Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Helluntai ja Pekka Simojoen laulu

4 kommenttia

Sen jälkeen kun sain itse tulla tuntemaan Jeesuksen henkilökohtaisena Vapahtajanani ja Herranani, on helluntailla ollut minulle aivan korvaamaton merkitys. Helluntain sykähdyttävä tuli, ei ole lähes 40 vuoden kuluessakaan, lakannut vaikuttamasta sisintäni koskettamasta. Ihmisen elämässä on, luonnollisesti, aikoja jolloin helluntaitulen ja tuulen voimakkuus vaihtelee ihmisestä itsestään riippuen. Joskus katse on suuntautunut niin vaakatasoon ja kaikkeen sellaiseen, joka on kuulon ja näön korkeudella ihmiskehossa, ettei näe eikä kuule selvästi kaikkein tärkeintä Pyhän Hengen ihanaa ääntä.

Mitä Hän sitten puhuu, mitä Hän haluaa itseni näkevän? Hän haluaa että näen Kristuksen kuninkuudessaan ja voimassaan. Siinä olomuodossa jossa Hän on nyt voittajana Jumalan Valtakunnassa, odottaen täyttymyksen aikaa.
Pyhä Henki on itsensä suhteen hiljainen ja näkymätön, hänen tehtävänsä on tuoda sanomaa Jumalalta. Vaikuttaa meissä Sanan nälkää ja rukouksen janoa. Hän haluaa että elämme parasta mahdollista elämää tässä ajassa ja tulevassa. Ymmärtäen kuinka tärkeää on uskovien yhteys ja sanan tunteminen voidaksemme seurustella itse Kaikkivaltiaan Luojamme kanssa ja tietää Hänen tahtonsa meihin nähden.
Mitä se on?

Se on uskoa, toivoa, luottamusta, rauhaa, iloa, kiitosta, Hengen hedelmää jne, Kristuksen Jeesuksen läsnäolossa olipa elämäntilanteeni mikä tahansa. Helluntain Henki, Jumalan Pyhä Henki, Jeesuksen Henki ja olemus, kuinka ihmeellisiä asioista tässä kuoleman varjojen maassa. Jokainen joka raamattua ahkerasti ja sydämensä halusta lukee, tietää mistä tulee todellinen ilo ja rauha, usko ja toivo ja Elämä.

Raamattu On elämän kirja!  Kiitos Jumalalle! 

Pekka Simojoki on, jälleen, sanoittanut kertakaikkiaan ihanan laulun jossa hän muutamalla sanalla sanoo/rukoilee kaiken olennaisen. Säveltä en ole kuullut, luin vain uutisen ja laulun sanat jotka saivat kyyneleet silmiini ja sydämeni lähes pysähtymään. Laulun nimi on Tule, Henki

1. Tule henkäys hiljainen
auta askeleitamme.
Avaa aarteita autuuden,
puhu Puolustajamme.

kerto: Henki toivon ja totuuden,
Henki rauhan ja rakkauden,
Henki voiman ja viisauden,
Sana kirkasta meille.

2. Tule tuulena helluntain
tulen liekkinä loista.
Sinä oppaamme olet vain,
meidän pelkomme poista.

3. Tule lohtu ja laupeus,
tule taivainen tuoksu.
Siunaa kättemme kosketus,
siunaa jalkojen juoksu.

Aikoinani minulla oli myös tuttava perhe jossa mies maalsi ja runoili. Häneltä on Hengellisessä Laulukirjassa ainakin yksi helluntai aikaan tekstitetty laulu. Hän on jo kotona Herran luona, mutta hänen muistokseen vielä tämäkin.

Kalevi Ahonen:

Puhalla Jumalan tuuli, ylitse synnyinmaan. Puhalla valosta taivaan niin, että nähdä saan
heräävän nukkuvat sielut, uskossa valvomaan.
Puhalla Jumalan tuuli, Pyhien joukkohon, puhalla Golgatan kautta kuoleman laaksohon,
niin, että yhtyisi kaikki ylistyskuorohon.
Puhalla Jumalan tuuli, kaduille kaupunkiin, puhalla ristiltä Herran sydämiin kärsiviin,
että he saisivat kerran juhlihin taivaisiin.

Apt. 1 ja 2.  Kiitollisena Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan ihmis – ja luomakuntaansa kohtaan! Ylistys ja kunnia Hänen nimelleen Halleluja!

Mainokset

4 thoughts on “Helluntai ja Pekka Simojoen laulu

  1. ”Raamattu On elämän kirja! Kiitos Jumalalle! ” Amen, kiitos kijoituksestasi!

    Tykkää

  2. Niin, eikö olekin ihmeellistä ja ihanaa! :) Kiitos Martti! Herra siunatkoon sinua ja läheisiäsi.

    Tykkää

  3. Tuulikki, kiitos tästä hyvästä ja valoisasta tekstistä. Meitä ei jätetty yksin:saimme Puolustajan.

    Tykkää

  4. Kiitos Virpi.
    Maailman kaikkeuden parhaimman ja uskollisimman Puolustajan! Kuinka siitä koskaan voi kyllin kiittää. Lähettäjä onneksi tietää etteivät sanamme riitä, mutta hän näkee sydämiimme jotka ovat kiitosta tulvillaan – ja vastarakkautta täynnä.

    Katselin juuri ”Viimeiset sanani” ohjelman (TV1) äitini nuorimmasta sisaresta, tädistäni ja serkuistani. Äitini ja tämä nuorin sisar olivat 5 tytöstä eniten toistensa näköiset ja minua tietysti kosketti kovasti. He molemmat kuolivat samaan syöpään.

    Olen kiitollinen siitä että heidän äitinsä, mummuni, oli elävässä uskossa ja kylvi siementä myös lapsiinsa ja lapsien lapsiinsakin. Kauniisti tässä tätini turvasi Jumalaan. ”Oi katsohan lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina. Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun. Sen mieltä ei huolet ne paina. Se laulaen Luojaansa kiittää.”

    On meillä hyvä Herra ja kuinka kiitollisia voimmekaan olla että saamme Hänet tuntea omanamme.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s