Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

Kuinka saada tarkka kuva koronaviruksesta

20200319_175732_01

Sammalet hehkuivat ilta-auringossa. Niistä oli tietenkin saatava valokuva. Mukana oli kamera ja kamerassa objektiivi, jolla ei pääse likikään sammalenvarsitasolle. Onneksi oli kännykkä. Siinä on oikein macro- eli lähikuvatoiminto. Niinpä laskin puhelimen sammalten juurelle ja yritin saada kelvollista kuvaa.

Kääntelin ja vääntelin kameraa. Ihan veikeältä näytti mutta ei. Otin vielä muutaman räpsyn. Ei, ei näytä sellaiselta kuin haluan. No, onhan tämä vain kännykkäkamera. Silti harmitti. Ei tullut terävää kuvaa.

Jäyti mieltä!

Sitten hiipi mieleeni, että on muutakin, josta en ole viime päivinä saanut oikein tarkkaa kuvaa vaikka kuinka kääntelen ja vääntelen aivojani ja uutisia. Sehän on tietenkin tämä trendikäs koronavirus. Aloin pari päivää kirjoittaa blogia siitä. Näin se alkoi:

Ärsyttävää. Äsken yhdet olivat varmoja, että pöpö tarttuu vain pisaratartuntana. Toiset olivat yhtä varmoja, että se tarttuu myös kaupan hedelmistä ja liukuportaiden hihnoista. Äsken yhdet tiesivät, että pöpö ei tartu likikään niin helposti kuin jokavuotinen kausi-influenssa. Toiset tosin olivat varmoja, että tarttuupa hyvinkin. Yhdet tiesivät, että pöpö tappaa vähemmän kuin tavallinen influenssa. Toiset tietenkin tiesivät, että väkeä kuolee kuin kärpäsiä.

Aurinko laski Aurajoen taakse ja oivalsin, että tämä mokoma korona taitaa olla vähän niin kuin valokuvaamiseni. Näissä oloissa koronasta ei vain saa tarkkaa kuvaa.  Jos kaksi professoria ovat yhdestä asiasta vastakkaista mieltä, niin en minä millään voi saada samasta asiasta tarkkaa kuvaa.

Jäyti mieltä monta päivää.

Mutta minkäs teet. Kesken jäänyt blogini jatkui:

Nyt pystytetään valmiuslakia. Se otetaan käyttöön, kun uhkaa sota, ydinkatastrofi tai paha tartuntatauti. Näyttää siis siltä, että korona on verrattavissa sotaan tai ydinkatastrofiin. Viime viikolla oltiin jollakin aivan muulla tasolla. Toivottavasti joskus tulevaisuudessa ei ydinkatastrofia vähätellä. ”Äh, eihän se tappanut kuin murto-osan siitä kuin korona.”

Toivotaan! Ja ollaan järkeviä.

Nyt eletään poikkeusoloissa. Vaikka tilannekuva ei ole täysin tarkka, aina voi pestä kätensä ja vältellä Rantaradan junia. Ainakaan vielä ei ole ulkonaliikkumiskieltoa. Voin taas huomenna auringonlaskun aikaan mennä kuvaamaan sammalia, koska nyt tiedän, miten saan kuvatuksi paremmin. Tein yhden valokuvaamisen perusvirheistä.

En mennyt tarpeeksi lähelle.


Jätä kommentti

Korona, kirous vai siunaus

Raamatussa lopunaikojen kuvauksissa puhutaan mm. sairauksista. Olisiko korona-virus erityisesti lopunaikojen virus? En tiedä. Danielin kirja lähtee kuvaamaan lopunaikoja sisällyttäen siihen Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen olenaisena osana. Näin lopunajat venyvät sellaisiin mittasuhteisiin, että vain Jumalan mittarit pätevät siihen. Näin me vapaudumme ajan mittaamisesta. Voimme vain seurata merkkejä. Matkan varrella on ollut ruttoja ja Espanjantauteja, tauteja jotka ovat vaatineet valtavat määrät ihmisuhreja ja kärsimystä.

Raamatussa sairaudet ja vaivat saivat ihmiset kääntymään Jumalan puoleen tekemään parannusta. Parannus on Jumalan etsimistä ja hänen puoleensa kääntymistä. JUmala odottaa sitä niin hyvinä kuin huonoina aikoina.

Mikään raamatun kirjoista ei ole väärässä, mutta meidän yrityksemme tulkita niitä ontuu usein pahemman kerran kun yritämme ajankohtaa Jeesuksen paluulle.  Tässä ajassa meidän on keskityttävä evankeliumiin vaikka odotammekin Jeesuksen toista tulemista.

Lopunaikojen pohtimisen sijaan voimme miettiä, onko uudella viruksella mitään annettavaa meille.

Ensimmäinen ajatukseni on, miten oma perheeni ja minä selviämme tästä. Voin vain huutaa Jumalan puoleen, että hän johdattaisi asioita niin, että kaikki menisi hyvin. Huoli vie minua  lähemmäs Jumalaa. Isäni sanoi viisaasti, että jo kasteen hetkellä hänen päivänsä määrä on ollut selvillä ja korona-virus ei tuo siihen mitään muutosta. Jospa voisin saada samanlaisen luottamuksen Jumalaan kuin mitä isälläni on.

On mahdollista, että moni ei-kristitty voi kääntyä anomaan apua Jumalalta. Kautta aikojen on herätyksiä edeltänyt vakavat yhteiskunnalliset kriisit. En toivo sellaista, mutta taas Jumala antaa meille toivon. 

Yksi iso asia itselleni tuli ilmi viime viikolla uimahallissa. Seurasin sivusta kun nuori isä jutteli poikiensa kanssa viruksesta. Hän kuunteli poikiaan ja kuunteli. Hän kävi läpi koko kevään touhut jos kaikki jutut peruuntuisivat. Kärsivällisesti hän kertoi miksi saunassa ei virukset eivät tartu. Isän vakuuttavuus rauhoitti lapset. Ainakin tuo perhe oli kasvamassa tiiviimmin yhteen.

Poikkeusolot yhdistävät meitä. Sairaus pakottaa meidät skarppaamaan ja palauttaa meidät olennaisten asioiden äärelle. Perheen merkitys kasvaa. Vaikka emme toivo tällaista niin voimme löytää siitä myös hyviä asioita.

Ja myös luonto kiittää. Raamatun pakkosiirtolaisuus antoi maalle sen kaipaaman levon. Myös nyt maapallo saa pienen hengähdystauon kun ihminen joutuu vetäytymään kuoreensa ja valtavat tuotantokoneistot hilejenevät hetkeksi.

Tänään koulut menivät kiinni ja perheet ottavat kopin lapsistaan. Tilanne ei tule olemaan helppo. Itse valmistelen lapsille oppimateriaaleja ja etsin sopivia linkkejä internetistä lapsille vinkattavaksi oppimisen tueksi, jotta kodeissa elämä olisi edes himpunverran helpompaa ja muksuilla olisi tekemistä. Aika näyttää miten selviämme tuosta haasteesta.

mde

Nyt jos koskaan tarvitaan rukousta meidän kaikkien suomalaisten puolesta.


1 kommentti

Ctrl + Z

20200315_211830_01Minusta yksi arjen ärsyttävimpiä asioita on se, että kun viikkaa pyykkiä, kääntää epähuomiossa vaatteen nurja puoli päällepäin. Koska minun keskittymiskylyni on kovin rajallinen, minulle käy tietenkin usein sillä tavalla. Eipä sitten muuta kuin riuhtomaan vaatekappaletta taas ympäri. Noina hetkinä toivon, että elämässä toimisi näppäinyhdistelmä crtl + Z.

Crtl + Z peruu edellisen toiminnon. Ei minun pitänytkään kursivoida tuota pätkää. crtl + Z! Äh, nyt hujautin vahingossa taulukon tiedoston alusta loppuun. crtl + Z! Luultavasti crtl + Z oli ensimmäisiä asioita, joita opin Windows-maailmassa. Kun piipahdin iMaailmaan kauan sitten, olin ilahtunut, että omenaelämäkin oli niin edistyksellistä, että omppu + Z toimi.

Mutta pyykkien kanssa ei toimi, ei kontrolli eikä omppu. Itse on oikea puoli käännettävä eriin. Ei auta ärräpäät. Kuka tuon hihankin ehti jo solmia!

Heti noin neljännellä sadannella kerralla, kun mietin crtl + Z -pyykkiproblematiikkaa, tajusin, että näppäinyhdistelmä olisi hyvä elämässä tekstinkäsittelyä ja pyykkihommia laajemminkin. Kun tömäytät vanhan rakkaan Toyota Coronan ovella kolhun naapurin bemarin kylkeen, niin parilla nappulanpainalluksella homma olisi hoidossa. Niin auto kuin naapurisopukin. Vaan ei ole niitä näppäimiä. Pakko on mennä soittamaan ovikelloa. ”I did it again!”

No, vahinkohan se tietenkin oli, vaikka bemarit eivät kaikille olekaan pelkkää materiaa. Mutta tietysti elämässä on muitakin hairahduksia, joissa näppäinyhdistelmä olisi paikallaan. Kun pomo on ärsyttävä ja sille tulee sanottua jotain filosofista. ”Kirjoita itte raporttis!” Hyvin äkkiä saattaa tulla semmoinen olo, että sanat olisi voinut valita toisinkin. Crtl + Z! ja ”kylläpäs heititkin mielenkiintoisen homman; kohta on valmista”.

Myös kotona voisi olla käytännöllistä, jos muilla perheenjäsenillä olisi crtl + Z käytössä.

Mutta ajatelkaa, jos olisi olemassa myös pidemmälle takautuva ctrl + Z. Tehdä tekemättömiksi erimerkiksi nuoruuden eiehkäaivanharkittuja edesottamuksia! Joku viisas voisi väittää, että jos menneisyydessä muuttaa jotain, nykyaika eli menneisyyden tulevaisuus ei olisi enää sama. Mutta jos minä onnistuisin muuttamaan jotain menneisyydestäni, niin tuskin se kuitenkaan vaikuttaisi maailmanpolitiikkaan, vaikka perhosefekti pitäisikin paikkansa.

Toisaalta, jos olisin ollut menneisyydessäni viisaampi, olisinko nyt se, mikä olen?

Ihan varovaisesti voisi miettiä tätä problematiikkaa myös yleismaailmallisesti. Mietitään vaikkapa Aatua bunkkerissaan keväällä 1945. Olisiko hän painanut crtl + Z? No, eipä olisi. Olisiko John F. Kennedyn ampuja näppäillyt crtl + Z juuri ennen kuin joku käänsi sähkötuolin katkaisijaa? Ehkä. Entäs se kaveri, joka halusi näyttää Italian rannikolla, kuinka risteilijä kääntyy? Kyllä. Luulen.

Olisiko sellaista kollektiivista toimintaa, jolloin kollektiivinen crtl + Z olisi mahdollinen? Suomen kansa päätti painaa crtl + Z. ”Jätkät, perutaan sisällissota. Laitetaan sote-asiat kuntoon 150 vuodeksi. Saattaa olla epidemioita tulossa.” – Ihan keittiösosiaalipsykologina sanoisin, että ehkä puheena oleva näppäinyhdistelmä pitäisi rajata toimimaan vain yksilöllisesti.

Olisi myös edesvastuutonta näppäillä crtl + Z jonkun muun puolesta, nyt tai menneisyydessä. Itse meidän on omia näppäilyvirheitämme kaduttava.

Mutta yhdistetään nyt kuitenkin vielä vähän pyykkihommia ja yhteiskunnallisia linjauksia. Jos esimerkiksi poliitikko painaa kovin usein crtl + Z, niin ennen pitkää joku kyllä huomaa, että kyseessä on takinkääntäjä. Mutta onpahan kuitenkin puhdas takki ja hyvin viikattu.


Jätä kommentti

Kirjoitettu on

Sain jälleen tilaamani kirjat kirjastosta ja muutaman yllätyksenkin ns. ”lahjakassista”. Tilasin mm.  Teol,Tri. Veli-Matti kärkkäisen kirjan nimeltä: ”Pyhä Henki- Teologisia näköaloja meillä ja muualla”. Olen puolessa välissä kirjaa ja se inspiroi minua, vaikka ensin ajattelin etten varmaankaan edes ymmärrä sen tekstiä kaikkine sivistyssanoineen? Mutta olenkin aivan innoissani! Kiitos Jumalalle taas tästäkin aarteesta ja meillä hyvin palvelevasta kirjastosta. Eli on meillä paljon hyvää ja kiittämisen arvoistakin.

Siitä lahjakassista tuli mukana kirjanen ”Enkelien suojassa”. Kannen kuvan perusteella ajattelin sen lapsille tarkoitetuksi tai sitten ns. ”huuhaaksi” sitäkin enkeleistä olevissa puheissa ja tekemisissä on. Mutta ei! Innostuin tutkimaan Raamatusta mitä kaikkea enkeleistä on kirjoitettu ja hämmästyin, sillä jotenkin olen karttanut aihetta?

Vaikeaksi tämän tekstin tekee etten oikein tiedä kummasta nyt kirjoittaisin, mutta enkeleitä ”tärkeämpi” ihmiselle kuitenkin on Jumalan Pyhä Henki!

Kun Pyhää Henkeä olen ajatellut nyt jo useammankin päivän tiivisti, niin mieleeni tulivat mm. sanat:”Pyhä, Pyhä, Pyhä on Herra Sebaot” (Jesaja 6:3 jne.) Sillä Pyhä on Herra Jumala, Pyhä on Jeesus Kristus ja Pyhä on Pyhä Henki. Tämän totuuden ymmärtäminen ja tunnustaminen tuo kyyneleet silmiin ja sydämeen, sillä niin suuri on tämä Totuus! Luultavasti sen kokonaisuudessaan ymmärtää vasta ”Perille päästyään” Jumalan Valtakunnassa.

Puhuimme muutama päivä sitten avustajani kanssa nukkumisesta yleensäkin ja unista joita olemme nähneet. Kerroin hänelle mm. ihmeellisestä unestani yhtenä yönä. Oletan että se oli aamuyön uni koska sen tunteen jonka siinä koin, muistin vielä herättyänikin ja jäin sitä vuoteelleni miettimään. Siinä ei ollut mitään muuta kuin käsittämättömän suuri ja ihmeellinen Rakkauden tunne. Sellainen jota ihminen ei voi kuvitella! Mietin vain hiljaa sängylläni ettei sellaista rakkautta, sellaista tunnetta voi ikinä olla täällä maanpäällä. Ihmeellistä se oli, sanoin kuvaamatonta!

Mietin sellaistako todellinen Rakkaus on? Sen jälkeen Olen miettinyt miten koen Isän, Pojan ja Pyhän Hengen? Lapsuudessani ja nuoruudessani nämä Kristinuskon asiat olivat niin pyhiä ettei niistä oikein voinut arjen tasolla puhuakaan, ne kuuluivat pyhäpäiviin pyhäkouluun ja ”kirkonmenoihin”. Puhuttiin Jumalasta, mutta vähemmän Jeesuksesta, paitsi lapsille. Pyhästä Hengestä ei puhuttu. Usko ei ollut arjen asia, sitä vakuuttavammin pyhäpäivien ja erityispyhien kuten Joulun ja Pääsiäisen!

Oma suhteeni näihin uskon asioihin ”hengellisen heräämiseni” jälkeen on aina vaan enemmän lähentynyt Pyhää Henkeä. Hän on minulle Jeesuksen ”sijainen/lähettiläs” täällä maanpäällä nyt. Vetoan Herrani Jeesuksen omiin sanoihin, mm. Johanneksen evankeliumin luvuissa 14-15 jossa Hän lupaa lähettää meille ”toisen puolustajan, Pyhän Hengen” taivaaseen astumisensa jälkeen – ja minkä Hän tekikin..

Itse asiassa koko Johanneksen evankeliumi on se joka  aina kannattaa uudelleen lukea! Jeesus todellakin lähettää meille ”Toisen Puolustajan” itsensä sijaan. Pyhän Hengen, olemaan meissä ja meidän kanssamme. Älä loukkaannu jos asetan kuvion näin: Isä Jumala on korkein ja etäisin PYHÄ! Pyhistä Pyhin ja Kaiken Luoja. Poika, Jeesus tuli ihmiseksi, kaltaiseksemme, mutta ilman syntiä ja on siksi pelastajamme!  Joka istuu nyt Jumalan Valtaistuimen oikealla puolella ja tulee aikanaan sieltä ”tuomitsemaan eläviä ja kuolleita”. Jokainen joka Raamattua lukee ja tuntee, tietää mitä tämä tarkoittaa, ei hätää.

Pyhä Henki on kuin ystävä, tai hyvä vanhempi isä tai äiti, joka huolehtii kaiken aikaa lapsistaan ja puolustaa heitä rukoillen katkeamattomasti puolestamme. Vieden kaikki asiamme Jumalan Valtaistuimelle. Näin minä koen. Pyhästä Hengestä on tullut minulle läheisin Jeesuksen jälkeen ja nyt. Sillä Hän Pyhä Henki, rukoilee puolestamme sanomattomin huokauksin ja juuri oikein niin kuin kuuluukin. Hän on Pyhä ja me olemme vain ihmisiä ja silti Herra Jumala haluaa kuulla myös meidän rukouksemme ja Jeesus on välittäjänämme myös.

Pyhä Henki, puolestamme rukoilijana ei pyydä omaansa vaan kiinnittää katseensa Jeesukseen Kristukseen, Vapahtajaamme ja Pelastajaamme. Jeesus on TIE, Jeesus on TOTUUS, Jeesus ja ELÄMÄ ! Hän on Lunastajamme! Isä Jumala on kaiken Luoja ja Hallitsija. Hänen Sanansa on niin ja aamen! Kaikki tapahtuu ja tulee tapahtumaan juuri niin kuin Hän on päättänyt.

Ja lopuksi mitä enkeleihin tulee, googlasin ja sain luvun joissa enkelit mainitaan VT.ssa 108 ja UT:ssa 165 kertaa! En tiedä pitääkö paikkansa? Enkelit joka tapauksessa ovat Jumalan Luomia henkiolentoja jotka palvelevat Jumalan tahdon mukaisesti siellä missä tarvitaan! Nämä Taivaan Enkelit eivät ole niitä jotka lankesivat ja syöstiin ulos taivaasta vaan niitä jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja tahtoa täydellisesti. Silti heitä ei pidä rukoilla.

Me rukoilemme Jumalaa, Isää, Jeesuksen nimessä ja Hänen verensä tähden, jonka Jeesus Vapahtajanamme vuodatti Golgatalla meidän tähtemme. Kiitos Isälle, Pojalle ja Pyhälle Hengelle.

virsi 134 (vanhemmassa kirjassa): Pyhä, Pyhä, Pyhä!…


1 kommentti

Viimeiset sivut

Otsikko on pyörinyt päässäni nämä muutamat päivät. Aika monta kertaa olen jo päättänyt etten enää kirjoita, mutta jos se sallitaan niin kirjoitan kuitenkin. Rukoilen hartaasti Kaikkivaltiasta Jumalaa että Hän vartioi ja ohjaa tekstejäni. Pyydän viisautta, armoa ja Pyhän Hengen johdatusta. Uskallan uskoa saavani, ainakin useimmiten, aiheen ylhäältä mutta on eri asia kuinka osaan sen sanoittaa!!! Kaikki on inhimillistä meille ihmisinä ja virheitä tulee. Toisille vähemmän toisille enemmän, mutta vanha sanonta opettaa kaiken olevan opiksi? Toivottavasti.!?

On ihmisiä joita syvästi kunnioitan siitä antautumisesta ja panoksesta, jonka he ovat voimakkaan kutsunsa ansiosta olleet pitkänkin elämänsä Herransa käytössä voimiaan säästämättä. Kuka Lähetystyössä ja/tai ns. kotirintamalla. Eräs näistä on, aivan vain esimerkin vuoksi, Mailis Janatuinen joka on myös kirjoittanut erinomaisia kirjoja! Ihailen häntä koska hän on elänyt niinkuin puhunut ja kirjoittanut! On ikäänkuin kieltäytynyt ns. normaaleista inhimillisistä tarpeistaan antaakseen elämänsä täysin Jumalan käyttöön. Ja hedelmistään puu tunnetaan.

Tämän esimerkin lisäksi on miehiä, runsaamminkin kuin naisia, jotka ovat tehneet samoin. Nyt jo ikääntynyt Martti Ahvenainenkin joka edelleen kirjoittaa todella suositeltavia kirjoja meille kaikille opiksi ja oppaiksi tätä ja tulevaa elämää varten. Kiitos heille! Näitä kumpaakaan Herran palvelijaa en henkilökohtaisesti tunne, olen vain kuullut haastattelut ja lukenut kirjojansa.

Jälleen pitkä alustus?

Miksi otsikko viimeiset sivut, joka ensin oli yksikössä Viimeinen Sivu.? Raamattu tuo ihanista ihanin kertoo meille kaiken meistä ihmisistä ja ennen kaikkea Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä kuten myös ihmiskunnan historian – ja tulevaisuuden! Kun itse luen paljon ja aina olen kirjoittanut niin minua on siunannut nyt erityisesti ja kyynelin, kuinka meistä kaikista kirjoitetaan Kirja myös taivaassa ja kerran se avataan!!!

Tästä kirjasta, joka on jokaisen ihmisen kohdalla ainutlaatuinen, kirjoitetaan useammassakin kohdassa Raamattua mutta kaikki tietävät että loppuhuipennus tulee Ilmestyskirjassa. Se saa minut ajattelemaan entistä syvemmin kuinka korvaamaton on Jumalan kirjoitettu Sana! Raamattu Jumalan sanana on uskon ja toivon kirja. Elämän kirja, mutta myös kuoleman. Sitä kuoleman kirjaa ei tarvitse lukea jos tietää, tunnustaa ja uskoo olevansa Jeesuksen Kristuksen ristinkuoleman ja ylösnousemuksen ansiosta pelastettu! Kiitos jumalalle, ylistys Hänen nimelleen.

On kuitenkin totta meidän jokaisen kohdalla että meistä kirjoitetaan kirjaa ja se kirja on täydellinen. Totuuden kirja joka ratkaisee mikä on ollut suhteemme Herraan Jeesukseen Kristukseen, lähimmäisiimme ja koko maanpäälliseen elämäämme. Meille on parhaaksemme että luemme tässä ajassa, jopa erityisen ahkeraan Jumalan ohjekirjaa Raamattua, voidaksemme tietää mikä on asemamme nyt kun täällä elämme ja kun taivaallinen kirjakäärö kerran avataan. Kuinka ihana onkaan mm. Ilmestyskirjan. 5 ja 21/22luku.

–  Tai miksi edes erotella, koko Raamattu kannesta kanteen. Samaa kertomusta alusta loppuun, mutta toivon ja uskon näkökulmasta kuin niin sen sanoman luemme. Ja niille jotka eivät Raamattua tunne, niin aukaise se viimeisin sivu. Lue ainakin ne toivon ja uskon kohdat jos olet Jumalan lapsi, ne koskevat sinua, minua, ja kaikkia jotka ovat Jeesuksen ristinkuoleman tähden oikeutettuja iankaikkiseen elämään Jumalan kaiken käsittämättömän rakkauden ja ihanuuden Valtakunnassa. Ikuisesti.

Minä Näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. …. Ja minä kuulin voimakkaan äänen sanovan Valtaistuimelta:” Katso, uudeksi Jumalan maja ihmisten keskellä! Hän asuu heidän keskellään, ja he ovat hänen kansojaan. Jumala Itse On heidän kanssaan, Heidän Jumalansa. Hän pyyhkii kaikki kyyneleet heidän silmistään,  e i k ä kuolemaa enää ole, ei s u r u a, ei parkua eikä t u s k a a, sillä Kaikki Entinen On Mennyt.”!

Ja Jumala sanoo tekevänsä uudeksi kaiken! Aivan kaiken! Ja vielä siitä kirjakääröstä, kirjan viimeisestä sivusta, minun sanojeni mukaan, löytyy Ilm. 5luvusta jakeesta 1 alkaen.

Virsi 339. Halleluja, kiitos Herran, suuren Voiton Ruhtinaan. Halleluja, kaikki Valta Kristuksen on Kuninkaan. Seurakunta, virran lailla päästä viesti valloilleen:” Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen!


1 kommentti

Kuin haavanlehti

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tuuliko sen lie siihen heittänyt. Silmiin se pisti jo kaukaa. Lehti oli jumissa verkon ja tolpan välissä eikä päässyt mihinkään. Viime kesän haavanlehtiä se oli. Liekö joutunut pinteeseensä jo syksyllä vai viime viikkojen myrskyissä. Lehti ei verkossaan räpistellyt.

Nappasin pari kuvaa lehdestä ja jatkoin matkaani. Matka ei ollut viemässä oikein minnekään. Kunhan haukkailin happea kamera kaulassa, kun ei ollut vielä edes pimeä. Kävelin pienen vakiolenkin; en oikein kauemmas osannut. Hetken mielijohteesta kurkkasin vielä kallionnyppylät, joiden välissä on asutusta ollut jo tuhat vuotta sitten. Muita ei näkynyt kuin laitamyötäisessä räpistelevä varis.

Jatkoin peltojen välistä ojanpenkkaa pitkin enkä edes tuiskahtanut hyiseen veteen. Yritin kyllä.

Lehden kuvaamisen jälkeen mieleen tuli jokin ajatus. Sellainen ei ole aivan jokapäiväistä. Ehdin miettiä, onkohan ajatus liian henkilökohtainen vai saisiko siitä aikaiseksi blogitekstin. Ajatus pääsi kuitenkin karkuun jo paljon ennen ojanpenkkaa. Yritin muistella sitä, mutta en onnistunut.

Ehkä ajatus jossain vaiheessa kurkkaa taas esiin. Silloin täytyy olla nopea. Kirjoittaa ajatus heti kännykän muistioon. Muuten se ei säily. Ajatukset ovat hyvin arkoja, livahtavat koloihinsa kuin lumikot.

Vain joskus harvoin ajatus jää kiinni, kuin haavanlehti verkon ja aidantolpan väliin. Mutta onko sekään nyt niin hyvä, että ajatus on jumissa. Kyllä ajatusten täytyy myös räpistellä.

 


1 kommentti

Ei kukaan ja silti jokainen

Aamulla kun olin virkeämpi kuin nyt flunssan kourissa, tuntui että jaksaisin kirjoittaa!?  Nyt tunne on toinen mutta luonto ei anna periksi! Jumala auttakoon, – jos tämä onkaan tarpeellista. Mutta minua on usein lohduttanut vaikeissa tilanteissa sanonta että ellei muuta osaa, tai jaksa rukoilla voi sanoa vain:” Auta Jeesus”! Näitä tilanteita tulee aina ja ehken enenevästikin tulevaisuudessa. Olen kyllä taas lukenut paljon kaikenlaista hengellistä kirjallisuutta.  Sellaisiakin jotka ovat korkeasti koulutettujen henkilöiden kirjoittamia, ja joita on vaikea ymmärtää. Mutta vaiva kyllä palkitseekin.

Nyt juuri laskin käsistäni Juho Sankamon ”Israelin kuninkaiden maailma”. Minua on  kiinnostanut aina myös Vanha Testamentti vaikka en sitä ymmärräkään samalla tavalla kuin Uutta testamenttia, tunnen että tarvitsisin historian opetusta. Ihmeellistä tuota oli kuitenkin lukea sillä kyllä koko Raamattu on samaa kirjaa, ymmärsipä jotain tai ei. VT tukee uutta testamenttia ja laajentaa käsitystä Jumalasta, ihmisistä, maailmasta jne. Ja toisinpäinkin uusi testamentti tuo vastauksen menneisiin ja tuleviin!

Luen myös jatkuvasti eri kirjoittajien kirjoja rakkaasta Paavalistanikin. Näihin en kyllästy. Aloitimme raamattupiirissäkin kertaamaan kirjettä Galattalaisille ja voi kyllä se on ihana. Mutta näin vanhana kuin olen, en meinaa jaksaa aivan uusien ihmisten ”harjoittelua”. Heille kaikki on niin outoa ja käsittämätöntä, niin kuin on ollut minullekin! Ja kaikille aloittelijoille!

Tähän viitannee aamulla saamani otsikkokin jonka lyhensin ensimmäisestä ajatuksestani ” Ei kukaan meistä ja silti jokainen”. Nyt kun päivä pääsi näin pitkälle mietin mitähän tuokin alunperin tarkoitti, mutta ei kukaan meistä ole ”seppä syntyessään” esim. jokaisen meistä on opeteltava paljon kaikenlaista elämämme aikana eikä kenestäkään tule valmista. Ja silti jokainen kelpaa Jumalalle ja on toivottu Hänen kutsuunsa vastaamaan sellaisena kuin on. Koska me olemme Hänen luotujaan ja Hän rakastaa meitä, kaikesta erilaisuudestamme huolimatta. Antaa meidän kokea ihmeen uudestisyntymisessä Hänen lapsikseen ja Pyhän Hengen oppaaksemme kirkastamaan Kristusta ja opettamaan meitä pitämään kaiken sen minkä tarvitsemme elämään ja Jumalisuuteen.

Uskomattoman monet asiat ovat muuttuneet minunkin elämäni ja uskossa oloaikanani. Sekin kun ennen oli jotenkin helpompaa uskoa Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen toteutuvan aikanaan ja sitä odotti, että: ”He yhtä olisivat”. Ev.Lut.kirkko oli vahva ja tiesikin olevansa,  mutta nyt aivan jokaista ”seurakuntaa” seulotaan! Sellaisiakin joita kirkko ei ennen edes hyväksynyt muutoin kuin lahkolaisiksi. Eli mitä pitää tapahtua ennenkuin me voisimme hyväksyä toinen toisemme saman Jumalan perheväeksi? Me, jotka Jeesukseen uskomme vapahtajanamme ja olemme saman Pyhän Hengen johdatuksesta riippuvaisia?! Ehkä ahdistukset ovat sittenkin niitä jotka saavat meidät yhteen Jumalan tahtomalla tavalla.? Tähän liittyen, luin, ilmeisesti ”Seurakuntalainen” sivulta jonkin tekstin jossa sanottiin suurinpiirttein näin:” Tarvitsemme Jumalan armoa ja Hengen voimaa, sekä viisautta rakentaa seurakuntiamme ja aitoa hengellistä uudistumista ja Uutta Näkyä”!

Palaan vielä tuohon Sankamon kirjaan sikäli, kun en ole esim. ymmärtänyt Jesajan kirjan lukua 14 ketä tai mitä siinä tarkoitetaan. Ei se suorastaan näin tule ilmi kirjassaan kuin sen tähän laitan, mutta kun ajattelen kuinka Jumala toteutti oikeutta VT:ssa niin hurjalta tuntuu. Mutta selvisi sekin kirkkaaksi että Jumalan taivaassakin oli todellakin suuri kapina Jumalaa vastaan. Ylienkeli ylpistyi ja lankesi, ja hänet Jumala karkoitti tähän maailmaan. Ja hänestä tuli se mikä hän on. Meidän kiusaajamme ja kaiken pahan alku ja juuri.

Tämän pahan enkelin kanssa lankesi muitakin enkeleitä jotka tulivat tänne meitä kiusaamaan. Luepa vaikka Jesaja profeetan 14 luku alkaen vaikka 12 jakeesta lähtien ” Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä kointähti. aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja! Sinä sanoit sydämessäsi: Minä nousen taivaaseen, korkeammalle Jumalan tähtiä minä istuimeni korotan ja istun ilmestysvuorelle, pohjimmaiseen pohjolaan. Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Kokrkeimman vertaiseksi, Mutta sinut heitettiin alas tuonelaan, pohjimmaiseen hautaan. Jotka sinun näkevät, he katsovat pitkään, tarkastavat sinua:” Onko tämä se mies, joka järisytti maan, järkytti valtakunnat. Joka teki maanpiirin erämaaksi ja hävitti sen kaupungit, joka ei päästänyt vankejansa kotiin… jne.”

Juho Antikaisen kirja vahvistaa tämän kaltaisen sanoman kertoessaan kaikkista niistä sodista jotka Jumala salli toistuvasti ja jotka kuitenkaan eivät saaneet tuhottua valittua kansaa. Näin minä hänet ymmärsin. Mutta tuo kohta Jesajasta sovitetaan Baabelin kuninkaan kukistumiseen. Kuitenkin se sama vihollinen joka yritti kaiken aikaa tuhota vanhan testmentin kaupunkeja ja kuninkaita, yritti tuhota myös Jeesuksen jo heti kun Hän syntyi, ja yrittää tuhota meidätkin jotka uskomme Jeesuksen olevan Jumalan Poika ja Meidän Vapahtajamme, nyt ja iankaikkisesti.

Kuinka Ihmeellinen Kirja meillä Raamatussa onkaan. Kuinka ihmeellisiä Jumalan teot ja mikä ihmeellinen loppu kun Hän luo kaiken uudeksi ajallaan. Siksi jokaisen joka kuulee ja lukee Jumalan Sanaa kannattaa tehdä parannus ja kääntyä Jumalan puoleen koko sydämestään ja sielustaan. Ei tarvitse pelätä, Jeesus on kuollut ja ylösnoussut meidän syntiinlangenneiden puolesta ja vuodattanut taivaaseen astuessaan meille Pyhän Henkensä oppaaksi, lohduksi ja perille saattajaksi. Kiitos Jumalalle. Jumala ON Rakkaus!