Lauantaina 9 pv lokakuuta ei paista aurinko, mutta vielä on värikkäitä lehtiä puissa ja pensaissa. Sää on harmaa ja sumuinen. Mielessäni pyörineet ajatukset ovat haikeita. Todistanee että olen tunne ihminen? Ajatuksissani pyörii moni asia ja kokemus jotka eivät oikeastaan olisi julkaisemisen arvoisia, mutta. Koska mielessäni on myös useampi muukin ajatus niin aloitetaan vaikka Jesajan 40 luvun alusta. Siinä kirjoitetaan: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani” sanoo teidän Jumalanne. Tähän liitän myös Psalmin 25 vaikka maallikko olenkin. Mutta uskallan koska Jumalan Sana on aina ”Niin ja Aamen”.

Tiedän millaista ihmisenä oleminen on. Millaista yksinäisyys ja orpous. Ja taas vetoan Jumalan Sanaan jo luomisesta lähtien, kun hän Itse toteaa ettei ihmisen ole hyvä olla yksin. Moni kuitenkin on ja joutuu olemaan. Jostain tulee mieleeni vielä jotkut sanat, se lienee jokin laulu (?) ”En laulaa voinut kun toiset lauloivat”…? Moni ehkä blogien lukijoistakin on tullut näitä meidän blogitaivaan tekstejä lukemaan sadakseen lohtua. Ja kuitenkin on voinut käydä niin että suru yksin olemisesta on vain lisääntynyt.

Mikään kirjoitus ei poista ikävää, mutta joskus kirjoituksista voi olla apua kun muuta ei ole. Minulla on isoja ja pieniä vihkoja elämäni vaarrelta joihin olen kirjoittanut asioita joita ei voi kertoa. Pieniä ruutuvihkoja ja isoja, painavia mustakantisia vihkoja, lappusia, lippusia jne. joihin olen yksinäisyyttäni ja kokemuksiani purkanut. Toisaalta rakas isänikin on eläessään pitänyt kalenterissaan pientä päiväkirjaa. Meillä kaikilla on asioita joista on vaikea puhua, ja usein ei edes ole kenelle!

On ammattiauttajiakin joita esim. saattavat papitkin olla parhaimmillaan, kunnia heille ja kiitoskin, mutta jos on oikein vaikeita asioita, on ehkä helpompi turvata johonkin toiseen asiantuntijaan. Se ei ole mikään häpeä, tärkeintä on avun ja tuen saaminen. Kirjoitan tämän siksi ettei edellisen blogini takia kukaan ahdistuisi tai ajattelisi että kenenkään elämä ei ole samanlainen kuin hänen joka nyt apua tarvitsee.

Kaikki varmaan tarvitsevat mutta joillakin se apu saattaa olla esim. puoliso tai hyvä ystävä? Ja kuitenkin on niin että ihminen on vain ihminen, rajallinen, vaikka olisi kuinka myötäelävä ja rakastava. En tiedä onko tämä teksti nyt tarpeen ollenkaan, yksinkertaisia asioita sikäli ettei kenenkään ihmisen elämä tässä maailmassa ole läheskään täydellinen, ei sinnepäinkään. Kaikilla omat murheensa, mutta onnellinen hän jolla on joku uskottu, joku ihminen jonka rakkaus on pysyvää ja olemassa olevaa silloinkin kun elämä painaa. Minulla on ikuinen ikävä omaa isääni.

Uskon kuitenkin että Taivas on. Jumalan uudeksi Luoma maailma jossa on niin paljon rakkautta että se riittää kaikille yhtä lailla. Siinä maailmassa ei tunneta vajautta, ei ikävää, ei mitään muuta kuin iloa ja Rauhaa. Minun tämän hetkinen nuori avustajani alkoi muutama päivä sitten kysellä näistä uskon asioista?! Yritin parhaani mukaan kertoa selkeästi mistä on kysymys ja samalla rukoilin että osaisin ja Jumalan Pyhä Henki vaikuttaisi minussa aistittavaa totuutta ja rakkautta vaikka olenkin vain ihminen.

Olimme sitten pari päivää näistä puhumatta mutta eilen kysyin onko hän käynyt rippikoulun, ja oli! Sen enempää en uskaltanut, kerroin vaan, olen itsekin. Teille jotka tätä Espoolaisina luette niin kävin sen Hilassa leirillä ja oli ihanat ohjaajat! Joskus pelottaa ns. ”todistaa” eli kertoa ihmisille mitä tarkoittaa uskoa Jumalaan! Mutta Herran haltuun on jaksettava ja uskallettava asiansa jättää. Niin kuin nytkin tässä ja nyt.

Jesaja 40; jae 6:” Ääni sanoo ”Julista”! Toinen vastaa:” Mitä minun pitää julistaman?” Psalmissa on jakeita 31. Jonka vielä laitan tähän ” Mutta ne jotka Herraa odottavat, saavat Uuden Voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat, eivätkä väsy”! Siunausta Sinun päivääsi, kuten meidän kaikkien! Herra On Hyvä.!

Siitäkin huolimatta että on aivan mahtava tuuli nautin kaikesta siitä mitä nyt ikkunastani näen! Aamulla oli aivan kuin kesä tai kevät taivas, valkoisia pilvenhattaroita kirkkaan sinisellä taivaalla. Pilvet ne pilvet! Niitä jaksan katsella ja ajatella ”taivaallisia”! Kuinka luonto voikaan olla kaunis ja virvoittava! Kuinka se saakaan sydämen ja sielun soimaan ja kiitos mielen Jumalaa, Kaikkeuden Luojaa kohtaan!

Ei haittaa vaikka tuuleekin ja kaiken väriset lehdet eri puista ja pensaista lentelevät minne sattuu! Sekin tuottaa riemua! Väriä on kaikkialla, niin pensaissa, puissa kuin pihanurmikoillakin, ja myös peitteenä asfaltilla! Kaunista on. Kaunis on tämä syksy! Mieli tekisi ulos istumaan mutta tuuli on kuitenkin niin voimakas että en varmaan selviäisi paleltumatta. Parempi katsella ikkunasta. Ellei tuuli iltaa kohden vaimene.

Tulee mieleeni opetuslasten ja Jeesuksen venematka! Opetuslapset pelkäsivät ja Jeesus nukkui! Käsittämätön kertomus, miksikö, no inhimillisyytensä vuoksi. Kyllähän mekin mitä milloinkin pelkäämme, huolimme ja suremmekin ja kuitenkin Jeesus on meissä Pyhän Henkensä kautta. Ja taivaalta me emme ole hädässä emmekä hukassa. Minä uskon että kaikki hetkemme ovat siellä tiedossa.

Tänään minä jaksan sen uskoa, että kaikki mikä minua kohtaa kiinostaa Taivaan Valtiasta.  Usein olen kuin opetuslapset peloissani. Ja usein myös huolissani kun asiat eivät järjesty. Mutta mikä armo ja etuoikeus on saada omistaa ”Elämän ja kuoleman Kirja” Raamattu, Pyhän Jumalan Iankaikkinen Sana joka luo rohkeutta antamalla voimia ja uskoa kulloiseenkin elämämme hetkeen.

”Koettelee muttei hylkää Herra” Sopii kertomukseen Jobistakin. Kuinka suuri olikaan Jobin usko. Minulla ei ole sellaista mutta usko kuitenkin. Kuinka kiitollinen olenkaan, vaikka tähänkin kauniiseen päivään liittyvää harmia on kerääntynyt vähän ylimääräistäkin. Mutta ehkä juuri sekin ettei suunnitelmat toteudu ajallaan ja joutuu odottelemaan ja turhautumaan, on opiksi, vaikka se ei siltä todellakaan tunnu. Ei ole kyse isosta asiasta mutta pitkään jatkuneesta joka ei meinaa millään korjautua.

Usein kun suunnitellut asiat vaan junnaavat paikoillaan mietin sitä kaunista lausetta jota pidän seinälläni: ” Mitäpä maailman pölyistä harteilla kun matkallaan on nähnyt kaikki tienvarren hohtelevat lehtoniityt ja itse lähteensilmän”. Niinpä, juuri tänään katselen sinistä ”kesätaivasta valkoisine pilvenhattaroineen” vaikka onkin syksy ja  ulkona olevaa väriloistoa parhaimmillaan ja ajattelen:” aikaa on ja päiviä, jonain päivänä sekin asia joka nyt on pitkään hiertänyt on, ehkä järjestynyt”.

Aina on ihmisen elämässä huonoja ja hyviä aikoja ja päiviä. Mutta Jumala on ja Hän on ihmeitä tekevä! Ei mikään muu olekan niin tärkeää kuin että Jeesus on ”purressamme”. Ja vaikka hän näyttääkin nukkuvan, Hän tietää kaiken. Hänellä on rauha jonka Hän voi jakaa meillekin. Kuinka suuri onkaan se Armo jossa saamme päivittäin elää!

” Halki elinpäivieni tieni Hän on avannut, riemut, murheet matkalleni viisaasti on jakanut. Vaikeinakin päivinä Herra oli lähellä, rakkauden voimin kantoi, murheeseenkin toivon antoi”!

Siitä, Herra, tahdon kiittää, yli kaiken tänäänkin, että uusi armo riittää, kantaa sanoin siunaavin. Seurakunnassasi saan nyt jo osan autuaan. Hoida tieni hallussasi että säilyn lapsenasi!” VK. 470 1 ja 4

Kummallinen otsikko josta muistan kyllä kirjoittaneeni aiemminkin mutta en tällä otsikolla. Vuosikymmeniä sitten heräilin, samoin kuin nykyäänkin, aina silloin tällöin aamuyöstä, jokin asia tai säe mielessäni. Kun vielä runoja kirjoittelin se saattoi olla jokin vihje runon aiheeksi, nykyään se on jokin Raamatun lause, vanhemmasta käännöksestä, uutta en ole oppinut. Enkä ehdi oppiakaan, ja siksi olen kiitollinen Jumalalle että osaan edes vanhaa käännöstä ulkoa Henkeni ylläpitämiseksi!

Niin oli tälläkin menneellä viikolla. Puoliunessa tulivat mieleeni sanat ”Minun armossani on sinulle kyllin, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa”! Heräsin hetkeksi saadakseni tuon lauseen kirjoitettua muistiin, koska  tiedän etten olisi sitä välttämättä enää aamulla ehken muistanutkaan ja se olisi harmittanut!? Lause sisältyy toisen Korinttilaiskirjeen 12 lukuun 9 jakeeseen. Olen lukenut sen molemmista käännöksistä, mutta tykkään sen tuossa ulkoa muistamassani muodossa.

Jostain syystä huomaan kirjoittelevani nykyisin täällä ”taivaalla” armosta toistuvasti? Ehkä se johtuu ikääntymisestä? Kun elämä on ollut vaikeaa jo lapsesta lähtien ja jatkunut yhtä vaikeana, niin senkin olen todennut ettei ikääntyminen asiaa auta. Päin vastoin. Tämä aika kaikkine uusine ”virtauksineen”, koneineen jne. on vaikeaa ja stressaavaa ainakin minulle, ehkä muillekin ikääntyville, jotka olemme aivan toisenlaisen ajan ihmisiä. Eräässä iskelmässäkin aikoinaan kyllä jo laulettiin ”Kaikki muuttuu, kaikki muuttuu, ei entiselleen mikään jää, niin paljon turhaa..” Jne. Se oli vain iskelmä enkä siitä sen enempää, mutta näin on maailma muuttunut.

On vain yksi joka ei muutu vaikka sitä muutettaisi kuinka ihmismielten mukaiseksi. Minäkin tässä toistan vanhaa itseäni, mutta SANA jonka Jumala on lähettänyt ei muutu, ei milloinkaan! Se pitää maailman loppuun asti ja sen jälkeen HÄN LUO uudet taivaat ja uuden maan. Siksi Herran Jeesuksen ja Jumalan Sanan tunteminen ja ulkoakin oppiminen on tärkeää, että tietäisimme alun, sen mitä nyt on, ja lopun kaikesta mikä on ja tulee olemaankin. Jumalan Rakkaus ja Armo ei Jätä ketään ulkopuolelle ei meitäkään joiden tuki ja turva on jäljellä olevan muistin varassa.

Hän On Sanansa mukaisesti ”Minä Olen”. Hän on heikkojen tuki ja turva! Hän on rakkaus joka etsii jatkuvasti Ihmistä joka puolestaan voi olla ”hukassa” niin ettei vielä tunne Jeesusta. Tai ikääntyessään ei ole aivan varma enää mistään sellaisesta josta ennen on ollut. Tämä maailma huutaa niin kovaan ääneen omaansa että ellei ole turvaa Jumalassa, saattaa todellakin eksyä tämän maailman aatteisiin ja oppeihin. Siksi minäkin tätä nyt kirjoitan, rohkaistakseni kaikkia meitä jotka emme enää tunne kuuluvamme tähän aikaan.

Jumala on Isämme, Jeesus Kristus on ihmiseksi tullut – ollakseen veljemme ja kuitenkin Jumala! Pyhä Henki on vuodatettu oppaaksemme ja on oman tuntomme ääni, joka koko ajan todistaa että Jumalan Sana on Tosi iankaikkisesti! JUmalan Sanasta ei katoa pieninkään piirto, ei edes tässä ajassa vaikka mikä tai kuka toista todistaisi! Jumalalle Kiitos että Hän muistuttaa meitä Sanassaan ja Sanastaan!

Viikonloppuisin kun on omaa aikaa laitan radio Dein auki valmistellessani aamupalaa. Tänä aamuna kuulin osan haastattelusta jossa joku ”rekkamies” oli haastateltavana, niin ymmärsin.? Voi olla että olen väärässäkin mutta joka tapauksessa tulin kosketetuksi ja siitä tämä aihe.

Mieleeni nousi tärkeä sanoma efesolaiskirjeestä, luvusta 2. jae 8 eteenpäin. ” Sillä Armosta te olette pelastetut, uskon kautta, ette itsenne kautta – se on Jumalan lahja. Ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. Sillä ME OLEMME HÄNEN tekonsa; luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä tekoja varten, jotka JUMALA ON edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”!

Kansamme herätysliikkeissä lienee kaikissa ollut tapana ns. todistaa uskoon tulostaan ja joskus olen ajatellutkin että meiltä ev.lut. kirkollisilta puuttuukin jotain olennaista, joka voisi edesauttaa ihmisten herkistymistä Jumalan Sanalle, ja sen vastaanottamista. Sillä usein vilpitön ja aito todistus ihmisen kääntymisestä Jumalan ja Sanansa puoleen tapahtuu todistusten koskettavuuden ja Pyhän Hengen vaikutuksen kautta.

Kirjoitan suoraan, koska elämme vaikeita aikoja nyt koko maailmassa. Eikä ole tärkeämpää kuin kuulla ja ymmärtää mikä on  ihmiselle ja myös koko Jumalan luomalle maailmalle tärkeintä tässä ja nyt. Elävä usko joka uudestisynnyttää ihmisen ja muuttaa koko hänen elämänsä ja usein myös lähimmäisten.

Kuinka suuri ja ihmeellinen onkaan se Armo joka ihmisen synnyttää uudesti! Tuo radio haastattelukin oli todistus siitä. On harmi etten kuullut sitä kokonaan enkä muuta saanut tietooni kuin että miehen nimi taisi olla Esko (?) Mutta joka tahtoisi tuon haastattelun kuunnella niin kannattaisi etsiä se Radio Deistä.

Oma elämäni on nyt ollut jo pidemmän aikaa yhtä huolta ja murehtimista. Ei tahdo millään löytyä helpotusta arkeeni ja koronan lisäksi avustajien puute tekee elämästäni raskaan. Kaikki tarjokkaat eivät tähän toimeen ole sopivia, eikä kaikilla ole ajokorttiakaan, että voisivat avustaa minua asioilleni. Kun elämä käy niin raskaaksi ettei ole enää edes sen verran normaalia kuin se voisi olla, niin helposti unohtuu että Jumala ON! Ja kun Hän On varjellut tähänkin asti niin eikö HÄN jonain päivänä auttaisi myös arjessa ja avun tarpeessa.

Mieleeni tulee monia sellaisia runon pätkiä ja lausahduksia jotka sopisivat nyt juuri minunkin elämäni tilanteisiin. Ja vain yhden laitan tähän:” Olen väsynyt lauluni valheeseen, Herra tee minut lapseksi jälleen. Tahdon tuoda soittoni särkyneen Suurelle virittäjälleen” On Leinoa. – Eli mikä on nyt minun elämäni valhe? Se ettei Jumala kuulisi hätääni ja näkisi avuntarvettani ja ettei tähän löytyisi apua. Aivan maallisesta avustakin on siis kyse.

”Että he yhtä olisivat” On Jeesuksen, Herramme ja Vapahtajamme ylimmäispapillinen rukous. Tähän on hyvä vedota ja uskoa, vaikkakin tämä rukous on ennen kaikkea tarkoitettu uskovien yhteyteen vedota. Mutta voi sen yrittää sovittaa myös tavalliseenkin elämään. Jumalan ihmeellinen armo kattaa kyllä senkin. Hän On Kaikkivaltias! Pyhä Henki muuttaa, uudistaa ja puhdistaa ihmisen sydämen, mielen ja elämän. Ja kun tämä tapahtuu ihmiset alkavat muuttua pikku hiljaa sellaisiksi kuin Jumalan tahto itse kunkin kohdalla on.

En tiedä tuliko tästä ollenkaan sellainen kuin piti? Mutta Herran Henki on kaikille tarjolla! Kun ihminen saa ymmärryksen tästä hänestä tulee uusi luomus,. ”Katso vanha on kadonnut ja uusi sijaan tullut”, sanoo Herra. Valtava ja ihmeellinen Armo! Sinunkin kanssasi ystävä joka voit olla yhtä ahtaalla nyt kuin joku lähimmäisesikin. Jumalan Armo ja Rakkaus olkoon meidän kaikkien, jotka arkemme ahdistuksissa väsymme, kanssa nyt ja aina elämämme loppuun saakka, aamen.

” Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä käydä uuteen aikaan nyt. Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän Itse meille rauhan valmistaa. Suo Herra toivon kynttilöiden loistaa. tyyneksi. lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän voit pelon poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo!!” virsi 600

Paljon on ollut vastoinkäymisiä, huolta ja murhetta, mutta oli niin ihana rukoushetki kaikesta huolimatta tyttäreni kanssa että tämä vanha hengellinen laulu alkoi soimaan mielessäni! Mistä siis kyse, mistä on siunattu varmuus? Tästä:” Jeesus on mun!” Oi mikä riemu on pelastetun! Jumalan lapsi, perillinen, verellä pesty oon Jeesuksen!

”Tämä on laulu sydämeni, Ylistän Herraa ainaisesti! Tämä On Laulu Sydämeni, Ylistän Herraa ainaisesti!” Miksikö? Koska laulu jatkuu:” Nyt oma Herran olla mä saan. Sieluni kiitosta on tulvillaan. Enkelit ensin julisti sen, sanoman rauhan rakkauden.”

Ja mihin se johti:” Seurassa kuljen nyt Jeesuksen Hänessä onnen sain taivaallisen! Riemuiten ootan tuloansa. Kätketty olen Armossansa” – Tämä On Laulu Sydämeni, Ylistän Herraa ainaisesti.

Kuinka ihana Hän onkaan ja kuinka ihmellinen Hänen rakkautensa ja armonsa aivan tavallista ihmistä kohtaan! Sellaista kuin minäkin olen, – en mitään! Ja kuitenkin Hänen Armonsa on tullut kohdalleni ja jäänyt minuunkin asumaan. Hän Ei ole katsonut kaikkea vajavuuttani eikä minua ”ei minään” vaan lahjoittanut toivon ja uskon ikuisesta elämästä vailla tämän maailman tuskia, huolia ja kipuja.

Antanut ihanan tyttären jonka kanssa rukoilla ja kohdata Kaikkivaltiasta Herraa Jumalaa. ”Ei mikään niin voi virvoittaa, en muusta iloani saa” lauletaan virressäkin ja se on totta, kaiken arjen paineen alla ja kehon kivuissa ja esteissä. On ihana tietää että on menossa kohti parempaa. Saa odottaa täydellistä elämää, vailla jokapäiväisiä huolia, murheita suunnittelemista jne.

Sekin on hyvä, että tiedän Herrani näkevän missä kaikessa kamppailen avuntarpeitteni kanssa. Kaiken Hän tietää, Kaiken Hän näkee ja kuulee. –  Sallii kuitenkin? En sitä ymmärrä, mutta elän Uskossa ja Toivossa että Hän tietää myös milloin pääsen rauhaan. Ja sitä ennen Hän pitää minustakin huolen kuten lähimmäisistänikin.

Sinustakin rakas seurakuntamme sisar ja veli. Vaikka emme vieläkään, jos enää koskaan, pääsekään lähikontaktiin juuri ollenkaan. Hän on tämän kaiken sallinut. Ja vaikka lopullinen tulevaisuus onkin Taivas, sitä ennen saattaa tulla vieläkin pahempia aikoja. Mutta Hän on:”MINÄ Olen”! Hänen on Voima ja Valta! Iankaikkisesti Aamen.

Kiitos Jumalalle Rakkaudestaan, Armostaan ja Siunauksistaan! Herramme Jeesus Kristus, läpi Taivaitten kulkenut, olkoon meidän kanssamme tänään, huomenna ja iankaikkisesti! Aamen.

Tätä kaikkea oli Hilja Aaltonen joka eli hyvin vanhaksi. Kuutisen vuotta yli sadan, muistaakseni? Laskemattomat ovat hänen kirjoituksensa, kirjansa, runonsa ja puhujamatkansa. Joku tuntee ja tietää ne paljon paremmin kuin minä, mutta on yksi runo jota hän kertoi äitinsä rakastaneen, tai ainakin se oli ollut hänen äidilleen tärkeä.

En tiennyt mikä hänen äitinsä sairaus tai vamma oli? Sen verran nuorempaa polvea Hiljan suhteen olen? Mutta se runo jota Hilja kertoi äitinsä rakastaneen on ollut minullekin –  nuoruudessani varsinkin  erilaisuuteni takia merkittävä. Olen usein ajatellut sen blogiini jossain yhteydessä kirjoittaa, mutta tullut sitten sen sisällön vuoksi aralle tunnolle. En tiedä kuinka syvä usko Hiljan äidillä oli, mutta Hiljan oma usko kantoi häntä loppuunsa asti. Silti hän uskalsi kertoa äidilleen tärkeästä runosta. Joka siis on V.A. Koskenniemen kirjoittama ja nyt siis tässä. Ei runomitassa, niin kuin se ei ole Koskenniemen kirjassakaan.

”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevan rinnallas toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen kaltaises – vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut pois. Kylmä on ihmisen mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok katoaa, kun sitä kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksi kyynelees itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.”

Minullakin on ollut ystäviä jotka ovat tästä runosta tykänneet, jopa niin, että yksikin muisteli sen olevan Raamatusta.? Muutamia kertojakin sain hänelle siitä muistuttaa että se on vain runo. Kuvaa kuitenkin sellaisen ihmisen kokemusta ja sisäistä maailmaa, joka ei vielä ole henkilökohtaisessa/ sisäisessä maailmassaan, uskossa elävään Jumalaan. En minäkään enää uskoon tulemiseni jälkeen, n. 48 vuotta sitten, voi tätä runoa allekirjoittaa, sillä Elävä Usko poistaa yksinäisyyden ihmisen sisimmästä. Uskossa ihmisellä on aina sisäinen lepo ja varmuus siitä ettei tarvitse koskaan kokea olevansa aivan yksin ja hylätty.

Tunteet voivat kovissa elämän myrskyissä ja hylkäämisissä kyllä hetkellisesti myllertää sisintä. Mutta jos ihmiset jättävät ja hylkäävät, tai esim. tulee tällainen pandemia kuin nyt on, ettei voi lähimmäisiään lähestyä voivat tunteet olla ajoittain raskaat ja ikävät. Mutta tunteet ovat toista kuin Jumalan Sanan totuus ihmisen sisimmässä, se Voittava Voima joka Sanaan sisältyy

HÄN, JEESUS, sanoi lähettävänsä omilleen, ja kaikille jotka tahtovat vastaanottaa ”toisen puolustajan”, Pyhän Hengen olemaan meidän kanssamme elämämme loppuun saakka. Kaikissa vaiheissamme. Ja totisesti Hän On. Niin moni kärsivä kristitty on tästä ollut ja on todistamassa. Ei ole elämä helppoa, mutta ei voikaan olla. Kärsimys kuuluu tähän maailmaan, jokainen saa siitä osansa, kukin tavallaan.

Mutta meitä auttakoon ja lohduttakoon se että ” Hän oli kaikessa kiusattu kuten mekin, mutta ilman syntiä”! Ja jatko on tulkittavissa niin että tuo lause muistuttaa Vapahtajamme oloa kiusattuna ja sen vuoksi mekin voimme kiusaukset kestää. Vaikka se olisi ikävä ja yksinäisyyden kokeminen. Muistetaan Jeesusta Getsemanessa:” Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon!” Meillä on läpi Taivaiden kulkenut Jumalan Poika ja Jumala joka voi ja tahtoo meitä auttaa ja rohkaista. Yksi tämän rohkaisun muoto ovat toiset kristityt, iankaikkinen Jumalan sana ja psalmit! Ja vielä se Saarnaajakin lohduttaa että ”kaikella on määräaikansa” Kaikella!

Psalmi 66 kumpi käännös vaan ja psalmista 68 jakeet 10 ja 11

Tällainen nimi on Philip Yanceyn kirjalla. Olen lukenut sen joitakin kertoja ja nyt uudelleen. Tämä painos on vuodelta 1998! Luinpa kuinka monta kertaa tahansa, aina se vie parannuksen paikalle ja kyyneleihin! Armo vaikuttaa. Kuinka onkin niin mahdollista vuosikymmenien uskossa olon aikana kadottaa elämänsä tärkein asia!? ARMO! Jumalan käsittämätön lahja ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilölle. Muistan kun luin tämän kirjan edellisen kerran joduin tilille itseni kanssa ja itkemään omaa kelvottomuuttani!

Jumalan edessä ja ihmisten. Jumala On Rakkaus, suurempi kuin voin koskaan ymmärtää ja siksi pyydänkin Häneltä armoa ja anteeksiantamusta. Kyselen todellakin itseltäni Jumalan Armon edessä, olenko mitenkään kelvollinen Hänen Pyhälle Ehtoolliselleenkaan?

Tunnen itseni kelvottomaksi ja kuitenkin juuri meille kelvottomille Hän on Tarjolla. Hän Kristuksen Jeesuksen ansiosta! Philip kirjoittaa kirjansa takakannessa:” Emme voi tehdä mitään, millä saisimme Jumalan rakastamaan meitä enemmän. Emme voi tehdä mitään, millä saisimme Jumalan rakastamaan meitä vähemmän.”

Kirjassaan hän kertoo kaikista sellaisista ihmisistä, jotka ovat unohtaneet itsensä palvellakseen lähimmäisiään Jumalan tahdon mukaisesti itsensä unohtaen. Maailmassa on todellakin monia sellaisia joiden nimi on heistä itsestään riippumatta noussut ihmisten tietoisuuteen ja ainoastaan siksi että he ovat unohtaneet itsensä, palvellakseen Jumalan luomia ja toivottomiksi luokiteltuja syntisiä lähimmäisiään.

Sellaisia kuin mekin, ns. kunnon ihmiset oletamme olevamme. Jumala Varjelkoon ettei kenellekään kävisi niin että omavanhurskaus pimittäisi meiltä totuuden itsestämme ja Jumalan Valtavasta Armosta, Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme.

En ole koskaan voinut kuunnella esim. laulua Amazing grace ilman kyyneleitä ja jonkinlaista häpeää?! Niin juuri sillä Armo koskettaa, koskettaa ja kertoo totuuden ihmisestä ja Jumalasta. Sillä tosi on että hyvänkin elämän mielestään elänyt ihminen tarvitsee ARMON. Käsittääkseen olennaisen!

Ihminen voi kaikessa kunnollisuudessaan luulla aivan oikeasti olevansa ihan hyvä, jos sitä edes ajatteleekaan, mutta laulun sanat ja totuus ihmisestä puhuvat toista. ”On Armo suuri ihmeinen. Se muutti sydämen. Mä kuuro sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla nähdä voin”!! Näin tapahtuu silloin kun Jumalan Henki koskettaa ihmistä ja antaa ihmisen nähdä oman todellisuutensa. Ettei ole muuta tietä kuin tunnustaa olevansa syntisistä suurin. Ja että ainoa apu on Jumalan Armossa vaeltaminen.

Philip Y kertoo monta liikuttavaa ihmiskohtaloa, niin ”hyvistä” kuin ”huonoistakin” ihmisistä. Kuinka Jumalan armoittaa ja kuinka ihminen: Ihminen näkee kurjan ja tuomitsee, pitää itsensä parempana. Mutta Jumala näkeekin toisin, juuri se kurja joka ei ole mitään on Hänen rakkautensa kohde. Hänet Jumala tahtoo pelastaa. Philip nostaa näitä äiti Teresioita yms. yms. esiin ja kertoo heidän elämänsä arvokkuudesta Jumalan maailmoissa. Ja mihin se perustuu!

Nöyryyteen, itsensä alentamiseen samalla tasolla kuin kaikkein kurjimmatkin ovat, voidakseen tehdä Jumalan Tahdon. Rakastaa, palvella, ja unohtaa itsensä. Nuo Pyhät jotka eivät itseään Pyhinä pidä nähdään niin toisin näillä ”savisilmillä” kuin Jumala näkee! Jumalan Pyhät, kuinka kaukana olenkaan heistä! Anna minun sydämeni pohjasta se ymmärtää! Anna anteeksi jos, ja kun olen jotakin sinulle pyhää ja rakasta ihmistä kohdellut väärin.

Onneksi ja kiitos Sinulle Pyhä ja Kaikkivaltias että olet antanut minullekin pistimen lihaani, jotain olen saanut ymmärtää! Auta minua tekemään parannusta ja muuta minussa se mikä on huonoa inhimillisyyttä. Suo minulle taivaallista mielenlaatua, vaeltaakseni edes loppuelämäni lähempänä totuutta ja armon ihmettä. Että saisin Kristuksen tuoksua olemukseeni.

Kirjan lopussa on sydäntä koskettavasti kerrottu tuosta naisesta joka tuli kaivolle jossa Jeesus pyysi häneltä juotavaa. Yritän lyhyesti lainata: ”Hämmästelen sitä, miten lämpimästi Jeesus suhtautui ihmisiin joista näkyi kaipaus!”. Kaikki me tiedämme tuon kohtauksen kuinka se meni, mutta Philip kirjoittaa lisäksi Jeesuksen sanoillaan tarkoittaneen:” Minä vaistoan, että sinulla on kova jano”…ja tarjosi naiselle elävää vettä, joka tyydyttäisi janon lopullisesti.

Ja vielä lopuksi. Philip:” Yritän tavoittaa Jeesuksen asenteen kohdatessani tällaisen ihmisen, jonka elämäntapaa en hyväksy. Sanon itselleni:” Tällä ihmisellä on varmasti kova jano”…Armo opettaa, ettei Jumala rakasta meitä sen vuoksi, millaisia me olemme, vaan sen vuoksi, että Jumala on sellainen”!

Jumala on ainoa oikea Rakkaus ja Armo. Jumala auttakoon että joskus osaisin olla ja elää Hänen tahtomallaan tavalla, edes hetken kun joku sitä tarvitsisi!? Tätä pyydän Vapahtajani Jeesuksen nimessä ja veressä! Aamen.

Muutama päivä sitten miettiessäni meidän ihmisten käyttäytymistä toisiamme – ja itseämmekin kohtaan, tuli mieleeni monta Raamatun lausetta. Ensimmäinen 1 Mooseksen kirjasta jossa Jumala kertoo luomisesta. Myös ihmisen, ja sanoo luoneensa meidät ”omaksi kuvaksensa”, jatkaen kuin vakuudeksi, ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät” Ja myöhemmin ”lähes Jumalolennoiksi” psalmissa 8:6.

Tämän jälkeen tai samanaikaisesti ajattelin miksi ihmiset kohtelevat toisiaan niin kuin kohtelevat? Miksi valehdellaan ja vahingoitetaan toista ihmistä, panetellen ja pahaa puhuen yms. Tietysti se on syntiinlankeemuksen seurausta. Olen kuitenkin huomioinut senkin mitä heikko itsetunto ”yleensä” voi saada ihmisissä aikaan, jos toinen ei eläkään samoin kuin itse, tai on jotenkin muuten erilainen! Ihminen katsoo ulkokuoreen, Jumala ihmiseen.

Erityisesti, vakaumuksensa mukaan toisin elävä herättää ympäristössänsä kielteisiä tunteita!!! Tästäkin löytyy Jumalan Sanan kohtia! Nämä ns.itsetunto kysymykset ja ajatukset, johtivat minut psalmien ääreen. Monenkin psalmin, mutta otan tähän nyt sen joka ensin tuli mieleeni!

Ps.139 kokonaisuudessaan mutta nostan esiin erityisesti jakeen 14:”Minä kiitän sinua siitä että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää”!!! Tähän samaan sarjaan ja ajatukseen voi lisätä psalmeja enemmänkin esim. Ps.8: 4-6 esim. Ps.18 pitkä psalmi mutta ihana, vaikkapa 31-33 ja lisää 36-37 jne. Kaiken yllä on Jumalan erittelemätön rakkaus ja tarjolla armo jokaiselle ihmiselle. Jumala rakastaa ihmistä, mutta miksi se ei saa sijaa ihmisissä?!

Jumala, Isä ei ole koskaan ajatellut hyljätä luotujaan, joskus tosin katui luoneensa ihmiset. Se oli silloin kun hän päätti vedenpaisumuksesta. Mutta kukaan ei koskaan ole, eikä tule, rakastamaan luotujaan niin kuin Jumala. Ja Hänessä ollen Hänen ainoa Poikansa, meidän Vapahtajamme, Jeesus Kristus. Hänessä meillä on kaikki, ja jos ihmiset ymmärtäisivät Jumalan armon ja rakkauden he käyttäytyisivät toisin toisaan kohtaan. On siinä opettelemista meillekin jotka tunnemme ja uskomme Jumalan Sanan!

Mitä siis yritän ilmaista? Ytimenä lienee Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ja lähimmäisen rakkaus joka kumpuaa siitä lähteestä jossa on ”Elävä Vesi”! Jumala on Rakkaus ja me olemme rakastetut! Eikö tämä ole sitä armoa joka saa meidät käyttäytymään sen armon mukaisesti, Jumalan rakkauden auttamana. ?

Olen vain huomannut, pitkän elämäni aikana, kuinka vääryys sattuu, ihmisten takanapäin puhuma valhetieto ja sen mukainen käyttäytyminen! Joka sitten saattaa johtaa siihen että väsyy itsekin sen pahan voimaan joka ympärillä vallitsee,  Eikä itsekään enää jaksa vastata pahaan hyvällä. Puhumattakaan lähimmäisensä rakastamisesta.

Tulipa pitkästi, ja piti vain kirjoittaa että ihminen, Sinä ja minä ja me, olemme Jumalan suuresti rakastamat ja hyväksymät. Hän katselee meitä Poikansa kautta! Hän, Poika. kärsi ihmisten tähden että meillä rauha olisi ja että Pojan kautta me voisimme hyväksyä itsemme ja toinen toisemme, silloinkin kun meistä puhutaan valhetellen kaikkinaista pahaa, ja meitä kiusataan kaikin mahdollisin tavoin, ja ennen kaikkea puhumalla meistä valhetellen kaikkinaista pahaa!.

Muistetaan silloinkin että Sinua, minua ja meitä kaikkia on rakastettu luomisesta lähtien ja loppuun asti rakastetaan! Sen todistaa Jumalan Sana! Jumalan Rauhan toivotuksin, aamen!

” Suo puhallus  helluntaituulen minun syömmeni kynttilään. Sano Herrani, että mä kuulen, voitko sammuneen sytyttää?! Suo kipinä Henkesi tulta, näet alttrin kylmän tään. Isä, Pyydän: Nyt puhdista kulta. Minä itkien eteesi jään!

Mä tahtoisin hehkuen palaa, Sinut tuntea yksin vaan! Tuli kastetta Henkeni halaa! Milloin uudeksi muuttua saan? Jään jalkaisi juurehen, Herra, viivyn itkien edessä Sun. Olet luvannut Sanassa kerran Itse Siunata ahdistetun!

Olet luvannut Sanassa kerran Itse Siunata ahdistetun!

Kiitos Helluntaista Herra! Kiitos voimastasi, puhdistavasta liekistäsi ja rukouksien kuulemisistasi. Kiitos että Olet, kiitos ettet hylkää vaan aina uudelleen muistutat itsestäsi ja vastaat meille, jotka sinua avuksemme huudamme! Virvoitat, vahvistat, annat uutta ja todistat itsestäsi:” Uusi on sijaan tullut”!

Me olemme kuin ilta ja yö joka Sinun aamun valoosi saamme herätä ja uskoa että edessämme on uusi päivä, joka kirkastumistaan kirkastuu täyteen päivään saakka! Sinun tulemisesi päivään ja ikuiseen, täydelliseen elämään! Josta huokaus ja kaipaus ja kaikki elämämme taakat ovat unohtuneet ja saamme elää ikuisessa valossa! Sinun rakkautesi ja armosi valossa!

” Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen jossa he istuivat! Ja he näkivät ikäänkuin tulisi kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täyteyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi”!.. Apt.2. 1-4

Jumala on uskollinen Hän ei armolahjoaan eikä kutsumistaan kadu! Saamme jatkaa Tietämme maailman myrskyistä huolimatta Jumalan Armon ja Kristuksen täytetyn työn ansiosta ja Pyhän Hengen ohjauksessa ja suojeluksessa, kaikessa luottamuksessa Jumalan Sanan lupauksiin. Kiitos Armon ja Rakkauden Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Aamen

Sen verran on nyt tapahtumia ja ajatuksia kertynyt että on vaikea osata päättää mistä aloittaa ja mihin lopettaa.

Muutamia aikoja sitten olisin kirjoittanut aiheesta Mies Ääni ja Kolmas Linja!? Uutisissa kerrottiin nimittäin että Fredi, Matti Siitonen on kuollut. Hän on ollut yksi niistä laulajista jotka ovat vedonneet minuun. Hyvä ihminen, loistava ääni ja koskettavat sanat lauluissaan, mies, jollaista toista ei tietenkään voi olla!

Sanoituksissa myöhemmillä vuosillaan syvenevää sanomaa, jos ei aivan Raamatullisesti hengellistä, niin henkistä kuitenkin. Ja tuo Kolmas Linja liittyy siihen että nuoruudessani asuin myös siellä ja sitten huvitti kun tuo laulu tehtiin ja julkaistiin.

Ja sitten tähän päivään, näihin hetkiin, jossa käydään taistelua totuuden sanasta, mitä saa sanoa ja mitä ei! Ihmettelen suuresti kuinka tässä maassa, jossa on sanan ja ilmaisun vapaus ja demokraattinen oikeusjärjestelmä, voidaan edes harkita tuomiota siitä että joku vetoaa mielipiteessään Jumalan Sanaan Raamatussa!

Tässä mahdollisessa tuomiossa ei ajatella yhtään sitä mihin tuomion langettaminen voi oikeasti johtaa.?! Eikö meillä ole esimerkkejä diktatuurisesta hallinnosta aivan rajojemme ympäristöstä. Sellaistako me haluamme?! Miksi sukuni miehiä kuoli tätä rakasta Isänmaatamme puolustaessaan jos haluamme tänne sanan vapaudesta luopumisen. Sillä JOS Päivi Räsänen ei saa lainata Raamattuun kirjoitettua tekstiä julkisesti ja ilmaista omaa mielipidettään siitä, niin se kosketta perusoikeuksiamme tässä maassa, tässä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistysvaltio?!

Minun tukeni, lohtuni ja viisauteni (?) jos sitä on, perustuu Jumalan Sanaan josta sanotaan ettei siitä katoa pieninkään piirto koskaan. Ei ajassa eikä ikuisuudessa. Jumalan Sana on Pyhä se on ”Niin ja Aamen” ! Olen juuri lukenut itselleni vahvistukseksi Paavalin ensimmäistä kirjettä Roomalaisille. Se on ihana! Vanhan käännöksen alkuselityksessä kirjoitetaan mm. verraten nyt tähänkin hetkeen seuraavasti!

Selitys mistä kirje kertoo kuuluu:” Paavali kirjoittaa että evankeliumin kautta tulevat vanhurskaiksi ja pelastuvat ne, jotka uskovat! Ja kun pakanat eivät kunnioittaneet Jumalaa vaan sen sijaan palvelivat luotua Luojan sijasta niin Jumala hylkäsi heidät vajoamaan yhä syvemmälle turmioon! Tämä on siis selitys siitä mitä Paavali tässä ensimmäisessä kirjeessään tulee opettamaan Roomalaisille. Kannattaa lukea, on kuin tätä aikaa!

Minä uskon ja luotan siihen että useimmilla suomalaisilla on lähes kaikilla omat Raamatut, mutta muutama kohta tästä kirjeestä. Jakeesta 16:” Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se ON Jumalan Voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, siten myös kreikkalaiselle! Ja koskee meitä kaikkia muitakin!

Paavali jatkaa: Jakeesta 17″: Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on Vanhurskas on elävä uskosta”! Ja vielä yksi lainaus ja sitten ota oma Pyhä Raamattusi ja ala lukea! Jae 18:”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaaan, niiden jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa (19) sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää on ilmeistä heidän keskuudessaan, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut”!

Ja kuinka hän on sen tehnyt? jae 20:” Sillä Hänen näkymätön olemuksensa, Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissaan tarkkaillaan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa”! Enkä voi olla vielä lisäämättä tätäkään, niin se minua ruokkii! ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…”!

Oi kuinka selkeää, hyvää ja rakastettavaa onkaan Jumalan sana niille, jotka sen uskovat! Kunpa ihmiset tietäisivät mikä rikkaus ja rakkaus Jumalalla sanoissaan ja teoissaan on meitä ihmisiä varten. Nyt minua taas itkettää ja eiköhän tässä jo olekin tarpeeksi?! Kuinka suuri onkaan meidän Jumalamme ja hänen armonsa! Meillä on tulevaisuus ja iankaikkinen Toivo Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa Vapahtajassamme! Kuinka tahtoisinkaan tämän tulevan ihmisten tietoon ja ymmärrykseen!

Ainakin yritin, kiitos, ylisty ja kunnia Jumalalle!