Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


by Jätä kommentti

Jumala, Jeesus vai Pyhä Henki

Otsikkoni nousee keskustelusta ystäväni kanssa. Hän kertoi miten hänen Jumala kuvansa oli muuttunut ja tullut yksinkertaisemmaksi, koska hän ei oikein voinut pitää järkevänä kaikkea sitä mitä Raamattu opettaa ihmisille maailmankuvasta. Ongelmana oli se, että että tuo yksinkertaistettu Jumala kuva sisälsi käytännössä vain Jumalan hyvänä isänä, koska se oli tarpeeksi etäinen ja siksi suuri, että sen saattoi hyväksyä kaiken alulle laittajaksi ja elämää ylläpitäväksi hahmoksi, mutta ei puuttunut ihmisen arkeen kovinkaan aktiivisesti. Jeesus oli enemmän hyvä opettaja ja viisas mies kuin ylösnoussut ja henkiin herännyt maailmassa. Pyhä Henki sitä vastoin loisti käytännössä poissaolollaan, siihen hänellä ollut oikein mitään sanottavaa. Se mikä kiinnitti huomioni oli kuinka ihmisen järki ja taidot nousivat merkittävään osaan maailmaa selittävänä tekijänä.

Uskontunnustuksemme puhuu kolmiyhteisestä Jumalasta. Se ei arvota millään tavalla mikä näistä kolmesta persoonasta sinällään olisi arvokkain tai tärkein vaan kyse on siitä mihin uskomme. Uskontunnustus ei ole myöskään mikää rituaalinen väline uskonnon harjoittamiseen, kuten ei ole mikään muukaan Jumalanpalveluksen osa, vaan uskon isämme ovat halunneet varmistaa, muotoillessaan Messun osia, että uskomme perusta, oppi ei muuttuisi vaan uskossamme säilyisi todellisena se evankeliumi, johon uskomme. Kun sanomme että Kristus oli uskonnon loppu merkitsee sitä, että usko Jeesukseen pelastaa, ei tavat ja rituaalit. Jumalanpalvelus sinällään ei siis ole osa pelastusta vaan väline kiittää ja ylistää Jumalaa ja tunnustautua siihen mihin uskomme ja juhlia sitä viikottain!

Jumalamme on siis päätynyt siihen, että hän ilmoittaa meille itsensä Sanassa. Johanneksen evankeliumissa on minusta hyvä luomiskertomus, jossa evankelista kertoo aiheesta sopivan tiivistetysti nykyihmiselle, joka kipuilee oman järkensä kanssa. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli JUMALA, jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt ei ole syntynyt ilman HÄNTÄ. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. 1. Mooseksen kirja kertoo luomistapahtumasta ilmaisten kuka on kaiken takana ja mikä on ihmisen rooli tässä kaikessa.

Evankelista Johannes vahvistaa Jeesuksen olemusta Jumalana. Siksi sanomme, että Jeesus oli 100% Jumala ja 100% ihminen. Vanhan testamentin uhrikäytännöt taas vahvistavat Jeesuksen uhrin luonnetta ja ovat esikuvaa Golgatan tapahtumille. Ne ovat ikäänkuin Jumalan perusteluita, miksi Jeesuksen piti tulla maanpäälle ja miksi hän ei voi olla pelkästään ihminen. Jeesus ei voi olla vain ihminen, jonka Jumala jollain tavalla korottaa uudelle tasolle ja sitten hän uhrautuu ihmiskunnan puolesta. Vanhan Testamentin uhrit olivat viattomia, jotka kuolivat uhraajan puolesta. Eläin oli viaton ja lisäksi vielä pyrittiin löytämään virheetön eläin. Myös Jeesuksen tuli olla viaton alkuperältään eikä synninvaivaaman ihmiskunnan jälkeläinen. Tarvittiin aivan oikeasti Jumalan antama uhri. Siksi on tärkeää, että Kristitty pitää Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta historiassa tapahtuneena asiana eikä vertauskuvallisena symbolina uhrista jonka Jumala olisi nimennyt ihmisten joukosta.

Siksi on ymmärrettävä myös Pyhän Hengen rooli ja merkitys. Yksinkertaisimmillaan sanoisin, että Jeesus tulee Pyhän Hengen muodossa ja kohtaa ihmisen asettuen elämään hänen kanssaan, jos ihminen hyväksyy hänet vapahtajakseen. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen merkityksen ihmiselle ja lahjoittaa uskon pelastajaan. Pyhä Henki sitoo ihmisen seurakuntaan, josta rakentuu Kristuksen ruumis, jalat ja kädet maailmaan. Eli kun kohtaamme seurakunnan, tulisi meidän kohdata samalla Jeesus. Tämä mahdollistaa myös ajatuksen, jonka Jeesus itse esittää kiirastorstain rukouksessaan, että niinkuin hän on yhtä Isän kanssa niin mekin olisimme yhtä Jeesuksen kautta Isässä. (Joh 17:22-26)

Raamatun sanoman vastaanottaminen ja osin ymmärtäminen tapahtuu uskossa. Ihmisen oma rationaalinen ajattelu kompastuu helposti yliluonnollisiin asioihin, koska arkitodellisuudessa yliluonnollinen ei useinkaan ole näkyvissä. Kuitenkaan raamattu ei sulje pois sitä, etteikö Pyhä Henki toimisi samalla tavalla kuin apostoliseen aikaan. Oma kokemukseni on että Pyhä Henki toimii usein silloin kun omat evääni on syöty ja oma yrittäminen loppuu. Silloin Jumala saa tilaa. Ihminen ei itse siis voi toimia ”pyhänä henkenä” tai määrätä Jumalaa toimimaan.

Raamatun tekstit ovat ihmisen kirjoittamia mutta Pyhän Hengen inspiroimia. Kuitenkaan Raamattu ei ole tieteen oppikirja vaan kirja Jumalan olemuksesta ja tiekartta ihmisen pelastukseen. Raamattu ilmoittaa kuka Jumala on ja mikä on ihmisen suhde häneen. Se on pelastushistoriaa ja ikkuna Jumala todellisuuteen. Siksi kenelläkään meistä ihmisistä ei voi olla omaa Jumalaa. Kristinuskossa on vain Raamatun Jumala joka on muutumaton, ikuinen ja totinen kolmiyhteinen Jumala.


by 2 kommenttia

Syntinen ihminen on pyhä

Kristinusko on täynnä vastakohtaisuuksia. Matteuksen evankeliumi 20. luku kertoo puutarhan omistajasta joka palkkaa työntekijöitä pitkin päivää. Viimeiset työmiehet tulevat hommiin tuntia ennen päivän päättymistä. Päiväpalkka on yhden denarin verran. Yksi Taivaan valtakunnan lainalaisuuksista on se että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Myös se että on oltava ensin syntinen ja heikko ennen kuin voi olla Pyhä. Ihminen joka kokee olevansa viaton ja täydellinen ei taas voi pelastua jos hän ymmärrä omaa syntisyyttään. Olemme siis paradoksien äärellä.

Ihminen, joka ei tunnista omaa syntisyyttään ei voi pyhä. Mutta mitä nuo termit tarkoittavat hengellisessä mielessä. Itse asun Pyhäjärvellä ja tämä alue on perinteisesti ollut Savon, Keski-Suomen, ja Pohjanmaan rajapitäjä. Olemme siis kolmen heimon rajalla. Sana pyhä merkitseekin rajaa tai jollekin rajattua ja sille kuuluuvaa. Pyhä merkitsee siis Jumalalle kuuluvaa. Mutta koska Jumala itse on pyhä ja oikeudenmukainen, niin ihminen itsessään ei voi kuulua Jumalalle vaan luonnollinen ihminen joka elää ilman yhteyttä Jeesukseen on maailman oma. Ihminen itse ja yksin ei voi tulla pyhäksi. Jostain syystä ihmiselle pyhyys on vaikea hahmottaa. On vaikea kuvitella itseään pyhäksi ja vielä vaikeampaa vaikkapa paikallista laitapuolenkulkijaa jonka elämä on rempallaan. Mutta jos ajattelemmme, että ihmisinä olemme Jumalan luomia ja Jumala ei luo mitään huonoa ja kelvotonta, niin mistä kaikki kiikastaa. Jotkin uskonolliset suunnat eivät usko että ihminen voisi olla pyhä laisinkaan ja moni kristittykin kokee olevansa kelvoton ja pyhitymiseen kykenemätön. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko julistaa ihmisiä omilla kriteereillä pyhimyksiksi. Erityisillä ansioilla ja ihmeillä ihminen nousee ikäänkuin välimieheksi ihmisten ja Jumalan välille. En lähde arvioimaan muiden kirkkojen perinteitä mutta perään kuulutan sitä mikä oikeasti tekee ihmisestä pyhän, sillä onko lopultakaan mitään merkitystä sillä mitä mieltä me ihmiset olemme pyhittymisestä tai pyhästä elämästä.

Ihminen joka tunnustaa Jeesuksen elämänsä herrakseen ja sovittajakseen on pyhä, koska hänen elämänsä jatkuu Jeesuksen kanssa. Hänen elämänsä liitetään Jeesukseen ja Pyhän Hengen kautta Jeesus tekee hänestä Pyhän. Hän on Jumalalle rajattu koska Jeesus tekee sen. Maailman henki joutuu väistymään Jeesuksen omasta ja se menettää omistus oikeutensa tällaisesta ihmisestä. Toki maailma voi vaikuttaa ja häiritä jokaista ihmistä mutta se ei voi riistää ketään Jeesuksen luota pois. Olemme yhä erossa Jumalasta ja syntisiä. Mutta sovitus ja armo kattaa nyt jo tehdyt ja myös tulevat

Perustavaa laatua oleva synti onkin se, että meillä ei ole yhteyttä Jumalaan. Ihmiskunta on tässä maailmassa ja ajassa sielunvihollisen vallan alla. On olemassa vain kaksi tahtoa Jumalan tahto ja Saatanan tahto. Ihmisellä ei ole siinä välissä mitään kolmatta vaihtoehtoa, jossa hän ikään kuin sivusta seuraisi näiden kahden kamppailua. Ja tuo kamppailukin on harhaa, sillä sielunvihollinen on jo hävinnyt oman kapppailunsa jo silloin kun hänet luotiin. Jumalalla on ollut kaikki jo selvää alusta alkaen. Kysymys on siitä, että haluaako ihminen asettua Jumalan silmien eteen ja ottaa vastaan sovitus.

Jeesus ottaa monissa vertauksissa esiin viinitarhan ja viinipuun. Viinitarha kuvaa Vanhassa testamentissa Israelia, Jumalan valittua kansaa l. niitä olosuhteita jossa Jumala ilmoittaa itsensä ja jossa Jumalan suunitelma ihmisen pelastamiseksi tulisi tapahtumaan. Evankeliumikirjat kertovat meille millaisia keskusteluja Jeesus ja opetuslapset sekä Jeesusta seuraavat ihmiset kävivät ennen Jeesuksen ristin kuolemaa. Kun luemme niitä meidän tulee muistaa koko ajan, että näillä ihmisillä ei ollut täyttä käsitystä siitä mitä tulisi tapahtumaan. Suurin osa eli sitä poliittista ja hengellistä todellisuutta jonka Vanha Testamentti ja Rooman valta oli synnyttänyt. Messiasodotukset olivat heränneet eloon Jeesuksen toiminnan myötä ja Jeesus sammuttaa liekkejä ratsastamalla aasilla, rauhan ruhtinaan ratsulla Jerusalemiin. Puheissaan Jeesus kertoo millainen on Jumala, joka on tekemässä uuden liiton Jeesuksen kanssa siitä miten kansa tulisi pelastumaan. Ja vaikka meidän näkökulmasta nähden Jeesus tekee suorastaan rautalanka mallin tulevasta, eivät ihmiset ymmärrä asioita ennen kuin Jeesus nousee kuolleista.

Matteus kertoo evankeliumissaan kuinka Jeesus esitti vertauksen, joka kertoo millainen on Taivasten valtakunta luonteeltaan. Siinä puutarhan omistaja lähtee aamulla palkaamaan torille työntekijöitä viinitarhaansa. Hän sopii aamun hämärissä denarin päiväpalkan, joka oli normaali korvaus päivän työstä. Hän käy kolmannen tunnin aikana uudestaan ja palkkaa lisää väkeä, samoin puolenpäivän aikaan. Nyt isännän käytös alkaa kuulostaa kuulijoiden korvissa omituiselta sillä hän jatkaa toimintaansa ja vielä tuntia ennen päivän päättymistä hän lähtee ulos ja löytää joutilasta väkeä torilla etsimässä töitä. Hän lähettää heidätkin töihin. On aika luonnollista ajatella, että koko päivän raataneet työläiset saisivat enemmän kuin ne jotka tekivät töitä vain tunnin. Ainakin ammattiyhdistysten Suomi osaisi hyvin perustella sen miten palkka jakaantuisi ja Verottajakin olisi valmis syynäämään, ettei kukaan ei saisi ansaitsemattomia etuuksia. Puutarhuri käskee maksamaan viimeiseksi tulleille ensi. Jonossa olevat jo laskelmoivat oman palkkansa suuruuttaan kun tunnin työtä tehneet saavat oman denarinsa. Puutarhuri maksaa kuitenkin jokaiselle sen mitä on sovittu l. yhden denarin työajasta riippumatta. ja on varsin luonnollista että ne jotka ovat tehneet helteessä työtä koko päivän nostavat mekkalan. Mutta isäntä kysyy, että onko väärin että hän tekee omaisuudellaan hyvää ja mitä itse tahtoo. Esille nousee Jumalan valtakunnan lainalaisuudet. Sen kuinka ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäsiksi.

Jumala etsii jokaista, joka on häntä vailla ja osoittaa heille tien kotiin. Jokainen saa Jumalata sitä hyvää, jota hänellä on tarjottavanaan. Kukaan ei nouse hengellisessä maailmassa toisen yläpuolelle eikä Seurakunnassa ole staroja vaan palvelemme Herraa saman arvoisina. Jokaisella on merkityksensä ja jokaista varten Jumalalla on tehtävä. Voi olla, että noista viimeksi tulleista jotkut eivät ehtineet tehdä mitään, vaan heidän ansiokseen nousee pelkkä Isännän läsnäolossa oleminen.

Jumala on toimija, jonka toiminnan kohde on Ihminen. Näin on ollut alusta asti. Vaikeaksi ihmiselle asian tekee se, että meille on annettu vapaa tahto. Aikojen saatossa synti l. ero Jumalasta on etäännyttänyt meidät Jumalasta niin kauas, ettemme enää hahmota sitä mitä Jumalan läsnäolo merkitsee. Olemme ryhtyneet määrittämään itse omien haavaintojemme kautta maailmaa ja todellisuutta. Siihen ei enää Jumalaa tai Jeesusta mahdu. Oma kokemukseni on, että jos annan Jumalalle mahdollisuuden, hän kyllä tulee ja ilmoittaa itsensä. Asian tekee kipeäksi sen, että huomaan olevani syntinen ja teen asioita, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, vaikka ne näyttävät olevan kyllä ihmisen ja yksilön kannalta hyviä. Se, että toteutan itseäni ei olekaan aina Jumalan tahdon mukaista. Se että asetan itseni etusijalle viekin minut Jumalan todellisuudessa jonon häntäpäähän odottamaan omaa vuoroani. Laskelmointini ja omaan pussiin pelaaminen ikäänkuin viivyttää sitä mitä Jumala on minulle tarjoamassa. Jumalan mielenmukainen elämä kun pitäisi elämäni kuosissa ja suojelisi minut pahalta jonka itselleni aiheutan. Ja lopulta voi olla, että kadotan Jumalan todellisuuden ja armon elämästäni.

Jumalan valtakunnan todellisuus ja lainalaisuudet poikkeavat merkittävästi meidän ihmisten arvoista ja todellisuudesta. Kun me ihmiset arvostamme voimaa ja vahvuutta Jumala odottaa meiltä heikkoutemme ja voimattomuutemme tunnustamista. Jotta hän voisi astua meidän voimaksemme. Helluntaina me katselemme kuinka pelokas ja vainottu pieni alkuseurakunta astuu Kristuksen vahvuuteen ja alkaa uusi aikakausi ihmiskunnan historiassa. Heikkouden ja armon aika, seurakunnan aika.


by 4 kommenttia

Taivaan neljä vuodenaikaa

”On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain?” Näin väittää yksi lempilauluistani, Amazing Grace, ainakin suomeksi. Vaikka kappaleesta tykkäänkin, tökkii tuo kohta. Taivaassa on voittajien juhlat. Jaa-a, minä olen ymmärtänyt, että Taivaaseen päästään armosta. Uskon, että monet sinne päätyvät ovat kaikkea muuta kuin voittajia. Minullakin siis saattaa olla toivoa.

”Ja päivä kestää ain!” No, entäs sitten auringonlaskut? Kun seuraa vaikkapa kuvia, joita ihmiset postaavat Instagramiin, näyttää siltä, että maailmankansalaiset ovat auringonlaskun kansaa. Olisiko mukavaa, jos Taivaassa auringonlaskut olisivat kaunis muisto vain? Sisälläni herää pieni vastarinta Taivas-näkyjä vastaan.

Ne Taivas-kuvaukset, joissa vietetään ikuista hääjuhlaa, suorastaan pelottavat minua. Ei minulla ole mitään karjalanpaistia ja kermakakkua vastaan. Jonkun huumorilla höystetyn juhlapuheenkin voin kuunnella, kunhan se ei ole liian pitkä. Mutta ikuiset juhlat kuulostavat arveluttavilta, vaikka tarjolla olisi yhtä hyvää viiniäkin kuin Kaanaan häissä.

Juttelin isäukon kanssa, millainen Taivas saisi meidän mielestämme olla. Minä kaipasin kumpuilevaa maastoa vaellustarkoituksiin. Vuoriakin saisi olla sellaisia päivä varten, kun haluaa vaellella vähän ekstreemimmin.

Isä pohti, että Taivaassa voisi olla myös pulkkia, joilla voisi laskea mäkeä. Isän kommentista minä päädyin miettimään, että olisihan toki hyvä, että pelkän helteisen kesäpäivän sijaan Taivaassa olisi vuodenajat. Miettikään vaan hellekesää, joka kestäisi ikuisesti. Siis loputtomasti. Auts!

Tässä kohtaa en edes yritä pohdiskella, miten kylmiä mielikuvia minussa herättää Uusi Jerusalem, joka joidenkin teorioiden mukaan on kultainen kaupunki. Kuuluisan Päärlyportin voisin toki kurkata joskus ohi mennessäni.

Kristillisestä näkökulmasta Jumala on luoja. Kun hän oli luonut maailman, hän ei työntänyt käsiään taskuun ja todennut, että tuli mitä tuli mutta tulipahan tehtyä. Päinvastoin ”Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.”

Minä ajattelen, että jos Jumala on luonut alun perin toimivan systeemin, niin hän käyttää samaa mallia aikanaan, kun lopunajatkin päättyvät. Keskustelua tosin on ollut siitä, uudistetaanko maailma ihmisen jäljiltä pientä laittoo perusteellisemmin vai toteutuuko Johanneksen näky: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Olen taipuvainen toivomaan peruskorjausta. Minusta nimittäin olisi kurjaa, että merta ei enää olisi. Minuakin enemmän meretöntä uutta maailmaa surisivat monet purjehdusta harrastavat ystäväni. Jos Luoja haluaa ehostaa uudelleen rakennetusta New Yorkista tai Vantaasta kultaisen, niin mikäs siinä. Varmaan sinnekin on tulijoita, kun meitä ihmisiä on Taivaassakin niin moneen huoneeseen.

Ensisijaisesti uskon kuitenkin, että Taivaassa on turmeltumatonta luontoa, jossa vaellella – tai pulkkailla. Ei ole murhetta ydinjätteistä eikä kadun varteen viskellyistä kasvomaskeista.


by 2 kommenttia

Eilen, tänään ja huomenna?

Heräillessäni tänä aamuna kaikessa rauhassa kun ei ollut mitään kiirettä, sillä avustajallani todettiin altistus koronaan ja hän on nyt viikon karanteenissa, mielessäni oli laulu ja sitä olen nyt mietiskellyt tämän ”sodan”eli koronan kautta! Laulu alkaa sanoilla:” Turvissa taivaan, suojaavain siipein Runsahin Rauha osamme on”?

Laulun myötä ajatuksiini nousi psalmi 91! ”Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, sanoo:” Herra on minun turvani ja linnani, Hän On minun Jumalani, johon minä turvaan. Sillä Hän Päästää sinut linnustajan paulasta, turmiollisesta rutosta!! Sulillansa Hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla, Hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus”!

Itse kuulun riskiryhmään mutta en ole saanut rokotusta, vaikka olen sitä kysellyt. Olen miettinyt voinko luottaa siihen ettei ihmiselle tapahdu mitään Jumalan sallimatta. Se ei tarkoita ettei ihmisellä itsellään olisi myös vastuuta esim. koronan suhteen noudattaa annettuja määräyksiä. Onko Jumala tietoinen minusta ja kaltaisistani ja pitääkö Hän meistä huolen?

Olen kirjoittanut koronan ilmaantuessa tänne tekstin otsikolla ”Näkymätön vihollinen” (21.3.-20) Siinä vertaan koronaa siihen viimesimpään sotaan joka meillä oli itänaapuriamme vastaan. Me saimme itsenäisyytemme, tosin kallein uhrein. Tuossa samassa tekstissäni muistutin siitä, mikä arvo oli sillä että kansa rukoili, silloisen presidentin Kyösti Kallion kehoituksen rohkaisemana.

Olenko nyt rukoillut? Olemmeko kansana kääntyneet ahdingossamme Jumalan puoleen vai vain ajatelleet: ” Kuinka minä tästä selviän”? Voi olla etteivät voimat riitä kuin oman itsen, oman kupungin tai maan ja sen päättäjien puolesta rukoilemaan. Aika isoja asioita meille kaikille ja etenkin niille jotka päättävät ja niille jotka raskain ”aseistuksin”sairastuneita/haavoittuneita” hoitavat! Millainen on kansamme luonne ja asennoituminen tänä päivänä?

Uutiset ovat täynnä väkivaltaa jopa lasten/nuorten kohdalla. Asia joka on jotenkin täysin käsittämämön, ainkin ikäiselleni ihmiselle. Jotenkin en oikeastaan enää tunne tätä maailmaa omakseni, ja en voi muuta kuin yrittää rukoilla. Rukoilla niin paljon kuin jaksan. Ja sydämestäni toivoisin että koko kansa rukoilisi ja että olisi vaikka sellaisen auktoriteetin omaava henkilö, kuin Kyösti Kallio oli, joka kehottaisi kansaa rukoilemaan.

” Sun Armos varaan oi Herra Jään, kun ansiota en yhtäkään voi tuoda, HERRA; Sun etehesi, siis tuon mä syntisen sydämeni. Sun Veres yksin vain kokonaan, mun sydämeni voi puhdistaa. Mä kaipaan luoksesi Golgatalle Sun Ristis Siunatun virran alle. Mä sua varron ja suurempaa henkeni Voimaasi odottaa. Sä kuormat kirvoitat kuormatulta ja Rauhan Kristus saa sielut sulta. Mä sua varron ja suurempaa Henkeni Voimaasi odottaa, mua kasta kasteella taivahasi, Ja työsi Syvennä Sielussani.

Sun armos varaan mä jään toivoen että kun matkan tään mä päätän luoksesi Armo mulla ois Päärlyporttien kautta tulla. Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä! Meitä kaikkia kaikkialla! Aamen

 


by Jätä kommentti

Oi Herra Henkes Valo suo

Minulla ei tällä kertaa ole mitään selkeää ajatusta siitä mitä kirjoittaisin. Mutta aamulla herätessäni oli mielessäni, jo pyhäkoulussa oppimani ns. ”muistolause”. Lause joka piti opetella ulkoa ja muistaa seuraavana sunnuntaina. Aamun muistolause kuuluu:” Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Aika moniin elämäntilanteisiin ja syvempäänkin mietiskelyyn kehoittava lause. Luin oikein sisälukuna kuitenkin sen vielä Raamatusta, mihin kohtaan ja kontekstiin se on kirjoitettu?

Nyt on uudempi käännös edessäni ja siinä se löytyy Matteuksen mukaan luvusta 10. Siinä Jeesus valitsee ts. nimeää 12 opetuslastaan, antaa heille ns. matkaohjeet, rohkaisee kestämään vainoa ja kertoo mitä Hänen, Jeesuksen tunnustaminen merkitsee. Näin sanoen:”Joka tunnustautuu minun omakseni ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan omakseni Isäni edessä taivaissa. Mutta joka ihmisten edessä kieltää minut, sen minäkin kiellän Isäni edessä taivaissa”

Sitten Jeesus alkaa kertoa mikä opetuslapsia maailmassa odottaa. Kaikenlainen kärsimys, ahdistukset ja rauhattomuus yms. Mutta antaa myös lohdun sanoen:” Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa on sen löytävä”. Ja lupaa:” Joka ottaa vastaan teidät, ottaa vastaan minut,  ja joka ottaa minut vastaan, ottaa vastaan myös sen, joka on minut lähettänyt”. jne..

”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”! Kaikki se hyvä, puhdas ja ihana mikä meillä vähänkään on, on Jumalan armolahjaa!

Siksi meidän tulee olla oikealla tavalla nöyriä, emme voi pitää itseämme parempina kuin muita, niin vaikeaa kuin se tässä maailmassa ja kaikkien vaikeuksien keskellä onkin. Viimepäivinä olen kohdannut asian joka on aiheuttanut minulle häpeää. Olen hävennyt joidenkin ihmisten käyttäytymistä, koska heidän tilansa on tavallaan heittänyt varjoaan minunkin ylleni.

Olen ajatellut että otan heihin etäisyyttä etten ”leimautuisi”. Mutta mitä teki Jeesus!? Miksi Hän tuli tähän maailmaan! Kärsiäkseen meidän puolestamme. Ja me jotka olemme saaneet tulla tuntemaan Hänet omana Vapahtajanamme, olemme saaneet muuttua sisäisesti ja ulkoisesti. Mutta ilman Jeesuksen ristinkuolemaa ja ylösnousemusta me olisimme aivan samanlaiset kuin ne jotka eivät häntä vielä tunne.

Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa! Jeesuksen matkaohjeissa on juuri tämä esim. Matt.10: luvut 7 ja 8. Kuinka suuri onkaan Jumalan Armo! Me olemme saaneet lahjan, suurenmoisen lahjan saada seurata Herramme ja Vapahtajamme jälkiä ja ohjeita ja ne koskevat myös sitä millä tavalla me kohtelemme niitä jotka eivät vielä Herraansa tunne. Vaikka he saattavat ”kaljoitella, puhua rumia, kiroilla” jne, jopa pilkata Jumalaa niin me emme saa toimia tuomareina, ja kirjoitan nyt itselleni, minä en saa vaikka kuinka sattuisi!

On vain yksi Tuomari. Hän joka istuu iankaikkisella Valtaistuimellaan ja joka lähetti ainoan Poikansa meidän syntisten pelastajaksi tähän maailmaan! ”Lahjaksi olette saaneet”!!! Emme omilla ansioillamme! Tästä meitä nyt muistutetaan!

On pääsiäisen aika. Suuren kärsimyksen ja tuskan, mutta myös ylösnousemuksen aika! Emme koskaan täällä alhaalla voi kyllin kiittää, mutta Ilmestyskirjassa luvataan että me kerran ylistämme Jumalaa kaikesta sydämestämme ja laulamme uutta virttä, sellaista jota ei täällä koskaan ole kuultu eikä laulettu! Ylistetty ja kiitetty olkoon Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus Kaikkivaltiaan Jumalan Ainoa Poika!  Ylistetty Isä, Poika ja Pyhä Henki! Siunattua Pääsiäistä!

”Oi Jumala nyt iloitsen Sinulta puvun sain. Mä kelpaan siinä taivaaseen; se lahja autuain. En taida kyllin katsella ja siitä iloita! Jos milloin siihen katsahdan SE ain on uutena. Ei siinä löydy ryppyä, ei mitään saastaista. Mä vaikka olen musta vain Oon siinä puhtaana. Se kylliksi on autuuteen en muusta huolikaan Se Vanhurskaus on Jeesuksen ostettu kuolollaan! Ah kuinka kerran seisoisin edessä Herrani Jos Tämä Armo Autuain ei oisi omani?”


by 2 kommenttia

Vapauteen

Blogitaivaalla olemme –  ja olen kirjoitellut jo kahdeksatta vuotta, minulla tähän mennessä 322 blogia! Ja tässä se 323.

Tosin joukkomme on huomattavasti pienentynyt alkuperäisistä kirjoittajistaan. Vakituisiksi valittiin 4 joista minä ainoana naisena ja jäljellä vielä? Toisena ts. ensimmäisenä, alkuperäisenä Laakson Tapio! Opettaja pohjanmaan suunnalta joka tunsi minut kirjoitusteni perusteella ja halusi joukkoon! Kiitän häntä sydämestäni että on jaksanut tätä ”taivasblogia” ylläpitää!!! Oikeastihan nimemme on ”Usko, toivo ja bloggaus”. Kirjoitan tämän nyt näin, koska tulin menneeksi facebookiin, johon olin aina tuntenut vastenmielisyyttä ja sanonut etten koskaan mene!

Olen ollut siellä nyt hetken aikaa ja ymmälläni, en positiiivisesti kuitenkaan. Minulle tämä sananmukaisesti ”Taivas” on lähes korvaamaton! Täällä voin oikeasti olla sitä mitä olen ja kirjoittaa sydämeni ja mieleni ajatukset sellaisina kuin ne koen! Minua kuitenkin yllätti kuinka todella paljon sieltä ”naamakirjasta” löytyi sukulaisia ja ystäviä, sellaisiakin, paljon,  joista en ole vuosiin kuullut mitään saati heitä nähnyt! Se on ilo!

Ja sen tähden että olen itsenäinen ihminen ja tottunut ilmaisemaan itseäni sekä maalauksissani että kirjoituksissani, niin koen tulleeni vähemmän sosiaaliseksi ja onhan siihen syynsä myös olosuhteissa, kuten monet tietävätkin. Mutta luova ihminen tarvitsee myös hiljaisuutta ja omaa aikaa!!! Eräs ystävä kysyi ”facessa” vieläkö maalaan? Aloitin 16 vuotiaana ja oli pakko lopetella ja vähentää tekemistä vuoden 2000 jälkipuolella kuntoni niin huononnettua. Viimeisin näyttelyni oli täällä Kauniaisten kaupungintalolla, kulttuurisihteerin pyynnöstä v. 2005. – Mainittakoon että ensin kieltäydyin, koska olin menossa suureen leikkaukseen eikä minulla ollut ripustajaa! Mutta kaikki järjestyi ihmeellisesti!

Ja kerrottakoon seurakuntalaisille, jos tätä lukevat, että kävi siellä näyttelyssäni myös pappimme Oiva Hujanen sillloisen morsiammensa kanssa! Olimme , jos uskaltaisin sanoa, aika hyviä ”kavereita” silloin Oivan kanssa-kin! 😉

Miksi otsikkona on tuo Galatalaiskirjeen ”Vapauteen Kristus vapautti meidät” noin se kuuluu kokonaisuudessaan. Koska rakastan Jumalan sanaa ja Sanaa joka on yhtäkuin Jeesus Kristus Vapahtajamme ja Pelastajamme. Mikään muu ei tässä maailmassa ole niin rakasta kuin Hän! Isä, Poika ja Pyhä Henki!!! Minä haluan hänestä puhua, todistaa ja kirjoittaa. HÄN ON pelastanut MYÖS minut ja valmistanut siten pääsyni Jumalan Valtakunnan kansalaiseksi nyt ja kuolemani jälkeen!

Tämä on Se Suuri Sanoma, jonka Jeesus tuli meille henkensä uhraten kertomaan!!! Nyt taas itkettä aivan tulvimalla, sillä niin suuri on tämä Jumalan suunnitelma ja teko meidän ihmisraukkojen puolesta. Meidän ei tule antaa vihollisemme uskotella että huonoudesta ja heikkoudestamme huolimatta emme kelpaisi Jeesuksen sovitustyön kohteeksi. Me kelpaamme! Kiitos, ylistys ja Kunnia Jumalalle. Kirjoitan kaiken tämän, minkä kirjoitan, siksi että jotkut ovat, minut tuntien, kyselleet kuulumisiani!

Ja, sallikaa vielä tämä? Sain isäni puoleiselta serkultani ihanan kirjeen täyttettyäni vuosia nyt helmikuussa. Ja se kirje on kaikkein kallein lahjani jonka olen koskaan saanut. Hän Laamanni Pauli Alankoja on isäni vanhimman veljen poika joka veli kuitenkin ”kaatui” sodassa ja tämä serkkuni oli 2 vuotias vasta. Ei oppinut isäänsä tuntemaan. Mutta minun isäni oli hänelle tärkeä. Ja sitä myöten hänen kirjeensä minulle suuri lahja. Ja tähän kirjeeseen lopetan tällä erää:

” Mutta tärkein on vielä sanomatta! Sinulla Tuulikki, on aina ollut kaikkein tärkeimmät elämänarvot kohdallaan, harras ja syvä kristillisyys ja rakkaus tähän meidän yhteiseen isänmaahamme, sekä kaikki muutkin, ikuisesti kantavat vakaat, ja positiiviset elämänarvot: Sinä olet meidän sukumme todellinen arvojohtaja! Ja siitä onnittelen ja kiitän Sinua oikein sydämeni pohjasta.!” Kaunista ja pitkässä kirjeessään hän mainisee myös nämä luovat lahjani! JA kuitenkin kaikki kiitos ja kunnia kaikesta mitä itse kullakin hyvää on, kuuluu meidän Luojallemme Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle, ylistetty olkoon HÄN!


by Jätä kommentti

Olemisen sietämätön keveys.

Efesolaiskirje on hyvä tiivistelmä siitä mitä usko on. Kirjeen alussa on merkillinen toteamus miten Jumala on ennalta määrännyt meidät omiksi lapsikseen. Itseäni on tuo kohta hieränyt, koska en ole ymmärtänyt sitä oikein. Vasta muutaman viikon takainen hätkädyttävä uni herätti minut pohtimaan asiaa. Uni oli lyhyt, melkein kuin häivähdys, joka katosi nopeasti. Siinä Jeesus sanoi minulle, että en tunne sinua. Uneen heijastui oma kipuiluni omien syntieni kanssa. Sen kanssa millainen ihmisenä olen ja mitä olen elämässäni käynyt läpi. Tuntuu siltä, että jotkin helmasynnit kulkevat mukanani hautaan saakka vaikka kuinka yritän karistaa niitä pois. Olen miettinyt että eikö minua olekaan valittu ennalta tai enkö olekaan Jumalan lapsi.

Pikku-Tapio

Kun ihminen kulkee oman kipunsa kanssa ja etsii siihen Jumalalta lohdutusta, lähtee helposti ansaitsemaan Jumalan hyväksyntää. Silloin haluaa päästä eroon omista kipua tuottavista asioista. Kuitenkin tuo kipu pitää meidät kiinni Jeesuksessa. Ilman omien varjojen ja kipujen tunnistamista emme löydä syytä tulla Jumalan eteen. Kivut ja varjot saavat meidät etsimmään toivoa, joka on Jeesus Kristus. Ja Jeesus Kristus on se toivo, joka on ennalta määrätty pelastaan ihmiset Jumalan lapsiksi. Ennalta määräminen tarkoittaa siis sitä että Jumala piti jo ennalta tietää ja määrätä oma poikansa pelastamaan ihmiset, koska he tulevat lankeamaan syntiin ja he tuhoutuisivat ellei joku sovita sitä välirikkoa joka on synnin seuraus.

Olen ollut aina kovapäinen ihminen ja Jumala on ennenkin unessa ravistellut minua hereille. Seuraavaana päivänä olin unen takia melko säikähtynyt, mutta Jumala lähetti tielleni useita ihmisiä joiden kanssa olisi ollut mahdollisuus puhua asiasta. Jokainen tapaaminen päättyi siihen, että huomasin siunaavani heitä ääneen, mutta en ottanut untani puheeksi. Lopulta illalla sain evankelistakurssikaveriltani viestin, jossa hän halusi puhua juuri noista kivuista ja niiden merkityksistä ja lopulta tajusin että Jumala halusi puhua minulle. Ymmärsin että minua ei pelasta mikään mitä minussa on. Olen läpeensä syntinen vaikka kuinka yrittäsin pyristellä niistä irti. Minut pelastukseni on Jeesus Kristus joka haluaa että tulen hänen eteensä ilman yrityksiä ja pyristelyitä kaikkine synteineni tajuten ettei synti minusta katoa niin kauan kuin elän ja siksi tarvitsen Jeesusta. Jeesus tuntee vain syntisen Tapsan, ei sitä joka kuvittelee itse pesevänsä synnit pois elämällä jotain sellaista elämää johon ei edes kykene.


by 2 kommenttia

Puhalla Jumalan Tuuli

Otsikko tulee erään ystäväni ja taiteilijatoverini laulun sanoista jotka ovat koko aamun mielessäni olleet. Ystävä on jo Herran luona mutta en unohda häntä! Tosin olen aiemminkin kirjoittanut sekä hänestä että laulustaankin. Ainakin otsikolla ”Ilo ja sydämen yltäkylläisyys”? Aihe syntyi tarpeesta – joka taas syntyi sellaisesta teostani jota aina olin kieltäytynyt tekemästä! Menin Face Book!iin!?? Voiko turhempaa ollakaan, mutta oma mietteeni onneksi on ollut:” Jos jonnekin pääsee, pääsee sieltä poiskin”.

Korona teettää kaikenlaista! Kuitenkin menin sinne sen takia että meidän seurakunnan ohjelmia on sieltä nyt katsottava ja kuunneltava. Ja meidän oman Ari pappimme laittamat Raamatun tekstit pääsee myös lukemaan sieltä. Totesin vaan että sen hyvän rinnalla on niin paljon, ja enemmänkin kaikkea ns. ”sälää”. Tunkua on myös ollut ns. ”ystävien/kavereiden” suhteen. Ja onhan se kaikki aikaa vievää, kallista aikaa jolloin voisi tehdä jotain paljon rakentavampaakin.

Kuitenkin ajattelin voivani olla jotenkin niiden vieraiden ihmisten ja sukulaisten hyödyksi joita siellä on,  meren kahtakin puolta? Ja toinen asia, eihän meidän kuulu karsastaa niitä ihmisiä jotka eivät ”Hyvästä Sanomasta” tiedä vaikka kuinka hävettäisi kenenkin puolesta. Ja varsinkin sukulaistensa. Eli, sen jälkeen kun sain takaisin oman vapauteni vapaasti elää Kristityn elämää olen sitä täysin sydämin, mielin ja rukouksin elänytkin! Ja siksi ikäänkuin etääntynyt ns. ”maailmasta”. Näin on käynyt. Mitähän Jeesus ajattelisi tästä!!! ”Menkää kaikkeen maailmaan!” Näin Hän on sanonut! Ja nyt se on tätä.

Nämä ajatukset ovat ahdistaneet, mutta sain kokea ”voimalohdutuksenkin” kaikesta syntisyydestäni huolimatta. Ari pappi tuli koronan uhallakin tervehtimään minua ja toi Herran ehtoollista tullessaan. (Nyt taas itkettää). Hän kahteen kertaan kysyi haluaisinko ehtoollista hänen tullessaan käymään, en oikein osannut päättää ja sitten päätin, kyllä! Kuinka siunattu olinkaan sen jälkeen ja edelleen! Ehtoollisessa jonka Jeesus on asettanut on salattu siunaus, viisaus ja voima. On ollut helpompi elää tätä eristystä sen jälkeen. Ari, jos ”satut” lukemaan tätä, vielä kerran niin Kiitos!

Tänä aamuna tuli mieleeni Joelin kirja, jota en ole muistanut lukeakaan pitkään aikaan ja ennen se oli yksi suosikeistani. Varsinkin luvun 2 loppupuoli, jakeesta 12 lähtien jossa uudemman käännöksen otsikkona on:” Vielä on mahdollista kääntyä” varsinkin jakeesta 18 alkaen!  Ympyröinyt olen jakeet 25/26! Muistan niitä itkien lukeneeni kaikkein ahdistavampana aikanani jota kesti 28 vuotta.! Jae 29 siihen vielä lisättynä. Jospa ihmiset tietäisivät kuinka ihana ja lohdullinen, kaiken täyttävä, on Jumalan Iankaikkinen sana ja Sana!

Luvussa 3 on sitten sykähdyttävä ja kaivattu lupaus” Herra vuodattaa henkensä ihmisiin”! Jakeessa 5 luvataan:” Mutta jokainen, joka huuta avukseen Herran nimeä, pelastuu! Siionin muuri ja Jerusalem ON turvapaikka, niin on HERRA luvannut. Ne jotka hän kutsuu, ne pelastuvat” Mikä ihana sana ja lupaus!

” Puhalla Jumalan Tuuli, ylitse synnyinmaan. Puhalla valosta taivaan Niin, että nähdä saan Heräävän hukkuvat sielut Uskossa Valvomaan.

Puhalla Jumalan Tuuli, Pyhien joukkohon. Puhalla Golgatan kautta kuoleman laaksohon. Niin että yhtyisi kaikki Ylistyskuorohon!

Puhalla Jumalan Tuuli, kaduille kaupunkiin. Puhalla ristiltä Herran sydämiin kärsiviin. Että he saisivat kerran juhlihin taivaisiin”!!!

Aamen Kiitos Jumalalle!!!


by Jätä kommentti

Piste, joka katosi

Tietokoneesta puuttui piste. Näppäin kyllä oli, mutta se ei toiminut. Paukuti-paukuti-pau, kun aikansa paineli, niin piste saattoi sittenkin tulla tekstiin. Varmaa se ei ollut. Siksi oli parasta kopioida piste jostain muusta tekstistä ja liittää se virkkeen loppuun ctrl + v -näppäinyhdistelmällä.

Eipä ctrl + v -yhdistelmän käyttökään ongelmatonta ollut. Toisinaan oli pakko kopioida muistiin jotain muutakin kuin piste, vaikkapa pari kappaletta tekstiä palovaroittimen testaamisesta. Sitten kun pahaa aavistamatta jälleen muka lisäsin pistettä tekstiin, näytölle putkahtaakin tulikivenkatkuista tekstiä siitä, että suomalaisissa kodeissa on liian vähän palovaroittimia ja nekään eivät toimi.

Hetken siinä sitten tuijottelet uusimuotoista tekstiä ja mietit, että mitä ihmettä minä juuri olinkaan kirjoittamassa.

Pisteestä se kaikki alkoi, mutta sitten hävisivät alt-näppäin ja lopulta myös suurempi enter. Sitkeänä ihmisenä sompailin kauan, mutta lopulta oli asialle tehtävä jotain. Haa, ja kuinka ollakaan sain on site -huollon vuorokaudessa ja koko homma meni vielä takuun piikkiin.

Nyt toimii piste. Toimii myös kaksoispiste, hurraa. Altkin toimii ja rivinvaihtoja voi tehdä mielin määrin ihan sillä pikkurillin alla olevalla enterillä.

Tunnustan, että tiimikavereiden riesaksi päästelin pisterivejä vähän sinne sun tänne keskusteluihimme, enkä kaksoispisteitäkään säästellyt.

Mutta.

Kun on oppinut tekemään asiat väärin, niin väärin tekemisestä on vaikeaa päästä eroon. Yhä vielä jää Teams-chattailyssä piste virkkeen perästä, vaikka arvostan oikein kirjoittamista. Yhä vielä pikkurilli hapuilee numeronäppäimistön oikeassa reunassa piileskelevää enteriä. Yhä vielä vaihdan sovelluksesta toiseen hiirellä, vaikka alt + tabulaattorin käyttö on miljoonasti nopeampaa ja jotenkin tyylikkäämpääkin. Korvaavat toiminnot ovat luikahtaneet syvälle sieluun ihan huomaamatta.

Jaksan kuitenkin uskoa, että ihan muutamassa päivässä opin taas olemaan käyttämättä kepulikonsteja saadakseni pisteen virkkeen loppuun. Uskon!

(Näppäilyvirheiden taajuuteen uusi näppäimistö ei näytä vaikuttaneen yhtään mitenkään!)


by Jätä kommentti

Valoa ja varjoa

Sitä on kevät ja sitä on ihmisen elämä kaikkineen! Sanotaan joskus jostain tilanteesta että ”Elämä ylättää” ja niinhän se tekee. Elämä, se on todellakin niin kuin Tämä Kevät meillä täällä pohjoisessa maassa. Muutaman erittäin lumettoman  ja lauhan talven jälkeen lunta ja pakkasta on riittänyt etelä Suomea myöten.

Mitä ihmisten elämään ja olemiseen sitten on tullut tänä kauheana korona vuonna, niin tuskin kukaan on helpolla päässyt. Jos vaikka keho olisi pysynyt terveenä, tai olisi olemassakin terve, niin uskoisin kaikkia ihmisiä psyykkisesti rasittaneen nämä poikkeusolot. Ei siis mitään uutta auringon alla. Sanontoja sanontojen perään, pelkkiä sanoja ja kuitenkin koettuja.

Kuinka osata luoda toivoa niille kaikkein toivottomille, niille joille korona on lähes mahdoton asia jaksaa kantaa.? Ja sitten päälle vielä uutiset, jotka eivät hyviä ole. Tai joku muu vaiva, huoli tai murhe/suru esim. yksinäisyydestä tai läheisen ihmisen puuttumisesta, joko kuoleman kautta tai karanteenin? Kysymyksiä riittää!

Minustakin tuntuu kuin olisin aivan täysi, niin ettei yhtään hiekan jyvästäkään voisi lisätä siihen mikä jo muutenkin on liikaa. Joskus tuntuu ettei yksimmin enää voisi olla kuin on?! Kuin kaikki puuttuisi, ei olisi mitään eikä ketään josta ottaa kiinni? Ihminen, on se luotu ainakin, joka on tarkoitettu toisten kaltaistensa kumppaneiksi elämään – yhteisössä. Kuinka jaksaa muistaa toista yksinäistä kun ei jaksa omaakaan yksinäisyyttään. Vuosi ja enemmänkin on paljon!

Meillä täällä etelässäkin on ollut kovin epävakaiset säät, vuoroin valoa vuoroin varjoa. Räntää, pakkasta ja lunta niin että pakkasella autokin läpijäätyi tolpassaankin ollen. Tässä kohtaa tulee taas monta Raamatun lausetta mieleen ja muutama runokin. Harmi etten saa niitä tärkeimpiä (itselleni) teksteihini mahtumaan kun virret ja hengelliset laulut pakkaavat lujasti ”päälle” vaatien ilmaistuksi tulemista?!

Täällä on teitä joitakin, joita useasti ajattelen ja ajattelen kirjoittaakin teille, mutta jotenkin voimani hupenemistaan hupenevat päivä päivältä ja tunnen itseni niin väsyneeksi! Mutta te, joita nyt ja usein ajattelen, niin muistakaa! Vaikka rukoustani ja ajatuksiani ette näe ettekä kuule niin jos jaksatte, tietäkää että rukouksin muistan, minulla on pitkät iltarukoukset, joskus toki lyhyemmätkin. ”Tahto minulla on” (sanoo Paavalikin) mutta voimia puuttuu.

Kukaan meistä ei voi tietää kuinka kauan tämä tilanne jatkuu ja mitä on edessäpäin. Kukaan ei pysty lukemaan Jumalan ajatuksia. Sen vain tiedämme mitä Hän on kirjoituttanut kirjaansa, mutta on eri asia osata niitä lukea niin kuin Jumala on ajatellut. ”Sillä niin kaukana kuin itä on lännestä…”jne. Ihmisen osa on vain lyhyt henkäys Jumalan ”maailmoissa”. Kysyneekö joku, onko niitä monikossa ”maailmoita”? En tiedä, sitä tietoa en ole löytänyt enkä siitä kiinnostunut?! Senhän ihmiset, jotkut, luulevat tietävänsä, ainakin etsivät eloa avaruudesta.

Mutta tänäänkin minulle riittää se että minun ”Herrani Elää” ja kuten Job sanoo:” Minä Tiedän Lunastajani Elävän ja Viimeisenä HÄN ON seisova multien päällä”! Aamen! Kiitos, Ylistys ja Kunnia Jumalalle!

”Uskollisuutesi Suuri on Herra, ei vaihteen varjoa luonasi Sun. Iäti kestävä perustus varma, On Sinun Armosi, Herrani mun:” Suuri on Herrani, uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi On Loputon.”

Yhtyvät kiitokseen kesä ja talvi. Kevät ja syksy myös Sua ylistää. Kuu sekä aurinko, tähtien parvi Herralle virtensä ne virittää:” Suuri On Herrani uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun armosi on. Mitä mä tarvitsen Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on Loputon.”

Anteeksi synnit suot, Rauhan Sä Annat Ja näytät missä on Oikea Tie. Voimasta voimahan päivittäin kannat, Tiellä mi valkenee, taivaaseen vie: ”Suuri on Herrani, uskollisuutesi, Aamuisin uusi Sun Armosi on. Mitä mä tarvitsen, Sulta ain saan sen. Uskollisuutesi on loputon.”Tämänkin kauniin ja toden laulun sanat olen ennenkin kirjoittanut, se nyt vaan soi taas jossain sisimmässäni joten tässä se jälleen on.

Mutta Sana jota nyt tutkin löytyy Danielin kirjan 7 luvusta. Daniel on vaikea mutta mielenkiintoinen tutkia, sikäli kuin jaksaa 😉  Joskus nuoruudessani (sellainenkin aika minullakin on ollut) minä usein luin Malakiaa!? Raamattu, ihmeellinen ja rikas kirja. Kirjojen kirja, ei haittaa vaikka ei ymmärtäisikään, Jumalan ilmoitettu sana ravitsee aina ja vie ainakin osan murheista mennessään 🙂 !

Siunattu sana ja Sana! Jeesus kanssasi tänäänkin, ole siunattu sinä joka tätäkin jaksat lukea ja kiitos!