Minulla ei tällä kertaa ole mitään selkeää ajatusta siitä mitä kirjoittaisin. Mutta aamulla herätessäni oli mielessäni, jo pyhäkoulussa oppimani ns. ”muistolause”. Lause joka piti opetella ulkoa ja muistaa seuraavana sunnuntaina. Aamun muistolause kuuluu:” Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Aika moniin elämäntilanteisiin ja syvempäänkin mietiskelyyn kehoittava lause. Luin oikein sisälukuna kuitenkin sen vielä Raamatusta, mihin kohtaan ja kontekstiin se on kirjoitettu?

Nyt on uudempi käännös edessäni ja siinä se löytyy Matteuksen mukaan luvusta 10. Siinä Jeesus valitsee ts. nimeää 12 opetuslastaan, antaa heille ns. matkaohjeet, rohkaisee kestämään vainoa ja kertoo mitä Hänen, Jeesuksen tunnustaminen merkitsee. Näin sanoen:”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa”

Sitten Jeesus alkaa kertoa mikä opetuslapsia maailmassa odottaa. Kaikenlainen kärsimys, ahdistukset ja rauhattomuus yms. Mutta antaa myös lohdun sanoen:” Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa on sen löytävä”. Ja lupaa:” Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut,  ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan myös sen, joka on minut lähettänyt”. jne..

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Kaikki se hyvä, puhdas ja ihana mikä meillä vähänkään on, on Jumalan armolahjaa!

Siksi meidän tulee olla oikealla tavalla nöyriä, emme voi pitää itseämme parempina kuin muita, niin vaikeaa kuin se tässä maailmassa ja kaikkien vaikeuksien keskellä onkin. Viimepäivinä olen kohdannut asian joka on aiheuttanut minulle häpeää. Olen hävennyt joidenkin ihmisten käyttäytymistä, koska heidän tilansa on tavallaan heittänyt varjoaan minunkin ylleni.

Olen ajatellut että otan heihin etäisyyttä etten ”leimautuisi”. Mutta mitä teki Jeesus!? Miksi Hän tuli tähän maailmaan! Kärsiäkseen meidän puolestamme. Ja me jotka olemme saaneet tulla tuntemaan Hänet omana Vapahtajanamme, olemme saaneet muuttua sisäisesti ja ulkoisesti. Mutta ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta me olisimme aivan samanlaiset kuin ne jotka eivät häntä vielä tunne.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa! Jeesuksen matkaohjeissa on juuri tämä esim. Matt.10: luvut 7 ja 8. Kuinka suuri onkaan Jumalan Armo! Me olemme saaneet lahjan, suurenmoisen lahjan saada seurata Herramme ja Vapahtajamme jälkiä ja ohjeita ja ne koskevat myös sitä millä tavalla me kohtelemme niitä jotka eivät vielä Herraansa tunne. Vaikka he saattavat ”kaljoitella, puhua rumia, kiroilla” jne, jopa pilkata Jumalaa niin me emme saa toimia tuomareina, ja kirjoitan nyt itselleni, minä en saa vaikka kuinka sattuisi!

On vain yksi Tuomari. Hän joka istuu iankaikkisella Valtaistuimellaan ja joka lähetti ainoan Poikansa meidän syntisten pelastajaksi tähän maailmaan! ”Lahjaksi olette saaneet”!!! Emme omilla ansioillamme! Tästä meitä nyt muistutetaan!

On pääsiäisen aika. Suuren kärsimyksen ja tuskan, mutta myös ylösnousemuksen aika! Emme koskaan täällä alhaalla voi kyllin kiittää, mutta Ilmestyskirjassa luvataan että me kerran ylistämme Jumalaa kaikesta sydämestämme ja laulamme uutta virttä, sellaista jota ei täällä koskaan ole kuultu eikä laulettu! Ylistetty ja kiitetty olkoon Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus Kaikkivaltiaan Jumalan Ainoa Poika!  Ylistetty Isä, Poika ja Pyhä Henki! Siunattua Pääsiäistä!

”Oi Jumala nyt iloitsen Sinulta puvun sain. Mä kelpaan siinä taivaaseen; se lahja autuain. En taida kyllin katsella ja siitä iloita! Jos milloin siihen katsahdan SE ain on uutena. Ei siinä löydy ryppyä, ei mitään saastaista. Mä vaikka olen musta vain Oon siinä puhtaana. Se kylliksi on autuuteen en muusta huolikaan Se Vanhurskaus on Jeesuksen ostettu kuolollaan! Ah kuinka kerran seisoisin edessä Herrani Jos Tämä Armo Autuain ei oisi omani?”

Blogitaivaalla olemme –  ja olen kirjoitellut jo kahdeksatta vuotta, minulla tähän mennessä 322 blogia! Ja tässä se 323.

Tosin joukkomme on huomattavasti pienentynyt alkuperäisistä kirjoittajistaan. Vakituisiksi valittiin 4 joista minä ainoana naisena ja jäljellä vielä? Toisena ts. ensimmäisenä, alkuperäisenä Laakson Tapio! Opettaja pohjanmaan suunnalta joka tunsi minut kirjoitusteni perusteella ja halusi joukkoon! Kiitän häntä sydämestäni että on jaksanut tätä ”taivasblogia” ylläpitää!!! Oikeastihan nimemme on ”Usko, toivo ja bloggaus”. Kirjoitan tämän nyt näin, koska tulin menneeksi facebookiin, johon olin aina tuntenut vastenmielisyyttä ja sanonut etten koskaan mene!

Olen ollut siellä nyt hetken aikaa ja ymmälläni, en positiiivisesti kuitenkaan. Minulle tämä sananmukaisesti ”Taivas” on lähes korvaamaton! Täällä voin oikeasti olla sitä mitä olen ja kirjoittaa sydämeni ja mieleni ajatukset sellaisina kuin ne koen! Minua kuitenkin yllätti kuinka todella paljon sieltä ”naamakirjasta” löytyi sukulaisia ja ystäviä, sellaisiakin, paljon,  joista en ole vuosiin kuullut mitään saati heitä nähnyt! Se on ilo!

Ja sen tähden että olen itsenäinen ihminen ja tottunut ilmaisemaan itseäni sekä maalauksissani että kirjoituksissani, niin koen tulleeni vähemmän sosiaaliseksi ja onhan siihen syynsä myös olosuhteissa, kuten monet tietävätkin. Mutta luova ihminen tarvitsee myös hiljaisuutta ja omaa aikaa!!! Eräs ystävä kysyi ”facessa” vieläkö maalaan? Aloitin 16 vuotiaana ja oli pakko lopetella ja vähentää tekemistä vuoden 2000 jälkipuolella kuntoni niin huononnettua. Viimeisin näyttelyni oli täällä Kauniaisten kaupungintalolla, kulttuurisihteerin pyynnöstä v. 2005. – Mainittakoon että ensin kieltäydyin, koska olin menossa suureen leikkaukseen eikä minulla ollut ripustajaa! Mutta kaikki järjestyi ihmeellisesti!

Ja kerrottakoon seurakuntalaisille, jos tätä lukevat, että kävi siellä näyttelyssäni myös pappimme Oiva Hujanen sillloisen morsiammensa kanssa! Olimme , jos uskaltaisin sanoa, aika hyviä ”kavereita” silloin Oivan kanssa-kin! 😉

Miksi otsikkona on tuo Galatalaiskirjeen ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” noin se kuuluu kokonaisuudessaan. Koska rakastan Jumalan sanaa ja Sanaa joka on yhtäkuin Jeesus Kristus Vapahtajamme ja Pelastajamme. Mikään muu ei tässä maailmassa ole niin rakasta kuin Hän! Isä, Poika ja Pyhä Henki!!! Minä haluan hänestä puhua, todistaa ja kirjoittaa. HÄN ON pelastanut MYÖS minut ja valmistanut siten pääsyni Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi nyt ja kuolemani jälkeen!

Tämä on Se Suuri Sanoma, jonka Jeesus tuli meille henkensä uhraten kertomaan!!! Nyt taas itkettä aivan tulvimalla, sillä niin suuri on tämä Jumalan suunnitelma ja teko meidän ihmisraukkojen puolesta. Meidän ei tule antaa vihollisemme uskotella että huonoudesta ja heikkoudestamme huolimatta emme kelpaisi Jeesuksen sovitustyön kohteeksi. Me kelpaamme! Kiitos, ylistys ja Kunnia Jumalalle. Kirjoitan kaiken tämän, minkä kirjoitan, siksi että jotkut ovat, minut tuntien, kyselleet kuulumisiani!

Ja, sallikaa vielä tämä? Sain isäni puoleiselta serkultani ihanan kirjeen täyttettyäni vuosia nyt helmikuussa. Ja se kirje on kaikkein kallein lahjani jonka olen koskaan saanut. Hän Laamanni Pauli Alankoja on isäni vanhimman veljen poika joka veli kuitenkin ”kaatui” sodassa ja tämä serkkuni oli 2 vuotias vasta. Ei oppinut isäänsä tuntemaan. Mutta minun isäni oli hänelle tärkeä. Ja sitä myöten hänen kirjeensä minulle suuri lahja. Ja tähän kirjeeseen lopetan tällä erää:

” Mutta tärkein on vielä sanomatta! Sinulla Tuulikki, on aina ollut kaikkein tärkeimmät elämänarvot kohdallaan, harras ja syvä kristillisyys ja rakkaus tähän meidän yhteiseen isänmaahamme, sekä kaikki muutkin, ikuisesti kantavat vakaat, ja positiiviset elämänarvot: Sinä olet meidän sukumme todellinen arvojohtaja! Ja siitä onnittelen ja kiitän Sinua oikein sydämeni pohjasta.!” Kaunista ja pitkässä kirjeessään hän mainisee myös nämä luovat lahjani! JA kuitenkin kaikki kiitos ja kunnia kaikesta mitä itse kullakin hyvää on, kuuluu meidän Luojallemme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, ylistetty olkoon HÄN!

Otsikko tulee erään ystäväni ja taiteilijatoverini laulun sanoista jotka ovat koko aamun mielessäni olleet. Ystävä on jo Herran luona mutta en unohda häntä! Tosin olen aiemminkin kirjoittanut sekä hänestä että laulustaankin. Ainakin otsikolla ”Ilo ja sydämen yltäkylläisyys”? Aihe syntyi tarpeesta – joka taas syntyi sellaisesta teostani jota aina olin kieltäytynyt tekemästä! Menin Face Book!iin!?? Voiko turhempaa ollakaan, mutta oma mietteeni onneksi on ollut:” Jos jonnekin pääsee, pääsee sieltä poiskin”.

Korona teettää kaikenlaista! Kuitenkin menin sinne sen takia että meidän seurakunnan ohjelmia on sieltä nyt katsottava ja kuunneltava. Ja meidän oman Ari pappimme laittamat Raamatun tekstit pääsee myös lukemaan sieltä. Totesin vaan että sen hyvän rinnalla on niin paljon, ja enemmänkin kaikkea ns. ”sälää”. Tunkua on myös ollut ns. ”ystävien/kavereiden” suhteen. Ja onhan se kaikki aikaa vievää, kallista aikaa jolloin voisi tehdä jotain paljon rakentavampaakin.

Kuitenkin ajattelin voivani olla jotenkin niiden vieraiden ihmisten ja sukulaisten hyödyksi joita siellä on,  meren kahtakin puolta? Ja toinen asia, eihän meidän kuulu karsastaa niitä ihmisiä jotka eivät ”Hyvästä Sanomasta” tiedä vaikka kuinka hävettäisi kenenkin puolesta. Ja varsinkin sukulaistensa. Eli, sen jälkeen kun sain takaisin oman vapauteni vapaasti elää Kristityn elämää olen sitä täysin sydämin, mielin ja rukouksin elänytkin! Ja siksi ikäänkuin etääntynyt ns. ”maailmasta”. Näin on käynyt. Mitähän Jeesus ajattelisi tästä!!! ”Menkää kaikkeen maailmaan!” Näin Hän on sanonut! Ja nyt se on tätä.

Nämä ajatukset ovat ahdistaneet, mutta sain kokea ”voimalohdutuksenkin” kaikesta syntisyydestäni huolimatta. Ari pappi tuli koronan uhallakin tervehtimään minua ja toi Herran ehtoollista tullessaan. (Nyt taas itkettää). Hän kahteen kertaan kysyi haluaisinko ehtoollista hänen tullessaan käymään, en oikein osannut päättää ja sitten päätin, kyllä! Kuinka siunattu olinkaan sen jälkeen ja edelleen! Ehtoollisessa jonka Jeesus on asettanut on salattu siunaus, viisaus ja voima. On ollut helpompi elää tätä eristystä sen jälkeen. Ari, jos ”satut” lukemaan tätä, vielä kerran niin Kiitos!

Tänä aamuna tuli mieleeni Joelin kirja, jota en ole muistanut lukeakaan pitkään aikaan ja ennen se oli yksi suosikeistani. Varsinkin luvun 2 loppupuoli, jakeesta 12 lähtien jossa uudemman käännöksen otsikkona on:” Vielä on mahdollista kääntyä” varsinkin jakeesta 18 alkaen!  Ympyröinyt olen jakeet 25/26! Muistan niitä itkien lukeneeni kaikkein ahdistavampana aikanani jota kesti 28 vuotta.! Jae 29 siihen vielä lisättynä. Jospa ihmiset tietäisivät kuinka ihana ja lohdullinen, kaiken täyttävä, on Jumalan Iankaikkinen sana ja Sana!

Luvussa 3 on sitten sykähdyttävä ja kaivattu lupaus” Herra vuodattaa henkensä ihmisiin”! Jakeessa 5 luvataan:” Mutta jokainen, joka huuta avukseen Herran nimeä, pelastuu! Siionin muuri ja Jerusalem ON turvapaikka, niin on HERRA luvannut. Ne jotka hän kutsuu, ne pelastuvat” Mikä ihana sana ja lupaus!

” Puhalla Jumalan Tuuli, ylitse synnyinmaan. Puhalla valosta taivaan Niin, että nähdä saan Heräävän hukkuvat sielut Uskossa Valvomaan.

Puhalla Jumalan Tuuli, Pyhien joukkohon. Puhalla Golgatan kautta kuoleman laaksohon. Niin että yhtyisi kaikki Ylistyskuorohon!

Puhalla Jumalan Tuuli, kaduille kaupunkiin. Puhalla ristiltä Herran sydämiin kärsiviin. Että he saisivat kerran juhlihin taivaisiin”!!!

Aamen Kiitos Jumalalle!!!

Sitä on kevät ja sitä on ihmisen elämä kaikkineen! Sanotaan joskus jostain tilanteesta että ”Elämä ylättää” ja niinhän se tekee. Elämä, se on todellakin niin kuin Tämä Kevät meillä täällä pohjoisessa maassa. Muutaman erittäin lumettoman  ja lauhan talven jälkeen lunta ja pakkasta on riittänyt etelä Suomea myöten.

Mitä ihmisten elämään ja olemiseen sitten on tullut tänä kauheana korona vuonna, niin tuskin kukaan on helpolla päässyt. Jos vaikka keho olisi pysynyt terveenä, tai olisi olemassakin terve, niin uskoisin kaikkia ihmisiä psyykkisesti rasittaneen nämä poikkeusolot. Ei siis mitään uutta auringon alla. Sanontoja sanontojen perään, pelkkiä sanoja ja kuitenkin koettuja.

Kuinka osata luoda toivoa niille kaikkein toivottomille, niille joille korona on lähes mahdoton asia jaksaa kantaa.? Ja sitten päälle vielä uutiset, jotka eivät hyviä ole. Tai joku muu vaiva, huoli tai murhe/suru esim. yksinäisyydestä tai läheisen ihmisen puuttumisesta, joko kuoleman kautta tai karanteenin? Kysymyksiä riittää!

Minustakin tuntuu kuin olisin aivan täysi, niin ettei yhtään hiekan jyvästäkään voisi lisätä siihen mikä jo muutenkin on liikaa. Joskus tuntuu ettei yksimmin enää voisi olla kuin on?! Kuin kaikki puuttuisi, ei olisi mitään eikä ketään josta ottaa kiinni? Ihminen, on se luotu ainakin, joka on tarkoitettu toisten kaltaistensa kumppaneiksi elämään – yhteisössä. Kuinka jaksaa muistaa toista yksinäistä kun ei jaksa omaakaan yksinäisyyttään. Vuosi ja enemmänkin on paljon!

Meillä täällä etelässäkin on ollut kovin epävakaiset säät, vuoroin valoa vuoroin varjoa. Räntää, pakkasta ja lunta niin että pakkasella autokin läpijäätyi tolpassaankin ollen. Tässä kohtaa tulee taas monta Raamatun lausetta mieleen ja muutama runokin. Harmi etten saa niitä tärkeimpiä (itselleni) teksteihini mahtumaan kun virret ja hengelliset laulut pakkaavat lujasti ”päälle” vaatien ilmaistuksi tulemista?!

Täällä on teitä joitakin, joita useasti ajattelen ja ajattelen kirjoittaakin teille, mutta jotenkin voimani hupenemistaan hupenevat päivä päivältä ja tunnen itseni niin väsyneeksi! Mutta te, joita nyt ja usein ajattelen, niin muistakaa! Vaikka rukoustani ja ajatuksiani ette näe ettekä kuule niin jos jaksatte, tietäkää että rukouksin muistan, minulla on pitkät iltarukoukset, joskus toki lyhyemmätkin. ”Tahto minulla on” (sanoo Paavalikin) mutta voimia puuttuu.

Kukaan meistä ei voi tietää kuinka kauan tämä tilanne jatkuu ja mitä on edessäpäin. Kukaan ei pysty lukemaan Jumalan ajatuksia. Sen vain tiedämme mitä Hän on kirjoituttanut kirjaansa, mutta on eri asia osata niitä lukea niin kuin Jumala on ajatellut. ”Sillä niin kaukana kuin itä on lännestä…”jne. Ihmisen osa on vain lyhyt henkäys Jumalan ”maailmoissa”. Kysyneekö joku, onko niitä monikossa ”maailmoita”? En tiedä, sitä tietoa en ole löytänyt enkä siitä kiinnostunut?! Senhän ihmiset, jotkut, luulevat tietävänsä, ainakin etsivät eloa avaruudesta.

Mutta tänäänkin minulle riittää se että minun ”Herrani Elää” ja kuten Job sanoo:” Minä Tiedän Lunastajani Elävän ja Viimeisenä HÄN ON seisova multien päällä”! Aamen! Kiitos, Ylistys ja Kunnia Jumalalle!

”Uskollisuutesi Suuri on Herra, ei vaihteen varjoa luonasi Sun. Iäti kestävä perustus varma, On Sinun Armosi, Herrani mun:” Suuri on Herrani, uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi On Loputon.”

Yhtyvät kiitokseen kesä ja talvi. Kevät ja syksy myös Sua ylistää. Kuu sekä aurinko, tähtien parvi Herralle virtensä ne virittää:” Suuri On Herrani uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on Loputon.”

Anteeksi synnit suot, Rauhan Sä Annat Ja näytät missä on Oikea Tie. Voimasta voimahan päivittäin kannat, Tiellä mi valkenee, taivaaseen vie: ”Suuri on Herrani, uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun Armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon.”Tämänkin kauniin ja toden laulun sanat olen ennenkin kirjoittanut, se nyt vaan soi taas jossain sisimmässäni joten tässä se jälleen on.

Mutta Sana jota nyt tutkin löytyy Danielin kirjan 7 luvusta. Daniel on vaikea mutta mielenkiintoinen tutkia, sikäli kuin jaksaa 😉  Joskus nuoruudessani (sellainenkin aika minullakin on ollut) minä usein luin Malakiaa!? Raamattu, ihmeellinen ja rikas kirja. Kirjojen kirja, ei haittaa vaikka ei ymmärtäisikään, Jumalan ilmoitettu sana ravitsee aina ja vie ainakin osan murheista mennessään 🙂 !

Siunattu sana ja Sana! Jeesus kanssasi tänäänkin, ole siunattu sinä joka tätäkin jaksat lukea ja kiitos!

Kuinka riemullista onkaan kevään kirkkaus ja aamu aurinko joka värjää taivaan niin siniseksi kuin on Suomen Lipun Risti! On kuin saisi herätä pitkästä pahasta unesta?! Tämä ihana aamun valo todistaa Jumalan olemassaolosta iankaikkisesti! Vaikka huolet ovat samat jotka ovat koko maailmaa nyt ahdistaneet jo vuoden niin Jumala On! Meidän Herramme ja Vapahtajamme elää!

Hän on, Hän Elää ja koko Luomakunta häntä ylistää ja hänestä todistaa. Pitkä yö on jäävä joskus taakse ja sen jälkeen ei pimeyttä enää ole! Niin kuin nyt, tänä aamuna aurinko on kirkas ja taivaallaan niin kuin kuuluukin, niin tulee Jumalan Sana toteutumaan kun aika on. Hallelujah!

Olen nuoruudessani ollut äärettömän ihastunut yhteen tiettyyn mieheen ja lauluun, monet silloiset lähimmäiseni sitä naureskelivat ja aina yrittivät sitä laulaa mallin mukaisesti, mutta kukapa olisi ollut hänen, ihastukseni, veroinen?!

Tänä aamupäivänä menin tämän koneeni kautta sitä laulua ja miestä etsimään ja voi kuinka nautin! Mies on tai oli, en tiedä onko hän vielä, kuitenkin Louis Armstrong ja hänen ihana, sittemmin suomennettukin laulunsa ”What Wonderful Word”! Minusta siinä on taivaallinen sanoma ja sävel! Mielestäni olennainen, vähän sama kuin ”Jumalan kunnia luonnossa”!

On minulla tässä edessäni myös englanninkieliset sanat tuohon ihanaan lauluun, mutta en niitä tähän kirjoita. Vaikka en tiedäkään onko täällä lukijoissa enää sellaisia, sen ikäisiä, ihmisiä jotka Louisin muistaa?

Ajattelin jättää tämän kirjoittamisen iltaan, mutta nyt odotan ulkona sen verran ilman lämpenevän että tarkenen edes hetkeksi mennä terassilleni istumaan, OI! Avasin kuitenkin Raamattuni ja vaikka aina on varotettu ns. ”peukalopaikoista” niin laitanpa tähän kuitenkin vielä sen mikä aukesi! Psalmi 63: 4-6: ”Sinun armosi on suurempi kuin elämä” Daavidin psalmi, jonka hän sepitti Juudan autiomaassa!

– ” Suurempi kuin elämä on Sinun Armosi. Minun huuleni ylistävät sinua. Jumalani minä kiitän sinua niin kauan kuin elän, minä turvaan sinuun, kohotan käteni sinun puoleesi. Sinä ravitset minut kuin parhaissa pidoissa, ja minä ylistän sinua riemuitsevin huulin!  Ja vielä jatkaen jakeesta 7:

Minä ajattelen sinua levätessäni, SINÄ OLET mielessäni yön hetkinä; Sinä olet tullut avukseni, ja minä saan riemuita siipiesi suojassa. Koko voimallani minä tarraudun sinuun, ja Sinun oikea kätesi TUKEE minua!” 

” Valkeus kirkas päällä synkän maan, nyt johdata! Tietä en itse tunne ollenkaan. Nyt johdata. Matkaani ohjaa, kauas näe en, vain askelen, vaan ottaa tahdon sen. – Herra, et kesken heitä, tiedän sen, viet taivaaseen. Yön yli, vuorten, soiden. virtojen viet taivaaseen. Aamulla kasvot kirkkaat nähdä saan, ja VALKEUS EI SAMMU MILLOINKAAN!”

What a wonderful word!

Hajanaisia tarkoittaa ettei mitään selvää tekstiä ole tulossa vaan pikemminkin aivan muuta.

Aloitan ensin taas Tapion viimeisimmästä blogista!!! Huutomerkkien kera monestakin syystä, mainiten ensimmäisenä sen koko viimeisimmän kappaleen tekstistään! Mutta sytykkeen tälle antaa myös ns. julkinen keskustelu ja kirjoittelu esim. Kotimaa lehden sivuilla! Lehti ei minulle tule mutta siellä me tutustuimme Tapion kanssa kirjoittaessamme kommentteja kulloiseenkin aiheeseen. Ja edelleen käyn aiheita katsastamassa.

Toinen ja tärkeämpi sytyke tulee Eero Huovisen kirjasta ”Parhain Päin” – kirjoituksia elämästä, Jumalasta ja Armosta. Olen nyt lukenut sen 464 sivua ja saanut taas kokea ihmeitä! Ensiksikin hän kirjoittaa niin kuin puhuukin, ketään provosoimatta mutta aina perustaen Jumalan Sanaan näkemyksensä! Kirjoitin aiemmin Pyhästä Hengestä ja kuinka ollakaan sain tukea itse Huoviselta, Hänen tekstistään, samasta aiheesta.! Kiitos  Jumalalle ihmeestään!

Sen verran palaan tuohon Kotimaa lehteen että samat nimet, jotka silloin aikoinaan olivat ns. ”kantona kaskessa” eli eri mieltä kuin me silloinkin, kun siellä kirjoittelimme, ovat edelleen ja sinnikkäästi toistamassa samoja mielipiteitään kuin aikoinaan.-  Liittyen myös Eero Huovisen aiheeseen Avioliiton erityisasemasta Raamatun, Jumalan sanan mukaisesti! Huovinen ei koskaan tuomitse ketään vaikka pitääkin kiinni siitä mikä kirjoitettu on! Tässäkin avioliittoasiassa että avioliitto on Jumalan asettamana miehen ja naisen toisilleen tarkoittama. – Ja että siitä tulee pitää kiinni, kuten kaikesta muustakin jonka Jumala on säätänyt ihmisille omassa tahdossaan. Ei ole muuta tietä Jumalan tahdon toteutumiseksi.

Espoolaisena minua surettaa kovasti ettemme saaneet piispaksemme sitä miestä, jonka me monet olisimme tahtoneet. Häntä joka pitää loppuun asti kiinni siitä mitä Jumalan sanana kirjoitettu on! Kun tätä mietin ja surin, niin jotenkin vaan tuli mieleeni Daavid ja Goljat!!?? Ja pitihän sekin oiken etsiä, sisältä lukea ja kuinka ollakaan taas itkeä. Näyttää ja tuntuu niin siltä että vastassamme on suuri ja peljättävä Goljat ajassamme, moninkin tavoin.? Mutta kun Herra on meidän puolellamme, kuka VOI olla meitä vastaan!

Niin olivat Daavidilla pienet eväät ja pieni kivi taistelussaan väkevää Goljatia vastaan, mutta kun Herra oli hänen kanssaan, hän paimenpoika Daavid, voitti ja hänestä Jumala teki kuninkaan! Hän Daavid, joka oli Jumalan valitsema valitsema Kuningas lopulta ja omana aikanaan, ja kuka hänestä syntyikään! Raamattu, ihana ja ihmeellinen Kirja! Hengen, Voiman, ja Elämän kirja! Mutta myös taistelun.

Yksi niistä kertomuksista jotka minua aina siunaavat ja puhuttelevat on myös Jesajan kirjassa Hiskiasta. Kaikkein eniten pidän Hiskian psalmista se löytyy luvusta 38! Kun päästään jakeeseen10 ja siitä eteenpäin, hän valittaa kohtaloaan, mutta jakeessa 16 hän jo sanoo:” Herra, minun sydämeni elää sinulle, anna rauha hengelleni, vahvista minua, tee minut terveeksi” ja 17. ”Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta”…. ja vielä Hiskia ylistää jakeessa 20:”Herra on minut pelastanut, Hänen ylistystään soi meidän soittomme Hänen pyhäkössään kaikkina elämämme päivinä” jne..

Eli, Koko Raamattu on Jumalan Sanaa mitään siitä poistamatta tai siihen lisäämättä, tuntui tai näytti meistä miltä tahansa! Ei menetetä toivoamme, jos joku on menettämässäkään?! Luetaan rukoillaan ja uskotaan, siunataan ja muistetaan toisiamme näinäkin vaikeina aikoina, niin kuin Jumalan kansa on aina tehnyt. Ja lopuksi psalmi 40 josta ainakin jakeista 7-11! Pidetään kiinni Jumalan Sanasta ja rukoillaan kaikkien ihmisten puolesta ja kiitetään Isänmaastamme, jolle myös pyydämme Jumalan siunausta ja varjelusta, kuten täällä eläville ihmisillekin.

Jesaja 40:12-31 Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä!

Nyt otti Tapio sellaisen aiheen jota ei voi ohittaa henkilökohtaisella kommentilla vaan on kirjoitettava kokonainen teksti aiheestaan!Joka ainoa sana ja lause Tapiolla on totisinta totta ja yhtä Raamatun ilmoituksen kanssa. Näin juuri on! Ja kuitenkin minä itse vastaan tästä tekstistäni.

Kaikki tämä, mistä Tapio kirjoittaa, on juuri sitä armolahjaa josta Raamattu kertoo ja jonka lupaa!  Sanoohan Jeesus itsekin, ennen palaamistaan Isänsä ja Isämme luo, että Hän lähettää meille toisen puolustajan Pyhän Hengen olemaan meidän kanssamme. Ja tämä tapahtui jonkin aikaa Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, Helluntaina! Me todellakin olemme saaneet Pyhän Hengen Hänen, Jeesuksen, sijaisena olemaan jokapäivä kanssamme, kun sen oikeasti ymmärrämme ja vastaanotamme, Jumalan Armolahjana! Tätä on sanottu ”helluntailaisuudeksi” mutta ei se sitä ainoastaan ole ns. seurakuntamuotona, vaan täyttä Jumalan Sanaa ja todellisuutta!

Ilman Pyhää Henkeä me olemme ilman todellista Elämää ja armolahjoja. Uskallan näin sanoa. Pyhä Henki avaa meille Jumalan Sanan kokonaisuudessaan ja Pyhä Henki antaa meille sen saman, minkä Jeesus antoi elämänsä päivinä olemisellaan läsnä opetuslastensa elämässä opettajana ja Jumalan Ainoana Poikana, jolla oli kaikki viisaus ja valta.! Siksi ja sen seurauksena meillä on tämä kallis Aarre, Jumalan Sana Kaikessa mahtavuudessaan! Myös ne tarvitsemamme Pyhän Hengen lahjat joitten avulla Jumala kauttamme toimii. Mutta on erotettava että ne todella ovat, ja toimivat, Jumalan Sanan mukaisesti ja kautta. Armolahjoja ei pidä väheksyä, kieltää eikä pelätä.

Kaiken tulee vain ”toimia,” juuri niin kuin Tapiokin kirjoittaa. Armolahjat ovat Pyhiä ja tulevat Jumalalta. Aina. Eivät ihmisen tahdosta, viisaudesta, yrityksestä tai olemisesta, vaan uskosta ja armosta. Paljon on väärinkäsityksiäkin tästä asiasta ja jotkut tehneet ehken Pyhän Hengen nimissä ”temppuja” jotka ovat ihmislähtöisiä, ellen sanoisi kaikkein pahimmasta lähteestä lähtöisin? Näistäkin Sana kertoo ja varoittaa. Jo Raamatussakin kerrotaan eräästä ”noidasta” joka tahtoi ostaa itselleen armolahjoja!

Silti ei saisi olla liian arka, koska Jumala voi todellakin käyttää meitä ihmisiä toistemme parhaimmaksi avuksi juuri näillä Pyhän Hengen vaikuttamilla lahjoilla. Jotka eivät ole lähtöisin meistä itsestämme!!! Jumala on tarkoittanut armolahjat hyviksi lahjoiksi, Jumalallisiksi lahjoiksi avuksi ihmisille. Sekä niille, jotka lahjoja ovat saaneet, että niille joilla niitä ei vielä ole, tai eivät ole uskaltaneet ottaa niitä vastaan uskossa.

Pyhä Henki Kirkastaa Kristusta! Kun meillä on armolahja tai lahjoja, niiden tulee olla todellakin kirkkaudeksi ja avuksi, Hengen lahjaksi ja Voimaksi ihmisille. Sanalla sanoen heräämiseksi todelliseen Jumalan tuntemiseen ja haluksi lukea Raamattua nöyrällä mutta riemullisella mielellä! Uskoen Sanan Jumalan Sanaksi ja Kristuksen Jeesuksen lihaksi tulleeksi pelastajaksemme Jumalan ainosyntyisenä Poikana.

Kirkkoherra Seppo Hämäläinen on vuonna 2002 kirjoittanut kirjan ”Armolahjat arjessa” kustantanut Uusi Tie. Sitä ei liene enää saatavilla? En tiedä miksi, mutta teksti on raamatullista ja hyvin kirjoitettua. Kuitenkin tämä mitä tässä kirjoitan on oma kokemukseni ja Jumalalle kiitos myös ”lahjani”. Olen vaan surullinen ettei meidän ns. ”kansankirkkomme” opetuksiin nämä ole varsinaisesti kuuluneet ja opetus sikäli jäänyt ns. ”puolitiehen”. Helluntailaisuutta on pidetty lahkona aikoinaan, enkä ihmettele. Heidänkin kohdallaan on ollut kyse vain ihmisistä, mutta näen myös yhtäläisyyttä alkuseurakuntaan. Vainottiinhan heitäkin, eikä heihin uskottu. Mutta sanoohan Jeesuskin, mikä sopii Hänelle itselleen sopii hänen opetuslapsilleenkin. Ja niin on.

Kirjoitan tämän siksi että lukija saisi rohkeutta lukea Raamattua ns. ”sisälukuna” uskoen mikä kirjoitettu on. Niin tehden voi saadaa kokonaan uuden elämän! Uuden kyvyn nähdä ja kokea Kaikkivaltias Jumala ja Jeesus Kristus Elävän Pyhän Hengen kautta ja avulla! Hän, Pyhä Henki on Jeesuksen lähettämä ”Toinen Puolustaja” vaikka me rukoilemmekin Jumalaa, jotkut Jeesuksen nimessä ja veressäkin ja Joka minusta on myöskin kaunista koska se johtaa totuuden ja armon äärille!

Nyt ei tule virttä eikä hengellistä laulua vaan totinen rukous ja toive siitä, että Jumalan Sana kokonaisuudessaan tulisi mahdollisimman rakkaaksi ja toimivaksi kaikkien meidän kanssamme, kaikista vastoinkäymisistä ja esteistä huolimatta! Nyt On Jumalan Sanan aika, maailmassa ahdistuksen ja kaikenlaisen pelon ilmapiiriin tulevan Iankaikkisen Totuuden aika. Sielujen Pelastumisen aika.

Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen Aika! Jumala siunatkoon Sinua ja meitä kaikkia! Totisesti Aamen.

Aika paljon ennen tätä Tapion viimeisintä koskettavaa tekstiä oli mielessäni aihe josta ajattelin kirjoittaa, mutta en sitten kuitenkaan. Ja nyt on otsikko vaihtunut, vaikka osittain sama kuin aikaisemminkin oli. Tunnustan suoraan että mennyt vuosi on ollut erittäin raskas monellakin tavalla. Kaikesta en kirjoita, mutta vuosi sitten vähän joulun jälkeen kuoli kaikkein läheisin ja pitkäaikaisin ystäväni. Yhdeksän vuoden ikäerostamme huolimatta meistä tuli kuin sisarukset ja uskoimme toisillemme kaikki asiamme ja tavatessamme täällä luonani, rukoilimme ja lauloimme yhdessä, tästä on vaikea kirjoittaa itkemättä.

En päässyt hänen hautajaisiinsa koska en tiennyt tarpeeksi ajoissa hänen kuolemastaan ja häneltä jäi muistisairas mies joka ei osannut ottaa yhteyttä. Tämä ystäväni soitti minulle säännöllisesti siitä lähtien kun emme enää pystyneet fyysisesti tapaamaan, ja aina riitti puhumista. Kuolema tuli kuitenkin yllätyksenä, niin kuin se ehkä useimmiten tuleekin. Eräs toinen ystävä itseäni nuorempi kuoli nyt syksyllä. Hänen siunaustilaisuuteensa kyllä kutsuttiin, mutta sinne en jaksanut. Kuolemat ovat luonnollisia meidän kaikkien kohdalla, mutta pandemiat eivät.

Uskovien yhteys on kultaakin kalliimpaa ja kokoontuminen omassa seurakunnassa antaa Elämän Voimaa! Ja nyt on tämäkin ulottuvuus tavoittamattomissa. Paljon muutakin surun kuormaa ja huolta on vaan kertymistään kertynyt. Aina vaan syvemmin olen kokenut ulkopuolisuutta koko elämään. Toivonut ja rukoillutkin jotain muutosta. Ihmetellyt miksi minä vielä olen täällä.?Ei se selviä ihmettelylläni vain Jumala senkin tietää.

Raamattu on se kirja, joka ainoana pitää elämäni liekkiä yllä! Ja kuitenkin Jumala on luonut meidät, ei ainoastaan omaan yhteyteensä vaan toistemme! Ihminen kaipaa ihmistä, tarvitsee kontaktia toiseen kaltaiseensa, saada puhua ja kuunnella. Kaipaa näkemistä ja kosketusta, mutta mitään näistä ei ole ollut tänä surun vuonna. Tähän nyt sopisi se Yksi Runo, jota en ole koskaan kirjoittanut, mutta se olisi pitkä ja kirjoitan muutenkin pitkästi.

Miksi tulin tähän nyt? Koska JUMALA ON!

Olin päiviä ajatellut että minun täytyy saada kontakti johonkin ihmiseen johon luotan ja joka tuntee sekä minut että tyttäreni ja tietää edes jotain elämästämme. Ja niin tapahtui! En olisi voinut saada parempaa vastausta tarpeeseeni ja kuitenkin ikävä jäi. Lupasin kirjoittaa hänelle jonain päivänä, ehkä kirjoitan, mutta ei se ole sama, kuin että ihmisen näkisi, hän olisi läsnä.

Jumala On! Eilisestä lähtien on soinut mielessäni ja tänään aina vaan voimakkaammin ihanista ihanin laulu jossa koen voimakkaasti Herran hyvyyden, armon ja laupeuden! Senkin etten kuitenkaan ole yksin ja kaikilta hukassa – emmekä kukaan meistä jotka saamme tuntea Hänet! Vaan saamme, kaikesta inhimillisyydestämme huolimatta olla Hänen armonsa, rakkautensa ja Hyvän Pyhän Henkensä läheisyyden kosketuksessa.

Ja vaikka tulee taas pitkästi niin tässä on se laulu joka soi sisimmässäni! Ja tässä on sen kirjoittamatta jääneen tekstini sisältö ja sanat: parempi kai myöhäänkin kuin ei ollenkaan?

” Jumalan Rauhaa mä tahdon sulle toivottaa. Jumalan Rauhaa saat tänään ammentaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Yhteys Luojaan, se yhdeksi myös meidät saa, Rakkauden tuojaan saat kätes kohottaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!

Jumalan Rauha, se kaikkialla vallitkoon. Jumalan Rauha, se meitä hallitkoon. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin; Jumalan Rauha saavuttaa sut tänään ystäväin!”

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä!

Aika pitkälle loppiais aamusta on jo tultu keskipäivään. Aika on mennyt selaillessani tällä blogitaivas sivulla esiin nostettuja vanhojakin tekstejä ja mietiskellyt kuinka  monenlaista on tullut kirjoiteltua. Mielenkiintoisia ovat alkuaikojen tekstit kun niihin on kommentoitu pitkästikin ja tullut samoin vastailtua. Mutta tänään mietin Loppiaisen sanomaa! Tähän kirvoitti ja antoi voimia aamulla kuuntelemani Ylen radio Jumalan palvelus!!! Oli selkeää ja ruokkivaa Jumalan Sanaa, siunaavaa – ja lopussa laulettiin edelliseen blogiini laittamani laulu ”Maa on niin kaunis”?!

Olen melkein poikkeuksetta saanut, todella usein, jotain kautta vahvistuksen kirjoittamilleni teksteille ja sellainen rohkaisee ja siunaa aivan erityisesti kun itse arkana asiastaan aloittaa.. Kun ei osaa omiaan tekstejään arvioida kirjoittaa vaan uskossa siihen että jollain ihmisellä Suomen taivaan alla ts. Jumalan taivaan alla on tarve myös näiden lukemiseen?

Raamatussa kerrotaan kuinka Tietäjät, eli viisaat miehet, lähtivät kaukaa matkaan nähtyään taivaalla merkin; tähden joka oli suurempi muita. He tähtien tutkijoina olivat varmoja ihmeestä ja lähtivät etsimään vastausta. Matkallaan menivät ensin Herodeksen palatsiin, mutta se ei ollut oikea osoite! Oikea osoite oli karjasuoja, jota tosin on nykytietämys jo muuttanut joksikin hieman paremmaksi paikaksi? Olkoon kuinka vaan, tärkeintä on oikean kohteen löytyminen!

Oikean kohteen löytäminen ja löytyminen! Eikä se ole mikään, eikä kukaan muu, kuin Jeesus Kirstus Kaikkivaltiaan ja Armollisen Jumalan ainoa Poika, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Emme me ihmisinä tätä voi koskaan täällä ajassa täysin ymmärtää ja heikkoa on uskommekin, mutta totta se on. Tänäänkin, vaikean vuoden päättyessä ja uuden tuntemattoman alussa.

Me toivotamme toisillemme kaikkea hyvää, toivotamme siunausta vailla tietoa huomisesta, mutta sydämissämme toivo ja toive että Jumala meitä kaikkia siunaisi.

Mietin kuitenkin mistä ihminen tietää mikä kaikki esim. murhekin tai hätä, voivat kääntyä lopulta siunaukseksi? Vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Nytkin on mielessäni joku Raamatun kohta aiheesta, mutta en sitä nyt hae tähän kun pyrin saamaan tekstini loppuun. Mutta jos ulkomuistiini on luottamista nyt kuitenkin sen verran että siinä saatettin sanoa:” Katso onneksi minulle kääntyi katkera murhe”?

Joka tapauksessa näinkin voi oikeasti käydä kun ihminen saa kokea Jumalan kutsun niin voimakkaana ettei voi muuta kuin ottaa sen vastaan Uskolla ja Hämmästyksellä, ja opetella uutta elämää armosta kiitoksen kanssa. Tähän opetteluun menee koko tämä elämä mutta se on ihanin, kaunein ja toivorikkain tie! Mitähän tietäjät mahtoivat ajatella ja kokea kotimatkallaan. Minä uskon että he riemuitsivat vailla vertaa!

Meinasin laittaa jonkin loppiaisajan virren taas tähän loppuun, mutta sielussani soi kuitenkin lapsena oppimani ja paljon siteeraamani virsi 299. Siinä on virsikirjassa peräti 9 säkeistöä, mutta laitan vain 1, 6 ja 8 säkeistöt. Siunausta sinulle, joka jaksat taas tämänkin lukea, Jeesus Vapahtajamme kanssasi tänäänkin ja joka elämäsi päivä!

” Ei mikään niin voi virvoittaa. En muusta iloani saa, Ei autuutta saa suurempaa Kuin minkä Jeesus lahjoittaa. (6) On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous (8) Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys On Vapahtajan yhteys.” (v. 1959 vk)

Tänä aamuna mieleeni tulivat sanat ettei Jumala, :” joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, – asu käsin tehdyissä temppeleissä..”? Piti sitten hakea se kohta Apostolien teoista. Luku 17. Mitä pidemmälle asiaa selasin ja yritin ymmärtää niin sen syvemmin tiesin olevani vain tavallinen ihminen. Mutta se sai tutkimaan ja lukemaan, jälleen kerran noita ihania Apostolien Tekoja Raamatusta. On siinä kertomusta kerrakseen! Olen aina ihaillut Paavalia. Ja joka kerta kun hänen elämän kohtaloistaan luen kunnioitukseni sekä Kaikkivaltiasta Jumalaa että Paavalia kohtaan lisääntyy, jos mahdollista. Ihmeellisiä saa Jumala sekä maailmassa että ihmisissä aikaan! Ja mitä kaikkea lopulta Taivaassaankaan!?

On saanut ja saa. Tuo kohta jatkuu seuraavasti ja selittävästi:” – Eikä Hän (Jumala) ole ihmiskäsin palveltavissa, ikäänkuin Hän tarvitsisi jotakin HÄN joka itse antaa kaikille elämän, Hengen ja Kaiken muun!” Tekisi taas mieleni kirjoittaa kaikki loppukin mitä tässä luvussa ja jakeissa kerrotaan, mutta ei auta. Niin Ihana On Jumalan Sana! Ikuisesti kestävä ja tosi. –  Mutta Sinä jota asia kiinnostaa ja jos et jaksa koko Apostolien tekoja lukea, lue tuo 17 luku?

Minua lohduttaa ja auttaa se ettei Herra jää asumaan vain temppeleihin vaan tulee ihmisen luo, hänen mataliin majoihinsa siunaten ja antaen jatkuvasti uutta voimaa ja iloa jotka molemmat voidaan liittää tuohon niin usein toistettuun sanaan siunaus! Me toivotamme toisillemme siunausta ja Jumala siunaa. Usein me emme ajattele sen kummempia mutta olisi ehken syytä! Mutta on niinkin että tuo toivotus voi tulla myös syvältä sydämestä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan!

Jotenkin olen taas itkuisella ”tuulella”? Huoh, vaikea on elää välillä itseni kanssa, tai oikeastaan melkein aina. Joka tapauksessa Kiitos Herralle Sanastaan! En ymmärrä kuinka ilman Jumalan Sanaa voi kukaan elääkään. Eikä ole tarkoituskaan. Minusta Tapiokin kirjoitti viimeksi jotain aiheesta ja juuri niin kuin pitääkin. Nyt en käynyt sitä uusiksi lukemassa, mutta taisi Jumalan sanan siemenien kylvämisestä kirjoittaa. Tärkeimmistä täkein ihmisille uskottu tehtävä tässä maailmassa.

Ja sitten – mallisiin. Tänään on tänne etelään tullut lunta ja oikein aikalailla! Maa, puut ja kaikki mahdollinen on nyt valkeana. Kun olimme tyttäreni kanssa rukoilleet itse asiassa hän enemmän kuin minä, joka täysin siemauksin olin kyllä Hengessä mukana, niin hänen lähdettyään tulivat mieleeni seuraavan tutun mutta kauniin laulun sanat:

” Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun JEESUS meille ARMON toi.”

Kiitos Jumalalle taas tästäkin joulun ajasta. Jumala maatamme ja kansaamme jatkuvasti siunatkoon.!