Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Pitäkää se mikä hyvää on

Olen kotini perintönä oppinut kunnioittamaan kaikkea maallista(kin) esivaltaa ja olen siitä kiitollinen! Huomasin näiden tarpeellisuuden ja vakavuuden, jälleen kerran, tänä lauantaiaamuna kun tv.1 ”Ykkös aamussa” oli haastateltavana poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Kuinka todella paljon hänen on ollut opeteltava tuntemaan yhteiskuntamme lakia ja järjestystä kautta linjan ja meitä kaikkia ihmisiä koskevia sääntöjä ja määräyksiä! –  Ja kestämään ”kaikenmaailman” tenttaukset! Tämäkin sai minut jälleen rakkaan Raamattuni ääreen.

Kuinka paljon Jeesus itse, puhuukaan esim. näistä ns.”lopunajoista” joita nyt joka tapauksessa elämmekin ja millaisia meidän, hänen omiensa, Hän toivoo, ja kehoittaa tällöin olevan kohtasipa meitä mikä tahansa. Ja onhan meillä Raamatun, tämän ajankin Jumalalle uskollisten lisäksi UT:n puolellakin niitä jotka ”pysyivät vahvana loppuunsa asti.” Muistan kuinka näitä lukuja ja sivuja luin omaan ahdistukseeni rohkaisuna silloin kun kohtasin Jeesuksen omana Vapahtajanani!  Vaikka aika yleisesti, ei silloin ollut vielä ollenkaan niin vaikea kuin nyt.

Mitä menneisiin vuosikymmeniin tulee, pidemmästä iästä ei oikeastaan ole muuta iloa kuin että näkee kirjoitusten käyvän toteen. Kuten tuossakin suhteessa missä Jeesus lohduttaa omiaan aina sen jälkeen kun on kertonut mitä tuleman pitää. Jos luen esim. Matt:24 lukua jossa Jeesus puhuu lopun yleisistä enteistä ja sen jälkeen lupaa:” – Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille..”

Hänen ihana huolenpitonsa ja korvaamattomat neuvonsa jatkuvat liikuttavasti ja läpi Raamatun, kaikissa niissä kohdissa joissa esim. laittomuuden ja lopun ajan asioista kerrotaan, ja niistähän koko Raamattu kertoo omalla tavallaan alusta loppuun saakka. Eli meille on ilmoitettu Alku ja Loppu.

Kohdat toistavat itseään eri aikoina, mutta esim. tässä Matteuksen luvussa on tämäkin, kuinka Ihmisen Pojan merkki tulee näkymään taivaalla jne… ja jakeessa 35 JEESUS lupaa:” Taivas ja maa katoavat, mutta Minun Sanani eivät Koskaan Katoa” Aamen!  Meitä ei olla jätetty pimeyden valtaan missään suhteessa. –  Totisesti minun on vaikea kirjoittaa jälleen kyyneliltäni, niin syvästi Jeesuksen sanat ja rakkaus koskettavat!

Jos, ja kun, kipu on suuri niin lohdutus sitä suurempi! Onneksi olen oppinut lukemaan Sanaa ja muistan vielä osaksi mitä olen oppinut, niin osaan hakea tämän ajan(kin) vastapainoksi Jumalan ihanat lupaukset! Ne eivät ole himmenneet vaan kirkastuneet kirkastumistaan ja tulleet entistä vahvemmiksi.

Eräs tämän päivän aihe katsomassani tv ohjelmassa oli, mikäpä muu kuin vihapuhe ja se nyt ajassa oleva ”maalittaminen” ja nurinkurinen yleinen tapa puhua rumasti ihmisistä ja myös kohdella toisia epäinhimillisen raastavasti. Niin:” Kun laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus”! Näin on tapahtunut. Jumalan Sana on poistettu ihmisten mielistä ja sydämestä eikä ihminen enää tiedä kuinka tulisi ja olisi oikein elää.  – Herra armahda!

Luin jälleen kirjoja ja eräässä oli viisaitten, Jumalaa kunnioittavien ja rakastavien ihmisten mietelauseita Raamatun jakeitten ohella. Oli esim. psalmi 71 ja siitä jae 20 se kosketti uudemmallakin tavalla sanoitettuna, mutta lainaan sen tähän vanhoin sanoin, ottaen yhden jakeen lisää; jakeet: 19-20:”Jumala, sinun vanhurskautesi ulottuu hamaan korkeuksiin, Sinun, joka teet niin suuria. Jumala, kuka on sinun vertaisesi? SINÄ joka olet antanut meidän kokea paljon ahdistusta ja onnettomuutta, SINÄ VIRVOITAT meidät jälleen henkiin, ja maan syvyyksistä SINÄ tuot meidät takaisin!” 

On siis niin ettei kenelläkään, eikä millään muullakaan taivaan kannen alla eikä päällä ole valtaa ihmisiin tai mihinkään muuhunkaan kuin Jumalalla, sallipa Hän mitä tahansa. Me emme ole pahan kiusattavissa! Näinkin Jumala sanassaan sanoo. Ja luterilaisten Luther että ”Paha on vain Jumalan kahlekoira”! Minä en edes lainatessani toisen sanoja kiroile, joten en käytä pahastakaan hänen nimeään edes tässä, se sallittakoon Lutherille.

Ps 71:21, 22 ” Kohota minut takaisin kunniaan ja lohduta minua jälleen, niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala, ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä! Ja ps.73:23, 24″ Kuitenkin minä saan aina olla luonasi, Sinä pidät kädestäni kiinni! SINÄ talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan!”

– Ps. 68:20 ”Ylistetty olkoon Herra, päivästä päivään. Meitä kantaa Jumala, meidän apumme!”  – Herra, siunaa ja varjele meitä ja kansaamme ja kaikkia niitä, jotka jo uskossa laittavat toivonsa ja uskonsa Sinuun. Ja niitä jotka sinusta eivät vielä tiedä, mutta jotka Sinä tunnet! Ole kiitetty ja ylistetty, Jeesuksen kalliissa nimessä!  – ” Sinua kaipaa sydämeni, Sun puolees huutaa mun henkeni. On yksin tästä, sen ikävästä kyyneleeni. Oi, Herra, suothan sä minulle, Sun Armos Voimaksi matkalle. Anteeksi anna, mua nosta kanna! Vie Perille!


1 kommentti

Kunnioituksen kulttuuri

Mitä tarkoittaa oikeasti toisen kunnioittaminen. Uutisissa haastateltiin joku aika sitten päiväkodin opettajaa, joka kertoi pienten lasten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja miten se on lisääntynyt. Lapset eivät osaa kunnioittaa toisten lasten ja aikuisten koskemattomuutta ja aikuisten laittamia rajoja. Kun tällaisia lapsia kielletään on seurauksena kiukuttelua ja väkivaltaista käyttäytymistä.

Ei varmaan ole olemassa mitään yksiselitteistä syytä mistä muutos johtuu. Mutta eikö tämä sama ole näkyvissä läpi koko yhteiskunnan. Lapset heijastavat suoraan sitä mitä tässä maassa tapahtuu. Lapsi vaistomaisesti puolustaa sitä mitä hänellä on ja surutta pyrkii saamaan sen, mikä hänestä tuntuu kivalta ja hyvältä. Ihminen pyrkii tyydyttämään tarpeitaan pienestä pitäen ja nautinnot ovat yksi tarpeistamme. Jos pieni lapsi haluaa jotain eikä heti saa sitä on seurauksena kiukkua. Jos lapsi ei ole tottunut, että häntä on rajoitettu ja asetettu rajoja, niin kiukunpurkaukset voivat muuttua väkivaltaisiksi. Kodeissa, joissa on ajateltu, että lapsi ansaitsee vain parasta ja siksi hänen tahtonsa on aina toteutettu, niin ensimmäiset tilanteet ja tarpeet rajoittaa lapsen toimintaa voivat aiheuttaa melkoisen yllätyksen. Kun pieni kullannuppu alkaakin raivota ja silloin huoltajien sormi menee helposti suuhun. Silloin ollaan jo myöhässä ja siksi  kiukun edessä annetaan usein periksi ja lapsi saa haluamansa. Näitä virheitä on vanhempien vaikea myöntää ja silloin myös yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa on vaikeaa kun opettajat ja ohjaajat yrittävät ohjata lasta ja perhettä asettamaan rajoja.

Aikuisten maailmassa tämä trendi näkyy parhaiten sosiaalisessa mediassa eri väittelyiden ja keskustelupalstojen vääntöjen kielenkäytössä. Jokaisella on oikeuksia, mutta velvollisuuksia ja vastuuta ei tunnu olevan kenelläkään. Asioista nähdään  vain oma näkökulma. Yksilökeskeisyys murentaa vähitellen kunnioituksen kulttuurin kun vain oma näkökulma oikea ja oikeutettu. Sitä tuodaan esille vähättelemällä toisia ja nauramalla eri tavalla ajatteleville. Absurdilla tavalla ajattelun vapautta vangitaan ”tietynlaiseen vapauteen”. Toisin ajattelevien käsitykset esitetään naurettavina ja omat esitetään terveenjärjen äänenä. Suvaitsevaisuutta riittää vain niille jotka ajattelevat samalla tavalla.

Tutustuin Eila Kärjen parantumiskertomukseen viime syksynä. Sen ympärillä oleva keskustelu kertoo paljon missä mennään. Pauli Kärki, hänen miehensä, on Siilinjärven Vapaaseurakunnan pastori ja on useissa eri tilanteissa kertonut tästä parantumisihmeestä. Törmäsin vapaa-ajattelijoiden sivustolla artikkeliin, jossa aika värikkäällä kielenkäytöllä arvioitiin Kärjen persoonaa ja kyseistä tapausta.

Olin yllättynyt tekstin kirjoittajan, ”päivystävän dosentin” kielenkäytöstä. Kirjoittaja ei kyennyt lainkaan toista kunnioittavaan argumentointiin, vaan antoi kuvan, että  vapaa-ajattelijat ovat kirkkaasti toisten yläpuolella niin älyllisesti kuin myös moraalisesti. Kristityt jotka uskovat ihmeisiin, ovat sen sijaan  naurettavia ja moraalisesti epäilyttäviä kertoessaan ihmeistä, jotka heidän uskonsa mukaan ovat Jumalan työtä. Kärki kuvattiin patologisena valehtelijana ja huijarina. Kun tutkin lisää, kyseinen päivystävä dosentti käy taistoon kaikenlaista puoskarointia vastaan eikä häntä näytä lainkaan häiritsevän se, että hän niputtaa yhteen niin vaihtoehtolääketieteen että uskonnot. Pöntöstä menee alas lähes koko ihmiskunta, joka uskoo johonkin Jumalaan tai yliluonnolliseen.

En lähde pohtimaan tässä teismiä ja ateismia, vaan sitä miten eri vakaumusten äärikannattajat, fundamentalistit vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen siten, että älyllinen ja toisia kunnioittava argumentointi ja keskustelukulttuuri on vaipunut lasten kiukuttelun tasolle. Olen aikaisemminkin verrannut maatamme murrosiässä olevaan nuoreen. Kun yksilönvapaudesta on tullut ainoa oikea  suunta, pitää kapinoida kaikkia vanhoja normeja ja hyveitä vastaan ja toisten kunnioittaminen on yksi tappion kärsineistä hyveistä. Hengellisellä puolella osa kiukuttelusta on siirtynyt ja kanavoitunut jopa äärioikeistoon ja nationalismiin  mikä on mielestäni kaukana Kristinuskon ytimestä. Ainoa oikea normi on se mikä minusta tuntuu oikealta ja hyvältä.

Itseäni harrmittaa kaikkein eniten se, että nykykulttuurin tuomat hyvät asiat jäävät varjoon ääripäiden viedessä kaiken huomion. Niin kuin Lutherin aikana raamatun käännös äidinkielelle vapautti uskon, niin uusi teknologia ja raamatun tutkimus on vapauttamassa myös ihmiset myös lakihenkisyydestä ja hengellisestä väkivallasta. Moni piilossa ollut asia on päässyt internetin ansioista päivänvaloon ja sitä kautta moni on päässyt vapaaksi vääristyneen hengellisyyden aiheuttamasta ahdistuksesta.

Parhaimmillaan ihmiskunta on silloin kun eri aatteet saavat käydä vapaata dialogia siitä kuka ihminen on ja mistä me tulemme muistaen Konsta Pylkkäsen viisauden ” Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen oikeudet”


Jätä kommentti

Viisaus aarteita kalliimpi

Kun on kirjoittamatta jonkin aikaa on vaikea päättää mistä aloittaa kun aiheita ja ajatuksia on liikaa?

Tänään kuitenkin sain luetuksi erään kirjan, joka oli täysin ns. ”maallinen”. Sain se lahjaksi ja se on eräänlainen elämänkerta muistelmateos. Olen monesta asiasta samaa mieltä kuin sen kirjoittaja, mutta en ole täysin ”maallisia” teoksia – tai kulttuuria muutenkaan harrastanut enää vuoden 1973 jälkeen, joten tunteeni ovat tämän kirjan luettuani monenlaiset; hämmentyneetkin?

Tätä ennen luin Arvo Silventoisen ”Kirkkauden Jumala ilmestyi” ja se oli ihana, kertomus, kuinka Saul Tarsolaisesta tuli apostoli Paavali! Olen osittain toiseenkin kertaan kirjaa lukenut ja täysin sen lumoissa! – Nyt avasin taas Raamatun sananlaskuista ja vieläkin sen 8-10 lukujen kohdalta, voi mikä aarre ja kirkkaus näissä luvuissa onkaan! Kiitos Jumalalle.

Tajusin kuinka sanomattoman onnellinen, kiitollinen ja armoitettu saankaan olla näistä lähes 47 vuodesta jotka olen saanut Herrani ja Vapahtajani kanssa kulkea!!! Ei todellakaan ole mitään siihen verrattavaa tässä maailmassa. Jumalan sana ja Sana on ikuinen aarre, joka on ainoa elämisen arvoinen todellisuus ja joka ainoana vie ikuisuuteen ja Aarteiden löytöpaikalle. Kun pitkään vaeltaa uskon tietä, ei enää oikein ymmärräkään mitä kaikkea korvaamatonta Tie on tuonut,  ja joka päivä tuokin tullessaan!

Ihme jotenkin arkipäiväistyy. On helppo nurista kiitoksenkin keskellä kun tulee huolia, murheita ja kaikenlaista kuormaa. Kun ”tottuu” olemaan ”uskossa”. Nyt ja tässä, kiitän kaikesta siitä huolesta ja murheesta ja kaikista niistä vaivoista joita olen joutunut kokemaan, koska nekin ovat Jumalan puhetta ja Hänen sallimiaan aikoja. Kirkastusvuorikokemukset ovat harvoja, mutta Jumalalle kiitos, niitäkin Jumala hyvyydessään jakaa! Jakaa ehken tipottain mutta sitten taas joskus yllättääkin ja oikeastaan aika useinkin!

Niiden ei tarvitse olla mitään suuria ihmeitä, arjen pienetkin riittää! Mutta Herra on Hyvä ja siksi meillä on Sana! Jumalan ikiaikainen suunnitelma ja Sana joka virvoittaa ja hämmästyttää runsaudellaan. Eikä se ole kaukana yhdestäkään meistä, vaan se on sydämissämme, sieluissamme, ennenkaikkea Hengessämme, ja kätemme ulottuvilla!

Oletko koskaan iloinnut siitä että sinulla on kirjoitetun Sanan kautta pääsy ihmeeseen!? Suureen Ihmeeseen, Elävään ja Eläväksi tekevään, Ikuisesti olevaan Sanaan. Joka totisesti On.

Parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa” (Snl.8:11) ja snl 8:18:”Minun tykönäni on rikkaus ja kunnia, ikivanha varallisuus ja vanhurskaus. Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, puhtain kulta….jne…

Meillä oli tämän vuoden ensimmäinen Raamattupiiri ja meillä tyttäreni kanssa vähän hankaluuksia jotka tuntuivat itseään suuremmilta. Rukoilin Jumalalta että siunaisi illan ja antaisi minulle osani syistä anteeksi. Ettei mikään tahra estäisi Hänen Pyhän Henkensä läsnäoloa ainakaan syystäni. Ja ihme tapahtui! Me olemme kyllä runsaasti lahjaksi saaneet, ei ole koskaan tarvinnut tyhjänä takaisin lähteä!!!Nyt saimme kaksinverroin!

Kun olimme lähdössä, saimme kokea juhlan. Isossa salissa oli mies ja nainen. Mies riensi meitä vastaan ja kysyi tulisimmeko salin puolelle laulamaan iltavirren?! Olin siinä tyttäreni kanssa etummaisena ja minä tietysti ”JOOO!” Ja niin me piiriläiset saimme laulaa iltavirren urkujen säestäessä! Se oli mahtavaa ja minä tunsin sekä puhdistuvani että olevani armoitettu. Ilta päättyi kyyneleiseen Juhlaan, ja riemuiten me kaikki lähdimme pimeään ja sateiseen iltaan sydän täynnä, ylistystä ja kiitosta!

Kuinka olenkaan onnellinen! En vaihtaisi osaani mihinkään, en edes ruumiin terveyteen. Minä Rakastan Omaa Herraani ja Vapahtajaani, Rikkauksien ja viisauden antajaa, ja sieluni pelastajaa, Jeesusta Kristusta, kuninkaiden Kuningasta ja herrojen Herraa!!

” Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan. Mitä päivä tuokaan tullessansa, Isä hoitaa lasta armollaan. Kädessään Hän joka päivä kantaa, tietää kaiken mitä tarvitsen, päivän kuormat, levon hetket antaa, murheen niin kuin ilon seesteisen. Joka hetki Hän on lähelläni, joka aamu antaa armonsa. Herran huomaan uskon elämäni, hän suo voimansa ja neuvonsa. Surut huolet eivät liikaa paina, ne Hän ottaaa itse kantaakseen. ”niin kuin päiväs, niin on hetkes aina” Tähän turvaan yhä uudelleen!

Kiitos Herra lupauksetasi, siinä annat minun levätä! Kiitos olkoon lohdutuksestasi, annat Voiman Sanan Lähteestä! Suo mun ottaa Isän kädestäsi päivä vain ja hetki kerrallaan, kunnes johdat minut kädelläsi riemun maahan, päivään kirkkaimpaan!

 


3 kommenttia

Kymmenen kilon monttusaappaat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yli neljännesvuosisata sitten ostin työleirille mukaan kumisaappaat. Ne ovat Tšekkoslovakiassa valmistetut ja joku saattaisi väittää että Kontioiden kopiot. Saappaissa on yksi ylimaallisen hyvä puoli. Ne ovat tosi painavat. Työleirille oltiin menossa ja monttuhommia oli tiedossa, niin meikäläiselle eikovinsuurelle hepulle kaikki lisäpotku, jota lapiolle voi antaa, oli tarpeen. Vaikka sitten kymmenen kilon saappailla.

Matkakumppani oli sitä mieltä, että monttusaappaiden raahaaminen elokuiseen Italiaan on hullunhommaa. Mutta minkäs teit. Saappaat olivat jo Italiassa, eikä missään päin maailmaa lapiohommia tehdä muuta kuin mustissa pitkävartisissa saappaissa! Argumentointini ei tainnut vakuuttaa. Eikä kenelläkään muulla muualta päin maailmaa tulleella ollut kumisaappaita. Eivät tiedä siellä työnteosta ja kunnon varusteista mitään.

No, eipähän me siellä ojaa kaivettu kuin tunnin verran. Sitten todettiin, että ilman räjähdysaineita ei mokoma maaperä liiku minnekään. Loppu leiri sudittiin maalia aitoihin, vuoriston kiviin, minne milloinkin. Jotain muutakin lähes järkevää tehtiin.

Ne saappaat ovat minulla yhä. Ne poloiset jäivät kaatuvan tavaravuoren alle ulkovarastossa, kun lykkäsin polkupyöriä sisään. Kevään koitettua kaivelen saappaat esiin ja raahaan ne isäukon luo. Siellä tarvitaan kunnollisia tšekkoslovakialaisia monttusaappaita ihan jokapäiväiseen elämään. Koiran kanssa on kahlattava pitkin maisemia. Polttopuita on rahdattava sisään. Klapikoneen ääressäkin monttusaappaat ovat paljon uskottavammat kuin jotkin niket, jotka hiljalleen täyttyvät puruista.

Tässä kirjoittaessani suunnittelen, että kunhan saappaat tulevat kolmenkymmenen vuoden ikään pidän niille juhlat. Ne matkustivat nuorena Italiaan ja tekivät töitä täsmälleen yhtä ahkerasti kuin ne muutkin. Ja ne ovat palvelleet moninaisissa tehtävissä sen jälkeenkin. Viime vuodet ne ovat piileskelleet ulkovarastossa. On mahdollista, että pellolta kömpineet päästäiset ovat tehnee niihin pesän. Kunnon Kontio-kopioihin mahtuu päästäisiä oikein suurperhe, ja onhan niitä saappaita kaksi. Ehkä ne muodostavat lähiön.

Ennen juhlaa saappaat saavat kuitenkin viettää tervettä maalaiselämää. Kunhan siis saan jalkineet kaivettua niiden päälle rojahtaneen rojukasan alta. Ei ole muuten joka hemmolla enää tšekkoslovakialaisia kumisaappaita, jotka ovat käyneet Italiassa asti kansainvälisellä työleirillä aiheuttamassa hämmennystä!


Jätä kommentti

Jumala on maapallo

Mietteitä riihen takaa

RIIHEN TAKAA KIRKOLLISKOKOUKSEEN?

Tapasin eilen hiihtolenkillä vanhan miehen, joka sauvakäveli vanhaa peltotietä ladun varrella. Aamuhämärissä tuntui töykeältä hiihdellä ohi puhumatta mitään ja pysähdyin puhuttamaan miestä. Puhekumppani oli ilmeisen tarpeellinen, koska juttua alkoi tulla välittömästi. Keskustelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tavanomaista jutustelua talven omituisista säistä. Säästä toki puhuttiin, mutta vanhuksella oli selkeä näkemys siitä mikä aiheutti nämä kaikki kummallisuudet maapallon sääolosuhteissa. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että luonto ja maapallo itse kosti ihmiselle kaiken sen mitä ihminen oli tehnyt. Samalla hän haukkui tieteen, kirkon ja kaikki poliitikot huijareiksi ja pettureiksi. Hän ihmetteli miten minä saatoin uskoa Jumalan olemassaoloon. Maapallo itse on Jumala, hän julisti. Vesi, meret ,järvet ja joet ovat sen veri ja elämänlanka.

Olimme joistain asioista samaa mieltä, mutta uskon perustus poikkesi hänellä totaalisesti omastani. Erosimme kuitenkin sovussa ja hymyssä suin. Juttutuokio piristi molempien aamua. Kohtaaminen on aina tärkeää.

Keskustelu veti kuitenkin hiljaiseksi. Mies elämänsä loppusuoralla näki edessään persoonattoman luonnon kostonhimoisena ja…

View original post 249 more words


1 kommentti

Hänen ihastuksensa olivat ihmislapset

Jätin hiukan kesken eilisen tekstini, kun ajattelin ettei tule liian pitkästi! Mutta Voi olla että joku muukin, kuin minä, on joskus ihmetellyt miksi Jumala Kaikkivaltias ja kaikki tietävä loi tämän maailman ja siihen niin vajaan ihmisen? Mutta tuo sanl. 8 antaa siihenkin vastauksen ja sitä vastausta on koko Raamattu. Kaikkein kauneimman osion tuosta luvusta 8 jätin jokaisen itsensä luettavaksi, mutta tänä kauniin kirkkaana aamuna päätin jatkaa, se niin polttaa sydäntäni.

Edellinen teksi päättyy maailman luomiseen mutta jatkuu ihanan suloisesti:” jakeet: 30-35

”Silloin minä Hänen sivullansa hoidokkina olin, ihastuksissani olin päivästä päivään ja  ja leikitsin Hänen edessänsä kaikin ajoin; leikitsin Hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastukseni olivat IHMISLAPSET! Siis te lapset kuulkaa minua; autuaat ne, jotka noudattavat minun teitäni…Autuas se ihminen, joka minua kuulee, valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioitsee minun ovieni pieliä! Sillä joka minut löytää, löytää elämän ja saa Herran mielisuosion.!

Jumalalle olisi riittänyt, kuten Jeesuksellekin ja Pyhälle Hengelle, se sanomattoman ihana suhde joka heillä/hänellä oli. Mutta niin kuin tuossa sanotaan, Jumala tahtoi luoda ihmisen ja Hän päätti niin, koska Hänen, ja koko kolminaisuuden ihastuksensa olivat ihmislapset.!

Minut tämä johtaa juuri siihen miksi Jeesuksen piti syntyä ihmiseksi ja kuolla meidän tähtemme!

Siksi, että taivas ei olisi tyhjä vaan siellä olisimme me kaikki jotka uskomme, yhdessä iloitsemassa ikuisesti. Jaettu ilo on kaksinkertainen ja tässä suhteessa moninkertainen. Me olemme Jumalan luomistyön ilo. Ja kun Hän luo uudet taivaat ja uuden maan, täydellisyys palaa täyteen ihanuuteensa.

Josta roomalaiskirjeessäkin kirjoitetaan. Luku 8:”Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

 Ja jatkaa jakeessa 18:” Sillä minä päätän, että tämän nykyisen ajan kärsimykset eivät ole verrattavat siihen kirkkauteen, joka on ilmestyvä meihin! Sillä luomakunnan harras ikävöiminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle – ei omasta tahdostaan, vaan alistajan- kuitenkin toivon varaan! Koska itse luomakuntakin on tuleva vapaututetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan Lasten kirkkauden vapauteen.”

Edelliseen tekstiini liittyen ajattelin eilen, ja tänäänkin vielä, että kaikki mitä me ihmiset kaikkina aikoina olemme tahtoneet tietää, on meille sanassa kerrottu, JOS vain Uskomme Jumalan Sanan! Sen takia on tärkeää että sitä kaikinpuolin esillä pidämme ja sellaisena kuin se kirjoitettu on! Vaatipa se meiltä mitä tahansa. Olen lukenut Paavalia ja se aina vaan saa ihmettelemään kuinka hän kaiken kesti, eikä kieltänyt Herraansa!

Johanneksen ilmestyskirjan lopussa on edelleenkin tärkeä viesti joka sopii tällekin ajalle, kuten kaikki mitä Raamatussa Jumalan sanana on kirjoitettu. Vain lopun 3 jaetta ja lopputoivotus:

Minä todistan jokaiselle, joka tämän kirjan  profetian sanat kuulee: Jos joku panee niihin jotakin lisää, niin Jumala on paneva hänen päällensä ne vitsaukset, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan; ja jos joku ottaa pois jotakin tämän profetian kirjan sanoista, niin Jumala on ottava pois sen osan mikä hänellä on elämän puuhun ja pyhään kaupunkiin, joista tässä kirjassa on kirjoitettu.

HÄN joka näitä todistaa, sanoo: ”Totisesti, minä tulen pian” Amen, tule Herra Jeesus! Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa! Amen!

Luontokin on tänä aamuna kirkkaudellaan todistamassa Jumalan hyvyydestä, pitkämielisyydestä ja rakkaudesta ihmiskuntaa kohtaan. Siunattua sunnuntaipäivää kaikille ihmisille ja kaikille luoduille, taivaan linnuillekin! ❤ Herra meidän kanssamme.


Ihmeinen Jeesus

Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä Hänen kauttaan, ja ilman Häntä ei ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on!” Amen ja Halleluja!

Tämän todistaa koko Raamattu, mutta kohta on siis, niin kuin ”jokainen” tietää Johanneksen evankeliumin 3 ensimmäistä jaetta. Minua itkettänyt tänä aamuna ja edelleenkin. Kiitos Jumalalle!

Pakko myöntää ettei ilman yllämainittuja jakeita minullakaan olisi mitään sanottavaa, koska en olisi olemassakaan. Eikä muutenkaan! Sillä: ”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt”! Minulle ei ole olemassa evankeliumeista rakkaampaa kuin tämä, jonka lienee Johannes Sebedeuksen poika on kirjoittanut, ainakin joidenkin tutkimusten mukaan.

Tätä evankeliumia olen aikoinani hallinnut ulkolukunakin, niin se on rakas. Mutta kun tuli tämä, anteeksi vaan, vesitetympi painos niin sitä en enää opi ja samalla vanhakin unohtuu joiltain tärkeiltäkin osiltaan. Vanhat käännökset ovat minulle, minun raamatuissani, jo liian pienellä tekstillä painetut ja se hankaloittaa asiaa. Mutta Jumala ja Hänen Sanansa on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!

Sananlaskujen kirjassa, edellä mainitun lisäksi, mm. on myös aarteita! Sen 8 luvussa otsikkona on ”Viisaus, joka on ikiajoista ollut Jumalan tykönä, kutsuu ihmisiä luokseen”! Se On Ihana. Lainaan, jakeesta 19 lähtien:

Minun hedelmäni on parempi kuin kulta, kuin puhtain kulta. Minun antamani voitto valituinta hopeata parempi. Minä vaellan vanhurskauden polkua, oikeuden teitten keskikohtaa. Antaakseni niille, jotka minua rakastavat, pysyvän perinnön ja täytääkseni heidän Aarrekammionsa. HERRA  loi minut töittensä Esikoiseksi, ensimmäiseksi teoistaan, ennen aikojen alkua.

IANKAIKKISUUDESTA MINÄ OLEN asetettu olemaan, alusta asti, hamasta maan ikiajoista. Ennen kuin syvyyksiä oli, synnyin minä, ennen kuin oli lähteitä, vedestä rikkaita. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kaikkia kukkuloita, synnyin minä. Kun Hän ei ollut vielä tehnyt maata, eikä mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan, Kun Hän taivaat valmisti, OLIN MINÄ SIINÄ, kun Hän veti piirin syvyyden pinnalle…..jne.

Tämä Kaikki todistaa Jumalan Sanan ikuisesti todelliseksi kaikkine tapahtumineen ja Jumalan sanan alusta loppuun saakka. Vieläkin pidemmästi tuo luku 8 Snl. jatkuu! Jos jonkun lukijan mielenkiinto heräsi sen voi, – ja kannattaa lukea omasta Raamatustaan!

Niin, että turhaa on spekulointi maailman synnystä ja kaikkeen siihen liittyvästä. En siitä sen enempää ala ”kiivailla” jokainen päättäköön itse mihin ja kuinka uskoo. Minä olen kuitenkin saanut armon, uskoa Jumalan kirjoitettuun ja ilmestyneeseen sanaan ja Sanaan. Ja vielä kerran: ”Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan tykönä ja Sana oli Jumala. Eli Hän Jeesus Kristus, maailman Valo, ihmiseksi syntynyt Jumala!

Tulisi pitkästi jos kirjoittaisin tähän samaan vielä Johannes kastajasta, joka on minulle, yksi näistä rakkaimmista henkilöistä joista Raamattu kertoo. Hän, Johannes Kastaja ikäänkuin samalla tavalla Valittu tehtäväänsä kuin Jeesus, mutta vain hetkeksi ja ihmisenä. Niin kuin olivat kaikki muutkin, ainakin kutsuttuja Jeesuksen todistajiksi, jos ei aivan jokainen valittu, (kuten Juudas Iskariot ?) jotka tässä suuressa sanomassa meille ovat kirjoittaneet elämämme tärkeimmästä asiasta ja ihmisestä joka oli ja on Myös Jumala.

Rakas Johannes Kastaja, valittu todistaja kertoo Hänestä, Jeesuksesta, niin kauniisti ja itsensä unohtaen ja syrjään pannen kuin vain valittu ja kutsuttu tehtäväänsä voi! Taas liikutun kun ajattelen kuinka äärimmäisen kaukana, me tämän ajan ihmiset, Jeesuksen lähipiiriin kuuluneista henkilöistä olemme! Vaikka, Johannes Kastaja lähettikin kysymään itseltää Jeesukselta, onko Jeesus hän, joka  oli ennustettu ja tuleva. Kuinka kiitollisia me saammekaan olla kun meillä on sana ja Sana, ikuinen ja muuttumaton!

”Ihmeinen Jeesus, kuningas Herra, Eloni annan käteesi Sun. Pelastustyöstä iloitsen aina. Verellä ostit vapaaksi mun. Synnit on poissa, ihmeiden ihme! Saastainen lunta valkeempi on. Jeesus on sielun Valtias suuri. Kiitos nyt Hälle kaikukohon. Sinua Jeesus, seurata tahdon. Sinua yksin rakastan ain. Tietäsi johda kirkkauteesi, Tietä mi vie mun taivohon vain. Kaupunki kaunis kerran kun aukee, Jeesuksen siellä nähdä mä saan. Uudeksi silloin minäkin muutun. Ylistän Herraa mä ainiaan Ihmeinen Jeesus, ihmeinen Jeesus, Kallehin aarre sydämeni! Ihmeinen Jeesus, Ihmeinen Jeesus, Sinulle  Soikoon Kiitokseni”

” Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille jotka uskovat Hänen Nimeensä,…” (Joh.1:12)

Herra siunatkoon ja varjelkoon meitä ja koko Suomen Kansaa, ja kaikkia maailman uskovia ja kaikkia niitä, jotka Herran kutsusta Hänen elopelloillaan uskolliseti työtä tekevät!!!