siunattu ominaisuus on, ainakin minun mielestäni se, että hän saa voimansa yksinkertaisuudesta ja Pyhästä Hengestä. Kun hän opettaa Sana muuttuu vereksi ja Hengeksi. Risti loistaa ja ruokkii. Lohduttaa ja siunaa! Jumalan koko kolminaisuus on läsnä. Rakkauden Henki lähes käsin kosketeltavana.

Kun tänään puolenpäivän aikoihin, vasta, nautin aamukahviani mieleeni nousivat sanat:” Missä synti on suureksi tullut siinä Armo ylenpalttiseksi”! (Roomalaiskirje 5 jne.)

Minusta ja minulle ainakin, tämä totuus kirkastui entisestään kun lakia luimme. Ymmärsin mistä kaikesta olemme pelastetut ja armahdetut ja ettei meillä ole mitään yhteyttä Kristuksessa enää tähän maailmaan. Tämä maailma ei voi meitä sitoa eikä orjuuttaa, se ei voi vetää meitä lokaan. Ei siihen missä ”maailma” itse rypee. Minua itketti. Laki on oikeasti hyvä ja kuten Ari sanoi, Lutherin kehoittaneen lukemaan myös lakia, ettemme unohtaisi mistä olemme pelastetut.

Mitä kaikkea meidän pitäisikään harrastaa lukemalla oikeaa asiaa, että ymmärtäisimme pelastuksemme arvon! Sen kirkkauden joka Rististä loistaa. Sen kirkkauden jolla Pyhä Henki kirkastaa, ei itseään eikä mitään muutakaan, kuin Jeesuksen täytetyn työn! Meidän puolestamme, minun ja sinun.

En varmaankaan osaa tätä niin ilmaista kuin mitä se elävänä todellisuutena eilen illalla oli! Sillä sitä rakkauden täyttämää ilmapiiriä ei voi sanoin kuvata, mikä vaan tihentymistään tihentyi illan loppua kohti. Se oli taivashetki maanpäällä. Kiitos Herralle, kiitos kolmiyhteisen Jumalan!

Kun illan päätyttyä matkasimme takaisin puolikuun loisteessa, olimme tyttäreni ja minä kuin toisissa maailmoissa! Kuin uudelleen uudestisyntyneet. Niin kuin hengellisesti olimmekin! Tytär sanoi ikäänkuin puhdistuneensa kaikesta siitä ”sälästä” jota arkisin kohtaa etenkin työpaikallaan, puhtaudesta puhui ja sitä ihmetteli. Minä taas tunsin erityistä onnen tunnetta? Olin niin onnellinen etten oikein osaa edes selittää. Minä kun en normaalisti kovin onnellinen ihminen ole, kai? Tai tunne olevani, ellen syvällisiä mieti (hymyilee itsekseen)!

Ihana yllätys oli myös tavata pitkästä aikaa, eräs ihana ja rakas pariskunta. En heitä tunne, olen kerran tavannut heidät meidän kappelillamme ja heistä silloin kirjoitinkin. He ovat lukeneet näitä blogejani ja lukevat edelleen! Halaus oli lämmin, rakkaus jonka Pyhä Henki välillemme muodostaa, melkeinpä murtava. Sain heistä voimaa ja uskallusta, tulin siunatuksi! Nyt tiedän, on minulla ainakin kaksi ystävää jotka seuraavat blogejani. Se rohkaisee, ja lohduttaa myös. Usein mietin kirjoitanko turhaan?

Kiitos teille rakas, suloinen, pariskunta! Jumala teitä siunatkoon ja suokoon kaikkea hyvää jokaiseen hetkeenne! ”Minkä olette tehneet yhdelle näistä vähimmistä” olette tehneet itselleen Jeesukselle, kiitos siitä!  Rakkaus On ja se on muuttava ja kantava voima!

Virsi joka on soinut sielussani liittyy tulevaan itsenäisyyspäivään ja on 579:

” Oi Herra, korkein valtiaamme, kansaamme kaitse, armahda. Hengelläs siunaa päämies maamme ja esivaltaa johdata. Suo vallankäyttöön viisautta ja vastuun mieltä, rakkautta

Oi, Herra, siunaa Suomen kansa, tee siitä palvelijasi, se että täällä toimissansa sinua aina kuulisi. Suo mieli uskollinen meille, varjelus Suomen heimon teille.

Oi Herra, siunaa synnyinmaamme runsailla taivaan lahjoilla, niin että ahkeroiden saamme rakentaa maata rauhassa. Myös lapsenlapset saavat kiittää, kun halki aikain Armo riittää!

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, rakkaus ja kirkkaus on meidän kanssamme Pyhässä Hengessä, silloinkin kun emme sitä tiedostaisi. Kiitos kaikille!

 


Jätä kommentti

Sanan kirkko?

Aralla tunnolla olen lueskellut julkisuudessa käytäviä keskusteluja ja kuunnellut  eräänkin ns.”sisäpiirin” mietteitä, jotka ulkopuolisena ovat joutuneet asiaa käsittelemään ja olen myös lukenut itseäni viisaampien tekstejä asiasta. Jokainen meistä vastaa kaikesta sanomastaan tai sanomatta jättämisestään henkilökohtaisesti Jumalansa edessä, niin vaikeaa kuin se onkin. Ja ehkä siksikin käyn omalle näkemykselleni hakemassa vahvistusta Raamatun lisäksi myös mm. Seurakuntalainen.fi sivustolta. Mutta, miksi tämä aihe?

Moni varmaan arvaa tekstin nousevan siitä kaikesta mihin Päivi Räsänen on joutunut puolustaessaan Jumalan sanaa. Olkoon hän persoonana ja ihmisenä mitä tahansa mutta rohkea hän on ja minusta tarvitsee kaikkien Sanaan uskovien tuen ja rukoukset.

Nyt ihmiset, jotka eivät tunne Raamattua, eivätkä tiedä mitä Jumalan Sana pitää oikeasti sisällään, tuomitsevat niitä jotka yrittävät vielä pitää kiinni ikiaikaisesta totuudesta. Ja kuitenkaan totuus ”Ei pala tulessakaan” eikä Jumalan Sanasta katoa pieninkään piirto, vaikka sitä kuinka muuksi muutettaisikaan ihmisten halun ja himojen mukaisesti.

Jumala on Vanhurskas Tuomari, ainoa oikea. Hän on Rakkaus ja Armo, mutta hän on myös PYHÄ! Ja hänen sanansa on Pyhä.

Jumala armahtaa kaikki jotka Häneen uskovat ja Hänen ainoan Poikansa Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön/kuolemaan meidän syntiemme puolesta, mutta! Joka ylenkatsoo Jumalan rakkauden, armon ja Totuuden, tekee itselleen vahingon. Sillä, Pyhä ja täydellinen Rakkaus:” ei voi katsoa läpi sormien jos joku vahingoittaa itseään tai lähimmäistään.”

Jumalan Sana, joka on myös yhtä kuin Jeesus Kristus, sanoo Herrastamme että :” Hän oli täynnä armoa ja totuutta” joka on yhtä kuin että syyllinen tuomitaan syyttömäksi kun ihminen joka on rikkonut Jumalaa ja lähimmäistään vastaan, tunnustaa rikkoneensa ja pyytää anteeksi eikä Jumalan armon ja Pyhän Hengen auttamana ja armahtamana jatka entistä elämäänsä vaan tekee parannusta ”kuolleista teoistaan”.

Kaikki me olemme perisynnin alaisina rikkoneet Jumalaa vastaan ja se täytyy voida sanoa kaikkina aikoina julki!

Siitäkin huolimatta, vaikka totuus paljastessaan meidät ilman armoa, syntiä tekeviksi ihmisiksi ja siten loukkaa luonnollista ihmistä. Josta, totuuden sanomisesta, seuraa Jumalan sanan väärin ymmärrystä, tulkintaa ja jopa vainoa!

Harva on enää niin rohkea täällä turvalliseksi koetussa ja perinteiltään Jumalaa kunnioittavana kansana ja maana, kuin on nyt Päivi Räsänen. Voisin hakemalla hakea tähän raamatunlauseita ja selityksiä Päiviä puolustaakseni, mutta ottakoon kansa (jos tätäkään lukee) Raamatun käteensä ja etsiköön itse mikä on Jumalan Sanan Tie, Totuus ja siitä seuraava oikea Elämä!

Jos joku tahtoisi lukea hyviä raamattuun pitäytyviä kannanottoja asiaan, niin niitä löytyy mm. ”Seurakuntalainen.fi” sivustolta. Itse arvostan mm. Risto Huvilan tekstejä joista nyt lienee viimeisin kirjoitetettu 21.11 ”Arvoton kirkko epäuskon puolustaja”. Pasi Turunen on kirjoittanut ”Hesarin valeuutinen Paavalista ja Räsäsestä” 20.11 ja oli siellä vielä 21.11 Lasse Pesu, kirjoittanut jonkin artikkelin, joka oli hyvä. Mieleeni on ainakin jäänyt otsikko ”Jos kirkko hylkää Raamatun totuuden se lakkaa olemasta Sanan kirkko” Otsikko taisi ollakin ”Sanan Kirkko”?

Joskus on tarpeen ja hyväksi mainostaa tätä toistakin puolta asiasta vilpittömästi ja vain siksi että tämä kallis kansa ja Isänmaa heräisi ja palaisi juurilleen!  Ja vielä: Juudas, Jeesuksen luonnollinen veli, kirjoittaa lyhyessä kirjeessään olennaisen. Kannatta käydä lukemassa! Vaikkapa vaan jakeet 1-4 ja 17-25. Kirje on lyhyt, ei vie kauaa vaikka sen kokonaankin lukee!

Jumala siunatkoon ja varjelkoon kaikkia jotka Sanaa julistavat totuudellisesti kaikkialla maailmassa! Ja erityisesti niitä jotka joutuvat rohkeutensa vuoksi ja rakkaudesta Vapahtajaansa vainotuksi.

Jumalan Rauhan toivotuksin! Siunattua viikonloppua.

 


Jätä kommentti

Hyvyyden Voima…

– ”Ja surullisen hahmon ritarit”, teki mieleni jatkaa tämän aamuista aihettani sillä kaksi Raamatun lausetta nousi mieleeni, jotka sitten hain ja luin. Sysäyksen aiheelle antoi kuitenkin Hassilan Juhan lyhyet sanat blogissaan jossa pääaiheena oli valaistu kirkko, niin ainakin sen näin.

Surullisen hahmon ritareista ehkä kuuluisin  julkisessa mediassa viime vuosina oli eräs mäkihyppääjä, joka keksi hauskoja mutta oivaltavia elämään liittyviä lauseita joita en tässä nyt kuitenkaan toista. Mutta sen sijaan joskus oli sanonta, jota vanhemmat ihmiset käyttivät:” Elämä opettaa” ja saattoivat lisätä ”vaikka hiljaa/hitaasti kävelemään”!

Mitkä ne raamatunlauseet sitten olivat? Ensimmäinen löytyy Johanneksen 14 luvusta kokonaisuutenakin, mutta 27 jakeessa Jeesus lupaa:” Rauhan minä jätän teille: minun rauhani, sen minä annan teille. En minä anna teille niin kuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olkoon levoton älköönkä pelätkö”! Ja toinen Apt:26:14 Jossa Paavali todistaa kohtaamisestaan Jeesuksen kanssa ja kääntymyksestään. Tässä jakeessa Jeesus sanoo Paavalille kun he kirkkaassa valossa kaatuivat maahan:” Saul, Saul, miksi vainoat minua? Työläs sinun on potkia tutkainta vastaan!”

Erikoisia kohtia, vai onko, kun perusaiheenani kuitenkin pitäisi olla mielen rauha jonka aikaansaaja on Elämä Kristuksessa ja Jumalan Sanaan uskomisessa. Kun ajattelen tuntemiani Jeesuksen seurassa kulkevia ihmisiä ja heidän viimeaikaisia kokemuksiaan jotka ovat kovin raskaita, mutta joihin he suhtautuvat JO tyynesti, niin herää kysymys: Miten niin JO? No kun ovat uskoneet Jumalaan ja Hänen Poikaansa ja siihen sanaan joka kirjoitettu on!

Mitä ihminen kaipaakaan eniten silloin kun elämä koettelee ja heittelee niin rajusti, ettei jaksaisi edes asiaa ajatella ja mihin ei ole varautunutkaan. Mikä on se kunkin henkilökohtainen tapa saada rauha yllättävissä tai vaikkapa toistuvissakin vaikeuksissaan? Miten säilyttää mielentyyneys ja usko?

Rauha! Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi. Kuinka se saavutetaan, kokemuksenko myötä?

Minua siunaa Juhan teksteissä että hän lähtee ulos, hakemaan kohteita joita kuvaa! Jumalan ihana luonto ja ihmisten saavutukset mm. kaikessa kauniissa, kuten rakennuksissa jne. Minulle se todistaa että Jumalan ihmisillä on Lähde joka vie hänet rauhan, sopusoinnun ja tyyneyden äärelle, tavalla ja toisella, mikkä se sitten kunkin kohdalla, Jumalan Armosta ,onkaan!

Raamatunlause sanoo myös ja kehoittaa, Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi! Luojamme, Kaikkivaltias Jumala rakastaa luomaansa  ihmistä, niin voisimmeko siten myös hyväksyä tyynesti sen että.  Kaikista heikkouksistamme yms. joita ihmisyydessä edustamme, voisimme siis oikeasti oppia rakastamaan itseämmekin ja hyväksymään sitä kautta sen elämänosan jonka Hyvä Jumala on meille uskonut. SIIS uskonut.

Rakastaa sitä, jota Jumalakin niin rakastaa, että antoi ainoan Poikansa! Rakastaa niin, että antaa Jumalan hoitaa itseään sillä kaikkein parhaimmalla ja täydellisimmällä tavalla, joka siitä tyyneydestä ja rauhasta kumpuaa että saa luottaa olevansa Jumalan lapsi, sellaisena kuin on. Luottaa kaikissa koettelemuksissaankin että Isä Taivaassa Tietää ja Valvoo kaikkea!

Minä uskon, että meillä kaikilla on jokin Jumalallinen ulottuvuus josta meihin vuotaa rauha ja tyyneys. Jokin joka luo tilaisuuden olla itsensä kanssa rauhoittuakseen ja antaakseen itselleen luvan tutustua itseensä ja huomata kuinka Hyvä Herramme on ja millainen tyyneys on mahdollista saavuttaa rakkauden ilmapiirissä. Kun, ja jos uskaltaa tämän kokea itsessään, täydellistyy myös lähimmäisensä rakastaminen. Kaiken alkulähteenä Jumalan Rakkaus Hänen Pojassaan ja Pyhässä Hengessä jossa me olemme hyväksytyt sellaisina kuin olemmekin.

Aikamoinen aihe? Opetanko itseäni vai onko tällä jokin tarkoitus? Ei voi oikeastaan koskaan tietää, mutta ei voi jättää kirjoittamattakaan kun voimakkaasti kokee aiheen polttavan sisimmässään. Joka tapauksessa kun aihe syntyi kuulin samassa laulettavan tuon ”Hyvyyden Voiman”.

”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan. Yhdessä käydä uuteen aikaan nyt.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän Itse meille rauhan valmistaa.
Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus rauha tuo!
Kun pahan valta kasvaa ympärillä, vahvista ääni toisen maailman, niin että uuden virren sävelillä kuulemme kansasi jo laulavan.
Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kansssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin!”

Totisesti. Hän on meidän Kanssamme! Kiitos Pyhälle ja Kaikkivaltialle Isälle, Pojalla ja Pyhälle Hengelle!
Siunausta sinulle joka tämän ehkä luet!


2 kommenttia

Mitä rakkaus on…

…”Niin monet laulut rakkaudesta ovat taivaan tuuliin haihtuneet ja tuhannesta lupauksesta ovat jäljellä vain kyyneleet…Mitä rakkaus on? Sitä kauan hain. Hetkenkö huumaa, vai valhettako vain? Mitä rakkaus on, rakkaus ikuinen?! …
– Vain luota ristin löydät vastauksen!”

Jo viikon verran on tämä laulu tavalla ja toisella pyörinyt mielessäni ja kun en pääse siitä eroon on ehkä kirjoitettava se ulos.
Tosiasia on, ettei tässä maailmassa ole mitään ehjää, ei muuta kuin tuo Ristin Rakkaus. Ja kuitenkin jokainen ihminen kaipaa saada olla jollekin olemassa. Tärkeä, ei ehkä ole se oikea sana, mutta tuntea että edes joku kaipaa, tahtoo olla läheinen ja muistaa. Ihminen joka ymmärtää ja haluaa tavata juuri minut, –  tai sinut.

Viikko sitten pääsin meidän kappelillemme ja se on aina juhlaa. Meillä on se armo että Jumalan Henki, on siellä vahvasti läsnä! Tyttäreni kanssa rukoilemme ahkerasti oman yhteisömme, koko maailman ja kaikkien uskovien puolesta, mutta palavimmin oman yhteisömme ja kaupunkimme. Olemme, Jumalan armosta, saaneet kokea ja nähdä sellaista Hengen silmin joka rohkaisee aina uudelleen siunaamaan kaikkea sitä mitä Herra antaa rukoiltavaksi, koko ”Suomen Siionissa”! Jos kuka enää tätä sanontaa vielä ymmärtääkään?

Mitä rakkaus on?

Minä näen sen etenkin kappelillamme siinä kun eräs hiljainen sisar hoivaa ja taluttelee sellaisia vanhempia ihmisiä jotka eivät omin toimin enää pääsisi Jumalan Sanan kuuloon. Näen sen siinä, jossa vanhemmat tuovat lapsiaan Elävän Sanan ääreen kuten myös isovanhemmat lastensa lapsia! Siitäkin huolimatta vaikka omat eivät olisi vielä löytäneet tietään Jumalan luo. Minä itse koen sen lempeissä silmissä joista paistaa hyvyys ja lämmin tunne! Yht´äkkiä vieras onkin tuttu, halaus lämpöä täynnä ilman mitään outoutta. Jossa sydän kohtaa sydämen, eikä sanoja tarvita.

En aivan muista olenko jo kirjoittanut eräästä naisesta kappelillamme, joka kohdallani kysyi mikä vammani on? Sanoin olevani sairastunut aikoinani polioon ja hän oli sen tunnistanut, koska oli ollut töissä kuntoutuslaitoksessa joka meille ja sotainvalideille aikoinaan Käpylään rakennettiin. Sen jälkeen olemme olleet kuin sisarukset vaikka emme sanoja vaihtaisikaan ja näemme harvoin, vain kappelilla. Tapaamisemme jää vain lämpimäksi, mutta vahvaksi halaukseksi, sanoja ei tarvita mutta tulen hoidetuksi. SE on rakkautta.

Kaikki tämä, kaikki kauniit laulut, Jumalan Sanan kuuleminen ja lukeminen, seurakuntalaisten näkeminen ja kokoontuminen samaan tilaan ovat ruokaa, jonka veroista ei ole. Kuinka yksin olisikaan ilman sitä rakkautta, joka kerta toisensa jälkeen vetää, meitä kaikkia, siihen yhteiseen kokoontumiseen jossa saamme kokea todellista, ehjää ja ikuista rakkautta!

Saahan sitä kokea kotonaankin avatessaan Raamatun, mutta Jumala on tarkoittanut ihmiset toisiaan varten, kokemaan yhteyttä ja tulemaan siunatuiksi samasta Hengestä ja Elävän Veden lähteestä, joka tulee Pyhän Hengen ja Jeesuksen Kristuksen läsnäolon moninkertaistumisesta yhteydessä toisiimme ja Häneen.

Sanoohan Jeesus itse Johanneksen evankeliumissa luvussa 13:34-35: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, NIIN KUIN MINÄ OLEN TEITÄ RAKASTANUT – ETTÄ TEKIN NIIN RAKASTATTE TOISIANNE. Siitä Kaikki tuntevat teidät MINUN OPETUSLAPSIKSENI, – Jos teillä on KESKINÄINEN RAKKAUS!” 

Ihana on tuo ikuinen Sana joka täydellisestä ja ikuisesta rakkaudesta kertoo! Kiitos Jumalalle Sanastaan ja niistä kaikista jotka sen ottavat vastaan ja omakseen ja jotka tahdomme rakastaa toisiamme ja ”tätä kurjaa maailmaa” Jumalasta lähtöisin olevalla rakkaudella niin kuin vain se kohdallamme mahdollistuu..

”Tässä oon Sun edessäsi, läpivalaisussasi, tahdon antaa itseni, heittäytyä varaasi. Auta mua Pyhä Henki luovuttamaan kaikkeni, ilman Sua en tahdo elää hetkeäkään! ….kerto.
Vain sä voit tyydyttää nälkäni, vain Sä voit tyydyttää janoni, vain Sä voit muuttaa elämäni, niin etten elää minä, vaan Sinä minussa, niin etten enää elä minä, vaan Sinä minussa. Oot valoni, oot voimani, oot ruokani ja juomani, niin etten enää elä minä vaan Sinä Minussa” !

Niin etten enää elä minä vaan Sinä minussa! Kaikkivaltias Jumala vain Sinä Voit auttaa meitä tässä!

(osa Petri Kososen laulusta Vain sä voit)


Jätä kommentti

Kauneinta Nyt

Riisu kengät, maa jolla seisot on Herran. Pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran. Hän itse puhuu ja kuulee, koskettaa meitä kuin viljaa. Sillä Jumalan pelloilla tuulee”…

Tämän laulun sanat ovat ydintä ja soineet päässäni nyt muutaman päivän ajan! Saattaneet ajattelemaan kauniita, hyviä ja herkkiä ajatuksia –  kiitollisena kohti Jumalaa!

Vetänyt minua puoleensa kaikin tavoin herkistäen ja sitten Tapio laittaa syksyn väreissä hehkuvan Suomalaisen järvimaiseman kuvan! Onnellinen hän, joka saa asua niin lähellä luontoa kuin tuo maisema saa uskomaan. Kaupungit eivät ole ihmisen paikkoja. Jumala itsekin todistaa luomansa tärkeyttä ihmisille, pyytää viljelemään ja varjelemaan ja muistuttaa sitäkin kautta Kuka on kaiken Alku ja Lähde, Ikuisesti Oleva.

Joskus ajaton kohtaa ajan, silloin Jumalan aavistaa. Joskus rajaton rikkoo rajan, silloin Pyhä koskettaa”.!

 Vielä on aikaa vuoden vaihteeseen, mutta olen ajatellut sitä kuutta vuotta jonka blogitaivas tulee täyttämään ja omaa osaani siinä. Todeta että on iällisestikin kohta 6 vuotta vanhempi kuin olin aloittaessani, silloin kun minut mukaan kutsuttiin. Vieläkö Jumalan tuuli minun pelloillani tuulee?

Joskus palavan pensaan lailla Luoja kasvonsa paljastaa. Joskus puhuu HÄN SANOJA VAILLA! Silloin PYHÄ KOSKETTAA”

Mieleeni tulevat usein jotkin Raamatun lauseet jotka sitten haen Raamatusta ja katson kokonaisuutta, etten aivan omiani kirjoittelisi –  tai puhuisi! Pyydän myös että Herra Itse, olisi mukanani, ilman häntä ei pelloillani tuule.

Kiitos Jumalalle että saamme asua täällä pohjanperukoilla ja Hän kaikessa armossaan on antanut meille uskollisesti herätyksen aikoja ja pitänyt meistä ja maastamme hyvää huolta. Meidän ei ole tarvinnut olla ilman Sanaa!

Joskus kaatuvat vanhat kaavat, Tuomas Mestarin nähdä saa. Tarttuu käteen ja tuntee haavat. Silloin PYHÄ KOSKETTAA!”

Minulla on aina vaan useammin epävarma tunne, ymmärränkö itse koska pitää lopettaa tämä kirjoittaminen, mutta sitten haen taas apua. Tai Jumala yllättää.?!

Ajattelen kaikkia niitä lukemattomia Herran palvelijoita, jotka ovat lähteneet jos minkäkinlaisiin oloihin siitä palosta, joka heidän sydämissään vaikuttaa, ja niitäkin, iäkkäitä henkilöitä jotka Jumala on kutsunut kotimaan työhön ja jotka iäkkäinäkään eivät lopeta.

Tiedän että lupaus, ettei Jumala kutsumistaan eikä armolahjoaan kadu on alunalkaen tarkoitettu Juutalaiselle kansalle, valitulle, ja tulee kerran sekin toteutumaan. Mutta uskon myös, että jotenkin voimme me pakanatkin,, jotka olemme saaneet tulla kutsutuksi Kristityiksi, luottaa tuohon lupaukseen kun, ja jos, tahdomme Jeesusta seurata.

Meidän entinen ihana pappimme, Ari, piti luentoa roomalaiskirjeestä aikoinaan, mutta nyt kun luin sitä jälleen oikein sisälukuna niin Hallelujaa! 10-12! Ja siellä 11 luvun lopussa toistuu jälleen tuo ihana ja lohdullinen lupaus jakessa 29 ts. itse asiassa jakeista 25-36 on sitä samaa toivon sanomaa! Ja 12 luvussa rohkaisevia sanoja ja neuvoja kaikille ajoille, siis myös meille.

Niinpä. Ei hän kutsumistaan, eikä armolahjojaan kadu. Tavalla tai toisella saamme kulkea Herran Jeesuksen jalanjäljissä ja tavalla tai toisella Hänestä kertoa ja todistaa! Niin kauan kuin Hän sen ajan meille antaa. Siis:

Riisu kengät, maa jolla seisot on Herran. Pyhää ja puhdasta maata. Katso ja kuuntele hiljaa, vaikka paljon et ymmärtää saata. Paina pääsi, maa jolla seisot on Herran, Hän itse puhuu ja kuulee. Koskettaa meitä meitä kuin viljaa. Sillä Jumalan Pelloilla Tuulee!

Sillä Jumalan Pelloilla Tuulee!

Riisu kengät:

”Sen armon perusteella, joka minulle on annettu (Paavali) sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, enempää kuin on aihetta ajatella, vaan pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskonmäärän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut. Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä” room.12. 3-5

Kiitos Jumalalle!


1 kommentti

Taivaallista Valohoitoa

Tämänkin, tulevan tekstin, ensimmäinen otsikko oli mielessäni:” Älkää mistään murehtiko”? (Fil.4:6 ja 7-8.)

Mutta: – Jos jokin Raamattuun kirjoitettu kehoitus on vaikea niin tämä.
Kuinka voi ihminen olla tilassa, jossa ei koskaan murehtisi varsinkaan sellainen kuin itse olen? Ja kuitenkin, mitä lähempänä tunnen olevani Jumalaa, Vapahtajaani Jeesusta Kristusta ja Pyhän Hengen läsnäoloa sen ”helpommin,” tunteen tasolla, tuo saattaa hetkeksi onnistua.

Mitä arkisempi ja kuluttavampi elämän vaihe on, sitä vaikeampaa! Nyt on remontti ohi, mutta se kesti reilusti yli sen mitä piti ja toi tullessaan lyhyet yöunet ja uskomattoman rankan uupumisen.

En ole jaksanut kuin suoriutua jotenkin, suorastaan raahautua päivästä toiseen. Mitään en ole lukenut en edes paikallista ilmaislehteä, puhumattakaan siitä kaikkein tärkeimmästä, jossa ainoassa, on todellinen Elämän Leipä! Ja se on kostautunut. Rukouselämä on ollut avun pyytämistä ilman uskon henkeä, vaikka tiedänkin että Pyhä Henki, rukoilee puolestamme silloin kun itse emme jaksa.

Sain kirjastostakin hyviä ohjekirjoja W10 mutta en ole jaksanut opiskella, mikään muu ei ole mennyt perille, kuin jollain tavalla selviytyä kustakin hetkestä.

Samaan aikaan pitkäaikainen ja hyvä avustajani on tehnyt sekä vain yhtä päivää luonani ja muuttanut myös kauemmaksi asumaan. Työmiesten lisäksi vieraat ihmiset ovat kukin tavallaan ja tyylillään käyneet ”avustamassa”. On oikeasti kauheaa olla näin riippuvainen vieraasta avusta kuin nyt olen, mutta tämä ystävä avustajani sanoi muuttonsa aiheuttaneen häelläkin kaikenlaisia ongelmia ja kutsui sitä Murbhyn laiksi (kirjoitetaankohan se noin?)

SE sai minut osittain heräämään ja ajattelemaan ettei minun tarvitse, Kiitos Jeesuksen, uskoa tuohon vaan saan olla turvallisin mielin. Silloinkin kun en turvaa tunne. Silloinkin kun tuskin olen hengissä, ja kun stressi vie muistin ja kaikki henkiset ja hengelliset lahjat.

Mutta, Jumala On! Kiitos Herralle Ja minä saan olla ”turvissa taivaan, suojaavain siipein”

Eilen oli ihmeellinen päivä! Olin laittautunut lepäämään sängylleni jotain kaipaamaan? En osannut muuta kuin avata radio Dein, tietämättä mitä sieltä voisi tulla. Usein käy niin että suljen sen uudelleen, sielläkin on ajoittain hyvin nuorisopainotteista ohjelmaa, varsinkin musiikissa. Mutta nyt!

Olen aina ollut hartaan tai enemmänkin klassisen musiikin kuuntelija, ja kuinka ollakaan tuli mitä ihaninta hengellistä musiikkia, mutta se olikin jokin toivelaulutunti. Musiikki mursi minun kuoreni, panssarini. Erityisesti vanhat hengelliset laulut! Yksi niistä toi mieleeni ihania muistoja uskoontuloni alkuajoilta.

Aikoinaan olin vastuussa hengellisistä kesäleireistä Vanajaveden maisemissa, olen tästä aikaisemminkin maininnut. Kertaan hieman. Ne olivat pääsääntöisesti tarkoitetut poliovammaisille, mutta oli siellä muitakin vammaisia. Erityisesti muistan kristityn cp vammaisen nuoren miehen joka ei pystynyt puhumaan vaan avustaja kirjoitti hänen puolestaan.

Eräänä päivänä he tulivat kysymään lukisinko tämän nuorenmiehen kirjoittaman tekstin ilta hartaudessamme? Paljon olen lukenut paljon kokenut, mutta tuo teksti oli yksi syvällisimmistä, sitä oli vaikea järkkymättä lukea, mutta siinä oli iltahartaus sellainen että ei koskettavampaa.

Toinen hengellisistä lauluista, joka kosketti sydänjuuriani, toi mieleeni vahvassa uskossa olleen ja uskostaan vahvasti ja ilolla aina todistavan naisen. Polioinvalidin, joka käveli kainalosauvojensa varassa. Hän oli yksi hyvistä laulajistamme ja lauloi silloisen Helsingin Saalemin kuorossakin. Ainakin silloin kun jaksoi.

Olen hänestä täälläkin aikonaan kirjoittanut. Hän oli se, jolle eräs Amerikkalainen ”B:H:” lupasi parantumisen suuressa kokouksessa ja tulipa oikein alas lavaltakin nostaen tämän uskonsisaren sauvat taivasta kohden luvaten tämän fyysistä parantumista. Niin ei käynyt vaan päinvastoin. Tämä Irja sisar kuoli saamaansa aivohalvaukseen joka vammautti hänet entistä pahemmin ennekuin hän kuoli.

Tämä laulu oli yksi jonka kuulin ja joka oli myös Irjan lempilauluja ja nyt yhtenä ehdokkaista tälle tekstillekin. Laulu alkaa sanoin:” Suuri rakkauden meri syntisille aukeni. Elon Herran Pyhä Veri Golgatalla virtaili. – ja kerto- Golgatalla, Golgatalla:” Se on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi”…

Ihanista ihanin hengellinen laulu ja muisto tästä Jeesuksen rohkeasta todistajasta, joka sai sydämeni särkymään ja itkin itkemistäni. Ja yht´äkkiä juuri siihen kohtaan missä lepäsin, kasvoilleni alkoi loistaa pilvien ja puiden välistä aivan suoraan kultainen aurinko.!!! Uskokaa tai älkää mutta se oli siinä kauan eikä valaissut juurikaan muuta kuin minut. MInä koin sen Jumalan armona ja suurena siunauksena… Kiitokseni nousi kattoa ylemmäksi, Kirkkauden ja Valkeuden Luojalle!

Siitä otsikko.

Minä oikeasti koin palaavani henkiin. Minä Koin Jumalan Armon ja Rakkauden. Hänen ihmeellisen Voimansa ja lohdutuksensa. Hänen Valonsa/ Jumalallisen Kirkkautensa joka hoiti minua, kaikkien kauniiden laulujen myötä!

Kuinka kirkasta kirkkaus olikaan, ja tuleekaan kerran olemaan! Kuinka suurenmoista on se tuhatvuotinen laulu jota taivaassa lauletaan kun lunastetut saapuvat Herransa ja Jumalansa Valtaistuimen eteen uusina luomuksina! Täynnä riemua, ylistystä ja kiitosta siitä että ovat pelastetut ja lunastetut iankaikkiseen Elämään Todellisessa Valtakunnassa, jossa ei loppua eikä kuolemaa ole!

”Sitä suurta rakkautta ei voi kieli kertoa. Taivas yhtyy kiitoksehen Pelastuksen voitosta. Golgatalla, Golgatalla. ”Se on täytetty!” Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi! 

Katso puoleen veriyljän, raskaan taakan kantajan. Oven aukaisi Hän taivaan, Poisti tieltä syyttäjän. ”Golgatalla, Golgatalla ”Se on täytetty” Kuule huuto Golgatalla. Karitsalle kiitos soi!

Ylistetty olkoon Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kiitos Herralle!