Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Pysähdyspaikkoja

Sain viestin. Muutama vuosi sitten kuolleen veljeni, ja noin pari vuotta sitten veljeni ensimmäisen, myöskin kuolleen vaimonsa lapset, sekä Ruotsissa että täällä, ovat jälleen menettäneet yhden läheisensä, äitinsä äidin. Nämä aikuiset lapset ovat eläneet harvinaisen vaikean lapsuuden ja elämän yleensäkin joten, jos kuolemaan voi tottua ovat senkin jo monesti kokeneet. Heidän elämässään on paljon muutakin tragediaa ollut kyllin.

Mietin voinko tämmöisestä aiheesta kirjoittaa kun osa ”taivaallisista” on juuri ollut uuden viinin  äärellä ja rakentuneet, tulleet autuaiksi eli onnellisiksi. Mutta tämänpuoleista ei voi paeta autuaanakaan. Emme mekään tyttäreni kanssa ole, viimeaikoinakaan, helpolla päässeet.

Kysyn, voiko elämä helppoa ollakaan?
Mutta verrattuna siihen että meillä on iankaikkisuustoivo, usko ja luottamus Hyvään ja Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja koko kolminaisuuteen, olemme aivan toisessa asemassa kuin ne joilla ei tätä uskoa ja toivoa ole. Sydän on kipeänä ja silmät vettä täynnä kun näitä, minulle rakkaita, kärsiviä ajattelen. Kyllä he tietävät että uskomme, mutta tuntuu etteivät ymmärrä, emme voi muuta kuin rukoilla.

Minut pysäytti myös Jumalan Sana. 2Kor.1;5 ” Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta!” (VK)

Niin! Meillä on tämä armo. Kuinka hienosti Paavali tästä kirjoittaakaan. Sitä enemmän sydäntä, tosin, kirveltää niiden puolesta joilla ei tätä lohdutusta ole. Miten heitä lohduttaa?

Ihanasti Paavali toivottaa kirjeensä alussa Jumalan, isämme ja Jeesuksen Kristuksen, armoa ja rauhaa Jumalan seurakunnalle ja kaikille pyhille. Meillekin, ja saamme sen uskoa. Silloinkin kun tuntuu ettemme mitään voi. Seuraavaksi Paavali ylistää Jumalaa, lohdutuksen Jumalaa! Ja kirjoittaa:” Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia”!  Uskon ja toivon että tämä kohdallamme tapahtuu Jumalan armosta.

Sitten tulee tuo ihana 5 jae.

Ja kuitenkin, kaikella ON tarkoituksensa. Paavalikin kertoo kuinka suuressa ahdistuksessa hän ja ystävänsä, uskon veljet, olivat. Ja totta on, ainakin minunkin kelvottoman kohdalla, ellen kohtaisi vaikeuksia ja sellaisia ahdistuksen aikoja elämässäni ja läheisteni elämässä, kuin on, en niin hartaasti tarvitsisi Jumalan apua ja läsnäoloa. Sellainen on ihmisluonto. Olen onnellinen siitä vähästä mitä olen oppinut, en kärsimyksistä, vaan Jumalasta!

Hän ei jätä yksin, Hän ei hylkää, Hän tulee luokse, Hän lohduttaa ja rohkaisee.
Kirjoitan tämän, vedoten Paavaliin, jae 6 ” Jos me olemme ahdingossa, se koituu teille lohdutukseksi ja pelastukseksi. Jos saamme lohdutusta, myös te rohkaistutte kestämään samoja lärsimyksiä, joita me saamme kokea. Me luotamme lujasti siihen, että te kestätte. Tiedämmehän, että niin kuin te saatte osanne kärsimyksistä, saatte myös lohdutusta osaksenne.”!

Kuinka ihana on Jumalan iankaikkinen Sana. ” Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus,( jota me, minä, ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet,) ei tullut ollakseen on ja ei, vaan hänessä tuli ON. Sillä niin monta kuin on Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä ON, sen tähden tulee hänen kauttaan myös niiden Aamen Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.(vk.) 21 (uk) Mutta Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen Voideltuun, ja on myös antanut meille voitelunsa, hän on pannut meihin sinettinsä ja antanut meidän sydämiimme vakuudeksi Hengen.!”
Siunattu Pyhä Henki, lohduttaja ja opettaja!

”Ottaos Herra mun käteni heikot. Suo niiden palvella Sua. Vie viinitarhaasi työhön ja siellä kasvata armossa mua.
Ottaos myös minu huuleni Herra, Kaikille kertoa suo: Vain sinun ristisi juurella virtaa Rauha ja autuuden vuo.
Syömmeni, kaikkeni, myös ota vastaan Kallehin armahtajain. Tahtosi tietä mua johdata täällä korvessa kulkiessain.
Sinua vain palvelen ain. Onnen ja vapauden mä luonasi sain!

Herra on Henki ja missä Herran Henki on, siellä on vapaus.! ”
Kaikkivaltias ja armollinen Jumala siunatkoon ja lohduttakoon kaikkia murheellisia ja auttakoon meitä auttamaan ja vierellä kulkemaan. Aamen.

 


5 kommenttia

Iso soppa – New Wine -hajatelmia 1

Porukka oli valtava, ja joka iikalla oli huutava nälkä. Pelkästään vatsojen murina sai korvat soimaan. Puhumattakaan siitä pienimuotoisesta napinasta, jota kuului sieltä sun täältä. Näin kovaa nälkää ei ollut koettu ikinä. Eikä siihen kohdalle osunut sitä pikkusälliäkään, jolla olisi ollut viisi leipää ja kaksi turskaa. Nälkä siis oli, jatkui ja paheni.

Juuri kun väkijoukko oli lopullisesti uupumaisillaan nälkäänsä, jostain ilmestyi tumma kaveri, jolla oli suunnaton pata. Padassa pulputti valtava soppa. Sopan tuoksu oli herkullinen.

– Tulkaahan syömään, huusi suuren sopan kokki ja sipaisi lyhyitä hiuksiaan taaksepäin. – Kulhoja on pöydällä ja taitaa siinä olla alumiinilusikoitakin.

Mistä ihmeestä se pöytäkin oli siihen tupsahtanut.

Valtava porukka tuijotti kokkia. Ihan siistin näköinen. Näytti ehkä vähän turvapaikanhakijalta. Viikset nenän alla.
– Tulkaa, tulkaa, huuteli kaveri. – Kaikille riittää kyllä.

Ensin kulhon otti lauma lapsia. He saivat soppaa ja alkoivat latkia keittoa.

– Nam, totesi joku, joka oli väristään päätellen kotoisin Keski-Afrikasta.
– Ihan kuin mummolassa viime kesänä, täydensi toinen tenava, selvästi pohjoismaalaista sukujuurta.

Monet aikuisetkin ottivat kulhoja ja aika maiskutus alkoi kuulua.

Mutta osa ihmisistä kääntyi poispäin.
– Ei sillä varmasti ole hygieniapassiakaan. Kyllä chateaubriand olisi paljon parempaa.

Lähtivät kävelemään erämaata kohti murisevien vatsojensa perässä.
– Hyvää tämä on, tulkaa pois, huuteli kokki lähtijöiden perään. Turhaan.

Ne, jotka jäivät, saivat vatsansa täyteen. Osa jäi padan lähistölle kiittelemään kokkia. Osa vetäytyi kauemmas ja kävi levolle. Jotkut tuijottelivat horisonttiin häipyvien lähtijöiden perään.

Illan tullen laulettiin. Laulu kantautui yli erämaan aina vuorille asti.

 

Lähteet:
Painettu: C.S. Lewis, Narnian viimeinen taistelu. Luku ”Yö saapuu Narniaan”.
Painamaton: Markku ja Johanna Sarento, Evankeliumi – ilosanoma vai taakka? New Wine -kesätapahtuma, 14.7.2017, Jämsä.


8 kommenttia

#nwhimos Arki

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mitä jää käteen hengellisestä kesätapahtumasta? Oikeastaan kysymystä pitää lähteä tarkastelemaan Kristiuskon ytimestä ja tehtävästä. Mistä tässä kaikessa on kyse.

Kristinuskossa ei ole kyse pelkästään yksilön pelastuksesta. Raamatun alkulehdiltä asti kokonaiskuvassa on mukana kaikki maailman kansat. Kun Jumala lähestyy ihmistä, hän lähestyy samalla kaikkia ihmisiä. Kun Jumala ilmoitti itsensä Aabrahamille ja Moosekselle, oli se tarkoitettu ilmoitukseksi koko maailmalle.  Jumala ei puhu vain harvoille tai halua pelastaa vain pientä heimoa historian alkuhämärässä, vaan hän aloittaa meidän mittapuussamme pitkän matkan kohti kansojen pelastusta, joka huipentuu sitten ajallisen historian loppussa Jeesuksen paluuseen.

Jeesuksen paluusta puhutaan aikamme kirkoissa hyvin vähän. Kuitenkin kristillisen uskon ja Raamatun mukaan tämä kaikki loppuu joskus ja edessä on viimeinen tuomio. Tuomio luetaan kaikille. Jokainen on silloin yksin Luojansa edessä. Tuomio on annettava, jotta Armo tulisi näkyväksi. Jeesuksen seuraajatkin tuomitaan ja hyvin raskaasti, sillä he tuntevat syntinsä ja syyllisyytensä. Jeesus puhuu paljon lampaista. Lammas pelästyessään menettää toimintakykynsä ja jää vapisevana paikalleen. Siksi viimeisellä tuomiolla Jeesuksen omat vapisevat ja he tarvitsevat paimentaan. Ei ole sattumaa, että  Raamattu puhuu viimeisellä tuomiolla jaosta vuohiin ja lampaisiin.

Miten tämä liittyy kesäjuhliin ja yksilöön? Emme tunne Jumalan pelastussuunnitelmaa kokonaisuudessaan, mutta Jeesus antoi seurajilleen selkeän tehtävän, joka täydentää Jumalan ilmoituksen itsestään lopullisesti. Menkää ja tehkää kaikista kansoista opetuslapsiani. Tehtävämme on yhä kesken.

On tärkeää  että hoidamme omaa hengellistä elämäämme. Elämme elämäämme Jumalan läsnäolossa ja kasvojen edessä. Jumala ei  vaadi meiltä enempää, kuin mihin kykenemme. Hän odottaa, että eläisimme Pyhää elämää yhteydessä Kristuksen ruumiin, seurakunnan kanssa, joka yhdessä toteteuttaa lähetyskäskyä. Lähetyskäskyn toteuttamista varten, Jeesus antoi omalla elämällään mallin miten sitä toteutetaan ja hän lähetti Pyhän Henkensä varustamaan meitä lahjoillaan, jotta se olisi mahdollista. Itse emme siihen kykene.

Ajattelen, että sen lisäksi, että oma elämä saa vahvistusta hengellisestä kesätapahtumasta, varustaisi se myös ihmistä toteuttamaan Jeesuksen antamaa tehtävää.

En halua verrata millään tasolla kesäjuhlia toisiinsa, mutta voin todeta New Wine-kesäjuhlan aiheuttavan nälkää, joka kohdistuu Jumalaan ja hänen läsnäoloonsa. Sen sijaan, että nuo muutamat päivät Himoksella olisivat tankanneet ihmisen täyteen Pyhää Henkeä koko talveksi, antoi se halun olla lähellä Jeesusta ja kuulla hänen ääntää. Elää tavallista arkea Pyhän Hengen varassa. Se vahvisti taas halun toteuttaa sitä kutsua jonka hän antanut: Rakenna seurakuntaani!

 


1 kommentti

#nwhimos Pyhien yhteys

 

nwaurinkoJätskikioskin jono kiemurtelee ensimmäisen kerran pitkänä käärmeenä pitkin Himosareenan asfalttia. Aurinko lämmittää rinnettä ja ihmisten sorina täyttää alueen. Kohtaamisen iloa ja hehkua on ilmassa. Yllättäviäkin. Jostain kuuluu ihmettelyä, ”Hei, katso, tuo kaveri tuolla, sekin on täällä. Se on käy meidän talossa töissä.” Pian katseet kohtaavat ja ihmettely muuttuu iloksi. Kohtaaminen saman Isän lapsina liikuttaa.

Näen tutun hahmon kävelevän vastaan jo kaukaa. Se ei ole ihme, sillä Pasin pää keikkuu muita korkeammalla. Hyppään betoniporsaan päälle ja alan huitoa! Pasimainen virnistys vastaa ja kohta kaksi suomalaista miestä halaa ihmispaljouden keskellä. Kaksi Jeesuksen mussukkaa ja veljeä, nuori ja vanha. On helpottavaa kohdata ja puhua kasvotusten, sillä kirjoittaminen netin kautta on etäistä ja hidasta. Meillä molemmilla on kutsu julistaa ja opettaa Jeesuksesta ja jaamme saman tuskan sen vaikeudesta. Sen takia on tärkeää löytää yhteys, jotta voi puhua ja tukea toisiamme.

Kun kaksi ihmistä kohtaavat, kohtaa siinä enemmän kuin mitä näemme päälle päin, sillä heidän henkensä kommunikoivat keskenään. Kun mukana on kolmas tekijä, Pyhä Henki ja usko Jeesukseen, silloin kohtaamisessa on jotain erityistä. Pyhä Henki iloitsee ja on valmis palvelemaan ja lohduttamaan. Täyttämään niitä Jumalan lupauksia, joita Raamatussa on. Siksi on niin tärkeä tulla yhteen, edes joskus. Suurinta palvelutyötä olisi kohdata yksinäisiä ihmisiä. Mennä heidän luokseen ja vain olla, jos ei muuta keksi.

Eräs rukouspalvelija kertoi eilen, kuinka hän oli hengessään nähnyt, miten rukouspalveluun tulleiden silmistä oli loistanut merkillinen kirkas valo. Jumalan pyhyys ja Jeesuksen läsnäolo loisti heistä. Ja näin se onkin. Me kannamme mukanamme Jumalan valtakunnan todelllisuutta, sillä Jeesus asuu meissä Henkensä kautta. Olemme Taivaan valtakunnan lähettejä arjessa. Matteuksen evankeliumissa sanotaan, Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössäeikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.  Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Vaikka olisimme millaisia syntisäkkejä, epäonnistujia ja omasta mielestämme mitättömiä, emme ole sitä Jumalan silmissä. Hän haluaa meidät lähelleen ja siksi hän uhrasi oman poikansa, että tämä olisi mahdollista. Ja tämän kallisarvoisen uhrin myötä hän tekee meistä Pyhiä. Siksi taivas riemuitsee kun Jeesuksen seuraajat, Jeesuksen takia Pyhät kohtaavat.

Siksi on riemullista ajatella millaisen juhlan New Winen jätskijono saa aikaan Taivaan valtakunnassa.


1 kommentti

#nwhimos Yhteisönrakentamista

himosaamuAamu aukeni auringonpaisteisena ja lempeänä. Ulkona nuo kirkolliset harmaatakit, naakat, pitävät omaa kokoustaan mökkikylän katoilla. Naakkayhteisö elelee Himoksen kesäteatterin liepeillä ja nauttii himoskansan jättämistä armopaloista.

Naakat ovat yhdyskuntalintuja, joilla on tarkka hierarkia. Lintumaailmassa varislinnut kuuluvat eliittiin, jotka oppivat helposti, mistä löytyy parhaat makupalat ja millaista on helppo elämä. Ne ovat fiksuja parvilintuja.

Asiaa sen kummemmin hengellistämättä näen niissä jotain samaa kuin meissä ihmisissä. Täällä me parveilemme ja hengailemme hyvässä seurassa. Toivomme, että elämämme olisi jotenkin helpompaa. Iloitsemme ilmaisesta ateriasta, jos sen onnistumme saamaan, ja kaipaamme vapautta ja helppoutta elämään.

Eilen sain olla osallisena kertomassa omasta kutsustani  olla seurakunnan rakentaja. Mitä on toteuttaa omaa kutsuaan, rakentaa luottamusta ja olla luottamuksen arvoinen? Miksi kannattaa olla sinnikäs, eikä luovuttaa?

Unohdamme usein, että tämä ei ole meidän käsissämme. Emme rakenna omaa, vaan Kristuksen seurakuntaa. Nuori mies ,Vili Sarento, totesi kanavassamme viisaasti, että hän haluaa lähteä liikkeelle siitä, että Jumala tahtoo pitää hänet lähellään, ja että se on lähtökohta, josta hän lähtee rakentamaan omaa yhteisöään. Hän aloittaa kaiken Raamattua lukemalla. Kuuntelemalla Jumalaa. Liian moni on palanut loppuun ja etääntynyt pois ponnistellessaan yksin. Oman sydämen suojeleminen on unohtunut.

Jos haluamme rakentaa seurakuntaa, on se tehtävä Jumalan läsnäolossa Jeesuksen kanssa. Vasta sen jälkeen voidaan palasia liittää yhteen. Yksin olemme kuin se helisevä vaski, joka kyllä pitää ääntä, mutta ei sitä jaksa pitkään kuunnella.

 

 


2 kommenttia

#nwhimos Sataa, sataa ropisee

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vuosi sitten väsäsin tekstejä iltahämärissä, mutta nyt olo ja tahti on leppoisampi. Ajoissa nukkumaan ja aamusta rauhallinen tahti. Lepoa ja voimaantumista. Pakonomainen suorittaminen ja toisille näyttäminen on yksi helmasyntini, ja jos ketään ei ole paikalla, pitää puristaa silti. Pah, juoskoot toiset ja puristakoot toiset, on aika keskittyä olennaiseen. Tänään on myös oman puheenvuoron paikka Kilkin Mikan kanavassa, jossa jaetaan NW-perheen kokemuksia eri puolelta Suomea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Mitä se olennainen on? Yksi keskustelu eiliseltä jäi mieleen. Olimme kanavassa, jossa pohdittiin mm. miten olla sinnikäs evankeliumin työssä. Miten saavuttaa luottamus seurakunnassa niin, että saa toimia ja toteuttaa omaa kutsuaa?

Jokaisella seutukunnalla on oma eetoksensa, ja on opittava tunnistamaan oman seurakuntansa pohjavire. Se riisuu ihmisen omat missiot ja agendat vähitellen pois. Vääränlainen ylpeys ajaa ihmisen Jumalan ohi, koska ihminen ei kuuntele Jumalaa, jolloin oman tahdon ääni peittaa Isän äänen. Miten paljon tätä huutoa ja kiivautta onkin maassamme!

Kun riisumme kaikki ihmisen agendat ja kiivailun pois, jää jäljelle evankeliumin kirkas ydin Jeesus, ja se mitä Hän opettaa. Voimme rauhassa kunnioittaa vanhojakin perinteitä, jos se edistää evankeliumia. Voimme luottaa silloin siihen, että Jumala toimii ja avaa ovia. Jumalan aikataulut ovat usein hitaita, koska Hän rakastaa ihmistä, eikä revi heitä pois juuriltaan.

Onko seurakuntakulttuuri se, mitä pelkästään pitäisi muuttaa? Olisiko lopultakin niin, että suurin muutoksen tarve on sisisimmässämme? Seuraamme Jeesusta ja kiivailemme yhteiskunnan arvoista. Mitä Jeesus teki? Hänen aikansa yhteiskunta oli moninverroin vääristyneempi ja väkivaltaisempi, mutta silti Hän keskittyi kaikkein pienimpiin ja vähäarvoisimpiin ihmisiin. Hän kulki siellä, missä ihmiset olivat, vapautti ja paransi ihmisiä julistaen, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Hän kutsui tavallisia ihmisiä seuraamaan itseään.

Mikko Matikaisen sanoin me pelkäämme ja panttaamme Jeesusta, koska emme uskalla elää. Mikko haastoi meitä eilen olennaisen äärelle, ja sitä haastetta lähden tänään selvittämään. Miten minä palvelen evankeliumia ja onko minulla mitään menetettävää? Miten voisin olla opetuslapsi?

 


1 kommentti

#nwhimos, mökkielämää Jeesuksen kanssa

Ensimmäinen yö mökissä on takana. Sisko ja sen veli l. minä tuijotamme Himoksen sumussa olevia laskettelurinteitä. Pohdin ääneen pitäisikö noudattaa perinteitä ja käydä juoksemassa huipulle oleva tie ylös aamulenkkinä mutta sitten totean että homma menisi pakonomaiseksi suorittamiseksi. Keho ei kaipaa juuri nyt niin rajua liikettä ja herättelyä, joten tyydyn tuijottelemaan kaunista maisemaa. Siskon pojat tuhisevat mökin parvella ihan täydessä unessa ja siskonmies kääntää aamun kunniaksi vielä kylkeä. Oma siippani ryömii sängystä suoraan suihkuun sillä mökin ilmanvaihto oli jäänyt pois päältä ja pieni huone muistutti yöllä lähinnä saunaa.

Nautin kun minnekkään ei ole kiire.

Eilen illalla avajaisissa Kankkusen Suvi, Kesätapahtuman johtaja kutsui meitä kuulijoita Jeesuksen luo, antamaan Hänelle mahdollisuuden päästä tutuksi meidän kanssamme. Hän avasi meille kuvan Sakkeuksesta joka taustastaan huolimatta tai juuri sen takia halusi nähdä Jeesuksen. Pieni mies juoksee oman henkensäkin uhalla kaupungin ulkopuolella oleva metsäviikuna puun luo ja kiipeää odottamaan Jeesusta. Ja Jeesus ilman mitään ylimääräisiä ihmettelyjä pysähtyy puun juurelle ja puhuttelee Sakkeusta ja kutsuu itsensä tuon kansanpetturin luon syömään. Iloissaan saamastaan kunniasta ja hyväksynnästä Sakkeus lähtee välittömästi valmistelemaan ateriaa.

Sakkeus ei tee vain parannusta vaan koko hänen elämänsä kokee täydellisen muutoksen. Se vaikuttaa siihen miten hän katsoo maailmaa ja itseään. Ateriayhteys, intiimi yhteys Jumalan pojan kanssa muuttaa ihmisen. Syntyy yhteys joka säteilee myös ulospäin, ympärillä olevaan yhteisöön, syntyy dynaamista toimintaa. Sakkeus luopuu vääryydellä hankkimastaan omaisuudesta ja vieläpä korvausten kera.

Jeesuksen läsnäolo ei jätä ketään kylmäksi vaan se synnyttää aina jotain. Siksi Suvi kutsui meitä kuulijoita tulemaan lähemmäksi Jeesusta, vastaamaan Jeesuksen kutsuun ja aterioimaan hänen kanssaan. Tuntemaan syvemmin Jeesuksen läsnäolo.

Meillä luterilaislla on usein ongemana ajatella asioita liian rationaalisesti, emmekä huomaa Jeesusta, joka haluaisi olla lähellämme. Me kyllä luemme raamatusta, että Jeesus elää, mutta emme silti uskalla kohdata häntä tunteen tasolla. Emme päästä häntä iholle vaan luotamme siihen, että elämme ns. oikein ja uskomme oikein. Emme kuule Jeesuksen kutsua raamatun lehdiltä kun hän sanoo, ”Tule alas Tapio, minä tulen tänään luoksesi ja aterioin kanssasi”OLYMPUS DIGITAL CAMERA