Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Jumala on maapallo

Mietteitä riihen takaa

RIIHEN TAKAA KIRKOLLISKOKOUKSEEN?

Tapasin eilen hiihtolenkillä vanhan miehen, joka sauvakäveli vanhaa peltotietä ladun varrella. Aamuhämärissä tuntui töykeältä hiihdellä ohi puhumatta mitään ja pysähdyin puhuttamaan miestä. Puhekumppani oli ilmeisen tarpeellinen, koska juttua alkoi tulla välittömästi. Keskustelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomaista jutustelua talven omituisista säistä. Säästä toki puhuttiin, mutta vanhuksella oli selkeä näkemys siitä mikä aiheutti nämä kaikki kummallisuudet maapallon sääolosuhteissa. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että luonto ja maapallo itse kosti ihmiselle kaiken sen mitä ihminen oli tehnyt. Samalla hän haukkui tieteen, kirkon ja kaikki poliitikot huijareiksi ja pettureiksi. Hän ihmetteli miten minä saatoin uskoa Jumalan olemassaoloon. Maapallo itse on Jumala, hän julisti. Vesi, meret ,järvet ja joet ovat sen veri ja elämänlanka.

Olimme joistain asioista samaa mieltä, mutta uskon perustus poikkesi hänellä totaalisesti omastani. Erosimme kuitenkin sovussa ja hymyssä suin. Juttutuokio piristi molempien aamua. Kohtaaminen on aina tärkeää.

Keskustelu veti kuitenkin hiljaiseksi. Mies elämänsä loppusuoralla näki edessään persoonattoman luonnon kostonhimoisena ja…

View original post 249 more words


3 kommenttia

Menkää ja tehkää

Kaimani kommentoi edellistä blogiani ikäänkuin jatkaen ajatusta siitä, mitä sitten kun olen Lunastajani lunastama.

Ruutin kirjasta käy ilmi että lunastaessaan Noomin miehelle kuuluneet maat ottaen Ruutin samalla puolisokseen hän saa kaupankäynnistä kengän todistukseksi tehdystä sopimuksesta. Ruut on tärkeä henkilö, koska hän on Marian esiäiti. Ilman tätä tapahtumaa olisi Jeesuksen sukupuu katkennut.

Booaksen ja Ruutin rakkaustarina vaikuttaa raamatussa pikku kirjalta, ikäänkuin kuvauksena millaista oli elämä Juudeassa. Kuitenkin Booas sukulunastajana on kuva Jeesuksesta ja kirja kuvaa sitä rakkautta, jolla Jumala rakastaa ihmistä, sinua ja minua.

img_20190613_143935Alttiuden kengät joista Tapio52 puhuu on hyvä verranto, todellakin. Booasta voisi kuvata altiiksi, kun hän täytti oma tehtävänsä lunastaessaan ja pelastaessaan Noomin ja Ruutin köyhyydeltä.  Ruutin kirja kertoo myös siitä miten köyhyys ja kurjuus voivat olla Jumalan keino toteuttaa oma, ihmistä suurempi suunnitelma. Suunnitelma lunastaa koko ihmiskunta kuolemalta. Lieko tässä sattumaa vai ei mutta kun luet kertomusta Ruutin kirjasta niin huomaat, että Booas saa lunastuksen merkiksi kengän.

Olen kahlannut koko syksyn ja talven sydämen näitä Vanhantestamentin kirjoja ja kaikkialla törmään Jeesukseen ja Jumalan suunnitelmaan. Jumalan suuruus ja Jeesuksen kuninkuus ikäänkuin peittää kaiken alleen. Myös sen maailman jossa elämme.

Siksi Kaimani esille tuoma ajatus alttiuden kengistä on tärkeä. Kun Jeesus lähettää meidät maailmaan opettamaan ja tekemään hänelle opetuslapsia. Olemmeko valmiita siihen. Vai onko meillä muuta tekemistä?

Mitä merkitsee olla altis. Vain muutama prosentti kristityistä omaa evankelistan kutsun. Se tarkoittaa sitä että he voivat vaivatta puhua Jeesuksesta missä vain ja kenelle vain. He uskaltavat tahrata kenkänsä ja nuttunsa viedessään evankeliumia sinne minne me muut emme edes haluaisi mennä. Mutta Jeesuksen käsky koskettaa jokaista kristittyä joka uskoo Jeesukseen. Ja voiko muullaisia kristittyjä ollakkaan?

Jokainen voi olla altis omassa ympäristössään. Kantaa ristiä ja tunnustaa Jeesusta. Rukoilla ja ystävystyä ihmisten kanssa ja olla heille sellainen kuin Jeesus oli. Kantaa ihmisten taakkoja ja loistaa näin Kristusvaloa. Olla siunaukseksi ihmisille. Näin jokainen voi voittaa ihmisiä vähitellen Jumalan puolelle. Jeesus ei luvannut omilleen mitään lomamatkaa tässä ajassa. Alkumatka tulee olemaan taisteluja täynnä. Mutta vain alku. Iäisyys on sitten eri tarina. Sitä odotellessa.


4 kommenttia

Yksi elämä

Vain yksi elämä, tuon ajatuksen ympärillä mieleni askartelee, ja veikkaisimpa, että lähes jokaisella ihmisellä se käy mielessä jossain vaiheessa vaellusta. Meille on annettu vain yksi mahdollisuus elää, kokea ja tuntea tämä maailma ja aika. Joku sanoo elävänsä jatkoajalla koettuaan jonkun vakavan kriisin elämässään. Jotkut laativat listoja asioista, joita he haluavat kokea elämänsä aikana. Jotkut porskuttavat sen kummemmin suunnittelematta kohdusta hautaan.

Itseäni hämmästyttää yhä uudestaan se, että olen olemassa. Toisaalta pohdin myös sitä, että en voisi olla olematta. Kuka muu sitten eläisi tämän kaiken, jota juuri minä käyn läpi.  Jo pelkkä oleminen on jotenkin syvää ja suurta. Se on ihme!

Ei liene sattumaa, että Jumala ilmoittaa Moosekselle itsensä nimellä ”Minä olen”. Minä olen se mikä minä olen. Myös Jeesus sinetöi tuomionsa sanomalla nuo kielletyt sanat ”minä olen”

Minulla on käytössäni tämä yksi elämä, mutta koska ”olen” niin minä omistan kaikken mitä tarvitsen ollakseni olemassa. Olemiseni liittyy luomiseen. Luomisen hetkellä ajaton ja iätön Jumala loi ja saattoi alkuun kaiken, myös minut. Jumala loi ihmisen ikuisuusolennoksi.

Siksi ei ole samantekevää mitä elämälläni teen koska se on Jumalan omaisuutta. Mooseksen laki kuvaa miten luvattu maa oli annettu Israelin kansalle käyttöön. Maat olivat jaettu heimoille ja suvuille.

Säädökset takasivat sen että maa ei koskaan joutunut vieraan haltuun. Viimeistään riemuvuoden tulo palautti maat alkuperäisille omistajilleen. Sukulunastajat saatoivat ostaa maan jo aikaisemmin takaisin myydyn maan.

Mekin kuulumme Jumalan sukuun ja lunastajamme Jeesus haluaa, että suostuisimme hänen lunastettavakseen takaisin Jumalan lapsiksi. Siksi ei ole lainkaan samantekevää miten tämän ainoan elämämme elämme. Emme ole turhia emmekä vähäpätöisiä koska lunastajamme elää ja odottaa.


1 kommentti

Joulu

Tapasin viikko sitten kadulla pienen mummon, joka puski rollaattorilla läpi sohjon. Olin tulossa hammaslääkäristä ja pysähdyn puhuttamaan tuota jo iän alaspäin painamaa naista. Puhekumppani tulikin ilmeisesti mummolle tarpeeseen, niin vuolaasti alkoi tarinaa tulla. Mutta se ei ollut mikään jouluinen juttu vaan vuodatus joulun yksinäisyydestä, kun kaikki omaiset asuivat muualla ja ystävät olivat jo kuolleet aikoja sitten. Mummo kertoi lopettaneensa joulun vieton kokonaan, koska se ainoastaan satutti häntä. Televisiota hän ei aukaise jouluna lainkaan, vaan hän lukee yksin kotonaan kirjoja. Koko maailma näytti hetken aikaa rujolta ja kylmältä paikalta. Ja sitähän se onkin. Tämä maa elää erossa luojastaan ja on kirottu. Sen tuulet puuhaltavat kylmästi ilman suojaa.

Ajatukseni kääntyvät parin tuhannen vuoden taakse pieneen perheen alkuun, joka etsi yösijaa itselleen. Maailman tuulet puhalsivat kylmästi Rooman valtakunnan suunnalta, eikä omat hallitsijatkaan järin ystävällisiltä vaikuttaneet. Kuitenkin paikka löytyi, liekö olleet sukulaisia tai tuttavia, jotka ottivat hoteisiinsa nuo kaksi matkan uuvuttamaa.

Nuoren vaimon raskaus löi varmaan leimansa hänen olemukseensa. Mutta oliko hän peloissaan vai jaksoiko hän luottaa siihen mitä enkeli oli hänelle kertonut.

Kun lapsi syntyi, löytyi pikku äidille ja vauvalle oma soppi talon toisesta päädystä, eläin suojasta ja pienokaiselle oma peti seimestä. Lampaat joutivat syödä heinänsä muualla. Sieltä paimenet ja muut erikoiset vieraat löysivät tuon Jumalan pojan, jota he saivat kumartaa kuninkaanaan. 

Mitä lie Joosef ajatellut tästä kaikesta. Mies joka oman kunniansa menettämisen uhalla oli ottanut raskaana olevan tytön vaimokseen. Siirtänyt syrjään oman tahtonsa ja alistunut Jumalan tahtoon. Joosef lie yksi suurimmista uskon sankareista jonka tiedän.

Pian pikku perhe joutui pakenemaan maailman kylmyyttä toiseen maahan. Pikku Jeesuksesta tuli pakolainen.

Runsas kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jeesus sai kokea koko maailman kylmyyden ja kovuuden Golgatalla. Hän otti tämän kaiken harteileen ja sanoi, Isä anna heille anteeksi!

Ristin mies oli lopulta yksin ja koko maailma oli häntä vastaan ja silti hän halusi rakastaa jokaista ihmistä. Hän haluaa tulla jokaisen luo vaikka kukaan muu ei haluaisi.

Mietin olisinko voinut olla edes vähäsen kuin Jeesus tuolle pienelle mummelille, joka lähti työntämään rollaatoriaan läpi sohjon. Ehkä olinkin. Joskus jo pelkkä toisen näkeminen voi muuttaa jotain. No Jeesus yksin tietää sen.


Koulu ja joulu

RIIHEN TAKAA KIRKOLLISKOKOUKSEEN?

Katselin uutisista Kouvolalaisen koulun ysiluokkalaisten tuntoja joulujuhlasta ja kirkosta. Se pieni otos nuorista tuntui ihmettelevän sitä, ettei kirkkorakennus sovi joulujuhlanviettopaikaksi. Päivän uutisvirrassa näkyi myös pieni juttu uuushenkisyydestä, jossa joogaopettaja kertoi perustavansa henkisyytensä alkuperäiskansojen perintöön. Uutisissa kerrottiin myös yhä etenevästä joskin hieman hidastuneesta kirkon jäsenkadosta. Tällä hetkellä kansasta 69.9% kuuluu  evankelisluterilaiseen kirkkoon. Tuo luku ei kerro sitä kuinka moni uskoo kolmiyhteiseen Jumalaan tai ei usko mihinkään Jumalaan. Yksilökeskeisen aikamme henkeen ei oikeastaan kuulu kysellä kenenkään uskoa, mutta lainsäädäntömme ei vaadi sitä että uskonnot tulisi piilottaa julkikuvasta. Siksi olikin aika merkillistä Kangasalan koulujen seisomiskiellosta laulettaessa Enkeli taivaan-virren kymmenettä säkeistöä. Meidän koulussa asia ei ollut mikään ongelma. Jokainen sai toimia oman traditionsa perusteella ja näin kävikin. Huoltajat ja juhlavieraat nousivat ylös laulamaan ja pian myös lapset vanhempiensa perässä.

Koulun uskonnonopetus Suomessa pohjaa Evankelisluterilaisen kirkon tunnustukseen. Se on ainakin toistaiseksi ollut opetussuunnitelmien lähtökohta. Onhan oppiaineen nimessäkin ev.lut. uskonto. Siksi on vähintäänkin outoa, että kouluissa…

View original post 215 more words


1 kommentti

Kohtaamisia

Viime viikot ovat olleet aika risaisia. Buranaa on kulunut milloin mihinkin vaivaan. Nyt poden hammasta, jota on ronkittu viimeksi vuosi sitten. Odottelen viikonlopun loppumista, että pääsisi tutun lääkärin juttusille.

Jokapäiväiset kontaktit ovat usein meidän kristittyjen kipeä paikka. Olemme asemoineet ja betonoineet itsemme tiettyyn suhteeseen ympäristömme kanssa ja vetäneet tietyt johtopäätökset jokaisesta ihmisestä, joka elää ympärillämme. On uskovat tutut, joiden kanssa voimme käydä hengellisiäkin keskusteluja. Sitten on maalliset ystävät, joiden puolesta ehkä rukoilemme, mutta varomme visusti tuputtamasta tai sanomasta mitään hengellistä, koska emme halua loukata heitä. Sitten on ne meidän mielestämme toivottomat tapaukset, joiden hidasta liukua kadotukseen seuraamme sivusta. Tai ainakin niin me kuvittelemme, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Kaikki soljuu samaa uraa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Samalla ihmettelemme seurakuntien porukoissa, että missähän se herätys viipyy, eikö Jumala jo lähetä sitä?

Eilen sain raahattua itseni uimahalliin. Arvoin kauan lähtemistä ennenkuin sain kamppeet kasaan ja itseni liikkeelle. Lauantai-ilta on uimahallilla ns. ukkojen parlamentti. Pyhäjärvi on siitä harvinainen pikkupaikkakunta, että meillä on oma uimahalli ja eläkeläiset pääsevät ilmaiseksi uimaan. Siksi aika moni muukin mies suuntaa lauantaina halliin saadakseen turista ukkojen kanssa.

Lauteilla puhe kääntyi sosiaalietuuksiin ja sitä kautta maahanmuuttajiin. Keskustelu sivusi pakkopalautuksia ja uskoontuloa, silloin keskustelun avaaja tokaisi ikään kuin sivulauseessa, että kyllä minäkin uskon Jeesukseen. Mies oli muuttanut vasta paikkakunnalle ja oli selvästi nähnyt elämässään varjopaikkojakin.

Keskustelun suunta kääntyi ja samalla eräs tuttu mies totesi, että jokainen uskoo kuten tahtoo, mutta hän halusi kuitenkin osallistua keskusteluun. Haastattatelin keskustelun avannutta miestä ja siitä kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu uskosta, pimeyden voimista ja ihmeistä. Meidän kahden miehen jutustelu loi saunaan ilmapiirin, johon muut miehet ikäänkuin liimautuivat kiinni. Vaikka olimme täysin tuntemattomia toisillemme, juttelimme kuin kaksi vanhaa ystävää. Tämä tuttu mieskin alkoi kertoa omista merkillisistä kokemuksistaan, jotka viittasivat pimeyden voimiin. Totesin, että jos kerta on Jumala olemassa niin on myös vastustajan pelurit omissa touhuissaan.

Pois lähtiessäni tämä uusi ystäväni kuiskasi ohi mennessäni, että eipä tuputettu yhtään mutta saatiin silti todistaa. Ja toden totta, emme olleet päälle käypiä emmekä omituisia vaan arkipäiväisesti kuvasimme sitä mitä  olimme kokeneet ja kuulleet asioita Jumalan valtakunnan yhteydessä eläessämme. Samalla vahvistimme toisiamme uskossamme.

Varsinainen kimmoke kirjoittaa aiheesta tuli kuitenkin uimahallin eteisessä, kun tapasin toisen kristityn ystäväni, joka sanoi, että hän ei jaksa olla enää hiljaa. Hän kertoi rukoilevansa omien asiakkaidensa puolesta ja myös kertovansa sen heille silläkin uhalla, että saa potkut työstään, jossa hän toimi sillä hetkellä. Hän kertoi, että rukous on auttanut hänen työtään, kun asiakkaiden asiat ovat alkaneet sujua paremmin. Mieleeni tuli heti kirurgi Sakari Orava, joka rukoilee jokaisen potilaansa puolesta.

Itseäni yllätti se miten ihmiset arkisessa keskustelussa olivat auki ja miten tarkkaan he kuuntelivat kertomuksia pienistä ihmeistä, joita Jumala oli tehnyt. Miten turhaa on lähteä sensuroimaan arkisissa keskusteluissa omia puheitaan Jumalasta. Jos olemme hiljaa, emme koskaan saa tietää onko lähellämme ihmisiä, jotka mahdollisesti etsivät Jumalaa. Tutun miehen elämän sain puhua Jumalasta, joka ei tuputa vaan odottaa sitä hetkeä kun hän tarvitsee Jumalaa.

Puhutaan ystävillemme siitä mikä on meille tärkeää ja kerrotaan ihmisille miten hyvä Jumala on ollut meille ja meidän ystävillemme. Ei olla enää hiljaa!

 


Luoja loi sinut

Kun sinut luotiin taivas ja maa riemuitsivat. Enkelit taivaassa juhlivat. Jokainen piirteesi kuvasti Luojasi rakkautta. Silmäsi pilke heijasti Jumalan kirkkautta. Huuliesi kaari oli valmis iloon ja ylistykseen. Kaikki sinussa julistaa elämän ihmeellisyyttä ja Jumalan voimaa. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.