Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani!

Jumala on muovannut elämästäni sellaisen että sydämeni on aina valmis rientämään apuun kun joku tarvitsee lohdutusta. Olen kuitenkin huomannut ettei sydämen halu yksin riitä. Ainoa tosi lohdutus kaikille ihmisille ja varsinkin uskoville, tulee oikealla tavalla vain Jumalalta, Hänen Sanansa kautta.

Ehkei se tarkoita sitä ettei voisi yrittää, mutta siinä on se vaara että toisen tuska vaan lisääntyy. Täytyy olla hyvin varovainen ja mieluusti rukoilla aina ensin Jumalaa, sillä se mikä sopii Sanastakin itselle ei välttämättä sovikaan toiselle, varsinkaan jollei toista hyvin tunne tai ei ollenkaan. Ja kuitenkin joskus riski kannattaa ottaa. Ja siinä Jumala auttakoon. –  Hän voi antaa juuri oikean sanan ja tiedon.

Monelle psalmit ovat suurena lohtuna koska niistä löytyy koko elämän kirjo! Itse selasin niistä tänä aamuna montakin.
Kävi niin että avustajani oli sairastunut ja sain ylimääräisen vapaapäivän ja pääsen nyt kirjopittamaan heti tuoreeltaan. Itselleni myös Jesajan kirja on yksi rakkaimmista ja monet luvut jakeineen ovat ympyröidyt vahvasti!

Luvussa 40 on uudemman käännöksen mukaan otsikkona:” Rohkaisun sana Herran kansalle”! Ja niin, emmekö mekin kuulu tähän Herran kansaan, Kyllä!
Teksti alkaa tuolla otsikolla jatkuen: –  ” sanoo teidän Jumalanne”! Kuinka ihana onkaan Herran Jumalamme sana.!

Olen myös ympyröinyt luvun ja jakeita nro. 38. Jotenkin myös tuo Hiskia on kuulunut elämääni ”aina”! Erityisesti jakeet 12-20. Tähän 15-17 jos jollakin ei omaa kirjaa ole: ”Mitä minä puhun hänelle, mitä minä sanon hänelle, joka on kaiken tämän tehnyt? Mielessäni minä käyn lävitse elämäni vuodet sydämessäni murhe! – Herra, Minun Sydämeni Elää Sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi! – Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse heität kaikki minun syntini. Ei tuonela sinua kiitä eikä kuolema sinua ylistä! Ne, jotka syvyyteen joutuvat, eivät voi turvautua uskollisuuteesi. Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän. ….Herra on minut pelastanut, hänen ylistystään soi meidän soittomme Hänen Pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä”

Kun olimme tyttäreni kanssa sunnuntairukouksessamme saimme valtavan lohdun, jopa viisaudenkin,  Pyhän Hengen kirkastaessa meille Kristusta ja tajutessamme että kaikki ne vaivat ja uskomattoman kummalliset vastoinkäymiset toisensa perään ovat kuitenkin vain ”alkusoittoa” sille mitä mahdollisesti vielä tuleman pitää? Mutta siinä samassa oli todellakin niin suuri lohdutus, ilo ja varmuus siitä, että Herra totisesti tietää tilanteemme ja kaiken mikä meitä odottaa. –  Toki pyysimme apuakin, sillä aika mielettömältä tuntuvat ja näyttävät ne lisääntyvät vaikeudet jotka jo haittaavat normaalia elämäämmekin. Koimme kuitenkin että pieniä vielä ovat.  – Mutta,  kun arki tulee vastaan niin ei se helppoa ole!

Minua aivan uskomattomasti lohduttaa myös tuo Jesajan kirjan luku 40 ja on aina lohduttanut! En sitä tähän enää kirjoita kuin loppujakeilla:
Nouse korkealle vuorelle Siion, Ilosanoman tuoja! Korota äänesi, Jerusalem, Ilosanoman saattaja! Korota äänesi, älä pelkää! Julista Juudan kaupungille:- Teidän Jumalanne tulee! Itse H e r r a tulee suuressa voimassaan, Hän hallitsee vahvalla kädellään. Hän kuljettaa mukanaan työnsä palkkaa, johdattaa laumaa jonka o n omakseen hankkinut, – Paimenen lailla Hän Kaitsee sitä, omin käsin Hän kokoaa sen yhteen. Karitsoita Hän Kantaa Sylissään emolampaita hän ohjailee eteenpäin.!”

Valtavaa! Käänsin sivua uuden testamentin puolelle 1kirje Korinttilaisille avautui kohdasta luku 15 josta otan tähän loppuun rakkaalta Paavalilta kokemuksen joka on aina myös itseäni lohduttanut, vaikka en mitään olekaan:” Mutta Jumalan armosta olen se mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha (mennyt hukkaan) Olen tehnyt työtä…. – en tosin minä itse, vaan Jumalan armo, joka on ollut voimani!” Paavali tosin teki enemmän kuin kukaan sen aikaisista Jumalan elopelloilla, jota en tietenkään voi itsestäni sanoa, mutta Jumalan armo ei mene koskaan kenenkään kohdalta hukkaan!

HÄn Itse Pitää siitä Huolen! Ylistys, kiitos ja kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle!
Sinulle, joka luet tätä, siunausta, rauhaa ja armoa tähän päivääsi ja koko loppuelämääsi! Jeesus on Sinun Paimenesi ja Kaikkesi.

 

Mainokset


3 kommenttia

Täyteen päivään saakka

Sain juuri luettua kirjan ”Mullan makua, Taivaan tuoksua”! enkä ole aikoihin niin itkenyt kuin sen luettuani. En ole koskaan nähnyt Pekka Simojokea muualla kuin televisiossa enkä tunne ollenkaan, mutta jonkinlainen pinnallinen kokemus hänestä on ollut. Todellakin pinnallinen!!! Niin helposti vieraasta ihmisestä muodostuu kuva joka on aivan väärä, vaikka se ei olisi pahakaan.

Luettuani tuon 320 sivuisen kirjan tuli tosiaankin mieleeni sananlaskujen 4 kirjan jakeiden 18-(19 )sanat:” Mutta vanhurskasten polku on kuin aamun koitto, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka.”  –

Jae 19 sen sijaan kertoo:” Jumalattomien tie on kuin pimeys: he eivät tiedä, mihin kompastuvat!” Tätä ei tarvitsisi tähän laittaakaan, mutta kun se näin on tässä maailmassa, ilman sitä armoa jota Jeesus tuli opettamaan. Ja kaikki ne jotka Sanan ja Jumalansa lähettiläinä täällä työtä tekevät itseään säästämättä. Sillä helppoa ei ole evankelistana maailmaa kiertää uskollisena palvelutehtävälleen ja kutsulleen.

Kuinka voi ollakaan niin itsestään, Pekka Simojoesta, vapaata kerrontaa. Hänen elämänsä on ollut niin rikas ja vaihteleva että voisi kuvitella hänen hiukan edes ottavan itselleen omaa kunniaa, mutta EI! Mikä tai Kuka häntä suojelee niin että hänen sydämensä pysyy puhtaana ja Jumalalle omistautuneena. Kun ei edes ihmeitä puutu!

Tämä, kaiken henkilökohtaisen vaatimattomuuden ja kaiken muunkin ohella kosketti minun sydänjuuriani.

Ihme mies! Loppua kohti mentäessä en enää edes ajoittain nähnyt mitään, oli pidettävä taukoa. Tekstissä puhui Jumalan Suurlähettiläs. Voisi kuvitella että edes jossain kohtaa Hän Itse, siis Pekka Simojoki ,olisi noussut esille mutta ei. Koskettavia olivat myös kaikkien tekstien lopussa olevat pienet sanoitukset hänen lauluistaan, joista yhden valitsen tähän uskoa ja toivoa tuomaan. Kaikkia lohduttomia lohduttamaan ja niitä jotka eivät jaksa uskoa kelpaavansa sellaisina kuin ovat, varsinkaan Jumalalle.

Kuinka rikas voikaan elämä olla kun sitä kulkee seuraten Häntä joka on Tie, Totuus ja Elämä. Ja kuitenkin, kerrottuna niin tavallisesti! Ihmeetkin.

” Viinin viimeisen joimme, Hänen eteensä toimme varmaan sadannen kerran tyhjät astiamme.

Kun on kuivuneet lähteet, jäi vain eilisen tähteet, ilman Henkeä Herran voiman kadotamme.

Vesi vieläkin viiniksi muuttuu, malja täyteen lasketaan, ja me saamme kiittää!

Ja vielä yksi koskettava juttu. Etsin erään hengellisen laulun sanoja you tubesta ja yht´äkkiä silmieni edessä oli ” Maan korvessa kulkevi lapsosen tie” ja Matti Nykänen. Jos osaisin niin laittaisin sen tähän, se pitäisi jokaisen kuunnella koska Jumala On Armollinen! Ja iankaikkiseti Hyvä!

Ja siksi vielä yhdet säkeet Pekka Simojoeltakin jota Jumala runsaasti edelleenkin  siunatkoon, varjelkoon ja kaikessa käyttäköön:

Vielä tänään etsikää Herraa,
vielä tänään kutsuu Hän.
Vielä tänään kolkuttakaa,
ovi auki on elämän.
Vielä tänään etsikää Herraa,
vielä tänään aikaa on.
Rakkauttansa Isä jakaa.
Armo on loputon.

 


3 kommenttia

Kirjoituksista

Minä uskon että useimmiten Jumalan Henki antaa aiheita kirjoitettaviksi, eli innoituksen. Olen omalta kohdallani huomannut ellen aihetta heti saa kirjoitettua se himmenee, ei ole sama kuin olisi tuoreeltaan. Taas eräänä aamuna mielessäni oli aihe rukoukseen liittyen otsikolla” Rukous on silta ja Tie” Tie SUURELLA kirjoitettuna koska rukousten päämäärä on JEESUS, joka kuulee ja tietää, on armosta, lohdutuksesta ja viisaudesta rikas. Se  jäi nyt kirjoittamatta. Mutta !

Sain ystävältä ihanan kirjeen johon hän oli laittanut myös Jesajalta luvun 42. Luin sen heti nälkääni ja kuinka se kaiken muun lisäksi, mitä hän kirjoitti, ruokkikaan. Mikä suunnaton aarre onkaan hyvä ystävä, uskomisen vapaus, ja että saamme pitää Raamattumme.! Jatkoin lukemista vielä muutamalla Jesajan kirjan luvulla.

Ja sitten tulivatkin uudet mietteet, ajattelin ettei ole mahdollista kirjoittaa niitäkään heti, mutta kirjoitan kuitenkin.
Sisältö näissäkin ajatuksissa oli kiitollisuus Kaikkivaltiasta kohtaan. Ajattelin monen asian summana ja ystäväni tervehdyksen saattelemana kuinka hyvin kuitenkin kaikki on. Huolista ja murheista emme täällä pääse, niitä riittää ja mitä enemmän ikääkin tulee, sen enemmän huoliakin. Kuuluu tähän maailmaan ja inhimillisyyteen. Vaikka Sana sanookin:” Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa asianne kiitoksen kera Jumalalle tiettäväksi”!

Joskus sanottu on helpommin tehty kuin sanotun toteuttaminen. Herkkyydessäänkin ihmiset ovat kaikki omanlaisiaan. Se mikä toista ruokkii tai järkyttää, ei tunnu toisessa, ja hyvä niin, säilyy paremmin tasapaino. Jumalan Sanakin on eri ihmisille eri tavoin rakennukseksi ja avuksi ja se täytyy ymmärtää. Olen huomannut sen paljojen lukemisteni vuoksi. Jos suosittelen jotain lukemaani kirjaa, joka on tehnyt valtavan vaikutuksen itseeni, tai Jumalan sanan kohtaa, ei se useinkaan tee toiseen ihmiseen samaa vaikutusta.

Ja siksikin on suuri armolahjajos tässä maailmassa kohtaa ”tähdenlennon”! Näin nimitän niitä harvoja sielunveljiä ja sisaria joita elämässäni on ollut tai käväissyt. Ikääntyminen tässäkin asiassa tekee tehtävänsä molemmin puolisesti.

Vaikka Jesaja puhuukin profetoiden hänestä kaukana olevista ja toteutuvista asioista – omalle kansalleen, hänen puheensa on myös meille siunaukseksi. Jesaja 43 luvun otsikkona on vanhemman käännöksen mukaan:” Israelin lunastus ja korotus Israel, Herran todistaja, Baabelin kukistus ja Israelin vapahdus”. Ja tästä luvusta löytyy myös tärkeä viesti koko luomakunnalle ja meille kaikille:” Israelia ei vapahdeta ansiosta vaan armosta”! Siis Israelia, Herran, omaisuuskansaakaan ei pelasta muu kuin armo.

Ihmiskunnan Toivo ja sanoma Jeesuksen Kristuksen sovitustyöstä!
Jesja 44:”Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle ja virrat kuivan maan päälle. Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle ja siunaukseni sinun vesojesi päälle..”  Ja vielä hän jatkaa:” Näin sanoo Herra, Israelin Kuningas ja sen lunastaja, Herra Sebaot. Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa”…..”Iloitkaa te taivaat, sillä Herra sen tekee; riemuitkaa, te syvyydet, puhjetkaa riemuun, te vuoret ynnä metsä ja kaikki sen puut. Sillä Herra lunastaa Jaakobin, kirkastaa itsensä Israelissa!” (Jes.44:23)

Tämä On Totiseti Totta, Aamen ja Halleluja! Herra siunatkoon sanansa ja kaikki jotka sitä lukevat ja sen uskovat nyt ja aina. Herra siunatkoon kaikki sananjulistajat ja seurakuntien paimenet, myös ne joilla oman työnsa ohessa on evankelistan kutsumus, Jumalan ihan armolahja!


1 kommentti

Rukouksesta ja runosta

Kirjoitan paljon rukoilemisesta.Tuli mieleeni voiko joku käsittää sen toisin kuin tarkoitan, siksi nyt tämä.
Raamatussa sanotaan että kaikki hyvä tulee Jumalalta valkeuksien Isältä? Muistelen niin.  Siksi Häneltä tulevat myös rukousaiheet ja Henki joka rukouksissa vaikuttaa. Se ainakin sanotaan että Pyhä Henki rukoilee puolestamme lakkaamatta – ja meissä.  Minulle rukous on yksi suurimmista tarpeistani. Rukous ääneen, nyt kun siihen on mahdollisuus, tekee suhteeni Jumalaan aina vaan läheisemmäksi.

Rukous on minulle sielun ja Hengen hoitoa ja voi olla ruumiinkin. Minä uskon ja koen että rukouksessa me muutumme, ainakin hetkeksi, toisiksi kuin muutoin arjessa olemme, mutta rukoileminen muuttaa vuosien mittaan myös asenteitamme ja meitä itseämmekin. Rukoillessa me voimme aavistuksen tasolla himmeästi kokea olevamme kuin Mooses vuorellaan kohdatessaan Jumalan kasvoista kasvoihin.

Jesaja 57 jakeesta 15 sanoo:” Sillä näin sanoo Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen ja jonka nimi on Pyhä: Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä ja niitten tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, että Minä Virvoittaisin nöyrien hengen ja saattaisin särjettyjen sydämet eläviksi!”
Näin hyvä ja hellä on meidän Isämme Pyhä Jumala! Hän ajattelee aina parastamme ja antaa antamasta päästyään hyviä lahjojaan. Hän siunaa uskoviaan! Vaikka ei sitä vaikeuksissaan aina ymmärräkään.

Kun joskus tunnen tuskaa niistä jotka eivät vielä tunne Jumalaa, enkä tiedä mitä voisin tehdä, jää lopulta ainoaksi asiaksi kääntyä Jumalan puoleen. Mutta olen kyllä joskus kirjoittanut seuraavanlaisen runonkin jolla olen kuvitellut voivani jotenkin kertoa kuinka itse olen uskoni kokenut.

Et ole ulkoa opittu pääni tieto,
olet sydämeni syke ja veri joka minussa virtaa.
Olet koti jota ikävöin, sylittömän syli
orvon ja lesken turva, ikikallio joka kestät
elämäni myrskyt.
Vakaa virta sisälläni, juoma jota janoan
ruoka joka täyttää tyhjän.
Vastaat isän ikävääni ja tulet veljekseni.
Sinä ainoa, jonka rakkaus on ikuisesti totta,
Sinä joka tuot pimeyteeni valon
ja kylmyyteeni lämmön. Sinä,  joka hyydät hallan
ja tuot ikikesän! Sinä, Herra!

Vielä olisi yksi ihana runo Aaltosen Hiljalta joka sopisi tähän joten:

Kivien alla, varrella tieni, kasvoi kukka sitä tuntenut en.
Varsi on matala, kukkanen pieni mutta sen ihanuus täydellinen.
Etäälle ei sen kauneus loista, läheltä katson ei kaltaistaan toista.

Katselen ihmettä varrella tieni ihminen paadella kärsimysten.
Varsi on hento ja kukkanen pieni, kätkössä heinän ja sammalten,
puuttuu terveys, läheisten suku, matka vaatteena kärsimyspuku.

Keskellä karun kasvumättään katselen kauneutta kukkasen.
nöyränä siinä,tietämättään johtaa henkeni taivaalliseen,
Kärsimysteni maassako vasta opin uutta ja arvokasta?

Näihin kauniin haikeisiin Hiljan säkeisiin lopetellen, rukoilen niiden puolesta jotka elämässään kantavat surua jota eivät voi kertoa ehkä kenellekään vaan on pidettävä salassa että jaksaisi sen kanssa elää. Uskon että kun käännyt rukouksin Herrasi puoleen saat kokea Jumalan kuuntelevan ja ymmärtävän. Jumala ON, ja Hän on sittenkin Rakkaus, näytti maailma miltä näytti! Ja jos tätä lukee joku joka vielä miettii uskon asioita, jätä elämäsi ja asiasi Hänelle, ikuisuuksien Isälle kaikkineen!. Ja jos sinulla on ilo jota et nyt voi jakaa knenkään kanssa niin jaa sekin Herrallesi! Jeesus Elää ja on kanssasi Pyhässä Hengessä siunaten!


8 kommenttia

Rauha Hänen kanssaan

Tänään 28.2 Raamattuopiston ”päivän sana” osiossa Juha Vähäsarja kirjoittaa Jaakobista kuinka tästä lyödystä miehestä tuli voittaja. Vähäsarja kirjoittaa että Jaakob tuli voittajaksi häviämällä, (!) lakatessaan taistelemasta Jumalan kanssa ja näin ennen etäinen Jumala sai vihdoin olla myös Jaakobin Jumala kun jäljellä oli vain kuoleman väsynyt, Herrasta Kiinni Pitävä mies!

Voitto ei perustunut peräänantamattomaan uskoon tai miehen ehtymättömään voimaan, vaan Jumalan hyvyyden ja armon omistamiseen. Oman tahdon murtumisessa Jumalan armo kelpasi. Jumala siunasi Jaakobin ja auringon noustessa Jaakob sai jatkaa matkaansa, tosin muisto mukanaan. Hän jatkoi lonkkaansa ontuen.

Jotenkin oikein suoriksi vedettynä, tämä kosketti minua. Elämä ei ole helppoa ja usein monen tapahtuman summasta tulee pitkä vastoinkäymisten jono joka uuvuttaa. Ei tunne jaksavansa elää kuin hetkessä ja toivoa, jos sitäkään.

Sellaista on nyt ollut. Viimeksi, kun vihdoin pääsin kappelimme Raamattutunnille sanoin uudehkolle kappalaisellemme, joka sitä oli jo jonkin kerran pitänyt, väsyneenä omaan tilanteeseeni:” Emme olleet (tytär ja minä) omasta tahdostamme täältä pois vaan olosuhteiden pakosta”! Hän hymähti, katseli pöydän pintaa ja sanoi:” Vapaa maa” ja jotain vielä yksilön oikeuksista tms.

Joten voin jatkaa linjaa ja sanoa nyt tässäkin; en ole omasta tahdostani ollut täällä kirjoittamatta vaan olosuhteiden pakosta. Vanhat koneet, ohjelmat yms. Ei kulkenut, ei lähtenyt mikään mihinkään vaikka kuinka yritin. Uskalsin sitten pyytää apua ja nyt kokeilen onnistuuko?!
Ikäänkuin maailmassa ei olisi paljon suurempiakin asioita, murheita ja vastoinkäymisiä, kuin itselläni on ollut. Olen ollut kuin vankina asuntoni seinien sisällä, pitkään, olosuhteiden pakosta. Täydellisemmin kuin pitkiin aikoihin ja kun ei voinut edes kirjoittamalla murtautua ulospäin niin alakulo valtasi mielen. Oli muitakin syitä.

Kuitenkin tiesin koko ajan etten ole yksin, kanssani on ikiaikojen Jumala suuruudessaan, armossaan ja hyvyydessään. HÄn joka On, Hän, joka tietää kaiken ja antaa avun ajallaan. Vaikka pelkäsin, tunsin turvattomuutta ja koin avuttomuuteni suuruuden ja murskaavan voiman,  Hän oli rukouksissani läsnä. OLi lohdullista puhua Hänelle ääneen. Puhuin ennen nukkumaan menoa ja taas ennen kuin nousin ylös.

Hän oli lähellä ja läsnä yölläkin heräillessäni kipuihini. Hän Oli! Koko ajan. Ihmeellinen yhteys, ihmeellinen armo, ihmeellinen rakkaus, ihmettä kaikki. Kuinka kiitollinen olenkaan! Saan olla.! Hän ON Sana, Hän On Henki. Hän on kaikki ja Hän on sielläkin missä ei kukaan muu voi olla ja siellä mihin kukaan ei voi tulla. HÄN ON!

Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan, kun uuvutettu raukka on päässyt kuormastaan. Mä etsin kauan lepoa en sitä löytänyt. Nyt minut ahdistuksesta on JEESUS päästänyt. Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan, kun murheen maassa alkaa jo uutta virttä saan. Se kerran luona Jeesuksen kuin vetten pauhina on soiva kanssa enkelten Karitsan kiitosta!”

Kosketa minua Henki, kosketa kirkkaus! Anna elämälle suunta ja tarkoitus! Kosketa Jumalan Henki, syvälle sydämeen. Sinne paina hiljaa luottamus Jeesukseen Rohkaise minua Henki, murenna pelkoni. Tässä maailmassa osoita paikkani. Kosketa minua Henki! Herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään!


3 kommenttia

Hän oli ihminen

Niin kuin mekin.

Jälleen kaksi aihetta kilpailee keskenään mielessäni joista toinen olisi suositumpi ja aikaan sopivampi kuin minkä nyt kirjoitan.
Ainakin enemmistön mielestä.

Raamatusta, Jumalan ilmoitetusta Sanasta, ei kuitenkaan katoa pieninkään piirto ennen kuin Jumala luo uudet taivaat ja uuden maan. Minä en myöskään ole kiinnostunut mistään aikatauluista ns. kirkkovuoden mukaan. Joten, toivon että osaisin ja voisin kirjoittaa, sen minkä kirjoitan, niin ettei moneen kertaan puhuttua, luettua ja saarnattua luettaisi ulkolukuna sitä sisäistämättä. Vaan niin että Sana tulisi eläväksi.
Että Jumalan Sana, Jeesus Kristus, tulisi eläväksi todelliselta olemukseltaan. Jumaluus Hänessä muuttuisi lihaksi ja vereksi. Sillä sitä Hän myöskin oli. Ihminen niin kuin mekin.

Jesaja profeetta kirjoittaa luvussa 53 Herran palvelijan kärsimyksestä että Hän, joka ei ollut koskaan mitään vääryyttä tehnyt  joutui ylenkatsotuksi, ihmisten hylkäämäksi kipujen mieheksi ja sairauden tuttavaksi ja jolla ei komeutta eikä kauneutta ollut. Tuo komeus on kansanraamatun käännöksestä. Joka jatkaa vielä ettei hänellä ollut hahmoa johon olisimme mieltyneet.

Kaikki me, jotka olemme Jeesuksesta kuvia nähneet ja tehneet, olemme nähneet hänet kauniina ja komeana miehenä, mutta kukaan ei enää tiedä millainen hän todellisuudessa oli. Me herkistymme näiden kuvien äärellä, kaunis mies vetoaa tunteisiimme. Voi olla todellisempaa että hän oli aivan aikalaistensa juutalaismiesten näköinen ja kokoinen, ei mitenkään poikkeava näöltään. Ja siksikin ihmisten oli vaikea uskoa häntä Jumalan Pojaksi, Jumalaksi. Vaikka useimmat  tunsivat vanhat profetiat, lain ja kirjoituksetkin. Ja sitten kun hänet oli henkihieveriin kidutettu ja alasti ripustettu ristinpuuhun, häntä tuskin kukaan normaali ihminen edes kärsi katsoa.

Hänen, Jeesuksen, sanotaan olleen hiljainen ja nöyrä. Hän kohtasi edellä kirjoitettuun vedoten ihmisiä vaatimattomuuteen pukeutuneena. Ei erottunut kansasta. Kunnes aika tuli.
Hän alkoi puhua ja tehdä ihmeellisiä. Ymmärrän kuitenkin kuinka vaikea ihmisten oli uskoa ja on aina ollut uskoa Jeesusta siksi, joka Hän On. Jos tavallinen naapurin mies, joka veistelee ja rakentaa, tulisi kertomaan että hän on Jumala uskoisinko.? Siis Ilman Ihmettä. Mutta kaikki me, jotka olemme saaneet ihmeen kokea, sen kaikkein suurimman joka tarkoittaa uudelleen syntymistä, uskoon heräämistä, Jumalan Armotyön tuloksena vain voimme uskoa. Emme itsestämme vaan Pyhän Hengen ja kirjoitetun Sanan perusteella.

Jeesus näki ihmisten sisimpään. Hän etsi niitä jotka tarvitsivat Häntä ja hänen apuaan. Ja meitähän riittää!
Hän todellakin paransi ihmisiä, hän on parantanut meidätkin –  taivaskelpoisiksi! Kuinka voisimme siitä koskaan täällä kyllin osata kiittää ja Jumalaa ylistää.
Jeesus näki syvälle ja hänellä oli ja on kaikki tieto. Hän ei vihastunut ihmiseen, vaan jos vihastui kohde oli se vihollinen joka pyrkii kaiken tuhoamaan! Jeesus vihasi sielujemme ja Jumalan vihollista, ihmisten kärsimyksien tähden ja ihmisten puolesta. Jeesus tuli tekemään tyhjäksi pahan vallan, ja korjaamaan meidät niin monin tavoin särkyneet.

Joka ei tarkoita sitä että meistä tulisi yliluonnollisia maailmassa ollessamme. Täysin terveitä fyysisesti ja henkisestikin ja että me kulkisimme näkyvästi voitosta voittoon kuin olisimme yli-ihmisiä. Ei, Hän Tuli pelastamaan meidän sielumme. Hän pelastaa meidät Jumalan Valtakunnan kansalaisiksi ikuiseen kuolemattomuuteen, iloon, rauhaan ja rakkauteen!

Vaikka VT onkin kirjoitettu valitulle kansalle lupauksineen ja kertoo Jumalan armosta sitä kansaa kohtaan ja sen tulevaisuudesta, se on myös meille, tämän ajan ihmisille lohduksi ja toivoksi, joka jatkuu UT:n puolella kun Jeesuksesta kirjoitetut profetiat täyttyvät. Voimme olla turvallisella mielellä ja rikastua kaikesta mitä on kirjoitettu Jumalan ilmoituksen perusteella! – Aloitin Jesaja 53 pohjalta mutta, rakas ystävä, lueppa jatko ja sovita vaan sekin itsesi kohdalle, se alkaa luvusta 54 (Raamattu kansalle käännös)

Huuda riemusta, sinä hedelmätön, joka et ole synnyttänyt. Puhkea riemuhuutoon ja ilakoi sinä, jolla ei ole ollut synnytyskipuja! Sillä yksinäisellä naisella on enemmän lapsia kuin aviovaimolla, sanoo Herra. Laajenna telttasi ala, levitä majojesi seinäkankaat…..Älä pelkää, sillä sinä et joudu häpeään. Älä ole häpeissäsi, sillä sinä et tule pettymään….sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä.
Sinun lunastajasi on Israelin Pyhä, Häntä kutsutaan kaiken maan Jumalaksi. Sillä niin kuin hylätyn vaimon on Herra sinut kutsunut – nuoruusajan vaimon, jota on halveksittu – sanoo sinun Jumalasi……Vuoret väistykööt ja kukkulat horjukoot, mutta minun armoni ei sinusta väisty eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, Sinun Armahtajasi!”

Voit tietysti ajatella millainen lohtu tämä profeetan sana on ollut Jeesuksen äidille Marialle, silloin kun hän joutui ahtaalle Jeesuksen tähden, ja oli ahtaalla. Sillä, niin kuin oli kirjoitettu, myös hänen sydämensä läpi oli miekka käyvä. Tässä maailmassa ei lopu kärsimys ennen kuin Jumala todellakin luo uudet taivaat ja uuden maan, mutta ei mitään hätää, meillä on varjelijamme ja suojelijamme joka ei nuku eikä jätä meistä ketään yksin – koskaan.!

Kiitos Kaikkivaltiaalle Jumalalle, kiitos Herralle Vapahtajallemme Jeesukselle Kristukselle ja Pyhälle Hengelle joka alati ja joka hetki rukoilee puolestamme ja kanssamme ja on meissä! Aamen.

”Jeesuksesta laulan, Jeesuksesta vaan, jolta syyni suuret anteeks SAIN ja saan. Jolta syyni suuret anteeks sain ja SAAN. Hän mun syyni suuret poisti verellään, otti synnin orjan Armoon Elämään. Otti synnin orjan armoon elämään. Katkoi verkot valheen, kahleet kuoleman, vangin vapautti, laps oon Jumalan. Vangin vapautti, laps oon JUMALAN.
Lapsi oma Herran, Taivaan Kuninkaan, kruunun perin kerran Valtakunnan saan, Kruunun perin kerran Valtakunnan saan. Pääsen asukkaaksi Kultakaupunkiin, Viedään viedään vierahaksi Häihin iäisiin, Viedään vierahaksi häihin iäisiin.”

 


7 kommenttia

Vapaaksi julistettu

Tänä aamuna koin ihmeen. Se tuli yhtä yllättäen kuin aikoinaan n. 45 ja 1/2 vuotta sitten heräämiseni/ uudestisyntymiseni ja olen aamuista yrittänyt ”sulatella”!
Niin monesti kuin olen tuota rakasta ja lyhyehköä, mutta ehkä kaikkein tärkeintä raamatun kirjettä lukenutkin niin moni asia on jäänyt vain tiedon ja jonkinlaisen keskensyntyneen uskon tasolle.
Kirje galatalaisille elää!

Ihmeellinen, uudenlainen kokemuksellinen tieto laskeutui riemun lailla syvälle sisimpääni. Pysähdyin täysin ja koin olevani kaikesta vapaa! Aivan Kaikesta! Mikä ihmeellinen ja hämmästyttävä tunne!
Olen monenlaista joutunut tänäänkin askaroimaan, vaikeitakin asioita käsittelemään, mutta tuo, riemu vapaudesta, ei katoa vaan saa ihmettelemään, niin kuin ei olisi koskaan vapaudesta kuullut tai lukenutkaan!

Tekisi mieleni kirjoittaa tuo kirje kopioiden tähänkin aivan kokonaan sillä niin sen sanoma on todellinen ja kirkkautta täynnä!
Voin kuvitella tämän kokemukseni sellaisen ihmisen kohdalla joka vankilasta vapautuu! Varsinkin jos vapautumiseen on mennyt niinkin pitkä aika kuin minulla tämän asian sisäistämiseen. Enkä olisi tätä vieläkään näin nähnyt ellei Herra itse olisi ilmestynyt –  niin kuin silloin kauan sitten. Inhimillinen ajatus, vaiko joku muu, yrittää viedä tämän rauhan ja riemun kysymyksellä pysyykö tämä ihmisluonnossani lopullisesti yhtä kirkkaana ja vaikuttavana? Mutta sisimpäni sanoo, onhan sekin kohtaaminen Herrani kanssa pysynyt josta kaikki alkoi, ja jonka varassa olen saanut elää ELÄÄ!
Kun Kristus julistaa Vapaaksi, se on todellista ja sanoinkuvaamatonta!

Ei tarvitse enää koskaan olla ihmisten orja eikä minkään muunkaan. Ei elämässä olevien ja vastaantulevien vaikeiden asioiden, ei kaikkeen väsymisen, ei minkään!
On Vapaaksi Julistettu ja siitä seuraa että on mahdollista rakastaa, antaa anteeksi ja elää ilossa. Ei tarvitse olla vähemmän kuin on, ei enempääkään, eikä kenekään alamainen eikä pyydellä anteeksi olemassaoloaan. Saa tietää ja luottaa siihen että Jumala on Eloon ja Elämään kutsunut ja antanut kaiken siinä samalla mitä tarvitaan. Hän on hyväksynyt, Hän varustaa, Hän Rakastaa, pitää kaikesta huolen, antaa jokapäiväisen Leivän ja ruokkii ruokkimistaan uskollisesti. Ja kuivaa kyyneleet.

Voi kuinka tahtoisinkaan lainata täältä rakkaasta kirjastani, Raamatusta, kirkastuneita, kirkkauttaan kirkkaampia Jumalan Sanan kohtia, mutta kun kirjoituksiani ehkä lukevatkin ne, jotka itsekin ovat Jumalan lapsia, niin samat ovat luettavissa itselläänkin.
Kunhan vain muistaa että on Vapaaksi julistettu ja Pyhällä Hengellä sinetöity!
Paavalin sanoin:” Lain vaikutuksesta minä kuolin, mutta kuolin vapaaksi laista elääkseni Jumalalle. Minut on Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. En elä enää minä vaan, Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

Tähän olen uskonut, tätä elämää elänyt, mutta en ole ollut niin vapaa kuin olisin voinut olla. Nyt olen toistamiseen saanut mahdollisuuden uuteen elämään. Jumala minua armahtakoon, niin kuin Hän on jo aikojen alussa ajatellutkin ennen kuin olen syntynytkään.
Hän tuntee ja tietää kaiken, niin minusta kuin sinustakin, se on turvallista ja vapauttavaa!

Jumalan Rauhaa, Vapautta ja Riemua Sinullekin, Herra On Hyvä!