Blogitaivas

Tänään minulta puuttuu suoja

 

Melko hämmentyneenä olen seurannut kirkollista ja julkista keskustelua kirkon ympärillä. Kirkon ääntä käyttää näissä keskusteluissa julkisen sanan valitsemat henkilöt, jotka saavat omien näkemystensä perusteella kertoa miten Raamattua pitäisi tulkita ja mikä on kirkon käsitys Jumalasta ja ihmisyydestä. Usein näihin keskusteluihin otetaan mukaan ihminen, joka edustaa jonkinlaista ääriajattelua kristillisyydestä ja jolla on jyrkästi poikkeava käsitys siitä mitä ns. asiantuntijat ovat mieltä. Näin saadaan sopivan suuri kontrasti ns. järkevän ajattelun tueksi.

Huomenna on kirkossa vaalipäivä ja kirkon oma organisaatio kannustaa ihmisiä äänestämään suurin joukoin. Kannustimena toimii ajatus muutoksesta, jonka demokraattisempi vaali toisi tullessaan. Näin kansan näkemys Raamatusta ja Jumalasta läpäisisi kirkon opin. Tähän sisältyy itseäni pelottava ajatus raamatun sanoman päivittämisestä. Epämääräinen ajatus siitä, että raamatussa on nykyihmisen silmissä jotain viallista ja vanhaksi käynyttä tuntuu pelottavalta, kun se tulee kirkon piiristä. Itsekin toivon, että ihmiset tulisivat äänestämään, pohtien samalla sitä mikä merkitys omalla seurakunnalla on hänelle itselleen. Kuka olisi sopiva henkilö tekemään työtä oman seurakunnan eteen.

Oma kokemukseni Jumalasta on tehnyt minusta nöyrän. Nöyrän terveellisellä tavalla. Kapinani Jumalaa ja Raamattua vastaan on kääntynyt avun pyynnöksi ja joskus jopa huudoksi. Oppirakennelmat ovat sortuneet tyhjiksi hädän keskellä.

Sillä mitä mieltä kirkko, teologit tai julkinen mielipide ovat tasa-arvosta, avioliitosta tai piispan raha-asioista tai edes synnin määritelmästä muuttuu turhaksi kun elämä ja maailma jyrää ihmisen yli. Samaan turhuuden myllyyn joutaa myös herätysliikkeiden ja ääriryhmien uho ja palo.

Kristinuskon ytimeen on jostain päässyt hiipimään  käsitys, että ihmisellä olisi jotain valtaa. Valtaa yli Jumalan, raamatun ja toisten ihmisten. Tämä on hämärtänyt kuvan Jumalasta, joka kärsi ihmisen takia ja puolesta. Sen sijaan, että kirkko katsoisi kärsivää Kristusta, se katsoo kärsivää ihmistä ja yrittää löytää avun itse. Kun siirrämme katseen pois Jeesuksesta häviää samalla luottamus elävään Jumalaan ja hänen tekoihinsa. Näin Jumalasta tehdään heikko ja Jeesuksesta myytti. Tällaisesta katsantokannasta käsin on helppo sanoa, että raamatun sanaa on päivitettävä.

Sen sijaan, että päivitäisimme Raamattua, voisimme tunnustaa oma vajavaisuutemme ja kyvyttömyytemme elää Raamatun sanan mukaan. Tunnustaisimme syntisyytemme Jumalan edessä. Sen, että elämme erossa Jumalasta ja olemme tämän rikkinäisen maailman saastuttamia. Kaikki meidän halumme ja tekomme, hyvätkin, ovat Jumalan edessä lopulta turhia jos ne tehdään pelastumisen takia.

Jumala tarjoaa meille pelastusta ja armahdusta. Omaa ehdotonta ja pysyvää rakkauttaan ja hän odottaa että me tarttuisimme siihen. Hän tarjoaa armahdusta sekä arvoa Jumalan lapsena sellaisena kuin olemme. Me kelpaamme hänelle aina.

Jumalan todellisuudessa demokratiasta tulee enemmän. Siitä syntyy seurakunta, joka elää ja hengittää Kristuksen sydämen sykkeessä ja tekee sitä kaikkea hyvää mitä hänkin teki opetuslastensa kanssa.

Mirjami Lähteenkorva kirjoittaa runossaan:

Savisydän

Näin unta: Jumala nukkuessain
sydämen kirvoitti rinnastain –
Ja katso, se oli savea vain.
Minä kysyin vavahtaen:
” Joko tomuksi murennat sen?
Se on hauras, niinkuin on sydän
ylen väsynyt, murheellinen.”
Ei vastannut Jumala.

Linnun Hän teki savesta
sydämen värisevän.
Kuin siunaten laski sen ylle
hän kätensä lämpimän.
Minä unessa hymyilin.
”Se laulaa”, kuiskasin.
Savilinnuksi tehdyn sydämen
pani Jumala takaisin.

Ihmeellinen on Jumala, ihmeellinen Hänen armonsa, sitä ei voi ihminen käsittää. Kuten ei rakkauttaankaan, niin suuria ne ovat. Vaikka maailma tuo murhetta murheen jälkeen ja monenlaista ahdistusta ja pieni ihminen meinaa uupua, HÄN, herrojen HERRA ELÄÄ!
Savisydän saa yllättyä ilosta kaiken myllerrysten ja ahdistusten, surun ja ikävän keskellä ja kokea ihmeen. Vaikka ihminen muuten huokaa taakkojensa alla, sydän,
tuo pieni savilintu,  saa alkaa laulaa!

Ihmeellinen Jumala ja Herra. Tätä on Pyhän Hengen työ, uupumatonta, sammumatonta, uskollista ja armollista.
Ei ole sanottu turhaan Jumalan pitävän omistaan huolen! Sitä todistaa Jumalan sanan Aarre.

Sitä todistavat Raamatun kirjeiden kirjoittajat ja profeetat. Meillä on aarre saviastioissa! Aihe löytyy mm. 2 kirje korinttilaisille luku 4.
Tähän alkaen jakeesta 16. ”SEN TÄHDEN ME EMME LANNISTU. VAIKKA ULKONAINEN IHMISEMME MURTUUKIN, NIIN SISÄINEN IHMISEMME UUDISTUU PÄIVÄ PÄIVÄLTÄ. Tämä hetken kestävä ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden! Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa, Mutta Näkymätön Ikuisesti”!

Tänään muistetaan PYHIÄ, päivän nimi oli ennen ”Pyhäin miesten päivä”. Nyt tätä päivää muutetaan aivan muuksi. Minunkin ovellani kävi kaksi nuorta tyttö, eilisen Pyhäin päivän aatonillan pimeydessä, kysymässä kummallisesti pukeutuen ja naamansa maalattuna: ” Karkki vai kepponen”. Olin heitä kohtaan ystävällinen, mutta jäkeenpäin, jäkiviisaasti ajattelin, olisi pitänyt tytöille yrittää kertoa päivän todellisesta sisällöstä. Ei ole tällaista ennen  tapahtunut ,vain pääsisäinoidat ovat aiemmin olleet asialla. Surullista. Mitä voimme?

Vain rukoilla eksyvien ja eksyneiden puolesta. Kiittää Jumalaa Valosta ja Kristuksesta. Jumala tekee juuri niinkuin tahtoo. Siihen saa kuitenkin aina luottaa. Pidän itseäni onnellisena saadessani rukoilla ja kohdata Herraani milloin tahansa. Hän on läsnä ja asuu niissä jotka Hänen uskovat! Jumalan Sana sanoo että me olemme Jumalan temppeli ja Hänen Pyhä Henkensä asuu meissä. Armolahja! Suurin kaikista ihmeistä. Ja siksi rukoilemme.

Sen minkä Hän on meillekin lahjoittanut, Hän lahjoittaa kenelle tahansa, joka Häneen uskoo ja panee toivonsa Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. Rukous  ei ole koskaan turhaa. Rukoileminen on etuoikeus ja siunaus itsellekin. Siinä Olemme iankaikkisuuden ytimessä! Olkoon Herran nimi ylistetty!

Rakkaat, siunatut sisaret ja veljet, rukoillaan toinen toistemme puolesta ja muutoinkin tehdään se minkä itse kukin voi ja mihin Herra on valtuuttanut!
Aamen.

Mielessäni on kaksi runoa. Poika ja kynttilä ja Riemulaulu. Ensimmäinen ensin.

Pieni kynttilä,/kun sinä olet kanssani täällä huoneessa, en pelkää./
Pieni kynttilä, kun sinä lämmität kylmää kättäni,/ minun on hyvä olla.
Olisi varmasti hauskaa/ osata valaista ja lämmittää/ niinkuin sinä

Pieni kynttilä,/ sinä olet tänään pienempi kuin eilen!/ Itketkö sinä?
Jotain, aivan kuin kyyneleitä/ vierähti juuri alas.
Sitäkö sinä itket,/ että tulet aina pienemmäksi,/ sinä pieni, rakas kynttilä?

Mutta minä,/ Minä tahdon kasvaa suuremmaksi./Kerran olen yhtä suuri kuin isä./
Silloin näytän/ mitä osaan, ja kaikki katsovat ja ihmettelevät/ Minua.
Pieni kynttilä, voi, kuinka sinä raukka olet todella pieni!

Minä sammutan sinut,/ että et kuluisi aivan loppuun,/ mutta –
minä tarvitsen sinua, kun on pimeä ja kylmä/ja sinä valaiset ja lämmität./

Mutta – pitääkö aina tulla pienemmäksi, että voi valaista ja lämmittää?

Mirjami Lähteenkorva

…………….

Ja katso, eräänä päivänä, kun/ minun tuli niin vaikea olla,
minä avasin vanhan Raamatun./ Minun oli niin vaikea olla.

Ja ne kertoivat lehdet keltaiset/ tarun, säilyvän ajasta aikaan.
Oli tulta ne suuret kirjaimet,/ ja ne loistivat ajasta aikaan.

Sillä pätsiin pantu palamaan/ oli kolme pyhää miestä./
Ja ne lauloivat riemulauluaan,/ ne kolme pyhää miestä.

Tulen halki he kävivät, voittajat,/ ei kajonnut liekki heihin.
He riemulaulua lauloivat,/ eikä liekki kajonnut heihin.

Olin lukenut muutaman lauseen, kun/ minun tuli niin autuas olla.
Minä suljin sen vanhan Raamatun./ Minun oli niin autuas olla!

Uuno Kailas

 

En jaksanut tänä iltana lähteä ramattupiiriimme ja tuli haikea olo. Ajattelin enkö tosiaankaan olisi jaksanut, mutta en ole voinut hyvin.
Sytytin pienen kynttilän pimenevään iltaan ja rukoilin, siunasin niitä jotka olivat kokoontumassa. Muutakin rukoilin jotkut raamatunlauseet mielessäni.  Myös Pyhäinpäivä lauantai, ja hautausmaiden kynttilämeret. Muistelin menneitä…..

Ajattelin myös tätä hetkeä. Voisiko näistä runoista syttyä pieni liekki jonkun toisenkin sydämeen, ehkä kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan. Kaikesta siitä mitä hän on  Jeesuksessa tehnyt hyväksemme, rauhaksemme ja iloksemme.
Sanalla sanoen:
Riemulauluksemme! Silloinkin kun vain pieni kynttilän liekki valaisee pimeässä illassa, vaikkapa juuri nyt!
Sillä:

” Päivä on tuleva, Voiton päivä valtava. Taivas ei pilveen käy, eikä kyyneleitä näy. Silloin rauha ikuinen alkaa luona Jeesuksen, päivä tuo ihana on tuleva.
Päivä tuo valtava, kun saan Herran kohdata, silloin katson kasvoihin tuon Rakkaan Kalliin Mestarin. Ja Hän tarttuu käteen mun ja levon antaa siunatun. Päivä tuo ihana on tuleva.
Siellä ei surua eikä kuormaa kanneta. Sairaus poissa on sekä muistot tappion, pääsen luokse Herrani, joka kuoli eestäni, päivä tuo ihana on tuleva. Päivä tuo Valtava, kun saan Herran kohdata, silloin katson kasvoihin tuon Rakkaan Kalliin Mestarin, ja Hän tarttuu käteen mun ja levon antaa siunatun. Päivä tuo ihana on tuleva.”

Siunausta nyt ja Pyhäin päivääsi ensi lauantaina!

Ensiksikin, olen ihmetellyt kun tällä blogitaivaalla on niin hiljaista, mutta Tapio kertoikin että keskustelu ym. käydään paljolti FBssa. No hyvä niinkin, minulla ei ole sinne yhteyksiä joten kirjoittelen täältä käsin.

Tänä aamuna olen kuunnellut ohjelmia radio Deistä ja tullut surulliseksi. Oikeastaan hiukan kiihtynytkin kuulemistani, eikä tässä tilassa kannattaisi kirjoittaa, mutta. Ensiksikin Espoon piispanvaalit!

Miksi meidän, jotka uskomme niin kuin kirjoitettu on, pitää alistua ajanhengen mukaisiksi!?
Eikö Jumalan Sana olekaan enää se auktoriteetti jonka mukaan ojentautua ja elää. Minulle on, enkä silti pidä itseäni ns. lakihenkisenä. Uskon vain Jumalan luomistyöhön ja esim. siihen että Jumala Loi miehen ja naisen ja että lapset syntyvät näiden kahden kautta.
Espooseen valitaan kahdesta jäljelle jääneestä piispaehdokkaasta joista toinen tahtoo pitää uskontunnustuksestamme kiinni ja myös luomisjärjestyksestä, toinen on toisenlainen. Tässä on rukouksen paikka!!!

Vedotaan nykynuoriin ja ihmisiin yleensäkin, siis mitä mieltä ne ihmiset ovat jotka eivät tunnu välittävän kirkosta?! Eikä varsinkaan siitä mikä kirjoitettu on Jumalan ilmoituksen mukaisesti. Ihmetellään sitten miksi on niin kuin nyt on? – Kaikki alkaa jo lapsuudesta! Elleivät lapset saa enää raamatullista opetusta mistään, niin eiväthän he opi tietämäänkään muusta kuin maailmasta. Ja tämä johtaa juuri siihen että maailma on kaikki!

Surullinen esimerkki on siitä myös nämä kirjamessut joista kuulin ja joista nyt puhutaan, ja josta myös ”Seurakuntalainen.fi” kirjoitti. Kun on poistettu kristillinen osuus kirjamessuilta siivoutuu siis pois (kuulemma) siksi että kristillisessä kirjallisuudessa ilmaantuu syrjintää!? Eikö itse syyllistytä samaan? Eikö meitä kristittyjä syrjitä muutoinkin tänä aikana? Jopa meillä täällä kotimaassa, poistamalla kaikki kristillisyyteen viittaavakin myönteisestä julkisuudesta ja vain kirkkojen ja kappeleiden sisään. Syrjintää on niin monenlaista. Entisen mieheni sanoin: ”se voittaa joka huutaa kovimmin”. Siinä hän sentään oli oikeassa.

Voi kuinka maailma on muuttunutkaan! Mitä pitäisi tapahtua että ihmiset ymmärtäisivät ettei tässä näkyvässä ole kaikki!? Toisaalta Raamattu kyllä kertoo myös lopunajoista. On kai otettava sekin näissä tapahtumissa huomioon. Me, jotka uskomme, odotamme Jeesuksen paluuta. Joskin joudumme elämään tässä samassa lopunajan maailmassa kuin muutkin aikamme. Ja kokea kuinka vaikeaksi ja Jumalan Sanalle kielteiseksi maailma muuttuu. Mutta maailma, eikö se oppinut mitään juutalaisten vainoista aikoinaan, vai eikö usko tai tiedä?

Jumala auttakoon ja armahtakoon meitä kaikkia jotka vielä tahtovat Jeesusta seurata/lähteä seuraamaan. Uskovat, ei riidellä keskenämme vaan ollaan yhtä, sen ylimmäispapillisen rukouksen voimalla, jonka Herramme Jeesus Kristus aikoinaan omiensa puolesta rukoili. Ei se tarkoita sitä että Raamattuun lisäämme jotain mieleistämme, tai ennen kaikkea pudotamme siitä jotain pois. Raamatun lopussa on tästä varoitus! Laitan sen vielä tähänkin.

Johanneksen ilmestys 22:16-20:

” Minä Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas kointähti.” Ja Henki ja morsian sanovat:” Tule” Ja joka kuulee, sanokoon tule! Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi.
Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan profetian sanat kuulee:” JOS joku panee niihin jotakin lisää, niin JUMALA ON paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan. Ja JOS joku ottaa POIS jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin JUMALA on ottava pois sen osan, mikä hänellä on ELÄMÄNPUUHUN ja Pyhään Kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.

HÄN, joka näitä todistaa, sanoo:” Totisesti, Minä Tulen Pian”. Amen, Tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.