Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Jumalan tahto ja todistaminen

Otsikon aihe nyt tavalla ja toisella näyttää ja tuntuu olevan ikäänkuin ”ilmassa”.? Rukoilen että osaisin kirjoittaa oikein ja mahdollisimman ymmärrettävästi maailman tärkeimmästä asiasta. Pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. –  Jos, joku ei vielä tätä tietäisi.

Joka tapauksessa. Siitä lähtien kun Jeesus aloitti toimintansa, hän kehotti opetuslapsiaan todistamaan kuka Hän on. Kertomaan tulevasta Jumalan Valtakunnasta, ihmisten iankaikkisesta elämästä, uskosta ja toivosta Hänessä, Jumalan Pojassa. Kehotti lähtemään kaikkeen maailmaan todistamaan ilosanomaa siitä kuinka paljon Jumala maailmaa rakastaa. On antanut ainoan Poikansa ettei yksikään, Joka Häneen Uskoo, hukkuisi vaan saisi iankaikkisen elämän.

Johannes kertoo evankeliumissaan kaiken minkä tarvitsemme tietää, ymmärtää ja uskoa, voidaksemme elää tässä ajassa uskomme ja toivomme säilyttäen. Lähimmäisistämme huolta kantaen, heitä rakastaen ja puolestaan rukoillen. Sen tähden meidän on synnyttävä uudesti Pyhästä Hengestä ja saada Hänen täyteytensä konkreettisesti elämämme voimaksi. Kuullaksemme ja ymmärtääksemme Jumalan tahdon ja tehdäksemme kaikkemme Hänen Valtakuntansa ja lähimmäistemme, hyväksi.

Kuten olen kirjoittanut, kasvoin ev.lut uskoon kodissa jossa käytiin kirkossa, lapset kastettiin, pyhäkoulua ja ripillä käytiin. Iltarukoukset ”luettiin” jne. Minä olin uskovainen lapsi ja aikuisuuteen asti luulin että kaikki on hyvin siinä suhteessa. Mutta tulivat ne vaikeat vuodet joissa hätä ja tuska oli suuri, pelko hallitsi yötä ja päivää, eikä mikään entinen auttanut. Hain apua kirkostakin, mutta en löytänyt. Oli kuitenkin yksi kirja jota olin ”aina” lukenut, – ja luullut ymmärtäväni.
Raamattu.

Hirveän tuskan ja pelon vallitessa eräänä iltana ja hädissäni otin käteeni Raamatun ja tapahtui minulle täysin käsittämätön ihme. Yht´äkkiä ymmärsin toisin kuin ennen mitä luin! En osannut sitä selittää mutta Jumalan johdatuksesta löytyi ihmisiä jotka osasivat sanoittaa tapahtuman Raamatullisesti. Olin saanut kokea Helluntain ihmeen! Vaikka isieni kirkko on minulle rakas, rakkaaksi ja elämääni ylläpitäväksi tuli myös Helluntai. Se ei suinkaan parantanut avioliittoani, päinvastoin pahensi. Mutta Jumala Kaikkivaltias antoi Voiman ja viisauden. Auttoi keksimään myös keinot selvitä ja joskus salaa päästä tapaamaan uskoviaan.

Näistä olen aikaisemminkin täällä kirjoittanut, mutta nyt, kun on aika uskovien oikeasti ymmärtää koota voimansa olla totisesti yhtä, maailmasta selvitäkseen ja mahdollisimman monien ihmisten pelastumiseksi, iankaikkiseen elämään Jumalan tykönä kirjoitan vielä kerran. Suuresti iloitsen ja kiitän Jumalaa että meidän ev.lut. kirkkoonkin on tullut henkilökohtaisesti elävään Jeesukseen uskovia ihmisiä ja meillä on myös kirkon johdossa ilmeisen hyvä arkkipiispa ja piispojakin!

Jumalan tahto täyttyy siinäkin että sopu on löytynyt helluntaikirkkojen ja ev.luterilaisten kesken. On anteeksi pyydetty entisiä ja anteeksi annettu siunausten kera! Jumalan tahto täyttyy, että me yhtä olisimme. Ja vielä.

Olen seurannut piispa Teemu Laajasalon ympärillä olevaa kohua. Viime sunnuntaina tuli Jumalan palvelus H:gin tuomiokirkosta ja oli koskettava! Ajattelin, ja sanoin tyttärellenikin, ettei ole ihme, kun alusta alkaen Teemu piispa on joutunut kielteisen uutisoinnin kohteeksi ja häntä vastaan hyökätään. Se on kaikkien Jumalan sanasta kiinni pitävien todistajien osa, aina ja enenevästi, myös nyt.  Me emme pärjää ellei Herra ole kanssamme, emme pysty todistamaan aidosti ja vakuuttavasti ellemme tunne ja tunnusta Jeesusta henkilökohtaisesti ja ota vastaan Pyhän Hengen osallisuutta sisimpäämme.

Johanneksen evankeliumin 14 luvussa Jeesus kertoo mitä me tarvitsemme, toisen puolustajan, totuuden Hengen joka on Pyhä! Hänen kauttaan Hän lahjoittaa meille kaiken ja lupaa oman rauhansa.

Niin sanotuissa ”vapaissa suunnissa” on tapana tunnustaa henkilökohtainen uskonsa, eli todistaa, mitä Jeesus on kunkin kohdalla tehnyt. Meillä ei ole sitä mahdollisuutta, mutta jos olisi, voisi se monia auttaa ja rohkaista löytämään avun jota ei mikään, eikä kukaan muu, voi antaa kuin Hän joka itse on Tie, Totuus ja Elämä.  Jos tänne ”eksyy” joku, joka vielä etsii, suosittelen lukemaan Johanneksen evankeliumin ja etsimään seurakunnan jossa on elävä Henki, julistetaan Sanaa niin kuin kirjoitettu on ja myös toimitaan sen mukaisesti.

Ole rohkea, älä pelkää, meidän Voimamme on siinä että uskomme sen mikä kirjoitettu on, uudestisynnymme ja täytymme Pyhällä Hengellä. Pyhän Hengen kautta, joka on Jeesuksen Kristuksen lähettiläs ja puolustajamme, on niin kuin Hän, Jeesus Kristus itse, eläisi kanssamme. Pyhän Hengen kautta meillä on yhteys Jumalaan ja toinen toisiimme. Ole siunattu! Jumala toteuttaa Sanansa ja tahtonsa.

Mainokset


1 kommentti

Kauneinta Nyt

Jumalan ihmeellinen rakkaus, armo ja luonnon uskomaton väriloisto. Kuin koskaan ei olisi ollut näin kaunista syksyä! Kuin taivaan jalokivien loistoa nämä värit!

Lähdimme metsään tyttäreni kanssa, hän sieniä poimimaan joita sai yli oman tarpeen ja minulle tuli mieleen ystävä joka oli laittanut, muun viestinsä ohessa, tietoa sienimetsästä josta ei ollut löytänyt toivomaansa. Päätimme kotimatkalla käväistä viemässä osan saaliista ystäväperheelle. Josta sitten meille puolestaan tarjottiin heidän oman ryytimaansa tuotteita, perunoita ja porkkanoita, vaihtokauppa siis.

Tapasimme pihalla heidän molemmat poikansa. Nuorempi, joka tuottaa huolta ja tuskaa vanhemmilleen, tuli ulos ensin, tervehti, mutta ei jäänyt tutustumaan meihin. Kun toinen, aikuinen poika, tuli pihalle hän todisti ensisanoikseen olevansa ateisti! Kumpikaan poika ei tunnusta uskovansa. Kun en muistanut tämän vanhemman nimeä, sen paremmin kuin nuoremmankaan vaikka olen kuullutkin, sanoin häntä ”hallelujapojaksi”. Olen kuullut hänen laulavan aivan mahtavasti ”Cohenin” Hallelujan. Musikaalista sukua. Käväisemisemme vaihtui olemiseksi mukavassa ja mielenkiintoisessa seurassa.

Olimme rukoilleet metsästä lähtiessämme ja tunnelma pihalla oli hyvä ja rakentava, viihdyimme puolin ja toisin. Vaikka nimitin tätä nuorta miestä ”hallelujapojaksi” hän ei ottanut pahakseen vaan oli oikein kiva, ja ystävällinen, seurallinen ja huumorintajuinen. Kun hän hyvin varmana todisti ateisminsa koin vomakkaasti ikäänkuin Kaikkivaltias Jumala, kaikkine taivaallisine joukkoineen, olisi puhjennut hymyyn? Olin hämmästynyt tunteistani.

Kotimatkalla olin täynnä sisäistä iloa ja kiitollisuutta?

Kuin olisin leijunut ja minunkin sisimpäni olisi ollut yhtä hymyä ja ylimaallista hyvänolon tunnetta? Minulle tuli vahva ajatus siitä että Jumalalla on yllätys tälle ”hallelujapojalle”, ja jos niin on, hän tulee muistamaan kohtaamisemme ja olemaan ase Jumalan kädessä? En päässyt kotonakaan eroon tästä ajatuksesta päinvastoin. Ajattelin voivan vielä tulla uuden tilaisuuden jossa voin, tai joku muu, sanoa hänelle että Jumalan rakkaus häntäkin kohtaan on jotain sellaista mitä hän ei osaa kuvitellakaan. Kutsuin hänet kappelillemmekin eikä hän kieltäytynyt. Rukoilemme hänenkin puolestaan.

Ehkä joku nyt ajattelee mitä yritän sanoa, miksi tällaista kirjoitan? En tiedä, totuus kuitenkin on että Jumala tahtoo kaikkien ihmisten tulevan tuntemaan Hänet itsensä, Pyhän kolminaisuuden, ja ottamaan vastaan sen pelastuksen jonka Vapahtajamme on meidän puolestamme kärsien valmistanut. Hän kutsuu jokaista ihmistä.

Jumalan kutsu on kauneinta ja ihaninta mitä ihminen voi koskaan kokea, vaikka se tulisi tuskan kautta, vaikka vaikeuksienkin! Ei kannata luovuttaa, ei lakata rukoilemasta omasta eikä toisten puolesta. Jumalan kutsu on kauneinta ja täydellisintä mitä olla voi. Kun ihminen vastaa Jumalan kutsuun hänestäkin tulee kaunis, niin kuin tämän ihmeellisen syksyn väriloisto, vertaansa vailla. Me olemme Jumalan kuvaksi luotuja, kauniita ja rakastettuja hänen ominaan. Nyt ja ikuisesti.

Halleluja kiitos Herran, suuren Voiton ruhtinaan. Halleluja kaikki valta Jeesuksen on kuninkaan! Seurakunta virran lailla päästä viesti valloilleen. Jeesus osti verellänsä. kaikki kansat omikseen.
Halleluja Vapahtaja kuoleman on voittanut. Halleluja nyt on toivo maailmalle koittanut. Kunniaansa Jeesus astui omillensa luvaten. Aina pysyn lähellänne Teitä siunaan, rohkaisen.
Hallelujaa juhlapöytä syntisille valmis on. Halleluja siinä saavat kaikki taivaan ravinnon. Isän luona Jeesus Kristus puolestamme rukoilet. Öin ja päivin ihmiskuntaa armollasi varjelet.
Halleluja kuningasten Kuningas  ja Herramme! Halleluja veljeksemme synnyit tänne luoksemme. Suuruuttasi taivaat soivat seurakunta kumartaa. Ylistäen valtiastaan, Voittanutta Karitsaa!


4 kommenttia

Minä Uskon

Pakko myöntää etten tiedä onko tämä(kään) nyt viisasta, mutta en saa oltua hiljaa.

Kuuntelin tämän aamun radio Dein depatti ohjelman. Siinä keskustelivat piispa Tapio Luoma ja mediapersoona Jari Sarasvuo. Nimet jotka ovat tuttuja, etenkin tuo viimeinen, Jari S. Vähän alkua kuunneltuani, sisimpäni alkoi taistella kuuntelemista vastaan, mutta ajattelin EHKÄ J.S. sanoo jotain uutta. Sellaista joka ei sodi Jumalan ilmoitusta vastaan inhimillisillä viisauksilla?

Jouduin pettymään. Enemmän kuin piispa, äänessä oli Sarasvuo, sellaisten näkemystensä kanssa jotka eivät olleet hänelle uusia, eri asuun puettuja vaan. Joiden uskon todellakin miellyttävän kovasti osaa kirkossa kävijöitä ja useimpia pappejakin tänä aikana. Ei niin, ettei siinä mistä Sarasvuo puhui, olisi asiaakin, vetäähän hänen ”saarnansa” kirkkoihin väkeä salit täysi, mutta uskallan sanoa, senkin takia, etteivät ihmiset enää lue itse Raamattua. Eivät rukoile Jumalaa sydämestään niin että Jumalan tahto tapahtuisi ja ettei eksytys olisi mahdollista.

Piispa Luoma oli hyvin rauhallinen ja ystävällinen. Rakentava ja jopa myötäelävä siinä missä hän jotain pääsi sanomaan. Piispa on kiltti, ja jaksaa ymmärtää!? Piispan asema on luultavasti vaikeampi kuin mikään. Minulle tuli niin huono olo tuosta keskustelusta että tarvitsin lausua uskontunnustuksemme itselleni aivan ääneen ja tietysti itkien. – Näinkö pitkällä jo ollaan!

Kun, koko Ramattu, alusta alkaen kertoo mistä tässä maailmassa ja tulevassa on todella kysymys, niin ei pitäisi olla vaikeaa uskoa että Jumala on ja että Hän on olemuksellaan Kristuksessa yhtä lailla, kuin Pyhässä Hengessäkin. Jeesus ei ollut ihminen, niin kuin Sarasvuo selittää pois, sen Jumaluuden, joka Herrassamme on. Olihan Jeesus ihminen, ihmisestä syntynyt, mutta myös Jumala! Raamattu kertoo hänestä jo luomisessa ja kaiken aikaa vuosituhansien aikana ja tästä eteenkin päin.

 Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönäja Sana oli Jumala! Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaa ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus!”

Ja Johannes jatkaa, valkeuden loistavan pimeydessä jota pimeys ei käsittänyt. Ja sitten Johannes Kastaja, Jumalan lähettämä todistaja, todistamaan tästä iankaikkisesta valkeudesta joka oli tuleva, oleva ja jälleen tuleva. Kuinka valtava totuus ja ihme! Totuus myös se etteivät kaikki ottaneet, eivätkä ota häntä vastaan, vaikka HÄN ON TOTUUS, TIE JA ELÄMÄ!

Kuinka ihana onkaan Johanneksen evankeliumi ja koko sanoma, jonka Jumala on alusta loppuun asti kirjoituttanut niillä jotka ovat Hänet, Jeesuksen, Jumalan Pojan ja kolmannen persoonan, nähneet ja saaneet tämän Kristuksen kanssa elää!  Tämän Vapahtajan!

Sananlaskujen 8 luvussa kirjoitetaan Viisaudesta, joka on ikiajoista ollut Jumalan luona ja joka kutsuu ihmisiä luoksensa, ja mitä viisaus on.
Jakeista 22 lähtien alkaa kertomus Jeesuksesta! Ihana, ihana, ihana! Ja jälleen läpi Raamatun sen loppusivuille saakka! Koko Raamattu kertoo samasta asiasta, ihmisen osasta ja suuresta Jumalasta joka tuli ihmiseksi, mutta ei ollut ihminen siinä mielessä kuin me, jotka olemme luodut maasta. Hän, Jeesus, oli syntyisin Jumalasta ”Tänä päivänä minä hänet synnytin”.  Hän on syntynyt ei luotu.

Minulla ei olisi mitään toivoa ellen olisi Jeesusta kohdannut, eikä muillakaan ihmisillä elleivät kohtaa Elävää Jeesusta ja Usko Häntä siksi, joka Hän on. Vielä kerran  Immanuel, JUMALA kanssamme!

Kävin alkajaisiksi tälle tekstille vilkaisemassa onko aiheesta jo kirjoitettu, kaikkea ei voi muistaa. Ja kuinka ollakaan Laakson Tapiolta löytyi blogi ”Minä uskon yhä” josta lainaan vain tämän eli ”kunhan laukoo tarpeeksi rajuja juttuja”!

Tämä on kokonaisuudestaan erotettu lause ja kannattaa käydä lukemassa se sisältä, mutta minusta tämä lause toteutui tämän aamun debatissa Sarasvuon kohdalla. Vaikka muistaakseni Tapio, siis ei Luoma 😉 on kirjoittanut Sarasvuostakin ja ilmeisesti positiiviseen sävyyn? Ja hänellä, niin kuin kaikilla meillä muillakin on oikeus omaan mielipiteeseemme josta henkilökohtaisesti vastaamme mutta, Jumala sitten lopulta on Hän, joka tietää kaikesta kaiken ja tuomitsee oikeudenmukaisesti. Myös minut.

Omasta puolestani ymmärrän ettemme ihmisinä voi muuta kuin rukoilla  kaikkien ihmisten puolesta, ajattelivatpa mitä tahansa. Niiden jotka eivät usko, mutta ennenkaikkea myös meidän, jotka uskomme kokonaisuudessaan Raamatun sisältävän sen mikä/kuka ainoana voi ihmisen pelastaa. Eli niiden jotka uskovat todeksi Hänet jonka nimi on Immanuel Jumala kanssamme: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Nikealaisittain:
Me uskomme yhteen Jumalaan, kaikkivaltiaaseen Isään, taivaan ja maan, ja kaiken näkyvän ja näkymättömän Luojaan.
Me uskomme yhteen Herraan, Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, joka on syntynyt Isästä ennen aikojen alkua, Jumala Jumalasta, valo, valosta, tosi Jumala tosi Jumalasta, syntynyt ei luotu,

joka on samaa olemusta kuin Isä ja jonka kautta kaikki on saanut syntynsä, joka meidän ihmisten ja meidän pelastuksemme tähden astui alas taivaista, tuli lihaksi Pyhästä Hengestä ja neitsyt Mariasta ja syntyi ihmiseksi,

ristiinnaulittiin meidän puolestamme Pontius Pilatuksen aikana, kärsi kuoleman ja haudattiin, nousi kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, astui ylös taivaisiin istuu Isän oikealla puolella ja on kirkkaudessaan tuleva takaisin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita ja jonka valtakunnalla ei loppua ole.

Me uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta, jota yhdessä Isän ja Pojan kanssa kumarretaan ja kunnioitetaan ja joka on puhunut profeettojen kautta. Uskomme yhden, Pyhän, ja yhteisen kasteen syntien anteeksisantamiseksi, odotamme kuolleiden ylösnousemusta ja tulevan maailman elämää!

Aamen!


5 kommenttia

Immanuel

Herra meidän kanssamme!

Luin ”Uusi Tie” kustantaman Mari Turusen kirjoittaman kirjasen muslimien kohtalosta Suomessa, kirjan nimi on KÄÄNTYNEET.  Se kosketti, mutta myös palautti, muutamien muiden viimeaikaisten tapahtumien ohella, mieleeni, kipeästi oman kärsimyksen kokemiseni. Sen salaamisen ja häpeän.

Ei tarvitse olla muslimi, eikä vierasmaalainen joutuakseen kääntymyksensä, ns. ”uskoon tulonsa”, seurauksena väkivallan kohteeksi omassa perheessään. Minun tapauksessani mieheni ja sukunsa. Seurustellessamme huomasin ettei kaikki ollut ihan niin kuin piti, mutta tulevalla miehelläni oli mm.huono äiti suhde ja ajattelin käytöksensä heijastelevan sitä. Hän kosi minua nopeasti tapaamisemme jälkeen, mutta naimisiin menimme vasta parin vuoden jäkeen, koska aikuisopiskelin.

Avioliitomme oli vaikea mutta ajattelin sen paranevan ajan kanssa, olimmehan molemmat entisen elämämme haavoittamia. Vaikean raskauden jälkeen saimme tyttären. Tilanne paheni ja kun tytär oli n. 1/2 vuotias en tiennyt enää kuka olin. Tuskissani tartuin siihen ainoaan jonka ajattelin meitä voivan auttaa, vaikka tiesin mieheni ja sukunsa ateisteiksi. Tartuin mieheni poissa ollessa Raamattuun ja tapahtui jotain mitä en ymmärtänyt. Yht´äkkiä oli kuin jokin raskas verho olisi avautunut edessäni, ja minä muutuin. Myöhemmin ymmärsin tulleeni elävään uskoon. En puhunut miehelleni mitään, mutta hän huomasi muutoksen, ja yritti väkivallalla hakata minusta uskoa, aina lyödessään sanoen:” Joko se usko ja pyhyys lähtee”. En vastannut enkä puhunut uskostani etten olisi häntä suututtanut, olinhan itseni lisäksi vastuussa pienestä lapsesta.

Jonkin aikaa kului ja hän huomasi etten palautunutkaan ennalleni ja hän eristi minut kotiin. Sitten hän tuli eräänä päivänä äitinsä kanssa ja anoppi ensimmäisiksi sanoikseen sanoi että tuli hakemaan minulta lastani, koska minusta oli tullut hullu, olin seonnut. En muista kuka ja mitä kautta, oli saanut tilaisuudesta tietää ja soitti lastensuojeluun kiireellisestä tapauksesta. Ovikello soi ja minä pelkäsin, menin avaamaan enkä olisi uskaltanut laskea viranomaista sisään, mutta hän vaan tuli. Ensimmäisenä hän kysyi anopiltani, joka piti pienokaistani tiukasti sylissään:” Mitä te täällä teette” ja anoppi toisti minun seonneen. Joka tapauksessa tulos oli se ettei lasta saanut viedä mihinkään mutta anopin oli poistuttava. Väkivalta ei loppunut, olin naimisissa 25 vuotta. Silloiset tuntemani uskonystävät edustivat oppia jossa uskova ei saanut erota uskomattomasta ja että vaimon tuli vaeltaa niin että uskomaton sanoittakin voitettaisiin, eikä erota saanut.

Maksoimme tyttäreni ja minä kovan hinnan uskostamme ja ulospäin piti elää kuin ei mitään ongelmia olisi ollut. Kunnes Jumala tuli minussa niin vahvaksi että uskalsin erota. Tuli tietoakin miksi kaikki oli niinkuin oli ja etten olisi koskaan voinut asialle mitään. Olen useasti miettinyt sitäkin, mikä pistää ihmisen häpeämään väkivaltaa itseensä kohdistuneena. Eihän häpeä ole sen joka kärsii?
Avioliitossa elin pelon alla ja siksikin että vastuullani oli pieni ja kasvava elämä, Jumalan lahja, tyttäreni.

Miksi otsikoksi valikoitu kahden muun vaihtoehdon jälkeen juuri Immanuel? Siksi että en tiedä suurempaa voimaa joka ainoana voi auttaa, enkä kauniimpaa nimeä kuin Immanuel, Herra meidän kanssamme! Aina ja ikuisesti olipa todellisuus tässä elämässä mikä tahansa. Ei ole helppoa tätä kirjoittaa, mutta…

Luin toisenkin kirjan joka lohdutti, itse asiassa jo montakin. Haluan mainita Jouni Lallukan ”Miten saisin nukutuksi”, kustantajana Kuva ja Sana. Otan takakannen esittelystä minimaalisesti seuraavaa:” Mitä hyötyä on elämästä, jossa päivä toisensa jälkeen kuluu sumussa? Missä on rakastava Jumala kärsimykseni keskellä? Miksi Jumala ei vastaa”? Kirjassa on rehellinen sanoma siitä kuinka kärsimykseen ei tule loppua eikä apua vaikka kaikkensa yrittää. Jouni Lallukka on kristitty perustuksiaan myöten. Hän on rukoillut ja hänen puolestaan on rukoiltu, on luettu Sanaa ja hän on ollut mitä erilaisimmissa hoidoissa saamassa asiantuntevaa apua terveellä tavalla. Ja silti kaikesta huolimatta vaiva vaan jatkuu.

Kirjan lopussa erikoislääkäri Virpi Vartiainenkin on kirjoittanut asiallisen lausuntonsa unihäiriöiden rankkuudesta ja terveyshaitoista. Lallukka itse kirjoittaa häiriöstään oppineensa paljon vaikka sen kanssa on raskasta elää. Hän kirjoittaa auenneensa myös toisten kärsimyksille ja hädälle. ” Omakohtaisesti koettu tuska on auttanut käsittämään, että uskovakin voi joutua kärsimään kovissa vaikeuksissa ja että todellinen apu ja voima tulee kaikissa elämäni tilanteissa rakastavalta taivaalliselta Isältä, jolle mikään ei ole mahdotonta” Olen oppinut myös luottamaan siihen, että elämä kantaa silloinkin, kun en enää itse jaksa”!

Immanuel, Herra meidän kanssamme,  ja minua itkettää taas.

Ihmisinä niin herkästi mittaamme sen mukaan kuin oletamme ja ulospäin näyttää. Tietämättä millaista tuskaa lähimmäinen kantaa ja saattaa joutua kantamaan koko tämän elämänsä ajan.  Ja totuus on sekin että vuosien taakka tekee tehtävänsä. Ihminen ei säily ehjänä, niin kauan kuin muistaa ja ihmisen keho, vaikka olisi antanut anteeksi pyytämättäkin. – Ennen kuin aloin tätä kirjoittaa luin vuorisaarnan ja rukoilin että uskaltaisin, sillä elämässä harvemmin käy niin kuin uskoo ja toivoo. Ja kuitenkin tiedän etten minä olisi elossa ellei kanssani olisi ollut Immanuel! Elävä Herra, kaikkitietävä ja omiensa parasta ajatteleva.

Ja vielä.
Viimeksi yöllä luin loppuun kirjan ”Hamasin poika”. Avainmedialta. Veti sanattomaksi. Mutta tässäkin tapahtuu se sama ihme joka niin monen muunkin kohdalla, että Jumala, Immanuel, ilmestyy! Hän tulee kaiken pahuuden, väkivallan ja tietämättömyyden läpi ja pelastaa! Ei lupaa maallista onnea  vaan taivaallisen! Hän Herra meidän kanssamme, nyt ja aina! Me saamme hänet nähdä kerran kunniassaan ja Hän itse kuivaa kaikki meidän kyyneleemme ja hoitaa haavamme. Kiitos, ylistys ja kunnia iankaikkiselle Jumalalle!

virsi 318 Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja….!


2 kommenttia

Kuinka kauan?

Kysymys jota ihmiset eri tilanteissa usein pohtivat. Yleensä ehkä eniten silloin kun kyse on jostain murheellisesta asiasta. Joskus myös jotain mieluista odottaessaan. Itse heräsin aamulla, painajaisunen jälkeen, tämä kysymys mielessäni muodossa:” Kuinka kauan ILO kestää”?

Oli ollutkin harvinaisen voimallinen ilon ja kiitoksen aika ennen tätä aamua. Olin monina iltoina oikein ääneen kiittänyt ja ylistänyt Jumalaa ja rukoillutkin ääneen, jos vain sanat ovat riittäneet. Joskus kiitos on niin ylitsevuotavaa, ettei siinä tarvitse sanoja edes ajatella. On atuasta nukahtaa ilon pakahduttavin sydämin!

Mitä painajaisiin tulee, en onneksi ole niitä enää useinkaan nähnyt. Lapsena se oli yleistä ja muistan niistä joitain vieläkin. Kuulin itsestäni sanottavan että olen yliherkkä, enkä ymmärtänyt silloin mitä se tarkoitti eikä kukaan selittänytkään. Myöhemmin sillä selitettiin myös luovuuttani. Joka tapauksessa, painajaiset ovat vaivanneet aina eniten, jonkun vaikean tilanteen edessä, tuntiessani suurta turvattomuutta tai epävarmuutta. Viimeöinen oli pitkästä aikaa paha. En tiedä miksi?

Olen edelleen lukenut hyviä kristillisiä kirjoja ja saanut niistä paljon! Mainitsin aikaisemminkin David Wilkersonin kirjan ”Isän sydän”. Nautiskellen ja rakentuen sitä kertaan. Miten nämä liittyvät toisiinsa? Ehkä siten, kun uskostamme huolimatta olemme myös ihmisiä, ja tarvitsemme toistemme rohkaisua, tulivatpa ne mitä kautta hyvänsä. Minulle useimmin juuri lukiessa. Ja kun oikein on juhlaa, hyvässä saarnassa tai Raamatun opetuksessa.

Olen siis löytänyt paljon hyvää. Kun tähän nyt lainaan tuosta mainitsemastani kirjasta vähän, niin ei se ehkä sano paljoakaan, mutta liittyy tekstiini.

Otsikkona on ”Kaikkein suurin koetus” ja alustuksena Wilkersonilla 2. Moos.14:21 ”… Ja Mooses ojensi kätensä meren yli. Niin Herra,saattoi vahvalla itätuulella, joka puhalsi koko yön, meren väistymään ja muutti meren kuivaksi maaksi, ja vesi jakautui kahtia.” Wilkersonin mukaan Jumala halusi kansansa katsovan noita vesimassoja ja uskovan että Hän voisi pidätellä niitä siten, että kansa pääsisi turvaan vastarannalle. Jumala halusi kansansa tietävän, että he voivat kaikessa luottaa häneen, kansallahan oli edessään koetteleva ja vaikeuksia täynnä oleva erämaataival. Jumala tahtoi heidän oppivan luottamaan häneen, mutta kuinka kävikään.? Me tiedämme sen.

Se, mikä minua niin siunasi, ovat nämä lauseet tuosta kokonaisuudesta mitä luin:” Todellinen Herran palvelija on se, joka on oppinut luottamaan Jumalaan myrskyssä! Hän ei pelkää tulevaisuutta, koska hän ei pelkää kuolemaa!” Ja hän kirjoittaa rukoilevansa että kaikki, jotka ”tämän lukevat, voisivat sanoa oman myrskynsä keskellä..”Kyllä, edessäni on synkkä myrskyisä yö. Jumala on kuitenkin osoittanut olevansa minulle uskollinen, tapahtuipa mitä tahansa, lepään Hänen rakkaudessaan!”

Niin, ei kannata luovuttaa! – Minäkin jatkan ääneen kiittämistä ja rukoilemista joka ilta, tuntui miltä tuntui 😉

Jumala On, Hän joka on iankaikkisesti. Ei saa olla tunteittensa vietävissä, eikä pahojen unien, tai minkään muunkaan joka suistaa meidät raiteiltamme, vaan harjaantua uskossaan ja oppia luottamaan Jumalaan. Ehkä siksi koemme sellaistakin joka laittaa kysymään, ”miksi”?

Kaikkein turmiollisinta on luovuttaa, kääntyä pois Jumalasta, olipa syy mikä tahansa.  Mehän rukoilemme Herran siunauksessakin: ”Käännä kasvosi meidän puoleemme ja anna meille Sinun rauhasi!” Jos odotamme Hänen kääntävän kasvonsa puoleemme, mekin silloin kohotamme katseemme odottaen, Hänen puoleensa.

Meillä on Raamattu, Jumalan Sana,  joka antaa vastauksia ja rohkaisua.
esim. Filippiläiskirjeessä on monta opiksi otettavaa kohtaa. Kuten neljännessä luvussa:” Iloitkaa aina Herrassa, (voi olla vaikeaa) –  tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon (vieläkin vaikeampaa)..Mutta:”Herra on lähellä, älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella, kiitoksen kanssa, Jumalalle tiettäväksi!” Ja sitten lupaus Jumalan Rauhasta, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi ja ON Varjeleva meidän sydämemme ja ajatuksemme Kristuksessa Jeesuksessa.

Ja rohkaisuksi Paavalilta:” Kaiken minä voin hänessä, joka minua vahvistaa.” Jumalan tahto on, meidän itsemme parhaaksi, että uskomme todeksi sen mikä ei näy, uskomme, että Hän on jo valmis tekemään sen, mikä meille ja meistä, on mahdotonta. Ja kaikesta huolimatta;  Ilo Herrassa, on meidän väkevyytemme, silloinkin kun on vaikeampaa kuin jaksaisimmekaan. Sinua siunaten!

” Käännä katseesi Jeesukseen ja odota Herraasi vaieten. Sillä Jeesuksen suuren rakkauden saahan syntinen osakseen.
Suuntaa katseesi Jeesukseen ja syvälle armonsa syvyyteen. Näet tyhjäksi kaiken turhuuden, näet Jeesuksen suuruuden.
Tunnen Jeesuksen pyhyyden ja ylistän rukoilen kiittäen. Nytkin edessä Herran Jeesuksen tahdon viipyä palvoen!”

 

 


5 kommenttia

Älä pelkää

En tiedä miksi, mutta jostain syystä voimallisesti on tarve kirjoittaa muutama rivi otsikosta. Aikaa ei olisi eikä voimiakaan, mutta olen joskus vuosikymmeniä sitten tehnyt (paljonkin) virheitä jotka ovat jääneet suruksi sieluuni. En ole ollut niin rohkea kuin olisi pitänyt olla. Joskus, ensirakkauteni aikoihin kun Jeesus minulle tuli eläväksi/ilmestyi, tunsin väkevästi että olisi pitänyt jollekin henkilölle, aivan vieraallekin, sanoa jotain mutta en uskaltanut! Ei ollut yksi eikä kaksikaan kertaa, mutta arkuus voitti.

Tiedän ettei Jumala koskaan ole yhdenkään ihmisen varassa, joten Hän kyllä ymmärtää ja on antanut anteeksi arkuuteni, mutta en ole voinut unohtaa!

Tänään sisintäni polttaa sanat:” Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä Minä Olen, sinun Jumalasi; Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä…Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi, minä sanon sinulle: ” Älä pelkää, minä autan sinua.”!

Voi ihan hyvin olla ettei täällä ole ketään joka tätä tarvitsisi, tai että se on jotain tulevaa varten esim. vaikkapa omalla kohdallani? Joka tapauksessa näin sanoo HERRA, meidän lunastajamme.

Olen niin kiitollinen Hänelle! Herralleni ja Vapahtajalleni joka on uskollinen vaikka itse olen mitä  milloinkin. Tarvitsen eniten maailmassa sitä että HÄN puhuu. Jos on joku joka myös tätä lukee ja tarvitsee niin ”Ole rohkea”! Jumala kuulee, ei hylkää heikkoa.! Ei arkaa!

Itse rakastan lukea Raamattua ja tämäkin kohta tässä on rakkaalta Jesaja profeetalta, se löytyy kokonaisuutenaan luvusta 41. Hyvää ja ravitsevaa on edellinenkin luku. Ja seuraava jne. …

Ja tässähän tärkein olikin, mutta ei liene haitaksi jos laitan vielä, omana lisäyksenäni,  pari säettä kauniista hengellisestä laulusta?! Voit kuitenkin lopettaa tähänkin, sillä tässä on se sanoma joka minulla oikeasti on! Siksi laitan tuon omanpääni tuotteen sulkuihin!

(”Hellästi Jeesus nyt kutsuvi, kuulkaa, kutsuvi sua niin kuin mua. Kaikille syli on avoinna, tulkaa. Odottaa sua niin kuin mua. Kotiin, kotiin,: Särjetty riennä kotiin. Jeesus nyt odottaa pyytää ja kutsuu ”Väsynyt käy kotihin”

Oi, minkä autuuden, Voiman Hän antaa, auttaen sua niin kuin mua. Armossaan muistellen meitä Hän kantaa. Kantavi sua niin kuin mua. Kotiin, kotiin. Särjetty riennä kotiin. Jeesus nyt odottaa, pyytää ja kutsuu:” Väsynyt käy kotihin”!)


6 kommenttia

Paimenen ääni

Ihmeellinen On Herra ja uskollinen Ikuisesti!

Joitakin aikoja jo sisimmässäni asuva Jumalan Pyhä Henki on puhunut minulle asiasta joka ratkaisee jokaisen maailmaan syntyneen ihmisen ns. kohtalon. Ehkä tämä aihe on nyt erityisesti pinnalla mielessäni kun kotikaupunkiini ollaan valitsemassa uutta piispaa? Joka tapauksessa.

Ihmeellistä on että saa tulla osalliseksi Herran kohtaamisille! Usein se tapahtuu aamuyöstä tai varhain aamulla. Nuo kohtaamiset ovat sanoin kuvaamattomia, ja niissä on niin paljon sisältöä että pitäisi pystyä erottamaan olennainen! Juuri se mitä Herran Henki tahtoisi sanottavaksi, eikä se ole helppoa! Itse asiassa ihmisenä kaikkea muuta. Mutta, kuten eräs Jumalan mies sanoi:” En voinut olla seuraamasta taivaallista näkyä”. Aika rohkeasti kirjoitettu, saa jättää omaan arvoonsa.

Jumalan sana puhuu kuulevista korvista ja näkevistä silmistä vastakohtana kuuroille ja sokeille, joka ei tarkoita aistivammaisia vaan Jumalan Sanan vastaanottamista ja sen ymmärtämistä uskon kautta, joka on Jumalan lahja!
Jumala on luonut kaiken näkyvän ja näkymättömän ja myös ihmisen. Jokainen meistä käy läpi omanlaistaan tietä, ei ole kahta samanlaista ihmistä eikä elämää. Vain Jumalan tahto on kaikkia kohtaan sama, että me tulisimme tuntemaan Hänet, joka oli, on ja tuleva on. Ihmiset luotiin Hänet tuntemaan, kuulemaan, näkemään ja uskomaan Hänen tahtonsa itseämme, lähimmäisiämme ja koko luomakuntaa kohtaan.

Kotimaassamme olemme saaneet elää, kaikesta huolimatta muuhun maailmaan verraten, aika hyvää elämää. Kansaamme on mm. siunattu vuosisatojen ajan herätyksillä jotka ovat koituneet siunaukseksi maallemme. Siksikö emme enää ole herkkiä kuulemaan mitä Jumala puhuu. Emme myöskään näe missä mennään todella. Siksi, on tärkeää pitää esillä ja julistaa Jumalan sanaa ja Jeesusta Kristusta, Vapahtajaamme, jossa ainoassa meillä on pelastus ja iankaikkinen elämä Jumalan Valtakunnassa.

Pyhä Henki on Hän, jonka Jeesus  taivaaseen astumisensa jälkeen lähetti, kaikille jotka Häneen uskovat. Pyhä Henki on Hän, joka kirkastaa meille aina Kristusta, muistuttaa Jeesuksen opetuksista ja avaa ymmärrystämme kerta toisensa jälkeen siitä kuka Jeesus todella oli ja ON ja minkä Jeesuksen, ihmiskunnan puolesta, tekemä armotyö kattaa! Pyhä Henki myös edustaa Jeesusta hänen taivaaseen astumisensa jälkeen ja tekee samoin kuin Jeesus teki elämänsä päivinä. Hän lohduttaa, rohkaisee, ja rukoilee puolestamme ja kanssamme. Auttaa meitä näkemään, kuulemaan ja aistimaan sitä taivaallista sanomaa ja tuoksua jota uskovina välttämättä tarvitsemme!

Raamattu on rikkain kirja koko maailman kaikkeudessa, siinä on kaikki mitä ihminen tarvitsee elämäänsä ja Jumalisuuteensa.
Niin monenlaisista ihmisistä ja kohtaloista kuin se kertookin Yksi on Sama, Isä Jumala kaiken Luoja ja ylläpitäjä, Poika Jeesus, ihmisten Vapahtaja ja Pyhä Henki eläväksi tekijä ja puolestamme rukoilija Isän edessä. Vain tämä kolminaisuus ja eläväksi tekevä usko avaa ihmisten korvat kuulemaan ja silmät näkemään. Jumalan sanan vastaan ottamaan Eläväksi tekijänä!

Jeesus lupaa että Hänen lampaansa Kuulevat Hänen Äänensä ja Seuraavat Häntä! (mm. Joh:10 1-18) Ja mikä ihmeellisintä että me todellakin tunnistamme Hänen Äänensä! Jeesuksen äänen tunnistaa Jumalan sanasta Raamatussa, uskovien puheesta ja elämästä, kirjoissa ja kirjoituksissa joissa huokuu Pyhän Hengen läsnäolo. Myös papeissa, ovatko he niitä kuulevia ja näkeviä, joissa Herra Jeesus Kristus saa sijaa Pyhässä Hengessä ja joiden elämän kallein asia on Jumalan Sana.

Vajavaisena, oppimattomana, pienenä ja vähäpätöisenä ihmisenä tätä kirjoitan sydän verellä ja arkana Jumalani edessä, tiedostaen vastuuni ja ennen kaikkea puutteeni. Rohkaisunani, kuten jo alussa kirjoitin, erään Jumalan miehen sanoma:” – mutta en voinut olla tottelematta taivaallista näkyä”. Paljon sanottu, mutta en tahdo olla se, joka hautaa leiviskänsä maahan, vaikka se olisi vain yksikin, niin ettei hänelle löytynyt puolustusta teolleen joutuessaan Kuninkaan Valtaistuimen eteen. Eli pienistäkin eväistä voi Jumala tehdä jotain.
Jumala armahtakoon. Jätän Herran haltuun, niin itseni kuin kaiken muunkin, virren 177 sanoin!
(tosin viimeksi kun virttä ehdotin, rakas ystävä, epäili numeron menneen väärin, niin kuin olikin. Silloisen virheeni korjasin kommentit osiossa ja se oikea virsi oli silloin 310) –  Nyt 177

” Jeesus on Paimen, hän kanssamme käy. Armollaan kantaa, kun tietä ei näy. Laumaasi suojele, Vapahtaja, pelko ja ahdistus pois hajota.
Jeesus On Viinipuu Uskollinen. Elossa säilymme oksina sen. Hedelmät rakkaus oksiisi luo, Henkesi kuolleille elämän suo.
Jeesus on Valkeus kaikkeuden, Herra myös tähtien kaukaisien. Puhkaise pimeys syntimmekin, johdata Valoosi, Armollisin.
Jeesus on rauhamme, Voimana on anteeksiantamus loppumaton. Maailma kuiluissa pelkojensa Rauhaasi kaipaa ja Rakkautta.
Jeeus On Alku ja Jeesus On Tie, kanssamme kulkee ja perille vie. Sinua ylistää Taivas ja Maa. Perillä Kansasi Riemuita saa.”

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä kaikkia ja koko maailmaa, kunnes Hän palaa.