Blogitaivas

Tänään vietämme pitkää perjantaita. Kristuksen Jeesuksen tuskan päivää.  Minulle hiljaisuuden, ja rukouksen pyhää päivää. – Mielessäni pääsiäisvirret ja psalmit.

Ps. 30: ”Minä ylistän sinua, Herra, sillä Sinä Pelastit minut etkä sallinut viholliseni iloita minusta! Herra, minun Jumalani, sinua minä huusin, ja Sinä paransit minut. Herra, Sinä nostit minun sieluni tuonelasta, Sinä Herätit minut henkiin hautaan vaipuvien joukosta……

Sinä muutit minun murheeni Ilokarkeloksi, Sinä riisuit minun Surupukuni ja vyötit minut riemulla, että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, Eikä Vaikenisi! Herra, minun Jumalani Sinua minä ylistän iankaikkisesti!

Virrestä 511 kaksi viimeistä säkeistöä: Tie, valmis on, nyt tunnen sen ja lähden matkaan palvellen. Voin jakaa, minkä itse saan, rohkaista muita kulkemaan. Tie valmis on, ja päässä sen vastaus löytyy ikuinen, ja kerran ehjä ihminen Ylistää Tietä Kristuksen!

Siunattua pääsiäisen aikaa kaikkine pyhineen kaikille Jeesuksen ansiosta nyt oleville ja tuleville Herran palvelijoille ja pyhille Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä ”käsky” kuuluu:” Olkaa pyhät.

Efesolaiskirje 4

Miksi kiitän, miksi kirjoitan, miksi, miksi?

Mielestäni juuri nyt, juuri tänään(kin) ihmiset tarvitsevat jotain ikuista ja kestävää, niin kuin ovat aina tarvinneet. Siksi kirjoitan, siksi kiitän vaikka monen mieltä ahdistus ja suru painavatkin. Tänä aamuna mielessäni olivat Immi Hellenin runon ”Paimenpoika” sanat ja sävel. Ajattelin tulla sen tänne kirjoittamaan – lohduksi niille jotka potevat yksinäisyyttä. Mutta on parempikin sanoma. Tuo joka on otsikkona! Ensimmäisen Korinttolaiskirjeen 13 luku. Tahtoisin sen tähän kokonaan, mutta uskossa siihen että jokaisella joka tätä mahdollisesti lukee, on oma Raamattu niin en sitä kopioi. Ja löytyyhän se googlaamalla näistä koneistakin.

Tuon kirjeen ihanuus on niin valtava että sitä luetaan ts. luettiin ainakin ennen, vihkitilaisuuksissa kirkossa. Minun äitini vanhassa raamatunkäännöksessä on alustuksena/esipuheena seuraavaa:” Apostoli esittää rakkauden kaikkia lahjoja korkeammaksi, kuvaa sen jaloutta ja sanoo rakkauden yksin olevan ikuisen, mutta muiden lahjojen katoavaisia”! Ja näinhän on. Jatkan muutamalla jakeella lopusta:

”Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin, nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niin kuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan! Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme, mutta suurin niistä on rakkaus!” Niin, – kestävä ja ikuinen on Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan.

Vaikka Tapio aivan oikein kirjoittikin että elämme kirotussa maailmassa ja siltä voi näyttää ja tuntuakin,  ja se on myös Raamatun alkulehdiltä luettavissa Jumalan omina sanoina, niin ihmistä Hän ei kironnut vaan lahjoitti meille Vapahtajan omassa pojassaan. Siitä minä kiitän, siitä tahdon ”todistaa” Kaikkina aikoina ja päivinä, niin pahoina kuin hyvinäkin! Sillä se on ikuista.

Tuntuu vähän ”maalliselta” laittaa nyt tähän tuota alussa lupaamani runoa niin Pyhä on tämä Jumalan Sana.

Mutta me elämme tässä maailmassa jossa kaikesta huolimatta aina on jotain kaunista ja herkkääkin, kuten Jumalan luonto ja taiteet! Siksi kaikille yksinäisille pieni keromus pienestä paimenpojasta! Tämä runo on eri muodossa sanoitukseltaan kuin se jota lauluna lauletaan, mutta kauniita molemmin sanoin, niin kuin ihmiselämäkin. Ja runoilija oli uskova ihminen voi senkin lukea tästäkin runon tekstistä:

” Jäi toiset aamulla nukkumaan, kun otin konttini naulaltaan ja kiiruhdin karjoteille./ Mä kutsuin Herttaa ja Helunaa, ne seurasi torveni toitantaa, ja metsä soitteli meille./ Mä tunnen polkuja paljonkin, jo kesän karjaani paimensin, en konsaan eksynyt vielä. Mä tiedän ruohoiset syöttömaat ja ahonrintamat marjakkaat ja rannat siintävät siellä./ Kun eilen rauhassa karja söi ja pikku vuonaset leikkiä löi, ma poimin muurainta suosta, niin susi syöksähti laumahan, se sieppasi suuhunsa karitsan ja aikoi tiehensä juosta./

Sen kanssa ma silloin taistelin, sen kidasta pienoisen pelastin ja annoin sen äidillensä. Se Susi kättäni haavoitti, vaan olkoon se sille anteeksi, se oli kai nälissänsä./ On armas sunnuntaiaamu tää, se mielessä muistot herättää – nyt toiset on kirkkotiellä. Mä etsin kirjani kontistain, sen äitivainaalta muistoks sain – hän on jo tallella siellä./ Nyt metsä kirkkoni olla saa, voi täälläi palvella Jumalaa, mun urkuni kauniit soikaa! Mun Kirkkoni katto on korkeella, ja ystävä yksi on seurana, joka muistavi poikaa, paimenpoikaa”.

Herra on Hyvä tänäänkin, Hän on rakkaus ja armo Yli kaiken.! Siunattua sunnuntaipäivää!

Heräsin hitaasti, sydämessäni lepo, rauha ja ilo. Ei mitään kiirettä…

Ajattelin ihanaa eilistä iltaa, kun pastorini lähetti minulle postia, psalmeja tukuttain ja ihanan Raamatun kohdan Efesolaiskirjeestä.  Ajattelin yötä jolloin koin Jumalan puhuvan itselleni –  itsestään! Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä. Mitä se on tälle ihmeelliselle kolminaisuudelle ja meille maan ihmisille! On vain yksi Sana joka sitä yrittää kuvata ja se on käsittämätön Rakkaus! Ja edelleen ajattelin tätä aamua jolloin jäin sänkyyni rukoilemaan kaikessa rauhassa, levossa ja tyyneydessä, pitkästi ja ääneen.

Harvoin näin tapahtuu, mutta koin todellakin että minun Herrallani on asiaa. Rukoilin ystävien, tuttavien, sukulaisten ja koko maailman puolesta. Myös niiden jotka kärsivät nyt erityisesti joko ruumiin, sielun tai hengen puolesta. Kun sitten, aihe mielessäni tulin tänne koneelle kirjoittaakseni autuaasta aamustani ja kohtaamisestani Herrani kanssa…odotti uutinen joka vei hiljaiseksi ja hiljaisuuteen, mutta siitä ei ole lupa tämän enempää mainita. Jumala On, ja on Kaikkivaltias ja kaikkitietävä, toisin kuin me! Kaikessa kaiken Hän tietää parhiten.

Joka tapauksessa olen saanut kokea kaikenlaisia tunteita viime aikoina. Hätääkin ja epävarmuutta ja siksi ehkä sainkin viime yönä olla niin ”autuas”, eli onnellinen, näin maailman kielellä sanottuna. Aamun ensimmäinen laulu oli ja on, se jonka tänne loppuun kirjoitan. Ja aamun ensimmäinen Raamatun luku oli kirje efesolaisille! Oi, en muistanutkaan kuinka ihana se on! Rakas Ari pappini antoi illalla viimeiseksi läksykseni (ef.3.20) joka kuuluu/kuului (1938) seuraavasti:” Mutta Hänelle, joka voi tehdä enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa (jatkan loppuun):” Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta aikojen ja sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen.”

Sain tämän efesolaiskirjeen kohdan vastauksena kysymykseeni: kuinka rukoilla ihmisten puolesta, ihmisenä, kun ja jos ei voi tietää mikä on Jumalan tahto kunkin kohdalla? Hän, Ari, ”päästi minut pahasta” sanoen kauniisti että me voimme KANTAA ihmiset ja asiamme Jumalan eteen rukouksin! Voimme kantaa!- Jumala sitten tietää mitä tekee, ja voi kuinka kaunis ajatus ja voi kuinka se vapautti! Kantaa Tosiamme niin kuin meidän Herrammekin meitä kantoi ristillään ja kantaa perille asti kun laitamme uskomme ja toivomme Häneen!

Kun nyt olen tässä, niin tiedän itsestäni että me jokainen, lukiessamme Raamattua, löydämme sieltä juuri ne kohdat jotka tarvitsemme kun rukoilemme lyhyesti Jumalan johdatusta, ja vaikka emme rukoilisikaan niin kaikissa, tämän Raamattu nimisen kirjan teksteissä, on Pyhän Hengen läsnäolo. VT. on paljolti historiaa UT on tätä päivää ja tulevaisuutta –  näin yksinkertaistettuna. Joka tapauksessa kehoitan lukemaan, jälleen kerran Paavalin kirjeitä, myös kaikkien muidenkin UT:n kirjeet!

Ja nyt SE laulu. Sopii tähän aikaan ja kaikkiin aikoihin, lohduksi ja toivoksi elämämme matkalle, niin vaikeina kuin vähän helpompinakin aikoina. Ole siunattu näiden sanojen myötä, kaikesta huolimatta! Olet rakastettu niin kuin me kaikki josta todistaa Kirjojen Kirja ja Pääsiäinen!Ajatella että Jeesus kuoli äärettömän tuskallisesti ja silti rukoili pahantekijäinsäkin puolesta. Hän ei jättänyt ketään ulkopuolelle, tämä koskettaa minua syvältä. Hän rukoili kiduttajainsakin puolesta, kuollessaan, mutta nousi kuolleista meidän tähtemme! Kiitos, ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Amen

”Kirkas aamu pian koittaaa, jälkeen aikojen yön. Päivä varjot jo poistaa kautta Golgatan työn. Huomenkellojen soiton kaiku sielussa soi. Meille kertoen Voiton Jeesus, matkaamme toi. Taivas kotihin johtaa kaita elämän tie. Herra lastansa kohtaa, Kantain perille vie. Täältä katseeni nostaa Ylös vuorille saan. Sieltä sieluuni loistaa Valo taivahan maan.

Oi nyt Taivaisen Saaton, nään mä Ihmeellisen. Jeesus Nimessä Voiton saivat Voimallisen. Heidän kanssansa astun Maahan Kirkkauden. Silloin perille saavun. Joukkoon Voittajien!”

Kiitos Herra Armostasi, Kiitos Tulevaisuudesta ja Toivosta! Kiitos, Kiitos, Kiitos!

Metsän kallio näytti taskulampun valossakin synkältä. Onkohan sitä palaamassa nuoreksi, kun pimeät paikat välillä arastuttavat. Eivät kuitenkaan niin paljon, etteikö metsänreuna vetäisi puoleensa, kun päivän puhuri on tyyntynyt ja taivaassa on vielä muutama sävy.

Venus on loistanut viime iltoina kirkkaana, ja kuu on pullistunut taas puolikkaaksi. Otin metsänreunassa muutaman valokuvan. Kallionjärkäleistä ja taivaasta mokomasta, joka sittenkin ehti hukata sävynsä sinä aikana, kun tallustelin metsänreunaan. Mutta kun kaikki kolme sataa metriä tänne asti oli tultu ja arkuutta uhmattu, niin kuvattava oli taivaskin.

Kohta kävelin taas lähikujilla. Haroin taskulampulla pientareita ja kuulostelin. Kohta kantautuikin korviin pikkiriikkinen tuhina. Leskenlehdet olivat jo simahtaneet päivän tuulessa huojumisen uuvuttamina. Häiritsin niitä hetken valolla. Otin kuvan. Leskenlehdet eivät olleet moksiskaan. Toivotin niille hyvää yötä.

Sellainen oli iltakävely. Siihen kuului pieni pelko ja pieni ilo.

Nyt on ”tuhat ja yksi” asiaa mielessäni! Saa nähdä mitä tästä tulee? – Joka tapauksessa aamu on kirkas ja kaunis, valo aivan häikäisee! Ja auringonlaskut  ovat iltaisin värikylläisiä. Niitä katselen ihaillen/nauttien, kunnes pimeys laskeutuu. Olen vapaaehtoisessa karanteenissa ja aikalailla omissa oloissani kun he, jotka minua auttelevat ovat vuoronperään poissa jonkin taudin takia. On tietoa monesta eri viruksesta aivan  tavallisesta ”flunssastakin” jota itsekin poden. Otsikko ei kuitenkaan viittaa vain tähän aikaan/näihin päiviin, vaan itselläni olleeseen aikaan ja rauhaan lukea Jumalan sanaa!

Tosin otsikkko oli ensin ”Kun on turva Jumalassa” mutta yllättävän löydön jälkeen muuttui oheiseksi. Raamattu laatikostani kaivelin äitini vanhaa Raamattua ja samalla käteeni osui pieni, vanha kirjanen, aarre pimeyden kätköstä!  Jonkun 1700-1800 luvulla eläneen William J. Pattonin ” Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”! Sivuja 31 täyttä asiaa! Julkaisijana Raamattujen Lahjalähetys ry. 1970! Siitä lopussa.

Nautin näistä hiljaisista päivistä ja ajoista. Pari omaa lääkäriaikaa peruttiin pandemian vuoksi ja riskiryhmäläisenä vietän aikaa ikkunani ja Sanan ääressä! Olen lukenut Vanhaa Testamenttia ja seurannut Elian elämää joka on sykähdyttänyt jälleen sisintäni. En voi lakata ihmettelemästä kuinka on ollut mahdollista Jumalan kirjaan, Raamattuun, saada koko maailman kaikkeus ja taivaskin mahtumaan?! Mitään ei ole liikaa eikä liian vähän. Kaikki on, mitä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen!

Jumalan sana, kuinka siunaava ja ihmeellinen se onkaan. Osin VT:ssa rankka, niin kuin osin uudessakin, mutta oikeasti ainoa tarpeellinen ihmisen aikaa ja ikuisuutta varten tuntea ja tietää. Lukiessani näen ettei mitään todellakaan tapahdu tässä maailmasssa Jumalan sallimatta tai tietämättä. Aivan Kaikki on Hänen hallinnassaan! Tuo lasten hengellinen laulukin ”Kun on Turva Jumalassa” tuli juuri siksi mieleeni.

Meillä, Jumalan Lapsilla, ei ole mitään hätää, ei pelättävää minään aikana sillä vaikka esim. minä kuolisinkin nyt, kohta, tai vuosien päästä, ei minulle tapahtuisi mitään pahaa, josta Isä Jumala ei tietäisi tai vastaisi. Niin on kaikkien Jumalan lasten kohdalla. Aivan Kaikki on meille annettu Jeesuksessa Kristuksessa!

Tämä pieni kirjanen johon nyt palaan, on aarre yksinkertaisuudessaan! Kuinka toivoisinkaan että voisin sen tähän kopioida, niin te, jotka mahdollisesti tätä luette, näkisitte kuinka SANA on ikuinen ajasta aikaan! Jumala on, eikä Hänen sanoistaan katoa pieninkään piirto tässäkään ajassa! Liekö ajattomuudessakaan, paitsi että kaikki kirjoitukset ovat käyneet toteen!

Vanhan testamentin kuninkaiden kirjan lisäksi en pääse eroon nyt tästä kolossalaiskirjeestäkään, se on ihana! Toisen luvun alun selitys vanhemmassa käännöksessä sanoo:” Paavali kehoittaa omistamaan täyden ymmärryksen Kristuksessa 1-3 välttämään vietteleviä ihmisviisauden oppeja 4-5 ja vaeltamaan uudessa elämässä 6-15 takertumatta perinnäissääntöihin, jotka vain ovat varjo siitä, mikä Kristuksessa JEESUKSESSA on todellista”!

Pitkästi tulee, mutta jakeet, vaikka onkin kirjoitettu juutalaisille, niin myös meille 2: 13-15: Ja teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja lihanne ympärileikkaamattomuuteen, teidät Hän Teki Eläviksi yhdessä Hänen kanssaan, antaen meille anteeksi kaikki rikokset. Ja Pyyhki Pois sen kirjoituksen säädöksineen, joka oli Meitä vastaan ja oli meidän vastustajamme; Sen Hän Otti Pois ja naulitsi RISTIIN. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti julkisen häpeän alaisiksi; Hän, Sai heistä Hänen kauttaan VOITON RIEMUN”!

Ja vielä 3 luvun alkujakeista:” Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on Ylhäällä, jossa KRISTUS ON istuen JUMALAN oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä”!

Mutta palatakseni tähän pieneen kirjaani. Senkin sanoma on ikuisesti sama ja siunaava kuin tämän ajan Raamatunkin, vanhahtavasta kieliasustaan huolimatta. Tässäkin on koko kolminaisuus, ei puhettakaan muusta. Ja siksikään, en voi olla vielä palaamatta tähän  kirjaan: ”Syntien anteeksiantamus ja rauha Jumalan kanssa”!  Viimeisen luvun otsikko on ”Vaeltaminen Hengessä”/Tulemme Jumalan välikappaleiksi.”

Patton kirjoittaa: ”Me emme voi säilyä jatkuvassa riippuvuussuhteessa Kristukseen päivittäin ja hetkittäin, ellemme ole Täysin Armosta  riippuvaiset. Meidän pitäisi liittyä jäsenenä luotettavaan evankeliseen seurakuntaan tai kirkkoon, jossa julistetaan todellista väärentämätöntä evankeliumia. Meidän tulee osallistua sen tilaisuuksiin. ottaa osaa Herran pöytään niin usein kun siihen on mahdollisuus, eikä osallistua sellaiseen maailman menoon josta olisi haitallisia vaikutuksia.”

Tämän seurakuntayhteyden puutteen huomaa juurikin nyt! Muuten ei ole valittamista mutta uskon ystävien ja srk. elämän puute fyysisesti,  kyllä tuntuu ja osallistumisen arvo näinä ”puutteen aikoina” korostuu!

Hän, W Patton, suosittelee lukemaan Raamattua ahkerasti ja sanan ääreen hiljentyen! Myös raamatunlauseita selittäen kuinka tulla tuntemaan totuus ja kenen kautta! Korottaa Kristusta ja kertoo Raamatullisesti kuka ja millainen Kristuksemme on. Mutta kirjoittaa myös rakkaudellisesti Pyhästä Hengestä joka pyhittää, ja kääntää katseemme Jeesukseen, joka ainoana on elävä ja rakastava Vapahtaja/ Totinen Viinipuu ja kuinka voimme tulla ja olla oksastettuna Häneen. jne.

Varsinainen ensimmäinen selittävä kappale on otsikoitu. ”Miksi Kristityt ovat onnellisia” ja vastaus on 🙂 ”Heillä on syntien anteeksiantamus ja pelastusvarmuus” – jonka hän ymmärrettävästi Sanan mukaan selittää. Raamatullisia, Jumalaa ylistäviä, otsikoita riittää. Kuten: Jumala rakastaa kristittyjä ja he rakastavat Häntä/ Kristityillä on yhteys Jumalaan/ Kristityt ovat onnellisia katsellessaan päämääräänsä taivasta ja Kristityt ovat onnellisia kuollessaan.!”Kaiken hän selittää ja lopuksi kokoaa sanomansa raamatullisesti, otsikon alle ”neljätoista siunausta Kristuksessa” vedoten Sanan lupauksiin.

Lopussa on otsikko ”Raamattu” ja sen alla vielä useampi alaotsikko joista enää vain yksi: ” Pyhyys ja usko Jeesukseen:”Pyhittyminen on Jumalan Hengen työtä ihmissydämessä. Mutta kuinka Jumalan Henki sen suorittaa? ”Kääntämällä uskovan silmät katsomaan hänen elävää, rakastavaa Vapahtajaansa!” Viitaten mm. Room.7 luvun loppuun.

Jos jaksoit tänne asti ja se saa sinutkin lukemaan Jumalan ikuista sanomaa Raamatustasi ja rukouksen henkeen, jota nyt erityisesti koko maailma ja kaikki luomakunta tarvitsevat, olen kiitollinen ja Sinä olet siunattu!

”Minä Olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka On ja joka Oli ja joka Tuleva on, Kaikkivaltias”  Amen, Tule Herra Jeesus!  Jotain samaa tässä kaikessa kokemuksessa on kuin (älköön kukaan loukkaantuko) Lutherissa? Ja kaikissa joita ”pyhiksi” nimitetään, sen arvonimen mukaan jota Raamatun kirjoittajat Jumalan omista käyttävät. Ole siis sinäkin Jeesuksen Kristuksen ansiosta ja rakkauden tähden Pyhä! Ole siunattu!

Olin mielessäni päättänyt, uupumuksen kourissa, että pidän taukoa tämän ”taivaan” kanssa, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan ja oikein runsaastikin vielä. Vähän huvittaakin tuo kolmen kommentin rimssu, ellei Tapio ole sieltä jo toista ja kolmatta poistanut? Sitä ei tästä nyt näe. Mutta asiaan.

Olen selaillut postejani ja myös Seurakuntalaisen sivuja jne. Ollut erään sisaren kanssa kirjeenvaihdossa ja istunut istumistani tämän koneen ääressä, nyt olisi levon vuoro, mutta! Kaikista näistä ym. johtuenko mielessäni on soinut vanha hengellinen laulu, sen näkyy tehneen Rafael Öhberg (1904-1954) aika nuorena siirtynyt pois tästä elämästä. Tässä laulussa on 4 säkeistöä ja se on vanhassa ”Hengellisessä laulukirjassa”. Virtenä sitä ei liene?.

Mutta sitä ennen, minua on myös mm. aamuisten kirjeideni ja koko tämän nykyisen korona ajan vuoksi, puhutellut myös se kuinka nopeasti ensimmäiset opetuslapset lähtivät Jeesuksen pyynnön kuultuaan hänen mukaansa. Esimerkkinä Matteuksen evankeliumista 1.- Jeesus jätti Nasaretin ja lähti Galileaan. Kun hän kulki Galilean järven rantaa hän näki veljekset Simonin (Pietarin) ja Andreaan hänen veljensä heittämässä verkkoa järveen ja vain, sanoi heille ”Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia”! Ja niin he heittivät verkkonsa ja lähtivät Jeesusta seuraamaan!  Jeesus kumppaneineen, jatkaen matkaa, kutsui edelleen veljekset Jaakobin ja Johanneksen jotka myös jättivät sekä isänsä, verkkonsa että veneensä Jeesusta seuratakseen.

En tiedä mitä tämä muille puhuu ja todistaa mutta minulle tämä on itsellenikin totta! Vaikka siitä ei saisi puhuakaan. Miten todella voimallinen voikaan olla Jeesuksen kutsu seurata häntä. Se voittaa kaiken tässä maailmassa, ei ole vertaistaan. Kutsu on niin vahva ja suorastaan silmänräpäyksellinenkin joissakin tapauksissa, sekä omalla kohdallani että myöhemmin monen muunkin kohdalla. Enkä minä voi olla siitä puhumatta. Koska se on tapahtunut ja totta!!!

Jeesuksessa on sellainen Voima ja Väkevyys ettei siitä sanoin voi kertoa koskaan täydellisesti, eikä liikaa. Maailma ja ihmiset, jotka eivät ole Jeesuksen kutsua samoin kokeneet, voivat ja saavat olla mitä mieltä tahansa. Minulle se on kuoleman ja Elämän kysymys ja totuus. Ja kuinka tahtoisinkaan kaikkien maailman ihmisten saavan sen vielä kokea ennen kuin aika loppuu, ja uusi alkaa.

Jumala on rakkaus joka uhrasi oman poikansa. Rakkaus joka kohtaa ihmisen täydellisesti Jeesuksessa. Hän tuli, oli ja ON! Voin yhtyä Rakkaan kirjani sanoihin esim. Ps. 51:12-14 Siinä pyydetään ja minäkin pyydän Jumalalta:” Luo minuun puhdas sydän ja anna minulle Uusi Vahva Henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois (koskaan) Pyhää Henkeäsi! Anna minulle jälleen Autuutesi Ilo, ja Tue minua Alttiuden Hengellä!”

Ihana, Ikuinen Jeesus! Ylistys, Kiitos ja Kunnia Sinun Nimellesi! Sinä Pyhä ja vanhurskas, Sinä Pelastaja ja Vapahtaja yli kaiken, Maan ja Taivaan!

”Oi Herra, valtaa mun sydämeni, se synnin saastasta puhdista, mä että voisin SUN Sanaas Kylvää, ja Veren Voimasta kertoa. Nyt sulle tahdon mä kaiken antaa, ja pyydän Pyhitä huuleni. Suo Hengen Liekin mua kosketella, niin Sua Kiittelee kieleni.

Myös käten Herra, mä Sulle annan. Ne tahdon työhösi uhrata. Suo kärsivälle mun apu tuoda ja lientää Kuumeisen tuskia. SUO Armo mulle, niin että aina mä Rauhan viestiä viedä saan. On sielut synkässä synnin yössä OI, Auta Sulle ne Voittamaan!”

Ja vielä Paavali, raka, kirjoittaa Roomalaisille:” Sillä, minä en häpeä evankeliumia; sillä SE ON  JUMALAN VOIMA ,itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle. Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy Uskosta Uskoon, niin kuin kirjoitettu on:” Vanhurskas On Elävä Uskosta!” (Room.1:16)

Herra armahda meitä. Kiitos että jäät olemaan kanssamme Pyhän Henkesi vuodattamalla! Herra, siunaa ja varjele meitä kaikkia nyt ja elämämme loppuun saakka. Aamen.

Istun mummolan piha-aitassa ja kuuntelen hiljaisuutta. Yksin on hyvä olla juuri nyt. Mutta kaikki eivät nauti yksinäisyydestä. Tuhannet ihmiset ovat eristettyinä ja piilossa maailmalta. Pelko kaivaa heidän sisintään.  Yksinäisyydestä on tullut heille elämänehto ja vakuutus. He joutuvat elämään etäelämää. Joillekkin tilanne on uusi mutta liian monelle tämä on jo tuttua. Liian moni on harjoitellut tätä vuosikaudet omissa yksiöissään kaukana sukulaisista, jotka eivät enää edes muista heidän olemassa oloaan. Naapureille he ovat näkymättömiä ja kaduilla kiire ajaa heistä ohi. He eivät ehdi rollattoreillaan ja kävelykepeillään nykymaailman vauhtiin.

Nyt maailma ja kiire on pysähtynyt ja kulkee heidän tahtiinsa. Huomaammeko nyt heidät, kun he ovat poissa katukuvasta ja rappukäytävistä. Jospa maailma oppisi kulkemaan välillä heidänkin vauhtiaan. Oppisimme tervehtimään ja kyselemään kuulumisia ja tarttumaan auttavalla kädellä heidän elämäänsä. Jospa maassamme olisi vähemmän etäelämää kun tämä kaikki on ohi ja aurinko taas paistaa.