Voiko tyhjyyteen hukkua?
Kyllä varmaan, jos ei ole mitään
mistä pitää kiinni

Siksi hiljaisuudessa
kuuntelen ja odotan
kaikupohjasta kumpuavaa vastausta

Sillä lopulta täytyy olla valhetta
että tyhjyyttä olisi äärettömiin.

Niin riippuvainen olen
Sinun rakkaudestasi, läsnäolostasi,
että jokainen hetki
uudella pettävän tuntuisella maaperällä
ilman sinun lämpöäsi
tuntuu hukuttavan

Ja niin opettelen puhumaan
sielulleni rauhaa,
koska siten ovat viisaat
tehneet jo muinoin
Ja koska sinä siihen kutsut

Sinun ihmeellinen olemuksesi
voi kutsua äänettömän
autiomaan keskellä
Se voi nostaa pienen hiljaisen
äänen joka sanoo:

Katso, vielä löytyy keitaita,
löytyy kaupunkeja ja virtoja
Löytyy ihmisiä jotka odottavat sinua
minun lämpöni sydämessään.

Heitä on täällä autiomaassa
matkasi varrella kertomassa
ihmeellisestä kaupungista
ja että minä rakastan
sinua ja näitä kaikkia muita

Kun jatkat, älä juokse vaan katso ympärillesi
että voit pysähtyä
niin kuin sinunkin luoksesi on pysähdytty
jakamaan toivon pisaroita

Sillä minä olen rakkaus
olen ääni autiomaassa
olen kallio joka ei horju
olen tie tiettömälle
Koskaan en hylkää enkä jätä
Luota vain ja odota