Heräsin hitaasti, sydämessäni lepo, rauha ja ilo. Ei mitään kiirettä…

Ajattelin ihanaa eilistä iltaa, kun pastorini lähetti minulle postia, psalmeja tukuttain ja ihanan Raamatun kohdan Efesolaiskirjeestä.  Ajattelin yötä jolloin koin Jumalan puhuvan itselleni –  itsestään! Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Mitä se on tälle ihmeelliselle kolminaisuudelle ja meille maan ihmisille! On vain yksi Sana joka sitä yrittää kuvata ja se on käsittämätön Rakkaus! Ja edelleen ajattelin tätä aamua jolloin jäin sänkyyni rukoilemaan kaikessa rauhassa, levossa ja tyyneydessä, pitkästi ja ääneen.

Harvoin näin tapahtuu, mutta koin todellakin että minun Herrallani on asiaa. Rukoilin ystävien, tuttavien, sukulaisten ja koko maailman puolesta. Myös niiden jotka kärsivät nyt erityisesti joko ruumiin, sielun tai hengen puolesta. Kun sitten, aihe mielessäni tulin tänne koneelle kirjoittaakseni autuaasta aamustani ja kohtaamisestani Herrani kanssa…odotti uutinen joka vei hiljaiseksi ja hiljaisuuteen, mutta siitä ei ole lupa tämän enempää mainita. Jumala On, ja on Kaikkivaltias ja kaikkitietävä, toisin kuin me! Kaikessa kaiken Hän tietää parhiten.

Joka tapauksessa olen saanut kokea kaikenlaisia tunteita viime aikoina. Hätääkin ja epävarmuutta ja siksi ehkä sainkin viime yönä olla niin ”autuas”, eli onnellinen, näin maailman kielellä sanottuna. Aamun ensimmäinen laulu oli ja on, se jonka tänne loppuun kirjoitan. Ja aamun ensimmäinen Raamatun luku oli kirje efesolaisille! Oi, en muistanutkaan kuinka ihana se on! Rakas Ari pappini antoi illalla viimeiseksi läksykseni (ef.3.20) joka kuuluu/kuului (1938) seuraavasti:” Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa (jatkan loppuun):” Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta aikojen ja sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.”

Sain tämän efesolaiskirjeen kohdan vastauksena kysymykseeni: kuinka rukoilla ihmisten puolesta, ihmisenä, kun ja jos ei voi tietää mikä on Jumalan tahto kunkin kohdalla? Hän, Ari, ”päästi minut pahasta” sanoen kauniisti että me voimme KANTAA ihmiset ja asiamme Jumalan eteen rukouksin! Voimme kantaa!- Jumala sitten tietää mitä tekee, ja voi kuinka kaunis ajatus ja voi kuinka se vapautti! Kantaa Tosiamme niin kuin meidän Herrammekin meitä kantoi ristillään ja kantaa perille asti kun laitamme uskomme ja toivomme Häneen!

Kun nyt olen tässä, niin tiedän itsestäni että me jokainen, lukiessamme Raamattua, löydämme sieltä juuri ne kohdat jotka tarvitsemme kun rukoilemme lyhyesti Jumalan johdatusta, ja vaikka emme rukoilisikaan niin kaikissa, tämän Raamattu nimisen kirjan teksteissä, on Pyhän Hengen läsnäolo. VT. on paljolti historiaa UT on tätä päivää ja tulevaisuutta –  näin yksinkertaistettuna. Joka tapauksessa kehoitan lukemaan, jälleen kerran Paavalin kirjeitä, myös kaikkien muidenkin UT:n kirjeet!

Ja nyt SE laulu. Sopii tähän aikaan ja kaikkiin aikoihin, lohduksi ja toivoksi elämämme matkalle, niin vaikeina kuin vähän helpompinakin aikoina. Ole siunattu näiden sanojen myötä, kaikesta huolimatta! Olet rakastettu niin kuin me kaikki josta todistaa Kirjojen Kirja ja Pääsiäinen!Ajatella että Jeesus kuoli äärettömän tuskallisesti ja silti rukoili pahantekijäinsäkin puolesta. Hän ei jättänyt ketään ulkopuolelle, tämä koskettaa minua syvältä. Hän rukoili kiduttajainsakin puolesta, kuollessaan, mutta nousi kuolleista meidän tähtemme! Kiitos, ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Amen

”Kirkas aamu pian koittaaa, jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo poistaa kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton kaiku sielussa soi. Meille kertoen Voiton Jeesus, matkaamme toi. Taivas kotihin johtaa kaita elämän tie. Herra lastansa kohtaa, Kantain perille vie. Täältä katseeni nostaa Ylös vuorille saan. Sieltä sieluuni loistaa Valo taivahan maan.

Oi nyt Taivaisen Saaton, nään mä Ihmeellisen. Jeesus Nimessä Voiton saivat Voimallisen. Heidän kanssansa astun Maahan Kirkkauden. Silloin perille saavun. Joukkoon Voittajien!”

Kiitos Herra Armostasi, Kiitos Tulevaisuudesta ja Toivosta! Kiitos, Kiitos, Kiitos!

Nyt on ”tuhat ja yksi” asiaa mielessäni! Saa nähdä mitä tästä tulee? – Joka tapauksessa aamu on kirkas ja kaunis, valo aivan häikäisee! Ja auringonlaskut  ovat iltaisin värikylläisiä. Niitä katselen ihaillen/nauttien, kunnes pimeys laskeutuu. Olen vapaaehtoisessa karanteenissa ja aikalailla omissa oloissani kun he, jotka minua auttelevat ovat vuoronperään poissa jonkin taudin takia. On tietoa monesta eri viruksesta aivan  tavallisesta ”flunssastakin” jota itsekin poden. Otsikko ei kuitenkaan viittaa vain tähän aikaan/näihin päiviin, vaan itselläni olleeseen aikaan ja rauhaan lukea Jumalan sanaa!

Tosin otsikkko oli ensin ”Kun on turva Jumalassa” mutta yllättävän löydön jälkeen muuttui oheiseksi. Raamattu laatikostani kaivelin äitini vanhaa Raamattua ja samalla käteeni osui pieni, vanha kirjanen, aarre pimeyden kätköstä!  Jonkun 1700-1800 luvulla eläneen William J. Pattonin ” Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”! Sivuja 31 täyttä asiaa! Julkaisijana Raamattujen Lahjalähetys ry. 1970! Siitä lopussa.

Nautin näistä hiljaisista päivistä ja ajoista. Pari omaa lääkäriaikaa peruttiin pandemian vuoksi ja riskiryhmäläisenä vietän aikaa ikkunani ja Sanan ääressä! Olen lukenut Vanhaa Testamenttia ja seurannut Elian elämää joka on sykähdyttänyt jälleen sisintäni. En voi lakata ihmettelemästä kuinka on ollut mahdollista Jumalan kirjaan, Raamattuun, saada koko maailman kaikkeus ja taivaskin mahtumaan?! Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kaikki on, mitä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen!

Jumalan sana, kuinka siunaava ja ihmeellinen se onkaan. Osin VT:ssa rankka, niin kuin osin uudessakin, mutta oikeasti ainoa tarpeellinen ihmisen aikaa ja ikuisuutta varten tuntea ja tietää. Lukiessani näen ettei mitään todellakaan tapahdu tässä maailmasssa Jumalan sallimatta tai tietämättä. Aivan Kaikki on Hänen hallinnassaan! Tuo lasten hengellinen laulukin ”Kun on Turva Jumalassa” tuli juuri siksi mieleeni.

Meillä, Jumalan Lapsilla, ei ole mitään hätää, ei pelättävää minään aikana sillä vaikka esim. minä kuolisinkin nyt, kohta, tai vuosien päästä, ei minulle tapahtuisi mitään pahaa, josta Isä Jumala ei tietäisi tai vastaisi. Niin on kaikkien Jumalan lasten kohdalla. Aivan Kaikki on meille annettu Jeesuksessa Kristuksessa!

Tämä pieni kirjanen johon nyt palaan, on aarre yksinkertaisuudessaan! Kuinka toivoisinkaan että voisin sen tähän kopioida, niin te, jotka mahdollisesti tätä luette, näkisitte kuinka SANA on ikuinen ajasta aikaan! Jumala on, eikä Hänen sanoistaan katoa pieninkään piirto tässäkään ajassa! Liekö ajattomuudessakaan, paitsi että kaikki kirjoitukset ovat käyneet toteen!

Vanhan testamentin kuninkaiden kirjan lisäksi en pääse eroon nyt tästä kolossalaiskirjeestäkään, se on ihana! Toisen luvun alun selitys vanhemmassa käännöksessä sanoo:” Paavali kehoittaa omistamaan täyden ymmärryksen Kristuksessa 1-3 välttämään vietteleviä ihmisviisauden oppeja 4-5 ja vaeltamaan uudessa elämässä 6-15 takertumatta perinnäissääntöihin, jotka vain ovat varjo siitä, mikä Kristuksessa JEESUKSESSA on todellista”!

Pitkästi tulee, mutta jakeet, vaikka onkin kirjoitettu juutalaisille, niin myös meille 2: 13-15: Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän Teki Eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset. Ja Pyyhki Pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli Meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; Sen Hän Otti Pois ja naulitsi RISTIIN. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti julkisen häpeän alaisiksi; Hän, Sai heistä Hänen kauttaan VOITON RIEMUN”!

Ja vielä 3 luvun alkujakeista:” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on Ylhäällä, jossa KRISTUS ON istuen JUMALAN oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”!

Mutta palatakseni tähän pieneen kirjaani. Senkin sanoma on ikuisesti sama ja siunaava kuin tämän ajan Raamatunkin, vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta. Tässäkin on koko kolminaisuus, ei puhettakaan muusta. Ja siksikään, en voi olla vielä palaamatta tähän  kirjaan: ”Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”!  Viimeisen luvun otsikko on ”Vaeltaminen Hengessä”/Tulemme Jumalan välikappaleiksi.”

Patton kirjoittaa: ”Me emme voi säilyä jatkuvassa riippuvuussuhteessa Kristukseen päivittäin ja hetkittäin, ellemme ole Täysin Armosta  riippuvaiset. Meidän pitäisi liittyä jäsenenä luotettavaan evankeliseen seurakuntaan tai kirkkoon, jossa julistetaan todellista väärentämätöntä evankeliumia. Meidän tulee osallistua sen tilaisuuksiin. ottaa osaa Herran pöytään niin usein kun siihen on mahdollisuus, eikä osallistua sellaiseen maailman menoon josta olisi haitallisia vaikutuksia.”

Tämän seurakuntayhteyden puutteen huomaa juurikin nyt! Muuten ei ole valittamista mutta uskon ystävien ja srk. elämän puute fyysisesti,  kyllä tuntuu ja osallistumisen arvo näinä ”puutteen aikoina” korostuu!

Hän, W Patton, suosittelee lukemaan Raamattua ahkerasti ja sanan ääreen hiljentyen! Myös raamatunlauseita selittäen kuinka tulla tuntemaan totuus ja kenen kautta! Korottaa Kristusta ja kertoo Raamatullisesti kuka ja millainen Kristuksemme on. Mutta kirjoittaa myös rakkaudellisesti Pyhästä Hengestä joka pyhittää, ja kääntää katseemme Jeesukseen, joka ainoana on elävä ja rakastava Vapahtaja/ Totinen Viinipuu ja kuinka voimme tulla ja olla oksastettuna Häneen. jne.

Varsinainen ensimmäinen selittävä kappale on otsikoitu. ”Miksi Kristityt ovat onnellisia” ja vastaus on 🙂 ”Heillä on syntien anteeksiantamus ja pelastusvarmuus” – jonka hän ymmärrettävästi Sanan mukaan selittää. Raamatullisia, Jumalaa ylistäviä, otsikoita riittää. Kuten: Jumala rakastaa kristittyjä ja he rakastavat Häntä/ Kristityillä on yhteys Jumalaan/ Kristityt ovat onnellisia katsellessaan päämääräänsä taivasta ja Kristityt ovat onnellisia kuollessaan.!”Kaiken hän selittää ja lopuksi kokoaa sanomansa raamatullisesti, otsikon alle ”neljätoista siunausta Kristuksessa” vedoten Sanan lupauksiin.

Lopussa on otsikko ”Raamattu” ja sen alla vielä useampi alaotsikko joista enää vain yksi: ” Pyhyys ja usko Jeesukseen:”Pyhittyminen on Jumalan Hengen työtä ihmissydämessä. Mutta kuinka Jumalan Henki sen suorittaa? ”Kääntämällä uskovan silmät katsomaan hänen elävää, rakastavaa Vapahtajaansa!” Viitaten mm. Room.7 luvun loppuun.

Jos jaksoit tänne asti ja se saa sinutkin lukemaan Jumalan ikuista sanomaa Raamatustasi ja rukouksen henkeen, jota nyt erityisesti koko maailma ja kaikki luomakunta tarvitsevat, olen kiitollinen ja Sinä olet siunattu!

”Minä Olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka On ja joka Oli ja joka Tuleva on, Kaikkivaltias”  Amen, Tule Herra Jeesus!  Jotain samaa tässä kaikessa kokemuksessa on kuin (älköön kukaan loukkaantuko) Lutherissa? Ja kaikissa joita ”pyhiksi” nimitetään, sen arvonimen mukaan jota Raamatun kirjoittajat Jumalan omista käyttävät. Ole siis sinäkin Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja rakkauden tähden Pyhä! Ole siunattu!

Olin mielessäni päättänyt, uupumuksen kourissa, että pidän taukoa tämän ”taivaan” kanssa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja oikein runsaastikin vielä. Vähän huvittaakin tuo kolmen kommentin rimssu, ellei Tapio ole sieltä jo toista ja kolmatta poistanut? Sitä ei tästä nyt näe. Mutta asiaan.

Olen selaillut postejani ja myös Seurakuntalaisen sivuja jne. Ollut erään sisaren kanssa kirjeenvaihdossa ja istunut istumistani tämän koneen ääressä, nyt olisi levon vuoro, mutta! Kaikista näistä ym. johtuenko mielessäni on soinut vanha hengellinen laulu, sen näkyy tehneen Rafael Öhberg (1904-1954) aika nuorena siirtynyt pois tästä elämästä. Tässä laulussa on 4 säkeistöä ja se on vanhassa ”Hengellisessä laulukirjassa”. Virtenä sitä ei liene?.

Mutta sitä ennen, minua on myös mm. aamuisten kirjeideni ja koko tämän nykyisen korona ajan vuoksi, puhutellut myös se kuinka nopeasti ensimmäiset opetuslapset lähtivät Jeesuksen pyynnön kuultuaan hänen mukaansa. Esimerkkinä Matteuksen evankeliumista 1.- Jeesus jätti Nasaretin ja lähti Galileaan. Kun hän kulki Galilean järven rantaa hän näki veljekset Simonin (Pietarin) ja Andreaan hänen veljensä heittämässä verkkoa järveen ja vain, sanoi heille ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”! Ja niin he heittivät verkkonsa ja lähtivät Jeesusta seuraamaan!  Jeesus kumppaneineen, jatkaen matkaa, kutsui edelleen veljekset Jaakobin ja Johanneksen jotka myös jättivät sekä isänsä, verkkonsa että veneensä Jeesusta seuratakseen.

En tiedä mitä tämä muille puhuu ja todistaa mutta minulle tämä on itsellenikin totta! Vaikka siitä ei saisi puhuakaan. Miten todella voimallinen voikaan olla Jeesuksen kutsu seurata häntä. Se voittaa kaiken tässä maailmassa, ei ole vertaistaan. Kutsu on niin vahva ja suorastaan silmänräpäyksellinenkin joissakin tapauksissa, sekä omalla kohdallani että myöhemmin monen muunkin kohdalla. Enkä minä voi olla siitä puhumatta. Koska se on tapahtunut ja totta!!!

Jeesuksessa on sellainen Voima ja Väkevyys ettei siitä sanoin voi kertoa koskaan täydellisesti, eikä liikaa. Maailma ja ihmiset, jotka eivät ole Jeesuksen kutsua samoin kokeneet, voivat ja saavat olla mitä mieltä tahansa. Minulle se on kuoleman ja Elämän kysymys ja totuus. Ja kuinka tahtoisinkaan kaikkien maailman ihmisten saavan sen vielä kokea ennen kuin aika loppuu, ja uusi alkaa.

Jumala on rakkaus joka uhrasi oman poikansa. Rakkaus joka kohtaa ihmisen täydellisesti Jeesuksessa. Hän tuli, oli ja ON! Voin yhtyä Rakkaan kirjani sanoihin esim. Ps. 51:12-14 Siinä pyydetään ja minäkin pyydän Jumalalta:” Luo minuun puhdas sydän ja anna minulle Uusi Vahva Henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois (koskaan) Pyhää Henkeäsi! Anna minulle jälleen Autuutesi Ilo, ja Tue minua Alttiuden Hengellä!”

Ihana, Ikuinen Jeesus! Ylistys, Kiitos ja Kunnia Sinun Nimellesi! Sinä Pyhä ja vanhurskas, Sinä Pelastaja ja Vapahtaja yli kaiken, Maan ja Taivaan!

”Oi Herra, valtaa mun sydämeni, se synnin saastasta puhdista, mä että voisin SUN Sanaas Kylvää, ja Veren Voimasta kertoa. Nyt sulle tahdon mä kaiken antaa, ja pyydän Pyhitä huuleni. Suo Hengen Liekin mua kosketella, niin Sua Kiittelee kieleni.

Myös käten Herra, mä Sulle annan. Ne tahdon työhösi uhrata. Suo kärsivälle mun apu tuoda ja lientää Kuumeisen tuskia. SUO Armo mulle, niin että aina mä Rauhan viestiä viedä saan. On sielut synkässä synnin yössä OI, Auta Sulle ne Voittamaan!”

Ja vielä Paavali, raka, kirjoittaa Roomalaisille:” Sillä, minä en häpeä evankeliumia; sillä SE ON  JUMALAN VOIMA ,itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy Uskosta Uskoon, niin kuin kirjoitettu on:” Vanhurskas On Elävä Uskosta!” (Room.1:16)

Herra armahda meitä. Kiitos että jäät olemaan kanssamme Pyhän Henkesi vuodattamalla! Herra, siunaa ja varjele meitä kaikkia nyt ja elämämme loppuun saakka. Aamen.

Uutiset eivät parane. Ihmiset joutuvat, ja ovat joutuneet, ajattelemaan rutiinejaan uusiksi.

Me jokainen! Sain itsekin puhelinviestin toiselta avustajaltani, jota torstaiksi jo odotin, että hän on sairaana eikä uskallakaan tulla. Onneksi tytär on jo, toivottavasti, pahimmasta päässyt ja kuume laskenut! Asuu lähellä ja käy tarvittaessa kaupassa, muuhun ei ole varaa aikaa riskeerata.

Mitäpä minä nyt sitten –  muuta kuin lempipuuhaani!

Luettuani Tapion mahtavan blogin jouduin ajattelemaan asioita syvällisemmin kuin ennen sitä. Minä totisesti uskon ettei meille tässäkään maailmassa tapahdu mitään Jumalan tietämättä tai sallimatta! Niin kuin ei varmaankaan kukaan meistä jotka uskomme Raamatun kirjoitukset todeksi kaikilta osin, sen ymmärryksen mukaan mikä kullakin on.

Päivän edetessä jo puoleen, minulle tuli väkevästi mieleeni lause: (mutta)” KUKA USKOO MEIDÄN SAARNAMME, KENELLE HERRAN KÄSIVARSI ILMOITETAAN?”! – Näin kysytään Jesaja profeetan luvun 53:1. Jonka alaviitteessä on mm. Joh12:38 ja Room.10.18 Suosittelen sydämestäni!

Mutta jos jollakulla muullakin, kuin minulla, on aikaa Raamatulle suosittelen lukemaan Johanneksen evankeliumin kokonaankin tai ainakin 17/18 luvut. Nyt on hyvää aikaa eikä ole kallisarvoisempaa tekemistä maailmassa kuin Jumalan ikuisesti olevan Sanan tutkiminen ja varteen ottaminen!

Sillä tosi on, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta, ei tämäkään. Ja on totta että joidenkin ihmisten täytyy joutua ns, kovan paikan eteen ennenkuin Sana kelpaa tai siitä tulee tarve etsiä selitystä ja lohtua tilanteeseen josta ei muuten ole ulospääsyä.

Jokaisella ihmisellä maan päällä on tulevaisuudessa vain kaksi vaihtoehtoa! Uskoa Jumalan Sana, kääntyä Hänen puoleensa ja vastaan ottaa Jeesus elämänsä Herraksi ja pelastajaksi, tai joutua kadotetuksi. Jumala kutsuu aina ensin rakkaudella ja kärsivällisesti. Joskus se ei vaan riitä pysäyttämään ihmisiä tuhoamasta itseään.

En minä, ihmisenä tietenkään, voi sanoa tietäväni mitä Jumala nyt ajattelee, mutta sen tiedän minkä Hän kirjoituksissaan on kautta aikojen ilmoittanut! Että Hän on Pyhä ja Kaikkivaltias. Ja pelastaakseen ihmiset kadotukselta, uhrasi ainoan ja sanomattoman rakkaan poikansa, meidän kaikkien edestämme. Vaikka me olimme ja olemme Häntä vastaan rikkoneet. Poika oli synnitön ja viaton ja silti Hän antoi henkensä kakkein kauheimmalla tavalla meidät pelastaakseen ja antaakseen meille iankaikkisen ilon,  kaikkinaisen terveyden ja kuolemattomuuden Isänsä Valtakunnassa..

Jos sinua tämä itkettää, niin itkettää minuakin, ja se vaan kertoo sydämesi tilasta! En ole aivan varma itkikö Jeesus muualla kuin Lasaruksen haudalla, mutta verta olivat hänen hikipisaransa Getsemanen puutarhassa. Ajattele! Hän viaton ja synnitön hikoilee verta sinunkin puolestasi! Niin kuin hikoili minunkin. Mutta silloin kun hän oli rakkaan ystävänsä Lasaruksen haudalla juutalaisetkin ihmettelivtä sanoen:” KATSO KUINKA RAKAS HÄN OLI HÄNELLE!”

Niin me olemme Hänelle, Jeesukselle, rakkaita, eikä Isä, ei Poika eikä Pyhä Henki nauti ihmisten kärsimyksistä vaan kärsii kanssamme! Eikö se meitä liikuta sydänjuuriamme myöten!? Uskon että liikuttaa, joten rukoilkaamme, rukoilkaamme toistemme ja kaikkien kärsivien ja uskosta osattomien puolesta.

– Isä meidän, joka olet Taivaassa, Pyhitetty olkoon Sinun Nimesi, Tulkoon Sinun Valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös  maanpäällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Sillä Sinun On Valtakunta ja Voima ja Kunnia Iankaikkisesti! Amen. Herra siunatkoon meitä, niin kuin hän tekeekin! Kiitos Jumalalle!

Pienestä pitäen olen ollut intohimoinen kirjeiden kirjoittaja, ja ennen näitä koneita minulla oli todella valtava joukko kirjeystäviä jopa muilla maillakin. Nyt kun elämme jälleen kerran poikkeustilaa, niin sanoakseni, kirjeet ovat jälleen kuvioissa ja arvossaan. Nyt, jos koskaan huomaa kuinka kallis ja korvaamaton aarre meillä seurakunnat ja uskovien yhteys!

Olen saanut tietoa yhteisistä rukoushetkistä joihin kukin on voinut itsekseen osallistua missä sitten on ollutkin. Sain myös ihanan kirjeen jossa kerrottiin vanhasta miehestä joka kuoleman sairaana sairaalassa kulki ihmisten luo heitä lohduttaen siihen asti kun hän eli. Se oli puhutellut kaikkia syvästi ja oliko joku tämän ansiosta löytänyt tiensäkin Herransa luo?

Nuo kirjeet ja yksinäisyydessä rukoillut rukoukset ovat olleet aivan uusi kokemus ja ihmeellinen! Jumala On. Hän on kaikkialla missä ihminen Häntä tarvitsee ja lähestyy! On ollut koettavissa erilainen ”atmosfääri” ja ”voima” näissä ”yhteisissä” rukouksissa. Kiitos että olen saanut olla mukana! On ollut ”sisar” joka on muistanut ottaa mukaan, myös minut yksineläjän ja olijan!

Kaikkien niiden virusten vuoksi, joita nyt lääkärin mukaan on muitakin kuin tämä noro, olen joutunut perumaan avustajieni vuorot ja saanut olla runsaammin itsekseni ja käyttää aikaanikin enemmän sekä Raamatun että rukoilemisen kanssa. Kuinka siunattu asia sekin on!

Vaikka viihdyn yksin ja sitä oloa tarvitsenkin, niin yksin en pääsääntöisesti koe olevani. En vaikka uskonystävien ja seurakunnan kokoontumisia kovasti kaipaankin. Sanotaanhan Sanassakin:” Missä kaksi tai kolme on yhdessä siinä minä, Jeesus, olen heidän kanssansa”! Hän ja Pyhä Henki on kaikialla omiensa kanssa, Patmoksellakin.

Tänä aamuna nousin hitaasti, mutta kaipasin Jumalan sanaa. Avasin Paavalin kirjeen Kolossalaisille enkä olisi paremmin voinut tehdä. On yksilöllistä mikä kohta Raamatussa milloinkin ja itsekullekin syvimmin puhuu, mutta minulle se on nyt tämä Kolossalaiskirje. Kyyneleet vuotavat ja on pakko pysähtyä ja taas jatkaa….

Vanhan käännöksen mukaan 1 luku selittää seuraavasti:

” Apostoli toivottaa armoa ja rauhaa, kiittää kuultuaan heidän (kolossalaisten) uskostaan ja rakkaudestaan Jumalaa/ siitä toivosta, joka heille on talletettu taivaissa. Rukoilee, että he  edelleenkin kasvaisivat Jumalan tahdon sekä tuntemisessa, että täyttämisessä. Osoittaa Kristuksen Jumalan kuvaksi, maailman luomisen ja lunastuksen välittäjäksi ja seurakunnan pääksi, ja että Hänen sovitustyöstään kolossalaisetkin ovat päässeet osallisiksi evankeliumin kautta, ja jonka julistajaksi hän, Paavali, on tullut.”

Kolossalaiskirje on lyhyt mutta kiitollisuutta, syvällisyyttä, armoa, rakkautta ja toivoa täynnä, niin minä sen luen! Siinä on VAIN 4 lukua ja jos joku toinenkin sen lukee, niin uskon, ettei koskettamatta jää. Sana on ajaton, niin kuin on Taivaskin ja kaikki taivaan joukot, olevat, ja tulevat!

Paavali jo aloittaa kirjeensä:” Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus, Kolossassa asuville pyhille ja uskoville veljille Kristuksessa. Armo teille ja Rauha Jumalalta meidän Isältämme !- Tämä kuuluu myös meille sisarille!!!- Paavali jatkaa:” Me kiitämme Jumalaa, Herramme Jeesuksen Kristuksen Isää, aina kun rukoilemme teidän edestänne!” jne. 

Tämä kaikki ja koko sanoma on nytkin, ja aina mitä ajankohtaisin. Rukous on tärkeämpää kuin voimme ymmärtääkään. Samoin kuin uskovien yhteys, ja toinen toisensa rohkaiseminen! Kuten näistä pyhistä asioista lukeminen ja muistuttaminen! Tässä meillä todellakin on Aarre verraton! Emme osaa täällä edes kiittää Jumalaa niin kuin osaamme kerran täydellisyydessä! Uskon kuitenkin että toinen toisemme muistaminen tavalla tai toisella on Herrallemme mieleen ja arvollista!

Jumala rakastaa sittenkin ja kaikesta huolimatta maailmaa!

Mikä koskee meihin, koskee myös Häneen. Niin uskon ja ehken enemmänkin kuin meihin ihmisiin. Uhrasihan HÄN OMAN POIKANSA meidän tähtemme! Voiko olla suurempaa tuskaa kenenkään isän tai äidin sydämessä kuin nähdä lapsensa tuskat ja kuoleman. Minulla äitinä on aina mielessäni ainoa lapseni ensimmäisenä kun jokin vaara saattaa uhata. Se on sellaista hätää ja tuskaa jota harvoin ketään muuta kohtaan tuntee.? Nytkin hän on ollut sairaana, mutta kaikkein pahinta tilannetta ei ole raaskinut minulle edes ilmoittaa, Vasta kun Voi olla jo voiton puolella, kiitos Jumalalle! Näin saamme uskoa ja rukoilla.

Paavali kirjoittaa kolmannen luvun lopussa:” Kaikki mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille”! Ja sitten neljännen luvun alussa mitä rukoilemiseen tulee:” Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa – rukoillen samalla meidänkin puolestamme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niin kuin minun tulee puhua – JA vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolellanne olevia kohtaan, ja OTTAKAA VAARI OIKEASTA HETKESTÄ! Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata!”

Tässä saan myös itselleni ”saarnata ja kirjoittaa”! Niin olemme ihmisiä kaikki! Toiset ehkä viisaampia kuin toiset, mutta Herramme Jeesus Kristus, lunastajamme on jokaisen omansa kanssa päiviemme loppuun asti – ja siitäkin eteenpäin! Ihmiseen ja heikkouksiimme katsomatta!

Paavalia vielä siteeraten:”Tervehdys, minulta Paavalilta, omakätisesti. Muistakaa minun kahleitani! ARMO olkoon teidän kanssanne”!

Niin myös meidän Henkemme kanssa!

Minun ei pitänyt kirjoittaa aiheesta josta Tapio ja Juha jo kirjoittivat, mutta tässä ollaan. Yksi sykäys tälle tekstille on mainita mm. saarnasta jonka kuuntelin viikko sitten. Tosin en osaa laittaa tähän ”linkkiä” sinne, mutta löytyy SRO sivulta kuunneltavaksi, jonka kyllä ”etsivä” löytää jos tahtoo.
Suomen Raamattuopisto lähettää joka sunnuntai Jumalan palveluksensa radio Deistä klo. 11.00 alkaen. Nyt viimeksi 15.3. (-20) saarnasi Juha Vähäsarja, aiheesta ”Jeesus pahan vallan voittaja”! Lienen ollut erittäin herkällä tunnolla koska minuun se teki suuren  vaikutuksen.

Niin paljon kuin olen saarnoja jo elämäni aikana kuunnellutkin tuli tunne, kuin olisin kuullut elämäni parhaimman saarnan? Ehkä se johtui myös siitä että saarna päättyi edesmenneen presidentti Kyösti Kallion rukoukseen, jonka Kallio luki radiossa sotaan joutuneelle kansalleen ja Vähäsarja saarnansa lopuksi siteerasi!

Viimeksi käydyn sotamme aikana tuo rukous koitui rohkaisuksi, sotimaan joutuneille sotilaillemme, ja Koko kansallekin joka päättyi vertaansa vailla olevaan kehotukseen lukea Raamattua! Joka kehotus on mitä suurimmassa määrin, sekin, kansaltamme häviämässä. Kuten niin moni muukin kansakuntaa säilyttävä ja kohottava asia.

Nyt meillä, täällä rakkaassa Isänmaassamme, on enää muutamia sellaisia ihmisiä jäljellä, jotka tuon näkyvän vihollisuudenajan kokivat. Silloin ihmiset kuitenkin tiesivät, mistä suunnasta todellinen vihollinen oli tulossa ja mihin oli vastattava kaikin mahdollisin voimin ja asein, kuten vastattiinkin. Nyt meillä on tämä sama asia käsillä korona viruksen muodossa mutta vihollisena jota ”näkymättömänä” on vaikea vastustaa ja tietää kuinka tulee ”sotia” sitä vastaan.

On toki se toinenkin, jota vastaan meillä, vaikka näkymätön sekin, on Tieto kuinka sitä vastustetaan.  Ja jonka aika kerran totisesti päättyy lopullisesti. Tällä toisella oli tietoinen valinta ryhtyä viholliseksi. Tällä nykyisellä, näkymättömällä, joka nyt meitä koettelee, ei ole tietoisuutta.

Tähän koronavirukseen toivoo löydettävän lääkkeen ja sen hyökkäyksiä pyritään estämäänkin ja ennakoimaan kaikin mahdollisin, ja ehken mahdottominkin asein.. Se vaatii meiltä kaikilta ”kuuliaisuutta” ja niiden ohjeiden noudattamista jotka ovat tarkoitetut kansamme pelastumiseksi ja paranemiseksi. Eivätkä ohjeet ole ns. kenenkään ”oma asia” ts. oman harkinnan varassa noudattaako niitä vai ei! Koko kansan on kaikkien yhdessä niihin vakavuudella paneuduttava.

Meillä ei kuitenkaan ole ensisijaisesti kaikkein suurin vastustus virusta, eikä ”lihaa ja verta vastaan” kyseessä! Vaan myös se toinen näkymätön vihollinen. Taivaasta langennut enkeliruhtinas jota meidän tulee ennenkaikkea vastustaa Kristuksen täytetyn työn ja Pyhän Hengen avulla ja suojeluksessa. Kuinka sen voi tehdä?

Olen huonosti yrittänyt kirjoittaa täällä siitä kuka on se kaiken luomakunnan vihollinen, joka taivaasta lankesi, joutuen heitettäväksi tänne maailmaan Jumalan käskystä ja tämän maailman kiusaajaksi. Olen kirjoittanut lapsellisen yksinkertaiseksi, toivoen, että Jos tänne nyt ja muinakin vaikeina hetkinään joku ”etsivä eksyisi ”- Ja Löytäisi  Elämänsä Kalleimman ja Kestävimmän Aarteen, ohjautuen oikeaan suuntaan!? Löytämään Vapahtajansa Jeesuksen Kristuksen!  Hänet joka vapauttaa ihmisen kaikista näkymättömistä kuten näkyvistäkin vihollisistaan.

Ei niin, ettemme joutuisi kärsimyksiin ja lopulta kuolemaankin, vaan että meillä olisi Usko, Toivo ja Rakkaus. Tieto ja varmuus kaikkina elämämme päivinä siitä, ettemme ikinä huku. Emme silloinkaan kun elämämme päättyy vaan saamme olle levollisella mielellä Vapahtajamme ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta. Evankelista Matteus kirjoittaa tästäkin asiasta luvussa 10 joka on kokonaan hyvä, mutta aiheesta voi lukea esim. jakeet 26-32.

Kun tätä aloin kirjoittaa satoi lunta ja taivas oli harmaa, sisälläkin pimeää, nyt kun lopetan paistaa jälleen aurinko kirkkaana, niin että silmiä häikäisee! Meillä on Elävä ja Voimallinen Herra, Kirkkauden Kuningas Jeesus Kristus, nyt ja aina. Ihmiseksi syntynyt ja ihmisenä kuollut, Jumalan ainosyntyisenä Poikana ylösnoussut Pyhä ja Kaikkivaltias, joka lupaa kuunnella jokaista joka Hänen puoleensa kääntyy!

Mieleeni tuli, ennen kuin aloitin, virsi ”Jeesus sä ainoa!”

”Jeesus sä ainoa heikkojen auttaja, anteeksiantaja uupumaton! Pyhyys ja puhtaus, rakkaus, virvoitus, totuus ja armahdus sinussa on.

Kun uuvun, haavoitun, huomassas, Herra, Sun, suuren ja siunatun, levätä saan. Toiset jos hylkäävät, kasvosi lempeät puoleeni kääntyvät rohkaisemaan!

Herrani, armahda, ohjaa ja taivuta, minne ja milloinka tahtosi vie. Neuvoilla Henkesi valaise mieleni. Tee Jeesus, rakkaaksi ristini tie. Ainoa puhtaus, syntisen usakallus, tuskassa lohdutus: Pyhyytesi. Vaatteeksi anna se! Ohjaa ja varjele JOKAINEN ASKELE, JEESUKSENI!

Sain jälleen tilaamani kirjat kirjastosta ja muutaman yllätyksenkin ns. ”lahjakassista”. Tilasin mm.  Teol,Tri. Veli-Matti kärkkäisen kirjan nimeltä: ”Pyhä Henki- Teologisia näköaloja meillä ja muualla”. Olen puolessa välissä kirjaa ja se inspiroi minua, vaikka ensin ajattelin etten varmaankaan edes ymmärrä sen tekstiä kaikkine sivistyssanoineen? Mutta olenkin aivan innoissani! Kiitos Jumalalle taas tästäkin aarteesta ja meillä hyvin palvelevasta kirjastosta. Eli on meillä paljon hyvää ja kiittämisen arvoistakin.

Siitä lahjakassista tuli mukana kirjanen ”Enkelien suojassa”. Kannen kuvan perusteella ajattelin sen lapsille tarkoitetuksi tai sitten ns. ”huuhaaksi” sitäkin enkeleistä olevissa puheissa ja tekemisissä on. Mutta ei! Innostuin tutkimaan Raamatusta mitä kaikkea enkeleistä on kirjoitettu ja hämmästyin, sillä jotenkin olen karttanut aihetta?

Vaikeaksi tämän tekstin tekee etten oikein tiedä kummasta nyt kirjoittaisin, mutta enkeleitä ”tärkeämpi” ihmiselle kuitenkin on Jumalan Pyhä Henki!

Kun Pyhää Henkeä olen ajatellut nyt jo useammankin päivän tiivisti, niin mieleeni tulivat mm. sanat:”Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Sebaot” (Jesaja 6:3 jne.) Sillä Pyhä on Herra Jumala, Pyhä on Jeesus Kristus ja Pyhä on Pyhä Henki. Tämän totuuden ymmärtäminen ja tunnustaminen tuo kyyneleet silmiin ja sydämeen, sillä niin suuri on tämä Totuus! Luultavasti sen kokonaisuudessaan ymmärtää vasta ”Perille päästyään” Jumalan Valtakunnassa.

Puhuimme muutama päivä sitten avustajani kanssa nukkumisesta yleensäkin ja unista joita olemme nähneet. Kerroin hänelle mm. ihmeellisestä unestani yhtenä yönä. Oletan että se oli aamuyön uni koska sen tunteen jonka siinä koin, muistin vielä herättyänikin ja jäin sitä vuoteelleni miettimään. Siinä ei ollut mitään muuta kuin käsittämättömän suuri ja ihmeellinen Rakkauden tunne. Sellainen jota ihminen ei voi kuvitella! Mietin vain hiljaa sängylläni ettei sellaista rakkautta, sellaista tunnetta voi ikinä olla täällä maanpäällä. Ihmeellistä se oli, sanoin kuvaamatonta!

Mietin sellaistako todellinen Rakkaus on? Sen jälkeen Olen miettinyt miten koen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen? Lapsuudessani ja nuoruudessani nämä Kristinuskon asiat olivat niin pyhiä ettei niistä oikein voinut arjen tasolla puhuakaan, ne kuuluivat pyhäpäiviin pyhäkouluun ja ”kirkonmenoihin”. Puhuttiin Jumalasta, mutta vähemmän Jeesuksesta, paitsi lapsille. Pyhästä Hengestä ei puhuttu. Usko ei ollut arjen asia, sitä vakuuttavammin pyhäpäivien ja erityispyhien kuten Joulun ja Pääsiäisen!

Oma suhteeni näihin uskon asioihin ”hengellisen heräämiseni” jälkeen on aina vaan enemmän lähentynyt Pyhää Henkeä. Hän on minulle Jeesuksen ”sijainen/lähettiläs” täällä maanpäällä nyt. Vetoan Herrani Jeesuksen omiin sanoihin, mm. Johanneksen evankeliumin luvuissa 14-15 jossa Hän lupaa lähettää meille ”toisen puolustajan, Pyhän Hengen” taivaaseen astumisensa jälkeen – ja minkä Hän tekikin..

Itse asiassa koko Johanneksen evankeliumi on se joka  aina kannattaa uudelleen lukea! Jeesus todellakin lähettää meille ”Toisen Puolustajan” itsensä sijaan. Pyhän Hengen, olemaan meissä ja meidän kanssamme. Älä loukkaannu jos asetan kuvion näin: Isä Jumala on korkein ja etäisin PYHÄ! Pyhistä Pyhin ja Kaiken Luoja. Poika, Jeesus tuli ihmiseksi, kaltaiseksemme, mutta ilman syntiä ja on siksi pelastajamme!  Joka istuu nyt Jumalan Valtaistuimen oikealla puolella ja tulee aikanaan sieltä ”tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Jokainen joka Raamattua lukee ja tuntee, tietää mitä tämä tarkoittaa, ei hätää.

Pyhä Henki on kuin ystävä, tai hyvä vanhempi isä tai äiti, joka huolehtii kaiken aikaa lapsistaan ja puolustaa heitä rukoillen katkeamattomasti puolestamme. Vieden kaikki asiamme Jumalan Valtaistuimelle. Näin minä koen. Pyhästä Hengestä on tullut minulle läheisin Jeesuksen jälkeen ja nyt. Sillä Hän Pyhä Henki, rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin ja juuri oikein niin kuin kuuluukin. Hän on Pyhä ja me olemme vain ihmisiä ja silti Herra Jumala haluaa kuulla myös meidän rukouksemme ja Jeesus on välittäjänämme myös.

Pyhä Henki, puolestamme rukoilijana ei pyydä omaansa vaan kiinnittää katseensa Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme ja Pelastajaamme. Jeesus on TIE, Jeesus on TOTUUS, Jeesus ja ELÄMÄ ! Hän on Lunastajamme! Isä Jumala on kaiken Luoja ja Hallitsija. Hänen Sanansa on niin ja aamen! Kaikki tapahtuu ja tulee tapahtumaan juuri niin kuin Hän on päättänyt.

Ja lopuksi mitä enkeleihin tulee, googlasin ja sain luvun joissa enkelit mainitaan VT.ssa 108 ja UT:ssa 165 kertaa! En tiedä pitääkö paikkansa? Enkelit joka tapauksessa ovat Jumalan Luomia henkiolentoja jotka palvelevat Jumalan tahdon mukaisesti siellä missä tarvitaan! Nämä Taivaan Enkelit eivät ole niitä jotka lankesivat ja syöstiin ulos taivaasta vaan niitä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja tahtoa täydellisesti. Silti heitä ei pidä rukoilla.

Me rukoilemme Jumalaa, Isää, Jeesuksen nimessä ja Hänen verensä tähden, jonka Jeesus Vapahtajanamme vuodatti Golgatalla meidän tähtemme. Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.

virsi 134 (vanhemmassa kirjassa): Pyhä, Pyhä, Pyhä!…

Otsikko on pyörinyt päässäni nämä muutamat päivät. Aika monta kertaa olen jo päättänyt etten enää kirjoita, mutta jos se sallitaan niin kirjoitan kuitenkin. Rukoilen hartaasti Kaikkivaltiasta Jumalaa että Hän vartioi ja ohjaa tekstejäni. Pyydän viisautta, armoa ja Pyhän Hengen johdatusta. Uskallan uskoa saavani, ainakin useimmiten, aiheen ylhäältä mutta on eri asia kuinka osaan sen sanoittaa!!! Kaikki on inhimillistä meille ihmisinä ja virheitä tulee. Toisille vähemmän toisille enemmän, mutta vanha sanonta opettaa kaiken olevan opiksi? Toivottavasti.!?

On ihmisiä joita syvästi kunnioitan siitä antautumisesta ja panoksesta, jonka he ovat voimakkaan kutsunsa ansiosta olleet pitkänkin elämänsä Herransa käytössä voimiaan säästämättä. Kuka Lähetystyössä ja/tai ns. kotirintamalla. Eräs näistä on, aivan vain esimerkin vuoksi, Mailis Janatuinen joka on myös kirjoittanut erinomaisia kirjoja! Ihailen häntä koska hän on elänyt niinkuin puhunut ja kirjoittanut! On ikäänkuin kieltäytynyt ns. normaaleista inhimillisistä tarpeistaan antaakseen elämänsä täysin Jumalan käyttöön. Ja hedelmistään puu tunnetaan.

Tämän esimerkin lisäksi on miehiä, runsaamminkin kuin naisia, jotka ovat tehneet samoin. Nyt jo ikääntynyt Martti Ahvenainenkin joka edelleen kirjoittaa todella suositeltavia kirjoja meille kaikille opiksi ja oppaiksi tätä ja tulevaa elämää varten. Kiitos heille! Näitä kumpaakaan Herran palvelijaa en henkilökohtaisesti tunne, olen vain kuullut haastattelut ja lukenut kirjojansa.

Jälleen pitkä alustus?

Miksi otsikko viimeiset sivut, joka ensin oli yksikössä Viimeinen Sivu.? Raamattu tuo ihanista ihanin kertoo meille kaiken meistä ihmisistä ja ennen kaikkea Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä kuten myös ihmiskunnan historian – ja tulevaisuuden! Kun itse luen paljon ja aina olen kirjoittanut niin minua on siunannut nyt erityisesti ja kyynelin, kuinka meistä kaikista kirjoitetaan Kirja myös taivaassa ja kerran se avataan!!!

Tästä kirjasta, joka on jokaisen ihmisen kohdalla ainutlaatuinen, kirjoitetaan useammassakin kohdassa Raamattua mutta kaikki tietävät että loppuhuipennus tulee Ilmestyskirjassa. Se saa minut ajattelemaan entistä syvemmin kuinka korvaamaton on Jumalan kirjoitettu Sana! Raamattu Jumalan sanana on uskon ja toivon kirja. Elämän kirja, mutta myös kuoleman. Sitä kuoleman kirjaa ei tarvitse lukea jos tietää, tunnustaa ja uskoo olevansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta pelastettu! Kiitos jumalalle, ylistys Hänen nimelleen.

On kuitenkin totta meidän jokaisen kohdalla että meistä kirjoitetaan kirjaa ja se kirja on täydellinen. Totuuden kirja joka ratkaisee mikä on ollut suhteemme Herraan Jeesukseen Kristukseen, lähimmäisiimme ja koko maanpäälliseen elämäämme. Meille on parhaaksemme että luemme tässä ajassa, jopa erityisen ahkeraan Jumalan ohjekirjaa Raamattua, voidaksemme tietää mikä on asemamme nyt kun täällä elämme ja kun taivaallinen kirjakäärö kerran avataan. Kuinka ihana onkaan mm. Ilmestyskirjan. 5 ja 21/22luku.

–  Tai miksi edes erotella, koko Raamattu kannesta kanteen. Samaa kertomusta alusta loppuun, mutta toivon ja uskon näkökulmasta kuin niin sen sanoman luemme. Ja niille jotka eivät Raamattua tunne, niin aukaise se viimeisin sivu. Lue ainakin ne toivon ja uskon kohdat jos olet Jumalan lapsi, ne koskevat sinua, minua, ja kaikkia jotka ovat Jeesuksen ristinkuoleman tähden oikeutettuja iankaikkiseen elämään Jumalan kaiken käsittämättömän rakkauden ja ihanuuden Valtakunnassa. Ikuisesti.

”Minä Näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. …. Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan Valtaistuimelta:” Katso, uudeksi Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala Itse On heidän kanssaan, Heidän Jumalansa. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään,  e i k ä kuolemaa enää ole, ei s u r u a, ei parkua eikä t u s k a a, sillä Kaikki Entinen On Mennyt.”!

Ja Jumala sanoo tekevänsä uudeksi kaiken! Aivan kaiken! Ja vielä siitä kirjakääröstä, kirjan viimeisestä sivusta, minun sanojeni mukaan, löytyy Ilm. 5luvusta jakeesta 1 alkaen.

Virsi 339. Halleluja, kiitos Herran, suuren Voiton Ruhtinaan. Halleluja, kaikki Valta Kristuksen on Kuninkaan. Seurakunta, virran lailla päästä viesti valloilleen:” Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen!

Aamulla kun olin virkeämpi kuin nyt flunssan kourissa, tuntui että jaksaisin kirjoittaa!?  Nyt tunne on toinen mutta luonto ei anna periksi! Jumala auttakoon, – jos tämä onkaan tarpeellista. Mutta minua on usein lohduttanut vaikeissa tilanteissa sanonta että ellei muuta osaa, tai jaksa rukoilla voi sanoa vain:” Auta Jeesus”! Näitä tilanteita tulee aina ja ehken enenevästikin tulevaisuudessa. Olen kyllä taas lukenut paljon kaikenlaista hengellistä kirjallisuutta.  Sellaisiakin jotka ovat korkeasti koulutettujen henkilöiden kirjoittamia, ja joita on vaikea ymmärtää. Mutta vaiva kyllä palkitseekin.

Nyt juuri laskin käsistäni Juho Sankamon ”Israelin kuninkaiden maailma”. Minua on  kiinnostanut aina myös Vanha Testamentti vaikka en sitä ymmärräkään samalla tavalla kuin Uutta testamenttia, tunnen että tarvitsisin historian opetusta. Ihmeellistä tuota oli kuitenkin lukea sillä kyllä koko Raamattu on samaa kirjaa, ymmärsipä jotain tai ei. VT tukee uutta testamenttia ja laajentaa käsitystä Jumalasta, ihmisistä, maailmasta jne. Ja toisinpäinkin uusi testamentti tuo vastauksen menneisiin ja tuleviin!

Luen myös jatkuvasti eri kirjoittajien kirjoja rakkaasta Paavalistanikin. Näihin en kyllästy. Aloitimme raamattupiirissäkin kertaamaan kirjettä Galattalaisille ja voi kyllä se on ihana. Mutta näin vanhana kuin olen, en meinaa jaksaa aivan uusien ihmisten ”harjoittelua”. Heille kaikki on niin outoa ja käsittämätöntä, niin kuin on ollut minullekin! Ja kaikille aloittelijoille!

Tähän viitannee aamulla saamani otsikkokin jonka lyhensin ensimmäisestä ajatuksestani ” Ei kukaan meistä ja silti jokainen”. Nyt kun päivä pääsi näin pitkälle mietin mitähän tuokin alunperin tarkoitti, mutta ei kukaan meistä ole ”seppä syntyessään” esim. jokaisen meistä on opeteltava paljon kaikenlaista elämämme aikana eikä kenestäkään tule valmista. Ja silti jokainen kelpaa Jumalalle ja on toivottu Hänen kutsuunsa vastaamaan sellaisena kuin on. Koska me olemme Hänen luotujaan ja Hän rakastaa meitä, kaikesta erilaisuudestamme huolimatta. Antaa meidän kokea ihmeen uudestisyntymisessä Hänen lapsikseen ja Pyhän Hengen oppaaksemme kirkastamaan Kristusta ja opettamaan meitä pitämään kaiken sen minkä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen.

Uskomattoman monet asiat ovat muuttuneet minunkin elämäni ja uskossa oloaikanani. Sekin kun ennen oli jotenkin helpompaa uskoa Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen toteutuvan aikanaan ja sitä odotti, että: ”He yhtä olisivat”. Ev.Lut.kirkko oli vahva ja tiesikin olevansa,  mutta nyt aivan jokaista ”seurakuntaa” seulotaan! Sellaisiakin joita kirkko ei ennen edes hyväksynyt muutoin kuin lahkolaisiksi. Eli mitä pitää tapahtua ennenkuin me voisimme hyväksyä toinen toisemme saman Jumalan perheväeksi? Me, jotka Jeesukseen uskomme vapahtajanamme ja olemme saman Pyhän Hengen johdatuksesta riippuvaisia?! Ehkä ahdistukset ovat sittenkin niitä jotka saavat meidät yhteen Jumalan tahtomalla tavalla.? Tähän liittyen, luin, ilmeisesti ”Seurakuntalainen” sivulta jonkin tekstin jossa sanottiin suurinpiirttein näin:” Tarvitsemme Jumalan armoa ja Hengen voimaa, sekä viisautta rakentaa seurakuntiamme ja aitoa hengellistä uudistumista ja Uutta Näkyä”!

Palaan vielä tuohon Sankamon kirjaan sikäli, kun en ole esim. ymmärtänyt Jesajan kirjan lukua 14 ketä tai mitä siinä tarkoitetaan. Ei se suorastaan näin tule ilmi kirjassaan kuin sen tähän laitan, mutta kun ajattelen kuinka Jumala toteutti oikeutta VT:ssa niin hurjalta tuntuu. Mutta selvisi sekin kirkkaaksi että Jumalan taivaassakin oli todellakin suuri kapina Jumalaa vastaan. Ylienkeli ylpistyi ja lankesi, ja hänet Jumala karkoitti tähän maailmaan. Ja hänestä tuli se mikä hän on. Meidän kiusaajamme ja kaiken pahan alku ja juuri.

Tämän pahan enkelin kanssa lankesi muitakin enkeleitä jotka tulivat tänne meitä kiusaamaan. Luepa vaikka Jesaja profeetan 14 luku alkaen vaikka 12 jakeesta lähtien ” Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti. aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Kokrkeimman vertaiseksi, Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinun näkevät, he katsovat pitkään, tarkastavat sinua:” Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat. Joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin… jne.”

Juho Antikaisen kirja vahvistaa tämän kaltaisen sanoman kertoessaan kaikkista niistä sodista jotka Jumala salli toistuvasti ja jotka kuitenkaan eivät saaneet tuhottua valittua kansaa. Näin minä hänet ymmärsin. Mutta tuo kohta Jesajasta sovitetaan Baabelin kuninkaan kukistumiseen. Kuitenkin se sama vihollinen joka yritti kaiken aikaa tuhota vanhan testmentin kaupunkeja ja kuninkaita, yritti tuhota myös Jeesuksen jo heti kun Hän syntyi, ja yrittää tuhota meidätkin jotka uskomme Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Meidän Vapahtajamme, nyt ja iankaikkisesti.

Kuinka Ihmeellinen Kirja meillä Raamatussa onkaan. Kuinka ihmeellisiä Jumalan teot ja mikä ihmeellinen loppu kun Hän luo kaiken uudeksi ajallaan. Siksi jokaisen joka kuulee ja lukee Jumalan Sanaa kannattaa tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen koko sydämestään ja sielustaan. Ei tarvitse pelätä, Jeesus on kuollut ja ylösnoussut meidän syntiinlangenneiden puolesta ja vuodattanut taivaaseen astuessaan meille Pyhän Henkensä oppaaksi, lohduksi ja perille saattajaksi. Kiitos Jumalalle. Jumala ON Rakkaus!

On ollut taas niitä päiviä jolloin on ollut pakko kulkea korpea. On tullut ruokittua itseäni liikaa maailmalla, otettua, olosuhteiden pakostakin, kantaa asioihin jotka eivät ole rakennukseksi, mutta Jumalan Virta on vettä täynnä! Taas kiertää vesi silmissä, niin ihmeellinen Hän On. Ajattelin ettei minun tarvitsisi yrittää muuta tähän laittaakaan kuin Ps. 84, laulu 464 hengellisestä laulukirjasta ja virsi 525 ja siinä olisi kaikki. Koko sanoma paljon täydemmin ja paremmin kuin nämä sanat jotka tässä naputtelen.

Katselin erään ohjelman Alfa tv:stä, siinä puhuttiin uupumuksesta ja erityisesti poliisien ja koko laitoksen henkilökunnasta. Asiaa puhuivat! Uupumus on tämän päivän yksi aihe joka kaikkialta tulvii. Ja jota itsekukin jossain suhteessa joutuu kokemaan. Olen yrittänyt miettiä mikä uupumuksesta tekee niin yleisen tässä ajassa. Onhan vaikeita aikoja ennenkin ollut.

Ihmisiltä vaditaan paljon, liian paljon sellaista joka ei ole tervettä, ja ainakin niiltä, jotka yhteiskunnallisessa ammatissaan joutuvat liian työtaakan alle. Heitä on paljon, jos on niitäkin jotka masentuvat työn tai seuran puutteesta. Yhteiskunnan arvot ovat kovat ja lähimmäisyys hukassa. Niin kuin muussakin elämässä myös työpaikoilla paine voi käydä liian raskaaksi, kantaa ja suorittaa niin kuin tuossa katsomassani ohjelmassakin tuli julki eilen. Siinä kysyttiin ”Voiko poliisiin luottaa”?

Kun ihmiset uupuvat ei kenelläkään ole enää voimia lähimmäisyyteen. Toinen toisensa hoivaamiseen, kuuntelemiseen tai myötäelämiseen. Jokainen kantaa yksin omaa taakkaansa, itkee itkunsa ja koettaa kestää kaipuunsa johon ei saa vastausta. Kukin tykönään, jotkut hiljaa toiset äänekkäämmin oireillen. Jotkut kokonaan pudoten. On edelleenkin totta myös ”Ihmisen kaipuu ihmisen luo”.

Sain erään kirjeen jossa eräs ”sisar”joka on lukenut blogejani jo kauan, toivoi että voisi saada samanlaisia hengellisiä kokemuksia kuin minä. Olin aika yllättynyt ja mietin millaista kuvaa annan itsestäni? Tarkoitus ei ole kehenkään ikävästi vaikuttaa, sillä kyllä minäkin saan oman osani myös kurituksesta. Ei elämä ole kenellekään vain juhlaa. Mutta minusta on parempi että kannan yksinäisyyteni, väsymykseni, kipuni ja tuskani Jumalalle. Ja Jos jotenkin voisin jotain ihmistä auttaa näillä kirjoituksillani Hyvästä Sanomasta kantamaan omaa taakkaansa helpommin, niin se antaisi tarkoituksen näille viesteilleni.

Täytin eilen vuosia, mainio päivämäärä 2002 2020. Ei ns. täysiä, mutta aika paljon, enkä koskaan enää elä elämääni tuolla päivämäärällä. Aika kuluu, vuodet vierii, ihminen vanhenee, heikkenee ja huononee kaikinpuolin se on ihmisen osa tässä maailmassa. Ikävä kasvaa moneen suuntaan, menneisiin, oleviin  ja tuleviin. Monet rakkaat ovat poissa. Ikävä on. Ainoa lohtu Jumalan sanassa, Jumalan virrassa! Kaikessa siinä mitä Herra on!

Tuo psalmi 84 on ollut minulle rakas ”koko elämäni” ajan. En kestä sitä tässä mielialassa juuri nyt lukea, (osaan kyllä ulkoakin) koska tiedän itkeväni, mutta luen sen kun lopetan tämän blogin. Jos jaksat ajatella minunkin puolestani muutaman hyvä ajatuksen ja rukoilla että Herra auttaisi eräässä vaikeassa asiassa, onhan niitä enemmänkin, mutta juuri tässä eräässä asiassa, niin Kiitos Sinulle! Joka tapauksessa :

” Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, Sinun alttarisi Herra Sebaot, minun Kuninkaani ja minun Jumalani! Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät Sinua alati”!

Totisesti Jumalan Virta On vettä täynnä! On se, tuntui miltä tuntui. Kyllä Hän kaiken tietää, kaikessa auttaa ja kulkee tuskien tien kanssamme! Minunkin kanssani ja sinunkin ystäväni! Siunaten Tuulikki