Tänä aamuna katsoessani ikkunasta ulos huomasin kuinka yhdessä vuorokaudessa, yöpakkasista huolimatta, pihlajapuuni oli kasvattanut suuret silmut oksiinsa! Mikä ilo ja riemu, kiitos Jumalan.

En ole voinut kovin hyvin olen väsynyt, mutta tuo ihana pihlajapuu toi mieleeni profeetta Jeremian! Olen muutenkin vanhaa testamenttia lukenut mutta nyt Jeremiaa. Luvussa 29 minun vanhassa, äidiltä perimässäni Raamatussa, on paljon jakeita alleviivattuna, omasta toimestani, ja ollut jo kauan.

Kun en ole ”uskonoppinut” missään koulussa, niin en lähde mitään selittelemään vaan laitan tähän sen minkä itse tänään ajatuksiini sain. Tuo koko luku on siunaava ja uskon että se on tarkoitettu meille kaikille rohkaisuksi kaikkina aikoina, kun sen niin luemme. On hyvää ja tarkoituksen mukaista lukea Sanaa kokonaisuuksina ja ei tätäkään lukua kannata jättää tähän vaan jatkaa ainakin kahden seuraavankin luvun verran. Sillä niinkin voi näistäkin luvuista sanoa että lopussa kiitos seisoo. Jumala lupaa aina hyvää niille jotka ottavat lupaukset uskoen vastaan. Ja sen uskonkin lähde on Jumalan Pyhä Henki, Hän jonka Jeesus taivaaseen noustuaan lupasi vuodattaa omilleen voimaksi.

Mutta alkuun. Se Sana joka tänä aamuna, ikkunasta katsoessani tuli mieleeni, on Jer.29: 11-14:” Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo HERRA: Rauhan eikä turmion ajatukset; Minä Annan teille Tulevaisuuden ja Toivon, silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, JA MINÄ KUULEN TEITÄ!

Te etsitte minua ja Löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä anna teidän löytää itseni, sanoo Herra, ja minä käännän kohtalonne ja kokoan teidät kaikista kansoista ja kaikista paikoista, joihin olen teidät karkoittanut, sanoo HERRA, ja palautan teidät tähän paikkaan, josta minä siirsin teidät pois.”

Jumalan Sana kaikkineen pätee kaikkina aikoina ja kaikissa tilanteissa jos osaa ja tahtoo sen niin lukea ja uskoa! Me tiedämme Lunastajamme elävän ja seisovan viimeisenä multien päällä, kuten Job kaikissa ahdistuksissaan häntä ”neuvomaan” tulleille todisti!!! Jumalan sanasta ei todellakaan katoa pieninkään piirto, ei edes tämän koronaviruksen aiheuttaman tilankaan, niin raskas kuin se onkin, takia!

Itse en ole poistunut kotoani koko aikana joka on karanteeniksi julistettu, eikä täällä ole käynyt muita kuin tytär pikaisesti ja avustajat suojattuina kolmena päivänä viikossa. Mutta minulla On Sana ja Ikiaikojen Jumala Sanassaan, Kaikenlaisina aikoina, ja kun minä katselen ikkunastani sitä kaikkea minkä Hän on iloksemme luonnossa luonut minulle nousevat kyyneleet silmiin ja sydämeni kera Henkeni Häntä kiittää ja ylistää, niin kuin myös Jumalan luonto kerallani!

Israelin kansalle Jumala lausui kauniit toivon sanat ja laitan ne tähänkin koska ne virvoittavat myös tämän ajan ahdingoissa: Jeremia 31:3 – ” Kaukaa ilmestyi minulle Herra:” Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta. MINÄ Rakennan sinut jälleen, ja sinä tulet rakennetuksi!”

Kiitos Jumalalle armostaan ja lohdutuksistaan. Saamme olle kaikissa vaivoissamme ja huolissamme Hänen valvovien, rakastavien silmiensä ja Hyvän Tahtonsa alla! Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen täytetyn työn/ ylösnousemuksen ansiosta.! Herra siunaa ja varjelee meitä jokaisena elämämme päivänä, meidän tunteistamme ja huolistamme huolimatta.

Siunattua äitienpäivää kaikille.

” Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. – Kallistakaa korvanne ja tulkaa Minun tyköni, kuulkaa, niin teidän sielunne saa elää. Ja minä teen teidän kanssanne iankaikkisen liiton, annan lujat Daavidin armot” Jes. 55 1 ja 3

Oikeasti tämän otsikon piti olla ”Luokalle jäänyt”, mutta sitten kuuntelin tapani mukaan, radio Jumalan palveluksen Suomen Raamattuopistolta jossa oli saarnaajana jälleen Juha Vähäsarja! Yksi eniten arvostamistani papeista ja otsikko muuttui.

En ole pitänyt itseäni masennukseen taipuvaisena vaikka tunteet heilahtelevatkin herkästi äärestä toiseen. Olin myöskin luullut ettei elämäni mitenkään muuttuisi tavanomaisesta arjestani tämä koronan myötä. Mutta kyllä se väkisinkin muuttui. Alkoi tuntua tuskalliselta. Vaikka oletinkin tottuneeni tähän vankeuteen jonka ruumiin vammani minulle tuottaa? Niin ei se sittenkään lisärasitteineen mainitun viruksen sääntöjen ja määräysten lisäksi totta ollutkaan.?

Ylensäkin on aika vaikea saada esim. tarvittavia lääkäriaikoja lähiterveyskeskukseen, ja kun vihdoin olin niitä kaksittain saanut, ne peruttiin kuten myös yksi operaatio. Minulla ei myöskään ole mitään hienoja koneita, ei älypuhelintakaan jne. Eristys on aika massiivinen, ja pahimmalta tuntuu kun ei ole seurakuntayhteyttä.

Niin, olin siis luullut, vaikka itse olenkin polio bandemian uhri, ettei nykyinen tilanne muuttaisi mitään.?. Polio virushan riehui  mm.1950 luvun molemmin puolin maailmalla ja toisin kuin tämä korona, polio virus tarttui lapsiin kaikkein herkimmin ja siksi se ensin nimettiinkin ”lapsihalvaukseksi” joka vammautti lukemattomat ihmiset ja tappoi myös. Eli onhan näitä ollut, joista pahin lienee ns. ”Espanjan tauti” joskus aikoja sitten.

Kuulin tv haastattelussa, sen minkä olen tiennytkin, että polio viruksia on kolmea erilaista ja kahteen lopulta löydettiin  rokote. Olen siis pandemiasta eloon jäänyt uhri. Tämä korona ei ONNEKSI vammauta ketään, mutta jos huonosti käy tappaa. Elämässä kuitenkin saattaa käydä niin kuin vanha sanontakin kuuluu: ”Ei kahta kolmannetta”. Ja niin on. Ei huonot uutiset kohdallani tähän alakuloiseen mielialaani loppuneet.

Mutta onneksi on sen verran laitteita että saa kuunnella ja katsellakin lähetettyjä Jumalan palveluksia. Jumalan Sana ei todellakaan tyhjänä palaa! Ja onneksi on Raamattu ja virsikirja, sekä Hengellinen Laulukirja, kun kotikirjastokin on nyt karanteenissa. Mutta miksi tuo otsikko ”luokalle jäänyt” oli ensimmäinen vaihtoehtoni. No, Juuri näitten tuntemuksieni takia, jotka yllättivät minut! Tunsin jääneeni luokalle, en ollutkaan selvinnyt, en kestänytkään, ollut vahva.!

Kuulin sitten radiosta kauniin laulun jossa laulettiin yhdessä säkeistössä jotenkin seuraavasti:” Olin luullut jo joksikin tulleeni, olen luullut kasvaneeni, tämän kiven heitit mua hiertämään, että minusta tulisi helmi. Tämän kiven heitit mua hiertämään että pieneksi kasvaisin”! Etsin sitä googlesta ja sain selville laulajan ja laulun nimen joka on ”Kivi” ja laulaja Birgitta Silvennoinen. Samalta oudolta sivulta löysin hänen laulamanaan toisenkin laulun, nimeltään ”Rakkaani”. Molemmissa on mitä puhuttelevimmat sanat. Ne hoitivat ainakin minua ja palauttivat ihmiseksi.

Kuunnellessani sitten Juha Vähäsarjan saarnaa itkin ja itkin. Se oli niin aito, hoitava ja koskettava. Jotenkin se hoiti aivan erityisellä tavalla niin kuin hänen saarnansa yleensäkin. Oppaksi kaikille jälleen kerran, niitä voi kuunnella SRO:n sivulta, suosittelen. Tytär tuli sitten taas ”sunnuntaikäymään” ja sanoi katselleensa televisiosta tämän päivän Jumalanpalveluksen ja kehui kovin. Olin sen nauhoittanut ja saatoin itsekin sen katsoa nyt myöhemmin.

Sana oli Sanaa! Sana, kun se on raamatullista on Pyhää ja hoitavaa. Ammatti ihmiset, jotka itsekin uskovat, osaavat ja löytävät oikeat sanat kulloisestakin aiheesta ja totisesti Jeesus on se Hyvä Paimen joka ei laumansa huonointakaan jätä, ei sitä viimeisintäkään! Ei sitäkään joka ei muitten vauhdissa pärjää! Kiitos Jumalalle armostaan ja rakkaudestaan meitä kaikkia kohtaan, minuakin.

Virsi 498. Tiedän ettei kaikilla ole virsikirjaa, niin kirjoitan sanat tähän vaikka pitkästi jälleen tuleekin.

”Nyt kulkee halki korpimaan Jumalan lapsen tie, vaan päivän matkan kerrallaan se kotiin täältä vie. 2. Kun Paimen kantaa olallaan pienintä karitsaa, niin Jeesus seurakunnassaan myös hoitaa horjuvaa. 3. Oppaaksi pyhän enkelin hän rinnalleni suo. Jos joudun tiellä tahroihin, Hän Ohjaa Lähteen luo. 4. Jeesuksen veri puhdistaa, niin tunnon rauhan saan ja lapsen tietä taivaltaa taas Jaksan Uudestaan.5. Lämmössä armon auringon jo linnut visertää, vaan sitten suvi aina on, kun Matka Taakse Jää!”

Olen saanut viestejä ja kiitoksia viimeisimmästä blogistani tänne kotiinkin, mutta koska eräskin kiitti sanoin, jotka kuuluvat myös ainakin Tapiolle ja Juhallekin niin laitan sen tähän seuraavasti:

” Olen kiitollinen siitä että löysin aikoinani blogitaivaan ja Teidät Kaikki siellä jotka kirjoitatte!” Ja sitten hän toivottaa siunausta meille ja toivoo että muistaisimme toisiamme rukouksin voimiemme mukaan”.!

Itse tervehdin vielä lukijoita Jesaja 55 luvulla jonka otsikkona on vanhan käännöksen mukaan:” Kutsumus armoliittoon. Herran sanan voima. Vapahdettujen riemullinen paluu: Ja alkaa tutusti näin sanoen:

” Kuulkaa kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin joilla ei ole rahaa, tulkaa ostakaa ja syökää: tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse?” ……..

55: 5-6 ”Katso sinä olet kutsuva pakanoita, joita sinä et tunne, ja pakanat, jotka eivät sinua tunne rientävät sinun tykösi Herran, sinun Jumalasi tähden, Israelin Pyhän tähden, sillä Hän kirkastaa sinut. Etsikää Herraa silloin kun hänet löytää voidaan; huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on 

jae 10-11: Sillä niinkuin sade ja lumi joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: Ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan Tekee Sen, mikä minulle Otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetän! 

12-13:” Sillä Iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan; Vuoret ja kukkulat puhkeavat riemuun teidän edessänne, ja kaikki kedon puut paukuttavat käsiänsä. Orjantappurain sijaan on kasvava kypressejä, nokkosten sijaan on kasvava myrttipuita; Ja se tulee HERRAN Kunniaksi, iankaikkiseksi merkiksi, joka Ei Häviä!”

Kiitos Jumalalle

Eräässä kristillisessä tv ohjelmassa oli haastateltavana eläkkeelle jäävä tunnettu ”kirkonmies” eli pappi. Olen aina tuntenut hänet hyvin raamatullisena, ja sitä hän onkin, periaatteiltaan ns. vanhakantainen, mutta minulle se on sopinut. Mieleeni jäi erityisesti kuitenkin kuin ”riitasointuna” kun hän haastattelun loppuhetkillä sanoi että laulu ”särkynyt saviruukku” on kyllä kaunis, mutta ei Jumala tahdo meitä pitää särkyneinä vaan eheyttää! Niin kuin onkin, mutta:

Se laittoi minut ajattelemaan mm. tätä blogitaivasta ja omaa osaani tässä!? Kuinka kirjoitan, millaista kuvaa annan mielipiteilläni ja aiheillani? Ahdistuuko joku juuri nyt särkynyt, vai saako lohtua? Ihmisiä olemme kaikki ja samassa veneessä. Virheitä teemme emmekä aina osaa ajatella mitä sanomme, vaikka tarkoitus olisikin hyvä! Toivottavasti ns. elämä opettaakin ja vähemmin tulisi sanottua sellaista joka toista satuttaa.

Kuuntelin sitten vielä, eräänä toisena päivänä radiosta jonkun hartausohjelman jossa mainittiin pappi Elkanan vaimo Hanna!! Se taas sai minut hakemaan niitä raamatun kohtia joissa sanotaan kuten esim. Room. 12:15: ”Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa” ja kehoitetaan olemaan viisaita kussakin tilanteessa. Sama sanoma toistuu psalmeissa, sananlaskuissa Jesajassa jne.

Ehkä nyt vähän poikkean aiheesta joka kuitenkin on, kuinka me suhtaudumme särkyneisiin lähimmäisiimme ja/tai itseemmekin. Oma käsitykseni toki tukee tuon papin näkemystä mutta tämän puoleinen elämä on opettanut ettei meistä kukaan vielä täällä tule kokonaan ehjäksi! En sano, että tuo pappikaan sitä olisi tarkoittanut, mutta hänellä on tapana esittää asiansa vahvasti.

Niin Hanna… Hänen tarinansa aloittaa Samuelin kirjan. Jos ei joku muista niin Hanna oli Elkanan toinen vaimo, joka kärsi ja särkyi siitä ettei saanut lasta. Hän meni pyhäkköönsä rukoilemaan ja itki niin että pappi Eeli luuli hänen olleen humalassa. Mutta Hanna kertoi hänelle itkunsa ja suuren tuskansa syyn. Pappi Eeli ymmärsi ja lähetti hänet siunaten  kotimatkalle ja Hanna sai, vanhoilla päivillään kaipaamansa lapsen, pojan, jonka lupasi Jumalalle ja pitikin lupauksensa.

Meillä on vaikeita aikoja, suuria ja pieniä suruja, murheita joita kannamme sisällämme ehkä niinkin, ettemme kenellekään koskaan kerro! Minullakin on. Ne minä itken Herralleni ja voin tunnustaa, kerta toisensa jälkeen, syviä ne ovat. Taas eräänä päivänä olin niin väsynyt että lepäsin sängylläni lähes koko päivän, katselin ympärilleni kaikkea sitä rakasta jota saatoin nähdä ja ajattelin ja muistelin. Huomasin, ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni, ettei mikään enää sitonut minua. Olin vapaa kaikesta mitä näin.

Ajatukseni siirtyvät tässäkin siihen kokemukseeni ja lisäksi tähän hetkeen: – Koko maailma on nyt ahdistuksen ja pelon vallassa, emmekä tiedä mitä tuleva tuo tullessaan. Nyt juuri, kun pitäisi osata riemuita Pääsiäisen sanoman toteutumisesta! Siitä että Herramme on ylösnoussut ja Elää! Kevät tekee tuloaan ja valon määrä on häikäisevä. Mutta sitä tosiasiaa ei mikään muuta että tälläkin hetkellä joku kaivaten itkee läheistään. Joku on sairaana, jollain on ihmis- suhde karikolla ja Jumala hukassa. Joku suree lapsiaan jne..

Autuas on se ihminen, joka kaikkina aikoina osaa ohjata ajatuksensa siihen tulevaisuuteen mitä kohti olemme lopullisesti menossa. Siihen jonka Jeesus kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan meille voitti! Me suremme ja saamme surra, mutta kun tai jos, meillä on Usko ja Toivo Jeesuksessa ja Jumalan Sanassa joka lupaa hyvää ja täydellistä niin me jaksamme, varsinkin jos saamme tukea myös lähimmäisiltämme.

Heikkoina ja särkyneinäkin me jaksamme ja juurikin silloin. En minä, eikä kukaan meistä, voi olla itse mielestään viisas. Eli ellemme itse säry tai joudu itkemään ja ikävöimään emme voi toisiakaan auttaa. Ja siihen meidät on myös, ja kuitenkin, tarkoitettu. Jumala Kaikkivaltias on armollinen särkyneille, särkyihän hän itsekin!   Hän Särkyi Ristillä.  –  Ei itsensä tähden vaan meidän, jotka hän oli luonut ja synnyttänyt.

Ja juuri siksi Hän oman kärsimyksensä ja särkymisensä kautta voi ja tahtoo meitäkin lohduttaa ja auttaa! Viisautta lempeytä ja armollisuutta lähimmäistemme ja itsemmekin suhteen saamme ja voimme anoa Häneltä. Hän voi kiusattuja ja särkyneitä auttaa koska oli itsekin kiusattu. Kun kerran olemme Perillä, silloin me olemme täysin ehjiä! Mutta siihen saakka seuraavan virren sanoin, kaikesta ulkoisesta huolimatta Jumalan siunausta ja rauhaa tähänkin kevääseen!

virsi 552: Mua siipeis suojaan kätke, oi Jeesus, Herrani, suojassas suo mun olla, jos kuinka kävisi. Sä kaikeks tule mulle valollas, neuvoillas, suo joka päivä elää mun yksin armostas. Suo anteeks kaikki synnit, puhdista verelläs, luo minuun uusi mieli, Pyhitä Hengelläs. Ja meidät suuret pienet sun sulje huomahas, yö rauhainen suo meille, Oi Jeesus Laupias!

Tänään vietämme pitkää perjantaita. Kristuksen Jeesuksen tuskan päivää.  Minulle hiljaisuuden, ja rukouksen pyhää päivää. – Mielessäni pääsiäisvirret ja psalmit.

Ps. 30: ”Minä ylistän sinua, Herra, sillä Sinä Pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja Sinä paransit minut. Herra, Sinä nostit minun sieluni tuonelasta, Sinä Herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta……

Sinä muutit minun murheeni Ilokarkeloksi, Sinä riisuit minun Surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, Eikä Vaikenisi! Herra, minun Jumalani Sinua minä ylistän iankaikkisesti!

Virrestä 511 kaksi viimeistä säkeistöä: Tie, valmis on, nyt tunnen sen ja lähden matkaan palvellen. Voin jakaa, minkä itse saan, rohkaista muita kulkemaan. Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen Ylistää Tietä Kristuksen!

Siunattua pääsiäisen aikaa kaikkine pyhineen kaikille Jeesuksen ansiosta nyt oleville ja tuleville Herran palvelijoille ja pyhille Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä ”käsky” kuuluu:” Olkaa pyhät.

Efesolaiskirje 4

Miksi kiitän, miksi kirjoitan, miksi, miksi?

Mielestäni juuri nyt, juuri tänään(kin) ihmiset tarvitsevat jotain ikuista ja kestävää, niin kuin ovat aina tarvinneet. Siksi kirjoitan, siksi kiitän vaikka monen mieltä ahdistus ja suru painavatkin. Tänä aamuna mielessäni olivat Immi Hellenin runon ”Paimenpoika” sanat ja sävel. Ajattelin tulla sen tänne kirjoittamaan – lohduksi niille jotka potevat yksinäisyyttä. Mutta on parempikin sanoma. Tuo joka on otsikkona! Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 13 luku. Tahtoisin sen tähän kokonaan, mutta uskossa siihen että jokaisella joka tätä mahdollisesti lukee, on oma Raamattu niin en sitä kopioi. Ja löytyyhän se googlaamalla näistä koneistakin.

Tuon kirjeen ihanuus on niin valtava että sitä luetaan ts. luettiin ainakin ennen, vihkitilaisuuksissa kirkossa. Minun äitini vanhassa raamatunkäännöksessä on alustuksena/esipuheena seuraavaa:” Apostoli esittää rakkauden kaikkia lahjoja korkeammaksi, kuvaa sen jaloutta ja sanoo rakkauden yksin olevan ikuisen, mutta muiden lahjojen katoavaisia”! Ja näinhän on. Jatkan muutamalla jakeella lopusta:

”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin, nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan! Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus!” Niin, – kestävä ja ikuinen on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan.

Vaikka Tapio aivan oikein kirjoittikin että elämme kirotussa maailmassa ja siltä voi näyttää ja tuntuakin,  ja se on myös Raamatun alkulehdiltä luettavissa Jumalan omina sanoina, niin ihmistä Hän ei kironnut vaan lahjoitti meille Vapahtajan omassa pojassaan. Siitä minä kiitän, siitä tahdon ”todistaa” Kaikkina aikoina ja päivinä, niin pahoina kuin hyvinäkin! Sillä se on ikuista.

Tuntuu vähän ”maalliselta” laittaa nyt tähän tuota alussa lupaamani runoa niin Pyhä on tämä Jumalan Sana.

Mutta me elämme tässä maailmassa jossa kaikesta huolimatta aina on jotain kaunista ja herkkääkin, kuten Jumalan luonto ja taiteet! Siksi kaikille yksinäisille pieni keromus pienestä paimenpojasta! Tämä runo on eri muodossa sanoitukseltaan kuin se jota lauluna lauletaan, mutta kauniita molemmin sanoin, niin kuin ihmiselämäkin. Ja runoilija oli uskova ihminen voi senkin lukea tästäkin runon tekstistä:

” Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulaltaan ja kiiruhdin karjoteille./ Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seurasi torveni toitantaa, ja metsä soitteli meille./ Mä tunnen polkuja paljonkin, jo kesän karjaani paimensin, en konsaan eksynyt vielä. Mä tiedän ruohoiset syöttömaat ja ahonrintamat marjakkaat ja rannat siintävät siellä./ Kun eilen rauhassa karja söi ja pikku vuonaset leikkiä löi, ma poimin muurainta suosta, niin susi syöksähti laumahan, se sieppasi suuhunsa karitsan ja aikoi tiehensä juosta./

Sen kanssa ma silloin taistelin, sen kidasta pienoisen pelastin ja annoin sen äidillensä. Se Susi kättäni haavoitti, vaan olkoon se sille anteeksi, se oli kai nälissänsä./ On armas sunnuntaiaamu tää, se mielessä muistot herättää – nyt toiset on kirkkotiellä. Mä etsin kirjani kontistain, sen äitivainaalta muistoks sain – hän on jo tallella siellä./ Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläi palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit soikaa! Mun Kirkkoni katto on korkeella, ja ystävä yksi on seurana, joka muistavi poikaa, paimenpoikaa”.

Herra on Hyvä tänäänkin, Hän on rakkaus ja armo Yli kaiken.! Siunattua sunnuntaipäivää!

Heräsin hitaasti, sydämessäni lepo, rauha ja ilo. Ei mitään kiirettä…

Ajattelin ihanaa eilistä iltaa, kun pastorini lähetti minulle postia, psalmeja tukuttain ja ihanan Raamatun kohdan Efesolaiskirjeestä.  Ajattelin yötä jolloin koin Jumalan puhuvan itselleni –  itsestään! Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Mitä se on tälle ihmeelliselle kolminaisuudelle ja meille maan ihmisille! On vain yksi Sana joka sitä yrittää kuvata ja se on käsittämätön Rakkaus! Ja edelleen ajattelin tätä aamua jolloin jäin sänkyyni rukoilemaan kaikessa rauhassa, levossa ja tyyneydessä, pitkästi ja ääneen.

Harvoin näin tapahtuu, mutta koin todellakin että minun Herrallani on asiaa. Rukoilin ystävien, tuttavien, sukulaisten ja koko maailman puolesta. Myös niiden jotka kärsivät nyt erityisesti joko ruumiin, sielun tai hengen puolesta. Kun sitten, aihe mielessäni tulin tänne koneelle kirjoittaakseni autuaasta aamustani ja kohtaamisestani Herrani kanssa…odotti uutinen joka vei hiljaiseksi ja hiljaisuuteen, mutta siitä ei ole lupa tämän enempää mainita. Jumala On, ja on Kaikkivaltias ja kaikkitietävä, toisin kuin me! Kaikessa kaiken Hän tietää parhiten.

Joka tapauksessa olen saanut kokea kaikenlaisia tunteita viime aikoina. Hätääkin ja epävarmuutta ja siksi ehkä sainkin viime yönä olla niin ”autuas”, eli onnellinen, näin maailman kielellä sanottuna. Aamun ensimmäinen laulu oli ja on, se jonka tänne loppuun kirjoitan. Ja aamun ensimmäinen Raamatun luku oli kirje efesolaisille! Oi, en muistanutkaan kuinka ihana se on! Rakas Ari pappini antoi illalla viimeiseksi läksykseni (ef.3.20) joka kuuluu/kuului (1938) seuraavasti:” Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa (jatkan loppuun):” Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta aikojen ja sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.”

Sain tämän efesolaiskirjeen kohdan vastauksena kysymykseeni: kuinka rukoilla ihmisten puolesta, ihmisenä, kun ja jos ei voi tietää mikä on Jumalan tahto kunkin kohdalla? Hän, Ari, ”päästi minut pahasta” sanoen kauniisti että me voimme KANTAA ihmiset ja asiamme Jumalan eteen rukouksin! Voimme kantaa!- Jumala sitten tietää mitä tekee, ja voi kuinka kaunis ajatus ja voi kuinka se vapautti! Kantaa Tosiamme niin kuin meidän Herrammekin meitä kantoi ristillään ja kantaa perille asti kun laitamme uskomme ja toivomme Häneen!

Kun nyt olen tässä, niin tiedän itsestäni että me jokainen, lukiessamme Raamattua, löydämme sieltä juuri ne kohdat jotka tarvitsemme kun rukoilemme lyhyesti Jumalan johdatusta, ja vaikka emme rukoilisikaan niin kaikissa, tämän Raamattu nimisen kirjan teksteissä, on Pyhän Hengen läsnäolo. VT. on paljolti historiaa UT on tätä päivää ja tulevaisuutta –  näin yksinkertaistettuna. Joka tapauksessa kehoitan lukemaan, jälleen kerran Paavalin kirjeitä, myös kaikkien muidenkin UT:n kirjeet!

Ja nyt SE laulu. Sopii tähän aikaan ja kaikkiin aikoihin, lohduksi ja toivoksi elämämme matkalle, niin vaikeina kuin vähän helpompinakin aikoina. Ole siunattu näiden sanojen myötä, kaikesta huolimatta! Olet rakastettu niin kuin me kaikki josta todistaa Kirjojen Kirja ja Pääsiäinen!Ajatella että Jeesus kuoli äärettömän tuskallisesti ja silti rukoili pahantekijäinsäkin puolesta. Hän ei jättänyt ketään ulkopuolelle, tämä koskettaa minua syvältä. Hän rukoili kiduttajainsakin puolesta, kuollessaan, mutta nousi kuolleista meidän tähtemme! Kiitos, ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Amen

”Kirkas aamu pian koittaaa, jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo poistaa kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton kaiku sielussa soi. Meille kertoen Voiton Jeesus, matkaamme toi. Taivas kotihin johtaa kaita elämän tie. Herra lastansa kohtaa, Kantain perille vie. Täältä katseeni nostaa Ylös vuorille saan. Sieltä sieluuni loistaa Valo taivahan maan.

Oi nyt Taivaisen Saaton, nään mä Ihmeellisen. Jeesus Nimessä Voiton saivat Voimallisen. Heidän kanssansa astun Maahan Kirkkauden. Silloin perille saavun. Joukkoon Voittajien!”

Kiitos Herra Armostasi, Kiitos Tulevaisuudesta ja Toivosta! Kiitos, Kiitos, Kiitos!

Nyt on ”tuhat ja yksi” asiaa mielessäni! Saa nähdä mitä tästä tulee? – Joka tapauksessa aamu on kirkas ja kaunis, valo aivan häikäisee! Ja auringonlaskut  ovat iltaisin värikylläisiä. Niitä katselen ihaillen/nauttien, kunnes pimeys laskeutuu. Olen vapaaehtoisessa karanteenissa ja aikalailla omissa oloissani kun he, jotka minua auttelevat ovat vuoronperään poissa jonkin taudin takia. On tietoa monesta eri viruksesta aivan  tavallisesta ”flunssastakin” jota itsekin poden. Otsikko ei kuitenkaan viittaa vain tähän aikaan/näihin päiviin, vaan itselläni olleeseen aikaan ja rauhaan lukea Jumalan sanaa!

Tosin otsikkko oli ensin ”Kun on turva Jumalassa” mutta yllättävän löydön jälkeen muuttui oheiseksi. Raamattu laatikostani kaivelin äitini vanhaa Raamattua ja samalla käteeni osui pieni, vanha kirjanen, aarre pimeyden kätköstä!  Jonkun 1700-1800 luvulla eläneen William J. Pattonin ” Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”! Sivuja 31 täyttä asiaa! Julkaisijana Raamattujen Lahjalähetys ry. 1970! Siitä lopussa.

Nautin näistä hiljaisista päivistä ja ajoista. Pari omaa lääkäriaikaa peruttiin pandemian vuoksi ja riskiryhmäläisenä vietän aikaa ikkunani ja Sanan ääressä! Olen lukenut Vanhaa Testamenttia ja seurannut Elian elämää joka on sykähdyttänyt jälleen sisintäni. En voi lakata ihmettelemästä kuinka on ollut mahdollista Jumalan kirjaan, Raamattuun, saada koko maailman kaikkeus ja taivaskin mahtumaan?! Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kaikki on, mitä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen!

Jumalan sana, kuinka siunaava ja ihmeellinen se onkaan. Osin VT:ssa rankka, niin kuin osin uudessakin, mutta oikeasti ainoa tarpeellinen ihmisen aikaa ja ikuisuutta varten tuntea ja tietää. Lukiessani näen ettei mitään todellakaan tapahdu tässä maailmasssa Jumalan sallimatta tai tietämättä. Aivan Kaikki on Hänen hallinnassaan! Tuo lasten hengellinen laulukin ”Kun on Turva Jumalassa” tuli juuri siksi mieleeni.

Meillä, Jumalan Lapsilla, ei ole mitään hätää, ei pelättävää minään aikana sillä vaikka esim. minä kuolisinkin nyt, kohta, tai vuosien päästä, ei minulle tapahtuisi mitään pahaa, josta Isä Jumala ei tietäisi tai vastaisi. Niin on kaikkien Jumalan lasten kohdalla. Aivan Kaikki on meille annettu Jeesuksessa Kristuksessa!

Tämä pieni kirjanen johon nyt palaan, on aarre yksinkertaisuudessaan! Kuinka toivoisinkaan että voisin sen tähän kopioida, niin te, jotka mahdollisesti tätä luette, näkisitte kuinka SANA on ikuinen ajasta aikaan! Jumala on, eikä Hänen sanoistaan katoa pieninkään piirto tässäkään ajassa! Liekö ajattomuudessakaan, paitsi että kaikki kirjoitukset ovat käyneet toteen!

Vanhan testamentin kuninkaiden kirjan lisäksi en pääse eroon nyt tästä kolossalaiskirjeestäkään, se on ihana! Toisen luvun alun selitys vanhemmassa käännöksessä sanoo:” Paavali kehoittaa omistamaan täyden ymmärryksen Kristuksessa 1-3 välttämään vietteleviä ihmisviisauden oppeja 4-5 ja vaeltamaan uudessa elämässä 6-15 takertumatta perinnäissääntöihin, jotka vain ovat varjo siitä, mikä Kristuksessa JEESUKSESSA on todellista”!

Pitkästi tulee, mutta jakeet, vaikka onkin kirjoitettu juutalaisille, niin myös meille 2: 13-15: Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän Teki Eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset. Ja Pyyhki Pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli Meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; Sen Hän Otti Pois ja naulitsi RISTIIN. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti julkisen häpeän alaisiksi; Hän, Sai heistä Hänen kauttaan VOITON RIEMUN”!

Ja vielä 3 luvun alkujakeista:” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on Ylhäällä, jossa KRISTUS ON istuen JUMALAN oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”!

Mutta palatakseni tähän pieneen kirjaani. Senkin sanoma on ikuisesti sama ja siunaava kuin tämän ajan Raamatunkin, vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta. Tässäkin on koko kolminaisuus, ei puhettakaan muusta. Ja siksikään, en voi olla vielä palaamatta tähän  kirjaan: ”Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”!  Viimeisen luvun otsikko on ”Vaeltaminen Hengessä”/Tulemme Jumalan välikappaleiksi.”

Patton kirjoittaa: ”Me emme voi säilyä jatkuvassa riippuvuussuhteessa Kristukseen päivittäin ja hetkittäin, ellemme ole Täysin Armosta  riippuvaiset. Meidän pitäisi liittyä jäsenenä luotettavaan evankeliseen seurakuntaan tai kirkkoon, jossa julistetaan todellista väärentämätöntä evankeliumia. Meidän tulee osallistua sen tilaisuuksiin. ottaa osaa Herran pöytään niin usein kun siihen on mahdollisuus, eikä osallistua sellaiseen maailman menoon josta olisi haitallisia vaikutuksia.”

Tämän seurakuntayhteyden puutteen huomaa juurikin nyt! Muuten ei ole valittamista mutta uskon ystävien ja srk. elämän puute fyysisesti,  kyllä tuntuu ja osallistumisen arvo näinä ”puutteen aikoina” korostuu!

Hän, W Patton, suosittelee lukemaan Raamattua ahkerasti ja sanan ääreen hiljentyen! Myös raamatunlauseita selittäen kuinka tulla tuntemaan totuus ja kenen kautta! Korottaa Kristusta ja kertoo Raamatullisesti kuka ja millainen Kristuksemme on. Mutta kirjoittaa myös rakkaudellisesti Pyhästä Hengestä joka pyhittää, ja kääntää katseemme Jeesukseen, joka ainoana on elävä ja rakastava Vapahtaja/ Totinen Viinipuu ja kuinka voimme tulla ja olla oksastettuna Häneen. jne.

Varsinainen ensimmäinen selittävä kappale on otsikoitu. ”Miksi Kristityt ovat onnellisia” ja vastaus on 🙂 ”Heillä on syntien anteeksiantamus ja pelastusvarmuus” – jonka hän ymmärrettävästi Sanan mukaan selittää. Raamatullisia, Jumalaa ylistäviä, otsikoita riittää. Kuten: Jumala rakastaa kristittyjä ja he rakastavat Häntä/ Kristityillä on yhteys Jumalaan/ Kristityt ovat onnellisia katsellessaan päämääräänsä taivasta ja Kristityt ovat onnellisia kuollessaan.!”Kaiken hän selittää ja lopuksi kokoaa sanomansa raamatullisesti, otsikon alle ”neljätoista siunausta Kristuksessa” vedoten Sanan lupauksiin.

Lopussa on otsikko ”Raamattu” ja sen alla vielä useampi alaotsikko joista enää vain yksi: ” Pyhyys ja usko Jeesukseen:”Pyhittyminen on Jumalan Hengen työtä ihmissydämessä. Mutta kuinka Jumalan Henki sen suorittaa? ”Kääntämällä uskovan silmät katsomaan hänen elävää, rakastavaa Vapahtajaansa!” Viitaten mm. Room.7 luvun loppuun.

Jos jaksoit tänne asti ja se saa sinutkin lukemaan Jumalan ikuista sanomaa Raamatustasi ja rukouksen henkeen, jota nyt erityisesti koko maailma ja kaikki luomakunta tarvitsevat, olen kiitollinen ja Sinä olet siunattu!

”Minä Olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka On ja joka Oli ja joka Tuleva on, Kaikkivaltias”  Amen, Tule Herra Jeesus!  Jotain samaa tässä kaikessa kokemuksessa on kuin (älköön kukaan loukkaantuko) Lutherissa? Ja kaikissa joita ”pyhiksi” nimitetään, sen arvonimen mukaan jota Raamatun kirjoittajat Jumalan omista käyttävät. Ole siis sinäkin Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja rakkauden tähden Pyhä! Ole siunattu!

Olin mielessäni päättänyt, uupumuksen kourissa, että pidän taukoa tämän ”taivaan” kanssa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja oikein runsaastikin vielä. Vähän huvittaakin tuo kolmen kommentin rimssu, ellei Tapio ole sieltä jo toista ja kolmatta poistanut? Sitä ei tästä nyt näe. Mutta asiaan.

Olen selaillut postejani ja myös Seurakuntalaisen sivuja jne. Ollut erään sisaren kanssa kirjeenvaihdossa ja istunut istumistani tämän koneen ääressä, nyt olisi levon vuoro, mutta! Kaikista näistä ym. johtuenko mielessäni on soinut vanha hengellinen laulu, sen näkyy tehneen Rafael Öhberg (1904-1954) aika nuorena siirtynyt pois tästä elämästä. Tässä laulussa on 4 säkeistöä ja se on vanhassa ”Hengellisessä laulukirjassa”. Virtenä sitä ei liene?.

Mutta sitä ennen, minua on myös mm. aamuisten kirjeideni ja koko tämän nykyisen korona ajan vuoksi, puhutellut myös se kuinka nopeasti ensimmäiset opetuslapset lähtivät Jeesuksen pyynnön kuultuaan hänen mukaansa. Esimerkkinä Matteuksen evankeliumista 1.- Jeesus jätti Nasaretin ja lähti Galileaan. Kun hän kulki Galilean järven rantaa hän näki veljekset Simonin (Pietarin) ja Andreaan hänen veljensä heittämässä verkkoa järveen ja vain, sanoi heille ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”! Ja niin he heittivät verkkonsa ja lähtivät Jeesusta seuraamaan!  Jeesus kumppaneineen, jatkaen matkaa, kutsui edelleen veljekset Jaakobin ja Johanneksen jotka myös jättivät sekä isänsä, verkkonsa että veneensä Jeesusta seuratakseen.

En tiedä mitä tämä muille puhuu ja todistaa mutta minulle tämä on itsellenikin totta! Vaikka siitä ei saisi puhuakaan. Miten todella voimallinen voikaan olla Jeesuksen kutsu seurata häntä. Se voittaa kaiken tässä maailmassa, ei ole vertaistaan. Kutsu on niin vahva ja suorastaan silmänräpäyksellinenkin joissakin tapauksissa, sekä omalla kohdallani että myöhemmin monen muunkin kohdalla. Enkä minä voi olla siitä puhumatta. Koska se on tapahtunut ja totta!!!

Jeesuksessa on sellainen Voima ja Väkevyys ettei siitä sanoin voi kertoa koskaan täydellisesti, eikä liikaa. Maailma ja ihmiset, jotka eivät ole Jeesuksen kutsua samoin kokeneet, voivat ja saavat olla mitä mieltä tahansa. Minulle se on kuoleman ja Elämän kysymys ja totuus. Ja kuinka tahtoisinkaan kaikkien maailman ihmisten saavan sen vielä kokea ennen kuin aika loppuu, ja uusi alkaa.

Jumala on rakkaus joka uhrasi oman poikansa. Rakkaus joka kohtaa ihmisen täydellisesti Jeesuksessa. Hän tuli, oli ja ON! Voin yhtyä Rakkaan kirjani sanoihin esim. Ps. 51:12-14 Siinä pyydetään ja minäkin pyydän Jumalalta:” Luo minuun puhdas sydän ja anna minulle Uusi Vahva Henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois (koskaan) Pyhää Henkeäsi! Anna minulle jälleen Autuutesi Ilo, ja Tue minua Alttiuden Hengellä!”

Ihana, Ikuinen Jeesus! Ylistys, Kiitos ja Kunnia Sinun Nimellesi! Sinä Pyhä ja vanhurskas, Sinä Pelastaja ja Vapahtaja yli kaiken, Maan ja Taivaan!

”Oi Herra, valtaa mun sydämeni, se synnin saastasta puhdista, mä että voisin SUN Sanaas Kylvää, ja Veren Voimasta kertoa. Nyt sulle tahdon mä kaiken antaa, ja pyydän Pyhitä huuleni. Suo Hengen Liekin mua kosketella, niin Sua Kiittelee kieleni.

Myös käten Herra, mä Sulle annan. Ne tahdon työhösi uhrata. Suo kärsivälle mun apu tuoda ja lientää Kuumeisen tuskia. SUO Armo mulle, niin että aina mä Rauhan viestiä viedä saan. On sielut synkässä synnin yössä OI, Auta Sulle ne Voittamaan!”

Ja vielä Paavali, raka, kirjoittaa Roomalaisille:” Sillä, minä en häpeä evankeliumia; sillä SE ON  JUMALAN VOIMA ,itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy Uskosta Uskoon, niin kuin kirjoitettu on:” Vanhurskas On Elävä Uskosta!” (Room.1:16)

Herra armahda meitä. Kiitos että jäät olemaan kanssamme Pyhän Henkesi vuodattamalla! Herra, siunaa ja varjele meitä kaikkia nyt ja elämämme loppuun saakka. Aamen.

Uutiset eivät parane. Ihmiset joutuvat, ja ovat joutuneet, ajattelemaan rutiinejaan uusiksi.

Me jokainen! Sain itsekin puhelinviestin toiselta avustajaltani, jota torstaiksi jo odotin, että hän on sairaana eikä uskallakaan tulla. Onneksi tytär on jo, toivottavasti, pahimmasta päässyt ja kuume laskenut! Asuu lähellä ja käy tarvittaessa kaupassa, muuhun ei ole varaa aikaa riskeerata.

Mitäpä minä nyt sitten –  muuta kuin lempipuuhaani!

Luettuani Tapion mahtavan blogin jouduin ajattelemaan asioita syvällisemmin kuin ennen sitä. Minä totisesti uskon ettei meille tässäkään maailmassa tapahdu mitään Jumalan tietämättä tai sallimatta! Niin kuin ei varmaankaan kukaan meistä jotka uskomme Raamatun kirjoitukset todeksi kaikilta osin, sen ymmärryksen mukaan mikä kullakin on.

Päivän edetessä jo puoleen, minulle tuli väkevästi mieleeni lause: (mutta)” KUKA USKOO MEIDÄN SAARNAMME, KENELLE HERRAN KÄSIVARSI ILMOITETAAN?”! – Näin kysytään Jesaja profeetan luvun 53:1. Jonka alaviitteessä on mm. Joh12:38 ja Room.10.18 Suosittelen sydämestäni!

Mutta jos jollakulla muullakin, kuin minulla, on aikaa Raamatulle suosittelen lukemaan Johanneksen evankeliumin kokonaankin tai ainakin 17/18 luvut. Nyt on hyvää aikaa eikä ole kallisarvoisempaa tekemistä maailmassa kuin Jumalan ikuisesti olevan Sanan tutkiminen ja varteen ottaminen!

Sillä tosi on, ettei mitään tapahdu Jumalan sallimatta, ei tämäkään. Ja on totta että joidenkin ihmisten täytyy joutua ns, kovan paikan eteen ennenkuin Sana kelpaa tai siitä tulee tarve etsiä selitystä ja lohtua tilanteeseen josta ei muuten ole ulospääsyä.

Jokaisella ihmisellä maan päällä on tulevaisuudessa vain kaksi vaihtoehtoa! Uskoa Jumalan Sana, kääntyä Hänen puoleensa ja vastaan ottaa Jeesus elämänsä Herraksi ja pelastajaksi, tai joutua kadotetuksi. Jumala kutsuu aina ensin rakkaudella ja kärsivällisesti. Joskus se ei vaan riitä pysäyttämään ihmisiä tuhoamasta itseään.

En minä, ihmisenä tietenkään, voi sanoa tietäväni mitä Jumala nyt ajattelee, mutta sen tiedän minkä Hän kirjoituksissaan on kautta aikojen ilmoittanut! Että Hän on Pyhä ja Kaikkivaltias. Ja pelastaakseen ihmiset kadotukselta, uhrasi ainoan ja sanomattoman rakkaan poikansa, meidän kaikkien edestämme. Vaikka me olimme ja olemme Häntä vastaan rikkoneet. Poika oli synnitön ja viaton ja silti Hän antoi henkensä kakkein kauheimmalla tavalla meidät pelastaakseen ja antaakseen meille iankaikkisen ilon,  kaikkinaisen terveyden ja kuolemattomuuden Isänsä Valtakunnassa..

Jos sinua tämä itkettää, niin itkettää minuakin, ja se vaan kertoo sydämesi tilasta! En ole aivan varma itkikö Jeesus muualla kuin Lasaruksen haudalla, mutta verta olivat hänen hikipisaransa Getsemanen puutarhassa. Ajattele! Hän viaton ja synnitön hikoilee verta sinunkin puolestasi! Niin kuin hikoili minunkin. Mutta silloin kun hän oli rakkaan ystävänsä Lasaruksen haudalla juutalaisetkin ihmettelivtä sanoen:” KATSO KUINKA RAKAS HÄN OLI HÄNELLE!”

Niin me olemme Hänelle, Jeesukselle, rakkaita, eikä Isä, ei Poika eikä Pyhä Henki nauti ihmisten kärsimyksistä vaan kärsii kanssamme! Eikö se meitä liikuta sydänjuuriamme myöten!? Uskon että liikuttaa, joten rukoilkaamme, rukoilkaamme toistemme ja kaikkien kärsivien ja uskosta osattomien puolesta.

– Isä meidän, joka olet Taivaassa, Pyhitetty olkoon Sinun Nimesi, Tulkoon Sinun Valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös  maanpäällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme. Ja Anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin anteeksi annamme niille jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta.

Sillä Sinun On Valtakunta ja Voima ja Kunnia Iankaikkisesti! Amen. Herra siunatkoon meitä, niin kuin hän tekeekin! Kiitos Jumalalle!