Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

On kirjoitettu

Mieleeni on usein tullut sana jossa sanotaan:” Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä johon minä olen teidät siirtänyt ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne” (VT 1993) Raamattu kansalle, jota useimmin käytän sanoo saman:” Tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne”. Kohdat löytyvät Jeremian kirjasta luku 29 jae 7.

Kaikkein useimmin olemme tätä sanaa käyttäneet ohjeena tyttäreni kanssa yhdessä rukoillessamme. Rukoilemme kaupunkimme, kirkkojemme, pappiemme ja tietysti myös koko maamme puolesta. Nyt kun aloin asiaa oikein sisältä lukea huomasin miten mielenkiintoinen teksti tästä avautuukaan! Usein olen kuullut sanottavan ettei mitään raamatunlausetta pitäisi kokonaisuudestaan irroittaakaan väärin käsitysten välttämiseksi. Viisas neuvo jota itse en ole läheskään aina noudattanut. Ei ole väärin rukoilla kotikaupunkinsa, maansa tai koko maailmankin puolesta, mutta tarkempikin voisi olla.

Tässä profeetta Jeremian kirjassa ainakin luvut 27 alkaen kertovat vakavaa asiaa. Jumala varoittaa vääristä profeetoista ja kertoo oman profeettansa kautta pakkosiirtolaisuudessa olevalle kansalleen mitä tuleman pitää. Tulevaisuus josta väärät profeetat puhuvat ei pidä paikkaansa ja Jeremia joutuu kantamaan totuudesta vastuun. Mutta jo luvussa 29 Jumala puhuu lohduttavasti Jeremian suulla ja jatkaa sitä seuraavissakin luvuissa. Oikoo valheprofeettojen puheita, antaen varoituksia, lupauksia ja toivoa joka on ihanaa luettavaa vieläkin.

Varmaankin kaikilla on elämässään hyvinkin raskaita vaiheita jopa epätoivoa,  ja epäilyksiä siitä kuuleeko Jumala, näkeekö hän, välittääkö siitä mitä minulle kuuluu? Tuleeko jonain päivänä apu tässä ajassakin vai odotanko vain kuolemaa helpotuksekseni? Niin, vai jäävätkö lupaukset, huokaukset, rukoukset ja kiitokset vain oman kattoni alle? Kuitenkin, vaikka aika kävisi loputtoman pitkäksi näissä kysymyksissä, lohtua tuo raamatun historia ja lupaukset jotka ainakin joskus tulevat olemaan totta. Sillä aikaa voi saada lohtua Jumalan sanasta, rukoilemisesta ja mahdollisista lähimmäisistä jotka uskovat.

Tässä Jeremian kirjassa 29:10 on otsikkona ”Herra antaa tulevaisuuden ja toivon” jakeissa 11-13 on lupaus. ” Sillä Minä tunnen ajatukseni, joita minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra. Ne ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia – minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette minun luokseni ja rukoilette minua ja minä kuulen teitä. Silloin te etsitte minua ja löydätte minut, kun etsitte minua kaikesta sydämestänne.!” 

Luvussa 30 Jumala kertoo tietävänsä mitä hänen omilleen kuuluu. Jakeessa 12-13: ”Näin sanoo Herra: Parantumaton on  vammasi, kipeä on saamasi isku. Ei kukaan aja sinun asiaasi, haavaasi ei paranneta, se ei kasva umpeen.” Huokaus. Kuinka usein saattaa tältäkin tuntua, aika liian pitkältä ja Jumala kaukaiselta.  Ja kuitenkin jo aikojen alusta Jumala on ollut hyvä ja armollinen, luvannut olla sitä loppuun saakka.  Samasta luvusta 30, Jakeesta 17 alkaen Jumala lupaakin Hyvää; sanoen:” Mutta sinun haavasi minä kasvatan umpeen, minä parannan sinun vammasi, sanoo Herra, koska sinua, (Siion) kutsutaan hylätyksi, sellaiseksi jota kukaan ei kaipaa.!”

Olen usein ajatellut koskevatko VT:n lupaukset noilta lohduttavilta osiltaan myös tämän ajan ihmisiä? Mutta eikö Herra Jumala ole sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Totisesti, odottaahan meitä/meitäkin lupaus joista suurin on jo tapahtunut, Jeesus Kristus on tullut maailmaan. Ja Hän tulee vielä kerran uudelleen ja parantaa meidän parantumattomattomaksi jääneet haavammekin ikuisesti, kun katsomme Häneen ja uskomme että Hän on Messias ja meidän iankaikkisen autuutemme takaaja.

Kun käännän monia sivuja rakkaassa kirjassani tulen Ilmestyskirjaan ja kirjeeseen joka on kirjoitettu Fildelfiaan. 4 luku on otsikoitu ”Taivaallinen Jumalanpalvelus”. Alun ymmärrän ja itken, mutta sen jälkeen en enää ymärrä enkä pysty selittämään kuin osan itselleni. Mutta minulle riittää se minkä voin ymmärtää. Lopultakin Jumala Kaikkivaltias istuu Valtaistuimellaan! On kirjakäärö ja Karitsa!

On lupaus uudesta taivaasta ja maasta, uudesta Jerusalemista Pyhästä kaupungista,  mutta:” Temppeliä minä en siinä nähnyt, sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, ja Karitsa!

Mitä tekee pieni ihminen tämän suuruuden edessä? Menee hiljaiseksi, ei käsitä tätä Pyhyyttä, tuskin hengittää.
Paljon myöhemmin uskaltaa kuiskata ”Kiitos”!

 

Mainokset


2 kommenttia

Ajasta aikaan

1.”Ajasta aikaan varjellut HERRA, on kirkkoamme, sanallaan meitä ohjannut kaikissa vaiheissamme, vieläkin tahtoo siunata kansaansa köyhää armolla, tarjota taivahan rauhaa.”

Mietiskelin näitä isänmaallisia virsiä ja ensimmäisenä mieleeni nousee, sanoisinpa tietysti, Uuno Kailaksen runoilema:” Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs”!
Jo suomalaisuudenkin takia. Uuno Kailas, tuottelias suomalainen runoilija. Tätä en kuitenkaan valinnut, sillä: kaiken tämän minkä keskellä, kaikin tavoin ja kaikkialla, ihmiset, ja mekin elämme tuo ”ajasta aikaan” tuntui sopivimmalta. Oli toki virsikirjassa yksi uusikin, aiheesta tunnetuksi tullut virsi, kaikkien ihanien vanhojen virsien joukossa tekijänä Pekka Simojoki ja Anna-Mari Kaskinen. Mutta:

Kun on seurannut uutisia ja on vähän ns. sisäpiiritietoakin esim. pääkaupungin iltatatohinasta on aika vaikea toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää, sitä ei kaille tule. Nekin jotka oikein juhlimalla juhlivat, useat, menevät ns. jatkoille kun janottaa. No, elämä on, mutta ennen kaikkea JUMALA ON!
Hän, ajasta aikaan ja senkin jälkeen!. Ehkä meillä kuitenkin on vielä jotain hyvääkin jäljellä täällä rakkaassa isänmaassamme viime aikaisista uutisten kertomista kauheista tapahtumista huolimatta.?

Siis ainakin tämä:

2.” Taivasten yltää taivaisiin Kunnia Kuninkaamme, kuitenkin halpaan temppeliin luoksemme Herran saamme. Siunaten armolahjoillaan HERRA ON seurakunnassaan, KANSANSA KESKELLÄ TÄÄLLÄ.
3. Kaste ja usko yhteen näin kirkoksi meidät liittää. Kristusta täällä vierekkäin Elävät kivet kiittää. Joskus vain kaksi yhdessä on koolla Herran Nimessä, SILLOINKIN KRISTUS ON LÄSNÄ!
4.Tänne kuin äidin armaan luo johdata, Herra meitä. Henkesi Lahja meille suo, suojaasi meidät peitä. Lähetä kirkko maailmaan kutsua suurta kantamaan KESKELLÄ AIKOJEN PAUHUN! 
5. Kirkkoon kun kellot kutsuvat, Suo sinne tiemme johtaa, niin että kasvos armahat kansasi siellä kohtaa. SINUA HERRA, KIITÄMME! RISTISI VOITTO KAIKILLE TUONUT ON AUTUUDEN TOIVON”!!!

Herra, siunaa ja varjele meitä ja tulevaa iltaa ja yötä. Herra, ole kaikkien niiden kanssa jotka tänäkin iltana ovat työvuorossa ylläpitämässä järjestystä, omankin henkensä mahdollisesti vaaraan asettaen. Anna, Herra viisautta ja voimia kaikille ihmisiä auttaville.
Siunaa Isänmaatamme ja kansaa kaikesta huolimatta. Aamen.


3 kommenttia

Hoosianna

Tänään oli se päivä jolloin tätä lauletaan. Oli ilo katsella kuinka paljon eri ikäistä kansaa kappelillemme riensi. Lapsirakkaana minusta on myös suorastaan siunattua katsella pikkuisia ja vähän isompiakin lapsia. Meillä saavat lapset myös osallistua kaikkeen ikänsä edellyttämään tekemiseen. En tiedä kummatko ovat siitä enemmän, innoissaan, lapsetko vai minä? – Meillä on myös varmaankin Suomen parhain kanttori, ei kukaan soita niin kauniisti kuin hän, tämä Sheldon Ylioja!

Mitä lapsiin tulee, katselin mm. viereisellä penkkirivillä istuvaa nuorta äitiä jolla oli tosi pieni poika sylissään ja tämä lapsi suukotteli äitiään moneen, moneen, kertaan molemmille poskille! Äiti silitteli pojan päätä ja sanoi jotain kaunista halaten lastaan. Myöhemmin kun tilaisuudessa siirryttiin puuron syöntiin ja kahvin juontiin sainkin tutustua näihin kahteen ja huomata että nuoren äidin, äiti, oli juuri uutena tullut tyttäreni luotsaamaan Raamattupiiriin ja meille oli syntynyt todellinen Hengen yhteys heti hänen kanssaan! Ihmeellistä.

Kuinka ihana onkaan joulunaika kaikin puolin, mutta etenkin siksi että ihmiset tulevat vielä kirkkoihin ja kappeleihin ja tuovat lapsia tullessaan, Jumala siunatkoon, olipa syy mikä tahansa. Kiitollinen olen että olen saanut syntyä ja elää juuri tässä maassa, meillä on pitkä kristillinen historia. Vaikka se tänäpäivänä onkin hämärtymässä.

Lopuksi meille kaikille jaettiin kynttilät joihin oli laitettu jokin raamatunlause mukaan. Joku pienehkö poika oli ojentanut tyttärelleni kynttilän jonka tytär antoi minulle ja kuinka ollakaan siinä oli raamatunlause, Job.22:28 ”Mihin tahansa ryhdytkin, se onnistuu, valo loistaa sinun teilläsi”! Kysyin tyttäreltä oliko hän huomannut tuon tekstin, ei ollut? Minua huvitti sillä se sopi nimenomaan hänelle aivan erinomaisesti. Hän on luonteeltaan tavattoman vastuuntuntoinen, minkä lupaa sen varmasti pitää ja kun tunnollinen suorittaja on niin aina onnistuu 🙂 !

Ja toiseen asiaan vielä.
Olen lukenut sellaista kirjaa joka on syventänyt ymmärrystäni ja aion lukea sen vielä toistamiseenkin. Kirjan on kirjoittanut Timo Keskitalo ja kirjan nimi on Risti ja Häpeä. Sen etukannessa näiden tekstien lisäksi lukee:” Evankeliumin kertominen muslimeille avaa Raamatusta kultakaivoksen, jonka et tiennyt edes olevan olemassa” Ja näin on. Olen aikaisemmin lukenut kirjoja jotka valottavat Raamatun tekstejä juutalaisesta näkökulmasta ja nyt tämä. Lukiessani tätä minulle avautuu uudenlainen kultakaivos. Niin ennakkoluuloisesti kuin aloinkin kirjaa lukea!

Jos voisin toivoa ja jos joululahjat olisivat tapana niin tuon kirjan tahtoisin. Varsinkin kun muisti alkaa reistailla jo Raamatunkin kanssa! Sen minkä vielä joitakin aikoja hyvinkin ulkoa muistin, en meinaa muistaa enää. Olen kuullut erään vanhan evakelistan toistuvasti sanovan että Raamattua on luettava jokaikisenä elämänsä päivänä, niin että sen osaa ulkoa, sillä voi tulla aika jolloin Raamatut otetaan pois. Ja hän todellakin luki niin, hän osasi Raamattunsa ulkoa sukuluetteloita myöten.! Tosin eräs opettaja oli sitä mieltä meitä opettaessaan, että on ihmisiä jotka osaavat Raamatun ulkoa, mutta eivät silti ymmärrä sitä.

Se on surullista jos niin on, mutta minä uskon että Jumala on voimallinen antamaan myös ymmärrystä kaikille jotka sitä vilpittömästi haluavat. Olen lueskellut nyt myös mm. toista korinttolaiskirjettä ja sitä on siunattua ja rohkaisevaa lukea. Kiitos Jumalalle Sanastaan! Kiitos myös tästä ihanasta joulunajasta ja kaikista  juhla-ajoista vuoden mittaan jolloin saamme aina uudestaan kääntyä Sanan puoleen ja tulla ravituiksi. Kiitos myös aivan arjestammekin. Kiitos rukouksista ja rukouksen lahjasta. Kiitos Jeesus! Hoosianna.

Matkaevääksi:
2Kor.3:12-13 ”Sillä Herra Jumala on Henki, ja missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran Kirkkautta kuin kuvastimesta muutumme saman kuvan kaltaisiksi Kirkkaudesta Kirkkauteen, niin kuin muuttaa Herra, joka on Henki.” 4:6 Sillä Jumala, joka sanoi: Loistakoon valkeus pimeydestä, on se, joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa…” jne.

Totisesti: Päivä on tuleva, Herran päivä valtava, taivas ei pilveen käy, eikä kyyneleitä näy. Silloin rauha ikuinen alkaa luona Jeesuksen. Päivä Tuo Ihana On Tuleva!
Kiitos Jumalalle!

 

 

 

 


5 kommenttia

Maailman rannalla

Istun poikani opiskelija-asunnossa ja katson hänen elämäänsä. Tavaroita ja esineitä hyllyssä. Tuttuja ja uusia, käytettyjä ja tuliterä soittimia telineissään. Keittiö oli äsken ihan nuoren miehen keittiön näköinen, mutta tiskiharja ja rätti teki ihmeitä.

Elämä on samalla ihanaa ja kamalaa. Maailman vuorovedet kuluttavat meitä ja emmekä mahda niiden voimille mitään. Olemme kiinni tässä  ajassa ja maailmassa. Pahuus ja hyvyys tuntuvat puhaltavan tuulen lailla, välillä kylmästi koilisesta ja välillä lempeästi lounaasta. Emme kykene vastustamaan kylmyyden tunkeutumista elämäämme. Jäätyneet ajatukset pirstaloituvat ja rikkovat sen mikä joskus oli ehjää ja kaunista. Aika tekee työtään.

Mietin, riittääkö lempeiden tuulten lämpö pitämään elämää yllä niin että valo lopulta voittaisi. Joskus joulukuisena pakkaspäivänä aurinko kyllä värjää ja valaisee maiseman valollaan mutta luonto vaikeroi pakkasen kourissa. Kaikki on jäässä ja kuollutta.

Katson omaa elämääni poikani elämän läpi. Näen sen kaiken kivun jonka kasvu ja aika synnyttää repiessään ihmistä pois sieltä missä hän on syntynyt ja kasvanut. Oma tarinani kertoo missä ja milloin valo ja lämpö on sulattanut ja korjannut pakkasen puremia. Missä suuri savenvalaja on valanut jäänpirstaloiman saviruukun uudelleen.

Ihmiselle riittää joskus vain toivo ja tieto, että kaiken kylmyyden takana ja sen jälkeen, meitä odottaa valo ja lämpö. Emme asetakkaan toivoamme tähän tuuliseen merenrantaan jota kutsumme elämäksi vaan toivomme on Jeesuksessa.

Pojan keittiössä roikkui kangaskassi joka puhui minulle Jeesuksen suulla. Tapio, älä murehdi. Minä pidän sinusta ja perheestäsi huolta. Sinä olet minun ja minä olen sinun. Kaikki on hyvin. 


1 kommentti

Särkyneenä

Teräskin väsyy kun sitä aikansa vääntää ja rasittaa. Miten on sitten ihmisen laita, jonka Raamattu kuvaa savenvalajan tuotokseksi.

Kuinka usein kovetamme itsemme ja sanomme ”kyllä minä pärjään” Yritämme suorittaa työmme toisten ihmisten takia paremmin kuin jaksaisimmekaan. Entä sitten ihmiset jotka ajattelevat. ”Minä olen hyvä ihminen. Minä kelpaan kyllä Jumalalle koska en ole koskaan tehnyt mitään pahaa”. Mitä tapahtuu kun tällainen ihminen uupuu ja hänellä ei ole ketää kenen puoleen kääntyä. Hyvät teot eivät nostakkaan häntä pois uupumuksen pohjalta eivätkä ihmiset huomaa miten tuo hyvä ihminen hiljaa hiipuu.

Jo alusta asti kaikki on perustettu sille, että vain Jumala yksin on hyvä. Hän on se joka haluaa kantaa ihmistä. Jeesus on terapeuttimme, koska hän tuntee ihmisen ja on käynyt alempana kuin kukaan meistä. Hän tarjoaa meille rauhaansa ilman yhtään hyvää tekoa tai suoritusta.

Jeesus asetti meille esikuvaksi lapset. Raamatun kohdassa, jossa opetuslapset aluksi torjuvat tulijat ja toruvat äitejä on lohdullinen sanoma. Alkukielestä käy ilmi, että lapset ovat sylivauvoja. Ei siis ihme, että opetuslapset ovat torjuvia. Mitä vauvat hyötyvät Jeesuksen opetuksista. Jeesus kuitenkin nostaa sylilapsen esikuvaksemme.

Saamme olla Jeesuksen kannettavana luottavaisena kuin sylilapsi


3 kommenttia

Eksyksissä

Pitkään mietin laitanko otsikoksi tämän vai ”Pyhä Henki lohduttaja”?
Vielä pitempään mietin kirjoitanko ollenkaan? Olenko oikeassa vai väärässä mielenlaadussa?
Kuitenkin, sen jälkeen kun rakkaalla kappelillamme ”valta vaihtui”, (en tarkoita seurakuntavaaleja) vaan aivan muuta, en tunne kappelia niin kodikseni kuin olen uskonut sen olevan – ja pysyvän.
Ehkä pitäisi antaa ajan kulua ja olla armollinen sekä itselleen että muutokselle, mutta minulla on ollut surullinen tunne kodittomuudesta. Epävarma olo siitä kuinka oikea tai väärä oppi minulla on?

Kun viikko sitten tulimme tilaisuudesta kotiin olin alamaissa ja ajattelin mihin suuntaan pitää jatkossa lähteä ja mitä yleensäkään tässä ilmapiirissä ajatella saati sanoa? Tällaista en olekaan enää muutamaan vuosikymmeneen kokenut.Tunneherkkyys, herkästi haavoittuva ja epävarma sielu ovat aikamoinen riesa. Sydän on arka lintu. Joka tapauksessa Jumala minuakin armahtakoon.!

Kun siis tulimme kotiin ja olin eksyksissä itseni kanssa, tulin tänne blogitaivaalle ja ”ihme ihmeiden oi suuri, synnit anteeksi mä sain”-  lauletaan hengellisessä laulussa. Tämä ihme oli jonkun nostama vanha kirjoitus joka täältä oli luettavissa. Titta Hassila on kirjoittanut yhden ainoan blogin jonka nimi taisi olla ”Nouse ole kirkas” ? Teksti nousi Jesaja 60 luvun innoittamana ja ympärille. En pysty sitä kuvaamaankaan kuinka se lohdutti. Itkin kauan ja luin vielä pari edellistäkin ja seuraavaakin lukua.

Minä koin valtavan lohduttavana Pyhän Hengen läsnäolon! Hän tuli kuin rakastava äiti kiiruhtaen minua hoitamaan. Joku/jotkut käyvät lukemassa näitä vanhoja tekstejä ja se on hyvä! Ne nousevat täällä otsikkoina esiin ja niitä voi aina uudelleen lukea. Siellä on paljon hyviä tekstejä ja keskustelujakin alkuajoilta.. Ja senkin takia kannattaa selata alkuvuosille kun täällä on jo niin hiljaista…

Tänään pääsin metsään vaikka oli tosi kylmä ilma jonka takia emme olleet kauaa mutta sen ajan kuitenkin että koin olevani lähellä taivasta! Metsä, Suomalainen metsä, voiko olla parempaa, kauniinpaa, puhdistavampaa! Siellä on aina Jumala läsnä! Tulimme sitten kotiin ja tytär haki Raamatun alkupaloiksi ennen kuin ryhdyimme rukoilemaan. En tullut kysyneeksi mistä kohdasta hän luki, mutta ensin kuitenkin VT:a ja sitten viitteen mukaan uutta. Hänellä on ihmeellinen lahja löytää oikeat sanat sekä lukiessa että rukoillessa.

Tai sitten Herra vaan on niin Hyvä!?
Kun hän lähti minulle avautui Psalmi 104 enkä sitten malttanut olla lukematta vähän enemmänkin psalmeja. Päätyen lopulta Heprealaiskirjeeseen ja luin sen samantien alusta loppuun ja kuinka ihana se onkaan. Varsinkin alun ensimmäiset 6 lukua.

Innoituksen tämän kirjeen lukemiseen sain Ps. 104 jakeesta 4:” Hän tekee tuulet sanansa saattajiksi, palvelijoikseen tulenliekit”!
Siinä oli alaviitteenä Hepr.1:7: ”Enkeleistä hän sanoo:” Hän tekee enkelinsä tuuliksi ja palvelijansa tulenliekeiksi”. Minä mielelläni luen nuo tulenliekit helluntainhengeksi Pyhäksi Hengeksi”. Vaikka niin ei oikeaoppisesti olisikaan. Mutta täyttyiväthän opetuslapsetkin ensimmäisenä helluntaina tällä siunatulla ja luvatulla Hengellä!

Mitä sitten seuraa, mistä koko heprealaiskirje todistaa ja puhuu:
Poika on Jumalan kirkkauden säteily ja hänen olemuksensa kuva, ja hän ylläpitää kaikkea sanansa voimalla. Toimitettuaan puhdistuksen synneistä hän on istuutunut Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa. Hänestä on tullut niin paljon enkeleitä suurempi kuin hänen perimänsä nimi on heidän nimeään jalompi jne..”

Kuinka minua siunaakaan.!
Voi olla etten ole ymmärrykseltäni suurempieni vertainen, niin kuin en olekaan, mutta ei haittaa jos koen että Jeesuksen edustajana täällä maailmassa oleva, meissä asuva Pyhä Henki minua lohduttaa ikuisuudesta lähtevillä sanoilla. Ja siitä puheen ollen, on se suuri ihme, ihmeiden ihme, että kirjoittaja/kirjoittajat ovat olleet niin viisaita ettei tuosta ilmoituksesta tarvitse, eikä saakaan jättää mitään pois, tai laittaa siihen mitään lisää!!!
Nyt sanotaan että vanhanaikaista, voi kunpa ihmiset ymmärtäisivät mikä aarre meille on uskottu!

Kuinka suunnattoman kiitollinen ja liikuttunut olenkaan.
Rakastan Sinua Jeesus! Sinun rakkautesi vaikuttaa vastarakkauden syntymistä ja olemista. Ilman Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä en minä mitään olisi.

 

 


5 kommenttia

Tänään minulta puuttuu suoja

Tänään minulta puuttuu suoja

Näkökentässä on vain synkkiä perhosia
ei niitä kauniita sinisiä
joita näin lapsena hiekkatien
helteisellä töyräällä
vasten kuumuudessa hehkuvaa
kultaista hiekkaa
Siniset väräjävät siivet
muistuttamassa

että aina on toivoa

Mutta tänään on kuin
pahuus tulisi suodattamatta läpi
Jonkun katkeruus,
jonkun joka ei pysty
antamaan anteeksi
Viha on kuin lyijymatto,
jossa on piikit
Sen jonkun toisen viha,
halu vahingoittaa
Rukous nostaa sen,
haihduttaa jonnekin
Mutta tänään jää
paino ilman piikkejä
Paino joka lamauttaa
Ja imee elämän pois
Entä oma viha
se joka pyrkii hyökynä
nostamaan raivon
Hiljaisen sisäisen raivon
jolla luulet voivasi kostaa
sinulle tehdyn vääryyden
mutta voi ihmisparka
kuinka monta kertaa
pitää sinun samaan
hiidenkirnuun eksyä
oman käden oikeudella
lisäät vain kiviä
joilla vihan hyöky pyörittää
hiidenkirnua syvemmälle
ja laajemmaksi
Niin että sisimmän tyhjyydelle
tulee suurempi kaikupohja
syytöksille
joihin luulet
sinulla
olevan oikeus
Ne mustaavat mielesi
sokaistut syvemmin ja
luulet näin saavasi oikeutta
Mutta sinä et ole
itsesi tuomari
etkä toisten
Siihen ei sinun näkökykysi riitä
Parhaimmillaankaan
On vain yksi joka näkee oikein
vain yksi jolla on riittävästi valoa,
loputtomasti
Sitä kohti me voimme räpistellä,
joskus kylpeä sen armossa
yksikään meistä
ei ole ylitse muiden
Hän on
ja hänellä on valta,
voima ja hyvä tahto
iankaikkisesti
Hänessä on valo