Tuuli tempoi maalislunta maasta ilmaan. Teki mieleni kuvata maisemassa tanssivaa lunta, ja otin kameran. Ja niin päättyivät tanssit. Sinnikkäästi odotin sopivaa tuulenpuuskaa – ainakin puolitoista minuuttia. Kuusiaidan kuuset kyllä huojuivat rivitanssiaan sen minkä vanhoilta rungoiltaan pystyivät. Lumi se vain pysyi maassa. Puolentoista minuutin sinnikkyyden jälkeen päätin ottaa tietokoneen syliini ja kirjoittaa tästä kokemuksestani, elämyksestä maaliskuisen lumisateen jälkeen oman huoneen ikkunasta tuijotellen.

Säähän povattiin äkkikäännöstä. Yöllä kuuntelin kaatosadetta ja tuumin, että lumi taitaa langeta maahan jossain kaukana idempänä, jossain Auran takana. Siksi aamulla ikkunasta tuleva valonkajo yllätti. Ulkona on valkoista. Äkkikäännös ei tosin minusta ollut mikään äkkikäännös. Näin kevät Suomessa toimii. Äkkikäännös olisi ollut se, että maaliskuun puoliväliin olisi luvattu 20 asteen lämpötilaa ja se olisi tullut. Nyt tuli kuin tulikin loivasti kaartaen se lumi, joka tulee joka ikinen maaliskuu.

Vaikka kevät kaartelee, lumi tekee ilmassa äkkikäännöksiä. Hiutaleet ilakoivat kuin varisparvi. Raakkuvat vähän vähemmän.

Minusta tuntuu siltä, että kun sääennusteet lähtevät Meteorologian Ylihallituksen sääammattilaisilta, ne sisältävät melko kuivakasta tietoa siitä, mitä tuleman pitää. Iltapäivälehdistön dramaturgit sitten vääntelevät tiedot äkkikäännöksisiksi. Dramatiikasta ihmiset tykkäävät, eivät siitä, että viime vuonna näinä päivinä oli aika lailla samanlaista.

Joissain asioissa dramatiikan taakse on hyvä kurkistella. Jos dramaturgit maalailevat lumi-infernoa, viksu ihminen tajuaa, että olipa marras-, tammi- taikka maaliskuu, sankka lumisade saattaa vaikeuttaa vaikkapa tieliikennettä. Ojien pohjalle pyllähtelevät autot aiheuttavat omansa laista dramatiikkaa. Tragediatkin ovat mahdollisia. Dramatiikan takana saattaa olla informaatiota, mutta infernoinformaatio ei välttämättä ole maailmanloppu. Edes Suomen keväässä.

Sellaista se on, tuulet puhaltelevat, lumia tupruttaa, vuodenajat tulevat ja menevät, olosuhteet muuttuvat. Toiset haluavat dramatisoida käänteitä saadakseen mainostajia, saadakseen äänestäjiä, saadakseen mielipiteilleen levittäjiä, saadakseen hengenheimolaisia. Tai vaikka Hengen-heimolaisia.

Näitä näpytellessäni on sininen taivas tullut kurkkimaan pilvien takaa. Säässä on siis jälleen tapahtunut äkkikäännös. En viitsi nyt katsoa, miten iltapäivälehtidramaturgit tämän muutoksen uutisoivat. Juon kahvin loppuun ja lähden ulos.