Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Hyvää vuoden alkua!

Katselin näin jälkikäteen Facebookista ihmisten uuden vuoden päivityksiä. Monet kertasivat menneen vuoden tapahtumia. Niissä toistuivat kuvaukset oudosta ja ahdistavasta vuodesta, jonka korona virus on saanut aikaan. Ja tottahan se on. Koronan aiheuttamat rajoitukset ja pelot ovat vaikuttaneet koko maailmaan. Kuluneen vuoden tapahtumat ja muutokset yhteiskuntaan tulevat luultavasti muokkaamaan käsitystämme maailmasta ja elämästä pysyvästi. Mutta miten, sen tulee meille kertomaan vain aika ja historian kulku. Eli siinäkin joudumme aikanaan katsomaan taaksepäin. Siksi itse ajattelen, samalla kun katselen hiljalleen satavaa valkoista uutta lunta, että on katsottava eteenpäin ja luottaa Jumalaan ja tulevaisuuteen. Yksilötasolla ei olisi konkreettista syytä maalailla piruja seinille mutta viimepäivien tapahtumat kertovat aivan muuta. Pelko ja epäluotttamus on vaihtanut monen palettiin tummat sävyt.

Mitä ne synkät sävyt sitten maalareiden siveltimessä sitten ovat. Päällimäisenä nousee mieleen suomalaistenkin kristittyjen keskuudessa leviävät salaliittoteoriat pedonmerkkeineen. Lopunaikoja ja Jeesuksen paluuta on odotettu niin kovasti, että merkkejä lopunajan katastrofeista ja sielunvihollisen toiminnasta aletaan nähdä kaikkialla. Siitä nousee mm. käsittämätön rokoketevastaisuus ja pelko mikrosiruista sen mukana. Pitää kuitenkin muistaa, että Jumalan aikataulut ja ajoitukset eivät mene meidän tahtomme mukaan. Jumala odottaa että luotamme häneen ja Kristuksen sovitustyö on asia, jota ei voi ottaa Kristityltä pois. Pyhän Hengen sinetti, joka Jumalan lapseen on laitettu, ei jollain rokotteella tai ihmisen valmistamalla mikrosirulla voida poistaa. Ja Ilmestyskirjan teksti viittaa puhuttaessa pedonmerkistä selkeästi pedon palvontaan, joka on jatkunut jo kauan, jopa ennen moisten sirujen keksimistä.

Ilmestyskirja 20:4 ”Ja minä näin valtaistuimia, ja he istuivat niille, ja heille annettiin tuomiovalta; ja minä näin niiden sielut, jotka olivat teloitetut Jeesuksen todistuksen ja Jumalan sanan tähdenja niiden, jotka eivät olleet kumartaneet petoa eikä sen kuvaa eivätkä ottaneet sen merkkiä otsaansa eikä käteensä; ja he virkosivat eloon ja hallitsivat Kristuksen kanssa tuhannen vuotta.”5 ”Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat loppuun kuluneet. Tämä on ensimmäinen ylösnousemus. 20:6 Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja hallitsevat hänen kanssaan ne tuhannen vuotta.”

Raamatun teksti selvästi viittaa siihen, että merkin voi ottaa myös otsaan ja mikrosirua ei voi todellakaan laittaa kasvoihin. Kun kahlailin näiden lopunaikojen profeetoiden sivuilla, tajusin miten tärkeää on Jeesuksen sana siitä, ettei meidän tule tietää aikaa eikä paikkaa hänen paluulleen, vaan että meidän tulee olla valmiina ja pysyä hänen luonaan. Pysyä Jumalan kasvojen edessä ja kysyä etsiä hänen tahtoaan. Sekä Danielin kirja että Ilmestyskirja antavat ymmärtää, että sen kuvaukset pysyvät salattuina aivan loppuun saakka. Siksi on jopa vaarallista lähteä ylitulkitsemaan Sanaa omien profetioiden avulla. Kaikki on tarkoin punnittava ja arvioitava Raamatun sanan valossa, myös omat puheemme ja opetuksemme. Kaikki omat oivalluksemme Sanasta kun eivät ole aina Jumalasta.

Tänään kun sain hiihdellä kauniissa pakkasmaisemassa ja ihailla Jumalan luomistyötä niin samalla kävin keskustelua Jumalan kanssa rukouksessa siitä, mikä on olennaista kristityn elämässä ja Jeesuksen seuraamisessa. Mieleeni nousi selkeä kuva Jumalan lapsista jotka keskittyvät evankeliumiin, ilosanomaan. Jeesuksen keskeinen opetus oli se, että Jumalanvaltakunta on tullut lähelle. Hän sovitti koko maailman synnit ja korjasi yhteyden Jumalaan. Samalla tuo Jumalan teko korjaa kaikessa rakkaudessaan ihmisten välisiä suhteita. Näin seurakunta näyttäytyy rakastavana ja houkuttelevana maailman silmissä ja Kristuksen pyhyys näkyy seurakunnan ihmisistä.

Siksi on merkillistä seurata miten intohimoisesti osa uskovista paneutuu salaliittoteorioihin ja tulkitsevat mm. ilmestyskirjaa vastoin Raamatun kokonaisilmoitusta. Tuntuu kuin sielunvihollinen, Diabolos onnistuisi nimensä mukaisesti repimään yhteyden ja sopusoinnun riekaleiksi. Sillä voimme vain kuvitella miten omituisilta ja pelottaviltakin osa näistä lopunajan profeetoista näyttävät maailman ihmisten silmissä. Jumalan sana jää näiden rokotevastaisten ja omituisesti käyttäytyvien ihmisten touhujen varjoon. On uskomatonta miten heidän ihanteenaan, on ihmisiä jotka omilla elämäntavoillaan ja puheillaan loukkaavat toisia ja toisaalla taas mielistelee seurakuntaa. Polttoaineena heillä puheissaan toimii pelko. Jo Jeremian aikana tämänkaltaiset profeetat johtivat kansaa kohti turmiota. Tällainen toiminta muistuttaa epäjumalan palvelemista ja epäjumalan asemaan nousee jälleen ihmisen omat kuvitelmat, kun Jumalaan ei enää luoteta. Jotain on saatava tehdä jotta oma olo olisi hieman merkityksellisempi.

Sielunvihollinen onkin valehtelija joka käy sotaa kaikilla rintamilla. Siksi pitäytyminen Evankeliumissa (=ilosanomassa) ja Raamatun sanassa on ainoa mahdollisuus mennä eteenpäin Jumalan tahdon tiellä.


1 kommentti

Yhtä ihmettä

Aika pitkälle loppiais aamusta on jo tultu keskipäivään. Aika on mennyt selaillessani tällä blogitaivas sivulla esiin nostettuja vanhojakin tekstejä ja mietiskellyt kuinka  monenlaista on tullut kirjoiteltua. Mielenkiintoisia ovat alkuaikojen tekstit kun niihin on kommentoitu pitkästikin ja tullut samoin vastailtua. Mutta tänään mietin Loppiaisen sanomaa! Tähän kirvoitti ja antoi voimia aamulla kuuntelemani Ylen radio Jumalan palvelus!!! Oli selkeää ja ruokkivaa Jumalan Sanaa, siunaavaa – ja lopussa laulettiin edelliseen blogiini laittamani laulu ”Maa on niin kaunis”?!

Olen melkein poikkeuksetta saanut, todella usein, jotain kautta vahvistuksen kirjoittamilleni teksteille ja sellainen rohkaisee ja siunaa aivan erityisesti kun itse arkana asiastaan aloittaa.. Kun ei osaa omiaan tekstejään arvioida kirjoittaa vaan uskossa siihen että jollain ihmisellä Suomen taivaan alla ts. Jumalan taivaan alla on tarve myös näiden lukemiseen?

Raamatussa kerrotaan kuinka Tietäjät, eli viisaat miehet, lähtivät kaukaa matkaan nähtyään taivaalla merkin; tähden joka oli suurempi muita. He tähtien tutkijoina olivat varmoja ihmeestä ja lähtivät etsimään vastausta. Matkallaan menivät ensin Herodeksen palatsiin, mutta se ei ollut oikea osoite! Oikea osoite oli karjasuoja, jota tosin on nykytietämys jo muuttanut joksikin hieman paremmaksi paikaksi? Olkoon kuinka vaan, tärkeintä on oikean kohteen löytyminen!

Oikean kohteen löytäminen ja löytyminen! Eikä se ole mikään, eikä kukaan muu, kuin Jeesus Kirstus Kaikkivaltiaan ja Armollisen Jumalan ainoa Poika, Pelastajamme ja Vapahtajamme. Emme me ihmisinä tätä voi koskaan täällä ajassa täysin ymmärtää ja heikkoa on uskommekin, mutta totta se on. Tänäänkin, vaikean vuoden päättyessä ja uuden tuntemattoman alussa.

Me toivotamme toisillemme kaikkea hyvää, toivotamme siunausta vailla tietoa huomisesta, mutta sydämissämme toivo ja toive että Jumala meitä kaikkia siunaisi.

Mietin kuitenkin mistä ihminen tietää mikä kaikki esim. murhekin tai hätä, voivat kääntyä lopulta siunaukseksi? Vaikka ei siltä nyt tuntuisikaan. Nytkin on mielessäni joku Raamatun kohta aiheesta, mutta en sitä nyt hae tähän kun pyrin saamaan tekstini loppuun. Mutta jos ulkomuistiini on luottamista nyt kuitenkin sen verran että siinä saatettin sanoa:” Katso onneksi minulle kääntyi katkera murhe”?

Joka tapauksessa näinkin voi oikeasti käydä kun ihminen saa kokea Jumalan kutsun niin voimakkaana ettei voi muuta kuin ottaa sen vastaan Uskolla ja Hämmästyksellä, ja opetella uutta elämää armosta kiitoksen kanssa. Tähän opetteluun menee koko tämä elämä mutta se on ihanin, kaunein ja toivorikkain tie! Mitähän tietäjät mahtoivat ajatella ja kokea kotimatkallaan. Minä uskon että he riemuitsivat vailla vertaa!

Meinasin laittaa jonkin loppiaisajan virren taas tähän loppuun, mutta sielussani soi kuitenkin lapsena oppimani ja paljon siteeraamani virsi 299. Siinä on virsikirjassa peräti 9 säkeistöä, mutta laitan vain 1, 6 ja 8 säkeistöt. Siunausta sinulle, joka jaksat taas tämänkin lukea, Jeesus Vapahtajamme kanssasi tänäänkin ja joka elämäsi päivä!

” Ei mikään niin voi virvoittaa. En muusta iloani saa, Ei autuutta saa suurempaa Kuin minkä Jeesus lahjoittaa. (6) On ainut neuvo huonolle, on ainut turva heikolle ja ainut meillä puolustus Jeesuksen esirukous (8) Ainoa tosi viisaus ja ainoa vanhurskaus, ainoa puhdas pyhitys On Vapahtajan yhteys.” (v. 1959 vk)


2 kommenttia

Sana ja laulu

Tänä aamuna mieleeni tulivat sanat ettei Jumala, :” joka on tehnyt maailman ja kaiken, mitä siinä on, Hän, joka on taivaan ja maan Herra, – asu käsin tehdyissä temppeleissä..”? Piti sitten hakea se kohta Apostolien teoista. Luku 17. Mitä pidemmälle asiaa selasin ja yritin ymmärtää niin sen syvemmin tiesin olevani vain tavallinen ihminen. Mutta se sai tutkimaan ja lukemaan, jälleen kerran noita ihania Apostolien Tekoja Raamatusta. On siinä kertomusta kerrakseen! Olen aina ihaillut Paavalia. Ja joka kerta kun hänen elämän kohtaloistaan luen kunnioitukseni sekä Kaikkivaltiasta Jumalaa että Paavalia kohtaan lisääntyy, jos mahdollista. Ihmeellisiä saa Jumala sekä maailmassa että ihmisissä aikaan! Ja mitä kaikkea lopulta Taivaassaankaan!?

On saanut ja saa. Tuo kohta jatkuu seuraavasti ja selittävästi:” – Eikä Hän (Jumala) ole ihmiskäsin palveltavissa, ikäänkuin Hän tarvitsisi jotakin HÄN joka itse antaa kaikille elämän, Hengen ja Kaiken muun!” Tekisi taas mieleni kirjoittaa kaikki loppukin mitä tässä luvussa ja jakeissa kerrotaan, mutta ei auta. Niin Ihana On Jumalan Sana! Ikuisesti kestävä ja tosi. –  Mutta Sinä jota asia kiinnostaa ja jos et jaksa koko Apostolien tekoja lukea, lue tuo 17 luku?

Minua lohduttaa ja auttaa se ettei Herra jää asumaan vain temppeleihin vaan tulee ihmisen luo, hänen mataliin majoihinsa siunaten ja antaen jatkuvasti uutta voimaa ja iloa jotka molemmat voidaan liittää tuohon niin usein toistettuun sanaan siunaus! Me toivotamme toisillemme siunausta ja Jumala siunaa. Usein me emme ajattele sen kummempia mutta olisi ehken syytä! Mutta on niinkin että tuo toivotus voi tulla myös syvältä sydämestä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan!

Jotenkin olen taas itkuisella ”tuulella”? Huoh, vaikea on elää välillä itseni kanssa, tai oikeastaan melkein aina. Joka tapauksessa Kiitos Herralle Sanastaan! En ymmärrä kuinka ilman Jumalan Sanaa voi kukaan elääkään. Eikä ole tarkoituskaan. Minusta Tapiokin kirjoitti viimeksi jotain aiheesta ja juuri niin kuin pitääkin. Nyt en käynyt sitä uusiksi lukemassa, mutta taisi Jumalan sanan siemenien kylvämisestä kirjoittaa. Tärkeimmistä täkein ihmisille uskottu tehtävä tässä maailmassa.

Ja sitten – mallisiin. Tänään on tänne etelään tullut lunta ja oikein aikalailla! Maa, puut ja kaikki mahdollinen on nyt valkeana. Kun olimme tyttäreni kanssa rukoilleet itse asiassa hän enemmän kuin minä, joka täysin siemauksin olin kyllä Hengessä mukana, niin hänen lähdettyään tulivat mieleeni seuraavan tutun mutta kauniin laulun sanat:

” Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas, ihana on sielujen toiviotie. Maailman kautta kuljemme laulain, taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika, vierähtävät vuodet, miespolvet vaipuvat unholaan. Kirkasna aina sielujen laulun taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin paimenille lauloi, sielusta sieluhun kaiku soi: Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun JEESUS meille ARMON toi.”

Kiitos Jumalalle taas tästäkin joulun ajasta. Jumala maatamme ja kansaamme jatkuvasti siunatkoon.!


11 kommenttia

Kaikesta huolimatta

Jumala on ihmeellinen ja hänen sanansa tekee tehtävänsä kaikkina aikoina ja kaikenlaisissa olosuhteissa! Meillekin kuuluu sama sanoma kuin aikoinaan paimenille heidän pelästyessään Herran enkeliä joka taivaallista kirkkautta hohtaen seisoi heidän edessään ilmoittaen koko maailmankaikkeutta koskevan uutisen! ”Älkää pelätkö!!! Minä ilmoitan teille hyvän sanoman suuresta Ilosta joka on tuleva kaikelle kansalle! Teille on tänään syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus Herra. Ja tämä on teille merkkinä; te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä!”

Olen miettinyt ja pohtinut asioita alakuloisena ja aika uupuneena, enkä ole nähnyt Valoa. Pelko vallitsevasta tilanteesta ja yksin oleminen ovat vallanneet mieleni. Mutta Joulussa ja sen sanomassa on ihmeellinen Voima ja Kirkkaus! Sellainen joka ei vaan himmene eikä muuksi muutu kuin se on ollut Herramme ja Vapahtajamme syntyessä ja hänen olemisessaan Jumalan Poikana ja ihmisenä täällä alhaalla meidän keskellämme.

Niin kuin Hän nytkin On!!! Hän on ihmiskunnan Herra ja Vapahtaja! Joulun Henki on Pyhä Joka murtaa ja avartaa näköalaa alakuloiseenkin tunnelmaan. Siunattu Vapahtaja, siunattu Henki! Minä kirjoitan tätä nyt, koska olen menossa aaton aattona pieneen leikkaukseen oikeasta kädestäni enkä tiedä koska voin seuraavan kerran kirjoittaa. Mutta en tiedä sitäkään onko se edes tarpeen, olenhan nyt kirjoittanut, kun vuosi vaihtuu, täällä 7 vuotta ja ikää tullut saman verran lisää.

Moni asia on muuttunut näinä aikoina. Alussa meitä kirjoittajia oli todellakin enemmän ja kävimme jopa pitkiä keskusteluja keskenämme näillä sivuilla ja ne rohkaisivat, ilahduttivat ja avartivat myöskin kun ihmiset ottivat kantaa ja ilmaisivat omia ajatuksiaan. Nyt on kaikenlaiset koneet ja ohjelmat yms. jossa ihmiset kohtaavat toisiaan.

Mutta, minä joka en ole saanut kokea mitään muita suuria ihmeitä kuin sen kaikkein suurimman eli saanut kohdata Elävän Elämäni Herran Jeesuksen Kristuksen totisesti omana pelastajanani sain muutama päivä sitten kokea sellaista jota tuskin tulen unohtamaan. Koronan vuoksi terveyskeskuksessamme ei oteta vastaan ns. normaalikäyntejä ja minulla on nyt ainakin loppukesästä lähtien ollut hankala vaiva oikean käden sormessani.

Kun en päässyt terv.keskukseen tytär sanoi että mene vaan nyt yksityiselle kyllä se raha jostain löytyy! No, tilasin ajan yksityiselle ja tapasin mieslääkärin jollaista en ole koskaan aikaisemmin tavannut. Hänestä tulvi suorastaan lämpö ja myötäelo sekä taito kuunnella ja keskittyä asiaan. Ja hän lähetti minut leikkaukseen, mutta yksityiselle, koska oli sitä mieltä että olen jo tarpeeksi kipuillut ja sormi on operoitava. Ja sitten hän sanoi: ”Minä en ota sinulta tästä mitään maksua koska en voinut sinua auttaa” ja lisäsi vielä ettei voi toimistomaksuun ottaa kantaa, mutta minulta ei laskutettu sitäkään??!!

Voiko oikeasti tapahtua tällaista, minusta Hän, lääkäri oli Enkeli joka minulle nyt ilmoitti suuren ilon.! Olen kiittänyt Herraani tästä ihmeellisestä kohtaamisesta. En olisi päässyt vaivastani luultavasti pitkään aikaan terv.keskuksen kautta. Ihmeellistä oli myös se että tytär ”sattui” samana päivänä samalle lääkärille vaikean työuupumuksen takia ja sai pitkän sairausloman. Oli aivan yhtä ihmettä hänkin kun oli niin sympaattinen lääkäri, sanoi tytär että: ” kyllä oli siivet sillä lääkärillä selässä” eli oli enkeli!

Pitkästi taas tulee, mutta niinhän sitä sanotaan että ”sydämen kyllyydestä suu puhuu”! Niin paljon kuin olenkin sairaaloissa ja lääkäreissä ollut tämmöistä en ole kokenut ja nyt itkettää ja on koko ajan itku herkässä kun tätä asiaa ajattelen. Minä kyllä koen tässä joulun ihmeen ja lahjan! Jumala näkee, Jumala kuulee, Kaikkivaltias Jumala saa aikaan ihmeen! Hän on nähnyt kuinka uupuneita me tyttäreni kanssa olemme.

Siis! Nyt Kiitän teitä jotka olette blogejani jaksaneet lukea ja tahdon koko sydämestäni toivottaa teille kaikille kaikkea sitä Jumalan armoa ja hyvyyttä mitä vain Hän voi antaa. Kiitän myös Tapiota joka on jaksanut ylläpitää tätä blogia ja toivotan Sinullekin Tapio siunattua joulun aikaa kaikista huolista ja vastuksista/elämän taisteluista huolimatta.

Herra olkoon teidän kaikkien kanssanne ja valaiskoon kirkkaudellaan koko joulun ajan ja tulevan vuoden! Herra on hyvä ja armollinen. Hän ei ota maksua siitä että on ja laupias meitä kohtaan ja rakkautta tulvillaan! Hän on Valkeus ja kirkkaus meidän teillämme elämämme loppuun saakka ja kerran me pääsemme kirkkauden ja levon Valtakuntaan jossa ei sairautta eikä ikävää tunneta! Jossa on ikuinen ilo ja rauha! Siunausta toivottaen sisarenne Herrassa.

 


1 kommentti

Hyvä ihminen

Minä uskon, että Jumala on hyvä ja me kaikki pääsemme kyllä taivaaseen. Ei hän voi olla sellainen despootti, että olisi luonut Helvetin. Helvetti ja taivas on jo täällä maanpäällä. Ihminen joka on käynyt läpi maanpäällä helvetin ei kahta kertaa voi joutua kärsimään. Itse ainakin olen elänyt hyvän elämän ja olen hyvä ihminen. En ole tehnyt mitään isompaa pahaa kenellekkään ja kaikkihan jotain tekee ja joskus ajattelee pahaa, mutta kyllä Jumala sen ymmärtää. Sellaiseen Jumaan minä uskon.” Keskustelu ystäväni kanssa päättyi tähän. Olin kertonut hänelle omasta uskontotunnilla tehdyistä jutuista lasten kanssa ja kertonut miten lapset olivat nauttineet siitä, että saivat tehdä pieniä näytelmiä Jeesuksen vertauksista ja miten olimme sitten keskustelleet Jeesuksen elämästä. Hänen puheenvuoronsa oli kuin puolustuksen loppukommentti, kun Jeesuksen nimi oli alkanut poltella sielun syövereissä. Aihe oli tullut liikaa kohti. Puhe Jeesuksesta oli johtanut ajatukset sovitukseen ja sovitus siihen, että joku voisi joutua kadotukseen ja helvettiin ilman Jeesusta.

Meillä on valtava tarve muokata Jumalasta mieleisemme. Haluamme Jumalan, joka parhaiten palvelee meidän elämämme ja sielumme tarpeita. Ainakin itse huomaa pelavaani Jumalan kanssa tätä peliä. Kyllä Jumala tämän ja tämän ymmärtää. Voin tehdä kyllä ja tätä, ei hän siitä minua sen enempää rankaise. Emme ole kukaan vapaita synnistä mutta ajattelemme, että olemme sen verran siivosyntisiä ettei Jumala pikkuasioista välitä.

Kristinuskon Jumala on kuitenkin kaikessa oikeudenmukaisuudessaan ehdoton. Hänen tuomionsa tulee varmasti ja jokainen tuomitaan. Jumalan rakkaus näkyy kuitenkin siinä, että hän tiesi ihmisen laadun ja valmisti siksi ihmiselle pelastuksen. Kristinuskon ytimessä on Jeesus Kristus, joka on ovi Jumalan yhteyteen ja iankaikkisuuteen. Muuta tietä ei ole.

Uskonnollisuus ei meitä pelasta, sillä se on suurimpia esteitä elävän Jumalan luo tulemiselle. Se, että käymme jouluna kirkossa ja koemme olevamme tarpeeksi hyviä Jumalalle ei meitä pelasta. Ihmiselle kelpaa kuva suloisesta Jeesus lapsesta jouluna, mutta rujo ja kärsivä ristin mies on liikaa. Meidän luovuttava omasta erinomaisuudestamme ja päästettävä Jeesus Kristus luoksemme. Kristinuskossa on kyse suhteesta todelliseen, elävään persoonaan, joka haluaa olla kanssamme joka päivä. Ristin uhri käy turhaksi, jos ajattelemme että maanpäällinen kärsimys pelkästään riitäisi pelastamaan meidät. Meidän oma elämämme ja tekomme eivät riitä sovittamaan ja korjamaan poikki mennyttä suhdettamme Jumalaan. Kärsimys sen sijaan saa meidät huutamaan apua Jumalalta. Se vetää meitä Pyhä Jumalan luo ja silloin Jeesus tarjoaa meille sovitusta. Näin Jumala tekee sovinnon kanssamme. Näin kuoleman valta on murrettu minunkin osaltani.

Raamatun mukaan kadotus on olemassa. Jeesuksen elämän kovin hetki ei ollut Golgatalla vaan Getsemanen puutarhassa, jossa hän kävi läpi sen tiedon,että hän joutuu eroon Isästä, Jumalasta. Voimme Raamatun sivulta aistia sen tuskan, jonka läpi Jeesus meni. Tuossa hetkessä hän koki sen mitä on olla koko ihmiskunnan synti. Kuinka hirvittävää olisi viettää ikuisuus erossa Isästä Jumalasta.

Synnistä ja helvetistä puhuminen ei ole kovin muodikasta, ihmiset eivät haluaisi syyllistyä ja olla syntisiä. Piru tarvitsee itselleen konttoristeja, jotta ajatus ihmisen erinomaisuudesta Jumalan edessä saisi lisää alaa. Sielunviholliselle on mieleen kuva kaiken sallivasta ja ihmisen kuoliaaksi rakastavasta universaalista Jumalasta joka laittoi kaiken alulle ja jäi sitten pyörittelemään peukaloitaan.

Joulu on meille välietappi ja johdanto pääsiäiseen, Jouluna Jumala osoittaa asenteensa ihmistä kohtaan kun hän ilmoittaa ensimmäisenä halveksituille paimenille siitä että Vapahtaja, Maailman valo on syntynyt ja Jumala on itse tullut alas maailmaaan pelastamaan ihmisen.


3 kommenttia

Adventti

Hoosianna huuto merkitsee suomeksi auta, pelasta. Elämme aikoja jolloin avun tarve vain kasvaa ja kasvaa. Vielä nyt taistelemme koronaa vastaan, ja pian edessämme on vielä vakavemmat ajat. Emme kykene pysäyttämään ilmastonmuutosta ajoissa. Etelän ja pohjoisen vastakkain asettelu maapallolla tulee syvenemään kun kuivuus ja äärimäiset sääilmiöt tulevat runtelemaan yhä suurempaa osaa maailmaa. On vain ajan kysymys milloin on seuraavan kansainvaelluksen aika. Emme voi pysäyttää sitä taloudellisilla keinoilla vaan edessä voi olla konflikti, jonka kaikki ratkaisukeinot vaikuttavat huonoilta.

Jeesuksen ylösnousemus johti ihmiskunnan lopunaikoihin. Emme tiedä, emmekä näe ajan muurin yli sitä, millainen on Jumalan aikataulu Jeesuksen takaisin paluun osalta. Mutta näemme sen miten yksi kerrallaan Raamatun kuvaukset tulevasta käyvät toteen. Se merkitsee sitä, että evankeliumin ja armon aika on käymässä loppuun. Se, tapahtuuko se tämän sukupolven aikana, ei ole olennaista, vaan olennaista on, että tämäkin sukupolvi ymmärtää oman paikkansa Jumalan suunnitelmassa ja se käy toteuttamaan omalta osaltaan lähetyskäskyä. Me näemme, että sielunvihollinen ei ole käynyt lepäämään, vaan yhä rajummin se hyökkää sielä missä muurinaukot käyvät isommiksi ja ihmiset luopuvat uskosta. On yhä hankalampaa tunnustaa omaa uskoaan julkisesti, koska yhteiskunnan paine piilottaa kristinusko kasvaa. Kuitenkin Jeesuksen antama malli on ainoa keino lähestyä maailman ongelmia rauhanomaisesti. Meidän kristittyjen pitää näyttää millainen tuo Jeesuksen malli on.

Adventti on jälleen yksi mahdollisuus kertoa mistä Evankeliumissa on kysymys. Nähdä se että olemma kaikki huutamassa apua Taivaalliselta isältämme ja olemme samalla viivalla niin pohjoisessa kuin etelässä. Hätämme on yhteinen. Emme voi kääntää selkää tulijoille ja avunpyytäjille, jotka ovat väistämättä tulossa. Kyse ei ole uudesta maailmanjärjestyksestä tai salaliitosta, vaan siitä että olemme omalla kulutuksella ja sotkemisella vastuussa koko maapallon tilasta. Omalla mallillamme lietsomme elämän tapaa jonka hinta on liian kova.

Kun Jeesus ratsasti Jerusalemiin hänen ratsunaan oli nöyrä aasinvarsa. Hän antaa meille mallin siitä asenteesta, jolla meidänkin tulisi lähestyä kaikkia asioita elämässämme. Jeesukselle laulettiin Hoosianna, Daavidin poika. Herra pelasta ja auta meitä. Nyt koko maailma huutaa samaa.


3 kommenttia

Tuntematon enkeli

1.

Niin kuin yhä paikoitellen uskotaan, on Jumala kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaukaa viisas. Niinpä Hän oli antanut taivaan tuulien puhaltaa kymmenien hehtaarien pilvilaatan Välimeren itäisimpään nurkkaan. Sen päällä oli nyt suuri taivaallinen sotajoukko.

Niin istuivat pilvellä myös enkelit Soppa, Hiekkanen ja Uutela. He taiteilivat pilvennokareista kauniita puhdetöitä ja puhaltelivat niitä taivaalle leijumaan alamaailman asukkien ihmeteltäväksi.

–  Eik maar tätä asemasotaa ol jatkunut jo ihan liian kauan, mutisi Hiekkanen ja puhalsi taivaalle äreän karhun muotoisen teoksen.

– Elä, elä sie valita. Mikäs meillä on tääl väällee ollessa. Eilenkin päästiin Jeesuksen kanssa kalaan, lohdutti Soppa.

– Sää sait affenan ja mää sain pelkän maron!

– Ite sie se oot ahven. Se ol sateenkaarirautu.

– Hiekkanen on ahaven, khi-hi-hi, osallistui Uutela puheeseen.

– Oli mikä oli, mut jottain sais tapahtuu.

Koska päämajassa yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä, Hiekkasen toivetta ei toteutettu heti. Siihen meni… No, ajan määritteleminen noilla kriteereillä on vähän haastavaa, mutta sanotaan vaikka että yhdeksisen kuukautta. Aika kuluin hitaasti, vaikka alamaailman elämän seuraamisesta oli välillä oma hupinsakin. Ihmisiä on moneen lähtöön, ja nyt niitä lähtemisiä ja tulemisia näytti olevan tavallistakin enemmän. Ja lisää tulisi. Verollepanoakin puuhailtiin. Sepä se vasta kansainvaelluksen aiheuttaisi.

Uutela tuijotti hyvin kauan itään. Enkeleiden silmät ovat tarkat. Hyvä näkö on tarpeen suojelustehtävissä ja muissakin enkelihommissa.

– Hei, jätkät, mitä nuo ovat.

Kaukana ratsasi kameleilla kolme miestä. Olivat pukeutuneet kirjaviin kauhtanoihin ja silmiinpistäviin päähineisiin. Meno tai tässä tapauksessa tulo oli hidasta ja heiluvaa. Kamelipoloiset kantoivat miesten lisäksi puisia arkkuja, joiden sisältö ehkä jäisi ikuiseksi arvoitukseksi.

– Oho, oho, mitäs nyt tapahtuu, jatko Uutela. – Noita täytyy käydä vähän kiusaamassa-

– Elä sie mene kiusaajaksi. Ei kuulu enkeleiden toimenkuvaan, esteli Soppa. – Ei oudon pukeutumisen takia saa…

– Eikun katsos, tuolla rosvojoukko vaanii kolmea kulkijaa. Minäpä vähän käyn niitä kutittelemassa, khi-hi-hi.

Sanoi Uutela, otti ja läksi.

– Hää on nuor enkeli hänel on sellasii urheusmielialloi. Hää pyrkii sankartöit tekemään, kommentoi Soppa.

Sitten hän jatkoi skaalojen soittamista trumpetillaan.

2.

Yhtenä päivänä sitten leijaili etäämpää esiin kirkas hahmo.

– Anderssoni on tulos! varoitteli Hiekkanen.

Se tosiaan oli arkkienkeli Andersson, jolla tuimasta ilmeestä päätellen oli tärkeää asiaa sotajoukolle.

– Huoooomio! huusi Uutela juuri niin kuin oli opetettu tekemään päällystön ilmaantuessa paikalle. Sotajoukko oikoi siipiään ja nousi leijailmaan pari vaaksaa pilvenpinnan yläpuolelle. Trumpetit ja muut torvet kohotettiin ryhdikkäästi olkapäätä vasten. Arkkienkeli Andersson karautti kurkkuaan.

– Enkelit, tänä yönä, kun Luoja suo, vietetään alamaailman Herran ja Vapahtajan armorikasta syntymäjuhlaa. På natten, vill Gud, infaller nedre våningens Herres och Frälsares nåderika födelsefest.

Hiekkasen valtasi sisäinen kihelmöinti. Vihdoin tapahtuisi jotain. Jo tässä oli pilvenlongalla odotettu ja pitkästytty. Pitkästymistä oli helpottanut se, että Jeesus oli alkuun käynyt katselemassa alamaailmaan tuumivaisen näköisenä. Hän oli viettänyt aikaa enkelien kanssa, tosiaankin kalastellut ja istunut iltanuotiolla, hyräillyt hiljaa enkelien soitannan mukana. Nyt Jeesus oli loistanut poissaolollaan kuukausitolkulla. Olihan taivaallisen luppoajan viettäminen tietenkin ollut ihan mukavaakin, mutta enkelin mieli paloi toimintaan. Syntymäjuhla kuulosti kuitenkin oudon puoleiselta.

– Mie en nyt ymmärrä mittää, ihmetteli Soppa.

– Minne se Jeesuskin on nyt hävinnyt, ei ole näkynyt aikoihin, haikaili Uutela.

Asia vähän aukeni, kun Andersson oli kertonut, että ensi yön tehtävä oli enemmän edustuksellinen kuin sotilaallinen. Mukaan otettaisiin vain soittimet.

Kun arkkienkeli oli puheensa pitänyt, hän kierteli pilven päällä vastailemassa kysymyksiin. Ennen pitkää hän ehti kolmikonkin luo. Soppa ei tapansa mukaan empinyt vaan avasi suunsa.

–  Mis sie tarvitset oikein hyvää trumpetinsoittajaa, täs siulle on sellanen!

Ilta tuli, ja tähden alkoivat syttyillä taivaalle. Andersson kuljeskeli ympäriinsä vähän hermostuneen oloisena. Ei jutellut juurikaan. Kunhan leijaili hiljalleen ympäriinsä.

Hiekkanen tuijotteli taivaankappaletta, joka oli vastikään ilmestynyt taivaalle loistamaan.

– Ei, mut kyl täyty sano poja, et noi tähde ovat kaukana. Kun rupee oikein fundeeraamaan niin huoma et matka on niin pal, ettei ollenka tavallisel järjel ymmärrä. Kattokaa nyt totakin räikkiää tähtee tosa. Mää ihmettelen kauhiaste, et mitä tommoselka ollanka tehdään.

Ilta kului. Kolmikko jouti katselemaan myös alaspäin. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Kaikki näytti rauhalliselta. Paimenet olivat nuotion ympärillä ja näyttivät juttelevan jotakin. Yksi huiski kädellään kirkasta tähteä kohti.

– Paimenia, sanoi Uutela. – Niitä pidetään vähän semmoisena roskasakkina.

Kuin vastauksena Andersson huusi, että on aika lähteä. Poissa oli hänen epämääräinen liihottelunsa. Hän komensi enkelit lähtövalmiuteen. Alas oli nyt mentävä. Enkeleiden keskuudessa heräsi mutinaa. Viime vuosisatoina ei ollut juuri alamaailmassa käyty. Seutukaan ei näyttänyt kaikkein puoleensa vetävimmältä. Paikalla oli vain noita paimenia. Ja heidän määkiviä lampaitaan. Mutta Andersson oli tiukkana.

– Eteenpäin! Ei saa pysähtyä… Ei jäädä pilvelle makaamaan… Pyrittävä yllätykseen.

Ja kylläpä paimenet yllättyivätkin! Jostain paimenten ympärille ilmaantui valtava kirkkaus. Andersson avasi suunsa viipyilemättä. Hänelle annetut vuorosanat olivat selvät.

–  Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.

Samalla hetkellä näkymä ikään kuin aukesi. Koko suuri taivaallinen sotajoukko ilmestyi paimenten näkyviin. Enkelit saivat jostain kuin yksissä tuumin ajatuksen laulaa:
– Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha ihmisillä,
joita hän rakastaa.

Se oli komeaa. Enkellaulu kajahti koko laakson täydeltä. Ja kun kaikki kolme säettä oli laulettu, Andersson huitaisi yhdellä siivellään kohti Soppaa. Ja Soppa vetäisi sellaisen trumpettisoolon, että sellaista kuultiin uudelleen vasta lähes kaksi tuhatta vuotta myöhemmin, kun jazz-musiikki valtasi maan ääret.

Edustustehtävää ei ollut pituudella pilattu. Taivaallinen sotajoukko hankkiutui takaisin pilven päälle. Hiekkanen, Soppa ja Uutela jäivät pilvenreunalle katselemaan alas. Anderssonkaan ei malttanut pidätellä uteliaisuuttaan vaan jäi kolmikon seuraan. He näkivät, kuinka paimenet jättivät laumansa ja rynnistivät kohti läheistä pikkukaupunkia. No, ehkäpä lauma pärjäisi. Hiiviskeleviä susia ei näkynyt lähimaillakaan. Enkelit tarkensivat katseensa kaupungin kujalle. Sieltä lepatti valoa. Ja eikös sieltä kuulunut myös vauvan itkua. Kyllä, karjasuojan avoimesta ovesta näkyi mies, nuori äiti ja seimeen kapaloitu vauva.

– Oi ihmettä, ihmislapsi, khi-hi-hi, selosti Uutela.

– Kyllä, Ihmisen Poika, täsmensi Andersson vähän arvokkaammin.

– Kasvoiltaan vähän kuin Jeesus, ihmetteli Soppa.

– Eik maar noitten ympäril ole samanlainen kirkkaus ku äsken paimenten ympäril!

Soppa käänsi kohta katseensa itään. Sieltä ratsasti kameleillaan kolme miestä päähineissään ja kauhtanoissaan.

– Hyö eivät ehtineet.

–  Aika on ehtiä, aika on myöhästyä, filosofoi Andesson.

Enkelit vetäytyivät kauemmas pilvenreunalta. Soppa soitteli trumpettiaan. Uutela ja Hiekkanen hyräilivät äskeisiä säkeitä. Ilmassa oli suuren juhlan tuntua.

Melkoista enkelsiipien havinaa.


Jätä kommentti

Miksi ?

Jo muutamia päiviä on tämä otsikko minua puhutellut, mutta varoitan mahdollista lukijaa ettei teksti ole vastaus luultavasti mihinkään. Itse asiassa kysymys ei ole kuulunut sanavarastooni eikä juuri ajatuksiinikaan enää sen jälkeen kun kohtasin Elämäni Herran, Jeesuksen Kristuksen.

En väitä ettenkö Uuden Elämäni alkuaikona tuotakin tuskissani joutunut kyselemään, mutta Jeesuksen rakkaus ja läsnäolo oli niin vahva että tyydyin siihen mitä sain ja mitä jouduin kokemaan. Siis miksi tämä otsikko? Ehkä siksikin etteivät ihmiset yleensä saa tähän vastausta, se ikäänkuin häviää jonnekin vastausta vailla.

On joulun aika. Normaalisti Ilon, Valon ja odotuksen aika.

Olen ajatellut Jeesusta. Ihmistä ja miestä, en vauvaa. Hänestä sanotaan että hän oli kaikessa kiusattu niin kuin mekin, mutta ilman syntiä. Ja siksi hän voi meitä ymmärtää ja auttaa. Hän, Jeesus, eli täällä maailmassa miehenä ja ihmisenä noin 30 vuotiaaksi. En voi olla ajattelematta että nuoruudestaan huolimatta hän ei olisi ehtinyt tulla ”kiusatuksi” niin kuin mekin siihen ikään –  ja enemmänkin. Hänhän tiesi kohtalonsa, ja mistä oli lähtöisin ja mihin palaavansa.

Ja silti tuo kaikkein väkevin huuto ”Jumalani, Jumalani MIKSI minut hylkäsit”, kaikui kautta maailmojen hänen kärsimyksensä viime hetkinä. Hän ei siis ollut kiusattuna ainoastaan silloin, kun vihollinen näytti hänelle maailman aarteet saadakseen hänet lankeamaan, vaan koko aikuiselämänsä hän oli kahden tulen välissä. Niin kuin useimmat meistäkin. Kiusattuna mutta ilman lankeamista, toisin kuin me ihmiset.

Siksi Hän istuu nyt kunnian Valtaistuimella jossa Hänellä on viimeinen sana tuomita tai jättää tuomitsematta. Aamulla vielä mietiskelin ennen kuin nousin vuoteeltani tätä aihetta ja minulla oli monta hienoa ja ylevää ajatusta aiheesta ja Jumalisuudesta, mutta kun pääsin tähän asti päivää, ne parhaimmat himmenivät. Sekin kuuluu inhimillisyyteen.

Joka tapauksessa monet ihmiset ovat koronasta huolimatta hankkimassa kaikenlaista jouluun liittyvää ja miettimässä enemmän maallisia kuin taivaallisia. Ehkä joku on hiljentynytkin pakosta, miettimään enemmän joulun sanomaa kuin normaalisti? Sanassa sanotaan ” missä on aarteesi siellä on sydämesikin” jotenkin, kaikista käännöksistä huolimatta, ajatuksena näin. Tai toisnpäin, kuinka vaan.

Meillä on aineellisesti vaatimaton joulu tyttäreni kanssa ja se on ihanaa. Ei tarvitse väsyä eikä hosua ja kun me molemmat rakastamme Jeesusta ja rukoilemista niin vietämme aikaa yhteydessä toinen toisiimme ja Jeesukseen. Ja HÄN ON läsnä! HÄn On! Hänellä on Jumalan nimi ja valta, Hän ”Minä Olen” on meidän kanssamme. Hänellä ja Hänen Sanassaan ovat myös MIKSI vastaukset! Eivät kysymykset maailmassa, eikä maailmasta lopu, mutta niihin on olemassa iankaikkinen vastaus. Tuntui miltä tuntui.

En tiedä oliko tämä nyt sellainen kuin sen piti olla koska viivyttelin, mutta yksi on varmaa! Jeesus on tullut maailmaan syntisiä, etsiviä ja kyseleviä varten! Sinua, minua ja meitä kaikkia varten. HÄN ON ”Minä Olen se joka Olen”! Tämä ei koskaan muuksi muutu, ei koskaan ja Hänellä on kuoleman ja tuonelan avaimet ja vastaukset kaikkeen – aikanaan.

Kiitos, Ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle nyt, aina ja iankaikkisesti!

”Jumala on läsnä, Häntä rukoilkaamme, Pyhyydessä palvokaamme. Hän on keskellämme, sydän vaientukoon, kaikki meissä kumartukoon. Ihminen Kristuksen katseen alle vaivu, Pyhän eteen taivu!

Jumala on läsnä, Krubitkin vaipuu, kasvoillensa maahan taipuu. Pyhä, Pyhä, Pyhä! kaikuu korkealta, Jumalan on kaikkivalta! Uhrimme myöskin me köyhät saamme antaa, kiitoksemme kantaa!

Kuningas ja Herra, kuinka kiittää voisin armostasi niin kuin soisin! Kaiken tahdon antaa, olla omanasi, lähestyä istuintasi. Henkeni, ruumiini olkoon vallassasi, palvelijanasi!

Armon meri aava, kehto elämämme, Ilma jota hengitämme, Ihme olet Itse, armahtava Luoja, kaiken pelastus ja suoja. Sinusta, Jumala, turvakätköstäni, löydän Elämäni.

Sydämeni avaa, ota majaksesi, temppeliksi Hengellesi, että Isän kasvot, Kristus kirkastaisit, minussakin muodon saisit. Kaikessa katsella anna hyvyyttäsi, elää edessäsi!”

Aamen!

 


Jätä kommentti

Korona ja kirkko

Uusi Tie-lehdestä tavailin kirkon tilaa käsittelevää juttua. Neljältä taholta kyseltiin sitä mihin tämä ihmisten kirkko on joutumassa. Käytän sanaa ihmisten kirkko, koska se ehkä enemmän kuvaa nykyisen luterilaisen kirkon tilaa. Ihminen on kuitenkin se joka hallinnoi ja tekee sekä itseään ja kirkkoaan koskevat päätökset. Ihminen on se joka haluaa tulkita ja selittää Jumalan sanaa ja sitä vasten ohjata kirkkolaitoksen toimintaa ja päätöksiä. Tosin päätöksillä ei liene isoa merkitystä silloin kun päätöksiä ei noudatetta ja ihmisen oma korvasyyhy määrää suunnan. Mutta ei mitään uutta taivaan alla. Jo Apostoli Paavali aikanaan joutui kirjoittelemaan paimenkirjeitä seurakunnaille kun ne vikuroivat omien korvasyyhyjensä takia. Ja jokainen voi sitten ihan itse sitä mikä menee pieleen ja mikä ei. Totuus on kuitenkin se että kirkkoon ei tulevaisuudessakaan ole tulossa väen ryntäystä, ei kaupungeissa eikä periferioissa.

Eilen osallistuin NW-verkoston etätapaamiseen, jossa opetuksesta vastasi englantilainen kirkkoherra Langham. Hänen lähtökohtansa opetukseen nousi siitä vaikeasta tilanteesta, joka kirkoissamme tällä hetkellä on, kun emme saa kokoontua isolla joukolla. Hän vertasi tilannetta alkukirkon tilaan. Jos tutkimme apostolien tekoja huomaamme, että 8-lukuun mennessä opetuslapset eivät olleet käytännössä tehneet mitää Jerusalemin ulkopuolella evankeliumin hyväksi. Kun sitten Saul aloittaa seurakunnan ankaran vainoamisen, hajoaa seurakunnan jäsenet opetuslapsia lukuun ottamatta ympäri Juudeaa niin samalla myös evankeliumi lähtee leviämään. He julistavat uusille ihmisille ja alueille ilosanomaa Jeesuksesta ja samalla parantavat sairaita. Pyhä Henki toimii nyt Jerusalemin ulkopuolella. Kirkko, Eklesia siirtyi pakanoiden keskuuteen. Huomattavaa on että Jeesus ei käytä kirkosta sanaa, joka viittaisi synagogaan tai temppeliin vaan enemmän toriin ja kauppapaikkaan. Paikkaan, jossa ihmiset tulevat yhteen. Kirkko on siis yhteen tulemisen paikka. Nyt koronan aikana yhteentulemiset ovat pienimuotoisempia ja somessa. Ihan samalla tavalla meidät on nyt ajettu hajalle kuin siemenet jotka joutuvat tuuleen. Nyt on aika evankeliumille. Koota pieniä ryhmiä ja kutsua uusia ihmisiä mukaan somessa. On aika toimia evankeliumin työssä.

Ehkä siinä onkin kirkkojemme kipupiste. Siemenet ovat jääneet säkkeihin kirkkojen takahuoneisiin. Kyse ei ole pelkästään kokoontumisesta. On kyse ylösnousseen Kristuksen julistamisesta uusille ihmisille. Periferiat on siellä missä ei vielä ole uskoa. Ei siellä missä on Messuja ja yhteisöjä.


Jätä kommentti

Isä Meidän ja ihmisen ikävä

Jälleen kaksi aihetta jotka ovat pyörineet mielessäni jo useamman päivän ajan, ja jotka yritän ujuttaa samaan tekstiin. Isä Meidän on rukous josta olisi paljonkin sanottavaa ja onkin. Piispa Eero Huovinen on kirjoittanut Isä Meidän rukouksesta 238 sivuisen ”oppaan”. Ja tuo jatko otsikossa kuuluu yhtä hyvin tähän aikaan kuin mihin tahansa – jopa aikojen alkuunkin.

Siihen aikaan kun minun ja veljieni isä, ikäjärjestyksemme mukaan meille opetti tätä Isä meidän rukousta se oli yhdeltä kohtaa erilainen kuin nyt. Silloin muodossa:” Ja anna meille meidän velkamme anteeksi!” Minä olen kaivannut tuota kohtaa! Minusta se on jotenkin armollisempi ja ”lempeämpi” kuin muodossa anna syntimme anteeksi? Tuo synti sana painaa ja ahdistaa.

Tartuin siis innolla piispan kirjaan ja ajattelin saavani jonkinlaisen selvityksen asiaan, ja sainkin, mutta synti sanana pysyy. Ja tullee minua aina ahdistamaan? Mutta hän käy läpi kohta kohdalta tätä rukousta ja juuri tämän Synti sanan alla hän kirjoittaa sellaisen rukouksen josta ekumeenisesti on päätetty kuinka rukoillaan yhdessä silloin kun ollaan tekemisissä muiden kristillisten kirkkojen kanssa, kuten katolilaisten ja ortodoksien. Silloin siis käytetään Luukkaan mukaista tapaa:” Ja anna meille anteeksi velkamme, niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme.”

Minulla on usein ollut kiusaus kappelillamme lausua tämän vanhan mallin mukaan silloin kun yhdessä ääneen rukoilemme, ehkä sen teenkin vielä joskus. Mitä ”Isä Meidän” kirjaan muuten tulee, yli puolen välin luettuani olin innoissani ja ajattelin että jokaisen pitäisi kirja lukea, mutta kun siirryttiin kohti loppua ”siunaus” ikään kuin katosi? Tuli jotenkin raskaaksi se loppu tekstiosuus lukea.

Kuinka sitten tuo toinen aihe? Jossain laulussahan lauletaan näin ”Ihmisen ikävä toisen luo”. Mikä siis olisi muuttunut luomiskertomuksen alkuajoista.? Totesihan Jumala itse, ihmisen luotuaan, ettei ihmisen (miehen Aadamin) ollut hyvä olla yksin. Jos ei ennen niin ainakin nyt, ihmisen ole hyvä olla yksin tämän kauhean taudin runnoessa koko maailmaa ja laittaessa ihmiset karanteeniin ties kuinka pitkäksi aikaa? Pakosti huomaa kuinka masentavasti se vaikuttaa.

Ihmisen ikävä, ei ole pelkästään toisen ihmisen luo ja läheisyyteen, vaan myös ehkä entistä enemmän Jumalan luo.? Onhan niin, että eniten tästä korona ongelmasta lie kärsivät ikäihmiset joiden elämä on muutenkin rajoitettua. Kuten, ja myös monet toisten ihmisten avusta riippuvaiset,  ja yksin asuvat. Me joiden ystäväpiiri ja sukulaiset vain harvenemistaan harvenevat jo kuolemankin kautta. Kyllä monenlaista tunnetta, ajatusta, ja muistoa saa käydä läpi, eivätkä ne aina ole ollenkaan ilon tai kiitoksen puolelta.

Jumala on luonut meidät sellaisiksi, sekä omaan henkilökohtaiseen yhteyteensä että toinen toistemme. Ihmettelen kuinka tätä aikaa josta valo on sammunut, kukaan enää kauaa jaksaa. Kun en minäkään jolla on tieto ja tuntemus Valosta joka ei koskaan sammu! Ja jolla on kokemusta olla yksin. Olen luullut kaikkeen jo tottuneeni, mutta ei, koville ottaa.

Laukkuuni, joka minulla aina kappelillamme mukana on, oli jäänyt pohjalle erään pienen laulun sanat jotka nyt itkettää, mutta yritän saada ne kirjoitettua meille kaikille joilla nyt on kovin yksinäistä ja ikävää. Rukoillaan että Herra armahtaisi meitä, vaikka edessä vielä mitäkin olisi! Ja niin kuin ehken onkin. Jumala sanassaan kuitenkin sanoo:” Älkää peljätkö”! Ja Jeesus lupaa olla meidän kanssamme maailman loppuun saakka.

Sinulle joka tätä jaksat lukea toivotan jaksamista kirjoittamani laulun sanoin. Emme kuitenkaan ole yksin kuin fyysisesti. Ystävät ovat kanssamme joskin ehkä jo odottamassa ylösnousemuksensa päivää tai sitten kukin omissa oloissaan suojellakseen muita ja itseään tältä pahalta taudilta. Mitään ei kuitenkaan tapahdu Jumaln sallimatta, Hän on turvamme – aina elämämme loppuun saakka. Sittenkin!

Turhaan ette tänne tulleet, suotta ette saapuneet, turhaan eivät tietä tallaa etsijänkään askeleet. Turhaan ette tänne tulleet, yksin ette harhailleet. Monet ovat ennen meitä samaa tietä kulkeneet.

Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette taistelleet. Matkamme on vielä kesken Isä hoitaa uupuneet!! Turhaan ette tänne tulleet, turhaan ette työtä tee. Jeesus kulkee keskellämme, lohduttaa ja rohkaisee!” Kiitos Herralle!