Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Pyhää elämää

En ole kovin usein kirjoittanut siitä miten Kristityn tulisi elää. En ole kokenut, että voisin olla millään tasolla minkäänlainen esimerkki kristillisestä elämäntavasta. Olen mieleltäni jonkinlainen luonnonlapsi ja spontaani tekemisissäni. Ennemminkin olen kokenut Jumalan suurta armoa elämässäni, sillä olen saanut olla lähellä Jumalaa vioistani huolimatta. Mutta huomaan nyt, että olen ollut monella tavalla väärässä ja hukassa koko asian suhteen.

Olen jotenkin ylläpitänyt kaikesta huolimatta itselläni sellaista kuvaa, että uskova voisi jotenkin itse päättää viimekädessä millaista elämää viettää. Olen pitänyt kiinni helmasyneistäni ikään kuin ne olisivat osa minua. Paavalikin puhuu lihasta, joka ei tahdo tehdä sitä mitä Henki tahtoisi. Olen ajatellut, että ihminen jotenkin roikkuu viimeisillä voimillaan lopulta armossa kiinni, koska ei kykene täyttämään lakia ja olemaan Jumalan tahdon mukainen olento. Tällainen ajattelu tapa vie kuitenkin lopulta ihmisen tilanteeseen, jossa omat voimat loppuvat ja ote irtoaa. Armostakin tulee yrittämistä ja ihmisen omaa säätämistä. Peliä jossa Jumalalle ei oikeasti ole tilaa.

Parannusta on kahdenlaista. Ensimmäinen on se ratkaiseva mielenmuutos, jossa ihminen tunnustaa tarvitsevansa armoa ja Jeesusta pelastuakseen. Se on kertakaikkinen ja ainutkertainen tapahtuma, jota ei tarvitse toistaa. Pysyäkseen tässä armon tilassa ihminen tarvitseen Jumalaa ja hänen Pyhää Henkeään. Olen aina ajatellut usko ei tarvitse mitään tekoja ja uskonnollisia tapoja ollakseen totta. Mutta en ole ajattellut, että Jumala haluaa toteuttaa jotain minussa. Hänellä on tekoja minua varten. Tekoja joita hän haluaa toteuttaa minun kauttani. Mutta toteuttaakseen ne, hän tarvitsee minulta täyden hallintavallan elämääni. Täyden vallan kaikkeen mitä elämässäni on. Se että viettäsin Pyhää elämää ei olekaan minusta lähtevä asia, vaan se on jotain, jota Jumala tekee  minussa.

Huomaan joka päivä kamppailevani tämän asian kanssa. Avain ajatukseksi on muodostunut sanat ”Pidä ajatuksesi Jeesuksessa” Kyse ei olekaan teoista, joita teen vaan asioista jotka jätän Jumalalle ja jätän tekemättä. Sanoista, jotka jätän sanomatta ja ajatuksista jotka jätän ajattelematta.  Jumalan Pyhä Henki saa enemmän tilaa ja oma henkeni kasvaa kohti Jeesusta kun uskallan tunnustaa Jumalan olevan kaikkien ajatusteni ja  tekojeni  Jumala.

Emme pysty pilaamaan omalla elämällämme armoa, mutta voimme estää  Jumalan tahdon toteutuvan elämässämme. Ihmisen tahto on vapaa eikä Jumala koskaan tee sille väkivaltaa. Mutta Jumala loi meidät kuvakseen. Hän itse on kolme, Isä Poika ja Pyhä Henki ja myös me olemme luodut kolmesta elementistä. Ruumiimme on peräisin maan tomusta, sielussa on ihmisyytemme ja se mitä olemme ja Jumala on puhaltanut meihin Henkensä. Tuo Henki meissä tahtoo kasvaa kohti Jumalaa ja vaikuttaa meissä tahtomista, joka on Jumalan mielen mukaista. Henki haluaa kasvaa kohti rakkautta. Parannuksen teko on siis myös jotain mitä Jumala tekee meissä ja meidän kauttamme kun asetumme eläväksi uhriksi hänelle kuten Paavali opettaa.

Raamattu monessa kohtaa kertoo miten Jumalalla on ihmistä kohtaan hyvä tahto. Me itse vain olemme usein tuon tahdon tiellä. Tahdomme eri asioita. Jumalan perimmäinen  tahto on antaa meille yltäkylläinen elämä. Tuon elämän perusta on puhdas pyhä elämä, jonka Jeesuksen läsnäolo pyhittää. Itse emme moiseen kykene.

Olemme usein liian lähellä omaa elämäämme ja sen vaikeuksia. Emme osaa katsoa sitä Jumalan perspektiivistä ja se lienee mahdotontakin. Mutta voimme yrittää.

Roomalaiskirjeessä (Room.11 ja12) Paavali esittää merkillisen ajatuksen: Jumala on näet tehnyt kaikki tottelemattomuuden vangeiksi, jotta hän voisi antaa kaikille armahduksen.

Tämän jälkeen Paavali jatkaa:

Kuinka ääretön onkaan Jumalan rikkaus,
kuinka syvä hänen viisautensa ja tietonsa!
Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa
ja jäljittämättömät hänen tiensä!
Kuka voi tuntea Herran ajatukset,
kuka pystyy neuvomaan häntä.
Kuka on antanut hänelle jotakin, mikä hänen olisi maksettava takaisin?  Hänestä, hänen kauttaan ja häneen on kaikki. Hänen on kunnia ikuisesti. Aamen.

Tämän jälkeen Paavali kehoittaa meitä:

Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.  Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.

Roomalaiskirjeessä kuten muissakaan kirjeissä tai Raamatun kirjoissa ei ole alunperin ollut lukuja tai jakeita. Siksi tämäkin raamatun kohta luetaan usein toisistaan erillään. Kuitenkin 11. luvun loppu ja 12. luvun alku kuuluvat yhteen. Paavali perustelee miksi on oikein ja hyvää luovuttaa oma elämä kokonaan Jumalalle.

Jumala katselee meitä iäisyysolentoina. Hänen perspektiivinsä on laajempi.

Mainokset


4 kommenttia

Tässä ja nyt

Istun mummolan vintissä ja kuuntelen hiljaisuutta. Illan saunominen ja avanossakäynti antoi hyvät yöunet ja heräsin aikaisin ja levänneenä. Maailma ja sen murheet tuntuvat olevan kaukana. Illalla kuuntelin Jukka Norvannon opetusta Paavalin kirjeistä. Jukan rauhallinen ääni oli hyvää unilääkettä mutta myös Jumalan Sana rauhoitti ja antoi turvaa.

Joskus on hyvä vain olla hiljaa. Unohtaa maailman melske ja melu. Jeesus, Ihmiseksi Jumaluudesta riisutunut Jumalan poika, tarjoaa meille rauhaa ja lepoa. Hänen läsnäolonsa elämässä nostaa kipujen ja kärsimysten yläpuolelle ja antaa lohdun. Lupaus iankaikkisesta elämästä avartaa edessä olevaa maisemaa ja antaa elämälle merkityksen. On ainakin yksi taho joka rakastaa ihmistä pyytettömästi.

Jouluna saimme juhlia Jeesus lasta joka syntyi valoksi maailmalle. Nyt taivallamme kohti Pääsiäistä,  Kristikunnan suurinta juhlaa. Pääsiäisenä Jumala teki suurimman ja kalleiman uhrauksen, mitä voi kuvitella. Hän uhrasi Jeesuksen,  ainoan poikansa meidän syntiemme tähden, jotta meillä olisi elämä. Synti on muuri, joka erottaa meidät Jumalan yhteydestä. Nyt tuo muuri on murrettu Jumalan ja Jeesuksen omien väliltä.

Saamme juhlia ja ylistää Jumalaa kaikesta yhdessä seurakuntana. Vaikka ulkoisesti kristikunta on jakautunut lukuisiin tunnustuskuntiin ja kirkkoihin. Jumala näkee meidät yhtenä  maailmanlaajuisena seurakuntana jonka päänä on Jeesus Kristus itse.

Jäähyväisrukouksessaan Jeesus rukoilee puolestamme, (koko rukous löytyy Johanneksen evankeliumista)

 ”Minä rukoilen heidän puolestaan. Maailman puolesta minä en rukoile, vaan niiden, jotka sinä olet minulle antanut, koska he kuuluvat sinulle. Kaikki, mikä on minun, on sinun, ja mikä on sinun, on minun, ja minun kirkkauteni on tullut julki heissä. 

”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.  Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.

 ”Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.  Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.

Jeesuksen rukous on raamatun tärkeimpiä kohtia ja sitoo koko Jeesuksen toiminnan ja opetuksen yhteen. Se on kuin polttolasi, joka kokoaa Jumalan viestin ihmiskunnalle. Te olette minun rakkaita lapsiani ja haluan teidät takaisin kotiin.

Koko raamattua tulisi lukea tämä rukous mielessä. Seurakuntia tulisi johtaa tämä rukous mielessä. Arjen keskellä kohdatessa muita ihmisiä tulisi tämän rukouksen viesti olla huulillamme. Rukous jossa Jumala rukoilee itseään on ainutlaatuinen ja käsittämätön rakkauden osoitus ihmistä kohtaan.

Kuluvalla  viikolla 18.1. päivä on Kristittyjen ykseyden rukouspäivä.

Rukouspäivä on oivallinen tilaisuus pohtia millainen on suhteemme toisiin kristittyihin ja tunnustuskuntiin. Jos Jumalalla on varaa rukoilla yhtenäisyyttä ja rakkautta niin eikö meillä ihmisillä  sitten ole siihen suoranainen velvollisuus? Jos katseemme kiinnitetty Jeesukseen meidän ei tarvitse pohtia toisten uskoa tai sen vähyyttä tai erilaisuutta.

Ehkä meidän tulisi tässäkin harjoittaa Pietarin uskaliaisuutta ja uskoa. Astua veneen reunan yli ja luottaa Jeesukseen kun rakennamme yhteyttä muihin kristittyihin sen sijaan että etsisimme virheitä ja eroavaisuuksia.

Jeesus sanoo:  ”Isä, minä tahdon, että ne, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä missä minä olen. Siellä he näkevät minun kirkkauteni, jonka sinä olet antanut minulle, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman luomista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole sinua tuntenut, mutta minä tunnen, ja nämä, jotka ovat tässä, ovat tulleet tietämään, että sinä olet lähettänyt minut.  Minä olen opettanut heidät tuntemaan sinun nimesi ja opetan yhä, jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä.”P2052821.JPG

 


3 kommenttia

Rakastatko sinä minua?

Kesken sekavan uniseikkailuni havahdun hiljaiseen mutta selvään ääneen joka kysyy, Rakastatko sinä minua.  Ensimmäinen ajatukseni oli, että vaimoni kysyy asiaa ja vastaan ääneen, -Kyllä  minä rakastan sinua, mutta tajuan, että hän nukkuu sikeästi ja tyytyväisenä. Ympärilläni oli hiljaista. Katselin pimeään ja toistin hämmentyneenä, että kyllä minä rakastan. Hiljaista ääntä ei kuulu toistamiseen ja painan pääni takaisin tyynyyn.

Jeesus kysyi Pietarilta kolmesti samaa asiaa. Nuotiolla, kalojen keskellä ylösnoussut vapahtaja sitoo kalastaja Pietarin lopullisesti itseensä, eikä Pietari koskaan poikennut siltä tieltä, jota hän lähti sinä päivänä kulkemaan. Siinä hetkessä Pietarin häpeä väistyi ja hän ymmärsi kuka hän itse oli ja kuka Jeesus todella oli.

Aamulla kerron vaimolleni mitä oli tapahtunut ja kysyin oliko hän herännyt yöllä, mutta hän ei ainakaan muista heränneensä tai kysyneensä mitään. Jäin ihmettelemään asiaa sen kummemmin hengellistämättä sitä. Päivän mittaan asia kuitenkin alkoi elää mielessäni. On oikeastaan turha miettiä sitä mistä ääni tuli. Oliko se unen tuottamaa vai jotain muuta. Minulle se oli kuitenkin suora selkeä kysymys lempeällä hiljaisella äänellä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERATuo hiljainen ääni yössä vie minut lähemmäs todellista elävää Jeesusta.  Olenko valmis antamaan kaikkeni hänelle. Ne valinnan paikat, joiden avulla Jumala on minua kuljettanut elämässäni ovat johdattaneet minutkin öiselle nuotiolle ylösnouseen Kristuksen kanssa ja hän haluaa sitoa minut itseensä kysymällä, – Tapio, Rakastatko sinä minua?

 


2 kommenttia

Pieni nosto vuodelta -13

Olen tiettyyn pisteeseen asti touhun poika, mutta näin kevään tullessa meinaa joskus kamelinselkä katketa. Ei fyysisesti, ei myöskään henkisesti vaan hengellisesti. Usko on koetteella kun talven Majataloillat alkavat olla pian ohi ja puheet pidetty. Oman hengllisen elämän hoitaminen on jäänyt lukemisen ja bloggaamisen varaan. Raamattu- ja rukouspiirin perustaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Keskiviikkoisin olen sentään […]

via Mitäs tehtääs notta mainittaas? Jos sanoos notta häpeä Suomen Siioni! — Blogitaivas


3 kommenttia

Uusi vuosi ja uusi mieli

On vaikea lähteä purkamaan sitä tunnemylläkkää, jonka olen saanut tai joutunut käymään viimeisen viikon aikana. Syitä siihen en ala purkamaan, mutta tuloksena on ollut jonkinlainen itsensä löytäminen uudelleen. Yksinkertainen huuto pimeästä Jumalan puoleen ja pitkä Jumalan puhuttelu hiljaisuudessa. Oman ylpeyden nieleminen ja oman itsekkyyden tajuaminen. Sen tajuaminen, että en vieläkään ollut antanut kaikkia asioitani Jumalan haltuun.

20141224_095722Ihmiselämä on näyttää olevan alusta loppuun saakka keskeneräisyydessä elämistä. Vaikuttaa siltä, että ainoastaan Jeesukseen keskittyminen pitää elämän linjassa niin, että levottomuus ja rauhattomuus pysyvät sydämestä poissa. On vaikea luovuttaa oma tahto, halut ja unelmat Jumalan haltuun. Jos näin ei tee, ihminen ryhtyy itse etsimään ja toteuttamaan itseään ilman Jumalaa. Ajatus kietoutuu omien haaveiden ja tavoitteiden ympärille ja samalla ihminen helposti rikkoo itseään ja rakentaa muureja ympärilleen.

Vajaan viikonpäivät olen katsellut maailmaa kirkkaampien lasien läpi. Olen kyennyt nauttimaan hiihtämisestä ja pelkästä olemisesta. Tuntuu kuin olisin saanut koskea Jeesuksen haavoja ja nähnyt niiden aitouden. Kipujen mies on tullut rinnalleni ja laskenut kätensä omien kipujeni päälle. Nostanut häpeästä ja ottanut sen päälleen.

Sinä, joka luet tätä ja jonka elämässäsi on salaisuuksia ja asioita, joista et millään haluaisi luopua, vaikka tiedät, että ne vielä erottavat sinut Jumalasta. Anna ne Jeesukselle, hän tietää ne jo. Hän on odottanut pitkään, että tekisit niin. Hän haluaa laskea armahtavat kätensä kaikkien elämäsi asioiden ylle. Heitä vanha pois ja ota uusi tilalle. Ota rauha sydämeesi! Olethan Jeesuksen oma!


3 kommenttia

Anii Huu, Minä olen

Ystäväni kuuluu täysin toisenlaiseen uskonyhteisöön kuin mitä itse olen. Hänen Jumala kuvansa haastaa minua tutkimaan ja perustelemaan millainen on oma kuvani Jumalasta. Mitä uskon ja miten?

Mitä usko on. Perinteisesti asia määritellään, että usko on sen todellisuutta mitä toivotaan, sen näkemistä mitä ei nähdä.

Hebrealaiskirje puhuu uskosta seuraavasti, –Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”

Kreikan kielen ”pistis” viittaa uskollisuuteen, luotettavuuteen ja vakuuttuneisuuteen. Hellenistisessä maailmassa sana vakiintui ateistisen jumalakuvan vastakohdaksi. Vanhan testamentin puolella vastaava hebreankielinen sana on ”aman”, olla uskollinen, luotettava ja pitää varmana. Hebrealaiskirjan kirjoittaja on tuntenut hyvin nämä molemmat ilmaisut.

Uskomme siis johonkin, mitä emme voi omin silmin tarkastella ja todentaa, mutta luotamme kuitenkin siihen tietoon mitä meillä on Raamatun ilmoituksena ja menneiden polvien todistuksena.

Olen usein törmännyt ihmisiin, joiden Jumala kuva on hyvin riisuttu. He poimivat Raamatusta Jeesuksen opetukset, mutta eivät näe kuka Jeesus on. Heille Jeesus on itse asiassa ongelma. Hänen seuraamisensa tuntuu toivottomalta  ja siksipä Jumalakuva on supistunut Jumalaan, joka on jollain epämääräisellä tavalla kaiken yläpuolella ja hän jotenkin vaikuttaa asioihin, mutta miten, se jää hämärän peittoon. Tällainen Jumala kuva säästää ihmisen siltä vaivalta, että uskoon tarvitsisi lisätä mitään liian henkilökohtaista. Jumala on aina sopivan etäällä.

Tällainen Jumala on helppo kuvitella mieleisekseen oman tarpeen mukaan. Jumalasta tulee ihmisen määrittelemä. Äärellinen ja luotu on määritellytkin äärettömän ja Luojan.

Ystäväni usko on jollain tapaa tätä samaa. Jumalan kolminaisuus on häivytetty täysin ja ihmisen poika on vain ihminen. Jumaluus on hänestä riisuttu pois kokonaan. Jumala sen sijaan on puettu vallan ja voiman välineeksi.

Kun yritän jotenkin hahmottaa Jumalaa, on minun katsottava myös itseäni. Miksi?  Jumala  loi ihmisen omaksi kuvakseen. Minussa on kolme elementtiä, ruumis, sielu ja henki. Jumalan loi ihmisen omilla käsillään ja puhalsi häneen Henkensä (Ruah). Sama Henki (ruah) liikkui tyhjyyden päällä ja sama Henki laskeutui kyyhkysen muodossa Jeesuksen ylle ja sama Henki herätti Jeesuksen kuolleista ja sama Henki laskeutui helluntaina opetuslasten ylle. Tämä Henki on myös Jumalan kolmas persoona.

Me emme ole Jumalia, emmekä Jeesuksia, vaikka sana kristitty merkitseekin suomeksi pientä voideltua, mutta me kuvastamme jotain siitä mitä Jumala on. Jumala oli läsnä Jerusalemin temppelissä kaikkein pyhimmässä ja siunasi kansaa. Mutta Jeesus muutti tämän kaiken ja meistä ihmisistä tuli Jumalan temppeleitä ja Pyhyyden asuinsijoja. Henkilökohtainen suhde Jeesukseen, Jumalan toiseen persoonaan, Poikaan mahdollistaa tämän. Isä ja poika odottavat meitä Jumalan valtakunnassa, jonka todellisuus on läsnä tässä kirotussa maailmassa meidän kauttamme. Oma kolminaisuuteni on kapea kuvajainen siitä mitä Jumala on. On suuri armo ja ja samalla arvoitus miksi Jumala loi minut. Mutta Jumala loi kaiken tarkoituksella ja siksi minullakin on tarkoitus ja tehtävä. Jeesuksen tähden minäkin olen Pyhä.

Raamatun ymmärtämisen keskiössä on Kristus itse. Jeesus opettaa meille vertauksissaan millainen Isä, Jumala on. Vaikuttavin kohta on Viikunapuu viinitarhassa-vertaus. Siinä Jumala keskustelee itsensä kanssa. Isäntä, Herra Sebaot puhuu Puutarhurille, Jeesukselle. Laki ja Rakkaus, Tuomio ja Armo keskustelevat keskenään. Jumalan sisäinen puhe johtaa siihen, että Jeesus ottaa vastuun arvottomasta ja heikosta.

Raamatun jokainen tapahtuma ja opetus taipuu aina kohti Kristusta ja suodattuu hänen persoonansa läpi. Meidän uskomme Jumalaan suodattuu Ihmiseksi riisuutuneen Jumalan läpi.

Kun Jeesuksen eteen tuodaan syntinen nainen, Jeesus paljastaa siinä ihmisille kuka hän on.  Tämän Raamatun (Joh 8)  kohdan yhteydessä Jeesus puhuu maailman valkeudesta. Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessää vaella vaan hänellä on oleva elämän valkeus., Jeesus viittaa suoraan Jesajan kirjaan (Jes. 42:6 ja Jes. 60:1-2) ja samalla tapahtumien kulku täyttää yhden Danielin (2:22) kirjan profetian, Hän paljastaa syvät ja salatut asiat, hän tietää, mitä pimeydessä on, ja valkeus asuu hänen tykönänsä. Jeesus paljastaa naisen ja fariseusten syvimmät salaisuudet.

Johanneksen 8.luku ja sen sanoma tiivistyy 28.-29. jakeessa:  Niinpä Jeesus jatkoi: ”Sitten kun olette korottaneet Ihmisen Pojan, te ymmärrätte, että minä olen se joka olen enkä tee mitään omin neuvoin, vaan puhun niin kuin Isä on minua opettanut. Hän, joka lähetti minut, on minun kanssani. Hän ei ole jättänyt minua yksin, koska minä teen kaiken hänen mielensä mukaan.”

Ilmaisu Minä olen se joka olen on sama minkä Jumala ilmoitti nimekseen Moosekselle palavan pensaan luona. Sanoista muodostuu ilmaisu  heprean kielen ilmaisu Anii Huu ja se sisältää Jumalan lausumattoman nimen Jahve. Jeesus julistaa siis että Jumala ja hän on yhtä.

Syntinen nainen kohtaa Jumalansa ja saa kuulla evankeliumin; En minäkään sinua tuomitse; mene äläkä tästedes enää syntiä tee.

Joh.8 luvun loppu vahvistaa sen mitä Jeesus ilmoittaa omasta persoonastaan tämän kaiken kautta. Kuulijat tunsivat hyvin lain ja sen että heidän silmissään Jeesus oli syyllistynyt Jumalan pilkaan ilmoittamalla olevansa yhtä kuin Jumala. He eivät kyenneet tunnustamaan Jeesuksen asemaa Jumalan poikana ja luvattuna Messiaana vaikka kaikki todisteet olivat heidän nähtävänä.

Suhteemme Jeesukseen on siis sama kuin suhteemme Jumalaan. Ilman Jeesusta meillä ei ole lainkaan todellista Jumala suhdetta.

Seuraamalla Jeesusta ja hänen esimerkkiään päääsemme kerran yhteyteen Luojamme kanssa joka on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Vain Jeesuksen kanssa voimme kulkea yli viimeisen rajan iankaikkiseen elämään.

 

 


4 kommenttia

MNF

Pojat taas kotiutuivat Turusta festareilta. Vuosia festarit ovat olleet pojille vuoden kohokohta. Vanhin nautti aikoinaan alternativepommisuojan hieman erilaisesta gospeltarjonnasta. Maata Näkyvissä Festarit ovat vuosia olleet nuoren seurakunnan ykkös juttu Suomessa. Jokainen sinne lähettävä seurakunta on ollut tietoinen Sleyn:n linjasta, kuitenkin käytäntö on osoittanut, että niinkuin Sley on jäsentensä summa niin on myös festarit ovat käytännössä osallistujensa näköinen. Eli se ns. virallinen linja ei millään tavalla määrittele tapahtuman opetusta tai henkeä.

Hesari teki festareista jutun kuulemalla muutamaa, varmasti ihan vilpitöntä pappia kuunnellen. Hyvään journalistiikkaan kuuluisi kaivella asioita hieman syvemmältä. Kuitenkaan Hesari ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä näin. Oli liian houkuttelevaa jatkaa vanhalla linjalla eli lyödä ja rikkoa. Pitäsiköhän lehden johdon vähän katsella ketkä ja miten kirkoon liityviä juttuja kirjoitellaan.

MNF ei mässäile sukupuolirooleilla vaan festari tarjoaa aidosti hyvän kokemuksen nuorille. Se on konservatiivisen liikkeen kädenojennus tälle kristikunnalle. Omat poikani ovat allergisia kaikelle fundamentalismille ja siitä huolimatta he haluavat joka vuosi Turkuun! Olisiko siis syytä kuunnella nuoria eikä näppylöitään hierovia teologeja jotka ovat kohdanneet käytävillä hilluneen trollin.

Meidän seurakunnasta lähdetään MNF:ään koska meillä on yksi Suomen fiksuimmista kirkkorouvista!