Blogitaivas

Jätin hiukan kesken eilisen tekstini, kun ajattelin ettei tule liian pitkästi! Mutta Voi olla että joku muukin, kuin minä, on joskus ihmetellyt miksi Jumala Kaikkivaltias ja kaikki tietävä loi tämän maailman ja siihen niin vajaan ihmisen? Mutta tuo sanl. 8 antaa siihenkin vastauksen ja sitä vastausta on koko Raamattu. Kaikkein kauneimman osion tuosta luvusta 8 jätin jokaisen itsensä luettavaksi, mutta tänä kauniin kirkkaana aamuna päätin jatkaa, se niin polttaa sydäntäni.

Edellinen teksi päättyy maailman luomiseen mutta jatkuu ihanan suloisesti:” jakeet: 30-35

”Silloin minä Hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja  ja leikitsin Hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin Hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat IHMISLAPSET! Siis te lapset kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni…Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.!

Jumalalle olisi riittänyt, kuten Jeesuksellekin ja Pyhälle Hengelle, se sanomattoman ihana suhde joka heillä/hänellä oli. Mutta niin kuin tuossa sanotaan, Jumala tahtoi luoda ihmisen ja Hän päätti niin, koska Hänen, ja koko kolminaisuuden ihastuksensa olivat ihmislapset.!

Minut tämä johtaa juuri siihen miksi Jeesuksen piti syntyä ihmiseksi ja kuolla meidän tähtemme!

Siksi, että taivas ei olisi tyhjä vaan siellä olisimme me kaikki jotka uskomme, yhdessä iloitsemassa ikuisesti. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja tässä suhteessa moninkertainen. Me olemme Jumalan luomistyön ilo. Ja kun Hän luo uudet taivaat ja uuden maan, täydellisyys palaa täyteen ihanuuteensa.

Josta roomalaiskirjeessäkin kirjoitetaan. Luku 8:”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

 Ja jatkaa jakeessa 18:” Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin! Sillä luomakunnan harras ikävöiminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan- kuitenkin toivon varaan! Koska itse luomakuntakin on tuleva vapaututetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan Lasten kirkkauden vapauteen.”

Edelliseen tekstiini liittyen ajattelin eilen, ja tänäänkin vielä, että kaikki mitä me ihmiset kaikkina aikoina olemme tahtoneet tietää, on meille sanassa kerrottu, JOS vain Uskomme Jumalan Sanan! Sen takia on tärkeää että sitä kaikinpuolin esillä pidämme ja sellaisena kuin se kirjoitettu on! Vaatipa se meiltä mitä tahansa. Olen lukenut Paavalia ja se aina vaan saa ihmettelemään kuinka hän kaiken kesti, eikä kieltänyt Herraansa!

Johanneksen ilmestyskirjan lopussa on edelleenkin tärkeä viesti joka sopii tällekin ajalle, kuten kaikki mitä Raamatussa Jumalan sanana on kirjoitettu. Vain lopun 3 jaetta ja lopputoivotus:

”Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan  profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.

HÄN joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian” Amen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa! Amen!

Luontokin on tänä aamuna kirkkaudellaan todistamassa Jumalan hyvyydestä, pitkämielisyydestä ja rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Siunattua sunnuntaipäivää kaikille ihmisille ja kaikille luoduille, taivaan linnuillekin! ❤ Herra meidän kanssamme.

”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on!” Amen ja Halleluja!

Tämän todistaa koko Raamattu, mutta kohta on siis, niin kuin ”jokainen” tietää Johanneksen evankeliumin 3 ensimmäistä jaetta. Minua itkettänyt tänä aamuna ja edelleenkin. Kiitos Jumalalle!

Pakko myöntää ettei ilman yllämainittuja jakeita minullakaan olisi mitään sanottavaa, koska en olisi olemassakaan. Eikä muutenkaan! Sillä: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt”! Minulle ei ole olemassa evankeliumeista rakkaampaa kuin tämä, jonka lienee Johannes Sebedeuksen poika on kirjoittanut, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.

Tätä evankeliumia olen aikoinani hallinnut ulkolukunakin, niin se on rakas. Mutta kun tuli tämä, anteeksi vaan, vesitetympi painos niin sitä en enää opi ja samalla vanhakin unohtuu joiltain tärkeiltäkin osiltaan. Vanhat käännökset ovat minulle, minun raamatuissani, jo liian pienellä tekstillä painetut ja se hankaloittaa asiaa. Mutta Jumala ja Hänen Sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

Sananlaskujen kirjassa, edellä mainitun lisäksi, mm. on myös aarteita! Sen 8 luvussa otsikkona on ”Viisaus, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kutsuu ihmisiä luokseen”! Se On Ihana. Lainaan, jakeesta 19 lähtien:

”Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta. Minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa. Antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täytääkseni heidän Aarrekammionsa. HERRA  loi minut töittensä Esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

IANKAIKKISUUDESTA MINÄ OLEN asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kaikkia kukkuloita, synnyin minä. Kun Hän ei ollut vielä tehnyt maata, eikä mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan, Kun Hän taivaat valmisti, OLIN MINÄ SIINÄ, kun Hän veti piirin syvyyden pinnalle…..jne.

Tämä Kaikki todistaa Jumalan Sanan ikuisesti todelliseksi kaikkine tapahtumineen ja Jumalan sanan alusta loppuun saakka. Vieläkin pidemmästi tuo luku 8 Snl. jatkuu! Jos jonkun lukijan mielenkiinto heräsi sen voi, – ja kannattaa lukea omasta Raamatustaan!

Niin, että turhaa on spekulointi maailman synnystä ja kaikkeen siihen liittyvästä. En siitä sen enempää ala ”kiivailla” jokainen päättäköön itse mihin ja kuinka uskoo. Minä olen kuitenkin saanut armon, uskoa Jumalan kirjoitettuun ja ilmestyneeseen sanaan ja Sanaan. Ja vielä kerran: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Eli Hän Jeesus Kristus, maailman Valo, ihmiseksi syntynyt Jumala!

Tulisi pitkästi jos kirjoittaisin tähän samaan vielä Johannes kastajasta, joka on minulle, yksi näistä rakkaimmista henkilöistä joista Raamattu kertoo. Hän, Johannes Kastaja ikäänkuin samalla tavalla Valittu tehtäväänsä kuin Jeesus, mutta vain hetkeksi ja ihmisenä. Niin kuin olivat kaikki muutkin, ainakin kutsuttuja Jeesuksen todistajiksi, jos ei aivan jokainen valittu, (kuten Juudas Iskariot ?) jotka tässä suuressa sanomassa meille ovat kirjoittaneet elämämme tärkeimmästä asiasta ja ihmisestä joka oli ja on Myös Jumala.

Rakas Johannes Kastaja, valittu todistaja kertoo Hänestä, Jeesuksesta, niin kauniisti ja itsensä unohtaen ja syrjään pannen kuin vain valittu ja kutsuttu tehtäväänsä voi! Taas liikutun kun ajattelen kuinka äärimmäisen kaukana, me tämän ajan ihmiset, Jeesuksen lähipiiriin kuuluneista henkilöistä olemme! Vaikka, Johannes Kastaja lähettikin kysymään itseltää Jeesukselta, onko Jeesus hän, joka  oli ennustettu ja tuleva. Kuinka kiitollisia me saammekaan olla kun meillä on sana ja Sana, ikuinen ja muuttumaton!

”Ihmeinen Jeesus, kuningas Herra, Eloni annan käteesi Sun. Pelastustyöstä iloitsen aina. Verellä ostit vapaaksi mun. Synnit on poissa, ihmeiden ihme! Saastainen lunta valkeempi on. Jeesus on sielun Valtias suuri. Kiitos nyt Hälle kaikukohon. Sinua Jeesus, seurata tahdon. Sinua yksin rakastan ain. Tietäsi johda kirkkauteesi, Tietä mi vie mun taivohon vain. Kaupunki kaunis kerran kun aukee, Jeesuksen siellä nähdä mä saan. Uudeksi silloin minäkin muutun. Ylistän Herraa mä ainiaan Ihmeinen Jeesus, ihmeinen Jeesus, Kallehin aarre sydämeni! Ihmeinen Jeesus, Ihmeinen Jeesus, Sinulle  Soikoon Kiitokseni”

” Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat Hänen Nimeensä,…” (Joh.1:12)

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä ja koko Suomen Kansaa, ja kaikkia maailman uskovia ja kaikkia niitä, jotka Herran kutsusta Hänen elopelloillaan uskolliseti työtä tekevät!!!

Kaimani kommentoi edellistä blogiani ikäänkuin jatkaen ajatusta siitä, mitä sitten kun olen Lunastajani lunastama.

Ruutin kirjasta käy ilmi että lunastaessaan Noomin miehelle kuuluneet maat ottaen Ruutin samalla puolisokseen hän saa kaupankäynnistä kengän todistukseksi tehdystä sopimuksesta. Ruut on tärkeä henkilö, koska hän on Marian esiäiti. Ilman tätä tapahtumaa olisi Jeesuksen sukupuu katkennut.

Booaksen ja Ruutin rakkaustarina vaikuttaa raamatussa pikku kirjalta, ikäänkuin kuvauksena millaista oli elämä Juudeassa. Kuitenkin Booas sukulunastajana on kuva Jeesuksesta ja kirja kuvaa sitä rakkautta, jolla Jumala rakastaa ihmistä, sinua ja minua.

Alttiuden kengät joista Tapio52 puhuu on hyvä verranto, todellakin. Booasta voisi kuvata altiiksi, kun hän täytti oma tehtävänsä lunastaessaan ja pelastaessaan Noomin ja Ruutin köyhyydeltä.  Ruutin kirja kertoo myös siitä miten köyhyys ja kurjuus voivat olla Jumalan keino toteuttaa oma, ihmistä suurempi suunnitelma. Suunnitelma lunastaa koko ihmiskunta kuolemalta. Lieko tässä sattumaa vai ei mutta kun luet kertomusta Ruutin kirjasta niin huomaat, että Booas saa lunastuksen merkiksi kengän.

Olen kahlannut koko syksyn ja talven sydämen näitä Vanhantestamentin kirjoja ja kaikkialla törmään Jeesukseen ja Jumalan suunnitelmaan. Jumalan suuruus ja Jeesuksen kuninkuus ikäänkuin peittää kaiken alleen. Myös sen maailman jossa elämme.

Siksi Kaimani esille tuoma ajatus alttiuden kengistä on tärkeä. Kun Jeesus lähettää meidät maailmaan opettamaan ja tekemään hänelle opetuslapsia. Olemmeko valmiita siihen. Vai onko meillä muuta tekemistä?

Mitä merkitsee olla altis. Vain muutama prosentti kristityistä omaa evankelistan kutsun. Se tarkoittaa sitä että he voivat vaivatta puhua Jeesuksesta missä vain ja kenelle vain. He uskaltavat tahrata kenkänsä ja nuttunsa viedessään evankeliumia sinne minne me muut emme edes haluaisi mennä. Mutta Jeesuksen käsky koskettaa jokaista kristittyä joka uskoo Jeesukseen. Ja voiko muullaisia kristittyjä ollakkaan?

Jokainen voi olla altis omassa ympäristössään. Kantaa ristiä ja tunnustaa Jeesusta. Rukoilla ja ystävystyä ihmisten kanssa ja olla heille sellainen kuin Jeesus oli. Kantaa ihmisten taakkoja ja loistaa näin Kristusvaloa. Olla siunaukseksi ihmisille. Näin jokainen voi voittaa ihmisiä vähitellen Jumalan puolelle. Jeesus ei luvannut omilleen mitään lomamatkaa tässä ajassa. Alkumatka tulee olemaan taisteluja täynnä. Mutta vain alku. Iäisyys on sitten eri tarina. Sitä odotellessa.

Loi Jumala, taivaan ja maan.

Ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä, ja Jumalan Henki, liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi:” Tulkoon valkeus”. Ja valkeus tuli! Ja Jumala näki, että Valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä! (V.T. -v.33)

Kuinka rakastankaan tätä totuutta, Jumalan Sanaa ja kertomusta siitä kuinka kaikki alkoi ja – mihin kaikki loppuu. Ja mitä kaikkea tässä välissä tapahtuukaan. Mikä on kaikkein tärkeintä kaikille ihmisille tietää ja uskoa. Kiitos Jumalalle!

Kun koettelemukset tulevat, ovat, ja jäävät itse kunkin elämään, niin Usko ja Toivo ovat Sanassa. Lihaksi tulleessa Kristuksessa Jeesuksessa, Vapahtajassamme, joka voi ihmistä ymmärtää ja auttaa. Tietäen oman kokemuksensa perusteella ihmisen osan, rankimman jälkeen. Emme helpolla pääse, sitä ei meille ole luvattukaan, mutta turvamme on Ikiaikojen Jumala. Tuntui ja näytti miltä hyvänsä.

Mutta meidät ihmiset on tarkoitettu myös toisiamme varten. – En usko että Jumalan sanomana, luotuaan Aadamin, ettei ihmisen ole hyvä olla yksin, tarkoita ainoastaan sitä ihaninta suhdetta, joka voi parhaimmillaan, syntyä miehen ja vaimon välille vaan myös kaikkea muuta. Kuten ihmisen ja Jumalan välistä suhdetta ja suhdetta uskovina toisiimme.

Tämä maailma ja sen henki on vastaan kaikkea tätä, siinä on se taistelun paikka, joka uuvuttaa. Siis kaiken muun lisäksi, joka henki, tässä ajassa ja maailmassa vaikuttaa ja on syntiinlankeemuksesta lähtien vaikuttanut. Uskovina me joudumme ahtaalle, mutta jos emme joudu sotimaan yksin, me saamme voiton Herramme avulla ja Pyhän Hengen kirkastaessa Jeesusta Kristusta.

Sanoihan Jeesus itsekin: ”Maailmassa teillä on ahdistus, mutta olkaa turvallisella mielellä Minä Olen voittanut maailman.” Niin. Silloin kun on todella ahtaalla, toivoisi vahvaa, kaiken voittavaa tunnetta vahvasta uskosta, joka voi vuoria siirtää, mutta pääasiassa se ei mene niin. Ei ainkaan tämän kattoni alla. Se on surullisista surullisinta. Uskoa koetellaan ja kestävyyttä, mutta on vain riiputtava Herrassa kiinni. Ja ennen kaikkea Sanassa. Ei ole muuta Tietä.

Pitkä ”alustus” sille ajatukselle mikä aamulla tuli mieleeni kun tulin katsomaan, onko tällä taivaalla jotain uutta!? Tämäkin ”Taivas”on, ainakin minulle se yksi ”taivaan ikkunoista” jonka kautta paljolti elän. Minusta on ollut ihanaa, kun nyt joukkojemme vähettyä jotkut ovat jaksaneet kaivaa entisiäkin kirjoituksia esiin! Kiitos siitä!

Alussa, täällä oli monta hyvää kirjoittajaa ja vilkasta keskustelua mutta sitten tuli tämä ”koneaika,” jonka syyksi taidan aikalailla usein kaiken sen vyöryttää  mikä itseäni rasittaa!? Ehkei elämä koskaan ole ollutkaan helppoa tai toisenlaista, jos vaikka historiaa tai Raamattua lukee. Ihmiset aina samanlaisia, ajat vaan muuttuu ja tavat, mutta muuten ihminen ei.

Joka tapauksessa uskon syvästi että elämme aina vain lähempänä Herramme paluuta. Ja niitä profetioita joita saamme Jumalan sanasta lukea. Kukin lukee niitä joko pelon, tai toivon varassa. Meille, jotka uskomme Jumalan sanan on annettu aika tehdä kukin paikallamme, Jumalan johdatuksessa ja niissä mahdollisuuksissa jotka itse kullakin on työtä, Jumalan Valtakunnan hyväksi. Saarnaamalla Sanaa ja mikä vaikeinta, rakastamalla lähimmäistämme, niin että emme pelkäisi tuoda Herraa Jeesusta Kristusta ihmisten Vapahtajana ja Pelastajana esille. Tavalla tai toisella. Ryhtymättä kuitenkaan väittelemään asiasta.

Jumala on ainoa joka pystyy ihmisen sisimmän muuttamaan. Se ei kuitenkaan vapauta meitä vastuusta, mutta antaa levon yrittämisestä. Minä uskon Jumalan johdatukseen ja rukoukseen. Rukoilla voi vaikka kuinka paljon, mutta ihmisten kohtaaminen on sitten jo toinen asia. Siihen tarvitsemme viisautta ja näkökykyä. Sitä voimme todellakin rukoilla että meillä olisi näkevät silmät ja kuulevat korvat, myös toinen toistamme varten. Ihmisen kaipuusta ihmisen luo, lauletaan jo eräässä vanhemmassa iskelmässäkin! Ihmisellä on ikävä.

”Sillä kaikilla ihmisillä on Ikävä päällä maan” kuten Kaarisilta runossakin mainitaan. Perusikävä, joka juontaa juurensa alun lankeamisesta. Ikävä, joka todellisuudessa ja kaikkein perimmältään on Jumal´ikävää. Jolle lähimmäisten tuen ja uskon yhteyden pitäisi kuitenkin antaa lohtua ja tukea tämän maallisen matkan ajan. Muistetaan toisiamme hellyydellä. Samassa veneessä ollaan maailmassa, mutta myös Jeesuksen kanssa.

Pitkästi tuli, mutta tahdon vielä lopuksi laittaa psalmin 8 jakeet alusta loppuun ja erikoisesti 4-7 ja 10. Alun teksti sanoo: Luoja pitää huolen ihmisestä, jonka Hän on pannut luomakunnan herraksi: (v.-33)

” Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen? Ja kuitenkin Sinä teit hänestä lähes jumal olennon, sinä seppelöitsit hänet kunnialla ja kirkkaudella; panit hänet hallitsemaan kättesi tekoja, asetit kaikki hänen jalkainsa alle… (10) Herra, meidän Herramme, kuinka korkea onkaan Sinun nimesi kaikessa maassa!”

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä…!

Kun päätyy maalle, oivaltaa, että elämä on helpompaa, jos pitää puukkoa ja tikkuaskia mukana. Puukkoa ei tarvita susejen tai lehmöjen tai muiden villipetojen karkottamiseen. Puu-uunit vaan on paljon helpompaa lämmittää, kun on työkalu kiehisten veistelemiseksi mukana. Tikut taas auttavat sytyttämisen alkuvaiheissa. Sytyttämisen alkuvaiheen jälkeen kirkonkyläläinen tosin pitää hetken aikaa käsiä tiukasti ristissä ja toivoo, että tuli tosiaan syttyy.

Tikut ja puukko rakentavat maalaisidentiteetin. Tässä ollaan luonnon armoilla, mutta pärjätään kyllä, kun on taito hyppysissä ja välineet koko ajan käden ulottuvilla. Maalaisidentiteetti vahvistuu vielä siitä, että saa uuninpesät syttymään viimeistään toisella tulitikulla. Varsinkin talossa, jossa on seitsemän uunia, tikut loppuisivat äkkiä, jos sytyttämisen kanssa tumpeloisi. Ja meillähän osataan!

Kaiken kukkuraksi itsensä tuntee paljon raittiuskottavammaksi, kun koiran kanssa kulkiessa tikkuaski rapisee taskussa. Lisäuskottavuutta kertyy, kun lompsuttelee menemään pari numeroa liian isot Kontiot jalassa. Sellaiset, joista kiilto on jäänyt jonnekin pari vuosikymmenen taakse. Kaupunkilaiset ne kiillolla koreilee.

Ainoa ongelma tässä identiteetin rakentumisessa on se, että aito maalaiseläjä tuskin ajattelee tällaisia ajatuksia lainkaan. Meikäläinen niitä ajattelee, kun ei ole aito. Identiteettiä ei tarvitse rakentaa, jos on jonkinlaiseksi kasvanut.

Lähdin sitten junalla kohti kotipellonreunaa kirkonkylän laitamilla. Pelto ei ole minun peltoni. Puukko jäi seinälle roikkumaan, tikkuaski hyllynreunalle odottelemaan pääsyä seuraavan taskun pohjalle. Kotoista kirkonkyläidentiteettiä ei tarvitse miettiä. Sitä vain on, kun kulkee kauluksestaan rispaantuneessa nahkatakissa ja suunnilleen sopivissa haisaappaissa. Kulkemisia valaisevat oranssit katuvalot. Yhdessä risteyksessä on oikein liikennevalotkin.

Siellä maalla taitaa yhdessä risteyksessä olla yksi lamppu. Pimeällä raittia kuljetaan varvastuntumalla, joka liian isojen saappaiden ja kahden villasukkaparin läpi on viitteellisesti suuntaa-antava.