Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Runoja muistiosta 2/2

Riittäisikö minulle
Nämä sirpaleet

Etten enää odottaisikaan
että minusta tulee ehjä

Katsoisin vain
niiden ohi
Ohi terävien säröisten särmien
Kohti sinua

Katsoisin vain sinnikkäästi
Kunnes oppisin tunnistamaan
Vapahtajani katseen
joka tilanteessa
joka hetki

Ehkä sitten särmätkin
hioutuisivat
Sillä Vapahtajan
katse muuttaa

 


1 kommentti

Runoja muistiosta 1/2

Sinulla on kuoleman ja tuonelan
avaimet
Sinulla on kartta ja varma reitti
läpi kuoleman varjojen maan

Miksi siis pelkäisin?
Mutta minä pelkään
Sillä nämä varjot ovat
hukuttaneet minut aiemminkin.
Melkein.

Mutta sinä olet
minut omaksesi lunastanut.

Tiedän lunastajani elävän
Ja hän on viimeisenä seisova
multien päällä
Minä tiedän lunastajani elävän.
Katso minua kohti,
Sillä sinussa on elämä
ja yltäkylläisyys


7 kommenttia

Lähettäjän tahto maan päällä?

Aina silloin harvahkosti kun tänne julkaisen jotain, olen tekstin kirjoittanut valmiiksi johonkin muistioon. Nyt menee riskin päälle sekä aiheen puolesta että siksi että kirjoitan aihion suoraan. Toivottavasti ei jää kovin hajanaiseksi…

Jeesus oli voimakas mies. Hänellä olisi ollut valtaa osoittaa voimansa niin moninaisin tavoin. Silti hänen esimerkkinsä oli olla kuuliainen auktoriteetille, jonka läsnäolossa hän valitsi käyttää paljon aikaa. Jeesus vetäytyi säännöllisesti rukoilemaan Isää. ”Minun ruokani on että teen lähettäjäni tahdon.”(n. Joh4)

Jeesus myös sanoi opetuslapsilleen, että nämä tulisivat tekemään suurempia tekoja kuin hän. Ja myös että jos häntä on ymmärretty väärin > vainottu, tämä on myös osuu myös hänen opetuslapsilleen.

Hiljattain kuulin (netistä) hyvän opetuksen, jossa käsiteltiin ns dominion-oppia. Tässä suuntauksessa ollaan ymmärretty ’maan päällä niinkuin taivaassa’ siten että tulee aika, jolloin Jeesus laskee kuningaskuntansa hallintavallan tänne maan päälle ja kristityillä tulee olemaan hallintavalta. Sitten kun Kristuksen ruumis(Jeesuksen seuraajat) on vailla tahraa ja ryppyä. Näen tässä ajattelussa suuren riskin johtopäätöksille jotka eivät ole Jeesuksen kokonaisilmoituksen mukaisia. Yritän hahmotella…

Tällaisen valtakunta-ajattelun lieveilmiönä voi olla oman uskonelämän – ja toisten paremmuuden ja jalostumisen vaatimus siten että heikkous ja kärsimys aletaan nähdä uhkana ja hidasteena tuon valtakunnan ilmestymiselle. Voi käydä kuten huonolle palvelijalle, joka alkoi lyödä kanssapalvelijoitaan, kun isännän paluu viipyi. Myös naapurin kärsimys ja epäonnistumiset uskonelämässä aletaan nähdä uhkana oman tulevan onnen saapumiselle. Ja niin alkaa nousta tarve hylkiä ja syrjäyttää yhteydestä ’hankalia tapauksia’, epäonnisia ihmisiä jotka eivät edusta Jeesusta kuten voitokasta valtakuntaa kuuluisi edustaa. Ja näin ns paremmat kristityt valikoivat ja syrjivät… Kärsimys ja heikkous halutaan eliminoida.

Jeesus kuitenkin tuli ihmisten keskelle pelastamaan, ei tuomitsemaan. Hän sanoi etteivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. Jeesus tuli meitä lunastamaan. Hänen kärsimyksensä oli todellista ja ohittamatonta.

Paavali vihasi kristittyjä alkuun. Hän vainosi ja tapatti. Kun Jeesus ilmestyi ja pysäytti miehen, tapahtui pysyvä muutos. Paavali sai vuosien mittaan kristittyjen luottamuksen. Kolossalaiskirjeeseen hän kirjoitti (saneli): ”Iloitsen kärsimyksistä Kristuksen ruumiin hyväksi, joka on seurakunta”

En usko että Paavali oli mitenkään kärsimyshakuinen. Hän vain oli nähnyt ja kokenut että Jeesuksen nimen tunnustamisella oli hintansa. Ja myös kärsimyksen sietämisen hedelmän.

Nyt tänä päivänä, jos jonkun kristinuskon suuntauksen mantrana on kärsimyksetön voittouskonto, ollaan vaarallisilla teillä. Tällaisiin suuntauksiin sisältyy aina riski syrjintään ja jopa hengelliseen väkivaltaan. Riski siihen, että ei kuunnella ketään ja samalla halutaan sysiä yli laidan ne, jotka ’eivät täytä mittaa’. Samalla nämä kuitenkin ovat niitä joita varten Jeesus tuli. Niitä varten jotka tarvitsevat Jeesuksen voimaa ja apua selvitäkseen.

Toivottavasti en nyt piirrä liian synkkää kuvaa kristillisyydestä. Nostan vain esiin juonnetta, joka minua vaivaa ja jonka näen haitallisena.

Jumalan valtakunta on vanhurskautta (hänen mielisuosiotaan) ja iloa Pyhässä Hengessä. Mutta kunpa tämä ei vääntyisi oman kokemuksen tavoitteluksi, josta on liian pitkä matka polvistua kärsivän ihmisen äärelle.


6 kommenttia

Rakkaansa menettäneelle

Vaikken tiedä mitä sanoa,
toivon sinulle
ja läheisillesi
suurta Jumalan lohtua
ja voimaa surussa.
Rukoilen polkua, jolla suru ja kaipuu ei kokonaan näännytä.
Rukoilen että saat kokea miten iankaikkiset käsivarret kannattelevat.
Ja että musertavan surun ja kaipuun ajat täyttyvät lohdun pisaroista.
Rukoilen että hyvät, rakkaat ja kauniit muistot muodostavat kudelman jolla voit levätä.
Surun tieltä ei voi paeta,
vaikka niin toivoisin.
Ikiaikojen Jumala vahvistaa.
Hänen läsnäolossaan on
tulevaisuus ja toivo.
Jälleennäkemisen lohtu,
helpotus ja ilon lupaus


4 kommenttia

Kulkijat lähteellä

Lähteellä kohtasi kolme kulkijaa. He olivat saapuneet kukin eri polkua. Lähteen äärellä oli myös nuotiopaikka ja laavu. Oivallinen paikka levähtää.
Laavun reunalla istuikin jo hetken huilinut eränkävijä. Hänen kasvoillaan näytti viipyvän uteliaisuus. Ei silmiinpistävästi, mutta vakaasti odottava uteliaisuus.

Kolme kulkijaa lähteellä ottivat kukin juomapullonsa esiin.
Ensimmäinen työnsi rivakasti pullon pinnan alle ja nosti sen samantien huulilleen. Nääntynyt kulkija kuitenkin sylki veden samantien sammaleeseen ja kääntyi irvistäen poispäin.
Toinen kohautti olkiaan ja otti repun kyljessä roikkuneen kuksansa ja ammensi janoisena lähteestä. Ihan tyytyväiseltä ei näyttänyt hänkään. Hiekka rahisi hampaissa kuin hiekkamyrskyn jäljiltä.
Kolmas katseli hieman epäillen lähteen pintaa. Se oli niin kauniin ja raikkaan näköinen, kirkas lähde. Miksi nuo muut kulkijat saivat huonoa vettä? Hän kääntyi reppuaan kohti, muttei löytänyt vesipulloa. Narru jossa kuksa oli roikkunut näytti orvolta katkenneine säikeineen. Eipä auttanut muu kuin käydä lähteen äärelle polvilleen ja ryystää suoraan siitä. Ja voi ihanuutta! Kirkas vesi maistui vielä paremmalta kuin näytti. Helpottava virvoitus tuntui koko ruumiissa.
Kolmas kulkija kääntyi kahden edellisen puoleen ilo silmissään. Mutta näistä näkyi enää kiirehtivät selät.
Laavun äärellä istunut mies kaivoi oman kuksansa esiin, oikaisi selkänsä ja asteli lähteelle. ”En ollut kovin janoinen saapuessani ja ajattelin odottaa tovin”, hän virkkoi. ”Ensimmäisen kulkijan jäljiltä en olisi viitsinyt lähteelle käydä. Kovin oli happaman näköinen ilme. Toisen kulkijan kohdalla mietin liekö kuksan pohjassa ollut hiekkaa, jota tämä ei hätäpäissään huomannut. Ja sinun kirkas ilmeesi varmisti, että onpa juomisen arvoista sittenkin tämän lähteen vesi. Puhdistettu astia vain pinnan alle…”
Kolmas kulkija huikkasi vielä hymyn olkansa yli kiirehtiessään kahden muun kulkijan perään: ”Huhuu, tulkaapa takaisin, hyvää on vesi, astioissa vain taisi kitkeryyttä ja hiekkaa… Huhuu”

Ja tulivathan nuo, hämmästellen. Ensimmäinen nosti lähteestä vettä ja ravisti rivakasti pulloaan, ylösalaisin ja sivuttain. Johan alkoi astia puhdistua. Toinen pyyhki kuksansa sisäpuolen huolella. Ja kiittelivät molemmat. ”Miten sitä niin hätäinen tuli oltua, ettei ottanut selvää. Pitkä taipaleen väsymys oli turruttanut harkinnan. Vesihän on mitä parhainta, niin hyvää että elämä taas voittaa.”
Ja niin istuivat eränkävijä ja kolme kulkijaa nuotion loisteessa, kunnes liekit taipuivat hiilloksen sisään. Elämää oli jaettu, kukin polkunsa vaiheita, kuka hitaammin hymähdellen, kuka vuolaammin kertoillen. Hyvin erilaisia olivat nuo kaikki neljä. Mutta tiesivät kaikki mistä aamulla kannattaa janonsa sammuttaa.


11 kommenttia

Mefiboseeet!

”Mombasaa!” Kysyin nuorisolta mitä tämä huudahdus tarkoittaa. No, eivät taaskaan selittäneet, hyvähän on säännöllisesti muistuttaa äiteelle paikkansa: ”Et sä nyt ymmärrä”. No en, eikä aina googlekaan valaise asioita kuten olisi toivonut.

Entäpä jos hihkaisisin: Mefiboseeet! Nostaisiko se tarinaa mieleen nykynuorisolla? Tai muissa ikäluokissa? Mefiboset eli kuningas Davidin aikaan. Jollei David olisi ollut sydämeltään sellainen mies kuin oli, ei kertomusta Mefibosetista todennäköisesti olisi tallennettu perimätietoon ja sieltä raamattuun.

Mefiboset oli Davidin ystävän Joonatanin poika, joka taas oli kuningas Saulin poika. Kun Saul alkoi menettää järkeään ja vainota Davidia, piti myöskin Joonatanin salata ystävyytensä.

Mutta David ei milloinkaan luopunut uskollisuudestaan sekä ystäväänsä että merkillisellä tavalla myös pahaksi kääntynyttä kuningasta kohtaan. Kaikkien vainon vuosien aikana Davidilla olisi myös ollut mahdollisuuksia tappaa Saul, joka hänen henkeään jahtasi. Mutta David sanoi, ettei voi kajota Herran voitelemaan kuninkaaseen.

Mikä ihmeellinen luonteenlaatu, sinnikkyys ja lojaalisuus. Ja käsitys pyhyydestä. Davidille Jumala oli pyhä ja jos Jumala oli voidellut jonkun kuninkaaksi, ei ollut Davidin tehtävä syöstä tätä vallasta. Siksi Saulin loppu ei tullut Davidin käden kautta.

Myöskään Mefiboset ei sen ajan ihmisten käytäntöjen mukaan ollut minkään arvoinen, kun uusi kuningas tuli valtaan. Mutta Davidin mielenlaatu ja sydämen asenne oli toisenlainen. Hän kutsui ontuvan Mefibosetin hoviinsa ja tämä sai turvan ja hyvän kohtelun lopuksi elämää.

Mefibosetin tarina on minulle yksi rakkaimpia. Se kertoo niin monesta hyvästä asiasta. Myös siitä, miten Herra Jumalan tiet ovat toisenlaiset kuin ihmisten.


1 kommentti

27 miljoonaa

Miten tästä osaa puhua? Miten tästä voi vaietakaan?  Pia Rendic osaa, sillä hän on ollut lähellä ihmiskaupan uhreja työnsä kautta, ollut näiden vangittujen ja vaiennettujen auttamiseen omistautunut pioneerityöntekijä jo vuosia. Istun kuuntelemassa hänen puhettaan, katson videoita, joissa yksi seksityöläisyydestä pelastettu puhuu. Kertomukset eivät nosta mieltä, vaan ahdistavat ja itkettävät. Samalla on kiitollinen mieli, että on ihmisiä, jotka ovat lähteneet liikkeelle. Puhumaan niiden puolesta, jotka eivät itse pysty itseään puolustamaan.

Maailmassa on tällä hetkellä arvioitu olevan ihmiskaupan uhreja yli 27 milj. Heistä suurin osa on seksiperäiseen ihmiskauppaan pakotettuja. Euroopasta on viime vuosina tullut kansainvälisen ihmiskaupan suurin kohdealue. Yli 60 prosenttia Euroopassa työskentelevistä seksiorjista tulee EU:n omista jäsenvaltioista, lähinnä Bulgariasta ja Romaniasta.

Pornografian myyntiin sisältyy myös virtuaalista ihmiskauppaa. Käytännössä tällä on erilaisia ilmenemismuotoja. Amerikkalainen pornoteollisuuden guru on sanonut, että pornofilmeissä on nähtävissä suuntaus, jossa mikään ei enää riitä. Tämä tarkoittaa myös lisää uhreja filmien valmistuksessa. Kuvauksiin pakotetut naiset eivät välttämättä selviä.

Yksi rahanlähde on internetin kautta myytävä live akti. Usein länsimaiset ostavat Aasiassa tehtyjä kuvauksia, joissa käytetään paikallisia ihmisiä, myös lapsia. Jokin aika sitten tehtiin testi, jossa animoitiin 7-vuotiaan tytön hyväksikäyttö. Pia Rendic sanoi puheessaan, että kuvaus oli tehty hyvin aidoksi. Sitä myytiin netissä ja palvelin meni minuutissa tukkoon.

Pari vuotta sitten näin ihmiskauppaa maailmanlaajuisesti kuvaavan dokumentin Nefarious – A Merchant of Souls. Ulkomuistista muistan siinä välähdyksen, jossa kerrottiin ihmiskauppaa harjoittavien tahojen sanoneen, että esimerkiksi Ruotsissa on vaikeampi myydä naisia, koska seksin osto on kriminalisoitu. Kriminalisointiin on havahduttu myös muualla. Suomessa on nyt mahdollisuus vaikuttaa kansalaisaloitteen kautta.

Pia Rendic sanoo uskovansa, että kirkko on kutsuttu auttamaan. ”Kukaan ei usko Jumalaan, joka kulkee kärsivän ohitse.” Hänen mukaansa kysymyksenasettelu: missä on Jumala, on väärä. Itsekin tätä kysyneenä hän sanoo, että meidän tulisi kysyä, missä ovat Jumalan ihmiset. Niin kauan kuin yhdenkin ihmisen silmiin syttyy takaisin toivoa ja luottamusta, kannattaa työtä tehdä. Ja taas yhden ja yhden. Kaikki eivät voi mennä pahimpiin kohdemaihin auttamaan, mutta jokainen voi tehdä jotain.