Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Etäelämää

Istun mummolan piha-aitassa ja kuuntelen hiljaisuutta. Yksin on hyvä olla juuri nyt. Mutta kaikki eivät nauti yksinäisyydestä. Tuhannet ihmiset ovat eristettyinä ja piilossa maailmalta. Pelko kaivaa heidän sisintään.  Yksinäisyydestä on tullut heille elämänehto ja vakuutus. He joutuvat elämään etäelämää. Joillekkin tilanne on uusi mutta liian monelle tämä on jo tuttua. Liian moni on harjoitellut tätä vuosikaudet omissa yksiöissään kaukana sukulaisista, jotka eivät enää edes muista heidän olemassa oloaan. Naapureille he ovat näkymättömiä ja kaduilla kiire ajaa heistä ohi. He eivät ehdi rollattoreillaan ja kävelykepeillään nykymaailman vauhtiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt maailma ja kiire on pysähtynyt ja kulkee heidän tahtiinsa. Huomaammeko nyt heidät, kun he ovat poissa katukuvasta ja rappukäytävistä. Jospa maailma oppisi kulkemaan välillä heidänkin vauhtiaan. Oppisimme tervehtimään ja kyselemään kuulumisia ja tarttumaan auttavalla kädellä heidän elämäänsä. Jospa maassamme olisi vähemmän etäelämää kun tämä kaikki on ohi ja aurinko taas paistaa.


1 kommentti

Ihminen etäopetuksessa

 

Kun Jeesus nousi taivaaseen, ihmiskunta  siirtyi etäopetukseen. Mutta onko ihmiskunnalla tarpeeksi päätelaitteita, joilla olisi korvat ja kanavat auki, jotta ihmiset voisivat kuulla mitä Jeesus haluaa heille sanoa.  

Meidän etäyhteytemme Jeesukseen syntyy Pyhän Hengen avulla. Se on laajakaista, joka on kytketty Raamatun avulla sinuun. Nyt jos koskaan meitä Jumalan etäpäätteitä tarvitaan. Maailma ympärillämme tarvitsee sitä valoa ja toivoa jota me kannamme mukanamme.

Itse kuulen Jumalan huulilta armon ja lohdun sanoja jaettavaksi. Raamatussa sanotaan kymmeniä kertoja ihmiselle, että älä pelkää.

Jesajan kirja on täynnä näitä lohdun sanoja ja saamme ottaa ne omaksemme.

Sanokaa niille, jotka sydämessään hätäilevät: Olkaa lujat, älkää pelätkö. Tässä on teidän Jumalanne! Kosto lähestyy, tilinteon hetki. Jumala itse tulee ja pelastaa teidät.”

Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi! Älä arkana pälyile ympärillesi — minä olen sinun Jumalasi. Minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vakaalla, lujalla kädelläni.

Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, tartun sinun oikeaan käteesi ja sanon sinulle: ”Älä pelkää, minä autan sinua.” Älä pelkää, Jaakob, sinä maan mato, sinä Israelin vähäinen väki! — Minä autan sinua, sanoo Herra, sinut lunastaa Israelin Pyhä.

Ja nyt — näin sanoo Herra, joka sinut loi, Jaakob, joka sinut muovasi, Israel: — Älä pelkää. Minä olen lunastanut sinut. Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus itse sanoo Tuomaalle, joka meidän puolestamme kosketti Jeesuksen haavoja, näin:

Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: ”Rauha teille!” Sitten hän sanoi Tuomaalle: ”Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!” Silloin Tuomas sanoi: ”Minun Herrani ja Jumalani!” Jeesus sanoi hänelle: ”Sinä uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät näe. Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa. Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.

Näitä Jeesuksen sanoja maailma tarvitsee juuri nyt.


1 kommentti

Kirotun maan asukkaat

Uskonnollinen kieli on vaikeaa. Ihminen syntyy ja elää omassa kuplassaan. Jonkun kupla on turvallinen ja toisen kupla hukuttaa huoliin. Tulkitsemme kaikkea oman kuplamme läpi, myös uskontoja. Tässä korona-taudin saastuttamassa maailmassa on helppo ymmärtää miten haavoittuvassa maailmassa elämme. Ihmisen hallinta on näennäistä. Arvomme ovat koetteella ja apu kaukana. Itse teen sekä lähiopetustyötä että etäopetusta. Olen kolmannen luokan opettaja ja joitain oppilaita käy koulussa pakon edessä. Sisälläni velloo jatkuvasti epämääräinen pelko. Koen, että Jumala on ainoa joka voi auttaa ja antaa rauhan. Siksi ajattelin kirjoittaa jotain siitä totuudesta, jota niin monet perään kuuluttavat. Mikä on totuus Kristinuskossa? Kaikki ei tähän mahdu, mutta joitain hajatelmia kuitenkin.

Kristinuskon ytimeen kuuluu syntiinlankeemus, jossa koko luomakunnan herruus siirtyi sielunviholliselle. Elämme Jumalan silmissä kirotussa maailmassa. Tästä ajattelusta syntyy perisynnin käsite. Miten  tällaista kieltä pitäisi ymmärtää.

Jos elää kuplassa, johon ajatus elävästä Jumalasta ei kuulu tai että maailmamme juuri niin hyvä kuin ihminen voi siitä tehdä, vaikka jonkinlainen Jumala olisikin olemassa, niin silloin kuva synnistä kaventuu tekoihin ja elämäntapoihin. Ihminen voisi omalla toiminnallaan tehdä kaikesta täydellistä. Näin synnistä tulee paholaiselle erityisen mieluinen asia. Kukaan ihminen ei kykene puhdistamaan elämäänsä niin, että kaikki teot olisivat puhtaita. Kuitenkin tällaisessa kuplassa ihminen yrittää epätoivoisesti elää synnitöntä elämää. Elämä kirotussa, paholaiselle luovutetussa maailmassa on ihmiselle yksin toivoton paikka pysyä puhtaana. Moni ajattelee, että jos Jumala on, niin minä ainakin olen ihan mukava ja hyvä ihminen ja kelpaan kyllä Jumalalle.   Kun alamme tarkastella ihmisen syntejä ja tekoja tältä pohjalta, edessä on vain kaksi vaihtoehtoa, joko se, että joudumme muuttamaan raamatun myyttien kokoelmaksi ja elämänfilosofian oppikirjaksi tai hylätä se kokonaan. Piru voittaa molemmissa tapauksissa. Kristinuskon mukaan tällainen kupla on tuhoisa.

Jos taas Raamatun Jumala on elävä ja todellinen ja Raamatun käsitys synnistä on tosi, riisuu se paholaisen aseista kokonaan. Ihminen, joka kykenee tunnustamaan sen, että oma elämä ei koskaan tule tarpeeksi hyväksi ilman Jeesusta, on pahan ulottumattomissa. Tällainen ihminen suostuu myöntämään syntisyytensä ja alistuu lain tuomiolle tietäen, että Jeesus on jo kärsinyt hänelle lankeavan rangaistuksen.

Jumalan pelko ja nöyryys  ei ole nöyristelyä vaan sitä että tunnustaa Jumalan kaikkivaltiuden ja voiman ja uskoo elävän Jumalan poikaan Jeesukseen. Siihen sisältyy ajatus, että Jumala todellakin ilmoittaa itsensä meille Raamatun kautta. Raamattu ei siis ole joitain irrallisia kokemuksia Jumalasta eikä Jumala ole jokin ideaali filosofinen ajatus jostain elämän alkuunpanevasta voimasta. Itse olin aikoinaan langeta tähän universalismiin.

Maailma tahtoo vääristää koko ajan kuvaamme Jumalasta ja Raamatusta. Siihen samaan syyllistyy myös seurakunta tavan takaa löytämällä raamatusta asioita joita siellä ei ole. Suurin valhe on, ettei uudelleen langennut ihminen voisi palata Jumalan yhteyteen, koska silloin pelastus olisi ihmisen tekojen varassa. Jeesuksen sovitus on historiallinen kertakaikkinen teko, jossa koko maailman synnit sovitettiin. Se joka suostuu tähän sovitukseen uskomalla sen, pelastuu. Pelastusta ei siis ansaita raahamalla syntejämme kerta toisensa jälkeen ristin juureen, vaan uskomalla, että ne on jo kannettu kerralla. Myös meidän vielä tekemättömätkin syntimme. Miksi? Siksi, koska Jeesus kantoi kerralla koko elämämme, ihan kaiken.

Me elämme langenneessa maailmassa syntisinä, mutta Jumalan pyhinä Jeesuksen tähden. Usko Jeesukseen pelastaa, ei meidän kippurointimme oman heikkoutemme kanssa. Maallinen vaelluksemme tulee olemaan Jumalan silmissä aina vajaata, eikä se tule koskaan riittämään. Sielunvihollinen yrittää riistää meidät Jumalan luota nostamalla heikkouttamme eteemme yhä uudestaan. Siksi Paavali opettaakin meitä sanomaa, että heikoutemme on meidän vahvuutemme. Sielunvihollinen tietää tämän ja yrittää lyödä kiilaa meidän ja Jeesuksen väliin.

Tämän kallion päälle rakentuu seurakunnan rakennus. Joku pytinki on komea ja joku taas matalampi. Yhtä kaikki ne ovat  Paholaiselta Jumalalle takaisin vallattuja alueita. Jos ihmettelet joskus, miksi Israel merkitsee niin paljon kristityille, niin yksi merkitys on siinä, että se on Jumalan maata, jota kansa sai asuttaa ja pitää siitä huolta. Meille Israel on kuva Jumalan hallintavallasta ja ikäänkuin ikkuna Jumalan todellisuuteen.

Seurakunnan tehtävä on siis ottaa takaisin sitä mikä on Jumalan valtakuntaa. Kun Jeesus sanoo etsin ensin Jumalan valtakuntaa tarkoittaa siis tätä. Etsi paikkoja joissa Jumalan valtakunnan todellisuus on Jeesuksen kautta on totta ja elä siinä yhtedessä. Liittyessäsi seurakuntaan sinusta tulee Jumalan valtakunnan suurlähettiläs ja maa jalkojesi alla on Pyhää

Ja Jeesuksen omat ovat ihan tavallisia ihmisiä. Jeesus itse vietti aikaa niiden kanssa joita muut hyljeksivät. Miksi siis sinä et kelpaisi. Jeesus kertoo raamatussa, että hänen ikeensä on kevyt kantaa. Hän ei halua antaa meille lisää taakkoja, vaan hän lahjoittaa pelastuksen ja rauhan ihmisen sydämeen. Hän odottaa meitä kotiin!

 


Jätä kommentti

Korona, kirous vai siunaus

Raamatussa lopunaikojen kuvauksissa puhutaan mm. sairauksista. Olisiko korona-virus erityisesti lopunaikojen virus? En tiedä. Danielin kirja lähtee kuvaamaan lopunaikoja sisällyttäen siihen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen olenaisena osana. Näin lopunajat venyvät sellaisiin mittasuhteisiin, että vain Jumalan mittarit pätevät siihen. Näin me vapaudumme ajan mittaamisesta. Voimme vain seurata merkkejä. Matkan varrella on ollut ruttoja ja Espanjantauteja, tauteja jotka ovat vaatineet valtavat määrät ihmisuhreja ja kärsimystä.

Raamatussa sairaudet ja vaivat saivat ihmiset kääntymään Jumalan puoleen tekemään parannusta. Parannus on Jumalan etsimistä ja hänen puoleensa kääntymistä. JUmala odottaa sitä niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Mikään raamatun kirjoista ei ole väärässä, mutta meidän yrityksemme tulkita niitä ontuu usein pahemman kerran kun yritämme ajankohtaa Jeesuksen paluulle.  Tässä ajassa meidän on keskityttävä evankeliumiin vaikka odotammekin Jeesuksen toista tulemista.

Lopunaikojen pohtimisen sijaan voimme miettiä, onko uudella viruksella mitään annettavaa meille.

Ensimmäinen ajatukseni on, miten oma perheeni ja minä selviämme tästä. Voin vain huutaa Jumalan puoleen, että hän johdattaisi asioita niin, että kaikki menisi hyvin. Huoli vie minua  lähemmäs Jumalaa. Isäni sanoi viisaasti, että jo kasteen hetkellä hänen päivänsä määrä on ollut selvillä ja korona-virus ei tuo siihen mitään muutosta. Jospa voisin saada samanlaisen luottamuksen Jumalaan kuin mitä isälläni on.

On mahdollista, että moni ei-kristitty voi kääntyä anomaan apua Jumalalta. Kautta aikojen on herätyksiä edeltänyt vakavat yhteiskunnalliset kriisit. En toivo sellaista, mutta taas Jumala antaa meille toivon. 

Yksi iso asia itselleni tuli ilmi viime viikolla uimahallissa. Seurasin sivusta kun nuori isä jutteli poikiensa kanssa viruksesta. Hän kuunteli poikiaan ja kuunteli. Hän kävi läpi koko kevään touhut jos kaikki jutut peruuntuisivat. Kärsivällisesti hän kertoi miksi saunassa ei virukset eivät tartu. Isän vakuuttavuus rauhoitti lapset. Ainakin tuo perhe oli kasvamassa tiiviimmin yhteen.

Poikkeusolot yhdistävät meitä. Sairaus pakottaa meidät skarppaamaan ja palauttaa meidät olennaisten asioiden äärelle. Perheen merkitys kasvaa. Vaikka emme toivo tällaista niin voimme löytää siitä myös hyviä asioita.

Ja myös luonto kiittää. Raamatun pakkosiirtolaisuus antoi maalle sen kaipaaman levon. Myös nyt maapallo saa pienen hengähdystauon kun ihminen joutuu vetäytymään kuoreensa ja valtavat tuotantokoneistot hilejenevät hetkeksi.

Tänään koulut menivät kiinni ja perheet ottavat kopin lapsistaan. Tilanne ei tule olemaan helppo. Itse valmistelen lapsille oppimateriaaleja ja etsin sopivia linkkejä internetistä lapsille vinkattavaksi oppimisen tueksi, jotta kodeissa elämä olisi edes himpunverran helpompaa ja muksuilla olisi tekemistä. Aika näyttää miten selviämme tuosta haasteesta.

mde

Nyt jos koskaan tarvitaan rukousta meidän kaikkien suomalaisten puolesta.


2 kommenttia

Kristillinen elämäntapa

Voisiko olla niin että kirkolle parasta mainosta olisi Jeesuksen kaltaisuus. Karismaattisissa piireissä tätä ilmaisua on käytetty jo vuosia ja välillä aika kritiikittömästi. On ajateltu, että kun minusta tulee Jeesuksen kaltainen, alkaa ihmeitä tapahtua kuin liukuhinalta ja pyhitys monikertaistuu. No aika moni tuolle tielle lähtenyt on polttanut näppinsä pahemman kerran. Ehkä siksi maassamme onkin levinnyt seurakunnissa sellainen käsitys, että kaikki liika touhuaminen, rukoilu toisten puolestaja ja aktiiviinen evankelionti on paheksuttavaa. Ajatellaan, että usko on yksityinen asia, jonka ei tule näkyä. Tätä tukee myös yleinen henki maailmassa. Omavanhurskauttamista vältellessä seurakunnat ovat halvaantuneet palvelulaitoksiksi. Ihmisten loukkaantumisen pelossa ilmiö on leviämässä kaikkialle oikeuslaitostamme myöden.

Jeesus mallinsi selkeästi  opetuslapsilleen  millaista on elämä Jumalanvaltakunnassa. Opetuslapseuttaminen on Jeesuksen toimintamalllin siirtämistä eteenpäin ja siksi opetuslapseus on Jeesuksen kaltaisuutta. Kuitenkin suomalaiseen kulttuuriin on jostain hiipinyt ajatus ettemme voi järjellisellä tavalla toimia kuten Jeesus l. rukoilla sairaiden puolesta ja tehdä sitä mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa teki. Mitä raamattu sanoikaan järjenpäättelyistä ja uskosta. Toki maalaisjärjen käyttö on elämässä sallittua mutta se ei estä uskon varassa toimimista.

Kun katson millaiset asiat ovat Jeesuksen toiminnan keskiössä niin aivan ensimmäiseksi nousee esiin sydämen asenne ihmisiä kohtaan. Jeesus ei torju ketään. Vähän väliä hänet löytää syömästä syntisten kanssa ja opettamassa ihan tavallisia ihmisiä.  Yhdessä syöminen on raamatussa merkittävin kuva yhteydestä ja toisen hyväksymisestä.  Joka tilanteessa Jeesus syö ja juhlii ihmisten kanssa. Jopa ensimmäinen ihme-kertomus liittyy hääjuhlaan ja voisimme kuvitella että ihan samalla tavalla hän toimisi suomalaisissa kesähäissä.

Syvimmillään Jeesuksen asenne näkyy suhtautumisesta naiseen, joka avaa hiuksensa ja kuivaa niillä Jeesuksen jalat. Juhlien isäntä näkee tilanteessa huonomaineisen naisen, joka rikkoo törkeästi käyttäytymissääntöjä kun Jeesus taas katsoo naisen sydämeen ja näkee haavoittuneen ja kärsivän ihmisen.

Myös tuon asenteen haluaisin näkyvän meidän kristittyjen elämässä kaikilla tasoilla ja kaikissa tilanteissa. Meidän tulee nähdä ihmiset kuten Jeesus näki. Jeesus kutsuu meitä kohtaamaan kaikkein vähimmät ja syntisimmätkin ihmiset rakkaudella ja armolla. Sinisilmäisesti Jumalaan luottaen.

Jeesuksen aikana selootit olivat aikansa nationalisteja ja he odottivat Jeesuksesta pelastajaa, joka veisi heidät voittoon Roomasta. Jeesus ei kuitenkaan asettunut kenenkään puolelle. Hän näki vain ihmisen. Hänen tähtäyspisteenä oli iankaikkisuus.

Jeesus lähettää meidät ihmisten pariin siunaamaan ja rukoilemaan. Jeesuksen kaltaisuus alkaa sydämen asenteen muuttumisesta. Jumalan Pyhä Henki tekee muutos työn meissä jos annamme  sen tapahtua.  Näin Jumalan valtakunta voisi taas voittaa alaa maailmalta.

 


2 kommenttia

Etsi ensin Jumalan valtakuntaa

Jumalan valtakunta on kuningaskunta, jonka kuningas on Jeesus. Jeesus on myös ylipappimme ja vapahtajamme. Hän on sovittanut maailman synnit kertakaikkisesti. Otatko tämän vastaan ja uskot sen? Uskotko että Jeesus on sinun henkilökohtainen vapahtajasi ja Herrasi?

Kaikki tuo yllä oleva on kaanaankieltä, joka sisältää valtava totuuden, mutta ei välttämättä enää kerro nykyihmisille kovinkaan paljon. Ensimmäinen asia, joka kolahtaa ihmisiin kipeästi ja kääntää katseen pois, on sana synti. Synti on jotain, joka tekee meidät syyllisiksi Jumalan edessä. Moni teologi haluaisikin valkopestä synti sanan pois. Ilman tekoa ei kuitenkaan ole rikosta. Ilman lakia ja tuomiota ei voi olla armahdusta. Ilman syntiä ei ole armoa. Siksi synti on niin tärkeä asia tiedostaa ja ymmärtää.

Vanhassa testamentissä on seitsemän hepreankielen sanaa synnille.  (Lähde: Ilkka Puhakan kirja Rakkaudesta rukoukseen)

Yleisimmin käytetään sanaa het (Jes.59:2) Synti on sen mukaan muuri, väliseinä joka erottaa meidät Jumalasta. Siksi Paavalikin puhuu vihollisuuden muurista, jonka Kristus on tullut murtamaan (Ef.2:14).

Toinen syntisana on rish´aa joka merkitsee lähinnä pahuutta (1.Sam.24:14Paha tarttuu pahoista ja Suomessa sanotaankin, että seura tekee kaltaisekseen.

Kolmas on avel, joka viittaa  tietoiseen lain rikkomiseen ja vääryyden tekemiseen. (2.kor 4:2)

Neljäs on avon joka merkitsee vääristyneitä kasvojen ilmeitä, ivaa ja vahingon iloa. Kaikkea sitä mitä kiusaaminen ja toisten kustannuksella nauraminen on. Aikamme sosiaalinen media lienee tähän oiva ympäristö. (KR38 Jes 3:9)

Viides, Avera merkitsee ylitse käymistä. Siinä totuuden rajoja venytetään ja muutetaan siitä mikä tiedetään oikeaksi. Jumalan tahdon sijasta poljetaan alas niitä raja merkkejä, joita Hän on asettanut käskyissään.

Kuudes synti-sana peshá liittyy valheisiin ja valheellisuuteen,” huulten synteihin. Valhe on aina pahan alku ja juuri. Jumala vihaa ”valheen teitä” ja sielunvihollista pidetään valheen isänä. Suurin valhe häneltä on, että sinä et ole mitään! Sielunvihollinen haluaa, että emme ymmärtäisi olevamme Jumalan lapsia ja perillisiä! (Ilm. 21:27)

Seitsemäs synti-sana on vähiten tunnettu zadon, jolla tarkoitetaan tahallista vahingon tekoa, jota voidaan kutsua myös julkeudeksi tai ilkeydeksi. (Ps 39:2)

Jeesus puhuu kaikkein eniten tuosta ensimmäisestä käsitteestä. Jumalan ja meidän ihmisten väliin on tullut muuri, joka on ihmiselle mahdoton ylittää. Jeesuksen tarjoama sovitus on aukko ja ovi tuossa muurissa. Vain Jeesuksen kautta voimme lähestyä Jumalaa ja päästä näin sisälle Jumalan valtakuntaan.

Kun noita muita synti sanoja tarkastelee, niin ei ole vaikea ymmärtää, että ne ovat kiviä tuossa muurissa. Jokainen omalla tavallaan estää ihmistä lähestymästä Jumalaa samalla tuhoten elämää aivan kuten sielunvihollinen haluaakin tapahtuvan.

Kun me tunnustamme syntimme, haluamme paljastaa Jumalalle syvimmätkin syntimme. Nekin, jotka ovat usein meiltä itseltämmekin salassa. Haluamme, että Jumalan pyhä henki paljastaa ne meille, jotta voisimme tehdä niistä parannuksen. Jeesuksen tarjoama sovitus kattaa kaikki syntimme, myös ne joita emme itse tunnista.

Olen usein miettinyt sitä mikä merkitys tällä kaikella on. Olen tullut siihen tulokseen että kysymys siitä että Jumala haluaa korjata myös kaikki yhteydet ihmisten kesken. Suuri osa  synneitä ovat asioita, jotka  rikkovat ihmisten välejä tavalla tai toisella. Itse tunnistan oman ylpeyteni joka antaa minulle oikeuden uhriutua kokemistani vääryyksistä. Vaikka moni sanoo että minulla on oikeus olla jopa katkera jonkun toisen teoista niin Jumalan silmissä minun katkeruuteni on synti koska se estää anteeksiantamisen ja yhteyden syntymisen.

Tämä on koko Kirkon ongelma ja syy kirkon hajaantumiseen. On keskitytty eroihin, ei siihen mikä meidät yhdistää. Kirkon uudistuminen ei ole opin uudistamista eikä valkopesua vaan anteeksiannon ja -saamisen elämistä todeksi kaikissa ihmissuhteissa. Synti saarnataan synniksi, jotta armo voisi kasvaa suureksi. Toivon, että voisit vastata tämän blogin ensimmäisen kappalleen kysymyksiin myöntävästi kun olet tutkinut sydämesi tilaa tunnustaen oma syntisyytesi Jumalan edessä. Jeesus sanoo sinullekin, -Seuraa minua!


2 kommenttia

Pilkkuvirhe

Korjasin taas koululaisten aineita. Se aiheuttaa paineita. Osaan teoriassa kielioppisäännöt suomen kielestä. Tuonkin muodon piti tarkistaa vaimoltani, joka hallitsee kieliopin.

Kun pääsin ylioppilaaksi neljän pitkän lukiovuoden jälkeen, ala-asteen aikainen erityisopettajani soitti isälle onnittelut, ei siis minulle, että on ihme, että tuo poika on ylioppilas.

Olen siis ihme! Mutta niin olet sinäkin. Isäni ei luopunut eikä antanut minunkaan luovuttaa. Oma isäni näki jotain mitä muut eivät nähneet. Hän uskoi koulutukseen ja siihen että minäkin vielä oppisin.

Ilmeisesti minulla on jonkin tasoinen oppimishäiriö. Puhun paljon ja paneudun intohimoisesti aina uusiin asioihin. Olen levoton ja vilkas. En koskaan ole oppinut ulkoa mitään. Nykytiede puhuisi AD/HD:sta.

Ihme on kaikki nämä blogikirjoitukset. Ilman Jumalan Henkeä en olisi kyennyt kokoamaan ajatuksiani edes näinkään luettavaan muotoon kaikkina näinä vuosina.

Kyse ei ole siis minusta ja siitä kuinka hyvin kirjoitan. Ei edes siitä miten hauskasti kirjoitan. Kyse on siitä että Jeesus on Herramme ja minä laitan kaiken uskoni häneen. Millään muulla ei ole merkitystä. Eli kun seuraavan kerran irvistelet yhdyssana ja pilkkuvirheille lue ensin mitä halutaan sanoa, sillä kieli on joskus aika vaikea juttu kun päässä on miljoona ideaa!