Ihmeellinen aamu ja päivä tähän mennessä! Tuo otsikko tuli mieleeni kun luen juuri sellaista erittäin mielenkiintoista kirjaa jonka ovat yhdessä kirjoittaneet Mailis Janatuinen ja Jukka Norvanto, ja jonka nimi on ”Sekalainen seurakunta”! Nautin suunnattomasti! Tämä kirja vie ihmisyyden pohjille asti ja mieleeni tuli kuinka suuri asia on Raamatun opettaminen, ja sen selittäminen ihmiskohtaloiden kautta! Tässä kirjassa saavutetaan huippu ja nimenomaan kertomalla Raamatun henkilöistä sellaisena kuin he olivat. Syntisinäkin mutta Jumalan armahtamina kaikin tavoin. Sellaisetkin ihmiskohtalot joita ei tavallinen maallikko pystyisi oikein ymmärtämäänkään. Jumalan armo tulee esiin jokaisen kohdalla vaikka helposti ajattelisi ettei armoa voisi ollakaan pahoin Jumalan tahtoa rikkoneiden kohdalla. Ja kuka meistä olisi synnitön, ei yksikään.

Mutta juuri tässä joutuukin ajattelemaan hyvin syvällisesti omaakin elämäänsä ja myös lähimmäistensä. Ei tee mieli tuomita ulkoisen perusteella. Vaan tulee kiitosmieli ja melkein itkukin sen takia että on saanut syntyä tänne maailmaan ja saa elää.! Sillä ellen esimerkiksiminä tai sinäkään, olisi saanutkaan syntyä, minua eikä sinua tietenkään olisi olemassakaan, mutta meillä ei myöskään olisi  iankaikkista elämää! Ei olisi taivasta, ei ikuista iloa, eikä Herraamme Jeesusta Kristusta, ei mitään tietoa taivaallisista.

Joskus olen väsynyt elämääni, mutta näiden selitysten ja ihmiskohtaloiden avulla, joista nyt luen, tunnenkin kiitollisuutta ja rakkautta elämääni kohtaan. Ajatella että olen saanut syntyä! Saan olla olemassa ja saan olla varma että kerran pääsen Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ikuiseen iloon ja Valoon. Siellä ei ole itkua ei kipua, ei kuolemaa, eikä ruumiinvammoja.

Kuinka tärkeää olisikaan Raamattuopetus ja Raamattu tunnit, että emme olisi omien selitystemme ja ymmärryksemme varassa. Sillä Raamattu, vaikka onkin paljon luettu ja rakas kirja, tavallinen kuolevainen ei sitä opi välttämättä syvällisesti ymmärtämään vaikka olennaisimman jotenkin ymmärtäisikin.. Ja ennen kaikkea saisimme ymmärrystä niitäkin ihmisiä kohtaan joista Raamatussa kerrotaan!? Meillä omilla seurakuntalaisillammehan nyt juuri jotain Raamatun opetuksen kaltaista yritystä onkin, mutta sitä voisi jatkaa ja pitää yllä pidempäänkin.

Tuo otsikko toi mieleeni myös aikoinaan tehdyn laulun ”Rakastan Elämää”! Se on maallinen laulu mutta ihana ja on kuunneltavissakin Petrus Schroderuksen laulamana täällä jossakin! Kaunista ja upeaa mutta toisenlaista kuin esim. Presidentin rukous. Nämä kaksi kaunista lauluakin hoitavat ihmistä, toinen sielua ja toinen Henkeä! Kuitenkin kiitos siitäkin Jumalalle että on antanut myös laulun lahjat meidän kaikkien iloksi.

Juuri tänään on se päivä jolloin kynttilät syttyvät poisnukkuneiden haudoilla. Jumala suokoon että ne kynttilät näkyvät taivaaseen asti ja Jumala näkee meidät kaikki jotka rakkaitamme muistamme ja kaipaamme. Elämä on ikuista, kun se kerran täällä alkaa, se ei lopu koskaan. Rukoillaan lähimmäistemme puolesta että kuolemakaan ei heistä saisi otetta niin ettemme ikuisuudessa heitä tapaisi. Uskotaan, toivotaan ja rukoillaan. Kiitetään Elämästä, vaikka emme voikaa täysin ymmärtää tuonpuoleista olotilaa. Uskotaan Rauhaan, Rakkauteen ja Iankaikkiseen Elämään, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja nimessä, Aamen!