Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Pauhatkoonpa elon meri…..

4 kommenttia

”Purten kestää sen. Turvan antaa pyhä veri, siksi pelkää en.. Johdossa saan olla Herran, Taivaan kuninkaan. Hänpä voitti meren kerran, hältä avun saan. Vaaroja on paljon kyllä, mutta pelkää en taivashan on meren yllä, hallitsija sen. Puhdistaahan myrsky purren , painot pudottaa. Kulkisinko sitten surren, vaikka aaltoaa.”

Tänä aamuna oli ajatuksissani ruuhkaa. Nyt olen yrittänyt kuunnella mikä on tarpeellista ja mikä ei. Ensin herätessäni mielessäni olivat nuo hengellisen laulun sanat, mutta sitten aikaa kului kaikenlaisessa. Kahvia juodessani laitoin radio Dein päälle, en tiedä oliko virhe vai ei mutta uskon kuulleeni luonnollisten korvieni lisäksi Jumalan Hengen puhetta. Sen puheen olen osittain kirjoittanut tuonne Ilkan blogiin ”Väärin parannettu”. Tosin lupasin Ilkalle että saa sen poistaa jos hänestä siltä tuntuisi.

Olin jo sivuuttamassa tämän laulun sanat paremman tieltä, mutta sitten Heikki kirjoitti oman tekstinsä ja Henkeni yhtyi siihen sykähtäen. Kävi niin kuin eilen illalla Virpin kanssa, kun hän laittoi saman virren säkeen tekstiinsä jota itse olin päivällä hyräillyt keittiön pöydän ääressä istuen.  Ellen vedä liian suoria johtopäätöksiä kaikesta, herkkyydessäni, niin nyt sanoisin että kuunneelkaa tarkasti ”mitä henki seurakunnille puhuu” eli nyt täällä olevat, olkaa herkkiä kuulemaan Pyhän Hengen sanomaa. Mutta Sanan valossa ja rukoillen. Uskon että Jumala puhuu. Uskon vaikka koen erittäin suurta alamittaisuutta ja arkuutta. SIIS koetelkaa kaikki ja pitäkää se mikä hyvää on!!!

Yhtenä ajatuksena mielessäni on ollut myös Jesajan kirjan luku 40 niin että se itkettää minua. Siihen aion vielä paremmin perehtyä täällä tykönäni. Minulle kuitenkin liikutus on Hengen merkki. –  Tutkikaa kukin tykönänne, älkää minua uskoko. Nämä minä olen ”saanut”. Enkä tiedä mitä muuta pitäisi vielä kirjoittaa. Lisätköön hän, joka kokee tähän jotain tarvittavan.

Inhimillisenä ajatuksenani kuitenkin vielä sen verran että ellemme kohtaisi ulkoista painetta, emme niin sulautuisi yhteen. Emme niin oppisi rakastamaan toisiamme emmekä kohottamaan katsettamme Kristukseen Jeesukseen, kuin silloin kun ulkoapäin alkaa tulla painetta. Jeesus tahtoo tulla entistä elävämmäksi ja voimallisemmaksi meissä ja meille.

Lopuksi jälleen muutama ihana säe Hilja Aaltoselta Jumalan rakkaalta.

”Kuuntele Siion, kevättä tuulet jo soittaa. Vuorilla aamunkoi hiljaa säteitä luo. Morsiuskansa, sinun juhlasi koittaa, sydämen kaipuu Hengen pilviä tuo. Rakkauden kaste kuin Hermonin huippujen lumi, loistetta hohtaa Jumalan kirkkauden. Syttyös Henki, väistyköön epäilyn uni, pilvet kertoo sateesta lupausten.

Hiljenny Siion, kuuntele airueet soittaa. Kohta jo päättyvi öinen itkujen tie. Jumalan kansa veren voimassa voittaa, helkähdä harppu, Jeesus perille vie. Vaikkapa tänään on murhetta murheitten mailla, kirkkaaks se muuttuu tuhkaksi hiiltyessään. Aamulla kerran, kilvoitus valjaita vailla, saavut juhlaan Jumalaa ylistämään!

Ensin meinasin toisen säkeistön jättää pois, mutta en voinutkaan, olkoon niin kuin on, totta joka sana ja ihanaa toivoa täynnä!

Siunattua loppuviikkoa kaikelle kansalle! Herra on hyvä ja uskollinen, rakkautta, armoa ja totuutta täynnä. Pelkoa ei rakkaudessa ole!

Kiitos Jumalalle.

 

Mainokset

4 thoughts on “Pauhatkoonpa elon meri…..

  1. Kiitos, olet Tuulikki herkkä kuulemaan Herramme ääntä ja tuota herkkyyttä me kaikki tarvitsemme. Kova aikamme tarvitsee herkkiä ihmisiä pitämään esillä Jumalan rakkautta, siinä on on myös Hengen voima.

    Tykkää

  2. On tämä nyt, juuri tuli Deistä virsi 600 kun aloin vastaustani sinulle ;-)

    Olin kirjoittamassa tähän että Jesaja 40 on vaikea sellaisenaan, mutta siinä on jotain niin suurta ja ikuista. Ja Heikki, jotenkin siinä minusta on samaa kuin Apt. 2:14-43 ssa? Olen niin ihastunut tuohon Pietarin puheeseen!

    Auki minulla tässä koneen vieressä on Joh. 14 kokonaankin, mutta tarkemmin jakeet 23,26,27.
    On aikoja ja aikoja. Joskus joutuu olemaan hiljaa pidempäänkin ja ikäänkuin pato kiinni, mutta sitten kun se aukeaa niin mikään ei tunnu pidättelevän.

    Kiitos sinulle kun aina jaksat rohkaista, kyllä se tuntuu hyvältä! On sitä itsessään niin heikko.

    Tykkää

  3. Minä ”kuulin” jotakin aamulla, kun luin tämän Positiivarien sivulla olleen pienen tarinan.
    Se muistutti minua laulusta Käännä katseesi Jeesukseen. Häneen katse ja oma asenne sellaiseen kotkaperspektiiviin. Maailmalla myrskyää, mutta kotka katselee sitä yläilmoista ja nauttii Jumalan tuulista.
    Se tarina, jonka luin:
    ”Eräänä talvipäivänä, lumen peittäessä maan, isä lähti poikansa kanssa kävelylle. Tovin kuljettuaan isä näki pienen kukkulan laella ison puun, ja hän sanoi pojalleen: ”Näetkö tuon puun? Otetaanpa pieni kilpailu. Kävellään tuon puun luokse ja katsotaan kumpi pystyy jättämään suoremmat jäljet lumeen.”

    Tämä sopi hyvin pojalle. Hän päätti voittaa ja eteni kohti puuta askeleensa huolellisesti sovittaen – katsoen koko ajan jalkojaan.

    Isä voitti. Hän tiesi kokemuksesta, että paras tapa kulkea suoraan on kohdistaa katseensa edessä olevaan kohteeseen. Poika oli keskittynyt jalkoihinsa ja hänen reittinsä oli kovin mutkittelevaa.

    Kokemus opetti pojalle kuinka elämässä kuljetaan suoraa reittiä. Jos ihminen haluaa kulkea elämässä suoraan eteenpäin, on hänen välttämätöntä pitää katseensa niissä päämäärissä, jotka toivoo saavuttavansa.”

    Tykkää

  4. Näin juuri Virpi katse kohteeseen :-)

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s