Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Isä ota lapsesi kotiin

Blogitaivaan yksi perustajista Heikki Hilvo on päässyt Taivaan kotiin. Heikki oli tulisieluinen ja lapsenuskoinen Jeesuksen todistaja. Heikki paloi evankeliumille ja hänellä oli evankelistan sydän. Sanat olivat Heikin miekka ja Pyhä Henki hänen kilpensä, voimansa ja happi jota hän hengitti.

Nyt Heikki on kotona ja saa katsella rakasta Jeesustaan kasvoista kasvoihin.


Jätä kommentti

Jumala pelastaa vain pahoja ihmisiä

Otsikko on hätkähdyttävä. Miten niin vain pahoja ihmisiä? Eivätkö hyvät ihmiset kelpaa Jumalalle? Millainen despootti Jumala on, jos hyvät ihmiset jäävät vaille kaikkea sitä hyvää, jota Jumala tarjoaa. Joutuvatko hyvät ihmiset kadotukseen vain siksi, että ovat hyviä?

Kuka on hyvä ihminen? Kukapa ei haluaisi olla olla hyvä? Osaamme helposti luetella ympäriltämme ihmisiä, joita me pidämme hyvinä. Äiti Teresa oli varmasti hyvä ja myös Desmond Tutu voisi tulla monen mieleen. Kun pohtii asiaa pidempään, alkaa nimiä putkahdella mieleen enemmänkin.

Ajan hengen mukaisesti voimme löytää myös sisimmästämme paremman version itsestämme. Kaikenlaiset elämäntapavalmentajat ja enkeliterapeutit tarjoavat palveluitaan hyvään hintaan. Voimme tulla hyviksi ihmisiksi kehittämällä itsetuntoamme ja eheytymällä ihmisinä. Itämaiset opit ja uskonnot johdattavat meitä paremman elämän tielle. Uushenkiset aatteet yhdistelevät sujuvasti erilaisia uskontoja ja elämän viisauksia johdattaen ihmisiä kohti onnellisempaa elämää. Synkretismi valtaa alaa Suomessa nopeammin kuin koskaan. Kaikki tavoittelevat ihmisen parasta ja tarjoavat tietä hyvyyden ja rakkauden lähteille. Mutta onko se tie pelastukseen?

Jumala pelastaa vain pahoja. Jumala pelastaa vain ne, jotka tajuavat oman asemansa Jumalan edessä ymmärtäen oman syntisyytensä. Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Jumala on aina heikkojen ja syntisten puolella, heidän, jotka ovat jo kadottaneet oman hyvyytensä . Heille Jeesus tarjoaa sovitustaan.


1 kommentti

Pietari

Kun Pietari raskaan yön jälkeen kuivasi verkkojaan hän vielä osannut aavistaa sitä muutosta, joka odottaisi häntä päivän lopussa. Jeesus, Joosefin ja Marian poika oli vieraillut hänen kodissaan ja parantanut anopin. Synagogassa Jeesus oli opettanut tavalla, joka oli jäänyt jokaisen läsnäolijan mieliin. Lisäksi hän paransi sairaita ja ajoi ihmistä ulos riivaajia. Ihmiset tulivat katsomaan ja kuuntelemaan Jeesusta sankoin joukoin. Nyt Jeesus oli tulossa rantaan ja kohti Pietarin venekuntaa.

Liekö Pietari kokenut velvollisuudekseen ottaa Jeesus veneeseen kun hän sitä pyysi, sillä tehtävä ei varmasti ollut mielusimmasta päästä. Veneen paikallaan pito oli varmasti työlästä. Anopin parantaminen ja keskustelut Jeesuksen kanssa olivat sytyttäneet Pietarissa ilmeisesti liekin, jota oli vaikea sammuttaa. Nyt sai Pietari olla aitiopaikalla kuuntelemassa Jeesusta.

Tilanne muuttuu oudoksi, kun opetuksen päätyttyä Jeesus ehdottaa kalastamisen jatkamista. Jostain syystä väsynyt ja tyytymätön Pietari suostuu kirvesmiehen pyyntöön, vaikka tietää ettei kalaa tule. Selvästi hän suostuu Jeesuksen mieliksi. Näin venekunta suuntaa siis takaisin järvelle. Pietari käyttää vielä tässä vaiheessa Jeesuksesta nimitystä (kreik.) epistates, joka merkitsee opettajaa mutta myös pomoa tai päällikköä. Aivan kuin Pietari haluaisi näyttää Jeesukselle että kuka tässä on kalastaja ja kuka vain leikkii pomoa. Siksi Pietari joutuu häpeäkseen tunnustamaan Jeesuksen mahdin, kun he saavat verkkoihinsa valtava saaliin. Tämä on ensimmäinen nöyryytys kovalle miehelle. Kalasaalista ei kuuluteta koko kylälle vaan apuvoimia viitoillaan paikalle, jotta uusi apaja ei paljastuisi. Tämä kertoo raamatuntekstin aitoperäisyydestä.

Pietarin silmissä kuva Jeesuksesta oli muuttunut pysyvästi ja nyt hän kutsuu Jeesusta Herraksi. Jeesus on lähestynyt Pietaria hänen ammattikunniansa kautta ja tavoittanut Pietarin sisimmän. Siksi raamattu kuvaa miten Pietari lähti suoraan seuraamaan Jeesusta. Toki kalat käsiteltiin ja verkot kuivattiin kuten ennenkin mutta sitä ei tarvinnut enää raamattuun kirjata. Voi olla että Pietaria puhutteli myös se, että Jeesukselle ei lottovoittomainen kalansaalis ollutkaan tärkeää. Jeesus olisi voinut ansaita omaisuuksia moisella taidolla mutta hän kiersi opettamassa Jumalasta. Siksi Jeesuksen kutsu puhutteli Pietaria enemmän kuin satumainen kalansaalis. Mitä muuta olikaan odotettavissa? Kun tutkii Pietarin ja muiden opetuslasten tarinaa, näkee miten he tasapainottelevat oman inhimillisyytensä ja Jeesuksen ihmeiden välimaastossa. Jollain tavoin se lohduttaa. Edes se että sai olla Jeesuksen seurassa ei taannut syvää ja harrasta uskoa eikä taivaallista voimaa. Opetuslapset olivat aivan samanlaisia kuin me.

 Usein me ihmisetkin pakenemme pois Jumalan edestä kun kohtaamme oman elämämme varjot. Haluamme pois valosta, joka paljastaa meidän pahuutemme, häpeämme ja rikkomuksemme. Pietari kutsuttiin kalareissulla ja tavallaan Pietarin matka päättyy kalalle. Tai niin hän itse kuvitteli. Raamatusta voime lukea kuinka ylösnoussut Jeesus kohtaa Pietarin Galileassa ”toisen Pietarin kalansaaliin” jälkeen syömässä Jeesuksen paistamia kaloja.

 Jeesus ja Pietari

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» 16Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» 17Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. 

Keskustelun alkaa siitä että Jeesus kysyy ensin Pietarilta että rakastatko sinä minua enemmän kuin toiset, Alkukielestä voimme lukea tuon kysymyksen myös toisin. Rakastatko enemmän kuin nämä, Alkukielen sana tutoon = nämä, on kreik. monikon genetiivin neutri, eikä viitta siis ihmiseen tai henkilöihin ja kysymys voisi kääntyä myös ajatuksena, että rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä kalat / työsi…

Jeesus kysyy kaikkiaan kolme kertaa Rakastatko sinä minua. yhtä monta kertaa kuin Pietari kielsi Jeesuksen.  Kaksi kertaa hän käyttää sanaa jota Pietari ei oikein näytä täysin käsittävän. Tuo sana on Agape joka merkitsee rakkautta jonka takia on valmis kuolemaan. Juuri jotain sellaista, jota Pietari oli vannonut ennen pääsiäistä, mutta jota hän ei kyennyt pitämään, vaan kielsi Jeesuksen ja joutui pakenemaan valtavan häpeän ja pettymyksen kanssa takaisin sinne mistä oli lähtenytkin. 

Kolmannella kerralla Jeesus käyttää rakkaus sanaa joka on Pietarille ja meille ihmisille armollisempi ja jonka Pietari pystyi ihmisenä täyttämään. Tuo sana on Filos joka on merkitsee syvää ystävyyttä ja ystävien välistä rakkautta, Toveruutta. Tähän on Pietarin helpompi tarttua koska hän itse käytti myös tuota filos-sanaa.

Keskustelu  ylösnousseen Jeesuksen kanssa muutti Pietarin elämän lopullisesti.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.» .Taas nuo Jeesuksen sanat Seuraa minua! 

 Nyt Pietari oli valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Nyt Pietari ymmärtää ja tietää kehen uskoo ja miksi. Kyse on suuremmasta ja isommasta asiasta, kyse on Pelastuksesta ja Taivaasta. Iankaikkisuudesta. Pietarin suunta kääntyy pois varjoista kohti valoa.

Nyt Pietari oli valmis Julistamaan ehdotonta Jumalan rakkautta ja rakkautta, joka antaa rikkomuksemme anteeksi olimmepa millaisia ihmisiä tahansa. Jeesuksen kautta ja takia mekin olemme Jumalan lapsia. 

Vasta ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muutti opetuslapset lopullisesti. Siitä kertoo eri perimätietojen kautta saatu tieto miten kaikki Johannesta lukuunottamatta kuolivat marttyyreina uskonsa tähden.

Siksi Jumala haluaa sitoa pelastuksemme ylösnousseeseen Kristukseen. Ylösnoussut Jeesus on kuoleman voittaja ja kantanut syntimme ja häpeämme. Sille uskolle, joka Pietarinkin muutti lopulta Ylösnousseen todistajaksi ja seurakunnan johtajaksi, Jeesus rakensi kirkkonsa

.


1 kommentti

Pietari, Paavali, Daavid ja minä

Mikä yhdistää meitä neljää? Oma hengellisyyteni on välillä kuin olisi vuoristoradassa. En millään kykene olemaan hengessä vakaa ja tasapainoinen uskovainen. Olen yksinkertaisesti liian levoton ja ylivilkas tyyppi, joka aloittaa projekteja ja tuskailee sitten niiden loppuun saatamisessa. Minulla on kutsu opettamaan raamattua ja kertoa hyvää sanomaa ihmisille, mutta välillä väsyn ja yritän paeta tuota kutsua kuin Joona. Koen, että oman seurakunnan toiminta on jokaiselle Kristitylle tärkeää, mutta itse en jaksa istua edes Jumalanpalveluksessa, koska se tuntuu kestävän ikuisuuden. Liturgia ei ole koskaan avautunut minulle ja koen sen kaavamaisena. Silti pidän Jumalanpalvelusta tärkeänä. Se edustaa seurakunnalle pysyvyyttä ja Jumalan edessä elämistä.

Koen olevani syntinen omien heikkouksieni kanssa. Rikon jatkuvasti Jumalaa vastaan kapinoimalla niin ajatuksin kuin teoin. Koen kelpaamattomuutta sananjulistajana ja siitä huolimatta Jumala ei päästä minua pois tuosta tehtävästä. Olen koko ajan Jumalan puhuttelussa ja koulutuksessa mikä on välillä äärimmäisen raskasta. Sen vuoksi kirjoittaminenkin on ollut vaikeaa.

Viime yönä kuuntelin Raamattuopiston Radioraamattupiiriä ja Eero Junkkaalan opetusta Pietarin lankeemuksesta ja koin ahaa elämyksen. Jos Pietari, kiellettyään Jeesuksen, kelpasi Jumalalle kaiken sen mokailun jälkeen, niin kai Jumalalle kelpaa tällainen tavallinen jamppakin. Yöllä aloin pohtimaan kaikkia Jumalan pyhiä miehiä ja tajusin, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän epäonnistujia ja jopa murhamiehiä. Paavali itse pitää itseään suurimpana syntisenä mitä on elänyt vainottuaan Jeesuksen omia. Daavid tappoi naisen takia ja varmasti kärsi teostaan koko elämänsä ajan. Jumala kuitenkin koulutti jokaista tehden heistä pyhiä Jumalan valtakunnan työhön.

Jumala vie meitä elämän syvään päähän, jotta oppisimme uimaan ja luottamaan. Jumala on mukana elämämme joka käänteessä, silloinkin kun lankeamme. Jos tunnustamme että tarvitsemme Jeesusta joka hetki, niin silloin Jumala voi kasvattaa meitä ja käyttää meitä täsmäaseina seurakunnassa ja yhteisöissä jossa elämme.

Meitä neljää miestä yhdistää se, että olemme ihmisiä jotka tavalla tai toisella riippuuvat kiinni Jumalan armossa.


Jätä kommentti

Raamatullisuus

Mitä on raamatullisuus? Olen kuunnellut Norvannon Jukan raamattuluentoja nyt kolmen vuoden ajan ja samalla opiskellut Risto Santalan ja Ilkka Puhakan tekstejä Raamatusta ja Jeesuksen vertauksista. Olen etsinyt eri tutkijoiden näkemyksiä ja tutkimuksia siitä millaista elämä on on ollut Jeesuksen aikana ja miten tärkeitä asioita opetettiin seemiläisessä kulttuurissa. Eli mitä Jeesuksen ajan ihmiset kuulivat ja ymmärsivät Jeesuksen opetuksista. Suomi on hyvin erilainen maa kuin Juudea 2000 vuotta sitten. Tavat ja kulttuuri oli hyvin erilaista. Siksi vaikka käännämme Raamattua sana tarkasti, voi joku sanottu asia tarkoittaa ihan eri asiaa kuin mitä ymmärrämme Suomenkielisestä raamatusta.

Kalevi Lehtinen kertoo miten hänen luokseen tuli kleptomaniasta kärsivä mies, joka oli katkaisut itse kätensä, jottei joutuisi helvettiin taipumuksensa takia. Raamatun kohta, jossa sanottiin, että oli parempi katkaista käsi, kuin joutua sen takia helvettiin, oli tullut liikaa kohti ja nyt mies ihmetteli, että miksi hän yhä halusi varastaa vaikka käsikin oli poissa. Tämä on äärimmäinen esimerkki raamatun väärin ymmärtämisestä. Mitä Jeesus siis tarkoittaa? Käsi ja käden työ tarkoittaa tässä ammattia, ei henkilökohtaista ominaisuutta. Raamatun ajan ihminen ymmärsi, että Jeesus puhuu ammatista, joka vie ihmisen väärälle tielle. Samassa vertauksessa puhutaan myös silmästä joka pitää repäistä pois. Tuon ajan ihminen tajusi että siinä puhutaan maailmankatsomuksesta ja ajatuksista joiden avulla ihminen katsoo mihin elämä johtaa häntä ja vääristä katsomuksista pitää luopua. Raamattu on täynnä kielikuvia, jotka ovat meille rationaalisille suomalaisille vaikeita hahmottaa.

Raamatullisuus tarvitsee opiskelua tuekseen. Siksi raamattua ei saa käyttää lyömäaseena vaan aitona raamatullisuutena voi pitää raamatun opiskelua ja sen lukemista.

Evankeliumi Jeesuksesta on silti selkeä. Jeesus kuoli ristillä sovittaen koko maailman synnit. Syntien sovitus tarjoaa yhteyden Isään Jumalaan, jos haluamme ottaa sen vastaan. Pyhä Henki lahjoittaa meille uskon Jeesukseen. Sitä ei meiltä riistä pois mikään, ei edes kompurointimme oman raamatullisuutemme kanssa.


1 kommentti

Iltanuotiolla Jeesuksen kanssa

Heikki aikoinaan kirjoitteli tänne iltanuotioista Jeesuksen ja opetuslasten kanssa. Itseäni on myös viehättänyt ajatus jossa mielikuvissa matkaan Jeesuksen seuraan kuuntelemaan häntä.

Meille suomalaisille nuotiotuli ja sen äärellä istuminen on jonkinlainen pyhä rituaali, jonka äärellä istutaan hiljaa tuleen tuijottaen ja vakavia puhellen. Tuli yhdistää ja sulkee sisäänsä sen piirissä istuvat. Syntyy yhteyden kokemus, jonka kaltaista on vaikea saavuttaa muualla. Nuotiolla voidaan olla epävirallisia ja -muodollisia ja sen varjolla kosketella toisen syviäkin tunteita. Itselleni ainakin tuli on elementti, joka herättää sielussa jotain, joka muuten jää piiloon. Liekö siihen syynä varhaislapsuuden kokemukset navetan keittiön padantulisijan edessä vietetyistä aamuhetkistä, kun hipsin paljain varpain läpi talvisen pihan ja kostean navetan lattian lämmittelemään tulen loimuun. Siitä oli hyvä seurata äidin touhuja navetassa ja rapsutella vasikoita. Siitä äiti sitten kantoi sisälle aamupalalle kun karja oli ensin saanut appeensa.

Itseäni kiehtoo Jeesuksen toiminnassa hänen opetuspuheensa ja vertaukset. Millaisissa tilanteissa hän ja opetuslapset pysähtyivät opettamaan ihmisiä ja millaisille ihmisille hän kulloinkin puhui. Me suomalaiset olemme melko säntillistä ja rationaalisesti ajattelevaa kansaa ja tunne hallitsee meitä vain kun rakastumme tai suutumme. Lähi-idässä ja seemiläisyydessä tunteet ovat aina pelissä ja siinä kun suomalainen tiivistää asioita kompaktiin muotoon siellä asiat rönsyilevät ja laajenevat kertomuksiksi ja tarinoiksi. Mitä tärkeämpi asia sitä enemmän siitä kerrotaan tarinoita ja vertauksia. Siksi Jeesus ja hänen aikalaisensa maalasivat opetettavista asioista ikään kuin kuvan kuulijoiden silmien eteen, jotta he ymmärtäsivät paremmin kuinka tärkeistä asioista oli kysymys.

Tämän vuoksi on tärkeää ymmärtää niitä olosuhteita ja sitä kulttuuria jossa Jeesus eli. Jeesuksen opetus vilisee kielikuvia joita emme voi ottaa kaikkea kirjaimellisesti vaan on ymmärrettävä niiden todellinen viesti ja sisältö sekä missä tilanteessa Jeesus kertoo. Koetappa kertoa Saharan asukille mitä on esimerkiksi hiihtäminen ja lumi tai jokin sanonta niihin liittyen.

Sunnuntaina sain olla opettamassa Voltin rukoushuoneella syysjuhlassa aiheena Laupias samarialainen. Lähes jokainen suomalainen tuntee vertauksen mutta kovinkaan moni ei muista missä tilanteessa Jeesus vertauksen kertoo. Lainopettaja joka aloittaa keskustelun tivaa Jeesukselta melko ylimieliseen sävyyn miten hän perisi Taivasten valtakunnan. Hän on varma siitä että hän täyttää lain. Siksi Jeesuksen vastaus vie hänet mahdottoman äärelle. Samoin käy rikkaalle nuorukaiselle jonka on mahdotonta myydä omaisuuttaan seuratakseen Jeesusta. Kuulijat haukkovat henkeään Jeesuksen puheita kuunnellessaan, koska heille kaikki on itsestään selvää. He ymmärtävät miksi pappi ei voinut pysähtyä vertauksen hakatun ja alastoman uhrin luo. Pappi olisi menettänyt rituaalisen puhtauden ja hänelle lain ohje oli ehdoton ja rakkaus ehdollista. Leeviläinen ei voinut taas tehdä enempää kuin mitä pappi. Jeesuksen kuulijat odottivat kertomuksen sankariksi todennäköisesti maallikkoa joita työskenteli myös temppelissä. Temppelissä työskentelevät ihmiset olivat palvelusvuorossa n. viikon ajan ja moni heistä asui Jerikossa ja siksi olikin käsittämätöntä, että Jeesus asetti kolmannen matkalaisen paikalle Samarialaisen miehen.

Laupias Samarialainen teki kuulijoiden mielestä mahdottoman teon kun hän pysähtyi auttamaan uhria. Samarialaiset, vaikka olivatkin sekakansaa, noudattivat myös Mooseksen lakia. Mies siis altistui samalla tavalla saastumiselle, kuin Juutalaiset. Samarialaiset eivät pitäneet Juutalaisista yhtään sen enempää kuin Juutalaiset heistä. laki oli kuitenkin ehdollista ja rakkaus ehdotonta. Vertaus on Jeesuksen vertauksista ainoa, jossa mainitaan paikan nimiä ja siksi Samarialaisen oletettiin tietävän, että uhri on tulossa Jerusalemista ja on matkalla Jerikoon, juutalaiseen kaupunkiin. Mies puhdistaa haavat öljyllä ja viinillä ja vie uhrin Jerikoon. Ei ole mitään näyttö siitä, että tuolla n.30 kilometrin erämaa taipaleella olisi ollut majataloa tai mitään muutakaan asutusta. Kaupunkiin tulee siis vihattua sekakansaa edustava mies mukanaan tajuton, alaston ja pahoinpidelty Juutalainen. Ennuste samarialaisen turvallisuudesta on siis huono. Mies hoitaa uhria yön yli ja varmistaa myös uhrin tulevaisuuden maksamalla hoidosta etukäteen pois lähtiessään. Muuten uhrilla olisi voinut olla vaikeuksia itse maksaa hoidosta. Hän olisi voinut joutua jopa majatalon isännän orjaksi.

Samarialaisen toiminta hämmästyttää kuulijoita. Hänen säälinsä on luihin ja ytimiin tunkevaa sääliä, samaa jota Tuhlaajapojan isä tunsi poikaansa kohtaan. Jeesus maalaa kuulijoiden eteen kuvan, jossa ihminen on säälin ja rakkauden tähden valmis hoitamaana ja uhrautumaan toisen puolesta. Emme tiedä kuinka samarialaisen kävi myös uhrin lopullinen kohtalo jää auki. Sen sijaan kuulijoiden eteen oli asetettu rima jonka ylittäminen oli mahdotonta. Heille oli asetettu vaatimus jonka oli mahdoton. Oli autettava niitäkin joita vihattiin. Meille tämä puhuu siitä miten hyljätty ja vihattu auttaa, hoivaa ja parantaa eikä jätä työtään kesken. Löydämme vertauksen ytimestä itsensä Jeesuksen ja hänen etsivän rakkautensa.


2 kommenttia

Ylpeys

Kesä on edennyt jo pitkälle heinäkuuta. Toipuminen talvesta ja alkukesän kiireistä sekä kuumuudesta on vienyt tovin. Kaikkea ei voi ”oksentaa” tänne, vaikka varmaan moni asia voisi olla rakennukseksi toisille, koska Jumala on kaikessa mukana. Olen aika levoton luonne ja pysähtyminen on välillä vaikeaa. Omien lasten kasvu aikuisuuteen on ollut melko rankkaa. Luopuminen on vaikeaa, vaikka yhteys heihin on hyvä. Ikävä on kova! Voin kuvitella millainen ikävä on taivaallisella Isällämme, joka päinvastoin kuin me maalliset isät, hän haluaa kerätä kaikki lapsensa turvaan omien kasvojensa alle. me maalliset isät odotamme että lapset lentävät maailmalle omien siipien varaan.

Olen huomannut kuinka kaiken alta paljastuu ylpeys, nyt kun on aikaa pohtia ja pysähtyä tutkimaan elämää. Huomaan kuinka tärkeää itselleni on tietyt asiat. Päästä puhumaan seuroihin ja majatalo-iltoihin. Saada oma nimi jonkun hengellisen staran viereen tilaisuuden mainokseen. Ylpeys, joka asuu minussa ja sinussa, estää usein meitä olemasta aito itsemme. Se vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja tapaamme kohdata toisia ihmisiä.

Ylpeys estää myös ihmistä löytämästä suhdetta Jeesukseen. Koemme että olemme ihan hyviä ihmisiä. Emme ole tehneet mitään niin isoa syntiä ettemmekö kelpaisi Jumalalle näinkin. Jeesuksesta puhuminen on jotenkin noloa ja koemme että minun Jumalani riittää. Meille riittää sellainen Jumala, johon voimme itse määrittää suhteemme.

Raamatun Jumala ja Jeesus ovat kuitenkin yhtä, Ilman Jeesusta meillä ei ole iankaikkista elämää. Kysymys synnistä on haastava nykyihmiselle joka ei hyväksy syyllistämistä tai muutakaan persoonaan kohdistuvaa painetta. Kuitenkin joka ihminen on Jumalan edessä tasa-arvoinen. Jokainen on tämän maailman tahraama ja syntinen ja tarvitsee siksi Jeesusta!

Muistan kuinka lapsena selasin vihkiraamattua, joka oli äidin yöpöydällä. Se oli pelottava kirja ja Jumala vaikutti kauhistuttavalta. Lapsen mieli osasi poimia sieltä vain ihmiselle pelottavia asioita. Laki jyräsi kaiken alleen ja Jumala kosti synnin. Luulen, että moni ihminen kokee raamatun samalla tavalla. Synti ja syntisyys pelottaa ja siksi on turvallisempaa pysyä erossa koko kirjasta. Vasta kun ihminen tajuaa ja nöyrtyy Jumalan edessä tunnustamaan oman heikkoutensa, hän kykenee pyytämään Jumalalta apua. Vasta silloin Jumalan armo ja rakkaus paljastuu ihmiselle. Siellä missä synti on suuri on Jumalan armo voimallisin. Silloin Jeesuksen sovitustyö ristillä ja sen merkitys selviää ihmiselle ja raamattu paljastuukin rakkauden kirjaksi. Jumalan henki tulee suomentamaan ja selventämään raamattua ihmiselle joka kääntyy Jeesuksen puoleen.

Näin myös ylpeys väistyy ihmisestä, kun hän ymmärtää tarvitsevansa Jeesusta omaan elämäänsä. Nöyrtyminen Jumalan edessä ei ole nöyristelyä vaan tarpeen ja kaipauksen tunnustamista. Aivan kuin pieni lapsi ihminen saa kaivata ja ikävöidä isää. Oman heikkouden ymmärtäminen kääntyy vähitellen vahvuudeksi kun Jumalan henki asettuu ihmisen puolelle lohduttaen ja vahvistaen luottamusta siihen että Jumala on sittenkin rakkaus.


1 kommentti

Mitä Jeesus opetti meille?

Edellisen blogin päätin ajatukseen Jeesuksen seuraamisesta. Siitäkin tuntuu olevan monenlaisia käsityksiä. Myös minulla. Mitä tarkoittaa Jeesuksen seuraaminen? Mikä ero on parannuksen teolla ja Jeesuksen seuraamisella vai onko siinä mitään eroa. Moni yhteisö tuntuu panostavan henkilökohtaiseen parannuksen tekoon ja mittaavan sen kautta kuka seuraa ja kuka ei. Mutta onko itseensä keskittyminen ja omien tekojen puntarointi, puhumattakaan toisten tekemisten puntarointi Jeesuksen seuraamista. Onko Jeesuksen seuraamista vain se, että heittäytyy kokopäivätoimisesti evankelioimaan. Pitääkö ihmisen täyttää jokin mitta ennenkuin hän oikeasti seuraa Jeesusta? Mistä on oikeasti kysymys?

Jeesuksen elämän keskeisin viesti meille on varmasti sovitus, jota hän tarjoaa meille oman ristinkuolemansa kautta. Paavali kehoittaa meitä hyväksymään armon osaksemme, ettei Jeesuksen uhri jäisi turhaksi. Jeesus pyytää meitä siis hyväksymään sovituksen ja sopimaan Jumalan kanssa, jotta meillä olisi yhteys Isään, Jumalaan. Tälle evankeliumille Jeesus haluaa, että perustaisimme oman elämämme. Mutta mitä se armahdetun ja sovitetun elämä Taivaallisen isän yhteydessä on? Jotta se selviäisi, on meidän otettava todesta lähetyskäsky ja asetuttava opetuslapsen rooliin ja seurattava Jeesusta. On otettava esiin Jeesuksen teot ja puheet raamatusta ja sovellettava niitä omaan elämäämme.

Lasten kanssa uskonnontunnilla pohdimme sitä millaisesta synnistä Jeesus puhuu raamatussa. Tarkastelimme asioita Jeesuksen keskeisimpien opetusten valossa ja tulimme siihen tulokseen, että eniten Jeesus puhuu teoista, jotka rikkovat ihmisten välisiä suhteita ja suhteemme Jumalaan. Ja näinhän se on, että Jeesus puhuu paljon siitä kuinka meidän tulisi rakastaa toisiamme ja myös itseämme. Tuossa maisemassa ylimpänä on aina Jumala, joka mustasukkaisesti haluaa ihmistä omaan yhteyteensä. Jumalan toiminnan keskeinen motiivi on pelastaa ihminen, jonka hän on luonut.

Jeesuksen keskeinen teema julistuksessa on Jumalan valtakunnan tulo ihmisen lähelle. Jeesus puhuu tässä itsestään ja siitä miten, hän korjaa ihmisen ja ihmiskunnan välirikon Jumalaan.

Jeesus opetti seuraajilleen Jumalan valtakunnan lainalaisuuksia ja itselleni ensimmäiseksi tulee mieleen se miten ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Kuinka köyhät ja pelastukseen kelpaamattomat saavat myös pelastuksen ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Kuinka ihmistä kutsutaan palvelemaan toisia ja asettamaan toisen etu oman edun edelle.

Opetuslapset ihmettelivät sitä miksi Jeesuksen oli mentävä pois, noustava ylös. Jeesus esittää syyksi Pyhän Hengen tulon maailmaan. Jumalan läsnäolon ja Valtakunnan todellisuuden sinetiksi ja takuumieheksi astuu Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki. Itselleni tämä tekee kolminaisuuden hieman helpommin ymmärrettäväksi. Pyhän Henki tulee kirkastamaan Jeesusta ja tekee Jeesuksen seuraamisen mahdolliseksi. Jumala tulee ihmiseen asumaan kun hän ottaa Pyhän Hengen vastaan. Voimme sanoa myös että otamme Jeesuksen vastaan. Pyhä Henki mahdollistaa sen, että Jeesus voi olla läsnä kaikkialla. Jeesus itse sanoo, että Jumala on Henki.

Lähetyskäsky kehoittaa tekemään opetuslapsia Jeesukselle eli Jeesuksen seuraaminen on opetuslapseutta. Luterilaisuudessa tämä on aika vähän puhuttu asia ja lähtetyskäsky koetaan vain kehoituksena viedä evankeliumia uusilla alueille. Se ei kuitenkaan ole koko totuus vaan kyse on jokaista Kristittyä koskeva asia. Jeesuksen seuraaminen on jokapäiväistä ja jatkuvaa toimintaa, johon mallia voi ottaa Raamatun opetuksista. Kuitenkin toiminta nousee siitä miten ihminen kokee armon ja mikä on hänen kutsumuksensa. Kyse ei ole taakasta, jonka Jumala laskee ihmisen harteille. Kyse on enemmän siitä, että Pyhä Henki vapauttaa ihmisen esteistä, katkeruudesta ja vihasta, jolloin hän pystyy palvelemaan toisia omasta halustaan.

Raamatun kokonaisilmoituksen valossa Jeesuksen seuraaminen on suhteen luomista Häneen ja suhteiden ylläpitoa toisiin ihmisiin. Jumalan rakkaus pääsee näin vaikuttamaan ihmisiin ja heidän elinympäristöönsä. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu Jumalan kasvojen edessä eläminen tavallisen arjen keskellä. Jumala ei aseta mittoja vaan jokainen saa kasvaa hänen edessään juuri sellaisena kuin on. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu ajatus, että ihminen on häilyvä ja epävarma mutta Jeesus ei päästä ihmisestä irti vaan voimme luottaa hänen ystävyyteensä. Jumalan toiminta ja hänen rakkautensa tekee ihmisessä sen työn mitä tarvitaan Jeesuksen seuraamiseen.


2 kommenttia

Mihin katosi armo?

Minun uskon sankarini on Pyhäkoulu Veikko omasta lapsuudestani. Hän istutti tietoisuuteeni ajatuksen, että Jeesus on hyvä paimen ja hän rakastaa minua. Taivaassa on joku, joka suojelee ja johdattaa elämääni oikeaan suuntaan. Pyhäkoulun sanoma oli selkeä. Jeesus rakastaa ja armahtaa ihmistä. Siinä armossa ei ollut ehtoja ja Jeesus ei käännä selkäänsä kenellekkään, joka tulee hänen luokseen.

Mistä sitten meidän aikuisten maailmaan tulee se ”mutta”. Mikä on se totuus, joka ajaa Jeesuksen ehdottottoman rakkauden edelle. Sillä kuulen usein sanottavan että Jeesus on rakkaus mutta hänellä on myös totuus. Mikä totuus? Mikä totuus voi olla ristiriidassa Jeesuksen rakkauden kanssa?

Tuo totuus vaikuttaisi sulkevan ihmisiä pelastuksen ulkopuolelle siitä huolimatta, että tunnustavat Jeesuksen. Viimeksi viime viikolla kuuntelin radio-ohjelmaa, jonka puhuja tuntui tietävän, että ihminen voi olla kirkossa ja puhuvan Jeesuksesta ja jopa käyvän ehtoollisella mutta hän ei silti välttämättä ole jollain tasolla elä Jumalan lähellä tai Jeesuksen vaikutuspiirissä? Mitä ihmettä?

Tällainen ajattelu perustuu siihen että ihminen omilla ponnisteluillaan voisi pyhittyä ja varmistaa näin, että hänen asenteessa olisi juuri sopivanlainen ottamaan vastaan Jumalan Pyhän Hengen ja hän itse voisi tulla näin synnittömämmäksi. Ikäänkuin koko kansan tulisi muuttua pyhää hyminää hyriseväksi hurskaaksi, arjesta vieraantuneeksi uskovien joukoksi, josta tavallinen ihminen haluaa varmasti pysyä kaukana.

Tällaisten uskovien Jumala on heikko eikä pysty pitämään Raamatussa olevia lupauksia siitä kuinka Jumala pelastaa ja lahjoittaa uskon ihmiselle. Kuinka Jumalan Pyhä Henki tekee työnsä ja kuinka Jeesus on sovittanut koko maailman ja armahtaa jokaisen joka tulee hänen luokseen. Jeesuksen luona ollaan syntisinä ja heikkoina. Jeesuksen luona ollaan koska me tarvitsemme häntä. Jeesus pelastaa olipa meidän asenteemme millainen tahansa. Jos me taakoitamme ihmisiä asettamalla ehtoja jonkin epämääräisen totuus-lausekkeen avulla, me asetamme ihmisiä lain alle ja tukimme näin yhteyden Jumalaan, koska he omilla ponnisteluillaan etääntyvät juuri siitä mihin he haluisivat ihmisiä tuoda, l. Jeesuksen lähelle.

Mikä on sitten se totuus, mikä kaikkeen tähän liittyy. Se on yksinkertaisesti se, että Jumalan ehdoton laki tuomitsee jokaisen ihmisen syntisenä kadotukseen ja vain Jeesus pelastaa ihmisen tuomiolta. Siinä pelastuksessa ei ole ehtolausekkeita. Ja Jeesus kertoo juuri tämän totuuden, koska hän rakastaa meitä. Jokaisen liha, luonnollinen olemuksemme on kapinassa aina Jumalaa kohtaan ja asenteemme on aina huono. Jumalan lahja Pyhä Hengen kautta on usko Jeesukseen ja sen vastaanottamiseen ei kysytä asennetta vaan kaiken sen kivun ja tuskan keskeltä ainoastaan sitä, että tahdonko pelastua ja ottaa vastaan sovitus. Jeesus sovittaa meidät kun vielä olemme syntisiä, kuten Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä. Siinä on se evankeliumin salaisuus ja totuus. Sitä ei voi pois ottaa kukaan asettamalla uusia vaatimuksia. Jeesus on hyvä paimen ja hän auttaa ja pelastaa. Lampaan osa on vain määkiä hädissään ja odottaa. Tällainen on Jumalan valtakunnan läheisyys ja Jeesuksen lähellä elämistä. Tavallisen ihmisen tavallista elämää armon varassa. Siitä heikkoudesta alkaa kulku Jeesuksen seurassa.


2 kommenttia

Jumala, Jeesus vai Pyhä Henki

Otsikkoni nousee keskustelusta ystäväni kanssa. Hän kertoi miten hänen Jumala kuvansa oli muuttunut ja tullut yksinkertaisemmaksi, koska hän ei oikein voinut pitää järkevänä kaikkea sitä mitä Raamattu opettaa ihmisille maailmankuvasta. Ongelmana oli se, että että tuo yksinkertaistettu Jumala kuva sisälsi käytännössä vain Jumalan hyvänä isänä, koska se oli tarpeeksi etäinen ja siksi suuri, että sen saattoi hyväksyä kaiken alulle laittajaksi ja elämää ylläpitäväksi hahmoksi, mutta ei puuttunut ihmisen arkeen kovinkaan aktiivisesti. Jeesus oli enemmän hyvä opettaja ja viisas mies kuin ylösnoussut ja henkiin herännyt maailmassa. Pyhä Henki sitä vastoin loisti käytännössä poissaolollaan, siihen hänellä ollut oikein mitään sanottavaa. Se mikä kiinnitti huomioni oli kuinka ihmisen järki ja taidot nousivat merkittävään osaan maailmaa selittävänä tekijänä.

Uskontunnustuksemme puhuu kolmiyhteisestä Jumalasta. Se ei arvota millään tavalla mikä näistä kolmesta persoonasta sinällään olisi arvokkain tai tärkein vaan kyse on siitä mihin uskomme. Uskontunnustus ei ole myöskään mikää rituaalinen väline uskonnon harjoittamiseen, kuten ei ole mikään muukaan Jumalanpalveluksen osa, vaan uskon isämme ovat halunneet varmistaa, muotoillessaan Messun osia, että uskomme perusta, oppi ei muuttuisi vaan uskossamme säilyisi todellisena se evankeliumi, johon uskomme. Kun sanomme että Kristus oli uskonnon loppu merkitsee sitä, että usko Jeesukseen pelastaa, ei tavat ja rituaalit. Jumalanpalvelus sinällään ei siis ole osa pelastusta vaan väline kiittää ja ylistää Jumalaa ja tunnustautua siihen mihin uskomme ja juhlia sitä viikottain!

Jumalamme on siis päätynyt siihen, että hän ilmoittaa meille itsensä Sanassa. Johanneksen evankeliumissa on minusta hyvä luomiskertomus, jossa evankelista kertoo aiheesta sopivan tiivistetysti nykyihmiselle, joka kipuilee oman järkensä kanssa. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli JUMALA, jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt ei ole syntynyt ilman HÄNTÄ. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. 1. Mooseksen kirja kertoo luomistapahtumasta ilmaisten kuka on kaiken takana ja mikä on ihmisen rooli tässä kaikessa.

Evankelista Johannes vahvistaa Jeesuksen olemusta Jumalana. Siksi sanomme, että Jeesus oli 100% Jumala ja 100% ihminen. Vanhan testamentin uhrikäytännöt taas vahvistavat Jeesuksen uhrin luonnetta ja ovat esikuvaa Golgatan tapahtumille. Ne ovat ikäänkuin Jumalan perusteluita, miksi Jeesuksen piti tulla maanpäälle ja miksi hän ei voi olla pelkästään ihminen. Jeesus ei voi olla vain ihminen, jonka Jumala jollain tavalla korottaa uudelle tasolle ja sitten hän uhrautuu ihmiskunnan puolesta. Vanhan Testamentin uhrit olivat viattomia, jotka kuolivat uhraajan puolesta. Eläin oli viaton ja lisäksi vielä pyrittiin löytämään virheetön eläin. Myös Jeesuksen tuli olla viaton alkuperältään eikä synninvaivaaman ihmiskunnan jälkeläinen. Tarvittiin aivan oikeasti Jumalan antama uhri. Siksi on tärkeää, että Kristitty pitää Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta historiassa tapahtuneena asiana eikä vertauskuvallisena symbolina uhrista jonka Jumala olisi nimennyt ihmisten joukosta.

Siksi on ymmärrettävä myös Pyhän Hengen rooli ja merkitys. Yksinkertaisimmillaan sanoisin, että Jeesus tulee Pyhän Hengen muodossa ja kohtaa ihmisen asettuen elämään hänen kanssaan, jos ihminen hyväksyy hänet vapahtajakseen. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen merkityksen ihmiselle ja lahjoittaa uskon pelastajaan. Pyhä Henki sitoo ihmisen seurakuntaan, josta rakentuu Kristuksen ruumis, jalat ja kädet maailmaan. Eli kun kohtaamme seurakunnan, tulisi meidän kohdata samalla Jeesus. Tämä mahdollistaa myös ajatuksen, jonka Jeesus itse esittää kiirastorstain rukouksessaan, että niinkuin hän on yhtä Isän kanssa niin mekin olisimme yhtä Jeesuksen kautta Isässä. (Joh 17:22-26)

Raamatun sanoman vastaanottaminen ja osin ymmärtäminen tapahtuu uskossa. Ihmisen oma rationaalinen ajattelu kompastuu helposti yliluonnollisiin asioihin, koska arkitodellisuudessa yliluonnollinen ei useinkaan ole näkyvissä. Kuitenkaan raamattu ei sulje pois sitä, etteikö Pyhä Henki toimisi samalla tavalla kuin apostoliseen aikaan. Oma kokemukseni on että Pyhä Henki toimii usein silloin kun omat evääni on syöty ja oma yrittäminen loppuu. Silloin Jumala saa tilaa. Ihminen ei itse siis voi toimia ”pyhänä henkenä” tai määrätä Jumalaa toimimaan.

Raamatun tekstit ovat ihmisen kirjoittamia mutta Pyhän Hengen inspiroimia. Kuitenkaan Raamattu ei ole tieteen oppikirja vaan kirja Jumalan olemuksesta ja tiekartta ihmisen pelastukseen. Raamattu ilmoittaa kuka Jumala on ja mikä on ihmisen suhde häneen. Se on pelastushistoriaa ja ikkuna Jumala todellisuuteen. Siksi kenelläkään meistä ihmisistä ei voi olla omaa Jumalaa. Kristinuskossa on vain Raamatun Jumala joka on muutumaton, ikuinen ja totinen kolmiyhteinen Jumala.