Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Mielensäpahoittajat

Some- kirjoitusten väärinkäsitysten määrä on valtaisa. Loukkaamme. Loukkaannumme. Tahallaan. Tahattomasti. Ammattimielensäpahoittsjat ovat luku sinänsä. He loukkaantuvat joka tapauksessa.

Mielensäpahoittajille ei tule pieneen mieleen, kuinka paljon he pahoittavat muita, rajoittavat mielipiteen ilmaisua ja pilaavat ilmapiiriä. Rakentava kritiikki ei nouse mielenpahoituksen impulseista. Keskustelun rakennuspalikat kootaan harkitusti, ei mielivaltaisesti ja äkkipikaisesti. Mielivaltaisuus raivaa muut pois, jyrää ne alleen.

Some- maailma paljastaa helposti mielensäpahoittajan. Sellaisen mielipide repii ilmaston rikki, tuhoaa hyviä mielipiteitä, satuttaa kipeästi monen persoonaa. Näistä ammattipahoittajista on vaikea päästä eroon. He seuraavat kannoillasi ja tarkkaavat kaikkia sanojasi…ja loukkaantuvat.

Olkoon puheenne aina suloista ja suolalla höystettyä, kehottaa Sana. Jeesuksen puheet ovat oiva esikuva. Ne olivat suoria, mutta parantavia. Niihin loukkaannuttiin, mutta niistä löydettiin myös huikea apu elämän ongelmiin ja vaivoihin. Jeesus oli mielensäpahoittajien yläpuolella, sillä Hän, joka itse on Sana, tiesi aitojen sanojen voiman. Jeesuksen sanojen tavoite oli selkeä: hoitaa, parantaa, siunata, auttaa, lohduttaa, muuttaa maailmaa paremmaksi, tuoda siis Jumalan valtakunnan todellisuus maailmaan. Hänen kovatkin sanansa pyrkivät pelastavaan ja parantavaan muutokseen.

Tärkeää on sydämen asenne. Rakkaus tuo suloisuutta sanoihin, totuus suolaisuutta. Mielensäpahoittajatkin tarvitsevat rakkautta ja totuutta!

Mainokset


1 kommentti

Profeetat, vahtikoiria vai puudeleita?

Herttainen, pikku sylikoira. Kulkee korissakin. Mahtuu syliin. Ei hauku. Ei syö paljon. Kakkiikin vain pieniä kakkaroita, jotka on helppo poimia muovipussiin. Hienoa on sellaisen kanssa promeneerata ihmisten ilmoilla.

Vahtikoira on just kaiken edelläkirjoitetun vastakohta. Se ei edes hauku käskystä, vaan just silloin, kun se päättää. Sen haukunta voi olla hyvin ärsyttävää, jopa pelottavaa. Mutta hei, sehän on vahtikoira, sen pitääkin haukkua, niin että talonväki herää ja varkaat luikkivat tiehensä.

Jos tarvitset vahtikoiran, älä hanki puudelia! Jos sinulla on hyvä vahtikoira, voit nukkua yösi rauhassa!

Itse kukin valitsee koiransa toiveittensa ja tarpeittensa mukaan. Valinta on meidän.

Profeetat ovat kirkon vahtikoiria. Jumala sellaiset lähettää. Ne, he varoittavat kovalla äänellä lähestyvästä vaarasta. Ovat siis erittäin tarpeellisia. Ja äänekkäitä! Saattavat haukkua monen mielestä väärään aikaan ja väärässä paikassa. Mutta ne haukkuvat, koska ovat vahtikoiria, koska vahtiminen on niillä verissä, koska sitä varten ne on luotu ja lähetetty.

Mutta moni kirkko vaientaa vahtikoiransa, profeettansa. Ne kesytetään sylikoiriksi. Ne opetetaan herttaisiksi, haukkumattomiksi koristeiksi kirkon penkkeihin. Liian moni profeetta, vahtikoira on päätynyt äänensä menettäneeksi lemmikiksi, jota kuka tahansa voi silitellä ja paijata. Liian moni seurakunta on vaihtanut rajun vahtikoiran herttaiseksi sylikoiraksi, josta ei ole vartijaksi.

Jumalan lähettämät profeetat! Ottakaa paikkanne uudelleen. Älkää jääkö ihmisten paijattaviksi. Varkaita on liikkeellä entistä enemmän. Ne varastavat Raamatun totuuksia. Lopulta ne varastavat koko Raamatun ja tuovat tilalle ihmisen mielen mukaisia oppeja.
Vanhemmatkin profeetat, nouskaa keinutuoleistanne siihen asemaan, johon teidät jo nuoruudessa kutsuttiin.

Kirkko ilman profeettaa on talo ilman vahtikoiraa!


2 kommenttia

Sydäntekstiä

Niitä iskeytyi sydämeeni
Kerran, toisen
ja niin monennen etten enää
Laskuissa pysynyt

Yritin lapsen käsilläni
niitä torjua
Kuin kaislan ruokoja
niitä tuli
Uudestaan ja uudestaan
Läpi

Kunnes sydämeni
Oli erilainen

Ja se jäi
Mestarin käsin muokattavaksi
Kukaan muu ei enää tiennyt
miltä sen pitäisi näyttää,
kuulostaa ja elämää kaiuttaa

Ihan hyvä siitä tulee
Mestarin käsissä
Hyvissä käsissä
Ikuisesti rakastettu


1 kommentti

Kaimani Henrik, pyhimyskö?

Sinut on julistettu pyhimykseksi. Varmaan ihan ansiosta. Ja toki minäkin kunnioitan sinua, kaimaani, sen tähden, että toit Jeesus- sanoman tähän maahan.
Mutta että pyhimys!

No, mitäpä tässä sanoista tinkaamaan. Saat olla pyhimys ihan rauhassa, kunhan et suostu palvonnan kohteeksi. Suomen historiassa olet merkkihenkilö. Ja Heikkinä minä olen kaimasi.

Olenko minä merkkihenkilö?

Olen kyllä merkitty mies. Ristin merkillä merkitty ja ristinsanoman merkitystä julistava ihminen. Iloitsen tästä sanomasta ja siitä, että saan sitä julistaa.

Mutta palaanpa siihen pyhimys- juttuun. Kirkossamme ei ole tapana julistaa ketään pyhimykseksi. Mutta samalla on usein unohdettu se, että uskovat ovat pyhiä. Pyhä Henrik, pyhä Heikki, pyhä Liisa jne. Jokainen uskova voi laittaa nimensä eteen sanan Pyhä.

Kristus on pyhyytemme. Hänessä olemme pyhiä.

Kalastaja Pietari kirjaa tämän seuraavilla sanoilla:
”Mutte te olette ’valittu suku, kuninkaallinen papisto, PYHÄ heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja’, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.” (1.Piet.2:9)

Väkevää, eikö! Uskovat, olemme pyhiä! Ei uskoisi, kun katsoo peiliin. Missä sädekehä? Onneksi sitä kehää ei ole päämme päällä näkyvissä, mutta Sanan mukaan ”kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” Näin se Pietari kirjoittaa, 1.Piet.4:14.

Uskovat ovat Jeesuksen ansion tähden pyhiä. Pyhä Henki on annettu uskoville Puolustajaksi, Kristuksen kirkastajaksi, voimaksi ja avuksi. Tämä on todella väkevää! Pyhän Hengen kanssa eläminen on Jumalalle erotettua elämää. Kyllä uskovan arvomaailma ja tavat usein eroavat ei- uskovien elämäntyylistä. Julistamme Jeesusta, ainoaa tietä perille Taivaaseen. Pyhä tarkoittaakin Jumalalle erotettua.

Jeesuksessa Pyhät! Uskalletaan olla erilaisia kuin maailma. Pyhä Henrik, Pyhä Heikki, Pyhä Liisa: meillä on pyhä tehtävä: julistaa ja edustaa kaikkein pyhintä veljeämme ja Vapahtajaamme, Jeesusta Kristusta.


2 kommenttia

Ihmeellinen Hän On

Näinä menneinä päivinä on monta ajatusta/aihetta tullut mieleeni joista olisin voinut kirjoittaa… Nyt kun lopulta ryhdyn pyysin Herralta sanaa. Avasin Raamatun, kuten aina, kun aloitan. Luin toista korinttolaiskirjettä sen lukuja 11,12, 13.. Pöydälläni tässä vanha käännös. Näissä Paavali puolustaa itseään.
– Olen ollut herkillä muutenkin mutta tämä herkistää entisestään.

Minulla on kahtena päivänä viikossa filippiiniläinen avustaja ja kolmena suomalainen. Tämä filippiiniläinen on tullut 7 vuotta sitten tänne Suomeen alakoulu ikäisten 2 poikansa kanssa, mies oli täällä jo ennestään. Huomasin heti että tämä pienikokoinen, kaunis ja nuori nainen on aivan mahtava töissään. Hän puhuu huonosti suomea mutta on oppinut luonani koko ajan enemmän.

Hän on paljon yrittänyt kertoa elämästään kotimaassaan ja perheestään siellä. On uskomatonta kuinka alkeellista elämää he ovat viettäneet. Ovat uskonnoltaan katolilaisia ja tällä minun ”tytölläni” on 11 sisarusta. Äiti ollut aina myös synnytystensä välissä tienaamassa ja tämä lapsista kolmanneksi vanhimpana joutunut tekemään kaiken minkä yleensä äiti tekisi. Hänen vanhempi sisarensa on jotenkin sairas, siksi hän.  Juuri nyt perjantaina hän näytti kuvia millä tavalla he ovat tehneet mm. ruokaa – Hiilillä paistaen. Ei sähköä, ei mitään niistä koneista joita meillä on. Kasvattaneet oman ruokansakin aikaisemmin.

Hän itki kertoessaan kuinka kovaa elämä on ollut, toistellen ”anteeksi, anteeksi, anteeksi että itkee”. Minäkin itkin. Olen luvannut olle hänen ”suomi äitinsä” Hänellä on ikävä omaansa. Hän uskoo Jumalaan ja että hän vielä saa äitinsä ja isänsä täällä nähdä! Hän sanoi muutamaan kertaan: ”Jumala tietää” (milloin antaa äitin ja isän tulla Suomeen). Sen hän sanoi osoittaen taivasta ja hymyillen silmät kyynelissä. Mitään realistisia mahdollisuuksia siihen ei ole. Minä olen rukoillut hänen ja perheensä puolesta ja sen myös sanoin ja hän:”kitos, kitos, kitos Tuulikki”.

Miksi kerron tämän ja miksi tuo alku? Ehkä kerron koska tällä ”tytöllä” on suurempi usko kuin minulla ja oma uskoni minua surettaa kun ajattelen etten voi auttaa mitenkään taloudellisesti ja kärsin hänen kanssaan. Tosin meille on kirjoitettu myös:” Itkekää itkevien kanssa” ehkä se vähän edes helpottaa hänenkin suruaan.
Minun sydämeni, sieluni ja henkeni on aina siellä missä myötätuntoa kaivataan. Rakas on tämä tytär minulle.

Olen hänen aikanaan entistä enemmän ajatellut Jumalaa, ihmeellistä Jumalaa. Vaikka aina vain vähemmän pääsen mihinkään kotoani, niin Hän lähettää ihmisiä tänne. Ehkä voin kokea juuri tässä tarkoitusta kaltaiselleni elämälle.?

Todennäköisesti kauttani on kulkenut lähes kaikki ”uskonnot”. On ollut 3 Jehovan todistajaa, 1ortodoksi, 2 muslimia, 1 suitsukkeiden polttaja mietiskelijä, 1helluntailainen, ilmeisesti 1 judaisti ja nyt tämä katolilainen. Kaikista en ole tiennyt, enkä kaikkia enää muistakaan. Tänään ajattelin että kunhan aikaa kuluu voisinkohan mahdollisesti kysyä tältä tyttäreltä mitä Jeesus hänelle merkitsee? Jos, tulee oikea aika, nyt juuri se ei ole.

Joka tapauksessa, kun näitä kauttani kulkeneita ihmisiä ajattelen niin minun ei tarvitse edes sanoa mitään kun uusi ihminen astuu ovesta sisään. Kotini jo heti tekee sen, puhuu puolestani siitä uskosta josta minä elän, –  ja aina puheeksi tulee. Kaikkein vaikeampia ovat olleet Jehovan todistajat. Siinä joutuu koville.  – Ehkä siksi kovin koskettaakin Paavalin itseään puolustava puhe.

Ei tämä asia yksin nyt ole herkistämässä, on monta muutakin. Elämä on monen kohdalla uskomattoman julma. Me emme aina sitä tiedosta emmekä välitä tietääkään! Mutta hyvä olisi, voidaksemme entistä enemmän rukoilla todella kaikkinaista hätää kärsivien puolesta –  ja omasta puolestamme kiittää kaikesta siitä mikä meillä on Jumalan Armosta hyvin. Vieläkin, vaikka korjattavaakin olisi. Ja tulee enenevästi olemaankin.

Lohduttakoon meitä kuitenkin se Toivo joka meille Sanassa avautuu, Kirkkauden ja Jumalan Armon toivo ja usko. Toivo joka ei saata häpeään, vaan antaa jokapäiväisen leivän ja Ikuisen Tulevaisuuden Rauhan ja Rakkauden Valtakunnassa. Kiitos, Ylistys ja Kunnia Jumalalle!

” Anna sydän avara, anna sieluun tuulla. Silmille suo Valoa, anna korvat kuulla, että ihmisissä, hiljaa kärsivissä Sinut näkisin. Anna sydän avara, anna sieluun tuulla. Silmille suo Valoa, anna korvat kuulla, että Ihmisissä kaikkein lähimmissä Sinut näkisin”

” Kevät talven huikaiseva kirkkaus, kaikkialle tulviva valo, vastustamaton. / Ja me kaikki kaamoksen kurittamat nousemme yön sylistä,/ Päästäinen, oravan poika, perhosen toukka. Uudestisyntyneinä!
Talvilinnun reviirilaulukin pelkkää iloa. Kiitosta!”
Maaria Leinonen. ”Pohjoisen maan siunaus.”

 


1 kommentti

Kaanaanhäät

Ensi sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät hääjuhliin Kaanaan kylään, joka oli Natanaelin kotikylä. Juhlissa mukana on Jeesuksen äiti Maria, Jeesus ja opetuslapset sekä ajan tavan mukaan koko kylän väki. Eletään Jeesuksen toiminnan alkuvaihetta, jolloin Johannes on jo kastanut Jeesuksen. Jeesus ei tule juhlataloon saarnaamaan parannusta, vaan istuu juhlapöytään juhliakseen toisten mukana. Tässä on melkoinen kontrasti siihen, mitä Johannes Kastaja oli saarnannut parannuksen teosta ja viinin juojista.

Kyseessä on Jeesuksen ensimmäinen tunnusteko ja ihme. Siitä kerrotaan Johanneksen evankeliumin toisen luvun alussa. Häissä tapahtuu talon väen kannalta noloin mahdollinen asia. Viini loppuu. Maria, Jeesuksen äiti, puuttuu tilanteeseen, mikä näyttää harmittavan Jeesusta. Kuitenkin Jeesus tarttuu asiaan ja käskee täyttämään kuusi isoa saviastiaa vedellä piripintaan. Sitten hän käskee viemään astiasta vettä pitojen valvojalle. Vesi oli muuttunut viiniksi, mutta tätä ei valvoja tiennyt. Hän ihmettelee, miksi isäntä oli säästänyt parhaan viinin viimeiseksi. Tapana oli, että paras viini tarjotaan ensin ja sitten kun väki oli juopunut, tarjotaan huonompaa viiniä. Paljonko tuota hyvää viiniä sitten tuli? Jokainen astioista oli n. 80-120 litran vetoinen saviastia, joka oli tarkoitettu käyttöveden varastointiin. Näin viiniä tuli vähintäänkin 480 litraa, eli yli 650 pulloa. Melkoinen määrä isommankin kylän juhliin.

Jeesus pelastaa talonväen maineen ihmisten silmissä, mutta samalla Hän haluaa kirkastaa Jumalaa runsauden, ilon ja kauneuden Jumalana, joka haluaa tuhlata lahjojaan ihmisille. Jumalan luomistyön hedelmää on myös viinipuun anti, joka parhaimillaan ilahduttaa ihmisen sydäntä ja tuo ihmisiä yhteen.  Viiniä ei siis turhaan ole asetettu happamattoman leivän kanssa seurakunnan keskelle ehtoolliselle.

Jos katsomme koko Jeesuksen elämää eteenpäin, löydämme hänet usein syömässä ja juhlimassa ihmisten syntisinä pitämien ihmisten kanssa. Jumalalle synti onkin ensisijassa sitä, että yhteys Hänen ja ihmisen välillä on poikki. Jeesus tuli korjaamaan tuon yhteyden ja samalla Hän tahtoo korjata meidän ihmisten välejä. Vaikka miellämme aina seurakunnan oman yhteisömme kautta, Jeesuksen silmissä on olemassa vain yksi, meidän ihmisten muodostama, syntisten seurakunta, jolle hän tahtoo tuhlata lahjojaan ja jonka kanssa Hän tahtoo aterioida ja iloita.


2 kommenttia

Kaikilla uskonnoilla ei ole sama Jumala

Sanopa se ääneen!
No sanon: KAIKILLA USKONNOILLA EI OLE SAMA JUMALA!
Kuulitko vai pitääkö huutaa vielä kovempaa? Ja katoilta, kirkontorneista ja kellotapuleista! Kaduilla ja toreilla!

Entistä kovempaa näet kuuluu juuri se toinen huuto: kaikilla uskonnoilla on sama Jumala, kaikki tiet vievät Taivaaseen, jokainen tulee uskollaan autuaaksi!
Rohkea se, joka uskaltaa väittää jotain muuta. Hän on rauhanrikkoja, joka ei ymmärrä, että ihmiskunnan pitää nyt kaikissa asioissa vetää yhtä köyttä. Myös uskon ja uskonnon suhteen. Yhden Jeesuksen nostaminen opettajaa ja filosofia korkeammaksi katsotaan fanaattisuudeksi.

Taitaa olla takana pirullinen suunnitelma saada maailma seuraamaan paratiisin kaunista käärmettä. Sille ei riittänyt ihmisparin houkutteleminen tottelemattomuuden kierteeseen. Se hamuaa koko maailman omakseen. Mottona ”Kaikki tämä ja Taivas myös.”

”Elo alla Taivaan sinen, on kaunis ja myrkyllinen. Ole varuillas ihminen.” Näin runoilija, olikohan Lauri Viita! No, joka tapauksessa, ole varuillas, ihminen! Ole varuillas, kristitty! Kaikki tiet eivät vie perille.

Jeesus on tie, totuus ja elämä! Hän on täydellinen kuva Isä Jumalasta. Hän tuntee reitin, tuntee ihmiset ja tuntee Isän rakkauden sydämen luotujaan kohtaan. Hän on ainoa, ikuinen todellisuus. Hänen uhrikuolemansa ristillä ja ylösnousemuksensa on meille elämä. Tämähän on meille tuttu sanoma.

Se, mitä meidän pitää nyt tehdä, on sanoa tämä entistä rohkeammin ääneen. Huutaa se maailman kaikilla kielillä. Seurakunta todistaa Herrastaan koko maailmalle. Siksihän se Kristuksen seurakunta on täällä maitten päällä, ei vielä Taivaassa.

Maailman tuulet puhaltavat lujaa ja jahtaavat ihmisiä yhteen, suureen rauhan temppeliin, kaikkien jumalten komeaan katedraaliin. Isä Jumala saa uudet kasvot. Hän ei enää olekaan se Karitsa, joka kärsi ristillä, se Jeesus, jonka kehosta löytyvät naulanjälkien arvet. Jeesus ei enää olekaan se Sulhanen, joka on tulossa noutamaan seurakuntamorsiantaan häihin. Uutta viiniä ylivuotavat maljat Kaanaan häitten tapaan voidaan unohtaa. Häät on peruttu!

Nyt stop tykkänään!

Emme ota vastaan tuota pimeää ja ilotonta viholliskuvaa. Tiedämme vihollisen todellisuuden. Tunnistamme sen valheelliset metkut. Ja nousemme julistamaan: Jeesus on Herra, Voittaja, Pelastaja, ainoa tie Isän Jumalan tuntemiseen ja Isän kotiin.

Nyt onkin huikea aika ja mahdollisuus kertoa Jeesuksesta. Tunne Jeesus niin tunnet Isän. Ja jotta tuo väkevä Jumala tulisi todella tutuksi, on Jumala lähettänyt meille Henkensä eli Pyhän Hengen todistamaan Jeesuksesta, Jumalan Pojasta. Hienosti on Paavali kuvannut tätä jumaluuden ykseyttä 2. Korinttolaiskirjeen lopputervehdyksessä:”Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja Jumalan Isän rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien teidän kanssanne.”

Maailman uskonnollisuus jää Kristuksen ja Hänen seurakuntansa jalkojen alle!
”Että Jumalan moninainen viisaus seurakunnan kautta nyt tulisi taivaallisten hallitusten ja valtojen tietoon.” Ef.3:10, ks.myös Ef.1:17-23.

Lopunaikojen seurakunta palvoo Pyhässä Hengessä Jeesusta Kristusta, Isän Jumalan kirkkauden säteilyä ja olemuksen kuvaa. (Ks.Hebr.1)