Otsikko on pyörinyt päässäni nämä muutamat päivät. Aika monta kertaa olen jo päättänyt etten enää kirjoita, mutta jos se sallitaan niin kirjoitan kuitenkin. Rukoilen hartaasti Kaikkivaltiasta Jumalaa että Hän vartioi ja ohjaa tekstejäni. Pyydän viisautta, armoa ja Pyhän Hengen johdatusta. Uskallan uskoa saavani, ainakin useimmiten, aiheen ylhäältä mutta on eri asia kuinka osaan sen sanoittaa!!! Kaikki on inhimillistä meille ihmisinä ja virheitä tulee. Toisille vähemmän toisille enemmän, mutta vanha sanonta opettaa kaiken olevan opiksi? Toivottavasti.!?

On ihmisiä joita syvästi kunnioitan siitä antautumisesta ja panoksesta, jonka he ovat voimakkaan kutsunsa ansiosta olleet pitkänkin elämänsä Herransa käytössä voimiaan säästämättä. Kuka Lähetystyössä ja/tai ns. kotirintamalla. Eräs näistä on, aivan vain esimerkin vuoksi, Mailis Janatuinen joka on myös kirjoittanut erinomaisia kirjoja! Ihailen häntä koska hän on elänyt niinkuin puhunut ja kirjoittanut! On ikäänkuin kieltäytynyt ns. normaaleista inhimillisistä tarpeistaan antaakseen elämänsä täysin Jumalan käyttöön. Ja hedelmistään puu tunnetaan.

Tämän esimerkin lisäksi on miehiä, runsaamminkin kuin naisia, jotka ovat tehneet samoin. Nyt jo ikääntynyt Martti Ahvenainenkin joka edelleen kirjoittaa todella suositeltavia kirjoja meille kaikille opiksi ja oppaiksi tätä ja tulevaa elämää varten. Kiitos heille! Näitä kumpaakaan Herran palvelijaa en henkilökohtaisesti tunne, olen vain kuullut haastattelut ja lukenut kirjojansa.

Jälleen pitkä alustus?

Miksi otsikko viimeiset sivut, joka ensin oli yksikössä Viimeinen Sivu.? Raamattu tuo ihanista ihanin kertoo meille kaiken meistä ihmisistä ja ennen kaikkea Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä kuten myös ihmiskunnan historian – ja tulevaisuuden! Kun itse luen paljon ja aina olen kirjoittanut niin minua on siunannut nyt erityisesti ja kyynelin, kuinka meistä kaikista kirjoitetaan Kirja myös taivaassa ja kerran se avataan!!!

Tästä kirjasta, joka on jokaisen ihmisen kohdalla ainutlaatuinen, kirjoitetaan useammassakin kohdassa Raamattua mutta kaikki tietävät että loppuhuipennus tulee Ilmestyskirjassa. Se saa minut ajattelemaan entistä syvemmin kuinka korvaamaton on Jumalan kirjoitettu Sana! Raamattu Jumalan sanana on uskon ja toivon kirja. Elämän kirja, mutta myös kuoleman. Sitä kuoleman kirjaa ei tarvitse lukea jos tietää, tunnustaa ja uskoo olevansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta pelastettu! Kiitos jumalalle, ylistys Hänen nimelleen.

On kuitenkin totta meidän jokaisen kohdalla että meistä kirjoitetaan kirjaa ja se kirja on täydellinen. Totuuden kirja joka ratkaisee mikä on ollut suhteemme Herraan Jeesukseen Kristukseen, lähimmäisiimme ja koko maanpäälliseen elämäämme. Meille on parhaaksemme että luemme tässä ajassa, jopa erityisen ahkeraan Jumalan ohjekirjaa Raamattua, voidaksemme tietää mikä on asemamme nyt kun täällä elämme ja kun taivaallinen kirjakäärö kerran avataan. Kuinka ihana onkaan mm. Ilmestyskirjan. 5 ja 21/22luku.

–  Tai miksi edes erotella, koko Raamattu kannesta kanteen. Samaa kertomusta alusta loppuun, mutta toivon ja uskon näkökulmasta kuin niin sen sanoman luemme. Ja niille jotka eivät Raamattua tunne, niin aukaise se viimeisin sivu. Lue ainakin ne toivon ja uskon kohdat jos olet Jumalan lapsi, ne koskevat sinua, minua, ja kaikkia jotka ovat Jeesuksen ristinkuoleman tähden oikeutettuja iankaikkiseen elämään Jumalan kaiken käsittämättömän rakkauden ja ihanuuden Valtakunnassa. Ikuisesti.

”Minä Näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. …. Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan Valtaistuimelta:” Katso, uudeksi Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala Itse On heidän kanssaan, Heidän Jumalansa. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään,  e i k ä kuolemaa enää ole, ei s u r u a, ei parkua eikä t u s k a a, sillä Kaikki Entinen On Mennyt.”!

Ja Jumala sanoo tekevänsä uudeksi kaiken! Aivan kaiken! Ja vielä siitä kirjakääröstä, kirjan viimeisestä sivusta, minun sanojeni mukaan, löytyy Ilm. 5luvusta jakeesta 1 alkaen.

Virsi 339. Halleluja, kiitos Herran, suuren Voiton Ruhtinaan. Halleluja, kaikki Valta Kristuksen on Kuninkaan. Seurakunta, virran lailla päästä viesti valloilleen:” Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen!

Aamulla kun olin virkeämpi kuin nyt flunssan kourissa, tuntui että jaksaisin kirjoittaa!?  Nyt tunne on toinen mutta luonto ei anna periksi! Jumala auttakoon, – jos tämä onkaan tarpeellista. Mutta minua on usein lohduttanut vaikeissa tilanteissa sanonta että ellei muuta osaa, tai jaksa rukoilla voi sanoa vain:” Auta Jeesus”! Näitä tilanteita tulee aina ja ehken enenevästikin tulevaisuudessa. Olen kyllä taas lukenut paljon kaikenlaista hengellistä kirjallisuutta.  Sellaisiakin jotka ovat korkeasti koulutettujen henkilöiden kirjoittamia, ja joita on vaikea ymmärtää. Mutta vaiva kyllä palkitseekin.

Nyt juuri laskin käsistäni Juho Sankamon ”Israelin kuninkaiden maailma”. Minua on  kiinnostanut aina myös Vanha Testamentti vaikka en sitä ymmärräkään samalla tavalla kuin Uutta testamenttia, tunnen että tarvitsisin historian opetusta. Ihmeellistä tuota oli kuitenkin lukea sillä kyllä koko Raamattu on samaa kirjaa, ymmärsipä jotain tai ei. VT tukee uutta testamenttia ja laajentaa käsitystä Jumalasta, ihmisistä, maailmasta jne. Ja toisinpäinkin uusi testamentti tuo vastauksen menneisiin ja tuleviin!

Luen myös jatkuvasti eri kirjoittajien kirjoja rakkaasta Paavalistanikin. Näihin en kyllästy. Aloitimme raamattupiirissäkin kertaamaan kirjettä Galattalaisille ja voi kyllä se on ihana. Mutta näin vanhana kuin olen, en meinaa jaksaa aivan uusien ihmisten ”harjoittelua”. Heille kaikki on niin outoa ja käsittämätöntä, niin kuin on ollut minullekin! Ja kaikille aloittelijoille!

Tähän viitannee aamulla saamani otsikkokin jonka lyhensin ensimmäisestä ajatuksestani ” Ei kukaan meistä ja silti jokainen”. Nyt kun päivä pääsi näin pitkälle mietin mitähän tuokin alunperin tarkoitti, mutta ei kukaan meistä ole ”seppä syntyessään” esim. jokaisen meistä on opeteltava paljon kaikenlaista elämämme aikana eikä kenestäkään tule valmista. Ja silti jokainen kelpaa Jumalalle ja on toivottu Hänen kutsuunsa vastaamaan sellaisena kuin on. Koska me olemme Hänen luotujaan ja Hän rakastaa meitä, kaikesta erilaisuudestamme huolimatta. Antaa meidän kokea ihmeen uudestisyntymisessä Hänen lapsikseen ja Pyhän Hengen oppaaksemme kirkastamaan Kristusta ja opettamaan meitä pitämään kaiken sen minkä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen.

Uskomattoman monet asiat ovat muuttuneet minunkin elämäni ja uskossa oloaikanani. Sekin kun ennen oli jotenkin helpompaa uskoa Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen toteutuvan aikanaan ja sitä odotti, että: ”He yhtä olisivat”. Ev.Lut.kirkko oli vahva ja tiesikin olevansa,  mutta nyt aivan jokaista ”seurakuntaa” seulotaan! Sellaisiakin joita kirkko ei ennen edes hyväksynyt muutoin kuin lahkolaisiksi. Eli mitä pitää tapahtua ennenkuin me voisimme hyväksyä toinen toisemme saman Jumalan perheväeksi? Me, jotka Jeesukseen uskomme vapahtajanamme ja olemme saman Pyhän Hengen johdatuksesta riippuvaisia?! Ehkä ahdistukset ovat sittenkin niitä jotka saavat meidät yhteen Jumalan tahtomalla tavalla.? Tähän liittyen, luin, ilmeisesti ”Seurakuntalainen” sivulta jonkin tekstin jossa sanottiin suurinpiirttein näin:” Tarvitsemme Jumalan armoa ja Hengen voimaa, sekä viisautta rakentaa seurakuntiamme ja aitoa hengellistä uudistumista ja Uutta Näkyä”!

Palaan vielä tuohon Sankamon kirjaan sikäli, kun en ole esim. ymmärtänyt Jesajan kirjan lukua 14 ketä tai mitä siinä tarkoitetaan. Ei se suorastaan näin tule ilmi kirjassaan kuin sen tähän laitan, mutta kun ajattelen kuinka Jumala toteutti oikeutta VT:ssa niin hurjalta tuntuu. Mutta selvisi sekin kirkkaaksi että Jumalan taivaassakin oli todellakin suuri kapina Jumalaa vastaan. Ylienkeli ylpistyi ja lankesi, ja hänet Jumala karkoitti tähän maailmaan. Ja hänestä tuli se mikä hän on. Meidän kiusaajamme ja kaiken pahan alku ja juuri.

Tämän pahan enkelin kanssa lankesi muitakin enkeleitä jotka tulivat tänne meitä kiusaamaan. Luepa vaikka Jesaja profeetan 14 luku alkaen vaikka 12 jakeesta lähtien ” Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti. aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Kokrkeimman vertaiseksi, Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinun näkevät, he katsovat pitkään, tarkastavat sinua:” Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat. Joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin… jne.”

Juho Antikaisen kirja vahvistaa tämän kaltaisen sanoman kertoessaan kaikkista niistä sodista jotka Jumala salli toistuvasti ja jotka kuitenkaan eivät saaneet tuhottua valittua kansaa. Näin minä hänet ymmärsin. Mutta tuo kohta Jesajasta sovitetaan Baabelin kuninkaan kukistumiseen. Kuitenkin se sama vihollinen joka yritti kaiken aikaa tuhota vanhan testmentin kaupunkeja ja kuninkaita, yritti tuhota myös Jeesuksen jo heti kun Hän syntyi, ja yrittää tuhota meidätkin jotka uskomme Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Meidän Vapahtajamme, nyt ja iankaikkisesti.

Kuinka Ihmeellinen Kirja meillä Raamatussa onkaan. Kuinka ihmeellisiä Jumalan teot ja mikä ihmeellinen loppu kun Hän luo kaiken uudeksi ajallaan. Siksi jokaisen joka kuulee ja lukee Jumalan Sanaa kannattaa tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen koko sydämestään ja sielustaan. Ei tarvitse pelätä, Jeesus on kuollut ja ylösnoussut meidän syntiinlangenneiden puolesta ja vuodattanut taivaaseen astuessaan meille Pyhän Henkensä oppaaksi, lohduksi ja perille saattajaksi. Kiitos Jumalalle. Jumala ON Rakkaus!

On ollut taas niitä päiviä jolloin on ollut pakko kulkea korpea. On tullut ruokittua itseäni liikaa maailmalla, otettua, olosuhteiden pakostakin, kantaa asioihin jotka eivät ole rakennukseksi, mutta Jumalan Virta on vettä täynnä! Taas kiertää vesi silmissä, niin ihmeellinen Hän On. Ajattelin ettei minun tarvitsisi yrittää muuta tähän laittaakaan kuin Ps. 84, laulu 464 hengellisestä laulukirjasta ja virsi 525 ja siinä olisi kaikki. Koko sanoma paljon täydemmin ja paremmin kuin nämä sanat jotka tässä naputtelen.

Katselin erään ohjelman Alfa tv:stä, siinä puhuttiin uupumuksesta ja erityisesti poliisien ja koko laitoksen henkilökunnasta. Asiaa puhuivat! Uupumus on tämän päivän yksi aihe joka kaikkialta tulvii. Ja jota itsekukin jossain suhteessa joutuu kokemaan. Olen yrittänyt miettiä mikä uupumuksesta tekee niin yleisen tässä ajassa. Onhan vaikeita aikoja ennenkin ollut.

Ihmisiltä vaditaan paljon, liian paljon sellaista joka ei ole tervettä, ja ainakin niiltä, jotka yhteiskunnallisessa ammatissaan joutuvat liian työtaakan alle. Heitä on paljon, jos on niitäkin jotka masentuvat työn tai seuran puutteesta. Yhteiskunnan arvot ovat kovat ja lähimmäisyys hukassa. Niin kuin muussakin elämässä myös työpaikoilla paine voi käydä liian raskaaksi, kantaa ja suorittaa niin kuin tuossa katsomassani ohjelmassakin tuli julki eilen. Siinä kysyttiin ”Voiko poliisiin luottaa”?

Kun ihmiset uupuvat ei kenelläkään ole enää voimia lähimmäisyyteen. Toinen toisensa hoivaamiseen, kuuntelemiseen tai myötäelämiseen. Jokainen kantaa yksin omaa taakkaansa, itkee itkunsa ja koettaa kestää kaipuunsa johon ei saa vastausta. Kukin tykönään, jotkut hiljaa toiset äänekkäämmin oireillen. Jotkut kokonaan pudoten. On edelleenkin totta myös ”Ihmisen kaipuu ihmisen luo”.

Sain erään kirjeen jossa eräs ”sisar”joka on lukenut blogejani jo kauan, toivoi että voisi saada samanlaisia hengellisiä kokemuksia kuin minä. Olin aika yllättynyt ja mietin millaista kuvaa annan itsestäni? Tarkoitus ei ole kehenkään ikävästi vaikuttaa, sillä kyllä minäkin saan oman osani myös kurituksesta. Ei elämä ole kenellekään vain juhlaa. Mutta minusta on parempi että kannan yksinäisyyteni, väsymykseni, kipuni ja tuskani Jumalalle. Ja Jos jotenkin voisin jotain ihmistä auttaa näillä kirjoituksillani Hyvästä Sanomasta kantamaan omaa taakkaansa helpommin, niin se antaisi tarkoituksen näille viesteilleni.

Täytin eilen vuosia, mainio päivämäärä 2002 2020. Ei ns. täysiä, mutta aika paljon, enkä koskaan enää elä elämääni tuolla päivämäärällä. Aika kuluu, vuodet vierii, ihminen vanhenee, heikkenee ja huononee kaikinpuolin se on ihmisen osa tässä maailmassa. Ikävä kasvaa moneen suuntaan, menneisiin, oleviin  ja tuleviin. Monet rakkaat ovat poissa. Ikävä on. Ainoa lohtu Jumalan sanassa, Jumalan virrassa! Kaikessa siinä mitä Herra on!

Tuo psalmi 84 on ollut minulle rakas ”koko elämäni” ajan. En kestä sitä tässä mielialassa juuri nyt lukea, (osaan kyllä ulkoakin) koska tiedän itkeväni, mutta luen sen kun lopetan tämän blogin. Jos jaksat ajatella minunkin puolestani muutaman hyvä ajatuksen ja rukoilla että Herra auttaisi eräässä vaikeassa asiassa, onhan niitä enemmänkin, mutta juuri tässä eräässä asiassa, niin Kiitos Sinulle! Joka tapauksessa :

” Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee, Sinun alttarisi Herra Sebaot, minun Kuninkaani ja minun Jumalani! Autuaat ne, jotka sinun huoneessasi asuvat! He kiittävät Sinua alati”!

Totisesti Jumalan Virta On vettä täynnä! On se, tuntui miltä tuntui. Kyllä Hän kaiken tietää, kaikessa auttaa ja kulkee tuskien tien kanssamme! Minunkin kanssani ja sinunkin ystäväni! Siunaten Tuulikki

Olen kotini perintönä oppinut kunnioittamaan kaikkea maallista(kin) esivaltaa ja olen siitä kiitollinen! Huomasin näiden tarpeellisuuden ja vakavuuden, jälleen kerran, tänä lauantaiaamuna kun tv.1 ”Ykkös aamussa” oli haastateltavana poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Kuinka todella paljon hänen on ollut opeteltava tuntemaan yhteiskuntamme lakia ja järjestystä kautta linjan ja meitä kaikkia ihmisiä koskevia sääntöjä ja määräyksiä! –  Ja kestämään ”kaikenmaailman” tenttaukset! Tämäkin sai minut jälleen rakkaan Raamattuni ääreen.

Kuinka paljon Jeesus itse, puhuukaan esim. näistä ns.”lopunajoista” joita nyt joka tapauksessa elämmekin ja millaisia meidän, hänen omiensa, Hän toivoo, ja kehoittaa tällöin olevan kohtasipa meitä mikä tahansa. Ja onhan meillä Raamatun, tämän ajankin Jumalalle uskollisten lisäksi UT:n puolellakin niitä jotka ”pysyivät vahvana loppuunsa asti.” Muistan kuinka näitä lukuja ja sivuja luin omaan ahdistukseeni rohkaisuna silloin kun kohtasin Jeesuksen omana Vapahtajanani!  Vaikka aika yleisesti, ei silloin ollut vielä ollenkaan niin vaikea kuin nyt.

Mitä menneisiin vuosikymmeniin tulee, pidemmästä iästä ei oikeastaan ole muuta iloa kuin että näkee kirjoitusten käyvän toteen. Kuten tuossakin suhteessa missä Jeesus lohduttaa omiaan aina sen jälkeen kun on kertonut mitä tuleman pitää. Jos luen esim. Matt:24 lukua jossa Jeesus puhuu lopun yleisistä enteistä ja sen jälkeen lupaa:” – Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille..”

Hänen ihana huolenpitonsa ja korvaamattomat neuvonsa jatkuvat liikuttavasti ja läpi Raamatun, kaikissa niissä kohdissa joissa esim. laittomuuden ja lopun ajan asioista kerrotaan, ja niistähän koko Raamattu kertoo omalla tavallaan alusta loppuun saakka. Eli meille on ilmoitettu Alku ja Loppu.

Kohdat toistavat itseään eri aikoina, mutta esim. tässä Matteuksen luvussa on tämäkin, kuinka Ihmisen Pojan merkki tulee näkymään taivaalla jne… ja jakeessa 35 JEESUS lupaa:” Taivas ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät Koskaan Katoa” Aamen!  Meitä ei olla jätetty pimeyden valtaan missään suhteessa. –  Totisesti minun on vaikea kirjoittaa jälleen kyyneliltäni, niin syvästi Jeesuksen sanat ja rakkaus koskettavat!

Jos, ja kun, kipu on suuri niin lohdutus sitä suurempi! Onneksi olen oppinut lukemaan Sanaa ja muistan vielä osaksi mitä olen oppinut, niin osaan hakea tämän ajan(kin) vastapainoksi Jumalan ihanat lupaukset! Ne eivät ole himmenneet vaan kirkastuneet kirkastumistaan ja tulleet entistä vahvemmiksi.

Eräs tämän päivän aihe katsomassani tv ohjelmassa oli, mikäpä muu kuin vihapuhe ja se nyt ajassa oleva ”maalittaminen” ja nurinkurinen yleinen tapa puhua rumasti ihmisistä ja myös kohdella toisia epäinhimillisen raastavasti. Niin:” Kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus”! Näin on tapahtunut. Jumalan Sana on poistettu ihmisten mielistä ja sydämestä eikä ihminen enää tiedä kuinka tulisi ja olisi oikein elää.  – Herra armahda!

Luin jälleen kirjoja ja eräässä oli viisaitten, Jumalaa kunnioittavien ja rakastavien ihmisten mietelauseita Raamatun jakeitten ohella. Oli esim. psalmi 71 ja siitä jae 20 se kosketti uudemmallakin tavalla sanoitettuna, mutta lainaan sen tähän vanhoin sanoin, ottaen yhden jakeen lisää; jakeet: 19-20:”Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, Sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi? SINÄ joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, SINÄ VIRVOITAT meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä SINÄ tuot meidät takaisin!” 

On siis niin ettei kenelläkään, eikä millään muullakaan taivaan kannen alla eikä päällä ole valtaa ihmisiin tai mihinkään muuhunkaan kuin Jumalalla, sallipa Hän mitä tahansa. Me emme ole pahan kiusattavissa! Näinkin Jumala sanassaan sanoo. Ja luterilaisten Luther että ”Paha on vain Jumalan kahlekoira”! Minä en edes lainatessani toisen sanoja kiroile, joten en käytä pahastakaan hänen nimeään edes tässä, se sallittakoon Lutherille.

Ps 71:21, 22 ” Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen, niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä! Ja ps.73:23, 24″ Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, Sinä pidät kädestäni kiinni! SINÄ talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan!”

– Ps. 68:20 ”Ylistetty olkoon Herra, päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme!”  – Herra, siunaa ja varjele meitä ja kansaamme ja kaikkia niitä, jotka jo uskossa laittavat toivonsa ja uskonsa Sinuun. Ja niitä jotka sinusta eivät vielä tiedä, mutta jotka Sinä tunnet! Ole kiitetty ja ylistetty, Jeesuksen kalliissa nimessä!  – ” Sinua kaipaa sydämeni, Sun puolees huutaa mun henkeni. On yksin tästä, sen ikävästä kyyneleeni. Oi, Herra, suothan sä minulle, Sun Armos Voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta kanna! Vie Perille!

Kun on kirjoittamatta jonkin aikaa on vaikea päättää mistä aloittaa kun aiheita ja ajatuksia on liikaa?

Tänään kuitenkin sain luetuksi erään kirjan, joka oli täysin ns. ”maallinen”. Sain se lahjaksi ja se on eräänlainen elämänkerta muistelmateos. Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin sen kirjoittaja, mutta en ole täysin ”maallisia” teoksia – tai kulttuuria muutenkaan harrastanut enää vuoden 1973 jälkeen, joten tunteeni ovat tämän kirjan luettuani monenlaiset; hämmentyneetkin?

Tätä ennen luin Arvo Silventoisen ”Kirkkauden Jumala ilmestyi” ja se oli ihana, kertomus, kuinka Saul Tarsolaisesta tuli apostoli Paavali! Olen osittain toiseenkin kertaan kirjaa lukenut ja täysin sen lumoissa! – Nyt avasin taas Raamatun sananlaskuista ja vieläkin sen 8-10 lukujen kohdalta, voi mikä aarre ja kirkkaus näissä luvuissa onkaan! Kiitos Jumalalle.

Tajusin kuinka sanomattoman onnellinen, kiitollinen ja armoitettu saankaan olla näistä lähes 47 vuodesta jotka olen saanut Herrani ja Vapahtajani kanssa kulkea!!! Ei todellakaan ole mitään siihen verrattavaa tässä maailmassa. Jumalan sana ja Sana on ikuinen aarre, joka on ainoa elämisen arvoinen todellisuus ja joka ainoana vie ikuisuuteen ja Aarteiden löytöpaikalle. Kun pitkään vaeltaa uskon tietä, ei enää oikein ymmärräkään mitä kaikkea korvaamatonta Tie on tuonut,  ja joka päivä tuokin tullessaan!

Ihme jotenkin arkipäiväistyy. On helppo nurista kiitoksenkin keskellä kun tulee huolia, murheita ja kaikenlaista kuormaa. Kun ”tottuu” olemaan ”uskossa”. Nyt ja tässä, kiitän kaikesta siitä huolesta ja murheesta ja kaikista niistä vaivoista joita olen joutunut kokemaan, koska nekin ovat Jumalan puhetta ja Hänen sallimiaan aikoja. Kirkastusvuorikokemukset ovat harvoja, mutta Jumalalle kiitos, niitäkin Jumala hyvyydessään jakaa! Jakaa ehken tipottain mutta sitten taas joskus yllättääkin ja oikeastaan aika useinkin!

Niiden ei tarvitse olla mitään suuria ihmeitä, arjen pienetkin riittää! Mutta Herra on Hyvä ja siksi meillä on Sana! Jumalan ikiaikainen suunnitelma ja Sana joka virvoittaa ja hämmästyttää runsaudellaan. Eikä se ole kaukana yhdestäkään meistä, vaan se on sydämissämme, sieluissamme, ennenkaikkea Hengessämme, ja kätemme ulottuvilla!

Oletko koskaan iloinnut siitä että sinulla on kirjoitetun Sanan kautta pääsy ihmeeseen!? Suureen Ihmeeseen, Elävään ja Eläväksi tekevään, Ikuisesti olevaan Sanaan. Joka totisesti On.

” Parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa” (Snl.8:11) ja snl 8:18:”Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, puhtain kulta….jne…

Meillä oli tämän vuoden ensimmäinen Raamattupiiri ja meillä tyttäreni kanssa vähän hankaluuksia jotka tuntuivat itseään suuremmilta. Rukoilin Jumalalta että siunaisi illan ja antaisi minulle osani syistä anteeksi. Ettei mikään tahra estäisi Hänen Pyhän Henkensä läsnäoloa ainakaan syystäni. Ja ihme tapahtui! Me olemme kyllä runsaasti lahjaksi saaneet, ei ole koskaan tarvinnut tyhjänä takaisin lähteä!!!Nyt saimme kaksinverroin!

Kun olimme lähdössä, saimme kokea juhlan. Isossa salissa oli mies ja nainen. Mies riensi meitä vastaan ja kysyi tulisimmeko salin puolelle laulamaan iltavirren?! Olin siinä tyttäreni kanssa etummaisena ja minä tietysti ”JOOO!” Ja niin me piiriläiset saimme laulaa iltavirren urkujen säestäessä! Se oli mahtavaa ja minä tunsin sekä puhdistuvani että olevani armoitettu. Ilta päättyi kyyneleiseen Juhlaan, ja riemuiten me kaikki lähdimme pimeään ja sateiseen iltaan sydän täynnä, ylistystä ja kiitosta!

Kuinka olenkaan onnellinen! En vaihtaisi osaani mihinkään, en edes ruumiin terveyteen. Minä Rakastan Omaa Herraani ja Vapahtajaani, Rikkauksien ja viisauden antajaa, ja sieluni pelastajaa, Jeesusta Kristusta, kuninkaiden Kuningasta ja herrojen Herraa!!

” Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokaan tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään Hän joka päivä kantaa, tietää kaiken mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen. Joka hetki Hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut huolet eivät liikaa paina, ne Hän ottaaa itse kantaakseen. ”niin kuin päiväs, niin on hetkes aina” Tähän turvaan yhä uudelleen!

Kiitos Herra lupauksetasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat Voiman Sanan Lähteestä! Suo mun ottaa Isän kädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan!

Jätin hiukan kesken eilisen tekstini, kun ajattelin ettei tule liian pitkästi! Mutta Voi olla että joku muukin, kuin minä, on joskus ihmetellyt miksi Jumala Kaikkivaltias ja kaikki tietävä loi tämän maailman ja siihen niin vajaan ihmisen? Mutta tuo sanl. 8 antaa siihenkin vastauksen ja sitä vastausta on koko Raamattu. Kaikkein kauneimman osion tuosta luvusta 8 jätin jokaisen itsensä luettavaksi, mutta tänä kauniin kirkkaana aamuna päätin jatkaa, se niin polttaa sydäntäni.

Edellinen teksi päättyy maailman luomiseen mutta jatkuu ihanan suloisesti:” jakeet: 30-35

”Silloin minä Hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja  ja leikitsin Hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin Hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat IHMISLAPSET! Siis te lapset kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni…Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.!

Jumalalle olisi riittänyt, kuten Jeesuksellekin ja Pyhälle Hengelle, se sanomattoman ihana suhde joka heillä/hänellä oli. Mutta niin kuin tuossa sanotaan, Jumala tahtoi luoda ihmisen ja Hän päätti niin, koska Hänen, ja koko kolminaisuuden ihastuksensa olivat ihmislapset.!

Minut tämä johtaa juuri siihen miksi Jeesuksen piti syntyä ihmiseksi ja kuolla meidän tähtemme!

Siksi, että taivas ei olisi tyhjä vaan siellä olisimme me kaikki jotka uskomme, yhdessä iloitsemassa ikuisesti. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja tässä suhteessa moninkertainen. Me olemme Jumalan luomistyön ilo. Ja kun Hän luo uudet taivaat ja uuden maan, täydellisyys palaa täyteen ihanuuteensa.

Josta roomalaiskirjeessäkin kirjoitetaan. Luku 8:”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

 Ja jatkaa jakeessa 18:” Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin! Sillä luomakunnan harras ikävöiminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan- kuitenkin toivon varaan! Koska itse luomakuntakin on tuleva vapaututetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan Lasten kirkkauden vapauteen.”

Edelliseen tekstiini liittyen ajattelin eilen, ja tänäänkin vielä, että kaikki mitä me ihmiset kaikkina aikoina olemme tahtoneet tietää, on meille sanassa kerrottu, JOS vain Uskomme Jumalan Sanan! Sen takia on tärkeää että sitä kaikinpuolin esillä pidämme ja sellaisena kuin se kirjoitettu on! Vaatipa se meiltä mitä tahansa. Olen lukenut Paavalia ja se aina vaan saa ihmettelemään kuinka hän kaiken kesti, eikä kieltänyt Herraansa!

Johanneksen ilmestyskirjan lopussa on edelleenkin tärkeä viesti joka sopii tällekin ajalle, kuten kaikki mitä Raamatussa Jumalan sanana on kirjoitettu. Vain lopun 3 jaetta ja lopputoivotus:

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan  profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.

HÄN joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian” Amen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa! Amen!

Luontokin on tänä aamuna kirkkaudellaan todistamassa Jumalan hyvyydestä, pitkämielisyydestä ja rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Siunattua sunnuntaipäivää kaikille ihmisille ja kaikille luoduille, taivaan linnuillekin! ❤ Herra meidän kanssamme.

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on!” Amen ja Halleluja!

Tämän todistaa koko Raamattu, mutta kohta on siis, niin kuin ”jokainen” tietää Johanneksen evankeliumin 3 ensimmäistä jaetta. Minua itkettänyt tänä aamuna ja edelleenkin. Kiitos Jumalalle!

Pakko myöntää ettei ilman yllämainittuja jakeita minullakaan olisi mitään sanottavaa, koska en olisi olemassakaan. Eikä muutenkaan! Sillä: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt”! Minulle ei ole olemassa evankeliumeista rakkaampaa kuin tämä, jonka lienee Johannes Sebedeuksen poika on kirjoittanut, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.

Tätä evankeliumia olen aikoinani hallinnut ulkolukunakin, niin se on rakas. Mutta kun tuli tämä, anteeksi vaan, vesitetympi painos niin sitä en enää opi ja samalla vanhakin unohtuu joiltain tärkeiltäkin osiltaan. Vanhat käännökset ovat minulle, minun raamatuissani, jo liian pienellä tekstillä painetut ja se hankaloittaa asiaa. Mutta Jumala ja Hänen Sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

Sananlaskujen kirjassa, edellä mainitun lisäksi, mm. on myös aarteita! Sen 8 luvussa otsikkona on ”Viisaus, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kutsuu ihmisiä luokseen”! Se On Ihana. Lainaan, jakeesta 19 lähtien:

”Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta. Minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa. Antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täytääkseni heidän Aarrekammionsa. HERRA  loi minut töittensä Esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

IANKAIKKISUUDESTA MINÄ OLEN asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kaikkia kukkuloita, synnyin minä. Kun Hän ei ollut vielä tehnyt maata, eikä mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan, Kun Hän taivaat valmisti, OLIN MINÄ SIINÄ, kun Hän veti piirin syvyyden pinnalle…..jne.

Tämä Kaikki todistaa Jumalan Sanan ikuisesti todelliseksi kaikkine tapahtumineen ja Jumalan sanan alusta loppuun saakka. Vieläkin pidemmästi tuo luku 8 Snl. jatkuu! Jos jonkun lukijan mielenkiinto heräsi sen voi, – ja kannattaa lukea omasta Raamatustaan!

Niin, että turhaa on spekulointi maailman synnystä ja kaikkeen siihen liittyvästä. En siitä sen enempää ala ”kiivailla” jokainen päättäköön itse mihin ja kuinka uskoo. Minä olen kuitenkin saanut armon, uskoa Jumalan kirjoitettuun ja ilmestyneeseen sanaan ja Sanaan. Ja vielä kerran: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Eli Hän Jeesus Kristus, maailman Valo, ihmiseksi syntynyt Jumala!

Tulisi pitkästi jos kirjoittaisin tähän samaan vielä Johannes kastajasta, joka on minulle, yksi näistä rakkaimmista henkilöistä joista Raamattu kertoo. Hän, Johannes Kastaja ikäänkuin samalla tavalla Valittu tehtäväänsä kuin Jeesus, mutta vain hetkeksi ja ihmisenä. Niin kuin olivat kaikki muutkin, ainakin kutsuttuja Jeesuksen todistajiksi, jos ei aivan jokainen valittu, (kuten Juudas Iskariot ?) jotka tässä suuressa sanomassa meille ovat kirjoittaneet elämämme tärkeimmästä asiasta ja ihmisestä joka oli ja on Myös Jumala.

Rakas Johannes Kastaja, valittu todistaja kertoo Hänestä, Jeesuksesta, niin kauniisti ja itsensä unohtaen ja syrjään pannen kuin vain valittu ja kutsuttu tehtäväänsä voi! Taas liikutun kun ajattelen kuinka äärimmäisen kaukana, me tämän ajan ihmiset, Jeesuksen lähipiiriin kuuluneista henkilöistä olemme! Vaikka, Johannes Kastaja lähettikin kysymään itseltää Jeesukselta, onko Jeesus hän, joka  oli ennustettu ja tuleva. Kuinka kiitollisia me saammekaan olla kun meillä on sana ja Sana, ikuinen ja muuttumaton!

”Ihmeinen Jeesus, kuningas Herra, Eloni annan käteesi Sun. Pelastustyöstä iloitsen aina. Verellä ostit vapaaksi mun. Synnit on poissa, ihmeiden ihme! Saastainen lunta valkeempi on. Jeesus on sielun Valtias suuri. Kiitos nyt Hälle kaikukohon. Sinua Jeesus, seurata tahdon. Sinua yksin rakastan ain. Tietäsi johda kirkkauteesi, Tietä mi vie mun taivohon vain. Kaupunki kaunis kerran kun aukee, Jeesuksen siellä nähdä mä saan. Uudeksi silloin minäkin muutun. Ylistän Herraa mä ainiaan Ihmeinen Jeesus, ihmeinen Jeesus, Kallehin aarre sydämeni! Ihmeinen Jeesus, Ihmeinen Jeesus, Sinulle  Soikoon Kiitokseni”

” Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat Hänen Nimeensä,…” (Joh.1:12)

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä ja koko Suomen Kansaa, ja kaikkia maailman uskovia ja kaikkia niitä, jotka Herran kutsusta Hänen elopelloillaan uskolliseti työtä tekevät!!!