Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Runoja muistiosta 1/2

1 kommentti

Sinulla on kuoleman ja tuonelan
avaimet
Sinulla on kartta ja varma reitti
läpi kuoleman varjojen maan

Miksi siis pelkäisin?
Mutta minä pelkään
Sillä nämä varjot ovat
hukuttaneet minut aiemminkin.
Melkein.

Mutta sinä olet
minut omaksesi lunastanut.

Tiedän lunastajani elävän
Ja hän on viimeisenä seisova
multien päällä
Minä tiedän lunastajani elävän.
Katso minua kohti,
Sillä sinussa on elämä
ja yltäkylläisyys

Advertisements

One thought on “Runoja muistiosta 1/2

  1. Tämä koskettaa minua. Pidän erityisesti ensimmäisestä ja viimeisestä säkeestäsi. Eikä paljon jäjelle jääkään. Mitään ei voi toisistaan ja kokonaisuudesta erottaa mutta.. ”Sinulla on kuoleman ja tuonelan avaimet, Sinulla on kartta ja varma reitti LÄPI KUOLEMAN VARJOJEN MAAN! ” Voisiko paremmin sanoa?

    Ja viimeisin! Kuinkahan monta kertaa olen turvatunut, ja tyttärenikin kanssa, Jobiin ja hänen sanomaansa:” Tiedän Lunastajani elävän ja hän on viimeisenä seisova multien päällä”! Hän sanoo viimeisen sanan, myös kurjiensa puolesta. ”Minä tiedän lunastajani elävän ja viimeisenä hän on seisova multien päällä”!

    Jos ei täällä, murheitten ja pettymysten, kipujen ja ikävän maailmassa elämästä tulisikaan yltäkylläistä, vailla varjoja, voimme saada siitä esimakua Pyhässä Hengessä ja lopulta kokea sen yltäkylläisen elämän Herramme luona ikuisuudessa.

    Kuten olen aikaisemminkin sanonut sinusta, harvoin mutta hyvää. Simpukka on jälleen tuottanut helmen, loistavan, puhtaan ja valkeutta säteilevän!
    Kiitos Marianne.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s