Blogitaivas

Blogitaivaan yksi perustajista Heikki Hilvo on päässyt Taivaan kotiin. Heikki oli tulisieluinen ja lapsenuskoinen Jeesuksen todistaja. Heikki paloi evankeliumille ja hänellä oli evankelistan sydän. Sanat olivat Heikin miekka ja Pyhä Henki hänen kilpensä, voimansa ja happi jota hän hengitti.

Nyt Heikki on kotona ja saa katsella rakasta Jeesustaan kasvoista kasvoihin.

Otsikko on hätkähdyttävä. Miten niin vain pahoja ihmisiä? Eivätkö hyvät ihmiset kelpaa Jumalalle? Millainen despootti Jumala on, jos hyvät ihmiset jäävät vaille kaikkea sitä hyvää, jota Jumala tarjoaa. Joutuvatko hyvät ihmiset kadotukseen vain siksi, että ovat hyviä?

Kuka on hyvä ihminen? Kukapa ei haluaisi olla olla hyvä? Osaamme helposti luetella ympäriltämme ihmisiä, joita me pidämme hyvinä. Äiti Teresa oli varmasti hyvä ja myös Desmond Tutu voisi tulla monen mieleen. Kun pohtii asiaa pidempään, alkaa nimiä putkahdella mieleen enemmänkin.

Ajan hengen mukaisesti voimme löytää myös sisimmästämme paremman version itsestämme. Kaikenlaiset elämäntapavalmentajat ja enkeliterapeutit tarjoavat palveluitaan hyvään hintaan. Voimme tulla hyviksi ihmisiksi kehittämällä itsetuntoamme ja eheytymällä ihmisinä. Itämaiset opit ja uskonnot johdattavat meitä paremman elämän tielle. Uushenkiset aatteet yhdistelevät sujuvasti erilaisia uskontoja ja elämän viisauksia johdattaen ihmisiä kohti onnellisempaa elämää. Synkretismi valtaa alaa Suomessa nopeammin kuin koskaan. Kaikki tavoittelevat ihmisen parasta ja tarjoavat tietä hyvyyden ja rakkauden lähteille. Mutta onko se tie pelastukseen?

Jumala pelastaa vain pahoja. Jumala pelastaa vain ne, jotka tajuavat oman asemansa Jumalan edessä ymmärtäen oman syntisyytensä. Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Jumala on aina heikkojen ja syntisten puolella, heidän, jotka ovat jo kadottaneet oman hyvyytensä . Heille Jeesus tarjoaa sovitustaan.

Ihmeellinen aamu ja päivä tähän mennessä! Tuo otsikko tuli mieleeni kun luen juuri sellaista erittäin mielenkiintoista kirjaa jonka ovat yhdessä kirjoittaneet Mailis Janatuinen ja Jukka Norvanto, ja jonka nimi on ”Sekalainen seurakunta”! Nautin suunnattomasti! Tämä kirja vie ihmisyyden pohjille asti ja mieleeni tuli kuinka suuri asia on Raamatun opettaminen, ja sen selittäminen ihmiskohtaloiden kautta! Tässä kirjassa saavutetaan huippu ja nimenomaan kertomalla Raamatun henkilöistä sellaisena kuin he olivat. Syntisinäkin mutta Jumalan armahtamina kaikin tavoin. Sellaisetkin ihmiskohtalot joita ei tavallinen maallikko pystyisi oikein ymmärtämäänkään. Jumalan armo tulee esiin jokaisen kohdalla vaikka helposti ajattelisi ettei armoa voisi ollakaan pahoin Jumalan tahtoa rikkoneiden kohdalla. Ja kuka meistä olisi synnitön, ei yksikään.

Mutta juuri tässä joutuukin ajattelemaan hyvin syvällisesti omaakin elämäänsä ja myös lähimmäistensä. Ei tee mieli tuomita ulkoisen perusteella. Vaan tulee kiitosmieli ja melkein itkukin sen takia että on saanut syntyä tänne maailmaan ja saa elää.! Sillä ellen esimerkiksiminä tai sinäkään, olisi saanutkaan syntyä, minua eikä sinua tietenkään olisi olemassakaan, mutta meillä ei myöskään olisi  iankaikkista elämää! Ei olisi taivasta, ei ikuista iloa, eikä Herraamme Jeesusta Kristusta, ei mitään tietoa taivaallisista.

Joskus olen väsynyt elämääni, mutta näiden selitysten ja ihmiskohtaloiden avulla, joista nyt luen, tunnenkin kiitollisuutta ja rakkautta elämääni kohtaan. Ajatella että olen saanut syntyä! Saan olla olemassa ja saan olla varma että kerran pääsen Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ikuiseen iloon ja Valoon. Siellä ei ole itkua ei kipua, ei kuolemaa, eikä ruumiinvammoja.

Kuinka tärkeää olisikaan Raamattuopetus ja Raamattu tunnit, että emme olisi omien selitystemme ja ymmärryksemme varassa. Sillä Raamattu, vaikka onkin paljon luettu ja rakas kirja, tavallinen kuolevainen ei sitä opi välttämättä syvällisesti ymmärtämään vaikka olennaisimman jotenkin ymmärtäisikin.. Ja ennen kaikkea saisimme ymmärrystä niitäkin ihmisiä kohtaan joista Raamatussa kerrotaan!? Meillä omilla seurakuntalaisillammehan nyt juuri jotain Raamatun opetuksen kaltaista yritystä onkin, mutta sitä voisi jatkaa ja pitää yllä pidempäänkin.

Tuo otsikko toi mieleeni myös aikoinaan tehdyn laulun ”Rakastan Elämää”! Se on maallinen laulu mutta ihana ja on kuunneltavissakin Petrus Schroderuksen laulamana täällä jossakin! Kaunista ja upeaa mutta toisenlaista kuin esim. Presidentin rukous. Nämä kaksi kaunista lauluakin hoitavat ihmistä, toinen sielua ja toinen Henkeä! Kuitenkin kiitos siitäkin Jumalalle että on antanut myös laulun lahjat meidän kaikkien iloksi.

Juuri tänään on se päivä jolloin kynttilät syttyvät poisnukkuneiden haudoilla. Jumala suokoon että ne kynttilät näkyvät taivaaseen asti ja Jumala näkee meidät kaikki jotka rakkaitamme muistamme ja kaipaamme. Elämä on ikuista, kun se kerran täällä alkaa, se ei lopu koskaan. Rukoillaan lähimmäistemme puolesta että kuolemakaan ei heistä saisi otetta niin ettemme ikuisuudessa heitä tapaisi. Uskotaan, toivotaan ja rukoillaan. Kiitetään Elämästä, vaikka emme voikaa täysin ymmärtää tuonpuoleista olotilaa. Uskotaan Rauhaan, Rakkauteen ja Iankaikkiseen Elämään, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja nimessä, Aamen!

Kun toinen päivä marraskuuta ajelimme kappeliltamme illan pimeydessä ja tihkusateessa kotiin päin, niin koko ajan oli mielessäni sanat: ”Jumalan Pyhät”? Ja tiesin että tulen aiheesta kirjoittamaan, koska minä tunsin Pyhyyden Läsnäolon tilaisuudessa jossa olimme. Se läsnäolo ei tullut ainoastaan puhutusta aiheesta, josta en paljoa edes kuullutkaan kun oma tilanteeni on nyt sellainen kuin on, eli tippoja korvissa ja entisestään huonompi kuulo.

Niinpä siis saatoin keskittyä ja sisäisesti iloita Pyhyyden Voimasta, jonka sai aikaan Jumalan Henki rakkaittensa yhteen kokoontuessa. Sillä nyt on sellaiset illat että sinne tulevat juuri ne, jotka kaipaavat Jumalan Sanaa ja Pyhien yhteyttä! Saada olla vapaammin kuin ns, normi Jumalan palveluksessa. Jakaa ajatuksia ja rukoillakin vapaasti.

Mitä iäkkäämmäksi tulen sen huonommaksi fyysisesti mutta, ehken hengellisesti sitäkin herkemmäksi. Varsinkin kun kuulokin alkaa temppuilla, niin kuin koko olemukseni. Sitä on ihmisen riisuminen. Sitä on Taivaskaipuun lisääntyminenkin. Kiitos Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Minä siis nautin Pyhien yhteydestä!

Ajattelin tuota Pyhien yhteyttä otsikoksikin mutta se tuntui jotenkin jo niin Pyhältä että en sitä laittanut kun se kuitenkin on niin käsittämätöntä? Että me ihmiset, tavalliset, ja monin tavoin Jumalaa ja lähimmäistämmekin vastaan rikkoneet, ansaitsisimme noin juhlallisen otsikon ja nimityksen?! Ja kuitenkaan Jumala ei katso meitä niin kuin me ansaitsisimme. Vaan Hän näkee meidät rakastettuina ja, jos oikein ymmärrän, Jeesuksen kautta katsottuna ja Hänen ominaan ja Pyhinä. Jumala sen tekee.

Rakkaus – Rakkaus, suurin kaikista. Minulla oli niin hyvä olla kun minä aistin rakkauden joka oli meissä läsnä ja meidän kanssamme! Koska Herra Itse oli läsnä. Nyt taas on pala kurkussa ja itkettää. Ihmisessä itsessään on hyvin vähän, jos ollenkaan aitoa rakkautta. Se Rakkaus mikä aitoa on tulee Jumalalta ja siksi se murtaa!

Jotkut teistä, jotka olitte läsnä, luette näitä blogejani, niin voi olla ettei kaikki tunne samalla lailla. –  Mutta minä sain Armon kokea näin. Ja siksi kirjoitan silmät kyynelissä ja yritän tähän lopuksi vielä laittaa muutaman säkeen virrestä 429 ja Kiittää Jumalaa teistä kaikista ja toivottaa siunausta jokaiseen elämänne hetkeen, olivatpa ne millaisia tahansa – Jumala On Rakkaus ja me Armosta Osallisia. Kiitos, ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle, ja Pyhälle Hengelle! Aamen.

” Ylitse Kaikkien Rajojen riemu ja kiitos on yhteinen. Kristuksen anteeksiantamus on iankaikkinen vapaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja VOIMAA SUOT YHÄ UUDESTAAN.. Sinä kannat, Sinä viet, SINÄ KANNAT SINÄ VIET!”  (virsi 429/ 2 säkeistö.)

Pakko vielä lopuksi kiittää siitä että meillä on Pyhä Raamattu, Jumalan Iankaikkinen Sana. Elämä Leipä jota ilman me nääntyisimme.

”Soi kunniaksi Luojan, nyt virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän Isä rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti Hän ohjaa tuolta taivaastaan. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyis koskaan tutkimaan?”

 Siis Kiitos Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo että ilomielin myös jaamme leipämme ja sydämin ja kielin Sua lakkaamatta kiitämme!

”Herra ei unhoita kaipaavaa lastaan”!! Aamuyöstä heräsin tuohon virteen! Piti virsikirjakin kaivaa laatikosta ja tarkistaa vieläkö tuo lapsuuteni virsi on olemassa, ja onhan se! Sen jälkeen jatkoin uniani. Kaikesta huolimatta, siis siitä kaikesta mikä koko maailmaa nyt ravisuttaa, tahdoin kuitenkin tulla tuon Aamulaulun tänne kirjoittamaan. Sillä tapahtuipa mitä hyvänsä kaikki on Jumalan hallinnassa.

Olen lukenut hyviä hengellisiä kirjoja ja eilen illalla sain luetuksi Valtter luodon; ”AAMOS oikeudenmukaisuuden julistaja”! Ajattelin että se on vaikea mutta oli todella mielenkiintoinen! Luoto kirjoittaa niin mukaansatempaavasti ja tutkitusti kirjansa että niitä on ilo lukea. En tuosta sen enempää, kuin surulla todeta, että ihmiskunnassa on aina ollut ja tullee olemaankin niitä jotka eivät ole tahtoneet/ tahdo kuunnella Jumalaa.

Mutta koskaan Herra ei hylkää KAIPAAVAA lastaan, niinkuin laulussa lauletaan. Jumala on Rakkaus, joka ei anna meille ansioidemme mukaan, vaan rakastaa meitä ”kuolemaan asti” Vaikka maailmassa tapahtuukin mitä tahansa, niin ei kuitenkaan, mitä ei Jumala sallisi tai tietäisi, HÄN puhuu tavalla ja toisella. Jumalan siunausta ja läsnäoloa meille kaikille tänään ja jokaisena armon päivänämme.

Myrsky ja sade onkin riipinyt kaiken loiston lehtipuista ja pensaista. Saanut nurmikon kelmeäksi ja roskia pitkin pihaa. Pimeys ja valkeus tuntuvat kilpailevan keskenään ja ihmisillä vaatetus lisääntyy ja silmät katselevat jalkoihin. Uutiset pysyttelevät samoissa aiheissa melkeinpä illasta toiseen. Mikään muu ei tunnukkaan sitten muuttuvan.

Ihmisillä ei ole hyvä olla, koronaa ei ole saatu kuriin ja nuha vaivaa. Se on nyt tätä aikaa. Ihmiset väsyvät. Päivät pimenevät. On sellainen tunne, itselläni ainakin, että voi kun voisi vain nukkua. Kukapa meistä voi, päivän askareet ja velvoitteet on hoidettava. Sitä kuitenkin ihmettelee kun jotkut jaksavat toistenkin edestä.?

Eilen oli pakko lepäillä, olin niin väsynyt. Melkein teki mieli nukahtaa kun päivä oli niin pimeä, vain kaksi harmaata sävyä vastakkain ei valon pilkahdustakaan. Olin kuin en olisi ollutkaan. Mutta sitten yht´äkkiä luomieni läpi kulki valojuova, ja taivas repesi! – Ensin tuli pitkä kapea aukko harmaalle taivaalle ja sen aukosta kullan värinen taivas. Jäin sitä katselemaan, kun harmaaseen paksuun pilviverhoon tuli tuo valoaukko. Sitten alkoi tuulla ja aukko suureni. Alkoi näkyä liikettä. Tuuli ajoi pilviä takaa ja näytti siltä että aurinko ja taivaan siniset poutapilvet olisivat kisailleet kumpi voittaa?

Ja minä kuin lapsi, katselin tuota valtavaa näytöstä ja hymyilin. Sitten sisimmästäni nousi kiitos! Kiitos Jumalalle että kaiken takana oli kuitenkin Taivas, sininen ja kultainen taivas. Mitkään paksut harmaat pilvet eivät voineet estää sitä sinistä kultaista  siellä takana. Heittäydyin lapselliseksi, ja sydämeni lämpeni. Käänsin katseeni siihen taivaalliseen aukkoon, ja ajattelin ” Jumala on, Häntä ei voita kukaan eikä mikään. Ei haittaa vaikka syksyn värit eivät enää loista, Kun Jumala, Luoja leikkii pilvillään!”

Ja vielä ajattelin että hän näkee minut ja tietää kaiken, senkin että kaipaan juuri nyt valoa ja lohtua! Hän tahtoo todistaa minulle etten ole poistunut Hänen maailmastaan, eikä Hän ole sanaansa katunut, eikä koskaan muuta. Kaikki mitä on luvattu tulee tapahtumaan sitten kun aika on. Ei hätää. Näin puhui minulle taivas ja Jumalan pilvet!

Lapsellista, mutta joskus on tarpeen saada kokea lapsellistakin iloa kaikesta minkä Jumala on luonut. Koska kukaan eikä mikään voi kilpailla Hänen kanssaan. Minkä Hän on sanonut, tahtonut ja tehnyt  On ja Pysyy Iankaikkisesti. Vaikka se olisi vain syksyn ihanat värit jotka kestävät hetken kunnes syystuuli riipii ne. Tai taivaan harmaus /syysiltojen pimeys, Jumala on! Kaiken Luoja ja ylläpitäjä. Myös meidän pienten ihmisten ja koko Luomakunnan kunnes kirjoitukset täyttyvät.

” Kristus valo maailman, hän, ei kukaan toinen. Pimeyteen syntyi hän, syntyi veljeksemme. Jos me Hänet tunnemme, tunnemme myös Isämme. Kiitos Jumalalle!”

Jumalalle kunnia, Jumalalle yksin. Isää, Poikaa, Henkeä täällä ylistämme. Pyhäkolmiyhteys luonamme on salattu. Kiitos Jumalalle!” vk. 447.

Aamuauringon paisteessa istuin aamukahville ja katselin vanhaa rakasta maisemaa, mutta nyt jo osiltaan riisuttuna! Mutta kaunis se on silti kun aurinko paistaa! Taivas on jälleen sinivalkoinen ja Pihlajapuun punaiset marjat hehkuvat ilman lehtiä sinisen sinistä taivasta vasten. Mieleeni tulivat sanat ”vastakohdat täydentävät toisiaan”? No ajatus lähti niiltä sijoiltaan kehittelemään tekstiä tänne?! Ja kuinka ollakaan huomasin että TAPIO oli eilen käynyt kirjoittamassa myös.! No, ajattelin etten voikaan kirjoittaa, mutta tässä nyt kuitenkin olen.

Ensiksikin kiitos Tapiolle tekstistään. Sitä varmaan kommentoidaan toisaalla. Vastakohdistakaan en nyt sitten sen enempää kuin että ihmisten kohdalla tuo toistensa täydentäminen on vaikea asia. Ei se aina suinkaan onnistu, ainakaan parisuhteissa eli avioliitossa jossa tarvitaan toinen toisensa ymmärtämistä ja tukemista. Mutta kun katselin tuota keittiöni ikkunasta avautuvaa tuttua maisemaa, niin ajattelin onko sama ristiriita luonnossakin kuin ihmisten välisissä suhteissa?

En tiedä, enkä jaksa pohtiakaan! Mutta tämän saman taivaan alla me täällä olemme kunnes Jumala luo uuden taivaan ja maan. Ajattelen mennyttä viikkoa. Avustajani on ollut sairaana ja minäkin vähän. Voimat ovat olleet rajalliset ja elämä puhututtanut. Onneksi on ollut hyviä kirjoja joita olen lueskellut, kirjoittamisen ohessa toinen intohimoni! Mainitsen yhden nimeltä, koska se oli niin erikoinen ja jotenkin jopa profeetallinenkin.? Vaikka ei se ensin siltä tuntunutkaan.

Tapani Sopasen ”Uloskutsutut”! Kun luin ensimmäisiä sivuja en tykännyt, kun se oli kirjoitettu romaanin kaltaiseksi keksittyine henkilöineen, enkä lue romaaneja. Tosiasioita vaan. Onneksi en lopettanut lukemista! Tarina keksittyine (?) henkilöineen seuraa, jotenkin, mitä Raamattuunkin on kirjoitettu. Kuvataan mennyttä, olevaa ja tulevaa aikaa, sen mukaan kuin kirjoittaja ikäänkuin profetaalisesti esim. tulevan ilmoittaa.?

Toivon vaan ettei niin tapahtuisi että ne jotka uskovat joutuisivat ns. ”uloskutsutuiksi” ? Eli pakenemaan joihinkin erityisiin paikkoihin tai kokoontumaan salaa yhteiskunnan muuttuessa yhä kielteisemmäksi, ja ahtaammaksi kokoontua! Niille, jotka uskovat ja tahtovat elää ns. ”jumalisesti” tässä ja tulevassakin ajassa ja yhteiskunnassa. En voi kuitenkaan sanoa muuta kuin että, jonkinlainen profeetallisuus tulevaisuuden suhteen mielestäni tässä kirjassa on.? Mutta olen vain tavallinen ihminen ja tämä on minun kokemukseni.

Joka tapauksessa, tänään on kaunis ilma, Pihlajani punaiset marjat hehkuvat sinistäkin sinisempää taivasta vasten ja aurinko paistaa. Aamusta asti on soinut mielessäni virsi 547:” Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, JEESUS VOIMANSA antaa! Kiitos Herran Hän auttaa tiellä! Meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, Rauhan Luonansa siellä!”….Hyvä virsi jos jollakin on virsikirja kotonaan, voi säkeistöt sieltä lukea! Sanat Lina Sandellin!

Kiitos Jumalalle Sanastaan, kauniista Isänmaasta ja Uskon lahjasta! Jumalalla on vieläkin paljon kansaa tässä maassa! Jumalan Armo ja Rakkaus olkoon kansamme yllä nyt ja aina! Tämän maailman lopuun saakka ja siinä tulevaisuudessa joka uskovilleen on luvattu!! Siunatkoon meitä Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, poika ja Pyhä Henki! – Armosta ja uskosta kiitollisena, yksi ”uloskutsuttu”.

Mitä on raamatullisuus? Olen kuunnellut Norvannon Jukan raamattuluentoja nyt kolmen vuoden ajan ja samalla opiskellut Risto Santalan ja Ilkka Puhakan tekstejä Raamatusta ja Jeesuksen vertauksista. Olen etsinyt eri tutkijoiden näkemyksiä ja tutkimuksia siitä millaista elämä on on ollut Jeesuksen aikana ja miten tärkeitä asioita opetettiin seemiläisessä kulttuurissa. Eli mitä Jeesuksen ajan ihmiset kuulivat ja ymmärsivät Jeesuksen opetuksista. Suomi on hyvin erilainen maa kuin Juudea 2000 vuotta sitten. Tavat ja kulttuuri oli hyvin erilaista. Siksi vaikka käännämme Raamattua sana tarkasti, voi joku sanottu asia tarkoittaa ihan eri asiaa kuin mitä ymmärrämme Suomenkielisestä raamatusta.

Kalevi Lehtinen kertoo miten hänen luokseen tuli kleptomaniasta kärsivä mies, joka oli katkaisut itse kätensä, jottei joutuisi helvettiin taipumuksensa takia. Raamatun kohta, jossa sanottiin, että oli parempi katkaista käsi, kuin joutua sen takia helvettiin, oli tullut liikaa kohti ja nyt mies ihmetteli, että miksi hän yhä halusi varastaa vaikka käsikin oli poissa. Tämä on äärimmäinen esimerkki raamatun väärin ymmärtämisestä. Mitä Jeesus siis tarkoittaa? Käsi ja käden työ tarkoittaa tässä ammattia, ei henkilökohtaista ominaisuutta. Raamatun ajan ihminen ymmärsi, että Jeesus puhuu ammatista, joka vie ihmisen väärälle tielle. Samassa vertauksessa puhutaan myös silmästä joka pitää repäistä pois. Tuon ajan ihminen tajusi että siinä puhutaan maailmankatsomuksesta ja ajatuksista joiden avulla ihminen katsoo mihin elämä johtaa häntä ja vääristä katsomuksista pitää luopua. Raamattu on täynnä kielikuvia, jotka ovat meille rationaalisille suomalaisille vaikeita hahmottaa.

Raamatullisuus tarvitsee opiskelua tuekseen. Siksi raamattua ei saa käyttää lyömäaseena vaan aitona raamatullisuutena voi pitää raamatun opiskelua ja sen lukemista.

Evankeliumi Jeesuksesta on silti selkeä. Jeesus kuoli ristillä sovittaen koko maailman synnit. Syntien sovitus tarjoaa yhteyden Isään Jumalaan, jos haluamme ottaa sen vastaan. Pyhä Henki lahjoittaa meille uskon Jeesukseen. Sitä ei meiltä riistä pois mikään, ei edes kompurointimme oman raamatullisuutemme kanssa.