Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Isä ota lapsesi kotiin

Blogitaivaan yksi perustajista Heikki Hilvo on päässyt Taivaan kotiin. Heikki oli tulisieluinen ja lapsenuskoinen Jeesuksen todistaja. Heikki paloi evankeliumille ja hänellä oli evankelistan sydän. Sanat olivat Heikin miekka ja Pyhä Henki hänen kilpensä, voimansa ja happi jota hän hengitti.

Nyt Heikki on kotona ja saa katsella rakasta Jeesustaan kasvoista kasvoihin.


Jätä kommentti

Jumala pelastaa vain pahoja ihmisiä

Otsikko on hätkähdyttävä. Miten niin vain pahoja ihmisiä? Eivätkö hyvät ihmiset kelpaa Jumalalle? Millainen despootti Jumala on, jos hyvät ihmiset jäävät vaille kaikkea sitä hyvää, jota Jumala tarjoaa. Joutuvatko hyvät ihmiset kadotukseen vain siksi, että ovat hyviä?

Kuka on hyvä ihminen? Kukapa ei haluaisi olla olla hyvä? Osaamme helposti luetella ympäriltämme ihmisiä, joita me pidämme hyvinä. Äiti Teresa oli varmasti hyvä ja myös Desmond Tutu voisi tulla monen mieleen. Kun pohtii asiaa pidempään, alkaa nimiä putkahdella mieleen enemmänkin.

Ajan hengen mukaisesti voimme löytää myös sisimmästämme paremman version itsestämme. Kaikenlaiset elämäntapavalmentajat ja enkeliterapeutit tarjoavat palveluitaan hyvään hintaan. Voimme tulla hyviksi ihmisiksi kehittämällä itsetuntoamme ja eheytymällä ihmisinä. Itämaiset opit ja uskonnot johdattavat meitä paremman elämän tielle. Uushenkiset aatteet yhdistelevät sujuvasti erilaisia uskontoja ja elämän viisauksia johdattaen ihmisiä kohti onnellisempaa elämää. Synkretismi valtaa alaa Suomessa nopeammin kuin koskaan. Kaikki tavoittelevat ihmisen parasta ja tarjoavat tietä hyvyyden ja rakkauden lähteille. Mutta onko se tie pelastukseen?

Jumala pelastaa vain pahoja. Jumala pelastaa vain ne, jotka tajuavat oman asemansa Jumalan edessä ymmärtäen oman syntisyytensä. Jeesus sanoo, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. Jumala on aina heikkojen ja syntisten puolella, heidän, jotka ovat jo kadottaneet oman hyvyytensä . Heille Jeesus tarjoaa sovitustaan.


Jätä kommentti

Rakastan Elämää

Ihmeellinen aamu ja päivä tähän mennessä! Tuo otsikko tuli mieleeni kun luen juuri sellaista erittäin mielenkiintoista kirjaa jonka ovat yhdessä kirjoittaneet Mailis Janatuinen ja Jukka Norvanto, ja jonka nimi on ”Sekalainen seurakunta”! Nautin suunnattomasti! Tämä kirja vie ihmisyyden pohjille asti ja mieleeni tuli kuinka suuri asia on Raamatun opettaminen, ja sen selittäminen ihmiskohtaloiden kautta! Tässä kirjassa saavutetaan huippu ja nimenomaan kertomalla Raamatun henkilöistä sellaisena kuin he olivat. Syntisinäkin mutta Jumalan armahtamina kaikin tavoin. Sellaisetkin ihmiskohtalot joita ei tavallinen maallikko pystyisi oikein ymmärtämäänkään. Jumalan armo tulee esiin jokaisen kohdalla vaikka helposti ajattelisi ettei armoa voisi ollakaan pahoin Jumalan tahtoa rikkoneiden kohdalla. Ja kuka meistä olisi synnitön, ei yksikään.

Mutta juuri tässä joutuukin ajattelemaan hyvin syvällisesti omaakin elämäänsä ja myös lähimmäistensä. Ei tee mieli tuomita ulkoisen perusteella. Vaan tulee kiitosmieli ja melkein itkukin sen takia että on saanut syntyä tänne maailmaan ja saa elää.! Sillä ellen esimerkiksiminä tai sinäkään, olisi saanutkaan syntyä, minua eikä sinua tietenkään olisi olemassakaan, mutta meillä ei myöskään olisi  iankaikkista elämää! Ei olisi taivasta, ei ikuista iloa, eikä Herraamme Jeesusta Kristusta, ei mitään tietoa taivaallisista.

Joskus olen väsynyt elämääni, mutta näiden selitysten ja ihmiskohtaloiden avulla, joista nyt luen, tunnenkin kiitollisuutta ja rakkautta elämääni kohtaan. Ajatella että olen saanut syntyä! Saan olla olemassa ja saan olla varma että kerran pääsen Jeesuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen kautta ikuiseen iloon ja Valoon. Siellä ei ole itkua ei kipua, ei kuolemaa, eikä ruumiinvammoja.

Kuinka tärkeää olisikaan Raamattuopetus ja Raamattu tunnit, että emme olisi omien selitystemme ja ymmärryksemme varassa. Sillä Raamattu, vaikka onkin paljon luettu ja rakas kirja, tavallinen kuolevainen ei sitä opi välttämättä syvällisesti ymmärtämään vaikka olennaisimman jotenkin ymmärtäisikin.. Ja ennen kaikkea saisimme ymmärrystä niitäkin ihmisiä kohtaan joista Raamatussa kerrotaan!? Meillä omilla seurakuntalaisillammehan nyt juuri jotain Raamatun opetuksen kaltaista yritystä onkin, mutta sitä voisi jatkaa ja pitää yllä pidempäänkin.

Tuo otsikko toi mieleeni myös aikoinaan tehdyn laulun ”Rakastan Elämää”! Se on maallinen laulu mutta ihana ja on kuunneltavissakin Petrus Schroderuksen laulamana täällä jossakin! Kaunista ja upeaa mutta toisenlaista kuin esim. Presidentin rukous. Nämä kaksi kaunista lauluakin hoitavat ihmistä, toinen sielua ja toinen Henkeä! Kuitenkin kiitos siitäkin Jumalalle että on antanut myös laulun lahjat meidän kaikkien iloksi.

Juuri tänään on se päivä jolloin kynttilät syttyvät poisnukkuneiden haudoilla. Jumala suokoon että ne kynttilät näkyvät taivaaseen asti ja Jumala näkee meidät kaikki jotka rakkaitamme muistamme ja kaipaamme. Elämä on ikuista, kun se kerran täällä alkaa, se ei lopu koskaan. Rukoillaan lähimmäistemme puolesta että kuolemakaan ei heistä saisi otetta niin ettemme ikuisuudessa heitä tapaisi. Uskotaan, toivotaan ja rukoillaan. Kiitetään Elämästä, vaikka emme voikaa täysin ymmärtää tuonpuoleista olotilaa. Uskotaan Rauhaan, Rakkauteen ja Iankaikkiseen Elämään, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja nimessä, Aamen!


1 kommentti

RAKKAUS

Kun toinen päivä marraskuuta ajelimme kappeliltamme illan pimeydessä ja tihkusateessa kotiin päin, niin koko ajan oli mielessäni sanat: ”Jumalan Pyhät”? Ja tiesin että tulen aiheesta kirjoittamaan, koska minä tunsin Pyhyyden Läsnäolon tilaisuudessa jossa olimme. Se läsnäolo ei tullut ainoastaan puhutusta aiheesta, josta en paljoa edes kuullutkaan kun oma tilanteeni on nyt sellainen kuin on, eli tippoja korvissa ja entisestään huonompi kuulo.

Niinpä siis saatoin keskittyä ja sisäisesti iloita Pyhyyden Voimasta, jonka sai aikaan Jumalan Henki rakkaittensa yhteen kokoontuessa. Sillä nyt on sellaiset illat että sinne tulevat juuri ne, jotka kaipaavat Jumalan Sanaa ja Pyhien yhteyttä! Saada olla vapaammin kuin ns, normi Jumalan palveluksessa. Jakaa ajatuksia ja rukoillakin vapaasti.

Mitä iäkkäämmäksi tulen sen huonommaksi fyysisesti mutta, ehken hengellisesti sitäkin herkemmäksi. Varsinkin kun kuulokin alkaa temppuilla, niin kuin koko olemukseni. Sitä on ihmisen riisuminen. Sitä on Taivaskaipuun lisääntyminenkin. Kiitos Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Minä siis nautin Pyhien yhteydestä!

Ajattelin tuota Pyhien yhteyttä otsikoksikin mutta se tuntui jotenkin jo niin Pyhältä että en sitä laittanut kun se kuitenkin on niin käsittämätöntä? Että me ihmiset, tavalliset, ja monin tavoin Jumalaa ja lähimmäistämmekin vastaan rikkoneet, ansaitsisimme noin juhlallisen otsikon ja nimityksen?! Ja kuitenkaan Jumala ei katso meitä niin kuin me ansaitsisimme. Vaan Hän näkee meidät rakastettuina ja, jos oikein ymmärrän, Jeesuksen kautta katsottuna ja Hänen ominaan ja Pyhinä. Jumala sen tekee.

Rakkaus – Rakkaus, suurin kaikista. Minulla oli niin hyvä olla kun minä aistin rakkauden joka oli meissä läsnä ja meidän kanssamme! Koska Herra Itse oli läsnä. Nyt taas on pala kurkussa ja itkettää. Ihmisessä itsessään on hyvin vähän, jos ollenkaan aitoa rakkautta. Se Rakkaus mikä aitoa on tulee Jumalalta ja siksi se murtaa!

Jotkut teistä, jotka olitte läsnä, luette näitä blogejani, niin voi olla ettei kaikki tunne samalla lailla. –  Mutta minä sain Armon kokea näin. Ja siksi kirjoitan silmät kyynelissä ja yritän tähän lopuksi vielä laittaa muutaman säkeen virrestä 429 ja Kiittää Jumalaa teistä kaikista ja toivottaa siunausta jokaiseen elämänne hetkeen, olivatpa ne millaisia tahansa – Jumala On Rakkaus ja me Armosta Osallisia. Kiitos, ylistys ja Kunnia Isälle, Pojalle, ja Pyhälle Hengelle! Aamen.

” Ylitse Kaikkien Rajojen riemu ja kiitos on yhteinen. Kristuksen anteeksiantamus on iankaikkinen vapaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet. Sinä johdatat meitä maailmaan ja VOIMAA SUOT YHÄ UUDESTAAN.. Sinä kannat, Sinä viet, SINÄ KANNAT SINÄ VIET!”  (virsi 429/ 2 säkeistö.)

Pakko vielä lopuksi kiittää siitä että meillä on Pyhä Raamattu, Jumalan Iankaikkinen Sana. Elämä Leipä jota ilman me nääntyisimme.


1 kommentti

Pietari

Kun Pietari raskaan yön jälkeen kuivasi verkkojaan hän vielä osannut aavistaa sitä muutosta, joka odottaisi häntä päivän lopussa. Jeesus, Joosefin ja Marian poika oli vieraillut hänen kodissaan ja parantanut anopin. Synagogassa Jeesus oli opettanut tavalla, joka oli jäänyt jokaisen läsnäolijan mieliin. Lisäksi hän paransi sairaita ja ajoi ihmistä ulos riivaajia. Ihmiset tulivat katsomaan ja kuuntelemaan Jeesusta sankoin joukoin. Nyt Jeesus oli tulossa rantaan ja kohti Pietarin venekuntaa.

Liekö Pietari kokenut velvollisuudekseen ottaa Jeesus veneeseen kun hän sitä pyysi, sillä tehtävä ei varmasti ollut mielusimmasta päästä. Veneen paikallaan pito oli varmasti työlästä. Anopin parantaminen ja keskustelut Jeesuksen kanssa olivat sytyttäneet Pietarissa ilmeisesti liekin, jota oli vaikea sammuttaa. Nyt sai Pietari olla aitiopaikalla kuuntelemassa Jeesusta.

Tilanne muuttuu oudoksi, kun opetuksen päätyttyä Jeesus ehdottaa kalastamisen jatkamista. Jostain syystä väsynyt ja tyytymätön Pietari suostuu kirvesmiehen pyyntöön, vaikka tietää ettei kalaa tule. Selvästi hän suostuu Jeesuksen mieliksi. Näin venekunta suuntaa siis takaisin järvelle. Pietari käyttää vielä tässä vaiheessa Jeesuksesta nimitystä (kreik.) epistates, joka merkitsee opettajaa mutta myös pomoa tai päällikköä. Aivan kuin Pietari haluaisi näyttää Jeesukselle että kuka tässä on kalastaja ja kuka vain leikkii pomoa. Siksi Pietari joutuu häpeäkseen tunnustamaan Jeesuksen mahdin, kun he saavat verkkoihinsa valtava saaliin. Tämä on ensimmäinen nöyryytys kovalle miehelle. Kalasaalista ei kuuluteta koko kylälle vaan apuvoimia viitoillaan paikalle, jotta uusi apaja ei paljastuisi. Tämä kertoo raamatuntekstin aitoperäisyydestä.

Pietarin silmissä kuva Jeesuksesta oli muuttunut pysyvästi ja nyt hän kutsuu Jeesusta Herraksi. Jeesus on lähestynyt Pietaria hänen ammattikunniansa kautta ja tavoittanut Pietarin sisimmän. Siksi raamattu kuvaa miten Pietari lähti suoraan seuraamaan Jeesusta. Toki kalat käsiteltiin ja verkot kuivattiin kuten ennenkin mutta sitä ei tarvinnut enää raamattuun kirjata. Voi olla että Pietaria puhutteli myös se, että Jeesukselle ei lottovoittomainen kalansaalis ollutkaan tärkeää. Jeesus olisi voinut ansaita omaisuuksia moisella taidolla mutta hän kiersi opettamassa Jumalasta. Siksi Jeesuksen kutsu puhutteli Pietaria enemmän kuin satumainen kalansaalis. Mitä muuta olikaan odotettavissa? Kun tutkii Pietarin ja muiden opetuslasten tarinaa, näkee miten he tasapainottelevat oman inhimillisyytensä ja Jeesuksen ihmeiden välimaastossa. Jollain tavoin se lohduttaa. Edes se että sai olla Jeesuksen seurassa ei taannut syvää ja harrasta uskoa eikä taivaallista voimaa. Opetuslapset olivat aivan samanlaisia kuin me.

 Usein me ihmisetkin pakenemme pois Jumalan edestä kun kohtaamme oman elämämme varjot. Haluamme pois valosta, joka paljastaa meidän pahuutemme, häpeämme ja rikkomuksemme. Pietari kutsuttiin kalareissulla ja tavallaan Pietarin matka päättyy kalalle. Tai niin hän itse kuvitteli. Raamatusta voime lukea kuinka ylösnoussut Jeesus kohtaa Pietarin Galileassa ”toisen Pietarin kalansaaliin” jälkeen syömässä Jeesuksen paistamia kaloja.

 Jeesus ja Pietari

Kun he olivat syöneet, Jeesus sanoi Simon Pietarille: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä toiset?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun karitsoitani.» 16Sitten hän kysyi toistamiseen: »Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?» »Rakastan, Herra», Pietari vastasi, »sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Kaitse minun lampaitani.» 17Vielä kolmannen kerran Jeesus kysyi: »Simon, Johanneksen poika, olenko minä sinulle rakas?» Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: »Olenko minä sinulle rakas?», ja hän vastasi: »Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas.» Jeesus sanoi: »Ruoki minun lampaitani. 

Keskustelun alkaa siitä että Jeesus kysyy ensin Pietarilta että rakastatko sinä minua enemmän kuin toiset, Alkukielestä voimme lukea tuon kysymyksen myös toisin. Rakastatko enemmän kuin nämä, Alkukielen sana tutoon = nämä, on kreik. monikon genetiivin neutri, eikä viitta siis ihmiseen tai henkilöihin ja kysymys voisi kääntyä myös ajatuksena, että rakastatko sinä minua enemmän kuin nämä kalat / työsi…

Jeesus kysyy kaikkiaan kolme kertaa Rakastatko sinä minua. yhtä monta kertaa kuin Pietari kielsi Jeesuksen.  Kaksi kertaa hän käyttää sanaa jota Pietari ei oikein näytä täysin käsittävän. Tuo sana on Agape joka merkitsee rakkautta jonka takia on valmis kuolemaan. Juuri jotain sellaista, jota Pietari oli vannonut ennen pääsiäistä, mutta jota hän ei kyennyt pitämään, vaan kielsi Jeesuksen ja joutui pakenemaan valtavan häpeän ja pettymyksen kanssa takaisin sinne mistä oli lähtenytkin. 

Kolmannella kerralla Jeesus käyttää rakkaus sanaa joka on Pietarille ja meille ihmisille armollisempi ja jonka Pietari pystyi ihmisenä täyttämään. Tuo sana on Filos joka on merkitsee syvää ystävyyttä ja ystävien välistä rakkautta, Toveruutta. Tähän on Pietarin helpompi tarttua koska hän itse käytti myös tuota filos-sanaa.

Keskustelu  ylösnousseen Jeesuksen kanssa muutti Pietarin elämän lopullisesti.

Totisesti, totisesti: Kun olit nuori, sinä sidoit itse vyösi ja menit minne tahdoit. Mutta kun tulet vanhaksi, sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, joka vie sinut minne et tahdo

Näin Jeesus ilmaisi, millaisella kuolemalla Pietari oli kirkastava Jumalaa. Sitten hän sanoi: »Seuraa minua.» .Taas nuo Jeesuksen sanat Seuraa minua! 

 Nyt Pietari oli valmis kuolemaan Jeesuksen tähden. Nyt Pietari ymmärtää ja tietää kehen uskoo ja miksi. Kyse on suuremmasta ja isommasta asiasta, kyse on Pelastuksesta ja Taivaasta. Iankaikkisuudesta. Pietarin suunta kääntyy pois varjoista kohti valoa.

Nyt Pietari oli valmis Julistamaan ehdotonta Jumalan rakkautta ja rakkautta, joka antaa rikkomuksemme anteeksi olimmepa millaisia ihmisiä tahansa. Jeesuksen kautta ja takia mekin olemme Jumalan lapsia. 

Vasta ylösnousseen Jeesuksen kohtaaminen muutti opetuslapset lopullisesti. Siitä kertoo eri perimätietojen kautta saatu tieto miten kaikki Johannesta lukuunottamatta kuolivat marttyyreina uskonsa tähden.

Siksi Jumala haluaa sitoa pelastuksemme ylösnousseeseen Kristukseen. Ylösnoussut Jeesus on kuoleman voittaja ja kantanut syntimme ja häpeämme. Sille uskolle, joka Pietarinkin muutti lopulta Ylösnousseen todistajaksi ja seurakunnan johtajaksi, Jeesus rakensi kirkkonsa

.


Jätä kommentti

Aamulaulu

Soi kunniaksi Luojan, nyt virsi kiitoksen, tuon kaiken hyvän tuojan ja suojan ainaisen! Hän Isä rakkahasti ain vaalii luotujaan, ja kaiken taitavasti Hän ohjaa tuolta taivaastaan. Hän säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa ja hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Hän onneen meidät ohjaa, myös aikaan vaikeaan. Sen rakkauden pohjaa ken pystyis koskaan tutkimaan?”

 Siis Kiitos Herra taivaan, kun lahjas meille toit ja päivän työhön, vaivaan taas puhtaan leivän soit. Suo että ilomielin myös jaamme leipämme ja sydämin ja kielin Sua lakkaamatta kiitämme!

”Herra ei unhoita kaipaavaa lastaan”!! Aamuyöstä heräsin tuohon virteen! Piti virsikirjakin kaivaa laatikosta ja tarkistaa vieläkö tuo lapsuuteni virsi on olemassa, ja onhan se! Sen jälkeen jatkoin uniani. Kaikesta huolimatta, siis siitä kaikesta mikä koko maailmaa nyt ravisuttaa, tahdoin kuitenkin tulla tuon Aamulaulun tänne kirjoittamaan. Sillä tapahtuipa mitä hyvänsä kaikki on Jumalan hallinnassa.

Olen lukenut hyviä hengellisiä kirjoja ja eilen illalla sain luetuksi Valtter luodon; ”AAMOS oikeudenmukaisuuden julistaja”! Ajattelin että se on vaikea mutta oli todella mielenkiintoinen! Luoto kirjoittaa niin mukaansatempaavasti ja tutkitusti kirjansa että niitä on ilo lukea. En tuosta sen enempää, kuin surulla todeta, että ihmiskunnassa on aina ollut ja tullee olemaankin niitä jotka eivät ole tahtoneet/ tahdo kuunnella Jumalaa.

Mutta koskaan Herra ei hylkää KAIPAAVAA lastaan, niinkuin laulussa lauletaan. Jumala on Rakkaus, joka ei anna meille ansioidemme mukaan, vaan rakastaa meitä ”kuolemaan asti” Vaikka maailmassa tapahtuukin mitä tahansa, niin ei kuitenkaan, mitä ei Jumala sallisi tai tietäisi, HÄN puhuu tavalla ja toisella. Jumalan siunausta ja läsnäoloa meille kaikille tänään ja jokaisena armon päivänämme.

 

 


Jätä kommentti

Yhtä Äkkiä

Myrsky ja sade onkin riipinyt kaiken loiston lehtipuista ja pensaista. Saanut nurmikon kelmeäksi ja roskia pitkin pihaa. Pimeys ja valkeus tuntuvat kilpailevan keskenään ja ihmisillä vaatetus lisääntyy ja silmät katselevat jalkoihin. Uutiset pysyttelevät samoissa aiheissa melkeinpä illasta toiseen. Mikään muu ei tunnukkaan sitten muuttuvan.

Ihmisillä ei ole hyvä olla, koronaa ei ole saatu kuriin ja nuha vaivaa. Se on nyt tätä aikaa. Ihmiset väsyvät. Päivät pimenevät. On sellainen tunne, itselläni ainakin, että voi kun voisi vain nukkua. Kukapa meistä voi, päivän askareet ja velvoitteet on hoidettava. Sitä kuitenkin ihmettelee kun jotkut jaksavat toistenkin edestä.?

Eilen oli pakko lepäillä, olin niin väsynyt. Melkein teki mieli nukahtaa kun päivä oli niin pimeä, vain kaksi harmaata sävyä vastakkain ei valon pilkahdustakaan. Olin kuin en olisi ollutkaan. Mutta sitten yht´äkkiä luomieni läpi kulki valojuova, ja taivas repesi! – Ensin tuli pitkä kapea aukko harmaalle taivaalle ja sen aukosta kullan värinen taivas. Jäin sitä katselemaan, kun harmaaseen paksuun pilviverhoon tuli tuo valoaukko. Sitten alkoi tuulla ja aukko suureni. Alkoi näkyä liikettä. Tuuli ajoi pilviä takaa ja näytti siltä että aurinko ja taivaan siniset poutapilvet olisivat kisailleet kumpi voittaa?

Ja minä kuin lapsi, katselin tuota valtavaa näytöstä ja hymyilin. Sitten sisimmästäni nousi kiitos! Kiitos Jumalalle että kaiken takana oli kuitenkin Taivas, sininen ja kultainen taivas. Mitkään paksut harmaat pilvet eivät voineet estää sitä sinistä kultaista  siellä takana. Heittäydyin lapselliseksi, ja sydämeni lämpeni. Käänsin katseeni siihen taivaalliseen aukkoon, ja ajattelin ” Jumala on, Häntä ei voita kukaan eikä mikään. Ei haittaa vaikka syksyn värit eivät enää loista, Kun Jumala, Luoja leikkii pilvillään!”

Ja vielä ajattelin että hän näkee minut ja tietää kaiken, senkin että kaipaan juuri nyt valoa ja lohtua! Hän tahtoo todistaa minulle etten ole poistunut Hänen maailmastaan, eikä Hän ole sanaansa katunut, eikä koskaan muuta. Kaikki mitä on luvattu tulee tapahtumaan sitten kun aika on. Ei hätää. Näin puhui minulle taivas ja Jumalan pilvet!

Lapsellista, mutta joskus on tarpeen saada kokea lapsellistakin iloa kaikesta minkä Jumala on luonut. Koska kukaan eikä mikään voi kilpailla Hänen kanssaan. Minkä Hän on sanonut, tahtonut ja tehnyt  On ja Pysyy Iankaikkisesti. Vaikka se olisi vain syksyn ihanat värit jotka kestävät hetken kunnes syystuuli riipii ne. Tai taivaan harmaus /syysiltojen pimeys, Jumala on! Kaiken Luoja ja ylläpitäjä. Myös meidän pienten ihmisten ja koko Luomakunnan kunnes kirjoitukset täyttyvät.

” Kristus valo maailman, hän, ei kukaan toinen. Pimeyteen syntyi hän, syntyi veljeksemme. Jos me Hänet tunnemme, tunnemme myös Isämme. Kiitos Jumalalle!”

Jumalalle kunnia, Jumalalle yksin. Isää, Poikaa, Henkeä täällä ylistämme. Pyhäkolmiyhteys luonamme on salattu. Kiitos Jumalalle!” vk. 447.


1 kommentti

Pietari, Paavali, Daavid ja minä

Mikä yhdistää meitä neljää? Oma hengellisyyteni on välillä kuin olisi vuoristoradassa. En millään kykene olemaan hengessä vakaa ja tasapainoinen uskovainen. Olen yksinkertaisesti liian levoton ja ylivilkas tyyppi, joka aloittaa projekteja ja tuskailee sitten niiden loppuun saatamisessa. Minulla on kutsu opettamaan raamattua ja kertoa hyvää sanomaa ihmisille, mutta välillä väsyn ja yritän paeta tuota kutsua kuin Joona. Koen, että oman seurakunnan toiminta on jokaiselle Kristitylle tärkeää, mutta itse en jaksa istua edes Jumalanpalveluksessa, koska se tuntuu kestävän ikuisuuden. Liturgia ei ole koskaan avautunut minulle ja koen sen kaavamaisena. Silti pidän Jumalanpalvelusta tärkeänä. Se edustaa seurakunnalle pysyvyyttä ja Jumalan edessä elämistä.

Koen olevani syntinen omien heikkouksieni kanssa. Rikon jatkuvasti Jumalaa vastaan kapinoimalla niin ajatuksin kuin teoin. Koen kelpaamattomuutta sananjulistajana ja siitä huolimatta Jumala ei päästä minua pois tuosta tehtävästä. Olen koko ajan Jumalan puhuttelussa ja koulutuksessa mikä on välillä äärimmäisen raskasta. Sen vuoksi kirjoittaminenkin on ollut vaikeaa.

Viime yönä kuuntelin Raamattuopiston Radioraamattupiiriä ja Eero Junkkaalan opetusta Pietarin lankeemuksesta ja koin ahaa elämyksen. Jos Pietari, kiellettyään Jeesuksen, kelpasi Jumalalle kaiken sen mokailun jälkeen, niin kai Jumalalle kelpaa tällainen tavallinen jamppakin. Yöllä aloin pohtimaan kaikkia Jumalan pyhiä miehiä ja tajusin, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän epäonnistujia ja jopa murhamiehiä. Paavali itse pitää itseään suurimpana syntisenä mitä on elänyt vainottuaan Jeesuksen omia. Daavid tappoi naisen takia ja varmasti kärsi teostaan koko elämänsä ajan. Jumala kuitenkin koulutti jokaista tehden heistä pyhiä Jumalan valtakunnan työhön.

Jumala vie meitä elämän syvään päähän, jotta oppisimme uimaan ja luottamaan. Jumala on mukana elämämme joka käänteessä, silloinkin kun lankeamme. Jos tunnustamme että tarvitsemme Jeesusta joka hetki, niin silloin Jumala voi kasvattaa meitä ja käyttää meitä täsmäaseina seurakunnassa ja yhteisöissä jossa elämme.

Meitä neljää miestä yhdistää se, että olemme ihmisiä jotka tavalla tai toisella riippuuvat kiinni Jumalan armossa.


4 kommenttia

Aamusta iltaan, hetkestä toiseen.

Aamuauringon paisteessa istuin aamukahville ja katselin vanhaa rakasta maisemaa, mutta nyt jo osiltaan riisuttuna! Mutta kaunis se on silti kun aurinko paistaa! Taivas on jälleen sinivalkoinen ja Pihlajapuun punaiset marjat hehkuvat ilman lehtiä sinisen sinistä taivasta vasten. Mieleeni tulivat sanat ”vastakohdat täydentävät toisiaan”? No ajatus lähti niiltä sijoiltaan kehittelemään tekstiä tänne?! Ja kuinka ollakaan huomasin että TAPIO oli eilen käynyt kirjoittamassa myös.! No, ajattelin etten voikaan kirjoittaa, mutta tässä nyt kuitenkin olen.

Ensiksikin kiitos Tapiolle tekstistään. Sitä varmaan kommentoidaan toisaalla. Vastakohdistakaan en nyt sitten sen enempää kuin että ihmisten kohdalla tuo toistensa täydentäminen on vaikea asia. Ei se aina suinkaan onnistu, ainakaan parisuhteissa eli avioliitossa jossa tarvitaan toinen toisensa ymmärtämistä ja tukemista. Mutta kun katselin tuota keittiöni ikkunasta avautuvaa tuttua maisemaa, niin ajattelin onko sama ristiriita luonnossakin kuin ihmisten välisissä suhteissa?

En tiedä, enkä jaksa pohtiakaan! Mutta tämän saman taivaan alla me täällä olemme kunnes Jumala luo uuden taivaan ja maan. Ajattelen mennyttä viikkoa. Avustajani on ollut sairaana ja minäkin vähän. Voimat ovat olleet rajalliset ja elämä puhututtanut. Onneksi on ollut hyviä kirjoja joita olen lueskellut, kirjoittamisen ohessa toinen intohimoni! Mainitsen yhden nimeltä, koska se oli niin erikoinen ja jotenkin jopa profeetallinenkin.? Vaikka ei se ensin siltä tuntunutkaan.

Tapani Sopasen ”Uloskutsutut”! Kun luin ensimmäisiä sivuja en tykännyt, kun se oli kirjoitettu romaanin kaltaiseksi keksittyine henkilöineen, enkä lue romaaneja. Tosiasioita vaan. Onneksi en lopettanut lukemista! Tarina keksittyine (?) henkilöineen seuraa, jotenkin, mitä Raamattuunkin on kirjoitettu. Kuvataan mennyttä, olevaa ja tulevaa aikaa, sen mukaan kuin kirjoittaja ikäänkuin profetaalisesti esim. tulevan ilmoittaa.?

Toivon vaan ettei niin tapahtuisi että ne jotka uskovat joutuisivat ns. ”uloskutsutuiksi” ? Eli pakenemaan joihinkin erityisiin paikkoihin tai kokoontumaan salaa yhteiskunnan muuttuessa yhä kielteisemmäksi, ja ahtaammaksi kokoontua! Niille, jotka uskovat ja tahtovat elää ns. ”jumalisesti” tässä ja tulevassakin ajassa ja yhteiskunnassa. En voi kuitenkaan sanoa muuta kuin että, jonkinlainen profeetallisuus tulevaisuuden suhteen mielestäni tässä kirjassa on.? Mutta olen vain tavallinen ihminen ja tämä on minun kokemukseni.

Joka tapauksessa, tänään on kaunis ilma, Pihlajani punaiset marjat hehkuvat sinistäkin sinisempää taivasta vasten ja aurinko paistaa. Aamusta asti on soinut mielessäni virsi 547:” Joka aamu on armo uus, miksi huolta siis kantaa! Varjot väistyy ja vajavuus, JEESUS VOIMANSA antaa! Kiitos Herran Hän auttaa tiellä! Meidän kanssamme nyt ja aina on, täällä suo Isän suosion, Rauhan Luonansa siellä!”….Hyvä virsi jos jollakin on virsikirja kotonaan, voi säkeistöt sieltä lukea! Sanat Lina Sandellin!

Kiitos Jumalalle Sanastaan, kauniista Isänmaasta ja Uskon lahjasta! Jumalalla on vieläkin paljon kansaa tässä maassa! Jumalan Armo ja Rakkaus olkoon kansamme yllä nyt ja aina! Tämän maailman lopuun saakka ja siinä tulevaisuudessa joka uskovilleen on luvattu!! Siunatkoon meitä Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä, poika ja Pyhä Henki! – Armosta ja uskosta kiitollisena, yksi ”uloskutsuttu”.


Jätä kommentti

Raamatullisuus

Mitä on raamatullisuus? Olen kuunnellut Norvannon Jukan raamattuluentoja nyt kolmen vuoden ajan ja samalla opiskellut Risto Santalan ja Ilkka Puhakan tekstejä Raamatusta ja Jeesuksen vertauksista. Olen etsinyt eri tutkijoiden näkemyksiä ja tutkimuksia siitä millaista elämä on on ollut Jeesuksen aikana ja miten tärkeitä asioita opetettiin seemiläisessä kulttuurissa. Eli mitä Jeesuksen ajan ihmiset kuulivat ja ymmärsivät Jeesuksen opetuksista. Suomi on hyvin erilainen maa kuin Juudea 2000 vuotta sitten. Tavat ja kulttuuri oli hyvin erilaista. Siksi vaikka käännämme Raamattua sana tarkasti, voi joku sanottu asia tarkoittaa ihan eri asiaa kuin mitä ymmärrämme Suomenkielisestä raamatusta.

Kalevi Lehtinen kertoo miten hänen luokseen tuli kleptomaniasta kärsivä mies, joka oli katkaisut itse kätensä, jottei joutuisi helvettiin taipumuksensa takia. Raamatun kohta, jossa sanottiin, että oli parempi katkaista käsi, kuin joutua sen takia helvettiin, oli tullut liikaa kohti ja nyt mies ihmetteli, että miksi hän yhä halusi varastaa vaikka käsikin oli poissa. Tämä on äärimmäinen esimerkki raamatun väärin ymmärtämisestä. Mitä Jeesus siis tarkoittaa? Käsi ja käden työ tarkoittaa tässä ammattia, ei henkilökohtaista ominaisuutta. Raamatun ajan ihminen ymmärsi, että Jeesus puhuu ammatista, joka vie ihmisen väärälle tielle. Samassa vertauksessa puhutaan myös silmästä joka pitää repäistä pois. Tuon ajan ihminen tajusi että siinä puhutaan maailmankatsomuksesta ja ajatuksista joiden avulla ihminen katsoo mihin elämä johtaa häntä ja vääristä katsomuksista pitää luopua. Raamattu on täynnä kielikuvia, jotka ovat meille rationaalisille suomalaisille vaikeita hahmottaa.

Raamatullisuus tarvitsee opiskelua tuekseen. Siksi raamattua ei saa käyttää lyömäaseena vaan aitona raamatullisuutena voi pitää raamatun opiskelua ja sen lukemista.

Evankeliumi Jeesuksesta on silti selkeä. Jeesus kuoli ristillä sovittaen koko maailman synnit. Syntien sovitus tarjoaa yhteyden Isään Jumalaan, jos haluamme ottaa sen vastaan. Pyhä Henki lahjoittaa meille uskon Jeesukseen. Sitä ei meiltä riistä pois mikään, ei edes kompurointimme oman raamatullisuutemme kanssa.