Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Yhtä ihmettä

Aika pitkälle loppiais aamusta on jo tultu keskipäivään. Aika on mennyt selaillessani tällä blogitaivas sivulla esiin nostettuja vanhojakin tekstejä ja mietiskellyt kuinka  monenlaista on tullut kirjoiteltua. Mielenkiintoisia ovat alkuaikojen tekstit kun niihin on kommentoitu pitkästikin ja tullut samoin vastailtua. Mutta tänään mietin Loppiaisen sanomaa! Tähän kirvoitti ja antoi voimia aamulla kuuntelemani Ylen radio Jumalan palvelus!!! Oli selkeää ja ruokkivaa Jumalan Sanaa, siunaavaa – ja lopussa laulettiin edelliseen blogiini laittamani laulu ”Maa on niin kaunis”?!

Olen melkein poikkeuksetta saanut, todella usein, jotain kautta vahvistuksen kirjoittamilleni teksteille ja sellainen rohkaisee ja siunaa aivan erityisesti kun itse arkana asiastaan aloittaa.. Kun ei osaa omiaan tekstejään arvioida kirjoittaa vaan uskossa siihen että jollain ihmisellä Suomen taivaan alla ts. Jumalan taivaan alla on tarve myös näiden lukemiseen?

Raamatussa kerrotaan kuinka Tietäjät, eli viisaat miehet, lähtivät kaukaa matkaan nähtyään taivaalla merkin; tähden joka oli suurempi muita. He tähtien tutkijoina olivat varmoja ihmeestä ja lähtivät etsimään vastausta. Matkallaan menivät ensin Herodeksen palatsiin, mutta se ei ollut oikea osoite! Oikea osoite oli karjasuoja, jota tosin on nykytietämys jo muuttanut joksikin hieman paremmaksi paikaksi? Olkoon kuinka vaan, tärkeintä on oikean kohteen löytyminen!

Oikean kohteen löytäminen ja löytyminen! Eikä se ole mikään, eikä kukaan muu, kuin Jeesus Kirstus Kaikkivaltiaan ja Armollisen Jumalan ainoa Poika, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Emme me ihmisinä tätä voi koskaan täällä ajassa täysin ymmärtää ja heikkoa on uskommekin, mutta totta se on. Tänäänkin, vaikean vuoden päättyessä ja uuden tuntemattoman alussa.

Me toivotamme toisillemme kaikkea hyvää, toivotamme siunausta vailla tietoa huomisesta, mutta sydämissämme toivo ja toive että Jumala meitä kaikkia siunaisi.

Mietin kuitenkin mistä ihminen tietää mikä kaikki esim. murhekin tai hätä, voivat kääntyä lopulta siunaukseksi? Vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Nytkin on mielessäni joku Raamatun kohta aiheesta, mutta en sitä nyt hae tähän kun pyrin saamaan tekstini loppuun. Mutta jos ulkomuistiini on luottamista nyt kuitenkin sen verran että siinä saatettin sanoa:” Katso onneksi minulle kääntyi katkera murhe”?

Joka tapauksessa näinkin voi oikeasti käydä kun ihminen saa kokea Jumalan kutsun niin voimakkaana ettei voi muuta kuin ottaa sen vastaan Uskolla ja Hämmästyksellä, ja opetella uutta elämää armosta kiitoksen kanssa. Tähän opetteluun menee koko tämä elämä mutta se on ihanin, kaunein ja toivorikkain tie! Mitähän tietäjät mahtoivat ajatella ja kokea kotimatkallaan. Minä uskon että he riemuitsivat vailla vertaa!

Meinasin laittaa jonkin loppiaisajan virren taas tähän loppuun, mutta sielussani soi kuitenkin lapsena oppimani ja paljon siteeraamani virsi 299. Siinä on virsikirjassa peräti 9 säkeistöä, mutta laitan vain 1, 6 ja 8 säkeistöt. Siunausta sinulle, joka jaksat taas tämänkin lukea, Jeesus Vapahtajamme kanssasi tänäänkin ja joka elämäsi päivä!

” Ei mikään niin voi virvoittaa. En muusta iloani saa, Ei autuutta saa suurempaa Kuin minkä Jeesus lahjoittaa. (6) On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous (8) Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys On Vapahtajan yhteys.” (v. 1959 vk)


2 kommenttia

Sana ja laulu

Tänä aamuna mieleeni tulivat sanat ettei Jumala, :” joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, – asu käsin tehdyissä temppeleissä..”? Piti sitten hakea se kohta Apostolien teoista. Luku 17. Mitä pidemmälle asiaa selasin ja yritin ymmärtää niin sen syvemmin tiesin olevani vain tavallinen ihminen. Mutta se sai tutkimaan ja lukemaan, jälleen kerran noita ihania Apostolien Tekoja Raamatusta. On siinä kertomusta kerrakseen! Olen aina ihaillut Paavalia. Ja joka kerta kun hänen elämän kohtaloistaan luen kunnioitukseni sekä Kaikkivaltiasta Jumalaa että Paavalia kohtaan lisääntyy, jos mahdollista. Ihmeellisiä saa Jumala sekä maailmassa että ihmisissä aikaan! Ja mitä kaikkea lopulta Taivaassaankaan!?

On saanut ja saa. Tuo kohta jatkuu seuraavasti ja selittävästi:” – Eikä Hän (Jumala) ole ihmiskäsin palveltavissa, ikäänkuin Hän tarvitsisi jotakin HÄN joka itse antaa kaikille elämän, Hengen ja Kaiken muun!” Tekisi taas mieleni kirjoittaa kaikki loppukin mitä tässä luvussa ja jakeissa kerrotaan, mutta ei auta. Niin Ihana On Jumalan Sana! Ikuisesti kestävä ja tosi. –  Mutta Sinä jota asia kiinnostaa ja jos et jaksa koko Apostolien tekoja lukea, lue tuo 17 luku?

Minua lohduttaa ja auttaa se ettei Herra jää asumaan vain temppeleihin vaan tulee ihmisen luo, hänen mataliin majoihinsa siunaten ja antaen jatkuvasti uutta voimaa ja iloa jotka molemmat voidaan liittää tuohon niin usein toistettuun sanaan siunaus! Me toivotamme toisillemme siunausta ja Jumala siunaa. Usein me emme ajattele sen kummempia mutta olisi ehken syytä! Mutta on niinkin että tuo toivotus voi tulla myös syvältä sydämestä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan!

Jotenkin olen taas itkuisella ”tuulella”? Huoh, vaikea on elää välillä itseni kanssa, tai oikeastaan melkein aina. Joka tapauksessa Kiitos Herralle Sanastaan! En ymmärrä kuinka ilman Jumalan Sanaa voi kukaan elääkään. Eikä ole tarkoituskaan. Minusta Tapiokin kirjoitti viimeksi jotain aiheesta ja juuri niin kuin pitääkin. Nyt en käynyt sitä uusiksi lukemassa, mutta taisi Jumalan sanan siemenien kylvämisestä kirjoittaa. Tärkeimmistä täkein ihmisille uskottu tehtävä tässä maailmassa.

Ja sitten – mallisiin. Tänään on tänne etelään tullut lunta ja oikein aikalailla! Maa, puut ja kaikki mahdollinen on nyt valkeana. Kun olimme tyttäreni kanssa rukoilleet itse asiassa hän enemmän kuin minä, joka täysin siemauksin olin kyllä Hengessä mukana, niin hänen lähdettyään tulivat mieleeni seuraavan tutun mutta kauniin laulun sanat:

” Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun JEESUS meille ARMON toi.”

Kiitos Jumalalle taas tästäkin joulun ajasta. Jumala maatamme ja kansaamme jatkuvasti siunatkoon.!


11 kommenttia

Kaikesta huolimatta

Jumala on ihmeellinen ja hänen sanansa tekee tehtävänsä kaikkina aikoina ja kaikenlaisissa olosuhteissa! Meillekin kuuluu sama sanoma kuin aikoinaan paimenille heidän pelästyessään Herran enkeliä joka taivaallista kirkkautta hohtaen seisoi heidän edessään ilmoittaen koko maailmankaikkeutta koskevan uutisen! ”Älkää pelätkö!!! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta Ilosta joka on tuleva kaikelle kansalle! Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Ja tämä on teille merkkinä; te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä!”

Olen miettinyt ja pohtinut asioita alakuloisena ja aika uupuneena, enkä ole nähnyt Valoa. Pelko vallitsevasta tilanteesta ja yksin oleminen ovat vallanneet mieleni. Mutta Joulussa ja sen sanomassa on ihmeellinen Voima ja Kirkkaus! Sellainen joka ei vaan himmene eikä muuksi muutu kuin se on ollut Herramme ja Vapahtajamme syntyessä ja hänen olemisessaan Jumalan Poikana ja ihmisenä täällä alhaalla meidän keskellämme.

Niin kuin Hän nytkin On!!! Hän on ihmiskunnan Herra ja Vapahtaja! Joulun Henki on Pyhä Joka murtaa ja avartaa näköalaa alakuloiseenkin tunnelmaan. Siunattu Vapahtaja, siunattu Henki! Minä kirjoitan tätä nyt, koska olen menossa aaton aattona pieneen leikkaukseen oikeasta kädestäni enkä tiedä koska voin seuraavan kerran kirjoittaa. Mutta en tiedä sitäkään onko se edes tarpeen, olenhan nyt kirjoittanut, kun vuosi vaihtuu, täällä 7 vuotta ja ikää tullut saman verran lisää.

Moni asia on muuttunut näinä aikoina. Alussa meitä kirjoittajia oli todellakin enemmän ja kävimme jopa pitkiä keskusteluja keskenämme näillä sivuilla ja ne rohkaisivat, ilahduttivat ja avartivat myöskin kun ihmiset ottivat kantaa ja ilmaisivat omia ajatuksiaan. Nyt on kaikenlaiset koneet ja ohjelmat yms. jossa ihmiset kohtaavat toisiaan.

Mutta, minä joka en ole saanut kokea mitään muita suuria ihmeitä kuin sen kaikkein suurimman eli saanut kohdata Elävän Elämäni Herran Jeesuksen Kristuksen totisesti omana pelastajanani sain muutama päivä sitten kokea sellaista jota tuskin tulen unohtamaan. Koronan vuoksi terveyskeskuksessamme ei oteta vastaan ns. normaalikäyntejä ja minulla on nyt ainakin loppukesästä lähtien ollut hankala vaiva oikean käden sormessani.

Kun en päässyt terv.keskukseen tytär sanoi että mene vaan nyt yksityiselle kyllä se raha jostain löytyy! No, tilasin ajan yksityiselle ja tapasin mieslääkärin jollaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut. Hänestä tulvi suorastaan lämpö ja myötäelo sekä taito kuunnella ja keskittyä asiaan. Ja hän lähetti minut leikkaukseen, mutta yksityiselle, koska oli sitä mieltä että olen jo tarpeeksi kipuillut ja sormi on operoitava. Ja sitten hän sanoi: ”Minä en ota sinulta tästä mitään maksua koska en voinut sinua auttaa” ja lisäsi vielä ettei voi toimistomaksuun ottaa kantaa, mutta minulta ei laskutettu sitäkään??!!

Voiko oikeasti tapahtua tällaista, minusta Hän, lääkäri oli Enkeli joka minulle nyt ilmoitti suuren ilon.! Olen kiittänyt Herraani tästä ihmeellisestä kohtaamisesta. En olisi päässyt vaivastani luultavasti pitkään aikaan terv.keskuksen kautta. Ihmeellistä oli myös se että tytär ”sattui” samana päivänä samalle lääkärille vaikean työuupumuksen takia ja sai pitkän sairausloman. Oli aivan yhtä ihmettä hänkin kun oli niin sympaattinen lääkäri, sanoi tytär että: ” kyllä oli siivet sillä lääkärillä selässä” eli oli enkeli!

Pitkästi taas tulee, mutta niinhän sitä sanotaan että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”! Niin paljon kuin olenkin sairaaloissa ja lääkäreissä ollut tämmöistä en ole kokenut ja nyt itkettää ja on koko ajan itku herkässä kun tätä asiaa ajattelen. Minä kyllä koen tässä joulun ihmeen ja lahjan! Jumala näkee, Jumala kuulee, Kaikkivaltias Jumala saa aikaan ihmeen! Hän on nähnyt kuinka uupuneita me tyttäreni kanssa olemme.

Siis! Nyt Kiitän teitä jotka olette blogejani jaksaneet lukea ja tahdon koko sydämestäni toivottaa teille kaikille kaikkea sitä Jumalan armoa ja hyvyyttä mitä vain Hän voi antaa. Kiitän myös Tapiota joka on jaksanut ylläpitää tätä blogia ja toivotan Sinullekin Tapio siunattua joulun aikaa kaikista huolista ja vastuksista/elämän taisteluista huolimatta.

Herra olkoon teidän kaikkien kanssanne ja valaiskoon kirkkaudellaan koko joulun ajan ja tulevan vuoden! Herra on hyvä ja armollinen. Hän ei ota maksua siitä että on ja laupias meitä kohtaan ja rakkautta tulvillaan! Hän on Valkeus ja kirkkaus meidän teillämme elämämme loppuun saakka ja kerran me pääsemme kirkkauden ja levon Valtakuntaan jossa ei sairautta eikä ikävää tunneta! Jossa on ikuinen ilo ja rauha! Siunausta toivottaen sisarenne Herrassa.

 


Jätä kommentti

Miksi ?

Jo muutamia päiviä on tämä otsikko minua puhutellut, mutta varoitan mahdollista lukijaa ettei teksti ole vastaus luultavasti mihinkään. Itse asiassa kysymys ei ole kuulunut sanavarastooni eikä juuri ajatuksiinikaan enää sen jälkeen kun kohtasin Elämäni Herran, Jeesuksen Kristuksen.

En väitä ettenkö Uuden Elämäni alkuaikona tuotakin tuskissani joutunut kyselemään, mutta Jeesuksen rakkaus ja läsnäolo oli niin vahva että tyydyin siihen mitä sain ja mitä jouduin kokemaan. Siis miksi tämä otsikko? Ehkä siksikin etteivät ihmiset yleensä saa tähän vastausta, se ikäänkuin häviää jonnekin vastausta vailla.

On joulun aika. Normaalisti Ilon, Valon ja odotuksen aika.

Olen ajatellut Jeesusta. Ihmistä ja miestä, en vauvaa. Hänestä sanotaan että hän oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, mutta ilman syntiä. Ja siksi hän voi meitä ymmärtää ja auttaa. Hän, Jeesus, eli täällä maailmassa miehenä ja ihmisenä noin 30 vuotiaaksi. En voi olla ajattelematta että nuoruudestaan huolimatta hän ei olisi ehtinyt tulla ”kiusatuksi” niin kuin mekin siihen ikään –  ja enemmänkin. Hänhän tiesi kohtalonsa, ja mistä oli lähtöisin ja mihin palaavansa.

Ja silti tuo kaikkein väkevin huuto ”Jumalani, Jumalani MIKSI minut hylkäsit”, kaikui kautta maailmojen hänen kärsimyksensä viime hetkinä. Hän ei siis ollut kiusattuna ainoastaan silloin, kun vihollinen näytti hänelle maailman aarteet saadakseen hänet lankeamaan, vaan koko aikuiselämänsä hän oli kahden tulen välissä. Niin kuin useimmat meistäkin. Kiusattuna mutta ilman lankeamista, toisin kuin me ihmiset.

Siksi Hän istuu nyt kunnian Valtaistuimella jossa Hänellä on viimeinen sana tuomita tai jättää tuomitsematta. Aamulla vielä mietiskelin ennen kuin nousin vuoteeltani tätä aihetta ja minulla oli monta hienoa ja ylevää ajatusta aiheesta ja Jumalisuudesta, mutta kun pääsin tähän asti päivää, ne parhaimmat himmenivät. Sekin kuuluu inhimillisyyteen.

Joka tapauksessa monet ihmiset ovat koronasta huolimatta hankkimassa kaikenlaista jouluun liittyvää ja miettimässä enemmän maallisia kuin taivaallisia. Ehkä joku on hiljentynytkin pakosta, miettimään enemmän joulun sanomaa kuin normaalisti? Sanassa sanotaan ” missä on aarteesi siellä on sydämesikin” jotenkin, kaikista käännöksistä huolimatta, ajatuksena näin. Tai toisnpäin, kuinka vaan.

Meillä on aineellisesti vaatimaton joulu tyttäreni kanssa ja se on ihanaa. Ei tarvitse väsyä eikä hosua ja kun me molemmat rakastamme Jeesusta ja rukoilemista niin vietämme aikaa yhteydessä toinen toisiimme ja Jeesukseen. Ja HÄN ON läsnä! HÄn On! Hänellä on Jumalan nimi ja valta, Hän ”Minä Olen” on meidän kanssamme. Hänellä ja Hänen Sanassaan ovat myös MIKSI vastaukset! Eivät kysymykset maailmassa, eikä maailmasta lopu, mutta niihin on olemassa iankaikkinen vastaus. Tuntui miltä tuntui.

En tiedä oliko tämä nyt sellainen kuin sen piti olla koska viivyttelin, mutta yksi on varmaa! Jeesus on tullut maailmaan syntisiä, etsiviä ja kyseleviä varten! Sinua, minua ja meitä kaikkia varten. HÄN ON ”Minä Olen se joka Olen”! Tämä ei koskaan muuksi muutu, ei koskaan ja Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet ja vastaukset kaikkeen – aikanaan.

Kiitos, Ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti!

”Jumala on läsnä, Häntä rukoilkaamme, Pyhyydessä palvokaamme. Hän on keskellämme, sydän vaientukoon, kaikki meissä kumartukoon. Ihminen Kristuksen katseen alle vaivu, Pyhän eteen taivu!

Jumala on läsnä, Krubitkin vaipuu, kasvoillensa maahan taipuu. Pyhä, Pyhä, Pyhä! kaikuu korkealta, Jumalan on kaikkivalta! Uhrimme myöskin me köyhät saamme antaa, kiitoksemme kantaa!

Kuningas ja Herra, kuinka kiittää voisin armostasi niin kuin soisin! Kaiken tahdon antaa, olla omanasi, lähestyä istuintasi. Henkeni, ruumiini olkoon vallassasi, palvelijanasi!

Armon meri aava, kehto elämämme, Ilma jota hengitämme, Ihme olet Itse, armahtava Luoja, kaiken pelastus ja suoja. Sinusta, Jumala, turvakätköstäni, löydän Elämäni.

Sydämeni avaa, ota majaksesi, temppeliksi Hengellesi, että Isän kasvot, Kristus kirkastaisit, minussakin muodon saisit. Kaikessa katsella anna hyvyyttäsi, elää edessäsi!”

Aamen!

 


Jätä kommentti

Isä Meidän ja ihmisen ikävä

Jälleen kaksi aihetta jotka ovat pyörineet mielessäni jo useamman päivän ajan, ja jotka yritän ujuttaa samaan tekstiin. Isä Meidän on rukous josta olisi paljonkin sanottavaa ja onkin. Piispa Eero Huovinen on kirjoittanut Isä Meidän rukouksesta 238 sivuisen ”oppaan”. Ja tuo jatko otsikossa kuuluu yhtä hyvin tähän aikaan kuin mihin tahansa – jopa aikojen alkuunkin.

Siihen aikaan kun minun ja veljieni isä, ikäjärjestyksemme mukaan meille opetti tätä Isä meidän rukousta se oli yhdeltä kohtaa erilainen kuin nyt. Silloin muodossa:” Ja anna meille meidän velkamme anteeksi!” Minä olen kaivannut tuota kohtaa! Minusta se on jotenkin armollisempi ja ”lempeämpi” kuin muodossa anna syntimme anteeksi? Tuo synti sana painaa ja ahdistaa.

Tartuin siis innolla piispan kirjaan ja ajattelin saavani jonkinlaisen selvityksen asiaan, ja sainkin, mutta synti sanana pysyy. Ja tullee minua aina ahdistamaan? Mutta hän käy läpi kohta kohdalta tätä rukousta ja juuri tämän Synti sanan alla hän kirjoittaa sellaisen rukouksen josta ekumeenisesti on päätetty kuinka rukoillaan yhdessä silloin kun ollaan tekemisissä muiden kristillisten kirkkojen kanssa, kuten katolilaisten ja ortodoksien. Silloin siis käytetään Luukkaan mukaista tapaa:” Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.”

Minulla on usein ollut kiusaus kappelillamme lausua tämän vanhan mallin mukaan silloin kun yhdessä ääneen rukoilemme, ehkä sen teenkin vielä joskus. Mitä ”Isä Meidän” kirjaan muuten tulee, yli puolen välin luettuani olin innoissani ja ajattelin että jokaisen pitäisi kirja lukea, mutta kun siirryttiin kohti loppua ”siunaus” ikään kuin katosi? Tuli jotenkin raskaaksi se loppu tekstiosuus lukea.

Kuinka sitten tuo toinen aihe? Jossain laulussahan lauletaan näin ”Ihmisen ikävä toisen luo”. Mikä siis olisi muuttunut luomiskertomuksen alkuajoista.? Totesihan Jumala itse, ihmisen luotuaan, ettei ihmisen (miehen Aadamin) ollut hyvä olla yksin. Jos ei ennen niin ainakin nyt, ihmisen ole hyvä olla yksin tämän kauhean taudin runnoessa koko maailmaa ja laittaessa ihmiset karanteeniin ties kuinka pitkäksi aikaa? Pakosti huomaa kuinka masentavasti se vaikuttaa.

Ihmisen ikävä, ei ole pelkästään toisen ihmisen luo ja läheisyyteen, vaan myös ehkä entistä enemmän Jumalan luo.? Onhan niin, että eniten tästä korona ongelmasta lie kärsivät ikäihmiset joiden elämä on muutenkin rajoitettua. Kuten, ja myös monet toisten ihmisten avusta riippuvaiset,  ja yksin asuvat. Me joiden ystäväpiiri ja sukulaiset vain harvenemistaan harvenevat jo kuolemankin kautta. Kyllä monenlaista tunnetta, ajatusta, ja muistoa saa käydä läpi, eivätkä ne aina ole ollenkaan ilon tai kiitoksen puolelta.

Jumala on luonut meidät sellaisiksi, sekä omaan henkilökohtaiseen yhteyteensä että toinen toistemme. Ihmettelen kuinka tätä aikaa josta valo on sammunut, kukaan enää kauaa jaksaa. Kun en minäkään jolla on tieto ja tuntemus Valosta joka ei koskaan sammu! Ja jolla on kokemusta olla yksin. Olen luullut kaikkeen jo tottuneeni, mutta ei, koville ottaa.

Laukkuuni, joka minulla aina kappelillamme mukana on, oli jäänyt pohjalle erään pienen laulun sanat jotka nyt itkettää, mutta yritän saada ne kirjoitettua meille kaikille joilla nyt on kovin yksinäistä ja ikävää. Rukoillaan että Herra armahtaisi meitä, vaikka edessä vielä mitäkin olisi! Ja niin kuin ehken onkin. Jumala sanassaan kuitenkin sanoo:” Älkää peljätkö”! Ja Jeesus lupaa olla meidän kanssamme maailman loppuun saakka.

Sinulle joka tätä jaksat lukea toivotan jaksamista kirjoittamani laulun sanoin. Emme kuitenkaan ole yksin kuin fyysisesti. Ystävät ovat kanssamme joskin ehkä jo odottamassa ylösnousemuksensa päivää tai sitten kukin omissa oloissaan suojellakseen muita ja itseään tältä pahalta taudilta. Mitään ei kuitenkaan tapahdu Jumaln sallimatta, Hän on turvamme – aina elämämme loppuun saakka. Sittenkin!

Turhaan ette tänne tulleet, suotta ette saapuneet, turhaan eivät tietä tallaa etsijänkään askeleet. Turhaan ette tänne tulleet, yksin ette harhailleet. Monet ovat ennen meitä samaa tietä kulkeneet.

Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette taistelleet. Matkamme on vielä kesken Isä hoitaa uupuneet!! Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette työtä tee. Jeesus kulkee keskellämme, lohduttaa ja rohkaisee!” Kiitos Herralle!


Jätä kommentti

Tänä päivänä

Tuntuu siltä kuin tähän maailmaan ei sopisi kuin yksi ainoa asia. Se kuka tulee valituksi Amerikan presidentiksi? Avasipa minkä tahansa laitteen, radion, tv:n, uutissivut yleltä tms. samaa asiaa toistetaan joka paikassa jopa radio Deissä? Turhauttavaa.

Ajattelen viikonpäiviä, ts. olen ajatellut. Tänään on keskiviikko, ns. vapaapäiväni. Ma,ti, to ja pe työpäiviä. Keskiviikko ja lauantai omia ja sunnuntait Herran! Aamulla paistoi ihanasti aurinko ja kun ilahduin siitä, niin hetken päästä menikin taivas pimeäksi. –  Mitähän nyt tekisin kun en pääsekään ulos?

On marraskuun alku. Normaalisti se tietää pimeneviä päiviä ja epätasaista säätä. Pimeän ajan lisääntyessä luonnossa tiedot ns. koronasta eivät paranna tilannetta jos mieli on muutenkin maassa?! Kuinka siis käyttäisin tämän keskiviikkopäivän vapaani? Lukemallako? Vai lepäämällä? Päätin mennä oikaisemaan selkääni ja kipeitä jäseniäni mutta turhautumisen tunne sen kuin lisääntyi!

Siinä maatessani mietin ihmisiä, entisiä ja nykyisiä, jo poistuneita ja vielä jäljellä olevia. Jostain syystä mieleeni tulivat sanat ”Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo”! Luin ne parista eri käännöksestä!

Nyt on monenlaisia käännöksiä Jumalan Sanasta saatavilla ja viimeisimmästä kuulin tänä aamuna. Sitä mainostettiin nyt kaikkein parhaimpana ja ”ymmärrettävimpänä” suomenkielen kannalta. Tosin se taisi olla uusi testamentti vain, ei koko Raamattu. Ja minulla on jo useampikin käännnös mutta vanhassa vara parempi ja sitäkin käyn vielä kaikkein vanhimmasta tarkistamassa. Sellaisesta jonka kirjaimetkin ovat jo harvojen luettavissa.

Sen verran kuin tuosta uusimmasta kuulin niin se kuulosti aika mielenkiintoiselta vaikka se onkin, tietääkseni, tehty nuorisoa varten?! Kun tuon Ps. 127 alkujakeet tulivat mieleeni niin tunsin taas vajaamittaisuutta sen sanoman suhteen, varsinkin kun luin sen loppuun enkä ymmärtänyt kuinka ne sopivat samaan psalmiin?

Olen jotenkin tottunut siihen että ”saan aiheet” ja ne ovat silloin ”helpot” kirjoittaa, vaikka olenkin vain Sanan suhteen maallikko. Nyt en noita sanoja osaa kummemmin selittää kuin ottamalla ne omalla kohdallani juuri noin eli ”Jos Herra ei huonetta rakenna…” Kaikki elämässäni ja kaikkien muittenkin luotujen, on Jumalan sanan ja Hänen armonsa varassa, olkoon maailman tilanne tai omani millainen tahansa.

Paljon on ihmisillä kärsimystä, paljon pahempaakin kuin minulla. Kun heitä ajattelen minun on käännyttävä Jumalan puoleen todeten etten voi auttaa, enkä tehdä mitään muuta kuin rukoilla. Ja kuinkahan monta kertaa olen ollut lohduttavinani jotain lähimmäistäni vaikken ehken juuri samaa olekaan itse kokenut.!?

Olen joskus täälläkin alkuaikoinani tainnut kirjoittaa että parhain lohduttaja on sellainen, jolla on tai on ollut, samankaltainen elämäntilanne kohdallaan kuin lohdutettavalla!? Sillä monenlaista tuskaa, ahdistusta, murhetta, taistelua ja epätoivoa ihmiset kokevat. Joskus ajattelen luottaako Taivaan ja maan Herra, siihen että ihminen häneen turvaten voi jaksaa ja kestää melkein mitä vaan? En tiedä, mutta helppo ei ihmisen osa ole.

Kiusaaja on todellakin nimensä veroinen. Onneksemme meidän Vapahtajammekin on ollut samoin kiusattu kuin mekin, ja paljon pahemminkin ja Voittanut!!! Kunpa tämän jaksaisi pitää mielessään ja antaa itselleen levon ja rauhan kaikenlaisissa pahan kiusauksissa ollessaan. Itse äitinä olen aina eniten ”kiinni” lapsessani ja vaikka aikuinen onkin hän menee aina edelle kaiken. Sanotaanhan niinkin että pienet lapset polkevat äidin syliä, isot sydäntä. Vaikka minun ei ole tarvinnut murehtia lapsestani muutoin kuin hänen sairauksiensa ja ”ylisuorittamisensa” tähden joita on ollut ja on!

Itse asiassa nyt taisi löytyä jonkinlainen punainen lanka tällekin psalmille. Ja mitä useamman psalmin lukee sitä enemmän aukeaa ja Sana tekee tehtävänsä! Niin kuin SANA vain voi… Ps. 124,8: ” Meidän apumme on Herran nimessä, Hänen Joka On Tehnyt Taivaan ja Maan”!! Sittenkin, ja aina! Saamme olla siunattuja Herramme Jeesuksen nimessä – ja veressä! Mekin yksinäiset, ikääntyvät ja monenlaisten huolien ja vaikeuksien uuvuttamat! Amen.

 


2 kommenttia

Oikea Aika

Aamulla herätessäni totesin että nyt olemme siis taas oikeassa ajassa! Kuinka toivoisinkaan ettemme enää koskaan joutuisi siirtelemään kellojemme viisareita! Oikea aika? Monimerkityksellinen sana!

Toinen ajatus joka on koko päivän ollut mielessäni ja josta mietin otsikkoakin ja kävin itseni kanssa jälleen kamppailua oli ”Ilosanoma”! Aamu, ajasta riippumatta tuntui sekavalta ja jotenkin ”ahtaalta” jopa tahmealta eikä tehnyt mieli päivää aloittaakaan, mutta sitten jossain vaiheessa alkoi mielen tahmeus kirkastua. Tytärkin tuli ja oli ajan kanssa! Oli saanut opintonsa siihen pisteeseen tällä erää että saattoi vähän hellittää. Se virkisti ja saimme taas yhdessä rukoilla.

Sanoinkin hänelle että ajatuksenani on kirjoittaa otsikolla ”Ilosanoma” mutta onko siihen aihetta.? Rukoilemisemme jälkeen aihe löytyi ja on ikuinen ja aina yhtä vahvasti olemassa kaiken keskelläkin! !Ilosanoma” eikö sitä juuri nyt tarvitakin.- Nyt juuri!

Asioita mietiskellessäni palasin alkuun, eli aivan uskonelämäni alkuaikoihin ja muistin kuinka salaa piti tavata uskon sisaria joihin olin tutustunut. Oli mm. yksi Marjatta, joka oli uskovasta kodista ja OSASI PALJON Raamattua ulkoa, kuinka se siunasikaan ja kantoi! Erityis alana hänellä oli sananlaskut. Ja kuinka ollakaan, juuri yksi niistä nousi muistojeni arkusta mieleeni ja sai tulemaan tähän koneen ääreen.

SE Sananlasku joka minut innoitti on luku 25 jae 11:”Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat sanotut ajallansa!” Ilosanoma! Sana on Herran ja Sana on Herra. Eikä Hän koskaan jätä omiaan, ei nytkään. Paljon samantapaisia viisauksia on sananlaskujen kirjassa ja ajattelinkin pitkästä aikaa alkaa niitäkin lukemaan sillä koen ne ravitseviksi!

Samalla kun menneitä muistelen, lämpö kohoaa kiitoksen kera vanhaa ystävääni kohtaan! Muistot kultautuvat ja kirkastuvat kuin kirkkain aurinko. Tämä aurinko on sellainen joka heijastuu maan sijasta Herraamme Jeesukseen Kristukseen ja minua itkettää…..

Kuinka kamala olenkaan ollut, missä mudassa pyöriskellyt. Kuinka surkeana ja lohduttomana elämän nähnyt ja kuinka loputtoman uupuneeksi olenkaan itseni kokenut, puhunut paljon kuolemasta. Ikäänkuin en enää eläisikään. Syynsä tähän kaikken on, mutta ei itsesiassa mitään hyötyä näistä minulle eikä muillekaan.

Selailen tässä samalla Raamattua ja kuinka ihanaa sanaa se onkaan, koskaan siitä ei saa kyllikseen. Sanassa on elämä ja yltäkylläisyys. Sana on Jumalan ja Sana on Jumala. Ihmeellinen ikuisesti!

Nyt on auki Jesaja, vaikka voisi olla mikä tahansa, mutta vanhassa käännöksessä on otsikkona ”Herran palvelijan kutsumus. Istaelin ihmeellinen pelastus.”Jakeesta 13:” Riemuitkaa, te taivaat,iloitse sinä maa, puhjetkaa riemuun, te vuoret, sillä Herra lohduttaa kansaansa ja armahtaa kurjiansa! – Mutta Siion sanoo:”Herra on minut hyljännyt, Herra on minut unhoittanut”! Mitä vastaa Herra?

Lue se jakeesta 15 lähtien vaikkapa ihan loppuunkin asti? Tuttuja paikkoja vaikkakin omaisuuskansalle, mutta sitähän mekin, Herran omat, saamme armosta olla? Kalliisti lunastettua kansaa, pelastettuja ja omiksi kutsuttuja, rakkaita Jeesuksen tähden ja ansiosta!

Jumalan sana; Ilosanoma!Ei ainoastaan VT ja sananlaskut vaan koko ihmeellinen ilmoitus ja kirjeet, kannesta kanteen. Ihmeellinen on se huolenpito jota Herramme ja Vapahtajamme meitä kohtaan tuntee ja osoittaa aina uudelleen ja uudelleen!

Eikö se ole onnea, että tiedämme mihin olemme matkalla ja että saamme voiman kaikissa ”väärissäkin ajoissa” ja kaiken huolen ja murheen painaessa enemmän kuin ihminen oikeasti edes kestäisi ellei saisi taivaallista apua. Eli niin kuin toteaa Snl.25:25 ”Kuin nääntyväiselle raikas vesi on Hyvä Sanoma kaukaisesta maasta”! Aamen.


Jätä kommentti

Tässä ja nyt

Syysilta hämärtyy ja vasta joitakin hetkiä sitten kultainen aurinko kultasi myöskin pihlajapuuni kellertävät lehdet. Kuinka kaunista taas onkaan, kaikesta huolimatta!

Kuitenkin takana enemmän kuin 7 kuukauden karanteeni. Vain yksi vakituinen avustaja yhtenä päivänä viikossa ja muina päivinä vaihtuvat. Juuri ollut kahden viikon liemi kuuri, yksi yö ja 2 päivää sairaalassa ja tutkimus joka otti koville. Pahinta en geenivirheestämme tässä suvussa, huolimatta vielä usko.

Ja nyt kokemus ennen auringonlaskua levätessäni sängylläni ja katsellessani kultaista taivasta. Oli kuin enkelin siipi olisi pyyhkäissyt sisintäni ja tunsin rakkauden lempeän kosketuksen. Se yllätti ja teki oloni taivaalliseksi ja araksi. Kuinka ihmeellinen Jumalan Henki onkaan! Siitäkin huolimatta etten ole päässyt vielä kehoni ja lääkitysteni kanssa sopuun. Kaikki tuntuu olevan sekaisin ja väsymys kiristaa otettaan.

Ja kuitenkin olen kuin nostettu tästä todellisuudesta johonkin ihmeelliseen atmosfääriin, liekö taivaan ja maan välitilaan? En aivan maassa, mutta en taivaassakaan. Taivaassa sen sijaan on paras ja pitkä aikäisin ystäväni, jonka lähtö tuli aika yllättäen jo keväällä, vaikka hän olikin kovin iäkäs ja monisairas. Mietin, missä kuolleet ovat odottaessaan uskovina ylösnousemistaan sitten kun sen aika tulee?

– Mielessäni on ollut nuoruuteni runo nyt kun korona kurittaa ja yksi läheinen ihminen on taas poistunut tilaan johon en saa yhteyttä. Uskon kuitenkin että tapaamme vielä niissä suurissa häissä johon olemme saaneet kutsun jo täällä ajassa. On mielessäni myöskin Jeesuksen maanpäällisiä sanoja joista vaikkapa Luukkaan 11 luku jakeet 25-28 mikseipä 30 asti. Koska niin on ettemme tässä ajassa pääsee taakoistamme kokonaan eroon, vaikka tahtoisimme.

SE runo joka on mielessäni tänään, alkaisi sanoin:” Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, /yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen kaksi sa luulet kulkevas rinnalla toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavan luulet ihmisen, kaltaises – vierasta lämmititkin!” …jne. Tällä se V.A Koskenniemeltä löytyy.

Mutta hänen suuressa ja raskaassa teoksessaan ”Kootut Runot”on seuraavalla sivulla vähän vähemmän tunnettu runo jolla ei myöskään ole nimeä, mutta sen alku on näin: ” Hiljaisuudesta saavuimme, hiljaisuutehen käymme. Pauhina maailman, ei kodiksemme se voi muutua, outoina käymme sen kesken ja ihmisten kesken”. jne…Melankolisiahan hänen runonsa ovat, mutta on niissä jonkinlainen sanoma kuitenkin. Ainakin niille jotka eivät vielä paremmasta tiedä.

Mutta ei sen parhaan vertaista, joka ainoana osaa, ja voi lohduttaa jokaisen sydämen syvintä myöten! Jumalan ihana ja ihmeellinen Sana! Vailla vertaa. Minulla on auki tuttu psalmi ”Pelastuneen kiitosvirsi” ps.30. ”MINÄ YLISTÄN SINUA; HERRA, sillä Sinä pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta… Herra, Sinä nostit minun sieluni tuonelasta, Sinä Herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta..”

Niin sellainen on meidän ihmeellinen Herramme, niin paljon enemmän kuin mikään, tai kukaan!!! Hän myöskin on Luomakunnan Herra! Luomakunnan jota minä saan ihailla ikkunastani taivaan pilviä myöten, ja kultaisen auringon kullatessa ”voimapuuni” kellankultaiset lehdet! Ja vielä hän antaa rakkautensa lämmön pyyhkäistä kärsivän kehoni yllä niin, että se aukaisee sieluni vesivirrat ja minä saan kiittää Vapahtajaani! Kiitoksin kiittää! Ja ennenkaikkea Luottaa Häneen ja lupauksiinsa!

Ja vielä Paavalin kirje efesolaisille, ihana. Vanhan käännöksen alussa on opastus ja sen laitan tähän, jokainen voi sitten tykönään lukea koko kirjeen kaikessa rauhassaan! ” Apostoli toivottaa lukijoilleen Armoa ja Rauhaa, ylistää Jumalaa, joka on Kristuksessa meidät siunannut, niin kuin hän on meidät hänessä valinnut ja ottanut lapsikseen, yhdistääkseen kaikki hänessä yhdeksi. Kiittää Jumalaa heidän (efesolaisten) uskostaan ja rakkaudestaan ja rukoilee heille yhä enemmän valoa näkemään kuinka suuri heidän toivomansa perinnön kirkkaus on. Ja kuinka ylenpalttinen Jumalan voima, Hänen, joka herätti Kristuksen kuolleista ja korotti hänet oikealle puolellensa”!

Tämäkin kirje on myös meille! Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!


Jätä kommentti

Ja Jumala Sanoi

Maailman kauneimmat ja ihanimmat sanat! ”Alussa Jumala loi..”

Olen pitkään aihetta ajatellut. Miettinyt, kuinka saisin tärkeimmän ja ihanimman asian sanottua mahdollisimman lyhyesti? Joka tapauksessa kun avasin vanhan Raamatun ensimmäisen sivun, pääsi taas itku. SANA Niin yksinkertaista ja kaunista!

Luettuani maailman luomisen alkuhetkistä jakeeseen 26 Jumala sanoi:” Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja KOKO Maan..” – Ja sitten tulee huippu:” Ja jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, JUMALAN kuvaksi Hän hänet loi; Mieheksi ja Naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja sanoi heille: ”Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa…”

Te jotka olette lukeneet blogejani alusta saakka tiedätte ettei minun kohdallani Jumalan siunaus suhteessa avioliittoni, toteutunut niin kuin olisi pitänyt, niin kuin olisi tarvinnut, eikä Jumalan tahdon mukaan. Ja kuitenkin Jumalan tahto ihmiseen ja ihmisiin nähden oli ja on hyvä. Ja siksi kirjoitan että paras lahja, jonka Jumala toisiamme varten valmisti, oli kaksi eri sukupuolta.

Aadamin ei ollut hyvä olla yksin, ja Jumala loi miehelle naisen. Kumpikaan ei ole onnellinen eikä täydellinen ilman toista. Ja lapset ovat todellakin Jumalan lahja, ihaninta mitä voi maanpäällä olla.

Jumala itsekään ei tahtonut olla yksin, eikä tahdo taivaastaankaan yksinäistä paikkaa, vaikka hänellä on Jeesus, Pyhä Henki ja enkelit seuranaan. Mies ja nainen ovat siis Jumalan lahja toisilleen. Tämä totuus meinaa nykyajassa, ja miksei enemminkin, hämärtyä. Mutta kaikesta kohusta ja väittelystä huolimatta Jumalan Sanassa sanotaan ettei Hänen sanomisistaan katoa pieninkään piirto. Ei minään aikana ajassa.!Ja se tarkoittaa myös avioliittoa miehen ja naisen välillä ja siitä syntyviä lapsia.

Kirjoitan tämän siksi että varsinkin täällä etelä-Suomessa käydään nyt todellista sotaa Jumalan iankaikkista sanaa vastaan. Se suorastaan masentaa tämän kaiken muunkin ahdistavan lisäksi. Ja Jumala sallii meitä koeteltavan, mutta ei hylkää. Nyt ovat jälleen kerran, ilmestyskirjan luvut ja etenkin kirjeet eri seurakunnille ajankohtaiset.

Raamatussa kautta kirjoitusten toistuvat sanat:” Jolla on korva, se kuulkoon mitä Henki seurakunnille sanoo. Sitä joka voittaa, ei toinen kuolema vahingoita! Ja tämän edellä oli sama:” Jolla on korva se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sen joka voittaa, Minä Annan syödä elämänpuusta, joka on Jumalan paratiisissa” Ilm. 2:7 ja 11.

On hyvä lukea Raamattua ts. välttämätöntä, että erottaisi oikean väärästä ja rukoilla että saisi ja omistaisi nämä kuulevat korvat ja ehkä näkevät silmätkin, ainakin siinä mielessä että erottaisi ajanmerkit. Jotka tosin ovat olleet omalla tavallaan jo syntiinlankeamuksen seurauksina maailmassa eri aikoina tavalla ja toisella.

Aika on paha, siksikin, oman uskonsa ja Jumalan sanan totuuden puolesta kannattaa ahkerasti kuunnella Jumalan ääntä ja puhetta, sellaisten ihmisten ja pappienkin suusta, jotka Jumalan Sanaa kunnioittavat ja rakastavat. Ja ennen kaikkea lukea esim.Matteuksen evankeliumin 13 luku jakeet (ainakin) 9-43. Mainitussa luvussa Jeesus muutenkin kertoo vertauksin ja selittää niiden kautta mitä usko ja Jumalan Valtakunta on ja kuinka sinne pääsee..jne…

Me ihmiset, mutta etenkin aviopuolisot ovat Jumalan lahjoja toisilleen ja toisiaan varten. Suurenmoisia lahjoja, rakennetut toisilleen täysin sopiviksi. Voisi siis sanoa että nainen on miehelle luotu lahja ja mies naiselle, ja nämä molemmat lapsille! Se on Jumalan ikiaikinen tahto ja tarkoitus, sanovatpa esim. piispat asiasta mitä tahansa, he ovat vain ihmisiä, mutta Jumala on ikuinen niin kuin on hänen sanansakin. Joka muuta opettaa joutuu tilille Jumalan edessä, näin uskon koska ”se muu” ei ole luotua ja luonnollista, vaikka sitäkin on aina ollut.

Tämä ei tarkoita ettei Jumalan tahto olisi että kaikki pelastuisivat eli tulisivat tuntemaan Hänet, joka on Tie, Totuus ja Elämä. Siis Jeesuksen joka on yhtä kuin Sana, ja pelastumaan uskon kautta ikuiseen elämään Jumalan Valtakunnassa. Mutta niin kuin meidän kaikkienkin tulee tehdä parannusta niin myös niiden jotka Jumalan sanaa ”korvasyyhyynsä” haalivat omaksi edukseen!

Ei ole helppoa elää yksin, ei todellakaan, mutta Herrani ja Vapahtajani tähden ja sallimalla se on tullut kohdalleni ja osakseni! Ja näin tulee jo jatkumaankin, mutta minä odotan uutta taivasta ja uutta maata jossa oikeus, hyvyys ja käsittämätön kirkkaus ja rakkaus vailla vertaa, ovat ikuisia, ja saan elää kiittäen pelastuksestani, Jeesuksessa Kristuksessa Pyhää Jumalaa.

Näin kirjoittaen, Jumalan armoa ja siunausta toivottaen; Jumalan rauha joka on kaikkea ymmärrystä ylempi ympäröiköön meitä kaikkia ja koko rakasta Suomen kansaa!


2 kommenttia

Jokainen tarvitsee oman paikkansa

On Tomas Sjödinin kirjan nimi jota lainaan. Se kertoo mm. Tuomaksesta joka uskalsi sanoa ettei usko ellei näe ja kosketa Jeesuksen haavoja. Yksi Raamatun lempihenkilöitäni on aina ollut juuri tämä Tuomas! En tästä sen enempää kuin kirjailija kertoo itsestään ja suhteestaan Tuomakseen. Kirjailija lähti konkreettisesti Tuomaksen jalanjäljille ja onnistui myös löytämään sen Caravaggion maalaaman taulun jossa Tuomas koskettaa Jeesuksen kylki haavaa.

Pakko sanoa, että koin vahvasti löytäväni itsestänikin samat piirteet kuin etsintämatka kirjailijassa kävi toteen suhteessaan Tuomakseen vaikka Tuomas jääkin Raamatussa kovin vähälle. Mutta näin on, kun itse on erilainen ja outo –  muukalainen muihin nähden, on lohdullista löytää ”kaksosensa”! Joksi myös kirjailija itsensä suhteessa Tuomakseen kokee. Mietin, onko tosiaan niin että meissä, ehkä monissakin, on jokin perusikävä tai perusyksinäisyys joka hellittää vasta tuonpuoleisessa tulevaisuudessa.?

Tämän tekstin otsikkona oli ensin ”kaksi laulua”. Ne ovat laulut joiden avulla kestin elämäni raskaimmat väkivallan vuodet! Nyt iän ja fyysisten vaivojen paineessa ne taas tuntuvat lohdullisilta! Toivon että niiden sanat lohduttavat tämänkin korona ajan paineissa ehkä joitain blogitaivaan lukijoitakin. Nämä löytyvät vieläkin youtubesta Lasse Heimosen laulamana tämä yksi ja muuten tuo toinenkin. Minulla vain ulkomuistin varassa.

Mun Herran antaa sen verran mulle mä mitä matkalla tarvitsen, mutta ei pisaraakaan liikaa.

Jos tahtoo sieluni voittajaksi hän tekee ahjonsa kuumemmaksi, tuskaa ei pisaraakaan liikaa.

Mä tiedän riemun ja tuskan alla, suo kaiken mulla hän mittaamalla, mutta ei pisaraakaan liikaa.

Kun kuorman antaa myös voiman suopi, Hän itse kantaa ja kotiin tuopi, siksi ei pisaaraakaan liikaa.

Kun tahdon päästä mä lähellensä, suo lapsellensa hän kärsimystä, mutta ei pisarakaan liikaa.

Ja kerran poissa on kyyneleet kun Pyhät lauluun on yhtyneet, poissa on maisen matkan vaivat.”

Näissä säkeistöissä voi olla virheitä mutta jos joku muistaa oikein korjatkoon, kiitos! Ja sitten vielä yksi jonka sanoja on muutettu, mutta laitan senkin niinkuin muistan? Asuessani Helsingissä kuulin Pelastusarmeijalaisten tätä laulavan, enkä ollut kuullut mitään kauniimpaa siihen mennessä! Ja sitten siitä tulikin elämäni tärkein ja vahvin laulu, jos en itkultani pystynyt laulamaan niin se muuntui rukoukseksi.

”Kautta kärsimysten voittoon käynyt tie on Jeesuksen, eikä toista tietä suotu meille maassa varjojen. Katso Israel kun pyrki maahan Herran lupaamaan vaarojen ja vaivain kautta matka sinne kulki vaan.

Kautta kärsimysten voitoon käy myös kristikunnan tie, kulkemaansa tietä Herra seuraajansa aina vie. Taivaan Valtakunnan Siemen murhein multaan peitetään, mutta siemen kun se kuolee, nouseva on elämään.

Kautta kärsimysten voitoon! Niin se tie vie voittohon, vaikka kyynel joskus vierii, taistelu kun kuuma on. Jeesus voitti kuollessansa, Israel sai Kaanaan maan; taistellut on Pyhäin joukko, kun se kerran kruunataan.

Kautta kärsimysten voittoon, laula riemumielin näin, veren Voiman voittolaulun taisteluissa virittäin. Synnin, yön ja kärsimyksen Voittaa Ristin Rakkaus. Sydämissä särkyneissä syttyy Toivo uskallus.

Taivaan Valtakunnan Siemen murhein multaan peitetään, mutta siemen kun se kuolee, NOUSEVA ON ELÄMÄÄN!

Herra siunatkoon ja varjelkoon meidän maatamme ja kansaamme vaikka aika onkin paha ja Jumalan iankkaikkiseksi tarkoitettua sanaa muutellaan sen mukaan kuin ihmiselle itselleen on mieluisinta ja josta saa luopumuksen kansan mielisuosion. Kansa tahtoo kuulla SANAN ”korvasyyhyynsä”! Niinkuin vanhemmissa käännöksissä asiaa kuvataan.

Lohdullista kuitenkin on että jokainen voi lukea omaa Raamattuaan ja rakentua Jumalan Sanasta ja ehkä samoin lukevista ja uskovista ystävistä! Ehkä saa koskettaa sydämellään myös Jeesuksen haavoja ja ammentaa niistä, ja ylösnousemuksen ihmeestä, voimia tälle niin vaikealle matkalleen ajasta ikuisuuteen! Jumalalle kiitos!