Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Ihmeellinen on Jumalan armo

Hetki sitten, kun olimme saaneet rukoilla tyttäreni kanssa, sydämemme täyttyi kiitollisuudesta joka purkautui kyyneliin, ja ylistykseen. Olen usein rukoushetkemme jälkeen saanut pitkään ihastellen ja kiitollisena ihmetellä kuinka armollinen ja uskollinen Jumala on. Ei ole väliä ketä tai mitä me olemme, mikä on hengellinen tai muukaan tilamme silloin kun Herra kohtaa rukoilevan armollaan. Jumala on sanansa mukaan uskollinen vaikka itse olisi uskoton.! Hän, ei jätä kertaakaan tulematta kotialttarillemme ja se murtaa! Hän tulee aina yhtä rikkaana, lohduttavana ja voimaannuttamana! Siinä ei ole mitään meistä, ei mitään omaa, vain Jumalan ihmeellistä armoa ja lahjaa! Rukoilemisen lahjaa!

Tänään tytär sai rukoilla jälleen Pyhän Hengen vaikuttamana palavasti ja minä vain kiitin ja ylistin, rukoilin samaa hengessäni ja rukouskielin. Aiheet olivat arkeen kuuluvia, kuten huominen kahden suurvallan ”päämiehen” tulo Suomeen ja Jumalan varjeluksen pyytämistä kansallemme ja maamme rajoille. Siunausta  ja viisautta omalle Presidentillemme ja myös koko Suomen hallitukselle pienintä kansanedustajaa myöten. Nämä olivat päälimmäisinä.

Tytär on, työpaikkansa muiden vastaavien kanssa, kovassa paineessa tapahtuman johdosta. Rukoilimme siis heidänkin puolestaan kuten myös rajojemme vartioiden ja kaikkien jotka ovat nyt asetetut ”liikekannalle” turvatakseen rauhaa ja järjestystä. Minulla ei ole tietoa kuinka moni näitä juuri rukoilee, mutta uskon, että kansassamme kaikki uskovat, nyt aivan erityisesti, rukoilevat samaa kuin minkä Herra antoi meillekin rukoiltavaksi. Niin valtava oli Hänen läsnäolonsa rukoillessamme.

Kirjoita tätä siksi että, jos on joku joka saa kehotusta rukoilla maamme ja kansamme ja koko maailmankin puolesta rohkaistuisi niin tekemään! Koskaan ei ole liian myöhäistä. Tämä on se tärkein nyt; Rukoillaan uskollisesti niin kuin tekee meidän Herrammekin Pyhän Henkensä kautta meissä ja tahtoo olla myös meidän  rukoushetkissämme.

Vähäisin oli oma aiheeni kun luontoihmisenä tahdoin rukoilla myös luomakunnan, kasvien ja eläinten puolesta. Sanoohan sanakin: ”Sinä (Jumala) joka ihmistä ja eläintä autat”! Seurasin surullista tilannetta muutamia päiviä sitten. Pihallani  käveli alkukesästä kaksi kyyhkystä. Jokin aika sitten ne alkoivat rakentaa pesää naapurin  isoon vaahteraan ja voi sitä ”kurlutusta” ja ahkerointia. Välillä ne istahtivat katulampun päälle, katselivat puuta ja olivat onnellisen näköisiä. Riemulla niitä seurasin. Eräänä yönä heräsin kovaan ääneen. Naapurin yksin asuvalla miehellä on outo tapa ampuilla pihallaan olut tölkkejä öisin, ajattelin että siitä oli kysymys.

Päivien mittaan puussa ei näkynyt kyyhkysiä. Jonkin aikaa meni kun pihalleni ja lampun päälle tuli kyyhkynen. Se katseli puuta ihan hiljaa ja sitten se lensi viereiseen puuhun ja siitä vaahteraan. Siinä se alkoi pitää hiljaista, matalaa kurkkuääntä aivan erilaista kuin normaalisti, kulkien oksalta oksalle kuin etsien. Olen varma että se etsi kadonnutta –  ja itki, sellainen oli sen ääni. Sitten se lensi pois, eikä ole palannut.

Se oli ”vain” lintu, maailmassa on niin paljon pahempaakin ja aiheita rukoilemiseen yllin kyllin. Mutta myös kiitokseen.

Olemme niin kiitollisia Jumalalle että Hän on johdattanut meidät säännöllisesti yhdessä rukoilemaan. Se on koitunut suunnattomaksi siunaukseksi meille ja uskon vahvistukseksi siitä että Jumala on Elävä ja Voimallinen! Hän on rikas antaja! Hän joka on meidän uskomme ja toivomme ehtymätön lähde. Kirkkaus ja Valkeus, lamppu, joka valaisee askeleemme pimeässäkin ja sammumaton Valo maallisella matkallamme.

Ja lopuksi siihen kipeään asiaan jonka kanssa olen Jumalan Armosta saanut rauhan. David Wilkerson kirjoittaa kirjassaan ”Isän sydän” Betesdan lammikon miehestä, Jeesuksen sanoneen epäilijöille tehneensä vain Isänsä tahdon; ” Teen vain sen mitä Isäni tahtoo”. Ja Isän tahto ja rakkaus tekivät miehen terveeksi. Mutta sitten hän jatkaa:

”Rakas ystävä, tiedän paremmin kuin kukaan, miten vaikea on uskoa Jumalan rakkauteen masentuneena ja heikkona. Siksi Hän tulee heikkouteemme ja sanoo:”Nouse ja käy”. Vaaditaan lapsenkaltaista uskoa vastaanottaa tuo rakkaus, tarttua siihen uskossa ja sanoa:” Herra, vain sinun Sanasi varassa minä nousen ja kävelen, sinun kanssasi!” Tämän vastauksen Hän odottaa kuulevansa.
– Ja minä tulkitsen sen niin että Hänen, Jeesuksen, varassa minäkin Tietäni jatkan, ”kävelen” Hänen kanssansa, lopulliseen määränpäähäni, joka on Jumalan Valtakunta. En jää tielle, –  vaan seuraan Tietä joka on Totuus ja Elämä!

”On Armo Suuri Ihmeinen”! Yksi kaikkein kauneimpia ihmisen tekemistä lauluista. Sekin on lahja Jumalalta.

Mainokset


Jätä kommentti

”Mitä sinä tarvitset Jeesukselta”

Kysymys Tapion blogista osui aiheeseen jota itsekin olen viime aikoina tavalla ja toisella joutunut pohdiskelemaan pitkällä tähtäimellä.  Aivan ensimmäisenä tuli mieleeni, nyt, Paavalin sanat Galatalaiskirjeestä 2/20 ” En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa. Minkä nyt elän lihassa, sen elän uskossa Jumalan Poikaan, joka On rakastanut minua ja antanut itsensä alttiiksi minun(kin) puolestani”!

Mikä siis on suurin tarpeeni? Se kohdistuu sanoihin ”Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa!”
Kuinkahan moni asia voisi olla toisin menneissä vuosikymmenissäni tai nyt, ja elämäni suunnattomasti helpompaa jos syvintä sisintäni myöten voisin aina kokea tuon todeksi! Silloinkin kun koen suurta ulkopuolisuutta ja kelpaamattomuutta – ja syyllisyys painaa.

Silloin kun koen että olisi pitänyt olla toisenlainen (vahva kokemukseni varhaislapsuudesta asti) mutta millainen minun sitten olisi pitänyt  ja pitäisi olla?
– Fyysisesti terve, henkisesti ja hengellisesti vahva. Kaiken anteeksiantava, silloinkin kun en ole tullut ymmärretyksi/hyväksytyksi, kun olen tullut hyljätyksi ja kun olen joutunut kantamaan taakkojani yksin. Tai silloin kun en pysty lähimmäistäni rakastamaan ja tunnen oloni kaikkialla ulkopuoliseksi?

Olen elänyt kauemmin kuin joskus uskoin. Käynyt läpi monet sairaudet, moninaiset ajan henget ja uskonnollisetkin virtaukset. Ikääntyminen on tuonut fyysisten ja psyykkisten voimien heikkenemistä ja olen kokenut elämäni entistä vaikeammaksi. Jos kuitenkin katson taaksepäin mitä kaikkea olen joutunut kestämään ja läpikäymään niin nythän asiat on siltä osin paremmin, vai ovatko?  – Sanotaanhan ettei ole mitään uutta auringon alla ja että kaikilla ajoilla ovat omat murheensa ja huolen aiheensa. Niin kuin ovatkin. Olipa kuinka hyvänsä, siihen uskon että Kaikkivaltias Jumala näkee ja tietää kaiken, joka ikisen hetken elämästämme. Ilman tätä uskoa en olisi jaksanut.

Eräänä sunnuntaina kun olin aivan loppu ja tyhjä niin ettei sanoja ollut kun aloimme tyttären kanssa rukoilemaan, niin hän sai aivan erityisen voitelun! Kuinka suurenmoisesti hän Jumalan Voiman vaikutuksesta rukoilikaan! Vaikuttava oli ja ylimaallinen se Jumalan armo ja hyvyys, se Pyhän Hengen läsnäolo jonka saimme kokea. Ja ennen kaikkea minä, joka olin täysin avuttomasa tilassa, sellaisessa jota en pysty edes kertomaan. Kuten en sitäkään kuinka Valtava oli Pyhän läsnäolo ja kaikki ne ihmeelliset sanat joita sain kuulla.

Elämäni raskaissa ajoissa ja asioissa, ei aina ole ollut helppoa uskovien yhteydessäkään, parantumattomasti vammaisena ja avioliitosta eronneena ym. Nykyisin polion myöhäisoireet kipuineen ja toimintarajoitteineen vievät suurimman osan energiastani. Vaikeaksi asian tekee myös se ettei vammaisuuteni, kipuni ja rajoitteeni näy muutoin ulospäin juurikaan, kuin pyörätuolistani. Mikä sinänsä on kiitettävä asia, vaikkakin vaikeasti selitettävissä. Mutta!

Palatakseni alkuun! Jos siis en enää eläisi minä vaan Kristus minussa olisin vapaa kaikista inhimillisistä ongelmistani, vai olisinko? – En tässä maailmassa.
Ehkä minun kuitenkin on ollut opittava jotain? Etten enää katsoisi kovin itseeni vaan voisin olla niin lähellä Jeesusta että jaksaisin kaikissa vaiheissani uskoa Hänen olevan tietoinen siitä mitä kannan sisälläni ja kehossani. Niin että voisin sydämestäni uskoa että sen, minkä Jumala on sallinut elämääni on ollut tarpeen, vaikken sitä ymmärtäisikään, eikä kukaan muukaan.

Lohtuni on ollut Jumalan ilmoitus ja Sana Raamatussa. Ehtymätön siunauksien, uskon ja toivon lähde sittenkin.
On aikoja ja aikoja, mutta niin kuin Paavali kaikessa tahtoi täyttää elämässään Jumalan hänelle antaman ja valitseman tehtävän ja osan, ja olla kysymättä neuvoa ”lihalta ja vereltä”, kulkea tiensä vastuksista välittämättä niin tahtoisin itsekin. Kaikesta ja kaikista huolimatta. Sillä: ” Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha., pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsehillintä..Ja ne jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omia, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen, haluineen.  Ja – Jos me Hengessä elämme, vaeltakaamme myös Hengessä!” (gal.5;22-25)
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo – olkoon meidän henkemme kanssa! Muistetaan toisiamme rukouksin!


2 kommenttia

Nimettömät Nimellä Kutsutut

On mennyt aikaa kun olen kirjoittanut. Ajatuksia on ollut ja kertynytkin, mutta hajanaisia.

En puhuisi totta jos nyt sanoisin että kaikki on hyvin. Olen kovasti odottanut kevättä ja kesää päästäkseni vihdoinkin olemaan ulkona. On kuitenkin tullut takapakkeja terveyteni suhteen, vaikkakaan ei täysin yllätyksenä, eikä mieleni  ole oikein tahtonut kestää. Olen kokenut pettymyksiä jaksamiseni suhteen ja muitakin kiusoja, yllättäviä hyökkäyksiä ja valheita jotka ovat kohdistuneet minuuun ja joita on levitelty. Minusta on tuntunut että juuri silloin kun ihminen  on heikoimmillaan, suorastaan jo maahan lyöty, Jumala sallii ikäänkuin kuormaa kuorman päälle. Rukouskin tuntuu silloin usein vain tekohengitykseltä. Vaikka tiedän ettei se ole totta. Näistä lähtökohdista on ollut vaikea alkaa kirjoitella…

Kiitollinen olen kuitenkin että kaiken keskelläkin olen saanut hyvää lukemista pihatöiden puurtamisen vastapainoksi, niinä hetkinä kun kroppa on sanonut itsensä irti ja kipu ajanut keskittymään olennaiseen. Saamme olle kiitollisia meillä olevista hyvin palvelevista kirjastoista –  paljon olen lukenut. Koskettanut on esim. sellaiset henkilökohtaiset elämänkerta teokset joista voi lukea kuinka ihmeellisesti muslimit löytävät Elävän Jeesuksen ja kuinka he sen myötä menettävät kaiken mikä on tästä maailmasta ja joutuvat henkensä uhalla pitämään uskostaan kiinni. Tätän sarjaan, omalla panoksellaan osittain, kuului myös Jukka Norvannon ” Vainotut”.

Hassilan Juha kirjoitti lukeneensa pienen kirjasen juutalaisuudesta jokin aika sitten. Sen innoittamana tilasin itselleni Jouni Turtiaisen kirjoittaman ”Juutalaisten ja Kristittyjen Jumala”!  Olen tiennyt että Raamattu on kirjoitettu ennenkaikkea juutalaisesta näkökulmasta ja juutalaisille, jotka ovat Jumalan valitsema kansa mutta tämän kirjan luettuani Raamattu aukesi entistä rikkaammin ja ihanalla tavalla. Kirjat ovat intohimoni ja hengellistä kirjallisuutta olen aina saanut niin monipuolisena kuin olen osannut toivoa. Kiitos Jumalalle.

Mitä näihin nyt viimeaikaisiin luettuihin tulee kaikkein lohduttavin ja itkettävin kirja juuri nyt, näiden nimeltämainitsemattomienkin joukossa, oli kuitenkin Juha Pihkalan ” Kiitos tästä elämästä”. Tahtoisin niin lainata tähän monia koskettavia ja hiljentäviä kohtia, mutta ehkä vain vähän, mutta suosittelen!

Otsikolla ”Tie valitsi sinut” Hän kirjoittaa mm. ” Tie on auki, mutta ahdas myös siksi, että tien kulkijana samastun tiehen itseensä. Paavali on sanonut: Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”…Ja Korinttilaisille hän kirjoittaa: ”Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hyljättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja”.

Tässä yhteydessä Pihkala kirjoittaa esim. Dag Hammarskjöldistä, tästä YK:n aikoinaan olleesta pääsihteeristä joka oli uskon mies, mutta joka kerran uupumuksensa tilassa kirjoitti seuraavasti:” Väsynyt oon ja yksin./Väsynyt/ niin että mieltä särkee./Kalliopaasia alas/ valuu sulanut lumi./ Sormet puuduksissa,/polvet tärisevät,/juuri nyt,/juuri nyt et saa hellittää. Itke/Jos voit, tke mutta älä valita.Tie valitsi sinut – / ja sinun osasi on kiittää. Ja Pihkala jatkaa:” On tie, jota ei voi hylätä, koska Tie itse ei hylkää.” (kursiivi minun).

Ettei kirjoituksesta tulisi liian pitkä palaan aamun ajatuksiini. Mieleeni tuli tuttu psalmi missä luvataan ettei meidän varjelijamme torku eikä nuku (Ps.121). Tässä psalmissa on juutalainen leima vahvana, mutta uskon sen olevan yhtä syvästi myös meille kaikille jotka turvaamme Herraan ja Häntä avuksemme huudamme kaikissa kivuissamme.

Kun sitten avaan, sieluni kuivuudessa ja ikävässä rakkaan vanhan, puhki luetun Raamattuni, en voikaan lopettaa, sillä Herra on hyvä ja vetää aina uudelleen puoleensa. Jatkan psalmia 121 etenkin jakeet 26-31 ja ps. 127 sekä profeetta Jesajaa, vaikkapa lukua 40 jonka otsikko on ”Rohkaisun sana Herran kansalle”. Sana alkaa jälleen elää, mutta tiedän että toipumiseni on vasta alussa/alkamassa – ehkä….

Juha Pihkalan kirja on syvä ja hiljaa luettava. Loppua kohden mentäessä tulee esim. teksti nimeltään: ” Raja jonka vain Jumala voi ylittää”. Käsitän ettei ihminen pysty Jumalaa koskaan määrittelemään, ei tekemään hänestä kuvaa, vain epäjumalan kuvan jos yrittää. Ihminen ei pysty Jumalaa määrittelemään koska ”Ilmoittaessaan itsensä Hän kuitenkin jää pohjimmiltaan ihmiseltä salatuksi – Rajattoman ja rajallisen välissä on raja  Jonka vain rajaton itse voi ylittää. Näin hän kirjoittaa ja sitten.. Salattu Jumala paljastuu rakastavaksi Isäksi – Jonka lahjojen varassa lepäävät elämä ja olemassaolo. – jossa ” Koko kosmos puhkeaa säteilemään armoa, sen kauneus Jumalan kauneutta (Joh.1:14)

Kaiken tämän jälkeen en tiedä koska saan yltäni murheen ja kivun vaipan (?) ja saan taas aidosti kiittää ja iloita, mutta uskon Psalmin 134: 5-7 jakeisiin:” Sillä minä tiedän, että Herra on suuri, ja meidän Herramme korkeampi kaikkia jumalia. Kaiken mitä Herra tahtoo, Hän tekee, sekä taivaassa että maassa, merissä ja kaikissa syvyyksissä. H Ä N joka nostaa pilvet maan ääristä, tekeesalamat ja sateen ja tuopi tuulen sen säilytyspaikoista”!

Herra auta ja armahda, katso kaikkien voimattomien ja sinua kaipaavien puoleen, muista kaikkia kärsiviä ja vahvista heitä, varsinkin niitä jotka sinun todistamisesi tähden menettävät kaiken ja kärsivät enemmän kuin jaksamme ymmärtää. Anna meille kaikille, Rakas Herra, Sinun rauhasi, apusi ja Henkesi Voima ja läsnäolo. Anna meille kirkkautesi Valo ja Ilo, Usko ja Toivo! Uudista meidät jotka sitä kaipaamme ja odotamme.!

Pyhä Isä, Sinun, Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme ja Pelastajamme ja Pyhän Hengen nimeen, Siunaa ja varjele meitä! Aamen.


2 kommenttia

Uni

Aamuyöstä mieleeni tuotiin uni jonka olen nähnyt yli 40 vuotta sitten. Pohdin voisinko sen tänne kirjoittaa, mutta 2 asiaa tältä päivältä tuli niin kohti että otan risikin, jos vaikka  tällä olisi jokin tarkoitus? Unen kertomiseksi voin käyttää vain kovin maallisia sanoja jotka eivät kuvaa kaikkea sitä mitä unessa oli.

Ensin vielä vähän tästä päivästä! Helluntai on minulle henkilökohtaisesti  suuri päivä, juhlien Juhla. Kappelillamme rakas pappimmekin puhui väkevästi helluntain Hengessä, puhui niin ettei sanat riitä kertomaan, kiitos Jumalalle! Toivotan kaikille niillekin, jotka tätä kenties lukevat, siunattua Pyhän Hengen juhlaa!

Uni.
Olin jossain tilassa joka vaikutti ikäänkuin matkalta. Kunnes edessäni oli pieni vanha mökki johon menin sisään. Eteisessä ”porstuassa” oli hämärää mutta näin kaksi viereistä huonetta joista toinen oli melko pimeä. Sen ovella seisoi vanhahko nainen. Me vaihdoimme sanoja ajatuksin ja tulin tietämään että siinä hämärässä huoneessa makasi toinen vanha nainen joka odotti kuolemaa. Eteisessä oleva nainen sanoi: ”Kuka nyt jatkaa meidän työtämme kun me olemme iälliseksi tulleet”? Sanoin riemulla ”minä”, vaikka en tiennyt mitä piti tehdä.?

Nainen kaatoi kädestään lattialle pienen jyvistä koostuvan kasan. Hän sanoi minulle että minun pitäisi syödä ne jyvät siitä lattialta eikä yhtään jyvää saanut jäädä syömättä vaikka se olisi ollut lattian raossa. Kun olin sen tehnyt ja olin täysi (?) niin  hän sanoi:” Katso, jyvänkantaja”.

Kun tein matkaa en ollut yksin vaan tunsin että joku oli minun kanssani, mutta en nähnyt häntä enkä tiennyt kuka hän oli. Naisen sanojen jälkeen näin siihen toiseen huoneeseen. Se oli valon kirkastama ja ajattelin että siellä on iso ikkuna kun se valo oli niin valkoista ja kirkasta että se melkein häikäisi. Näin myös että huoneessa ei ollut muuta kuin suuri jyvä byramidi kasa valkoisia, puhtaita, suuria jyviä, ja minun sieluni täyttyi ilon tunteesta ja toivosta. Vaikka kourallinen jyviä oli pimeän huoneen oven edessä jossa joku teki kuolemaa ja lattialla, joka oli vanha eikä kovin ehjä, niin tuon valohuoneen jyvät loistivat noiden pienten jyvien.  Ja minä tiesin ettei se jyväbyramidi vajene vaikka siitä ottaisikin.

Kaikkea en muista mutta välttämättömimän, ja koko ajan ”joku” oli siinä kanssani? – Unet ovt unia, mutta näen tuon kaiken vieläkin sisäisillä silmilläni sellaisena kuin se oli. Ja sen pimeän ja Valoisan vastakohdan. Uni voi olla mitä vaan, mutta nyt jo vuosikymmeniä myöhemmikin voisin ajatella sitä hengellisesti. Kyllä me todellakin olemme kahden maan kansalaisia. Me joudumme tässä maailmassa tekemisiin joka päivä sekä pimeyden että Valon kanssa. Pimeys tulee lähes kaikkia kanavia myöten päivittäin eteemme ja myös sisältämmekin, tahdoimme tai emme. ?!

Useimmiten emme todellakaan tahdo, jos tiedämme olevamme Jumalan lapsia. Pimeys kuitenkin usein voittaa valkeuden koska olemme syntisiä. Se tekee surulliseksi ja vie parannuksen paikalle, mutta joskus tuntuu siltä kuin olisi aivan avuton oman syntisen luontonsa suhteen, niin kuin onkin! Vain Jumalan armo ja rakkaus siinä tulee pelastukseksi ja lohdutukseksi. Sillä Jumalan lapsi ei tahdo tehdä syntiä, ei tahdo tekemällä tehdä syntiä. Huomaa kuitenkin tekevänsä, ellei muuten, niin ajatuksin, sanoin, laiminlyönnein ja asettaen oman mukavuutensa helposti parhaimman rinnalle.

Meidän rakas pappimme puhui, ja minä itkin. Hänen sanansa olivat Hengen Hedelmää ja helmiä, kuin nuo ihmeelliset taivaalliset jyvät unessani; ”Katso jyvänkantaja”!

Maailma on pimeä ja me joudumme taisteluihin ja ehkä eväämme ovat joskus lattian raossa ja niitä on vähän, mutta on toinen todellisuus se, joka on totisesti tosi! Jumalan jyvät eivät lopu, eikä niitä kaiveta lattian raosta vaan ne annetaan Valosta! Mitä enemmän niitä nautimme, mitä enemmän niitä jaamme sen enemmin ne lisääntyvät! Taivaallinen byramidi ei vajene. Jumalan Sana ei ehdy kun sitä oikein julistetaan. Suloista on kuitenkin sekin, vaikka olisi pienetkin jyvät, ne kelpaavat  Jumalalle, nekin ovat Jumalan rakkauden jyviä!

OI, siunattu Helluntai! Eikä minulta kyyneleet ehdy. Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus murtavat pohjia myöten. Kiitos, ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle! Amen.

Sana koskettaa: Apt.2

 


2 kommenttia

Jumala On

Kaikista vuodenajoista kaikkein väkevimmin juuri kevät todistaa minulle Jumalan olemassa olosta! Hänen käsittämättömästä hyvyydestään ja armostaan luomaansa ja luotujaan kohtaan! En koskaan muulloin ole niin riemuissani niin elinvoimainen, kuin juuri keväisin, kaikista rasitteistani huolimatta.

Runoilijan säkein:
Hän käärii pois lumilakanat, herättää ruohon leposijoiltaan./
Taivaan Hän pyyhkäisee sinisellä ja aukaisee veräjät pilvikaritsoille.
Hän panee laulut lintujen suihin, Hän käskee tuulen liikkua kepeästi/
ja pukea hartioilleen sateensiivet./
Että voi antaa kukkien lehtivihreän tulla/ ja aukaista salvat ilontupien ovilta!
Tule kanssani kedolle voikukkien aikaan,/ jotka äkkiä rävähtävät piilostaan kaikkialle. /
Katso: Näin paljon aurinkoja Hän antaa meille pitkän pimeän jälkeen.
Mihin varastoisimme tämän valtavan määrän Valoa?!

Ei ainoastaan tämän rakkaan pohjoisen maamme Valo, vaan kaikki se kasvun ihme joka pitkän pimeän ja kylmän jälkeen rävähtää kaikkialle aistittavaksi, Vaan että Jumala On Armollinen!

Juuri tänään saamme, kalenterin mukaan, viettää Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen, taivaaseen astumisen muistopäivää, Kiitos Jumalalle! –  Eikä tarvitse kauaa odottaa sitäkään juhlapäivää josta Raamattu kertoo,  jolloin Jeesus lupasi taivaaseen astumisensa jälkeen, silloisille opetuslapsilleen lähettää toisen puolustajan, Pyhän Hengen. Eikä ainoastaan niille, jotka saivat tuntea Hänet henkilökohtaisesti ihmisen osassaan, vaan myös kaikille jotka tulisivat hänet myöhemminkin tuntemaan ja vastaanottamaan luvatussa Hengessä.

Omalta kohdaltani saan todistaa! Vaikka lapsesta asti olen saanut kuulla Jumalasta ja häneen lapsellisesti uskoa, en olisi elämästäni selvinnyt ilman Jeesuksen  kohtaamista henkilökohtaisesti juuri Pyhän Hengen kautta. En olisi tässä, jos olisin ollenkaan, ilman tätä ihmeellistä puolustajaa, lohduttajaa ja minussa rukoilijaa Pyhää Henkeä jonka Herrani ja Vapahtajani minullekin lähetti. Usko Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen ei olisi mahdollista ilman tätä ihmettä ja armoa!

Minä luen Raamattua uskoen sen mikä kirjoitettu on ja saan kokea Sanan todeksi! Toinen korinttilaiskirje 13 luku on juuri nyt minulle tärkeä, niin kuin kaikki muukin minkä voin Jumalan Sanasta lukea. Erityisesti luvusta 13 jakeet 3-5:  ” Koska te etsitte todistetta siitä, että minussa (Paavalissa) puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen. Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, etlää hän kuitenkin Jumalan Voimasta: Olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme Hänen kanssaan Jumalan Voimasta teitä kohtaan. Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa, tutkikaa itseänne!  Vai ettekö tunne, että Jeesus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.”

On totta että me tulemme monin tavoin, sekä elämässämme, että uskossamme koetelluksi emmekä kestä ellemme tunne että Kristus Pyhän Hengen kautta on meissä ja auttaa kaikissa heikkouksissamme ja vaikeuksissamme. Kuitenkin, vaikka emme pääsekään ilman koetuksia olkoot millaisia hyvänsä, meillä Pyhässä Hengessä uskon kautta, on Toivo paremmasta ja myös Voittovoima jonka turvissa voimme kestää.

Joitakin aikoja sitten aamulla herätessäni, mielessäni olivat sanat: Rukous meissä on Pyhän Hengen hengitystä. Se kantaa vaikeinakin aikoina sillä Jeesus on lähellä ja yhteydessä minuun Pyhässä Hengessä, joka rukoilee puolestani joka hetki, puolustaen, lohduttaen, antaen voimaa ja viisautta ja kykyä kestää sitä mikä on läpi elettävä.

Näissä viime aikaisissa olosuhteissani sain myös runsasta siunausta Tapion ”Siipirikko” blogista. Teksti todisti sanojen olevan Pyhästä Hengestä ja siten Jumalan, Isän sydämeltä lähtenyt. Lukiessani oli, kuin olisin kuunnellut viestiä Taivaalliselta Valtaistuimelta, kuinka se mursikaan, kuinka sitä tarvitsinkaan. Kuinka suunnattoman ilon ja lohdutuksen se toikaan.! Kuinka ihana onkaan Jumalan omien yhteys, korvaamaton lohdutuksen ja rohkaisun tuoja. Kiitos, kaikille, mutta ennen kaikkea Tapiolle tästä yhteydestä, kiitos siitä että jaksat tätä blogia  ylläpitää. Kaikki tämäkin todistaa:

Jumala On. Hän elää!

Koska kaikki ympärilläni oleva luontokin niin väkevästi todistaa ikuisesta, niin vielä yksi Jumalan hyvyyttä ja armoa kuvaava runo jotka ovat Anni Korpelan Kootuista runoista.

Tänä aamuna säteilevänä:

Tänä aamuna säteilevänä sydän autuas ihmettelee, miten jokainen ruohonkorsi niin säihkyy ja kimaltelee./ Ja pieninkin kukanterä on aamuun nostanut pään/ ja sen lehdissä kasteisissa kuin Jumalan hymyn nään!
Tänä aamuna säteilevänä sydän pyytäen kumartuu: Suo Jumala, minunkin loistaa/ kuin ruoho, kukka ja puu ja julistaa suuruuttasi/ ja säteillä rakkauttas:
Minä tahtoisin lakkaamatta olla armosta autuas!

Koska Isä Jumala luo, rakastaa ja lähettää. Poika Jeesus, lunastaa, sovittaa ja pelastaa ja Pyhä Henki, opettaa, pyhittää ja varjelee oikeassa uskossa  ja Jumalan Sana antaa turvan harhaoppeja vastaan, olemme turvassa ja saamme olla armossa autuaita. Näin uskon, Isän ja Pojan ja Pyhä Hengen nimeen Aamen.
Siunattua juhlapäivää!

 

 

 

 

 


8 kommenttia

Kiitä Herraa minun sieluni

Tänä aamuna minulla oli suunnattoman ikävä Jumalaa! Kaipasin Häntä ja Sanaansa. Tunsin olevani kuin haudan partaalla, en ainoastaan fyysisesti, vaan myös hengellisesti. Ajattelin että kuolen ellei Jumala puhu minulle, Hänen on kohdattava minut! Minun täytyy saada kohdata Elävä Jeesus!

Tiesin ettei minusta itsestäni lähde mitään ja siksi etsin! Sieltä ja täältä ja olin kuin erämaan uuvuttama. Yhtään keidasta en enää tuntenut jaksavani hakea mutta En luovuttanut vaan vielä kerran, yhden kerran. Menin tutulle paikalle SROn sivulle ja hain, edes, päivän sanan.

Psalmi 52: 10-11. ” Mutta minä olen kuin viheriöivä oliivipuu Jumalan pyhäkössä. Alati minä luotan Jumalan armoon. Herra, minä kiitän sinua ikuisesti siitä mitä olet tehnyt. Minä luotan Sinun nimeesi, sillä Sinä olet hyvä omiasi kohtaan.!”

Lyhyessä opetuksessa sanotaan että on Jumalan ylistämistä, kun kaikista kokemisistamme vastoinkäymisistä huolimatta uskomme Jumalan yksinkertaisen lupauksen:” Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” (2.kor.12:9) Teksti jatkaa, ettei kaikkeen elämämme kipuun ja kärsimykseen tulla saamaan vastausta tässä elämässä ja siihen meidän on suostuttava. On olemassa niin monia käsittämättömiä elämänkohtaloita joihin olisi suorastaan synti vastata Jumalan puolesta! Ja, vaikka emme ihmisen osassamme voi tavoittaa Jumalan ajatuksia ja suunnitelmia, lohdutuksen tuo Raamatun vakuutus että kaikella kokemallamme on ihmistä suurempi selityksensä, joka on kerran avautuva niin että saamme vastauksen jokaiseen kysymykseemme.!

Tämä jo avasi hiukan sieluni umpisolmua. Sitten tuli tytär terveisineen sovittuun sunnuntai tapaamiseemme. Olemme usein, toisistamme tietämättä, samoissa tilanteissa, niin nytkin. Kumpikin kaipasi, ja oli kaivannut,  saada kohdata ensirakkautensa Herran. Saada kokea ja tuntea Hänet ylösnousemusvoimassaan!

Ja niin tapahtui! ”Halleluja, kiitos Herran Suuren Voitonruhtinaan”! –  Niin yksinkertaiselta kuin se kuulostaakin, se ei ole itsestään selvyys. Pitää olla tarpeeksi suuri tarve, pidempi kuivuus ja aina vaan huonompi olo? On Saatava Kohdata Herra! – Alamme lukea Raamattua, kuuntelemme väkevää  hengellistä musiikkia ja sitten rukoilemme – Ja Jumala Vastaa!

Hyvää lääkettä tulee jo psalmeista ensin.” Meidän Jumalamme on taivaassa. Kaiken, mitä hän tahtoo, Hän myös tekee – Herra siunaa niitä, jotka Häntä palvelevat, niin pieniä kuin suuria”!  Ps.115 – 113 – 116 jne. Ja me rakastamme Herraa!!! Rukoillessamme Hän täyttää meidät kaikella ihmeellisellä hyvyydellään, rakkaudellaan, Armollaan, Uskolla ja Toivolla! Me uskallamme odottaa ihmettä, rukoilemme seurakuntamme puolesta, ja kaikesta, mistä Pyhä Henki meitä muistuttaa ja mistä Hänkin kanssamme rukoilee! Ja me saamme ylistää sillä Herra on avuttomien auttaja!

Minulla ei ole ollut sanoja puhuttavaksi, ei kirjoitettavaksi, kun ei ole ollut itsellenikään! Mutta aamulla herätessäni mielessäni oli ajatus ettei tule antaa sydämensä paatua! Ei tule antaa vihollisen vähätellä Jumalan tekoja, eikä Hänen tekoaan meissä! Eikä epäillä sitä kaikkein suurinta tekoa, jonka Hän teki Pojassaan koko maailman puolesta, ettei yksikään… Ja mitä Poika tekee koko tämänpuolisen elämämme ajan!

Nämä ajatukset johtivat heprealaiskirjeen lukemiseen, sitä ei voi itkemättä lukea, Se antaa kaiken, alkuluvuista lähtien. Korottaa ja kirkastaa totuuden ja totuus on Jeesus Kristus meidän edestämme ja puolestamme! Hän Joka Elää!

Herra Jumala totisesti pitää meistä huolen elämämme loppuun asti, tuntui miltä tuntui. Suuri Hän On. Käsittämätön armossa ja totuudessa!
Minäkin voin olla Hänessä kuin ”viheriöivä oliivipuu” vaikka minusta ei tuntuisi siltä, niin kuin ei tunnukaan, mutta se on Jumalan Sanaa uskottavaksi. Meidän Herramme On Uskollinen ikuisesti. Ikuisuudesta ikuisuuteen.

Joten:” Minä rakastan Herraa, sillä Hän Kuulee anomiseni äänen ja on kallistanut korvansa puoleeni. Siksi minä huudan Häntä avuksi kaikkina päivinäni – Minä Uskon siksi minä puhun, minä joka olin kovin ahdistettu – millä minä korvaan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan? Minä kohotan pelastuksen maljan ja huudan avukseni Herran nimeä”! (R:ttu kansalle Ps. 116)

Totisesti Jumala puhuu tavalla ja toisella!
virsi 339 ”Halleluja kiitos Herran Suuren Voiton ruhtinaan!”


Jätä kommentti

Elämää, kuolemaa ja vastakohtia

En ajatellut tänään kirjoittaa mutta eilisen ihanan illan jälkeen jonka vietimme kappelillamme kuunnellen efesolaiskirjeen opetusta, sain herätä valoisaan aamuun! Ihania nämä aurinkoiset päivät joita nyt on jokunen jo ollutkin. Mitään kovin selkeää tekstiä ei mielessäni ole, vain ajatuksia joita olen mietiskellyt näinäkin päivinä. Kaiken lisäksi keskiviikkoisin on ”vapaa päivä” voin siis tehdä mitä haluan, eli kirjoittaa, se on luxusta ;). Siksikin kun oma Pappimme taas kertaalleen rohkaisi meitä sanoen jokaisella olevan oman armolahjansa ja tehtävänsä seurakunnassa, ja että sen tarkoitus on palvella seurakuntaa. Ja niinhän se Raamatussakin on.

No, minulla ei enää ole muuta kuin tämä taivaallinen blogi – ja rukous. Olen kuitenkin aina kirjoittanut ja rakastanut kirjoittamista, silloinkin kun vielä muuhunkin pystyin. Minä uskon että Jumala on tämän nähnyt ja rakkaudessaan antanut tätä tehdä!

Elämme nyt pääsiäisviikkoa joka herättää monia ajatuksia ja tunteita. Onhan vastakkain elämä ja kuolema. On pimeys ja valkeus. Raamattukin on vastakohtien kirja. Jumalallinen ja inhimillinen yhtä aikaa. Realistinen ja käsittämätön.

Tänä aamuna ajattelin sitä suunnatonta joukkoa joka kerran tulee Jumalan Valtaistuimen eteen ja on kuin suurten vetten pauhu! Kuinka siitä selvitään ja kuinka kauan kestää ennen kuin jokaisen asia on käsitelty? Sitten tajusin että siellä missä ollaan Jumalan Valtaistuimen edessä, ei ole enää aikaa, siellä kaikki on erilaista, sitä käsittämätöntä. Kuolema on meillä täällä läsnä, mutta sieltä siirrytäänkin ikuiseen elämään. Täysin käsittämätön on se tila, niin kuin on ihmisymmärrykselle Jeesuksen ylösnousemuskin, sitä ei käsitä, mutta se onkin uskon asia!

Kirjoitin aiemmin kiusauksista. Ikääntyvälle, minulle, kiusaus on siinä että nuoruuden synnit muistuvat mieleen. Ei auta vaikka 44 vuotta on halunnut elää ilman tekosyntejä Jumalan armosta ja siitä rakkaudesta joka itseni ja Jeesukseni välillä on ja Pyhän Hengen auttamana.

Se mitä Jeesuksen tehtäväksi oli tuleva tässä maailmassa ihmisten hyväksi ja joka toteutui noin 2000 vuotta sitten hänen maanpäällisen aikansa lopussa, on niin vaikea ymmärtää että heikkoina hetkinä usko tulee koetelluksi! Pääsenkö minä sinne jossa Hyvyys, Rakkaus ja Anteeksianto asuu?  Jonne Jeesus on mennyt, Jumalan Sanan mukaan, valmistamaan myös minulle sijaa!?

Tähän ikään jo tietää jonkin verran siitä mitä ihmisenä oleminen on ja että usko tulee koetelluksi. Onneksi ei tarvitse olla yksin, ei silloinkaan kun on yksin.

Tässä on se kyynelten paikka! Hyvän ja armollisen Jumalan teko ja kaiken kattava rakkaus ja armo, se käsittämätön. Tässä se pimeyden ja Valon Kirkkauden raja. Tässä JEESUS! Ihmisen murtuminen Jumalan ihmeellisen hvyyden koskettamana. Niin paljon olisi sanottavaa johon eivät sanat riitä. Niin paljon kiitosta ja tarvetta ylistykseen että sydän pakahtuu, eikä tiedä kuinka tarpeeksi voisi nöyrtyä. Liian suurta, liian käsittämätöntä ja kuitenkin on uskottava, Se OnTotta!

Ainakin sata kaunista laulua olisi tarjottavana joita Pyhä Henki on henkeyttänyt ja ihmiset yrittäneet sanoihin ja säveliin purkaa. Mutta jos sallit ehkä ainakin yksi pieni runo Hilja Aaltoselta!

” Kivien alla, varrella tieni, kasvoi kukka sitä tuntenut en.
Varsi on matala, kukkanen pieni, mutta sen ihanuus täydellinen.
Etäälle ei sen kauneus loista, läheltä katson, ei kaltaistaan toista.

Katselen ihmettä varrella tieni, ihminen paadella kärsimysten.
Varsi on hento ja kukkanen pieni, kätkössä heinän ja sammalten.
Puuttuu terveys, läheisten suku, matkavaatteena kärsimyspuku.

Keskellä karun kasvumättään, katselen kauneutta kukkasen.
Nöyränä siinä, tietämättään, johtaa henkeni taivaalliseen.
Kärsimysteni maassako vasta, opin uutta ja arvokasta.”

Ja vielä lopuksi kuitenkin, siitä uskostakin  ja toivosta jonka pääsiäis sanoma meille tuo, Paavo Virtasen hengellisen laulun sanoin:

” Kirkas aamu pian koittaa jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo voittaa kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton kaiku sielussa soi. Meille kertoen Voiton Jeesus matkaamme toi! Taivaskotihin johtaa kaita elämän tie. Herra lastansa kohtaa kantain perille vie. Täältä katseeni nostaa ylös vuorille saan. Sieltä sieluuni hohtaa Valo taivahan maan. Oi, nyt taivaisen saaton nään mä riemullisen. Jeesus nimessä voiton saivat voimallisen. Heidän kanssansa astun maahan kirkkauden. Silloin perille saavun joukkoon voittajien.”

Vaikka vielä on edessä kiirastorstai ja pitkä perjantai.
Hän Elää, Jeesus! Ikuisesti aamen.
Siunattua Pääsiäistä!