Kun toinen päivä marraskuuta ajelimme kappeliltamme illan pimeydessä ja tihkusateessa kotiin päin, niin koko ajan oli mielessäni sanat: ”Jumalan Pyhät”? Ja tiesin että tulen aiheesta kirjoittamaan, koska minä tunsin Pyhyyden Läsnäolon tilaisuudessa jossa olimme. Se läsnäolo ei tullut ainoastaan puhutusta aiheesta, josta en paljoa edes kuullutkaan kun oma tilanteeni on nyt sellainen kuin on, eli tippoja korvissa ja entisestään huonompi kuulo.

Niinpä siis saatoin keskittyä ja sisäisesti iloita Pyhyyden Voimasta, jonka sai aikaan Jumalan Henki rakkaittensa yhteen kokoontuessa. Sillä nyt on sellaiset illat että sinne tulevat juuri ne, jotka kaipaavat Jumalan Sanaa ja Pyhien yhteyttä! Saada olla vapaammin kuin ns, normi Jumalan palveluksessa. Jakaa ajatuksia ja rukoillakin vapaasti.

Mitä iäkkäämmäksi tulen sen huonommaksi fyysisesti mutta, ehken hengellisesti sitäkin herkemmäksi. Varsinkin kun kuulokin alkaa temppuilla, niin kuin koko olemukseni. Sitä on ihmisen riisuminen. Sitä on Taivaskaipuun lisääntyminenkin. Kiitos Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Minä siis nautin Pyhien yhteydestä!

Ajattelin tuota Pyhien yhteyttä otsikoksikin mutta se tuntui jotenkin jo niin Pyhältä että en sitä laittanut kun se kuitenkin on niin käsittämätöntä? Että me ihmiset, tavalliset, ja monin tavoin Jumalaa ja lähimmäistämmekin vastaan rikkoneet, ansaitsisimme noin juhlallisen otsikon ja nimityksen?! Ja kuitenkaan Jumala ei katso meitä niin kuin me ansaitsisimme. Vaan Hän näkee meidät rakastettuina ja, jos oikein ymmärrän, Jeesuksen kautta katsottuna ja Hänen ominaan ja Pyhinä. Jumala sen tekee.

Rakkaus – Rakkaus, suurin kaikista. Minulla oli niin hyvä olla kun minä aistin rakkauden joka oli meissä läsnä ja meidän kanssamme! Koska Herra Itse oli läsnä. Nyt taas on pala kurkussa ja itkettää. Ihmisessä itsessään on hyvin vähän, jos ollenkaan aitoa rakkautta. Se Rakkaus mikä aitoa on tulee Jumalalta ja siksi se murtaa!

Jotkut teistä, jotka olitte läsnä, luette näitä blogejani, niin voi olla ettei kaikki tunne samalla lailla. –  Mutta minä sain Armon kokea näin. Ja siksi kirjoitan silmät kyynelissä ja yritän tähän lopuksi vielä laittaa muutaman säkeen virrestä 429 ja Kiittää Jumalaa teistä kaikista ja toivottaa siunausta jokaiseen elämänne hetkeen, olivatpa ne millaisia tahansa – Jumala On Rakkaus ja me Armosta Osallisia. Kiitos, ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle, ja Pyhälle Hengelle! Aamen.

” Ylitse Kaikkien Rajojen riemu ja kiitos on yhteinen. Kristuksen anteeksiantamus on iankaikkinen vapaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja VOIMAA SUOT YHÄ UUDESTAAN.. Sinä kannat, Sinä viet, SINÄ KANNAT SINÄ VIET!”  (virsi 429/ 2 säkeistö.)

Pakko vielä lopuksi kiittää siitä että meillä on Pyhä Raamattu, Jumalan Iankaikkinen Sana. Elämä Leipä jota ilman me nääntyisimme.