Useampikin aihe on ollut ajatuksissani, mutta Tapio on kahdessa viimeisimmässä blogissaan niitä omalla tavallaan jo käsitellyt, joten jatkan uudella aiheella.
Julkisuudessa on nyt kyselty mikä ihmisille on pyhää. En siihen muuten ota kantaa kuin lyhyesti, muutamin omin sanoin ensin.

Minusta on surullista etteivät ihmiset ymmärrä ettei ole mitään Pyhää eikä hyvää ilman Lähdettä. Pyhyys on kaiken hyvän alku ja ainoa Pyhä on Jumala, kaiken näkyvän ja näkymättömän Luoja. Hän josta kaikki on!

Jos puhutaan hyvistä asioista joita myös ne, jotka kieltävät Jumalan, voivat tehdä tai arvostaa, niin niittenkin aikaansaaja on Hän joka Itse on Pyhä. Ihminen on Hänen varassaan, Hänen armonsa ja rakkautensa. Vain Hän, Jumala, saa aikaan ihmisessä aitoa, epäitsekästä hyvyyttä ja ymmärrystä pyhyydestä. Kaikki hyvä lähtee Elävän Veden Lähteestä ja Jeesus Kristus Vapahtajamme on Elävän Veden ainoa Lähde.

Nyt alamme viettää joulua. Millainen se itsekunkin elämässä tulee olemaan, ja nyt on, riippuu niin monesta asiasta.
Itselläni on helppoa kun saan rauhoittua jo tänään, lauantaina, ja jättää kaikki kiireet ja aikataulut vaikka aatto onkin vasta maanantaina ja itse Pyhä tiistaina. Siksi mieleeni nousi, kaikkien uusien kauniiden joululaulujen ja virsien joukosta kaksi vanhempaa, sillä toivoisin jokaiselle edes hetken rauhaa kaikesta, koko maailmasta. Aikaa lukea Sanaa ja hiljentyä joulun Suuren Sanoman ääressä, hiljaisuudessakin ja – rukouksessa.
Hyvää joulua sinulle kahden kauniin vanhan laulun ja yhden uuden sanoin, sen kaikkein koskettavimman tänä jouluna, joka laulettiin meidän kappelimme joululaulukirkossa!

Ensin vanhat:

” Jumalan rauhaa mä tahdon sulle toivottaa. Jumalan Rauhaa saat tänään ammentaa. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin. Jumalan rauha saavuttaa sut tänään ystäväin.
Yhteys Luojaan, se yhdeksi myös meidät saa. Rakkauden tuojaan saat kätes kohottaa .Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin. Jumalan rauha saavuttaa sut tänään ystäväin.
Jumalan rauha se kaikkialla vallitkoon. Jumalan rauha se meitä hallitkoon. Sielusi täyttyköön, ylitse läikkyköön se näin. Jumalan rauha saavuttaa sut tänään ystäväin”

”Sinua siunata tahdon jos olet väsynyt työstä. Tai levottomasta yöstä. Sinua siunata tahdon!
Sinua siunata tahdon Jos joudut elämään yksin. Voit kulkea käsityksin. Sinua siunata tahdon!
Sinua siunata tahdon. Herra sun kuormasi kantaa, Ja sinulle rauhan antaa. Sinua siunata tahdon.
Sinua siunata tahdon lyhyen elämän ajan. Kun ylität kerran rajan. Sinua siunata tahdon!

Ja uusi:

”HÄN seimessä nukkuu, ei vuodetta saa, vain oljille päänsä hän saa kallistaa. Yötaivaalta tähdetkin näkevät sen: On seimessä lapsi tuo ihmeellinen!
Nyt ääntelee karja, jo heräilee hän – Hän kuuleeko laulun yön säteilevän? Jää luokseni Jeesus, niin kylmä on maa. Jää luokseni Jeesus jo aamu saa.
Jää vierelle Jeesus, kun matkaani teen, ole voimani aina ja tie huomiseen. Ja siunaa, oi Jeesus, nyt LAPSIA MAAN. Me liitymme joukkoosi riemuitsevaan!”

Siunattua, armollista ja suloista Vapahtajamme syntymä juhlaa!
Jumalan Rauhaa!,

Mieleeni on usein tullut sana jossa sanotaan:” Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä johon minä olen teidät siirtänyt ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne” (VT 1993) Raamattu kansalle, jota useimmin käytän sanoo saman:” Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne”. Kohdat löytyvät Jeremian kirjasta luku 29 jae 7.

Kaikkein useimmin olemme tätä sanaa käyttäneet ohjeena tyttäreni kanssa yhdessä rukoillessamme. Rukoilemme kaupunkimme, kirkkojemme, pappiemme ja tietysti myös koko maamme puolesta. Nyt kun aloin asiaa oikein sisältä lukea huomasin miten mielenkiintoinen teksti tästä avautuukaan! Usein olen kuullut sanottavan ettei mitään raamatunlausetta pitäisi kokonaisuudestaan irroittaakaan väärin käsitysten välttämiseksi. Viisas neuvo jota itse en ole läheskään aina noudattanut. Ei ole väärin rukoilla kotikaupunkinsa, maansa tai koko maailmankin puolesta, mutta tarkempikin voisi olla.

Tässä profeetta Jeremian kirjassa ainakin luvut 27 alkaen kertovat vakavaa asiaa. Jumala varoittaa vääristä profeetoista ja kertoo oman profeettansa kautta pakkosiirtolaisuudessa olevalle kansalleen mitä tuleman pitää. Tulevaisuus josta väärät profeetat puhuvat ei pidä paikkaansa ja Jeremia joutuu kantamaan totuudesta vastuun. Mutta jo luvussa 29 Jumala puhuu lohduttavasti Jeremian suulla ja jatkaa sitä seuraavissakin luvuissa. Oikoo valheprofeettojen puheita, antaen varoituksia, lupauksia ja toivoa joka on ihanaa luettavaa vieläkin.

Varmaankin kaikilla on elämässään hyvinkin raskaita vaiheita jopa epätoivoa,  ja epäilyksiä siitä kuuleeko Jumala, näkeekö hän, välittääkö siitä mitä minulle kuuluu? Tuleeko jonain päivänä apu tässä ajassakin vai odotanko vain kuolemaa helpotuksekseni? Niin, vai jäävätkö lupaukset, huokaukset, rukoukset ja kiitokset vain oman kattoni alle? Kuitenkin, vaikka aika kävisi loputtoman pitkäksi näissä kysymyksissä, lohtua tuo raamatun historia ja lupaukset jotka ainakin joskus tulevat olemaan totta. Sillä aikaa voi saada lohtua Jumalan sanasta, rukoilemisesta ja mahdollisista lähimmäisistä jotka uskovat.

Tässä Jeremian kirjassa 29:10 on otsikkona ”Herra antaa tulevaisuuden ja toivon” jakeissa 11-13 on lupaus. ” Sillä Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.!” 

Luvussa 30 Jumala kertoo tietävänsä mitä hänen omilleen kuuluu. Jakeessa 12-13: ”Näin sanoo Herra: Parantumaton on  vammasi, kipeä on saamasi isku. Ei kukaan aja sinun asiaasi, haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen.” Huokaus. Kuinka usein saattaa tältäkin tuntua, aika liian pitkältä ja Jumala kaukaiselta.  Ja kuitenkin jo aikojen alusta Jumala on ollut hyvä ja armollinen, luvannut olla sitä loppuun saakka.  Samasta luvusta 30, Jakeesta 17 alkaen Jumala lupaakin Hyvää; sanoen:” Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, (Siion) kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi jota kukaan ei kaipaa.!”

Olen usein ajatellut koskevatko VT:n lupaukset noilta lohduttavilta osiltaan myös tämän ajan ihmisiä? Mutta eikö Herra Jumala ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Totisesti, odottaahan meitä/meitäkin lupaus joista suurin on jo tapahtunut, Jeesus Kristus on tullut maailmaan. Ja Hän tulee vielä kerran uudelleen ja parantaa meidän parantumattomattomaksi jääneet haavammekin ikuisesti, kun katsomme Häneen ja uskomme että Hän on Messias ja meidän iankaikkisen autuutemme takaaja.

Kun käännän monia sivuja rakkaassa kirjassani tulen Ilmestyskirjaan ja kirjeeseen joka on kirjoitettu Fildelfiaan. 4 luku on otsikoitu ”Taivaallinen Jumalanpalvelus”. Alun ymmärrän ja itken, mutta sen jälkeen en enää ymärrä enkä pysty selittämään kuin osan itselleni. Mutta minulle riittää se minkä voin ymmärtää. Lopultakin Jumala Kaikkivaltias istuu Valtaistuimellaan! On kirjakäärö ja Karitsa!

On lupaus uudesta taivaasta ja maasta, uudesta Jerusalemista Pyhästä kaupungista,  mutta:” Temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, ja Karitsa!

Mitä tekee pieni ihminen tämän suuruuden edessä? Menee hiljaiseksi, ei käsitä tätä Pyhyyttä, tuskin hengittää.
Paljon myöhemmin uskaltaa kuiskata ”Kiitos”!

1.”Ajasta aikaan varjellut HERRA, on kirkkoamme, sanallaan meitä ohjannut kaikissa vaiheissamme, vieläkin tahtoo siunata kansaansa köyhää armolla, tarjota taivahan rauhaa.”

Mietiskelin näitä isänmaallisia virsiä ja ensimmäisenä mieleeni nousee, sanoisinpa tietysti, Uuno Kailaksen runoilema:” Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs”!
Jo suomalaisuudenkin takia. Uuno Kailas, tuottelias suomalainen runoilija. Tätä en kuitenkaan valinnut, sillä: kaiken tämän minkä keskellä, kaikin tavoin ja kaikkialla, ihmiset, ja mekin elämme tuo ”ajasta aikaan” tuntui sopivimmalta. Oli toki virsikirjassa yksi uusikin, aiheesta tunnetuksi tullut virsi, kaikkien ihanien vanhojen virsien joukossa tekijänä Pekka Simojoki ja Anna-Mari Kaskinen. Mutta:

Kun on seurannut uutisia ja on vähän ns. sisäpiiritietoakin esim. pääkaupungin iltatatohinasta on aika vaikea toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää, sitä ei kaille tule. Nekin jotka oikein juhlimalla juhlivat, useat, menevät ns. jatkoille kun janottaa. No, elämä on, mutta ennen kaikkea JUMALA ON!
Hän, ajasta aikaan ja senkin jälkeen!. Ehkä meillä kuitenkin on vielä jotain hyvääkin jäljellä täällä rakkaassa isänmaassamme viime aikaisista uutisten kertomista kauheista tapahtumista huolimatta.?

Siis ainakin tämä:

2.” Taivasten yltää taivaisiin Kunnia Kuninkaamme, kuitenkin halpaan temppeliin luoksemme Herran saamme. Siunaten armolahjoillaan HERRA ON seurakunnassaan, KANSANSA KESKELLÄ TÄÄLLÄ.
3. Kaste ja usko yhteen näin kirkoksi meidät liittää. Kristusta täällä vierekkäin Elävät kivet kiittää. Joskus vain kaksi yhdessä on koolla Herran Nimessä, SILLOINKIN KRISTUS ON LÄSNÄ!
4.Tänne kuin äidin armaan luo johdata, Herra meitä. Henkesi Lahja meille suo, suojaasi meidät peitä. Lähetä kirkko maailmaan kutsua suurta kantamaan KESKELLÄ AIKOJEN PAUHUN! 
5. Kirkkoon kun kellot kutsuvat, Suo sinne tiemme johtaa, niin että kasvos armahat kansasi siellä kohtaa. SINUA HERRA, KIITÄMME! RISTISI VOITTO KAIKILLE TUONUT ON AUTUUDEN TOIVON”!!!

Herra, siunaa ja varjele meitä ja tulevaa iltaa ja yötä. Herra, ole kaikkien niiden kanssa jotka tänäkin iltana ovat työvuorossa ylläpitämässä järjestystä, omankin henkensä mahdollisesti vaaraan asettaen. Anna, Herra viisautta ja voimia kaikille ihmisiä auttaville.
Siunaa Isänmaatamme ja kansaa kaikesta huolimatta. Aamen.

Tänään oli se päivä jolloin tätä lauletaan. Oli ilo katsella kuinka paljon eri ikäistä kansaa kappelillemme riensi. Lapsirakkaana minusta on myös suorastaan siunattua katsella pikkuisia ja vähän isompiakin lapsia. Meillä saavat lapset myös osallistua kaikkeen ikänsä edellyttämään tekemiseen. En tiedä kummatko ovat siitä enemmän, innoissaan, lapsetko vai minä? – Meillä on myös varmaankin Suomen parhain kanttori, ei kukaan soita niin kauniisti kuin hän, tämä Sheldon Ylioja!

Mitä lapsiin tulee, katselin mm. viereisellä penkkirivillä istuvaa nuorta äitiä jolla oli tosi pieni poika sylissään ja tämä lapsi suukotteli äitiään moneen, moneen, kertaan molemmille poskille! Äiti silitteli pojan päätä ja sanoi jotain kaunista halaten lastaan. Myöhemmin kun tilaisuudessa siirryttiin puuron syöntiin ja kahvin juontiin sainkin tutustua näihin kahteen ja huomata että nuoren äidin, äiti, oli juuri uutena tullut tyttäreni luotsaamaan Raamattupiiriin ja meille oli syntynyt todellinen Hengen yhteys heti hänen kanssaan! Ihmeellistä.

Kuinka ihana onkaan joulunaika kaikin puolin, mutta etenkin siksi että ihmiset tulevat vielä kirkkoihin ja kappeleihin ja tuovat lapsia tullessaan, Jumala siunatkoon, olipa syy mikä tahansa. Kiitollinen olen että olen saanut syntyä ja elää juuri tässä maassa, meillä on pitkä kristillinen historia. Vaikka se tänäpäivänä onkin hämärtymässä.

Lopuksi meille kaikille jaettiin kynttilät joihin oli laitettu jokin raamatunlause mukaan. Joku pienehkö poika oli ojentanut tyttärelleni kynttilän jonka tytär antoi minulle ja kuinka ollakaan siinä oli raamatunlause, Job.22:28 ”Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi”! Kysyin tyttäreltä oliko hän huomannut tuon tekstin, ei ollut? Minua huvitti sillä se sopi nimenomaan hänelle aivan erinomaisesti. Hän on luonteeltaan tavattoman vastuuntuntoinen, minkä lupaa sen varmasti pitää ja kun tunnollinen suorittaja on niin aina onnistuu 🙂 !

Ja toiseen asiaan vielä.
Olen lukenut sellaista kirjaa joka on syventänyt ymmärrystäni ja aion lukea sen vielä toistamiseenkin. Kirjan on kirjoittanut Timo Keskitalo ja kirjan nimi on Risti ja Häpeä. Sen etukannessa näiden tekstien lisäksi lukee:” Evankeliumin kertominen muslimeille avaa Raamatusta kultakaivoksen, jonka et tiennyt edes olevan olemassa” Ja näin on. Olen aikaisemmin lukenut kirjoja jotka valottavat Raamatun tekstejä juutalaisesta näkökulmasta ja nyt tämä. Lukiessani tätä minulle avautuu uudenlainen kultakaivos. Niin ennakkoluuloisesti kuin aloinkin kirjaa lukea!

Jos voisin toivoa ja jos joululahjat olisivat tapana niin tuon kirjan tahtoisin. Varsinkin kun muisti alkaa reistailla jo Raamatunkin kanssa! Sen minkä vielä joitakin aikoja hyvinkin ulkoa muistin, en meinaa muistaa enää. Olen kuullut erään vanhan evakelistan toistuvasti sanovan että Raamattua on luettava jokaikisenä elämänsä päivänä, niin että sen osaa ulkoa, sillä voi tulla aika jolloin Raamatut otetaan pois. Ja hän todellakin luki niin, hän osasi Raamattunsa ulkoa sukuluetteloita myöten.! Tosin eräs opettaja oli sitä mieltä meitä opettaessaan, että on ihmisiä jotka osaavat Raamatun ulkoa, mutta eivät silti ymmärrä sitä.

Se on surullista jos niin on, mutta minä uskon että Jumala on voimallinen antamaan myös ymmärrystä kaikille jotka sitä vilpittömästi haluavat. Olen lueskellut nyt myös mm. toista korinttolaiskirjettä ja sitä on siunattua ja rohkaisevaa lukea. Kiitos Jumalalle Sanastaan! Kiitos myös tästä ihanasta joulunajasta ja kaikista  juhla-ajoista vuoden mittaan jolloin saamme aina uudestaan kääntyä Sanan puoleen ja tulla ravituiksi. Kiitos myös aivan arjestammekin. Kiitos rukouksista ja rukouksen lahjasta. Kiitos Jeesus! Hoosianna.

Matkaevääksi:
2Kor.3:12-13 ”Sillä Herra Jumala on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran Kirkkautta kuin kuvastimesta muutumme saman kuvan kaltaisiksi Kirkkaudesta Kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 4:6 Sillä Jumala, joka sanoi: Loistakoon valkeus pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa…” jne.

Totisesti: Päivä on tuleva, Herran päivä valtava, taivas ei pilveen käy, eikä kyyneleitä näy. Silloin rauha ikuinen alkaa luona Jeesuksen. Päivä Tuo Ihana On Tuleva!
Kiitos Jumalalle!

Pitkään mietin laitanko otsikoksi tämän vai ”Pyhä Henki lohduttaja”?
Vielä pitempään mietin kirjoitanko ollenkaan? Olenko oikeassa vai väärässä mielenlaadussa?
Kuitenkin, sen jälkeen kun rakkaalla kappelillamme ”valta vaihtui”, (en tarkoita seurakuntavaaleja) vaan aivan muuta, en tunne kappelia niin kodikseni kuin olen uskonut sen olevan – ja pysyvän.
Ehkä pitäisi antaa ajan kulua ja olla armollinen sekä itselleen että muutokselle, mutta minulla on ollut surullinen tunne kodittomuudesta. Epävarma olo siitä kuinka oikea tai väärä oppi minulla on?

Kun viikko sitten tulimme tilaisuudesta kotiin olin alamaissa ja ajattelin mihin suuntaan pitää jatkossa lähteä ja mitä yleensäkään tässä ilmapiirissä ajatella saati sanoa? Tällaista en olekaan enää muutamaan vuosikymmeneen kokenut.Tunneherkkyys, herkästi haavoittuva ja epävarma sielu ovat aikamoinen riesa. Sydän on arka lintu. Joka tapauksessa Jumala minuakin armahtakoon.!

Kun siis tulimme kotiin ja olin eksyksissä itseni kanssa, tulin tänne blogitaivaalle ja ”ihme ihmeiden oi suuri, synnit anteeksi mä sain”-  lauletaan hengellisessä laulussa. Tämä ihme oli jonkun nostama vanha kirjoitus joka täältä oli luettavissa. Titta Hassila on kirjoittanut yhden ainoan blogin jonka nimi taisi olla ”Nouse ole kirkas” ? Teksti nousi Jesaja 60 luvun innoittamana ja ympärille. En pysty sitä kuvaamaankaan kuinka se lohdutti. Itkin kauan ja luin vielä pari edellistäkin ja seuraavaakin lukua.

Minä koin valtavan lohduttavana Pyhän Hengen läsnäolon! Hän tuli kuin rakastava äiti kiiruhtaen minua hoitamaan. Joku/jotkut käyvät lukemassa näitä vanhoja tekstejä ja se on hyvä! Ne nousevat täällä otsikkoina esiin ja niitä voi aina uudelleen lukea. Siellä on paljon hyviä tekstejä ja keskustelujakin alkuajoilta.. Ja senkin takia kannattaa selata alkuvuosille kun täällä on jo niin hiljaista…

Tänään pääsin metsään vaikka oli tosi kylmä ilma jonka takia emme olleet kauaa mutta sen ajan kuitenkin että koin olevani lähellä taivasta! Metsä, Suomalainen metsä, voiko olla parempaa, kauniinpaa, puhdistavampaa! Siellä on aina Jumala läsnä! Tulimme sitten kotiin ja tytär haki Raamatun alkupaloiksi ennen kuin ryhdyimme rukoilemaan. En tullut kysyneeksi mistä kohdasta hän luki, mutta ensin kuitenkin VT:a ja sitten viitteen mukaan uutta. Hänellä on ihmeellinen lahja löytää oikeat sanat sekä lukiessa että rukoillessa.

Tai sitten Herra vaan on niin Hyvä!?
Kun hän lähti minulle avautui Psalmi 104 enkä sitten malttanut olla lukematta vähän enemmänkin psalmeja. Päätyen lopulta Heprealaiskirjeeseen ja luin sen samantien alusta loppuun ja kuinka ihana se onkaan. Varsinkin alun ensimmäiset 6 lukua.

Innoituksen tämän kirjeen lukemiseen sain Ps. 104 jakeesta 4:” Hän tekee tuulet sanansa saattajiksi, palvelijoikseen tulenliekit”!
Siinä oli alaviitteenä Hepr.1:7: ”Enkeleistä hän sanoo:” Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulenliekeiksi”. Minä mielelläni luen nuo tulenliekit helluntainhengeksi Pyhäksi Hengeksi”. Vaikka niin ei oikeaoppisesti olisikaan. Mutta täyttyiväthän opetuslapsetkin ensimmäisenä helluntaina tällä siunatulla ja luvatulla Hengellä!

Mitä sitten seuraa, mistä koko heprealaiskirje todistaa ja puhuu:
”Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa. Hänestä on tullut niin paljon enkeleitä suurempi kuin hänen perimänsä nimi on heidän nimeään jalompi jne..”

Kuinka minua siunaakaan.!
Voi olla etten ole ymmärrykseltäni suurempieni vertainen, niin kuin en olekaan, mutta ei haittaa jos koen että Jeesuksen edustajana täällä maailmassa oleva, meissä asuva Pyhä Henki minua lohduttaa ikuisuudesta lähtevillä sanoilla. Ja siitä puheen ollen, on se suuri ihme, ihmeiden ihme, että kirjoittaja/kirjoittajat ovat olleet niin viisaita ettei tuosta ilmoituksesta tarvitse, eikä saakaan jättää mitään pois, tai laittaa siihen mitään lisää!!!
Nyt sanotaan että vanhanaikaista, voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät mikä aarre meille on uskottu!

Kuinka suunnattoman kiitollinen ja liikuttunut olenkaan.
Rakastan Sinua Jeesus! Sinun rakkautesi vaikuttaa vastarakkauden syntymistä ja olemista. Ilman Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä en minä mitään olisi.

Mirjami Lähteenkorva kirjoittaa runossaan:

Savisydän

Näin unta: Jumala nukkuessain
sydämen kirvoitti rinnastain –
Ja katso, se oli savea vain.
Minä kysyin vavahtaen:
” Joko tomuksi murennat sen?
Se on hauras, niinkuin on sydän
ylen väsynyt, murheellinen.”
Ei vastannut Jumala.

Linnun Hän teki savesta
sydämen värisevän.
Kuin siunaten laski sen ylle
hän kätensä lämpimän.
Minä unessa hymyilin.
”Se laulaa”, kuiskasin.
Savilinnuksi tehdyn sydämen
pani Jumala takaisin.

Ihmeellinen on Jumala, ihmeellinen Hänen armonsa, sitä ei voi ihminen käsittää. Kuten ei rakkauttaankaan, niin suuria ne ovat. Vaikka maailma tuo murhetta murheen jälkeen ja monenlaista ahdistusta ja pieni ihminen meinaa uupua, HÄN, herrojen HERRA ELÄÄ!
Savisydän saa yllättyä ilosta kaiken myllerrysten ja ahdistusten, surun ja ikävän keskellä ja kokea ihmeen. Vaikka ihminen muuten huokaa taakkojensa alla, sydän,
tuo pieni savilintu,  saa alkaa laulaa!

Ihmeellinen Jumala ja Herra. Tätä on Pyhän Hengen työ, uupumatonta, sammumatonta, uskollista ja armollista.
Ei ole sanottu turhaan Jumalan pitävän omistaan huolen! Sitä todistaa Jumalan sanan Aarre.

Sitä todistavat Raamatun kirjeiden kirjoittajat ja profeetat. Meillä on aarre saviastioissa! Aihe löytyy mm. 2 kirje korinttilaisille luku 4.
Tähän alkaen jakeesta 16. ”SEN TÄHDEN ME EMME LANNISTU. VAIKKA ULKONAINEN IHMISEMME MURTUUKIN, NIIN SISÄINEN IHMISEMME UUDISTUU PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. Tämä hetken kestävä ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden! Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, Mutta Näkymätön Ikuisesti”!

Tänään muistetaan PYHIÄ, päivän nimi oli ennen ”Pyhäin miesten päivä”. Nyt tätä päivää muutetaan aivan muuksi. Minunkin ovellani kävi kaksi nuorta tyttö, eilisen Pyhäin päivän aatonillan pimeydessä, kysymässä kummallisesti pukeutuen ja naamansa maalattuna: ” Karkki vai kepponen”. Olin heitä kohtaan ystävällinen, mutta jäkeenpäin, jäkiviisaasti ajattelin, olisi pitänyt tytöille yrittää kertoa päivän todellisesta sisällöstä. Ei ole tällaista ennen  tapahtunut ,vain pääsisäinoidat ovat aiemmin olleet asialla. Surullista. Mitä voimme?

Vain rukoilla eksyvien ja eksyneiden puolesta. Kiittää Jumalaa Valosta ja Kristuksesta. Jumala tekee juuri niinkuin tahtoo. Siihen saa kuitenkin aina luottaa. Pidän itseäni onnellisena saadessani rukoilla ja kohdata Herraani milloin tahansa. Hän on läsnä ja asuu niissä jotka Hänen uskovat! Jumalan Sana sanoo että me olemme Jumalan temppeli ja Hänen Pyhä Henkensä asuu meissä. Armolahja! Suurin kaikista ihmeistä. Ja siksi rukoilemme.

Sen minkä Hän on meillekin lahjoittanut, Hän lahjoittaa kenelle tahansa, joka Häneen uskoo ja panee toivonsa Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Rukous  ei ole koskaan turhaa. Rukoileminen on etuoikeus ja siunaus itsellekin. Siinä Olemme iankaikkisuuden ytimessä! Olkoon Herran nimi ylistetty!

Rakkaat, siunatut sisaret ja veljet, rukoillaan toinen toistemme puolesta ja muutoinkin tehdään se minkä itse kukin voi ja mihin Herra on valtuuttanut!
Aamen.

Mielessäni on kaksi runoa. Poika ja kynttilä ja Riemulaulu. Ensimmäinen ensin.

Pieni kynttilä,/kun sinä olet kanssani täällä huoneessa, en pelkää./
Pieni kynttilä, kun sinä lämmität kylmää kättäni,/ minun on hyvä olla.
Olisi varmasti hauskaa/ osata valaista ja lämmittää/ niinkuin sinä

Pieni kynttilä,/ sinä olet tänään pienempi kuin eilen!/ Itketkö sinä?
Jotain, aivan kuin kyyneleitä/ vierähti juuri alas.
Sitäkö sinä itket,/ että tulet aina pienemmäksi,/ sinä pieni, rakas kynttilä?

Mutta minä,/ Minä tahdon kasvaa suuremmaksi./Kerran olen yhtä suuri kuin isä./
Silloin näytän/ mitä osaan, ja kaikki katsovat ja ihmettelevät/ Minua.
Pieni kynttilä, voi, kuinka sinä raukka olet todella pieni!

Minä sammutan sinut,/ että et kuluisi aivan loppuun,/ mutta –
minä tarvitsen sinua, kun on pimeä ja kylmä/ja sinä valaiset ja lämmität./

Mutta – pitääkö aina tulla pienemmäksi, että voi valaista ja lämmittää?

Mirjami Lähteenkorva

…………….

Ja katso, eräänä päivänä, kun/ minun tuli niin vaikea olla,
minä avasin vanhan Raamatun./ Minun oli niin vaikea olla.

Ja ne kertoivat lehdet keltaiset/ tarun, säilyvän ajasta aikaan.
Oli tulta ne suuret kirjaimet,/ ja ne loistivat ajasta aikaan.

Sillä pätsiin pantu palamaan/ oli kolme pyhää miestä./
Ja ne lauloivat riemulauluaan,/ ne kolme pyhää miestä.

Tulen halki he kävivät, voittajat,/ ei kajonnut liekki heihin.
He riemulaulua lauloivat,/ eikä liekki kajonnut heihin.

Olin lukenut muutaman lauseen, kun/ minun tuli niin autuas olla.
Minä suljin sen vanhan Raamatun./ Minun oli niin autuas olla!

Uuno Kailas

En jaksanut tänä iltana lähteä ramattupiiriimme ja tuli haikea olo. Ajattelin enkö tosiaankaan olisi jaksanut, mutta en ole voinut hyvin.
Sytytin pienen kynttilän pimenevään iltaan ja rukoilin, siunasin niitä jotka olivat kokoontumassa. Muutakin rukoilin jotkut raamatunlauseet mielessäni.  Myös Pyhäinpäivä lauantai, ja hautausmaiden kynttilämeret. Muistelin menneitä…..

Ajattelin myös tätä hetkeä. Voisiko näistä runoista syttyä pieni liekki jonkun toisenkin sydämeen, ehkä kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan. Kaikesta siitä mitä hän on  Jeesuksessa tehnyt hyväksemme, rauhaksemme ja iloksemme.
Sanalla sanoen:
Riemulauluksemme! Silloinkin kun vain pieni kynttilän liekki valaisee pimeässä illassa, vaikkapa juuri nyt!
Sillä:

” Päivä on tuleva, Voiton päivä valtava. Taivas ei pilveen käy, eikä kyyneleitä näy. Silloin rauha ikuinen alkaa luona Jeesuksen, päivä tuo ihana on tuleva.
Päivä tuo valtava, kun saan Herran kohdata, silloin katson kasvoihin tuon Rakkaan Kalliin Mestarin. Ja Hän tarttuu käteen mun ja levon antaa siunatun. Päivä tuo ihana on tuleva.
Siellä ei surua eikä kuormaa kanneta. Sairaus poissa on sekä muistot tappion, pääsen luokse Herrani, joka kuoli eestäni, päivä tuo ihana on tuleva. Päivä tuo Valtava, kun saan Herran kohdata, silloin katson kasvoihin tuon Rakkaan Kalliin Mestarin, ja Hän tarttuu käteen mun ja levon antaa siunatun. Päivä tuo ihana on tuleva.”

Siunausta nyt ja Pyhäin päivääsi ensi lauantaina!