Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


by Jätä kommentti

Kauneus on ihan järjetön juttu

Toisinaan kameran kanssa kävellessä aivoni yrittävät luikerrella filosofiselle tasolle. Miksi ihmeessä kukat ovat kauniita. Tai miksi eläimet ja varsinkin eläinlapset ovat söpöjä (krokotiileistä ja hyttysenpoikasista en ole varma). Joku juju kauneuden takana täytyy olla.

Luonto toimii niin, että se pyrkii mahdollisimman matalalle energiankäytön tasolle. Esimerkiksi vesipisara hakee muotonsa siksi, että pudotessa pisaran mallisen putoajan ilmanvastus on mahdollisimman pieni. Kyllähän pisara tietenkin on myös muodoltaan kaunis, mutta sadepisaran kauneus ei ole estetiikkaa vaan aerodynamiikkaa.

Jos mahdollisimman vähäinen energian kulutus on luonnon peruslähtökohta, niin miksi luonto sitten vaivautuu hankkiutumaan esimerkiksi niin värilliseksi kuin se on. Olisi paljon energiataloudellisempaa tuottaa sen värisiä kukkia, jonka väriaineen saa mahdollisimman vähällä. Kyllä pörriäiset löytäisivät kukat, vaikka ne kaikki olisivatkin keltaisia.

Ja ne eläinlapset! Pitääkö rusakkomamma parempaa huolta jälkikasvustaan siksi, että rusakkovauvelit ovat söpöjä. Enpä usko.

Kauneudessa on kerrassaan jotain luonnonvastaista, jos kauneutta ajatellaan energiatehokkuuden kann alta. Siksi kauneuden taustalla pitää olla jotain muuta.

Yhdessä kirjassa sanotaan näin: »Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!»

Kedon kukkaset on vaatetettu. Joku on pukenut niiden ylle hienommat hynttyyt kuin ne, joihin itse kuningas pukeutuu. Joku on funtsinut, että kellokukkasen muotoon sopii violettiin vivahtava sininen ja että kyllä ketun on tyylikkäintä olla punertavan ruskea, mutta laitetaanpa vähän tilkka valkoista hännänpäähän keventämään vaikutelmaa.

Luulen, että luovuuteen kuuluu aina jonkin verran leikkiä. Väreillä, muodoilla, yllättävillä ajatusyhdistelmillä. Olisiko mahdollista, että Luoja oli leikkisällä tuulella rakennellessaan luontoa ja sen kauneutta. Hän kulutti hommaan aikaa ja energiaa ihan huvikseen.

Ja kuulkaas, ainakaan minä en viitsisi koluta pellonpientareita, jos kaikki kukat olisivat keltaisia ja enemmän tai vähemmän saman muotoisia. Tylsää hommaahan se olisi. Tuhlailevan kauniissa luonnossa on paljon kivampi taivaltaa.

Ja onhan mahdollista, että kauneudessa jokin järkikin on.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA


by Jätä kommentti

Evankelista, runoilija ja kirjailija

Tätä kaikkea oli Hilja Aaltonen joka eli hyvin vanhaksi. Kuutisen vuotta yli sadan, muistaakseni? Laskemattomat ovat hänen kirjoituksensa, kirjansa, runonsa ja puhujamatkansa. Joku tuntee ja tietää ne paljon paremmin kuin minä, mutta on yksi runo jota hän kertoi äitinsä rakastaneen, tai ainakin se oli ollut hänen äidilleen tärkeä.

En tiennyt mikä hänen äitinsä sairaus tai vamma oli? Sen verran nuorempaa polvea Hiljan suhteen olen? Mutta se runo jota Hilja kertoi äitinsä rakastaneen on ollut minullekin –  nuoruudessani varsinkin  erilaisuuteni takia merkittävä. Olen usein ajatellut sen blogiini jossain yhteydessä kirjoittaa, mutta tullut sitten sen sisällön vuoksi aralle tunnolle. En tiedä kuinka syvä usko Hiljan äidillä oli, mutta Hiljan oma usko kantoi häntä loppuunsa asti. Silti hän uskalsi kertoa äidilleen tärkeästä runosta. Joka siis on V.A. Koskenniemen kirjoittama ja nyt siis tässä. Ei runomitassa, niin kuin se ei ole Koskenniemen kirjassakaan.

”Yksin oot sinä, ihminen, kaiken keskellä yksin, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot. Askelen, kaksi sa luulet kulkevan rinnallas toisen, mutta jo eelläs hän on taikka jo jälkehes jäi, hetken, kaksi sa itseäs vastaan painavas luulet ihmisen kaltaises – vierasta lämmititkin! Silmää löytänyt et, joka vois sun katsehes kestää, kättä sa et, joka ei liukunut pois. Kylmä on ihmisen mieli ja kylmä on armahan rinta. Huulet liikkuvat vain, rinta on liikkumaton. Leikkihin kumppanin löydät, et toden riemuhun, tuskaan. Hiipua yksikseen tuntehes polttavin saa. Ystävän, armaan vain oma kaipuus sulle on luonut, houreen, jok katoaa, kun sitä kohti sa käyt. Niin olet yksin, sa ihminen, yksin keskellä kaiken, yksin syntynyt oot, yksin sa lähtevä oot, yksin erhees kätket ja yksi kyynelees itket. Ainoa uskollinen on oma varjosi vain.”

Minullakin on ollut ystäviä jotka ovat tästä runosta tykänneet, jopa niin, että yksikin muisteli sen olevan Raamatusta.? Muutamia kertojakin sain hänelle siitä muistuttaa että se on vain runo. Kuvaa kuitenkin sellaisen ihmisen kokemusta ja sisäistä maailmaa, joka ei vielä ole henkilökohtaisessa/ sisäisessä maailmassaan, uskossa elävään Jumalaan. En minäkään enää uskoon tulemiseni jälkeen, n. 48 vuotta sitten, voi tätä runoa allekirjoittaa, sillä Elävä Usko poistaa yksinäisyyden ihmisen sisimmästä. Uskossa ihmisellä on aina sisäinen lepo ja varmuus siitä ettei tarvitse koskaan kokea olevansa aivan yksin ja hylätty.

Tunteet voivat kovissa elämän myrskyissä ja hylkäämisissä kyllä hetkellisesti myllertää sisintä. Mutta jos ihmiset jättävät ja hylkäävät, tai esim. tulee tällainen pandemia kuin nyt on, ettei voi lähimmäisiään lähestyä voivat tunteet olla ajoittain raskaat ja ikävät. Mutta tunteet ovat toista kuin Jumalan Sanan totuus ihmisen sisimmässä, se Voittava Voima joka Sanaan sisältyy

HÄN, JEESUS, sanoi lähettävänsä omilleen, ja kaikille jotka tahtovat vastaanottaa ”toisen puolustajan”, Pyhän Hengen olemaan meidän kanssamme elämämme loppuun saakka. Kaikissa vaiheissamme. Ja totisesti Hän On. Niin moni kärsivä kristitty on tästä ollut ja on todistamassa. Ei ole elämä helppoa, mutta ei voikaan olla. Kärsimys kuuluu tähän maailmaan, jokainen saa siitä osansa, kukin tavallaan.

Mutta meitä auttakoon ja lohduttakoon se että ” Hän oli kaikessa kiusattu kuten mekin, mutta ilman syntiä”! Ja jatko on tulkittavissa niin että tuo lause muistuttaa Vapahtajamme oloa kiusattuna ja sen vuoksi mekin voimme kiusaukset kestää. Vaikka se olisi ikävä ja yksinäisyyden kokeminen. Muistetaan Jeesusta Getsemanessa:” Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon!” Meillä on läpi Taivaiden kulkenut Jumalan Poika ja Jumala joka voi ja tahtoo meitä auttaa ja rohkaista. Yksi tämän rohkaisun muoto ovat toiset kristityt, iankaikkinen Jumalan sana ja psalmit! Ja vielä se Saarnaajakin lohduttaa että ”kaikella on määräaikansa” Kaikella!

Psalmi 66 kumpi käännös vaan ja psalmista 68 jakeet 10 ja 11


by 1 kommentti

Ylpeys

Kesä on edennyt jo pitkälle heinäkuuta. Toipuminen talvesta ja alkukesän kiireistä sekä kuumuudesta on vienyt tovin. Kaikkea ei voi ”oksentaa” tänne, vaikka varmaan moni asia voisi olla rakennukseksi toisille, koska Jumala on kaikessa mukana. Olen aika levoton luonne ja pysähtyminen on välillä vaikeaa. Omien lasten kasvu aikuisuuteen on ollut melko rankkaa. Luopuminen on vaikeaa, vaikka yhteys heihin on hyvä. Ikävä on kova! Voin kuvitella millainen ikävä on taivaallisella Isällämme, joka päinvastoin kuin me maalliset isät, hän haluaa kerätä kaikki lapsensa turvaan omien kasvojensa alle. me maalliset isät odotamme että lapset lentävät maailmalle omien siipien varaan.

Olen huomannut kuinka kaiken alta paljastuu ylpeys, nyt kun on aikaa pohtia ja pysähtyä tutkimaan elämää. Huomaan kuinka tärkeää itselleni on tietyt asiat. Päästä puhumaan seuroihin ja majatalo-iltoihin. Saada oma nimi jonkun hengellisen staran viereen tilaisuuden mainokseen. Ylpeys, joka asuu minussa ja sinussa, estää usein meitä olemasta aito itsemme. Se vaikuttaa ihmissuhteisiimme ja tapaamme kohdata toisia ihmisiä.

Ylpeys estää myös ihmistä löytämästä suhdetta Jeesukseen. Koemme että olemme ihan hyviä ihmisiä. Emme ole tehneet mitään niin isoa syntiä ettemmekö kelpaisi Jumalalle näinkin. Jeesuksesta puhuminen on jotenkin noloa ja koemme että minun Jumalani riittää. Meille riittää sellainen Jumala, johon voimme itse määrittää suhteemme.

Raamatun Jumala ja Jeesus ovat kuitenkin yhtä, Ilman Jeesusta meillä ei ole iankaikkista elämää. Kysymys synnistä on haastava nykyihmiselle joka ei hyväksy syyllistämistä tai muutakaan persoonaan kohdistuvaa painetta. Kuitenkin joka ihminen on Jumalan edessä tasa-arvoinen. Jokainen on tämän maailman tahraama ja syntinen ja tarvitsee siksi Jeesusta!

Muistan kuinka lapsena selasin vihkiraamattua, joka oli äidin yöpöydällä. Se oli pelottava kirja ja Jumala vaikutti kauhistuttavalta. Lapsen mieli osasi poimia sieltä vain ihmiselle pelottavia asioita. Laki jyräsi kaiken alleen ja Jumala kosti synnin. Luulen, että moni ihminen kokee raamatun samalla tavalla. Synti ja syntisyys pelottaa ja siksi on turvallisempaa pysyä erossa koko kirjasta. Vasta kun ihminen tajuaa ja nöyrtyy Jumalan edessä tunnustamaan oman heikkoutensa, hän kykenee pyytämään Jumalalta apua. Vasta silloin Jumalan armo ja rakkaus paljastuu ihmiselle. Siellä missä synti on suuri on Jumalan armo voimallisin. Silloin Jeesuksen sovitustyö ristillä ja sen merkitys selviää ihmiselle ja raamattu paljastuukin rakkauden kirjaksi. Jumalan henki tulee suomentamaan ja selventämään raamattua ihmiselle joka kääntyy Jeesuksen puoleen.

Näin myös ylpeys väistyy ihmisestä, kun hän ymmärtää tarvitsevansa Jeesusta omaan elämäänsä. Nöyrtyminen Jumalan edessä ei ole nöyristelyä vaan tarpeen ja kaipauksen tunnustamista. Aivan kuin pieni lapsi ihminen saa kaivata ja ikävöidä isää. Oman heikkouden ymmärtäminen kääntyy vähitellen vahvuudeksi kun Jumalan henki asettuu ihmisen puolelle lohduttaen ja vahvistaen luottamusta siihen että Jumala on sittenkin rakkaus.


by 1 kommentti

Mikä Armossa on niin ihmeellistä?

Tällainen nimi on Philip Yanceyn kirjalla. Olen lukenut sen joitakin kertoja ja nyt uudelleen. Tämä painos on vuodelta 1998! Luinpa kuinka monta kertaa tahansa, aina se vie parannuksen paikalle ja kyyneleihin! Armo vaikuttaa. Kuinka onkin niin mahdollista vuosikymmenien uskossa olon aikana kadottaa elämänsä tärkein asia!? ARMO! Jumalan käsittämätön lahja ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilölle. Muistan kun luin tämän kirjan edellisen kerran joduin tilille itseni kanssa ja itkemään omaa kelvottomuuttani!

Jumalan edessä ja ihmisten. Jumala On Rakkaus, suurempi kuin voin koskaan ymmärtää ja siksi pyydänkin Häneltä armoa ja anteeksiantamusta. Kyselen todellakin itseltäni Jumalan Armon edessä, olenko mitenkään kelvollinen Hänen Pyhälle Ehtoolliselleenkaan?

Tunnen itseni kelvottomaksi ja kuitenkin juuri meille kelvottomille Hän on Tarjolla. Hän Kristuksen Jeesuksen ansiosta! Philip kirjoittaa kirjansa takakannessa:” Emme voi tehdä mitään, millä saisimme Jumalan rakastamaan meitä enemmän. Emme voi tehdä mitään, millä saisimme Jumalan rakastamaan meitä vähemmän.”

Kirjassaan hän kertoo kaikista sellaisista ihmisistä, jotka ovat unohtaneet itsensä palvellakseen lähimmäisiään Jumalan tahdon mukaisesti itsensä unohtaen. Maailmassa on todellakin monia sellaisia joiden nimi on heistä itsestään riippumatta noussut ihmisten tietoisuuteen ja ainoastaan siksi että he ovat unohtaneet itsensä, palvellakseen Jumalan luomia ja toivottomiksi luokiteltuja syntisiä lähimmäisiään.

Sellaisia kuin mekin, ns. kunnon ihmiset oletamme olevamme. Jumala Varjelkoon ettei kenellekään kävisi niin että omavanhurskaus pimittäisi meiltä totuuden itsestämme ja Jumalan Valtavasta Armosta, Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme.

En ole koskaan voinut kuunnella esim. laulua Amazing grace ilman kyyneleitä ja jonkinlaista häpeää?! Niin juuri sillä Armo koskettaa, koskettaa ja kertoo totuuden ihmisestä ja Jumalasta. Sillä tosi on että hyvänkin elämän mielestään elänyt ihminen tarvitsee ARMON. Käsittääkseen olennaisen!

Ihminen voi kaikessa kunnollisuudessaan luulla aivan oikeasti olevansa ihan hyvä, jos sitä edes ajatteleekaan, mutta laulun sanat ja totuus ihmisestä puhuvat toista. ”On Armo suuri ihmeinen. Se muutti sydämen. Mä kuuro sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla nähdä voin”!! Näin tapahtuu silloin kun Jumalan Henki koskettaa ihmistä ja antaa ihmisen nähdä oman todellisuutensa. Ettei ole muuta tietä kuin tunnustaa olevansa syntisistä suurin. Ja että ainoa apu on Jumalan Armossa vaeltaminen.

Philip Y kertoo monta liikuttavaa ihmiskohtaloa, niin ”hyvistä” kuin ”huonoistakin” ihmisistä. Kuinka Jumalan armoittaa ja kuinka ihminen: Ihminen näkee kurjan ja tuomitsee, pitää itsensä parempana. Mutta Jumala näkeekin toisin, juuri se kurja joka ei ole mitään on Hänen rakkautensa kohde. Hänet Jumala tahtoo pelastaa. Philip nostaa näitä äiti Teresioita yms. yms. esiin ja kertoo heidän elämänsä arvokkuudesta Jumalan maailmoissa. Ja mihin se perustuu!

Nöyryyteen, itsensä alentamiseen samalla tasolla kuin kaikkein kurjimmatkin ovat, voidakseen tehdä Jumalan Tahdon. Rakastaa, palvella, ja unohtaa itsensä. Nuo Pyhät jotka eivät itseään Pyhinä pidä nähdään niin toisin näillä ”savisilmillä” kuin Jumala näkee! Jumalan Pyhät, kuinka kaukana olenkaan heistä! Anna minun sydämeni pohjasta se ymmärtää! Anna anteeksi jos, ja kun olen jotakin sinulle pyhää ja rakasta ihmistä kohdellut väärin.

Onneksi ja kiitos Sinulle Pyhä ja Kaikkivaltias että olet antanut minullekin pistimen lihaani, jotain olen saanut ymmärtää! Auta minua tekemään parannusta ja muuta minussa se mikä on huonoa inhimillisyyttä. Suo minulle taivaallista mielenlaatua, vaeltaakseni edes loppuelämäni lähempänä totuutta ja armon ihmettä. Että saisin Kristuksen tuoksua olemukseeni.

Kirjan lopussa on sydäntä koskettavasti kerrottu tuosta naisesta joka tuli kaivolle jossa Jeesus pyysi häneltä juotavaa. Yritän lyhyesti lainata: ”Hämmästelen sitä, miten lämpimästi Jeesus suhtautui ihmisiin joista näkyi kaipaus!”. Kaikki me tiedämme tuon kohtauksen kuinka se meni, mutta Philip kirjoittaa lisäksi Jeesuksen sanoillaan tarkoittaneen:” Minä vaistoan, että sinulla on kova jano”…ja tarjosi naiselle elävää vettä, joka tyydyttäisi janon lopullisesti.

Ja vielä lopuksi. Philip:” Yritän tavoittaa Jeesuksen asenteen kohdatessani tällaisen ihmisen, jonka elämäntapaa en hyväksy. Sanon itselleni:” Tällä ihmisellä on varmasti kova jano”…Armo opettaa, ettei Jumala rakasta meitä sen vuoksi, millaisia me olemme, vaan sen vuoksi, että Jumala on sellainen”!

Jumala on ainoa oikea Rakkaus ja Armo. Jumala auttakoon että joskus osaisin olla ja elää Hänen tahtomallaan tavalla, edes hetken kun joku sitä tarvitsisi!? Tätä pyydän Vapahtajani Jeesuksen nimessä ja veressä! Aamen.


by Jätä kommentti

Ihminen Rakastetuksi ja Jumalan kuvaksi luotu

Muutama päivä sitten miettiessäni meidän ihmisten käyttäytymistä toisiamme – ja itseämmekin kohtaan, tuli mieleeni monta Raamatun lausetta. Ensimmäinen 1 Mooseksen kirjasta jossa Jumala kertoo luomisesta. Myös ihmisen, ja sanoo luoneensa meidät ”omaksi kuvaksensa”, jatkaen kuin vakuudeksi, ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät” Ja myöhemmin ”lähes Jumalolennoiksi” psalmissa 8:6.

Tämän jälkeen tai samanaikaisesti ajattelin miksi ihmiset kohtelevat toisiaan niin kuin kohtelevat? Miksi valehdellaan ja vahingoitetaan toista ihmistä, panetellen ja pahaa puhuen yms. Tietysti se on syntiinlankeemuksen seurausta. Olen kuitenkin huomioinut senkin mitä heikko itsetunto ”yleensä” voi saada ihmisissä aikaan, jos toinen ei eläkään samoin kuin itse, tai on jotenkin muuten erilainen! Ihminen katsoo ulkokuoreen, Jumala ihmiseen.

Erityisesti, vakaumuksensa mukaan toisin elävä herättää ympäristössänsä kielteisiä tunteita!!! Tästäkin löytyy Jumalan Sanan kohtia! Nämä ns.itsetunto kysymykset ja ajatukset, johtivat minut psalmien ääreen. Monenkin psalmin, mutta otan tähän nyt sen joka ensin tuli mieleeni!

Ps.139 kokonaisuudessaan mutta nostan esiin erityisesti jakeen 14:”Minä kiitän sinua siitä että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää”!!! Tähän samaan sarjaan ja ajatukseen voi lisätä psalmeja enemmänkin esim. Ps.8: 4-6 esim. Ps.18 pitkä psalmi mutta ihana, vaikkapa 31-33 ja lisää 36-37 jne. Kaiken yllä on Jumalan erittelemätön rakkaus ja tarjolla armo jokaiselle ihmiselle. Jumala rakastaa ihmistä, mutta miksi se ei saa sijaa ihmisissä?!

Jumala, Isä ei ole koskaan ajatellut hyljätä luotujaan, joskus tosin katui luoneensa ihmiset. Se oli silloin kun hän päätti vedenpaisumuksesta. Mutta kukaan ei koskaan ole, eikä tule, rakastamaan luotujaan niin kuin Jumala. Ja Hänessä ollen Hänen ainoa Poikansa, meidän Vapahtajamme, Jeesus Kristus. Hänessä meillä on kaikki, ja jos ihmiset ymmärtäisivät Jumalan armon ja rakkauden he käyttäytyisivät toisin toisaan kohtaan. On siinä opettelemista meillekin jotka tunnemme ja uskomme Jumalan Sanan!

Mitä siis yritän ilmaista? Ytimenä lienee Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ja lähimmäisen rakkaus joka kumpuaa siitä lähteestä jossa on ”Elävä Vesi”! Jumala on Rakkaus ja me olemme rakastetut! Eikö tämä ole sitä armoa joka saa meidät käyttäytymään sen armon mukaisesti, Jumalan rakkauden auttamana. ?

Olen vain huomannut, pitkän elämäni aikana, kuinka vääryys sattuu, ihmisten takanapäin puhuma valhetieto ja sen mukainen käyttäytyminen! Joka sitten saattaa johtaa siihen että väsyy itsekin sen pahan voimaan joka ympärillä vallitsee,  Eikä itsekään enää jaksa vastata pahaan hyvällä. Puhumattakaan lähimmäisensä rakastamisesta.

Tulipa pitkästi, ja piti vain kirjoittaa että ihminen, Sinä ja minä ja me, olemme Jumalan suuresti rakastamat ja hyväksymät. Hän katselee meitä Poikansa kautta! Hän, Poika. kärsi ihmisten tähden että meillä rauha olisi ja että Pojan kautta me voisimme hyväksyä itsemme ja toinen toisemme, silloinkin kun meistä puhutaan valhetellen kaikkinaista pahaa, ja meitä kiusataan kaikin mahdollisin tavoin, ja ennen kaikkea puhumalla meistä valhetellen kaikkinaista pahaa!.

Muistetaan silloinkin että Sinua, minua ja meitä kaikkia on rakastettu luomisesta lähtien ja loppuun asti rakastetaan! Sen todistaa Jumalan Sana! Jumalan Rauhan toivotuksin, aamen!


by Jätä kommentti

Helluntaina

” Suo puhallus  helluntaituulen minun syömmeni kynttilään. Sano Herrani, että mä kuulen, voitko sammuneen sytyttää?! Suo kipinä Henkesi tulta, näet alttrin kylmän tään. Isä, Pyydän: Nyt puhdista kulta. Minä itkien eteesi jään!

Mä tahtoisin hehkuen palaa, Sinut tuntea yksin vaan! Tuli kastetta Henkeni halaa! Milloin uudeksi muuttua saan? Jään jalkaisi juurehen, Herra, viivyn itkien edessä Sun. Olet luvannut Sanassa kerran Itse Siunata ahdistetun!

Olet luvannut Sanassa kerran Itse Siunata ahdistetun!

Kiitos Helluntaista Herra! Kiitos voimastasi, puhdistavasta liekistäsi ja rukouksien kuulemisistasi. Kiitos että Olet, kiitos ettet hylkää vaan aina uudelleen muistutat itsestäsi ja vastaat meille, jotka sinua avuksemme huudamme! Virvoitat, vahvistat, annat uutta ja todistat itsestäsi:” Uusi on sijaan tullut”!

Me olemme kuin ilta ja yö joka Sinun aamun valoosi saamme herätä ja uskoa että edessämme on uusi päivä, joka kirkastumistaan kirkastuu täyteen päivään saakka! Sinun tulemisesi päivään ja ikuiseen, täydelliseen elämään! Josta huokaus ja kaipaus ja kaikki elämämme taakat ovat unohtuneet ja saamme elää ikuisessa valossa! Sinun rakkautesi ja armosi valossa!

” Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen jossa he istuivat! Ja he näkivät ikäänkuin tulisi kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täyteyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi”!.. Apt.2. 1-4

Jumala on uskollinen Hän ei armolahjoaan eikä kutsumistaan kadu! Saamme jatkaa Tietämme maailman myrskyistä huolimatta Jumalan Armon ja Kristuksen täytetyn työn ansiosta ja Pyhän Hengen ohjauksessa ja suojeluksessa, kaikessa luottamuksessa Jumalan Sanan lupauksiin. Kiitos Armon ja Rakkauden Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Aamen


by 1 kommentti

Mitä Jeesus opetti meille?

Edellisen blogin päätin ajatukseen Jeesuksen seuraamisesta. Siitäkin tuntuu olevan monenlaisia käsityksiä. Myös minulla. Mitä tarkoittaa Jeesuksen seuraaminen? Mikä ero on parannuksen teolla ja Jeesuksen seuraamisella vai onko siinä mitään eroa. Moni yhteisö tuntuu panostavan henkilökohtaiseen parannuksen tekoon ja mittaavan sen kautta kuka seuraa ja kuka ei. Mutta onko itseensä keskittyminen ja omien tekojen puntarointi, puhumattakaan toisten tekemisten puntarointi Jeesuksen seuraamista. Onko Jeesuksen seuraamista vain se, että heittäytyy kokopäivätoimisesti evankelioimaan. Pitääkö ihmisen täyttää jokin mitta ennenkuin hän oikeasti seuraa Jeesusta? Mistä on oikeasti kysymys?

Jeesuksen elämän keskeisin viesti meille on varmasti sovitus, jota hän tarjoaa meille oman ristinkuolemansa kautta. Paavali kehoittaa meitä hyväksymään armon osaksemme, ettei Jeesuksen uhri jäisi turhaksi. Jeesus pyytää meitä siis hyväksymään sovituksen ja sopimaan Jumalan kanssa, jotta meillä olisi yhteys Isään, Jumalaan. Tälle evankeliumille Jeesus haluaa, että perustaisimme oman elämämme. Mutta mitä se armahdetun ja sovitetun elämä Taivaallisen isän yhteydessä on? Jotta se selviäisi, on meidän otettava todesta lähetyskäsky ja asetuttava opetuslapsen rooliin ja seurattava Jeesusta. On otettava esiin Jeesuksen teot ja puheet raamatusta ja sovellettava niitä omaan elämäämme.

Lasten kanssa uskonnontunnilla pohdimme sitä millaisesta synnistä Jeesus puhuu raamatussa. Tarkastelimme asioita Jeesuksen keskeisimpien opetusten valossa ja tulimme siihen tulokseen, että eniten Jeesus puhuu teoista, jotka rikkovat ihmisten välisiä suhteita ja suhteemme Jumalaan. Ja näinhän se on, että Jeesus puhuu paljon siitä kuinka meidän tulisi rakastaa toisiamme ja myös itseämme. Tuossa maisemassa ylimpänä on aina Jumala, joka mustasukkaisesti haluaa ihmistä omaan yhteyteensä. Jumalan toiminnan keskeinen motiivi on pelastaa ihminen, jonka hän on luonut.

Jeesuksen keskeinen teema julistuksessa on Jumalan valtakunnan tulo ihmisen lähelle. Jeesus puhuu tässä itsestään ja siitä miten, hän korjaa ihmisen ja ihmiskunnan välirikon Jumalaan.

Jeesus opetti seuraajilleen Jumalan valtakunnan lainalaisuuksia ja itselleni ensimmäiseksi tulee mieleen se miten ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Kuinka köyhät ja pelastukseen kelpaamattomat saavat myös pelastuksen ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Kuinka ihmistä kutsutaan palvelemaan toisia ja asettamaan toisen etu oman edun edelle.

Opetuslapset ihmettelivät sitä miksi Jeesuksen oli mentävä pois, noustava ylös. Jeesus esittää syyksi Pyhän Hengen tulon maailmaan. Jumalan läsnäolon ja Valtakunnan todellisuuden sinetiksi ja takuumieheksi astuu Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki. Itselleni tämä tekee kolminaisuuden hieman helpommin ymmärrettäväksi. Pyhän Henki tulee kirkastamaan Jeesusta ja tekee Jeesuksen seuraamisen mahdolliseksi. Jumala tulee ihmiseen asumaan kun hän ottaa Pyhän Hengen vastaan. Voimme sanoa myös että otamme Jeesuksen vastaan. Pyhä Henki mahdollistaa sen, että Jeesus voi olla läsnä kaikkialla. Jeesus itse sanoo, että Jumala on Henki.

Lähetyskäsky kehoittaa tekemään opetuslapsia Jeesukselle eli Jeesuksen seuraaminen on opetuslapseutta. Luterilaisuudessa tämä on aika vähän puhuttu asia ja lähtetyskäsky koetaan vain kehoituksena viedä evankeliumia uusilla alueille. Se ei kuitenkaan ole koko totuus vaan kyse on jokaista Kristittyä koskeva asia. Jeesuksen seuraaminen on jokapäiväistä ja jatkuvaa toimintaa, johon mallia voi ottaa Raamatun opetuksista. Kuitenkin toiminta nousee siitä miten ihminen kokee armon ja mikä on hänen kutsumuksensa. Kyse ei ole taakasta, jonka Jumala laskee ihmisen harteille. Kyse on enemmän siitä, että Pyhä Henki vapauttaa ihmisen esteistä, katkeruudesta ja vihasta, jolloin hän pystyy palvelemaan toisia omasta halustaan.

Raamatun kokonaisilmoituksen valossa Jeesuksen seuraaminen on suhteen luomista Häneen ja suhteiden ylläpitoa toisiin ihmisiin. Jumalan rakkaus pääsee näin vaikuttamaan ihmisiin ja heidän elinympäristöönsä. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu Jumalan kasvojen edessä eläminen tavallisen arjen keskellä. Jumala ei aseta mittoja vaan jokainen saa kasvaa hänen edessään juuri sellaisena kuin on. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu ajatus, että ihminen on häilyvä ja epävarma mutta Jeesus ei päästä ihmisestä irti vaan voimme luottaa hänen ystävyyteensä. Jumalan toiminta ja hänen rakkautensa tekee ihmisessä sen työn mitä tarvitaan Jeesuksen seuraamiseen.


by 2 kommenttia

Mihin katosi armo?

Minun uskon sankarini on Pyhäkoulu Veikko omasta lapsuudestani. Hän istutti tietoisuuteeni ajatuksen, että Jeesus on hyvä paimen ja hän rakastaa minua. Taivaassa on joku, joka suojelee ja johdattaa elämääni oikeaan suuntaan. Pyhäkoulun sanoma oli selkeä. Jeesus rakastaa ja armahtaa ihmistä. Siinä armossa ei ollut ehtoja ja Jeesus ei käännä selkäänsä kenellekkään, joka tulee hänen luokseen.

Mistä sitten meidän aikuisten maailmaan tulee se ”mutta”. Mikä on se totuus, joka ajaa Jeesuksen ehdottottoman rakkauden edelle. Sillä kuulen usein sanottavan että Jeesus on rakkaus mutta hänellä on myös totuus. Mikä totuus? Mikä totuus voi olla ristiriidassa Jeesuksen rakkauden kanssa?

Tuo totuus vaikuttaisi sulkevan ihmisiä pelastuksen ulkopuolelle siitä huolimatta, että tunnustavat Jeesuksen. Viimeksi viime viikolla kuuntelin radio-ohjelmaa, jonka puhuja tuntui tietävän, että ihminen voi olla kirkossa ja puhuvan Jeesuksesta ja jopa käyvän ehtoollisella mutta hän ei silti välttämättä ole jollain tasolla elä Jumalan lähellä tai Jeesuksen vaikutuspiirissä? Mitä ihmettä?

Tällainen ajattelu perustuu siihen että ihminen omilla ponnisteluillaan voisi pyhittyä ja varmistaa näin, että hänen asenteessa olisi juuri sopivanlainen ottamaan vastaan Jumalan Pyhän Hengen ja hän itse voisi tulla näin synnittömämmäksi. Ikäänkuin koko kansan tulisi muuttua pyhää hyminää hyriseväksi hurskaaksi, arjesta vieraantuneeksi uskovien joukoksi, josta tavallinen ihminen haluaa varmasti pysyä kaukana.

Tällaisten uskovien Jumala on heikko eikä pysty pitämään Raamatussa olevia lupauksia siitä kuinka Jumala pelastaa ja lahjoittaa uskon ihmiselle. Kuinka Jumalan Pyhä Henki tekee työnsä ja kuinka Jeesus on sovittanut koko maailman ja armahtaa jokaisen joka tulee hänen luokseen. Jeesuksen luona ollaan syntisinä ja heikkoina. Jeesuksen luona ollaan koska me tarvitsemme häntä. Jeesus pelastaa olipa meidän asenteemme millainen tahansa. Jos me taakoitamme ihmisiä asettamalla ehtoja jonkin epämääräisen totuus-lausekkeen avulla, me asetamme ihmisiä lain alle ja tukimme näin yhteyden Jumalaan, koska he omilla ponnisteluillaan etääntyvät juuri siitä mihin he haluisivat ihmisiä tuoda, l. Jeesuksen lähelle.

Mikä on sitten se totuus, mikä kaikkeen tähän liittyy. Se on yksinkertaisesti se, että Jumalan ehdoton laki tuomitsee jokaisen ihmisen syntisenä kadotukseen ja vain Jeesus pelastaa ihmisen tuomiolta. Siinä pelastuksessa ei ole ehtolausekkeita. Ja Jeesus kertoo juuri tämän totuuden, koska hän rakastaa meitä. Jokaisen liha, luonnollinen olemuksemme on kapinassa aina Jumalaa kohtaan ja asenteemme on aina huono. Jumalan lahja Pyhä Hengen kautta on usko Jeesukseen ja sen vastaanottamiseen ei kysytä asennetta vaan kaiken sen kivun ja tuskan keskeltä ainoastaan sitä, että tahdonko pelastua ja ottaa vastaan sovitus. Jeesus sovittaa meidät kun vielä olemme syntisiä, kuten Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä. Siinä on se evankeliumin salaisuus ja totuus. Sitä ei voi pois ottaa kukaan asettamalla uusia vaatimuksia. Jeesus on hyvä paimen ja hän auttaa ja pelastaa. Lampaan osa on vain määkiä hädissään ja odottaa. Tällainen on Jumalan valtakunnan läheisyys ja Jeesuksen lähellä elämistä. Tavallisen ihmisen tavallista elämää armon varassa. Siitä heikkoudesta alkaa kulku Jeesuksen seurassa.


by 2 kommenttia

Tie Totuus ja Elämä

Sen verran on nyt tapahtumia ja ajatuksia kertynyt että on vaikea osata päättää mistä aloittaa ja mihin lopettaa.

Muutamia aikoja sitten olisin kirjoittanut aiheesta Mies Ääni ja Kolmas Linja!? Uutisissa kerrottiin nimittäin että Fredi, Matti Siitonen on kuollut. Hän on ollut yksi niistä laulajista jotka ovat vedonneet minuun. Hyvä ihminen, loistava ääni ja koskettavat sanat lauluissaan, mies, jollaista toista ei tietenkään voi olla!

Sanoituksissa myöhemmillä vuosillaan syvenevää sanomaa, jos ei aivan Raamatullisesti hengellistä, niin henkistä kuitenkin. Ja tuo Kolmas Linja liittyy siihen että nuoruudessani asuin myös siellä ja sitten huvitti kun tuo laulu tehtiin ja julkaistiin.

Ja sitten tähän päivään, näihin hetkiin, jossa käydään taistelua totuuden sanasta, mitä saa sanoa ja mitä ei! Ihmettelen suuresti kuinka tässä maassa, jossa on sanan ja ilmaisun vapaus ja demokraattinen oikeusjärjestelmä, voidaan edes harkita tuomiota siitä että joku vetoaa mielipiteessään Jumalan Sanaan Raamatussa!

Tässä mahdollisessa tuomiossa ei ajatella yhtään sitä mihin tuomion langettaminen voi oikeasti johtaa.?! Eikö meillä ole esimerkkejä diktatuurisesta hallinnosta aivan rajojemme ympäristöstä. Sellaistako me haluamme?! Miksi sukuni miehiä kuoli tätä rakasta Isänmaatamme puolustaessaan jos haluamme tänne sanan vapaudesta luopumisen. Sillä JOS Päivi Räsänen ei saa lainata Raamattuun kirjoitettua tekstiä julkisesti ja ilmaista omaa mielipidettään siitä, niin se kosketta perusoikeuksiamme tässä maassa, tässä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistysvaltio?!

Minun tukeni, lohtuni ja viisauteni (?) jos sitä on, perustuu Jumalan Sanaan josta sanotaan ettei siitä katoa pieninkään piirto koskaan. Ei ajassa eikä ikuisuudessa. Jumalan Sana on Pyhä se on ”Niin ja Aamen” ! Olen juuri lukenut itselleni vahvistukseksi Paavalin ensimmäistä kirjettä Roomalaisille. Se on ihana! Vanhan käännöksen alkuselityksessä kirjoitetaan mm. verraten nyt tähänkin hetkeen seuraavasti!

Selitys mistä kirje kertoo kuuluu:” Paavali kirjoittaa että evankeliumin kautta tulevat vanhurskaiksi ja pelastuvat ne, jotka uskovat! Ja kun pakanat eivät kunnioittaneet Jumalaa vaan sen sijaan palvelivat luotua Luojan sijasta niin Jumala hylkäsi heidät vajoamaan yhä syvemmälle turmioon! Tämä on siis selitys siitä mitä Paavali tässä ensimmäisessä kirjeessään tulee opettamaan Roomalaisille. Kannattaa lukea, on kuin tätä aikaa!

Minä uskon ja luotan siihen että useimmilla suomalaisilla on lähes kaikilla omat Raamatut, mutta muutama kohta tästä kirjeestä. Jakeesta 16:” Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se ON Jumalan Voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, siten myös kreikkalaiselle! Ja koskee meitä kaikkia muitakin!

Paavali jatkaa: Jakeesta 17″: Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on Vanhurskas on elävä uskosta”! Ja vielä yksi lainaus ja sitten ota oma Pyhä Raamattusi ja ala lukea! Jae 18:”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaaan, niiden jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa (19) sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää on ilmeistä heidän keskuudessaan, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut”!

Ja kuinka hän on sen tehnyt? jae 20:” Sillä Hänen näkymätön olemuksensa, Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissaan tarkkaillaan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa”! Enkä voi olla vielä lisäämättä tätäkään, niin se minua ruokkii! ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…”!

Oi kuinka selkeää, hyvää ja rakastettavaa onkaan Jumalan sana niille, jotka sen uskovat! Kunpa ihmiset tietäisivät mikä rikkaus ja rakkaus Jumalalla sanoissaan ja teoissaan on meitä ihmisiä varten. Nyt minua taas itkettää ja eiköhän tässä jo olekin tarpeeksi?! Kuinka suuri onkaan meidän Jumalamme ja hänen armonsa! Meillä on tulevaisuus ja iankaikkinen Toivo Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa Vapahtajassamme! Kuinka tahtoisinkaan tämän tulevan ihmisten tietoon ja ymmärrykseen!

Ainakin yritin, kiitos, ylisty ja kunnia Jumalalle!

 


by 2 kommenttia

Kun elämä järkkyy

Toivottavasti en ole aiemmin kirjoittanut aiheesta, ainakaan tällä otsikolla? Raamattu tuo Pyhä Kirja on sanonut kaiken mitä me ihmisinä tarvitsemme. Kuten ettei ole mitään uutta auringon alla. Ja mitä on ollut sitä vastakin on. Näin vanhoina käännöksinä. Jos joskus niin nyt piti ruveta lukemaan Jesajaa. Aloitin luvusta 40: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani” sanoo teidän Jumalanne. Luin luvut 40-45 täyttä asiaa ja itkin.

Suomen kansan historiassa on itketty monesti, sekä surusta että ilosta, mutta surut jäänevät mieliin pysyvämmin. Ehkä se on luonne ja elämänkohtalo kysymys. Mutta nyt meillä on tämä maailmanlaajuinen yhteinen suru, huoli ja murhe. Jotkut ottavat sen tosissaan ja tekevät kaikkensa tilanteen parantamiseksi, jotkut eivät. Pitkä alustus, mutta katselin ja kuuntelin presidenttimme Sauli Niinistön haastattelun tilanteesta vastikään, ja arvioita siitä mitä on tehty ja mitä tekemättä. Kysymys oli paljolti asenteista myös.

Olin kuulevinani (jälleen kerran) hänen huolensa siitä ettei kaikessa ole kuunneltu järjen ääntä. Näin minun sanoin. Erityisen huolissaan hän oli, kuten aina, rahojen suruton kayttö ja valtiomme suuri velkaantuminen. Rahaa tehdään ja jaetaan kummallisin periaattein, eli rahaa tehdään tyhjästä.

Harva jaksaa tätä nyt lukea, mutta kyse on sittenkin meidän ja koko maailman tulevaisuudesta. Olen itse jo aika iäkäs, ja elänyt sotien jälkeisen puutteen ajan ja haluan mielipiteelläni tukea presidenttiämme joka on harvinaisen viisas mies! Tämä tästä ja sitten lisää.

Olen omakohtaisestikin huomannut kuinka yliolkaisesti vanhempien ihmisten eloon ja oloon suhtaudutaan. Ikääntyvät ovat jotenkin menettämässä ihmisarvonsa? Voi olla ettei meitä enää kuunnella, tai arvosteta sellaisina ihmisinä joita olemme olleet ja olemme edelleenkin. Jos kuulo heikkenee ajatus ei ole enää kovin nopeatempoista ja muisti reistailee, niin ihmisiä olemme kuitenkin.

Jesaja aloittaa lukunsa 40 näin sanoen:” Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani… 2. Puhukaa suloisesti (Jerusalemille) ja julistakaa että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä”. Ja sitten alkaa toivon ja lupausten sarja Herran tulosta ja muistutus siitä millainen HERRA on tulossa ja mitä Hän saa aikaan jne…Toivo on olemassa!

Vaikka ei koronakaan hellittäisi niin JUMALA ON SAMA, eilen, tänään ja iankaikkisesti! Jumala kuittaa, ja on kuitannut ne velat jotka meillä on suhteessa Häneen, elämään ja lähimmäisiimmekin. Hän on sen tehnyt Jeesuksessa Kristuksessa meidän ainoassa Vapahtajassamme, omassa ainosyntyisessä pojassaan! Siitäkin huolimatta vaikka eläisimme vanhaksikin ja menettäisimme ihmisten silmissä ns. ”arvomme” niin ettei meitä otettaisi huomioon täysivaltaisina ihmisinä jotka ovat Jumalalle yhtä kalliit kuin kaikki muutkin ihmiset.

Kaikkivaltiaan Jumalan lupaukset ihmisille ovat niinkuin Raamatussa kirjoitetaan ”Niin ja Aamen”! Tavallaan on turha laittaakaan mitään lukuja esille koska koko Raamattu on kirjoitettu yhtä ainoaa asiaa varten. Ihmisiä! Että tietäisimme  mikä on oikein ja väärin ja kuka on maailman kaikkeuden Herra ja kenessä on sielujen pelastus ja iankaikkinen elämä! Suurempaa tietoa eikä kertomusta koko maailman kaikkeudessa olekaan, kuin Raamattu kannesta kanteen, Siinä on Isä, Poika ja Pyhä Henki, alku ja loppu Alfa ja Omega. Iankaikkisesti Aamen!