Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


by 1 kommentti

Mikä Armossa on niin ihmeellistä?

Tällainen nimi on Philip Yanceyn kirjalla. Olen lukenut sen joitakin kertoja ja nyt uudelleen. Tämä painos on vuodelta 1998! Luinpa kuinka monta kertaa tahansa, aina se vie parannuksen paikalle ja kyyneleihin! Armo vaikuttaa. Kuinka onkin niin mahdollista vuosikymmenien uskossa olon aikana kadottaa elämänsä tärkein asia!? ARMO! Jumalan käsittämätön lahja ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilölle. Muistan kun luin tämän kirjan edellisen kerran joduin tilille itseni kanssa ja itkemään omaa kelvottomuuttani!

Jumalan edessä ja ihmisten. Jumala On Rakkaus, suurempi kuin voin koskaan ymmärtää ja siksi pyydänkin Häneltä armoa ja anteeksiantamusta. Kyselen todellakin itseltäni Jumalan Armon edessä, olenko mitenkään kelvollinen Hänen Pyhälle Ehtoolliselleenkaan?

Tunnen itseni kelvottomaksi ja kuitenkin juuri meille kelvottomille Hän on Tarjolla. Hän Kristuksen Jeesuksen ansiosta! Philip kirjoittaa kirjansa takakannessa:” Emme voi tehdä mitään, millä saisimme Jumalan rakastamaan meitä enemmän. Emme voi tehdä mitään, millä saisimme Jumalan rakastamaan meitä vähemmän.”

Kirjassaan hän kertoo kaikista sellaisista ihmisistä, jotka ovat unohtaneet itsensä palvellakseen lähimmäisiään Jumalan tahdon mukaisesti itsensä unohtaen. Maailmassa on todellakin monia sellaisia joiden nimi on heistä itsestään riippumatta noussut ihmisten tietoisuuteen ja ainoastaan siksi että he ovat unohtaneet itsensä, palvellakseen Jumalan luomia ja toivottomiksi luokiteltuja syntisiä lähimmäisiään.

Sellaisia kuin mekin, ns. kunnon ihmiset oletamme olevamme. Jumala Varjelkoon ettei kenellekään kävisi niin että omavanhurskaus pimittäisi meiltä totuuden itsestämme ja Jumalan Valtavasta Armosta, Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Vapahtajassamme.

En ole koskaan voinut kuunnella esim. laulua Amazing grace ilman kyyneleitä ja jonkinlaista häpeää?! Niin juuri sillä Armo koskettaa, koskettaa ja kertoo totuuden ihmisestä ja Jumalasta. Sillä tosi on että hyvänkin elämän mielestään elänyt ihminen tarvitsee ARMON. Käsittääkseen olennaisen!

Ihminen voi kaikessa kunnollisuudessaan luulla aivan oikeasti olevansa ihan hyvä, jos sitä edes ajatteleekaan, mutta laulun sanat ja totuus ihmisestä puhuvat toista. ”On Armo suuri ihmeinen. Se muutti sydämen. Mä kuuro sokea sain ihmeen kokea. Nyt kuulla nähdä voin”!! Näin tapahtuu silloin kun Jumalan Henki koskettaa ihmistä ja antaa ihmisen nähdä oman todellisuutensa. Ettei ole muuta tietä kuin tunnustaa olevansa syntisistä suurin. Ja että ainoa apu on Jumalan Armossa vaeltaminen.

Philip Y kertoo monta liikuttavaa ihmiskohtaloa, niin ”hyvistä” kuin ”huonoistakin” ihmisistä. Kuinka Jumalan armoittaa ja kuinka ihminen: Ihminen näkee kurjan ja tuomitsee, pitää itsensä parempana. Mutta Jumala näkeekin toisin, juuri se kurja joka ei ole mitään on Hänen rakkautensa kohde. Hänet Jumala tahtoo pelastaa. Philip nostaa näitä äiti Teresioita yms. yms. esiin ja kertoo heidän elämänsä arvokkuudesta Jumalan maailmoissa. Ja mihin se perustuu!

Nöyryyteen, itsensä alentamiseen samalla tasolla kuin kaikkein kurjimmatkin ovat, voidakseen tehdä Jumalan Tahdon. Rakastaa, palvella, ja unohtaa itsensä. Nuo Pyhät jotka eivät itseään Pyhinä pidä nähdään niin toisin näillä ”savisilmillä” kuin Jumala näkee! Jumalan Pyhät, kuinka kaukana olenkaan heistä! Anna minun sydämeni pohjasta se ymmärtää! Anna anteeksi jos, ja kun olen jotakin sinulle pyhää ja rakasta ihmistä kohdellut väärin.

Onneksi ja kiitos Sinulle Pyhä ja Kaikkivaltias että olet antanut minullekin pistimen lihaani, jotain olen saanut ymmärtää! Auta minua tekemään parannusta ja muuta minussa se mikä on huonoa inhimillisyyttä. Suo minulle taivaallista mielenlaatua, vaeltaakseni edes loppuelämäni lähempänä totuutta ja armon ihmettä. Että saisin Kristuksen tuoksua olemukseeni.

Kirjan lopussa on sydäntä koskettavasti kerrottu tuosta naisesta joka tuli kaivolle jossa Jeesus pyysi häneltä juotavaa. Yritän lyhyesti lainata: ”Hämmästelen sitä, miten lämpimästi Jeesus suhtautui ihmisiin joista näkyi kaipaus!”. Kaikki me tiedämme tuon kohtauksen kuinka se meni, mutta Philip kirjoittaa lisäksi Jeesuksen sanoillaan tarkoittaneen:” Minä vaistoan, että sinulla on kova jano”…ja tarjosi naiselle elävää vettä, joka tyydyttäisi janon lopullisesti.

Ja vielä lopuksi. Philip:” Yritän tavoittaa Jeesuksen asenteen kohdatessani tällaisen ihmisen, jonka elämäntapaa en hyväksy. Sanon itselleni:” Tällä ihmisellä on varmasti kova jano”…Armo opettaa, ettei Jumala rakasta meitä sen vuoksi, millaisia me olemme, vaan sen vuoksi, että Jumala on sellainen”!

Jumala on ainoa oikea Rakkaus ja Armo. Jumala auttakoon että joskus osaisin olla ja elää Hänen tahtomallaan tavalla, edes hetken kun joku sitä tarvitsisi!? Tätä pyydän Vapahtajani Jeesuksen nimessä ja veressä! Aamen.


by Jätä kommentti

Ihminen Rakastetuksi ja Jumalan kuvaksi luotu

Muutama päivä sitten miettiessäni meidän ihmisten käyttäytymistä toisiamme – ja itseämmekin kohtaan, tuli mieleeni monta Raamatun lausetta. Ensimmäinen 1 Mooseksen kirjasta jossa Jumala kertoo luomisesta. Myös ihmisen, ja sanoo luoneensa meidät ”omaksi kuvaksensa”, jatkaen kuin vakuudeksi, ”Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi Hän loi heidät” Ja myöhemmin ”lähes Jumalolennoiksi” psalmissa 8:6.

Tämän jälkeen tai samanaikaisesti ajattelin miksi ihmiset kohtelevat toisiaan niin kuin kohtelevat? Miksi valehdellaan ja vahingoitetaan toista ihmistä, panetellen ja pahaa puhuen yms. Tietysti se on syntiinlankeemuksen seurausta. Olen kuitenkin huomioinut senkin mitä heikko itsetunto ”yleensä” voi saada ihmisissä aikaan, jos toinen ei eläkään samoin kuin itse, tai on jotenkin muuten erilainen! Ihminen katsoo ulkokuoreen, Jumala ihmiseen.

Erityisesti, vakaumuksensa mukaan toisin elävä herättää ympäristössänsä kielteisiä tunteita!!! Tästäkin löytyy Jumalan Sanan kohtia! Nämä ns.itsetunto kysymykset ja ajatukset, johtivat minut psalmien ääreen. Monenkin psalmin, mutta otan tähän nyt sen joka ensin tuli mieleeni!

Ps.139 kokonaisuudessaan mutta nostan esiin erityisesti jakeen 14:”Minä kiitän sinua siitä että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää”!!! Tähän samaan sarjaan ja ajatukseen voi lisätä psalmeja enemmänkin esim. Ps.8: 4-6 esim. Ps.18 pitkä psalmi mutta ihana, vaikkapa 31-33 ja lisää 36-37 jne. Kaiken yllä on Jumalan erittelemätön rakkaus ja tarjolla armo jokaiselle ihmiselle. Jumala rakastaa ihmistä, mutta miksi se ei saa sijaa ihmisissä?!

Jumala, Isä ei ole koskaan ajatellut hyljätä luotujaan, joskus tosin katui luoneensa ihmiset. Se oli silloin kun hän päätti vedenpaisumuksesta. Mutta kukaan ei koskaan ole, eikä tule, rakastamaan luotujaan niin kuin Jumala. Ja Hänessä ollen Hänen ainoa Poikansa, meidän Vapahtajamme, Jeesus Kristus. Hänessä meillä on kaikki, ja jos ihmiset ymmärtäisivät Jumalan armon ja rakkauden he käyttäytyisivät toisin toisaan kohtaan. On siinä opettelemista meillekin jotka tunnemme ja uskomme Jumalan Sanan!

Mitä siis yritän ilmaista? Ytimenä lienee Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan ja lähimmäisen rakkaus joka kumpuaa siitä lähteestä jossa on ”Elävä Vesi”! Jumala on Rakkaus ja me olemme rakastetut! Eikö tämä ole sitä armoa joka saa meidät käyttäytymään sen armon mukaisesti, Jumalan rakkauden auttamana. ?

Olen vain huomannut, pitkän elämäni aikana, kuinka vääryys sattuu, ihmisten takanapäin puhuma valhetieto ja sen mukainen käyttäytyminen! Joka sitten saattaa johtaa siihen että väsyy itsekin sen pahan voimaan joka ympärillä vallitsee,  Eikä itsekään enää jaksa vastata pahaan hyvällä. Puhumattakaan lähimmäisensä rakastamisesta.

Tulipa pitkästi, ja piti vain kirjoittaa että ihminen, Sinä ja minä ja me, olemme Jumalan suuresti rakastamat ja hyväksymät. Hän katselee meitä Poikansa kautta! Hän, Poika. kärsi ihmisten tähden että meillä rauha olisi ja että Pojan kautta me voisimme hyväksyä itsemme ja toinen toisemme, silloinkin kun meistä puhutaan valhetellen kaikkinaista pahaa, ja meitä kiusataan kaikin mahdollisin tavoin, ja ennen kaikkea puhumalla meistä valhetellen kaikkinaista pahaa!.

Muistetaan silloinkin että Sinua, minua ja meitä kaikkia on rakastettu luomisesta lähtien ja loppuun asti rakastetaan! Sen todistaa Jumalan Sana! Jumalan Rauhan toivotuksin, aamen!


by Jätä kommentti

Helluntaina

” Suo puhallus  helluntaituulen minun syömmeni kynttilään. Sano Herrani, että mä kuulen, voitko sammuneen sytyttää?! Suo kipinä Henkesi tulta, näet alttrin kylmän tään. Isä, Pyydän: Nyt puhdista kulta. Minä itkien eteesi jään!

Mä tahtoisin hehkuen palaa, Sinut tuntea yksin vaan! Tuli kastetta Henkeni halaa! Milloin uudeksi muuttua saan? Jään jalkaisi juurehen, Herra, viivyn itkien edessä Sun. Olet luvannut Sanassa kerran Itse Siunata ahdistetun!

Olet luvannut Sanassa kerran Itse Siunata ahdistetun!

Kiitos Helluntaista Herra! Kiitos voimastasi, puhdistavasta liekistäsi ja rukouksien kuulemisistasi. Kiitos että Olet, kiitos ettet hylkää vaan aina uudelleen muistutat itsestäsi ja vastaat meille, jotka sinua avuksemme huudamme! Virvoitat, vahvistat, annat uutta ja todistat itsestäsi:” Uusi on sijaan tullut”!

Me olemme kuin ilta ja yö joka Sinun aamun valoosi saamme herätä ja uskoa että edessämme on uusi päivä, joka kirkastumistaan kirkastuu täyteen päivään saakka! Sinun tulemisesi päivään ja ikuiseen, täydelliseen elämään! Josta huokaus ja kaipaus ja kaikki elämämme taakat ovat unohtuneet ja saamme elää ikuisessa valossa! Sinun rakkautesi ja armosi valossa!

” Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen jossa he istuivat! Ja he näkivät ikäänkuin tulisi kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täyteyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi”!.. Apt.2. 1-4

Jumala on uskollinen Hän ei armolahjoaan eikä kutsumistaan kadu! Saamme jatkaa Tietämme maailman myrskyistä huolimatta Jumalan Armon ja Kristuksen täytetyn työn ansiosta ja Pyhän Hengen ohjauksessa ja suojeluksessa, kaikessa luottamuksessa Jumalan Sanan lupauksiin. Kiitos Armon ja Rakkauden Jumalalle, Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle. Aamen


by 1 kommentti

Mitä Jeesus opetti meille?

Edellisen blogin päätin ajatukseen Jeesuksen seuraamisesta. Siitäkin tuntuu olevan monenlaisia käsityksiä. Myös minulla. Mitä tarkoittaa Jeesuksen seuraaminen? Mikä ero on parannuksen teolla ja Jeesuksen seuraamisella vai onko siinä mitään eroa. Moni yhteisö tuntuu panostavan henkilökohtaiseen parannuksen tekoon ja mittaavan sen kautta kuka seuraa ja kuka ei. Mutta onko itseensä keskittyminen ja omien tekojen puntarointi, puhumattakaan toisten tekemisten puntarointi Jeesuksen seuraamista. Onko Jeesuksen seuraamista vain se, että heittäytyy kokopäivätoimisesti evankelioimaan. Pitääkö ihmisen täyttää jokin mitta ennenkuin hän oikeasti seuraa Jeesusta? Mistä on oikeasti kysymys?

Jeesuksen elämän keskeisin viesti meille on varmasti sovitus, jota hän tarjoaa meille oman ristinkuolemansa kautta. Paavali kehoittaa meitä hyväksymään armon osaksemme, ettei Jeesuksen uhri jäisi turhaksi. Jeesus pyytää meitä siis hyväksymään sovituksen ja sopimaan Jumalan kanssa, jotta meillä olisi yhteys Isään, Jumalaan. Tälle evankeliumille Jeesus haluaa, että perustaisimme oman elämämme. Mutta mitä se armahdetun ja sovitetun elämä Taivaallisen isän yhteydessä on? Jotta se selviäisi, on meidän otettava todesta lähetyskäsky ja asetuttava opetuslapsen rooliin ja seurattava Jeesusta. On otettava esiin Jeesuksen teot ja puheet raamatusta ja sovellettava niitä omaan elämäämme.

Lasten kanssa uskonnontunnilla pohdimme sitä millaisesta synnistä Jeesus puhuu raamatussa. Tarkastelimme asioita Jeesuksen keskeisimpien opetusten valossa ja tulimme siihen tulokseen, että eniten Jeesus puhuu teoista, jotka rikkovat ihmisten välisiä suhteita ja suhteemme Jumalaan. Ja näinhän se on, että Jeesus puhuu paljon siitä kuinka meidän tulisi rakastaa toisiamme ja myös itseämme. Tuossa maisemassa ylimpänä on aina Jumala, joka mustasukkaisesti haluaa ihmistä omaan yhteyteensä. Jumalan toiminnan keskeinen motiivi on pelastaa ihminen, jonka hän on luonut.

Jeesuksen keskeinen teema julistuksessa on Jumalan valtakunnan tulo ihmisen lähelle. Jeesus puhuu tässä itsestään ja siitä miten, hän korjaa ihmisen ja ihmiskunnan välirikon Jumalaan.

Jeesus opetti seuraajilleen Jumalan valtakunnan lainalaisuuksia ja itselleni ensimmäiseksi tulee mieleen se miten ensimmäiset tulevat viimeiseksi ja viimeiset ensimmäiseksi. Kuinka köyhät ja pelastukseen kelpaamattomat saavat myös pelastuksen ja oikeuden tulla Jumalan lapsiksi. Kuinka ihmistä kutsutaan palvelemaan toisia ja asettamaan toisen etu oman edun edelle.

Opetuslapset ihmettelivät sitä miksi Jeesuksen oli mentävä pois, noustava ylös. Jeesus esittää syyksi Pyhän Hengen tulon maailmaan. Jumalan läsnäolon ja Valtakunnan todellisuuden sinetiksi ja takuumieheksi astuu Jumalan kolmas persoona Pyhä Henki. Itselleni tämä tekee kolminaisuuden hieman helpommin ymmärrettäväksi. Pyhän Henki tulee kirkastamaan Jeesusta ja tekee Jeesuksen seuraamisen mahdolliseksi. Jumala tulee ihmiseen asumaan kun hän ottaa Pyhän Hengen vastaan. Voimme sanoa myös että otamme Jeesuksen vastaan. Pyhä Henki mahdollistaa sen, että Jeesus voi olla läsnä kaikkialla. Jeesus itse sanoo, että Jumala on Henki.

Lähetyskäsky kehoittaa tekemään opetuslapsia Jeesukselle eli Jeesuksen seuraaminen on opetuslapseutta. Luterilaisuudessa tämä on aika vähän puhuttu asia ja lähtetyskäsky koetaan vain kehoituksena viedä evankeliumia uusilla alueille. Se ei kuitenkaan ole koko totuus vaan kyse on jokaista Kristittyä koskeva asia. Jeesuksen seuraaminen on jokapäiväistä ja jatkuvaa toimintaa, johon mallia voi ottaa Raamatun opetuksista. Kuitenkin toiminta nousee siitä miten ihminen kokee armon ja mikä on hänen kutsumuksensa. Kyse ei ole taakasta, jonka Jumala laskee ihmisen harteille. Kyse on enemmän siitä, että Pyhä Henki vapauttaa ihmisen esteistä, katkeruudesta ja vihasta, jolloin hän pystyy palvelemaan toisia omasta halustaan.

Raamatun kokonaisilmoituksen valossa Jeesuksen seuraaminen on suhteen luomista Häneen ja suhteiden ylläpitoa toisiin ihmisiin. Jumalan rakkaus pääsee näin vaikuttamaan ihmisiin ja heidän elinympäristöönsä. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu Jumalan kasvojen edessä eläminen tavallisen arjen keskellä. Jumala ei aseta mittoja vaan jokainen saa kasvaa hänen edessään juuri sellaisena kuin on. Jeesuksen seuraamiseen kuuluu ajatus, että ihminen on häilyvä ja epävarma mutta Jeesus ei päästä ihmisestä irti vaan voimme luottaa hänen ystävyyteensä. Jumalan toiminta ja hänen rakkautensa tekee ihmisessä sen työn mitä tarvitaan Jeesuksen seuraamiseen.


by 2 kommenttia

Mihin katosi armo?

Minun uskon sankarini on Pyhäkoulu Veikko omasta lapsuudestani. Hän istutti tietoisuuteeni ajatuksen, että Jeesus on hyvä paimen ja hän rakastaa minua. Taivaassa on joku, joka suojelee ja johdattaa elämääni oikeaan suuntaan. Pyhäkoulun sanoma oli selkeä. Jeesus rakastaa ja armahtaa ihmistä. Siinä armossa ei ollut ehtoja ja Jeesus ei käännä selkäänsä kenellekkään, joka tulee hänen luokseen.

Mistä sitten meidän aikuisten maailmaan tulee se ”mutta”. Mikä on se totuus, joka ajaa Jeesuksen ehdottottoman rakkauden edelle. Sillä kuulen usein sanottavan että Jeesus on rakkaus mutta hänellä on myös totuus. Mikä totuus? Mikä totuus voi olla ristiriidassa Jeesuksen rakkauden kanssa?

Tuo totuus vaikuttaisi sulkevan ihmisiä pelastuksen ulkopuolelle siitä huolimatta, että tunnustavat Jeesuksen. Viimeksi viime viikolla kuuntelin radio-ohjelmaa, jonka puhuja tuntui tietävän, että ihminen voi olla kirkossa ja puhuvan Jeesuksesta ja jopa käyvän ehtoollisella mutta hän ei silti välttämättä ole jollain tasolla elä Jumalan lähellä tai Jeesuksen vaikutuspiirissä? Mitä ihmettä?

Tällainen ajattelu perustuu siihen että ihminen omilla ponnisteluillaan voisi pyhittyä ja varmistaa näin, että hänen asenteessa olisi juuri sopivanlainen ottamaan vastaan Jumalan Pyhän Hengen ja hän itse voisi tulla näin synnittömämmäksi. Ikäänkuin koko kansan tulisi muuttua pyhää hyminää hyriseväksi hurskaaksi, arjesta vieraantuneeksi uskovien joukoksi, josta tavallinen ihminen haluaa varmasti pysyä kaukana.

Tällaisten uskovien Jumala on heikko eikä pysty pitämään Raamatussa olevia lupauksia siitä kuinka Jumala pelastaa ja lahjoittaa uskon ihmiselle. Kuinka Jumalan Pyhä Henki tekee työnsä ja kuinka Jeesus on sovittanut koko maailman ja armahtaa jokaisen joka tulee hänen luokseen. Jeesuksen luona ollaan syntisinä ja heikkoina. Jeesuksen luona ollaan koska me tarvitsemme häntä. Jeesus pelastaa olipa meidän asenteemme millainen tahansa. Jos me taakoitamme ihmisiä asettamalla ehtoja jonkin epämääräisen totuus-lausekkeen avulla, me asetamme ihmisiä lain alle ja tukimme näin yhteyden Jumalaan, koska he omilla ponnisteluillaan etääntyvät juuri siitä mihin he haluisivat ihmisiä tuoda, l. Jeesuksen lähelle.

Mikä on sitten se totuus, mikä kaikkeen tähän liittyy. Se on yksinkertaisesti se, että Jumalan ehdoton laki tuomitsee jokaisen ihmisen syntisenä kadotukseen ja vain Jeesus pelastaa ihmisen tuomiolta. Siinä pelastuksessa ei ole ehtolausekkeita. Ja Jeesus kertoo juuri tämän totuuden, koska hän rakastaa meitä. Jokaisen liha, luonnollinen olemuksemme on kapinassa aina Jumalaa kohtaan ja asenteemme on aina huono. Jumalan lahja Pyhä Hengen kautta on usko Jeesukseen ja sen vastaanottamiseen ei kysytä asennetta vaan kaiken sen kivun ja tuskan keskeltä ainoastaan sitä, että tahdonko pelastua ja ottaa vastaan sovitus. Jeesus sovittaa meidät kun vielä olemme syntisiä, kuten Paavali opettaa Roomalaiskirjeessä. Siinä on se evankeliumin salaisuus ja totuus. Sitä ei voi pois ottaa kukaan asettamalla uusia vaatimuksia. Jeesus on hyvä paimen ja hän auttaa ja pelastaa. Lampaan osa on vain määkiä hädissään ja odottaa. Tällainen on Jumalan valtakunnan läheisyys ja Jeesuksen lähellä elämistä. Tavallisen ihmisen tavallista elämää armon varassa. Siitä heikkoudesta alkaa kulku Jeesuksen seurassa.


by 2 kommenttia

Tie Totuus ja Elämä

Sen verran on nyt tapahtumia ja ajatuksia kertynyt että on vaikea osata päättää mistä aloittaa ja mihin lopettaa.

Muutamia aikoja sitten olisin kirjoittanut aiheesta Mies Ääni ja Kolmas Linja!? Uutisissa kerrottiin nimittäin että Fredi, Matti Siitonen on kuollut. Hän on ollut yksi niistä laulajista jotka ovat vedonneet minuun. Hyvä ihminen, loistava ääni ja koskettavat sanat lauluissaan, mies, jollaista toista ei tietenkään voi olla!

Sanoituksissa myöhemmillä vuosillaan syvenevää sanomaa, jos ei aivan Raamatullisesti hengellistä, niin henkistä kuitenkin. Ja tuo Kolmas Linja liittyy siihen että nuoruudessani asuin myös siellä ja sitten huvitti kun tuo laulu tehtiin ja julkaistiin.

Ja sitten tähän päivään, näihin hetkiin, jossa käydään taistelua totuuden sanasta, mitä saa sanoa ja mitä ei! Ihmettelen suuresti kuinka tässä maassa, jossa on sanan ja ilmaisun vapaus ja demokraattinen oikeusjärjestelmä, voidaan edes harkita tuomiota siitä että joku vetoaa mielipiteessään Jumalan Sanaan Raamatussa!

Tässä mahdollisessa tuomiossa ei ajatella yhtään sitä mihin tuomion langettaminen voi oikeasti johtaa.?! Eikö meillä ole esimerkkejä diktatuurisesta hallinnosta aivan rajojemme ympäristöstä. Sellaistako me haluamme?! Miksi sukuni miehiä kuoli tätä rakasta Isänmaatamme puolustaessaan jos haluamme tänne sanan vapaudesta luopumisen. Sillä JOS Päivi Räsänen ei saa lainata Raamattuun kirjoitettua tekstiä julkisesti ja ilmaista omaa mielipidettään siitä, niin se kosketta perusoikeuksiamme tässä maassa, tässä Suomessa, jonka pitäisi olla sivistysvaltio?!

Minun tukeni, lohtuni ja viisauteni (?) jos sitä on, perustuu Jumalan Sanaan josta sanotaan ettei siitä katoa pieninkään piirto koskaan. Ei ajassa eikä ikuisuudessa. Jumalan Sana on Pyhä se on ”Niin ja Aamen” ! Olen juuri lukenut itselleni vahvistukseksi Paavalin ensimmäistä kirjettä Roomalaisille. Se on ihana! Vanhan käännöksen alkuselityksessä kirjoitetaan mm. verraten nyt tähänkin hetkeen seuraavasti!

Selitys mistä kirje kertoo kuuluu:” Paavali kirjoittaa että evankeliumin kautta tulevat vanhurskaiksi ja pelastuvat ne, jotka uskovat! Ja kun pakanat eivät kunnioittaneet Jumalaa vaan sen sijaan palvelivat luotua Luojan sijasta niin Jumala hylkäsi heidät vajoamaan yhä syvemmälle turmioon! Tämä on siis selitys siitä mitä Paavali tässä ensimmäisessä kirjeessään tulee opettamaan Roomalaisille. Kannattaa lukea, on kuin tätä aikaa!

Minä uskon ja luotan siihen että useimmilla suomalaisilla on lähes kaikilla omat Raamatut, mutta muutama kohta tästä kirjeestä. Jakeesta 16:” Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se ON Jumalan Voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, siten myös kreikkalaiselle! Ja koskee meitä kaikkia muitakin!

Paavali jatkaa: Jakeesta 17″: Sillä siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon, niinkuin kirjoitettu on Vanhurskas on elävä uskosta”! Ja vielä yksi lainaus ja sitten ota oma Pyhä Raamattusi ja ala lukea! Jae 18:”Sillä Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaaan, niiden jotka pitävät totuutta vääryyden vallassa (19) sen tähden että se, mikä Jumalasta voidaan tietää on ilmeistä heidän keskuudessaan, sillä Jumala on sen heille ilmoittanut”!

Ja kuinka hän on sen tehnyt? jae 20:” Sillä Hänen näkymätön olemuksensa, Hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissaan tarkkaillaan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseään puolustaa”! Enkä voi olla vielä lisäämättä tätäkään, niin se minua ruokkii! ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…”!

Oi kuinka selkeää, hyvää ja rakastettavaa onkaan Jumalan sana niille, jotka sen uskovat! Kunpa ihmiset tietäisivät mikä rikkaus ja rakkaus Jumalalla sanoissaan ja teoissaan on meitä ihmisiä varten. Nyt minua taas itkettää ja eiköhän tässä jo olekin tarpeeksi?! Kuinka suuri onkaan meidän Jumalamme ja hänen armonsa! Meillä on tulevaisuus ja iankaikkinen Toivo Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa Vapahtajassamme! Kuinka tahtoisinkaan tämän tulevan ihmisten tietoon ja ymmärrykseen!

Ainakin yritin, kiitos, ylisty ja kunnia Jumalalle!

 


by 2 kommenttia

Kun elämä järkkyy

Toivottavasti en ole aiemmin kirjoittanut aiheesta, ainakaan tällä otsikolla? Raamattu tuo Pyhä Kirja on sanonut kaiken mitä me ihmisinä tarvitsemme. Kuten ettei ole mitään uutta auringon alla. Ja mitä on ollut sitä vastakin on. Näin vanhoina käännöksinä. Jos joskus niin nyt piti ruveta lukemaan Jesajaa. Aloitin luvusta 40: ”Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani” sanoo teidän Jumalanne. Luin luvut 40-45 täyttä asiaa ja itkin.

Suomen kansan historiassa on itketty monesti, sekä surusta että ilosta, mutta surut jäänevät mieliin pysyvämmin. Ehkä se on luonne ja elämänkohtalo kysymys. Mutta nyt meillä on tämä maailmanlaajuinen yhteinen suru, huoli ja murhe. Jotkut ottavat sen tosissaan ja tekevät kaikkensa tilanteen parantamiseksi, jotkut eivät. Pitkä alustus, mutta katselin ja kuuntelin presidenttimme Sauli Niinistön haastattelun tilanteesta vastikään, ja arvioita siitä mitä on tehty ja mitä tekemättä. Kysymys oli paljolti asenteista myös.

Olin kuulevinani (jälleen kerran) hänen huolensa siitä ettei kaikessa ole kuunneltu järjen ääntä. Näin minun sanoin. Erityisen huolissaan hän oli, kuten aina, rahojen suruton kayttö ja valtiomme suuri velkaantuminen. Rahaa tehdään ja jaetaan kummallisin periaattein, eli rahaa tehdään tyhjästä.

Harva jaksaa tätä nyt lukea, mutta kyse on sittenkin meidän ja koko maailman tulevaisuudesta. Olen itse jo aika iäkäs, ja elänyt sotien jälkeisen puutteen ajan ja haluan mielipiteelläni tukea presidenttiämme joka on harvinaisen viisas mies! Tämä tästä ja sitten lisää.

Olen omakohtaisestikin huomannut kuinka yliolkaisesti vanhempien ihmisten eloon ja oloon suhtaudutaan. Ikääntyvät ovat jotenkin menettämässä ihmisarvonsa? Voi olla ettei meitä enää kuunnella, tai arvosteta sellaisina ihmisinä joita olemme olleet ja olemme edelleenkin. Jos kuulo heikkenee ajatus ei ole enää kovin nopeatempoista ja muisti reistailee, niin ihmisiä olemme kuitenkin.

Jesaja aloittaa lukunsa 40 näin sanoen:” Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani… 2. Puhukaa suloisesti (Jerusalemille) ja julistakaa että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä”. Ja sitten alkaa toivon ja lupausten sarja Herran tulosta ja muistutus siitä millainen HERRA on tulossa ja mitä Hän saa aikaan jne…Toivo on olemassa!

Vaikka ei koronakaan hellittäisi niin JUMALA ON SAMA, eilen, tänään ja iankaikkisesti! Jumala kuittaa, ja on kuitannut ne velat jotka meillä on suhteessa Häneen, elämään ja lähimmäisiimmekin. Hän on sen tehnyt Jeesuksessa Kristuksessa meidän ainoassa Vapahtajassamme, omassa ainosyntyisessä pojassaan! Siitäkin huolimatta vaikka eläisimme vanhaksikin ja menettäisimme ihmisten silmissä ns. ”arvomme” niin ettei meitä otettaisi huomioon täysivaltaisina ihmisinä jotka ovat Jumalalle yhtä kalliit kuin kaikki muutkin ihmiset.

Kaikkivaltiaan Jumalan lupaukset ihmisille ovat niinkuin Raamatussa kirjoitetaan ”Niin ja Aamen”! Tavallaan on turha laittaakaan mitään lukuja esille koska koko Raamattu on kirjoitettu yhtä ainoaa asiaa varten. Ihmisiä! Että tietäisimme  mikä on oikein ja väärin ja kuka on maailman kaikkeuden Herra ja kenessä on sielujen pelastus ja iankaikkinen elämä! Suurempaa tietoa eikä kertomusta koko maailman kaikkeudessa olekaan, kuin Raamattu kannesta kanteen, Siinä on Isä, Poika ja Pyhä Henki, alku ja loppu Alfa ja Omega. Iankaikkisesti Aamen!

 


by 2 kommenttia

Jumala, Jeesus vai Pyhä Henki

Otsikkoni nousee keskustelusta ystäväni kanssa. Hän kertoi miten hänen Jumala kuvansa oli muuttunut ja tullut yksinkertaisemmaksi, koska hän ei oikein voinut pitää järkevänä kaikkea sitä mitä Raamattu opettaa ihmisille maailmankuvasta. Ongelmana oli se, että että tuo yksinkertaistettu Jumala kuva sisälsi käytännössä vain Jumalan hyvänä isänä, koska se oli tarpeeksi etäinen ja siksi suuri, että sen saattoi hyväksyä kaiken alulle laittajaksi ja elämää ylläpitäväksi hahmoksi, mutta ei puuttunut ihmisen arkeen kovinkaan aktiivisesti. Jeesus oli enemmän hyvä opettaja ja viisas mies kuin ylösnoussut ja henkiin herännyt maailmassa. Pyhä Henki sitä vastoin loisti käytännössä poissaolollaan, siihen hänellä ollut oikein mitään sanottavaa. Se mikä kiinnitti huomioni oli kuinka ihmisen järki ja taidot nousivat merkittävään osaan maailmaa selittävänä tekijänä.

Uskontunnustuksemme puhuu kolmiyhteisestä Jumalasta. Se ei arvota millään tavalla mikä näistä kolmesta persoonasta sinällään olisi arvokkain tai tärkein vaan kyse on siitä mihin uskomme. Uskontunnustus ei ole myöskään mikää rituaalinen väline uskonnon harjoittamiseen, kuten ei ole mikään muukaan Jumalanpalveluksen osa, vaan uskon isämme ovat halunneet varmistaa, muotoillessaan Messun osia, että uskomme perusta, oppi ei muuttuisi vaan uskossamme säilyisi todellisena se evankeliumi, johon uskomme. Kun sanomme että Kristus oli uskonnon loppu merkitsee sitä, että usko Jeesukseen pelastaa, ei tavat ja rituaalit. Jumalanpalvelus sinällään ei siis ole osa pelastusta vaan väline kiittää ja ylistää Jumalaa ja tunnustautua siihen mihin uskomme ja juhlia sitä viikottain!

Jumalamme on siis päätynyt siihen, että hän ilmoittaa meille itsensä Sanassa. Johanneksen evankeliumissa on minusta hyvä luomiskertomus, jossa evankelista kertoo aiheesta sopivan tiivistetysti nykyihmiselle, joka kipuilee oman järkensä kanssa. Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli JUMALA, jo alussa Sana oli Jumalan luona. Kaikki syntyi Sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt ei ole syntynyt ilman HÄNTÄ. Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valo. 1. Mooseksen kirja kertoo luomistapahtumasta ilmaisten kuka on kaiken takana ja mikä on ihmisen rooli tässä kaikessa.

Evankelista Johannes vahvistaa Jeesuksen olemusta Jumalana. Siksi sanomme, että Jeesus oli 100% Jumala ja 100% ihminen. Vanhan testamentin uhrikäytännöt taas vahvistavat Jeesuksen uhrin luonnetta ja ovat esikuvaa Golgatan tapahtumille. Ne ovat ikäänkuin Jumalan perusteluita, miksi Jeesuksen piti tulla maanpäälle ja miksi hän ei voi olla pelkästään ihminen. Jeesus ei voi olla vain ihminen, jonka Jumala jollain tavalla korottaa uudelle tasolle ja sitten hän uhrautuu ihmiskunnan puolesta. Vanhan Testamentin uhrit olivat viattomia, jotka kuolivat uhraajan puolesta. Eläin oli viaton ja lisäksi vielä pyrittiin löytämään virheetön eläin. Myös Jeesuksen tuli olla viaton alkuperältään eikä synninvaivaaman ihmiskunnan jälkeläinen. Tarvittiin aivan oikeasti Jumalan antama uhri. Siksi on tärkeää, että Kristitty pitää Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta historiassa tapahtuneena asiana eikä vertauskuvallisena symbolina uhrista jonka Jumala olisi nimennyt ihmisten joukosta.

Siksi on ymmärrettävä myös Pyhän Hengen rooli ja merkitys. Yksinkertaisimmillaan sanoisin, että Jeesus tulee Pyhän Hengen muodossa ja kohtaa ihmisen asettuen elämään hänen kanssaan, jos ihminen hyväksyy hänet vapahtajakseen. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen merkityksen ihmiselle ja lahjoittaa uskon pelastajaan. Pyhä Henki sitoo ihmisen seurakuntaan, josta rakentuu Kristuksen ruumis, jalat ja kädet maailmaan. Eli kun kohtaamme seurakunnan, tulisi meidän kohdata samalla Jeesus. Tämä mahdollistaa myös ajatuksen, jonka Jeesus itse esittää kiirastorstain rukouksessaan, että niinkuin hän on yhtä Isän kanssa niin mekin olisimme yhtä Jeesuksen kautta Isässä. (Joh 17:22-26)

Raamatun sanoman vastaanottaminen ja osin ymmärtäminen tapahtuu uskossa. Ihmisen oma rationaalinen ajattelu kompastuu helposti yliluonnollisiin asioihin, koska arkitodellisuudessa yliluonnollinen ei useinkaan ole näkyvissä. Kuitenkaan raamattu ei sulje pois sitä, etteikö Pyhä Henki toimisi samalla tavalla kuin apostoliseen aikaan. Oma kokemukseni on että Pyhä Henki toimii usein silloin kun omat evääni on syöty ja oma yrittäminen loppuu. Silloin Jumala saa tilaa. Ihminen ei itse siis voi toimia ”pyhänä henkenä” tai määrätä Jumalaa toimimaan.

Raamatun tekstit ovat ihmisen kirjoittamia mutta Pyhän Hengen inspiroimia. Kuitenkaan Raamattu ei ole tieteen oppikirja vaan kirja Jumalan olemuksesta ja tiekartta ihmisen pelastukseen. Raamattu ilmoittaa kuka Jumala on ja mikä on ihmisen suhde häneen. Se on pelastushistoriaa ja ikkuna Jumala todellisuuteen. Siksi kenelläkään meistä ihmisistä ei voi olla omaa Jumalaa. Kristinuskossa on vain Raamatun Jumala joka on muutumaton, ikuinen ja totinen kolmiyhteinen Jumala.


by 3 kommenttia

Syntinen ihminen on pyhä

Kristinusko on täynnä vastakohtaisuuksia. Matteuksen evankeliumi 20. luku kertoo puutarhan omistajasta joka palkkaa työntekijöitä pitkin päivää. Viimeiset työmiehet tulevat hommiin tuntia ennen päivän päättymistä. Päiväpalkka on yhden denarin verran. Yksi Taivaan valtakunnan lainalaisuuksista on se että ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi. Myös se että on oltava ensin syntinen ja heikko ennen kuin voi olla Pyhä. Ihminen joka kokee olevansa viaton ja täydellinen ei taas voi pelastua jos hän ymmärrä omaa syntisyyttään. Olemme siis paradoksien äärellä.

Ihminen, joka ei tunnista omaa syntisyyttään ei voi pyhä. Mutta mitä nuo termit tarkoittavat hengellisessä mielessä. Itse asun Pyhäjärvellä ja tämä alue on perinteisesti ollut Savon, Keski-Suomen, ja Pohjanmaan rajapitäjä. Olemme siis kolmen heimon rajalla. Sana pyhä merkitseekin rajaa tai jollekin rajattua ja sille kuuluuvaa. Pyhä merkitsee siis Jumalalle kuuluvaa. Mutta koska Jumala itse on pyhä ja oikeudenmukainen, niin ihminen itsessään ei voi kuulua Jumalalle vaan luonnollinen ihminen joka elää ilman yhteyttä Jeesukseen on maailman oma. Ihminen itse ja yksin ei voi tulla pyhäksi. Jostain syystä ihmiselle pyhyys on vaikea hahmottaa. On vaikea kuvitella itseään pyhäksi ja vielä vaikeampaa vaikkapa paikallista laitapuolenkulkijaa jonka elämä on rempallaan. Mutta jos ajattelemmme, että ihmisinä olemme Jumalan luomia ja Jumala ei luo mitään huonoa ja kelvotonta, niin mistä kaikki kiikastaa. Jotkin uskonolliset suunnat eivät usko että ihminen voisi olla pyhä laisinkaan ja moni kristittykin kokee olevansa kelvoton ja pyhitymiseen kykenemätön. Katolinen ja Ortodoksinen kirkko julistaa ihmisiä omilla kriteereillä pyhimyksiksi. Erityisillä ansioilla ja ihmeillä ihminen nousee ikäänkuin välimieheksi ihmisten ja Jumalan välille. En lähde arvioimaan muiden kirkkojen perinteitä mutta perään kuulutan sitä mikä oikeasti tekee ihmisestä pyhän, sillä onko lopultakaan mitään merkitystä sillä mitä mieltä me ihmiset olemme pyhittymisestä tai pyhästä elämästä.

Ihminen joka tunnustaa Jeesuksen elämänsä herrakseen ja sovittajakseen on pyhä, koska hänen elämänsä jatkuu Jeesuksen kanssa. Hänen elämänsä liitetään Jeesukseen ja Pyhän Hengen kautta Jeesus tekee hänestä Pyhän. Hän on Jumalalle rajattu koska Jeesus tekee sen. Maailman henki joutuu väistymään Jeesuksen omasta ja se menettää omistus oikeutensa tällaisesta ihmisestä. Toki maailma voi vaikuttaa ja häiritä jokaista ihmistä mutta se ei voi riistää ketään Jeesuksen luota pois. Olemme yhä erossa Jumalasta ja syntisiä. Mutta sovitus ja armo kattaa nyt jo tehdyt ja myös tulevat

Perustavaa laatua oleva synti onkin se, että meillä ei ole yhteyttä Jumalaan. Ihmiskunta on tässä maailmassa ja ajassa sielunvihollisen vallan alla. On olemassa vain kaksi tahtoa Jumalan tahto ja Saatanan tahto. Ihmisellä ei ole siinä välissä mitään kolmatta vaihtoehtoa, jossa hän ikään kuin sivusta seuraisi näiden kahden kamppailua. Ja tuo kamppailukin on harhaa, sillä sielunvihollinen on jo hävinnyt oman kapppailunsa jo silloin kun hänet luotiin. Jumalalla on ollut kaikki jo selvää alusta alkaen. Kysymys on siitä, että haluaako ihminen asettua Jumalan silmien eteen ja ottaa vastaan sovitus.

Jeesus ottaa monissa vertauksissa esiin viinitarhan ja viinipuun. Viinitarha kuvaa Vanhassa testamentissa Israelia, Jumalan valittua kansaa l. niitä olosuhteita jossa Jumala ilmoittaa itsensä ja jossa Jumalan suunitelma ihmisen pelastamiseksi tulisi tapahtumaan. Evankeliumikirjat kertovat meille millaisia keskusteluja Jeesus ja opetuslapset sekä Jeesusta seuraavat ihmiset kävivät ennen Jeesuksen ristin kuolemaa. Kun luemme niitä meidän tulee muistaa koko ajan, että näillä ihmisillä ei ollut täyttä käsitystä siitä mitä tulisi tapahtumaan. Suurin osa eli sitä poliittista ja hengellistä todellisuutta jonka Vanha Testamentti ja Rooman valta oli synnyttänyt. Messiasodotukset olivat heränneet eloon Jeesuksen toiminnan myötä ja Jeesus sammuttaa liekkejä ratsastamalla aasilla, rauhan ruhtinaan ratsulla Jerusalemiin. Puheissaan Jeesus kertoo millainen on Jumala, joka on tekemässä uuden liiton Jeesuksen kanssa siitä miten kansa tulisi pelastumaan. Ja vaikka meidän näkökulmasta nähden Jeesus tekee suorastaan rautalanka mallin tulevasta, eivät ihmiset ymmärrä asioita ennen kuin Jeesus nousee kuolleista.

Matteus kertoo evankeliumissaan kuinka Jeesus esitti vertauksen, joka kertoo millainen on Taivasten valtakunta luonteeltaan. Siinä puutarhan omistaja lähtee aamulla palkaamaan torille työntekijöitä viinitarhaansa. Hän sopii aamun hämärissä denarin päiväpalkan, joka oli normaali korvaus päivän työstä. Hän käy kolmannen tunnin aikana uudestaan ja palkkaa lisää väkeä, samoin puolenpäivän aikaan. Nyt isännän käytös alkaa kuulostaa kuulijoiden korvissa omituiselta sillä hän jatkaa toimintaansa ja vielä tuntia ennen päivän päättymistä hän lähtee ulos ja löytää joutilasta väkeä torilla etsimässä töitä. Hän lähettää heidätkin töihin. On aika luonnollista ajatella, että koko päivän raataneet työläiset saisivat enemmän kuin ne jotka tekivät töitä vain tunnin. Ainakin ammattiyhdistysten Suomi osaisi hyvin perustella sen miten palkka jakaantuisi ja Verottajakin olisi valmis syynäämään, ettei kukaan ei saisi ansaitsemattomia etuuksia. Puutarhuri käskee maksamaan viimeiseksi tulleille ensi. Jonossa olevat jo laskelmoivat oman palkkansa suuruuttaan kun tunnin työtä tehneet saavat oman denarinsa. Puutarhuri maksaa kuitenkin jokaiselle sen mitä on sovittu l. yhden denarin työajasta riippumatta. ja on varsin luonnollista että ne jotka ovat tehneet helteessä työtä koko päivän nostavat mekkalan. Mutta isäntä kysyy, että onko väärin että hän tekee omaisuudellaan hyvää ja mitä itse tahtoo. Esille nousee Jumalan valtakunnan lainalaisuudet. Sen kuinka ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäsiksi.

Jumala etsii jokaista, joka on häntä vailla ja osoittaa heille tien kotiin. Jokainen saa Jumalata sitä hyvää, jota hänellä on tarjottavanaan. Kukaan ei nouse hengellisessä maailmassa toisen yläpuolelle eikä Seurakunnassa ole staroja vaan palvelemme Herraa saman arvoisina. Jokaisella on merkityksensä ja jokaista varten Jumalalla on tehtävä. Voi olla, että noista viimeksi tulleista jotkut eivät ehtineet tehdä mitään, vaan heidän ansiokseen nousee pelkkä Isännän läsnäolossa oleminen.

Jumala on toimija, jonka toiminnan kohde on Ihminen. Näin on ollut alusta asti. Vaikeaksi ihmiselle asian tekee se, että meille on annettu vapaa tahto. Aikojen saatossa synti l. ero Jumalasta on etäännyttänyt meidät Jumalasta niin kauas, ettemme enää hahmota sitä mitä Jumalan läsnäolo merkitsee. Olemme ryhtyneet määrittämään itse omien haavaintojemme kautta maailmaa ja todellisuutta. Siihen ei enää Jumalaa tai Jeesusta mahdu. Oma kokemukseni on, että jos annan Jumalalle mahdollisuuden, hän kyllä tulee ja ilmoittaa itsensä. Asian tekee kipeäksi sen, että huomaan olevani syntinen ja teen asioita, jotka eivät ole Jumalan tahdon mukaisia, vaikka ne näyttävät olevan kyllä ihmisen ja yksilön kannalta hyviä. Se, että toteutan itseäni ei olekaan aina Jumalan tahdon mukaista. Se että asetan itseni etusijalle viekin minut Jumalan todellisuudessa jonon häntäpäähän odottamaan omaa vuoroani. Laskelmointini ja omaan pussiin pelaaminen ikäänkuin viivyttää sitä mitä Jumala on minulle tarjoamassa. Jumalan mielenmukainen elämä kun pitäisi elämäni kuosissa ja suojelisi minut pahalta jonka itselleni aiheutan. Ja lopulta voi olla, että kadotan Jumalan todellisuuden ja armon elämästäni.

Jumalan valtakunnan todellisuus ja lainalaisuudet poikkeavat merkittävästi meidän ihmisten arvoista ja todellisuudesta. Kun me ihmiset arvostamme voimaa ja vahvuutta Jumala odottaa meiltä heikkoutemme ja voimattomuutemme tunnustamista. Jotta hän voisi astua meidän voimaksemme. Helluntaina me katselemme kuinka pelokas ja vainottu pieni alkuseurakunta astuu Kristuksen vahvuuteen ja alkaa uusi aikakausi ihmiskunnan historiassa. Heikkouden ja armon aika, seurakunnan aika.


by 4 kommenttia

Taivaan neljä vuodenaikaa

”On siellä juhla voittajain ja päivä kestää ain?” Näin väittää yksi lempilauluistani, Amazing Grace, ainakin suomeksi. Vaikka kappaleesta tykkäänkin, tökkii tuo kohta. Taivaassa on voittajien juhlat. Jaa-a, minä olen ymmärtänyt, että Taivaaseen päästään armosta. Uskon, että monet sinne päätyvät ovat kaikkea muuta kuin voittajia. Minullakin siis saattaa olla toivoa.

”Ja päivä kestää ain!” No, entäs sitten auringonlaskut? Kun seuraa vaikkapa kuvia, joita ihmiset postaavat Instagramiin, näyttää siltä, että maailmankansalaiset ovat auringonlaskun kansaa. Olisiko mukavaa, jos Taivaassa auringonlaskut olisivat kaunis muisto vain? Sisälläni herää pieni vastarinta Taivas-näkyjä vastaan.

Ne Taivas-kuvaukset, joissa vietetään ikuista hääjuhlaa, suorastaan pelottavat minua. Ei minulla ole mitään karjalanpaistia ja kermakakkua vastaan. Jonkun huumorilla höystetyn juhlapuheenkin voin kuunnella, kunhan se ei ole liian pitkä. Mutta ikuiset juhlat kuulostavat arveluttavilta, vaikka tarjolla olisi yhtä hyvää viiniäkin kuin Kaanaan häissä.

Juttelin isäukon kanssa, millainen Taivas saisi meidän mielestämme olla. Minä kaipasin kumpuilevaa maastoa vaellustarkoituksiin. Vuoriakin saisi olla sellaisia päivä varten, kun haluaa vaellella vähän ekstreemimmin.

Isä pohti, että Taivaassa voisi olla myös pulkkia, joilla voisi laskea mäkeä. Isän kommentista minä päädyin miettimään, että olisihan toki hyvä, että pelkän helteisen kesäpäivän sijaan Taivaassa olisi vuodenajat. Miettikään vaan hellekesää, joka kestäisi ikuisesti. Siis loputtomasti. Auts!

Tässä kohtaa en edes yritä pohdiskella, miten kylmiä mielikuvia minussa herättää Uusi Jerusalem, joka joidenkin teorioiden mukaan on kultainen kaupunki. Kuuluisan Päärlyportin voisin toki kurkata joskus ohi mennessäni.

Kristillisestä näkökulmasta Jumala on luoja. Kun hän oli luonut maailman, hän ei työntänyt käsiään taskuun ja todennut, että tuli mitä tuli mutta tulipahan tehtyä. Päinvastoin ”Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.”

Minä ajattelen, että jos Jumala on luonut alun perin toimivan systeemin, niin hän käyttää samaa mallia aikanaan, kun lopunajatkin päättyvät. Keskustelua tosin on ollut siitä, uudistetaanko maailma ihmisen jäljiltä pientä laittoo perusteellisemmin vai toteutuuko Johanneksen näky: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.”

Olen taipuvainen toivomaan peruskorjausta. Minusta nimittäin olisi kurjaa, että merta ei enää olisi. Minuakin enemmän meretöntä uutta maailmaa surisivat monet purjehdusta harrastavat ystäväni. Jos Luoja haluaa ehostaa uudelleen rakennetusta New Yorkista tai Vantaasta kultaisen, niin mikäs siinä. Varmaan sinnekin on tulijoita, kun meitä ihmisiä on Taivaassakin niin moneen huoneeseen.

Ensisijaisesti uskon kuitenkin, että Taivaassa on turmeltumatonta luontoa, jossa vaellella – tai pulkkailla. Ei ole murhetta ydinjätteistä eikä kadun varteen viskellyistä kasvomaskeista.