Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kirkon puolesta eikä sitä vastaan!

20 kommenttia

Viimeiset kaksi viikkoa kaikki vapaa-aika on kulunut seurakunnan riennoissa. Muutama hiihtolenkki välissä on antanut aikaa pohtia elämää, rukoilla asioiden puolesta, sekä viettää aikaa yksin Jumalan kasvojen edessä. Pitkä flunssajakso veti mielen ja kehon ikäänkuin tyhjäkäynnille ja elämän rytmin takaisin saaminen on ollut hienoinen haaste. Pysähtyminen on myös antanut aikaa miettiä tätä nykymenoa kirkon ja Jeesuksen ympärillä.

Illan suussa kävimme vaimoni kanssa viemässä Naistenpäivä mainoksia kauppojen ilmoitustauluille. Sieltä kotiin ajellessa pohdin tätä Kirkon ympärillä vellovaa hedelmätöntä keskustelua. Vuodesta toiseen nousee uusia ja uusia teemoja joiden pohjalta kirkkoa haukutaan ja yllytetään ihmisiä eroamaan. Surkuhupaisaa on että eroajina on niin liberaaleja ja maallistuneita kuin myös arvokonservatiiveja kristittyjä.

Jatkuva kirkon mollaaminen tuntuu pahalta kun itse yrittää omalta osaltaa rakentaa omaa seurakuntaansa ja kutsua ihmisiä mukaan. On masentavaa kuulla mielipiteitä kirkon harhaoppisuudesta. Sehän tarkoittaa sitä, että kutsuessani ihmisiä kirkkoon, olen viemässä heitä kadotukseen. Kun opetan majatalo-illoissamme Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä olenkin käytännössä Saatanan asialla. Ihmiset eivät tunnu ajattelevan pätkääkään mitä he todellisuudessa sanovat avatessaan sanaisen arkkunsa.

Maaliskuun alussa tasa-arvoinen avioliittolaki astuu voimaan ja pelkään pahaa, että se päivä laukaisee jälleen kirkosta eroajien aallon. Pieni vapaa-ajattelijoiden joukko, jonka pääasiallinen tehtävä on kampittaa luterilaista kirkkoa, hieroo käsiään yhteen ja ilmeisen samaa tekevät kirkon aitojen ulkopuolella majailevat arvokonservatiiset kristityt. Nekin, jotka vielä kuuluvat kirkkoon.

Arvatkaapa miltä tämä kaikki irvistely näyttää tavallisen kaduntallaajan silmissä, niiden joita itse yritän tavoittaa sanan kuuloon?   Välitön reaktio on: -Tuohon joukkoon en ainakaan halua kuulua, koska Jeesuksen seuraajat ovat vihaisia, arki elämälle vieraita ja outoja ihmisiä jotka puhuvat rakkaudesta mutta eivät itse näytä rakastavan ketään. He riitelevät keskenään ja keskittyvät tonkimaan vain sitä mikä erottaa ihmisiä toisistaan.

Kerran opetuslapset ehdottivat, että Jeesus antaisi tulikivien sataa taivaasta uppiniskaisen kaupungin ylle, mutta se ei oikein passanut Jeesuksen toimintamalleihin ja miehet saivat kuulla kunniansa. Jeesus ei epäröinyt pyytää tullimiestä opetuslapsekseen ja aterioida Sakkeuksen, sen toisen tullimiehen luona. Hän ei epäröinyt puolustaa langennutta naista ja muutenkin hän viihtyi enemmän uskonnollisen eliitin ja oikeaoppisten hyljeksimien seurassa. Jeesus rakasti näitä ihmisiä ja hän kutsui heitä parannukseen tekemällä rakkauden tekoja. Hän antoi mallin miten ihmisiä tuodaan Jumalan luo ja näille ihmislle hän julisti syntien anteeksi antamusta. Minusta tämä Jeesuksen näyttämä malli on täysin hukassa tässä maassa. Katse on kääntynyt Jeesuksesta pois.

Olenko jotenkin välinpitämätön sitten sen suhteen mitä kirkossa tapahtuu? En, mutta olen jättänyt nämä asiat Jumalan ja niiden ihmisten hoidettavaksi, joille kuuluu päätöksen teko. Itse keskityn yhä elämään oman kutsuni mukaan. Ei ole mitään järkeä hylätä seurakuntaa ja kirkkoa koirille ja haukkua sitten itse barrikadeilla, joita ei todellisuudessa ole olemassakaan. Meillä on tehtävä pitää evankeliumia esillä ja rakentaa Kristuksen seurakuntaa eikä huitoa ilmaa kavereiden Facebook sivuilla.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidät on kutsuttu julistamaan ylösnousutta Kristusta eikä kiroamaan ihmisiä. Meidät on lähetetty tekemään rakkauden tekoja eikä viljelemään ohdakkeita. Meidän pitää sytyttää kynttilä sen sijaan että tutkisimme pimeyttä. Herra on kanssamme eikä meitä vastaan!

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

20 thoughts on “Kirkon puolesta eikä sitä vastaan!

  1. Kiitos. Jokaisessa seurakunnassa pitäisi olla ainakin yksi Tapsa.

    Liked by 3 people

    • No, ehkä ei sentään mutta kiitos silti!, mutta vähän pienemmällä paatoksella ja selkeällä missiolla varustettuja Tapsoja vois tietysti olla enemmän koska musta tuntuu että kutsumus alkaa olla monella hukassa. Jatkuva kitinä ja kiivailu ei voi olla kutsumus…

      Liked by 1 henkilö

  2. Evankelisluterilaisen instituution suurin ongelma on se, että siellä ei toteuteta kirkkokuria harhaoppisten piispojen ja pappien osalta. Tämän vuoksi on suuri ongelma ohjata ihmisiä varauksettomasti evl seurakunnan tilaisuuksiin, kun ei tiedä mitä oppia siellä julistetaan.

    Tykkää

    • Sekin on totta. Mutta toisaalta messujen muoto suojelee tässä kohtaa, Raamatun luku ja liturgian osat ovat aina samat. Siihen ei vaikuta Papin suuntautuneisuus. No eri asia on sitten se miten käsittää Jumalanpalveluksen Luterilaisessa kirkossa. Mutta eikö ratkaisevaa ole se mitä paikallinen seurakunta tarjoaa. Maassamme on vahva herätysliike pohja ja myös se antaa mahdollisuuden toimia omantunnon mukaisesti. Kirkon monimuotoisuus on tässä suojaava tekijä. Enemmistö suomalaisista luterilaisista seurakunnista on täysin ulkona nyt käytävästä keskustelusta. Jos aidosti katsomme koko kuvaa, on kyse marginaali-ilmiöstä jossa kolme pappia on ilmoittanut vihkivänsä vastoin ohjetta. No, määrä voi nousta jos kuria ei pidetä. Ja jos porukka eroaa kirkosta niin silloin tapahtuu varmasti romahdus. Fakta on se että Suomalainen Kristillisyys putoaa silloin muutaman vuoden kuluessa Japanin tasolle jossa lähetystyötä on tehty yli vuosisata ja tulokset ovat todella laihoja. Moniuskonnollisuus on sielä niin vahvaa.

      Liked by 1 henkilö

      • Se on totta, että messun liturgia suojelee jossain määrin seurakuntalaisia. Ja paikkakuntakohtaiset erot ovat myös suuria.
        Mutta:
        Tuoreiden kyselytutkimusten mukaan tasa-arvoista avioliittolakia kannattaa puolet evl pastoreista, 40 % on valmis vihkimään homopareja! Minun on vaikea nähdä tätä marginaali-ilmiönä.
        Suomalaisista 8-9% sanoo olevansa uudestisyntynyt kristitty (tähän kuuluu mukaan ne jotka uskovat, että ihminen uudestisyntyy kasteessa, eli todellisten uudestisyntyneiden määrä lienee 5% luokkaa). Suuri yleisö on siis matkalla kadotukseen.
        Ongelma on, että evl viranhaltioiden taholta sanotaan ihmisille, että asiat ovat kunnossa Jumalan kanssa vaikka ne eivät ole. Sanotaan: ”Rauha, rauha vaikka rauhaa ei ole.”

        Tykkää

        • Tilanne ei parane eroaalloilla ja riitelemällä, vaan työn tekemisellä. Pidän hieman suurena mainitsemaasi 5% puhuttaessa itseään uudestisyntyneenä pitävistä ihmisistä koko väestöstä.
          Lisäksi asiaa on katsottava Luterilaisen kirkon sisältäpäin sen määritelmistä l. miten sielä määritellään usko. Tämä siksi koska puhutaan luterilaisen kirkon jäsenistöstä. Tästä taas on kirkon sisällä hyvin monenlaisia tulkintoja ja paljon on ihmisiä, jotka aidosti elävät uskovan elämää ilman isoja tunnekokemuksia tunnustaen selkeästi Jeesuksen Herrakseen. Mutta uudestisyntymä sellaisena tapahtumana, kuin esim. Helluntaiherätys sen opettaa on heille vieras. Tunnen myös ihmisiä joilla on selkeä uudestisyntymän kokemus mutta he eivät osaa nimetä sitä tuolla tavalla. Luterilaiseen kirkkoon kuuluu 5.5 miljoonasta kansalaisesta n. 71%. Ortodokseja on prosentin luokkaa ja Helluntailiikeen piirissä on n. 100000 henkilöä. Kaikenkaikkian muihin tunnustuskuntiin kuuluu n.1,2% väestöstä. Yhdyskuntiin kuulumattomien mutta tunnustavien kristittyjen määrä on kasvussa mutta yhteiskunnan näkökulmasta määrä ei ole mitenkään merkittävä eikä uusia ihmisiä tule uskoon. Tilastoissa uskontokuntiin kuulumattomia on n. 22 prosenttia, mutta itseään ateistina, eli henkilönä, joka ei usko minkäänlaiseen Jumalaan tai luojaan, pitäviä on n. 13% väestöstä ja heistäkin vain pieni osa kokee ristiriitaa uskonnon ja ateismin välillä. Melkoinen osa kirkoon kuuluvista ei harjoita uskontoa ja vähintäänkin epäilee Jumalan olemassa oloa.

          Muslimien määrä on tällä hetkellä n. 70 000 henkeä. Uushenkisten liikeiden ja suuntausten suosio on kovassa kasvussa. Erilaiset enkelienergiaan ja universalismiin uskovien määrää ei kukaan tiedä ja ilmiön ongelma onkin se että kaikki eivät miellä toimintaa uskonnolliseksi. Osa pitää niitä jopa kristillisinä.
          Tuon viimeisen suhteen meillä on sekä haaste että mahdollisuus. Jumalan kaipuu ei ole kadonnut ihmisestä minnekkään.

          Tykkää

          • On kaksi asiaa, jotka eivät ole mielestäni toisiansa vastaan: 1. Julistaa evankeliumia ja opetuslapseuttaa ihmisiä osana evl-srk toimintaa ja 2. Kritisoida ja tuomita väärää käytäntöä ja väärää opetusta. Näinhän Jeesuskin teki.

            Jollakin voi olla kutsumus toimia evl sateenvarjon sisällä, mutta itse pidän myös hyvänä sitä, jos joku ei halua enää kuulua kyseiseen laitokseen. Minusta ihmisen velvollisuus on hakeutua sellaiseen seurakuntaan, jossa opetetaan raamatullisesti kristinuskoa ja jossa hän pääsee kasvamaan kristittynä. Kyseeseen voi siis toki tulla uskovien joukko evl kirkon sisälläkin.

            Jos käytetään aivan raamatullista terminologiaa, niin Kristuksen seurakuntia on vain yksi Suomessa: kaikki uudestisyntyneet (anteeksi tämän termin käyttö) kristityt.

            Tykkää

            • En puhu terveestä kritiikistä vaan haukkumisesta ja irvistelystä sekä hajottavasta toiminnasta. Ruohonjuuri tasolla pitää tulla myös toimeen ihmisten kanssa vaikka näkemykset ovat erilaisia. Toisekseen minne toiseen seurakuntaan täällä periferiassa menee? Minusta me puhumme nyt hieman ohi toisistamme ja eri asioista. Puhun kirkkomme pelastamisesta töitä tekemällä eikä riitelemällä.

              Liked by 1 henkilö

        • Siis puhun tarkoituksella niistä papeista, jotka sanovat vihkivänsä koska se on se konkretiaa mikä mahdollisesti laukaisee muita asioita ja mahdollisesti vaikuttaa sitten myöhemmin koko papiston toimintaan. En itse halua sukeltaa taas keskusteluun sen 44% tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Ratkaisevaa on kirkolliskokouksen päätökset.

          Tykkää

  3. Tapsa! Sinäpä sen jälleen sanoit! Ajatuksia aiheesta paljon, mutta sanomatta paras, blogissasi ydin!
    Kiitos!

    Liked by 1 henkilö

    • Niin ja tämä on oma näkyni ja kokemukseni. Onhan niinkin että joku on saanut selkeän kutsun puolustaa raamatun arvovaltaa, hänen tulisi pyrkiä silloin sellaiseen asemaan ja paikkaan että voi toteuttaa kutsuaan, mutta siinäkin päte Jeesuksen antama malli.Rakastaminen aidosti on meille ihmisille näköjään tosi vaikeaa.

      Liked by 1 henkilö

  4. Kiitos kun olet peilinä👍

    Tykkää

  5. Pointtini on, että tässäkin muurissa on aukkoja jossa tarvitaan yhä joku seisomassa. Kirkkossa on aina ollut sisällä isompia ja pienempiä jännitteitä mutta sen katon alla on ollut lopultakin tilaa Jumalan valtakunnan työlle. Jokainen seurakunta on tärkeä ja jokainen ihminen on tärkeä. Vähemmän tärkeää on asioista kiivailu ja pois pantavaa on ihmisten tuomitseminen.

    Liked by 1 henkilö

  6. Kun yön pohtii asioita niin aina jotain kirkastuu tai sitten ei. Kirkko on jonkinlaisessa kierteessä ja se on joutunut tietynlaiseen arvopommitukseen jossa ihmisen omia arvoja istutetaan Jumalan paikalle. Tämä johtuu pitkälti siitä että seurakunta on epäonnistunut näyttämään ja käyttämään niitä arvoja joita Jumala on sille antanut. Vanha Suomi kyläseuroineen ja kinkereineen ei tule takaisin samanlaisena enää koskaan. Mutta siitä voi oppia.
    Seurakunnan ydin on Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan Jeesuksen kautta. Se mitä Jeesus teki antautuessaan ristiin naulituksi on jotain niin äärimmäisen suurta ettei sitä oikein jaksa tajuta kokonaan.
    Seurakunnasta on vähitellen tullut palvelulaitos ja työ on jäänyt papeille ja muille työntekijöille. Työntekijät ovat äärimmäisen kuormittuneita vanhusväestön lisääntyessä. Tervehdyskäynnit yms vievät aikaa. Vielä ne vanhat ja uskolliset käyvät tilaisuuksissa ja heidän kanssaan touhutessaan voi tuntea sen Jumalan läsnäolon mitä seurakunta on tarkoitettu välittämään. Mutta tämä väki hipuu ja nukkuu pois. Uusi sukupolvi on jäänyt kasvattamatta. Tästä on seurannut se, että monella paikkakunnalla on seurakunnan tilalla erämaa. Kuitenkin Kirkon vahva rippikoulutyö antaa toivoa koska sielä raamattu on esillä. Tähän erämaahan on vain mentävä mukaan ja muutettava sitä kohti alkuperäistä. Muutos tapahtuu sillä, että maallikot asettuvat työntekijöiden rinnalle. Vuodesta 2009 olemme muutaman ystävän kanssa istuneet kirkkoherran kanssa pöydän ääreen suunnitelmaan tulevaa vuotta. Ensin Majataloiltoja ja nyt sitten vähän laajemmin kun avautui yhteistyö yhteiskristillisen Keitaan kanssa. Missään vaiheessa pöydällä ei ole ollut Tapsan arvot tai uskonkäsitykset ainoastaan Jeesuksen sana -Jumalan valtakunta on tullut lähelle, Armo on teille annettu. Raamatun perusyksikkö on aina paikallinen seurakunta. Sille voi hakea perustaa niin Paavalin opetuksista kuin Ilmestyskirjasta. Toki puhutaan kansakunnista, mutta tässä ajassa puhutaan paikallisseurakunnista, jonka käsitän koko paikkakuntana en pelkästään ev.lut seurakuntana.
    Kun teen työtä silloin omat arvoni astuvat esiin mutta en tuputa niitä kenellekkään vaan tuon paikalle ihmisen. Omat arvoni ovat samoja kuin New Winessä ja ne ovat toimineet hyvin tässä Herännäisyyden kyllästämässä Jonas Laguksen viimeisessä palvelupaikassa. Laguksen arvot eivät ole huono kasvupohja seurakunnalle. Sen sijaan, että täällä ihmiset eroaisivat kirkkosta, väki pohtii kirkkoon liittymistä koska he kokevat kotiintulemisen tunnetta tullessaan seurakuntaan. No ei täällä saranat irtoille väentungoksessa mutta jo yksikin Jeesuksen luo palaava riittää juhlaan ja kovimmat juhlat silloin on taivaassa. ja taas meillä on yhä sama ilmiö kuin muualla, nuoriväki eroaa koska vielä ei kontakti pintaa heihin ole tarpeeksi. Vähitellen kuitenkin Majatalotoiminta ja sen vahvuudet ovat läpäiseet koko seurakunnan ja se näkyy seurakunnan luottamustoimessa asti. Passiivisuus on muuttunut aktiivisuudeksi ja todelliseksi vastuunkantamiseksi. Neuvostolla on vanhemmiston asenne!

    Itselleni usko on ollut todellisuutta pikkupojasta lähtien ja katselen tätä maailmaa yhä pikkupojan silmin.

    Tykkää

    • Tapsa. Olet rakentaja ja ollut tällaisessa keskustelu ketjussa täällä, ainakin, kerran ennenkin. Minusta jälleen näyttää siltä että nimimerkki ”vp” voisi päästä kanssasi yhteisymmärrykseen jos saisitte henkilökohtaisen kontaktin jossa kumpikin voisi puhua ”sydämensä kyllyydestä”. Te molemmat ja ainakin sinä, olette omantunnon ihmisiä. Uskon että myös ”vp” tahtoo seurata vilpittömästi Herraamme Jeesusta ja uskoa Pyhään Jumalaan.

      Tässä viimeisimmässä, yön yli muhineessa :) tekstissäsi tulet taas esiin juuri sellaisena vilpittömänä, rehellisenä ja omantuntosi mukaisena ihmisenä, joka sisimmältäsi olet! Suurenmoisena, oikealla tavalla nöyränä ihmisenä, joka tahtoo kaikkien parasta kaikkialla! Kuitenkin tinkimättä Jumalan Sanasta.

      Ja paljonhan meissä kaikissa vaikuttaa koko mennyt elämämme lapsuudesta ja hengellisistä kodeistamme lähtien.

      Lapsuus ja kasvatus ovat vahvat tekijät siinä millaisia olemme, kuinka ajattelemme ja asiat koemme. Ja kuitenkin, kun Jeesus tulee eläväksi ja Jumalan Sana kaikkineen, niin myös Pyhä Henki vuodatetaan meihin olevana ja Hän opastaa Jumalan omia oikeaan Sanassa, antaa viisautta ja voimaa. Lohtua lohduttomille ja kaikkinaista ymmärrystä Jumalan sanaan ja asenteisiimme lähimmäisiämme kohtaan.

      Eilen illalla katsoin erään ohjelman TV1. Ei tullut hyvä olo, päinvastoin ja ajattelin kuinka kiitollinen saankaan olla siitä mitä Jumala kohdallani on…
      Siitäkin, että olen tutustunut sisältä käsin kahdenlaista hengellisyyttä edustavaan, toisistaan osin poikkeavassa seurakunnassa, ja päätynyt takaisin isieni kirkkoon. Tein pienen matkan mutta tiedän olleeni koko ajan Jumalan tahdossa ja johdatuksessa. Rakastan sisaria ja veljiä kaikkialla siellä missä usko on elävää ja Sana Raamattuun pitäytyvää.

      Jumala on järjestyksen Jumala. Pyhä. Hän ei tee ihmisestä epäluonnollista vaan palauttaa alkuperäiseksi, luomisensa kaltaiseksi. Hän on armon ja rakkauden lisäksi myös viisauden ja rauhan lähde.

      Blogisi perusteella luin eilen Paavalin isällistä kirjettä Timoteukselle. Voisin sen sinuunkin sovittaa, rohkaisuksi, valoksi ja Voimaksi. Sinä olet sellainen Jumalan mies jolle neljännen luvun kehotukset sopivat ja joiden mukaan jo elätkin.

      Tuo muurin aukossa kohta liikuttaa aina!
      Olet siunattu! Koko Jumalan kolminaisuus asuu sinussa!
      Kiitos kun jaksat!

      Liked by 1 henkilö

  7. Kirjoituksesi vaikutti minuun monelta osin. Tapani mukaan jouduin lukemaan sen pysähtyen, ja uudelleen. Vaikutus on erilainen kuin lukiessani (lyhyen) tekstin kerralla, ikäänkuin juosten. Visuaalisen ihmisen ongelma?

    Katselin juuri (netflixistä) ajanlaskun alun tapahtumista kertovan A.D. Kingdom&Empire 1. tuotantokauden ja eilenillalla Perjantai-dokkarin Patrick Tiaisesta. Sydän ja sielu innostuvat, kun ihminen puhuu uskon puolesta. Uskonelämän ensirakkaus on jotakin uusitestamentillista, mukana hiukan pioneerihenkeä.

    Oma ajattelu(kyky) on rajallista, mutta se kyky, mikä meillä uudestisyntyneinä on, on Jumalasta. Vaikka monestakaan asiasta ei löytyisi sitä samaa mielipidettä, yhteistä on enemmän kuin erottavaa. Voi olla, että elämämme eri vaiheissa katselemme samaa rakennusta eri kulmasta tai mittakaavasta.

    Kiitos, kun tuot rakentavasti esiin uskon olemusta ja vahvistat yhteistä perustusta.

    Tykkää

  8. Niin, en tässä julista tai todista omasta uskostani tai siitä millainen oli ensimmäinen kohtaamiseni Pyhän Hengen kanssa, Niistä voi kaivella vanhemmista blogeista. Harmi että Patusta kertova dokkari jäi katsomatta. Vp on tuttu ja meillä ei riitaa asioista.
    Elän todellisuudessa jossa luterilainen seurakunta on löytänyt aidon yhteyden paikkakunnan muihin kristittyihin. Käytän ehkä tässä väärin sanaa arvokonservatiivi, mutta kohtaan tuon termin aina sielä missä on tuomitaan ja ollaan hyvin armottomia siksi käytän sitä. Itse pidän enemmän termistä klassinen kristinusko. Konservatismi kun ei salli mitään uutta. Pyhän Hengen uudistava voima ei pääse irti konservatismissa joka jähmettää rakenteet.

    Liked by 1 henkilö

  9. Sinähän näyt tuntevan kaikki ;) ?! Oletan että nimimerkin takana on mies? Vaikka voi olla nainenkin.
    Vielä Timoteuksesta :) Paavali toteaa 3 luvun 14-16 saman hänestä jonka sinäkin tuossa yllä itsestäsi… ja kaikki muukin sopii.
    Minun mielestäni on ihan hyvä että keskustelua käydään ja avoimesti täälläkin, tunnettiin tai ei.

    Liked by 1 henkilö

    • Pidin kirjoituksestasi. Olen ihan tavallinen lut.perheenäiti, kylläkin isäni ja veljeni oli tai on kirkkomme pappi, nainen, jota harmittaa jopa itkettää nun rakasta kirkkoamme nakerretaan. Kirkossamme on niin paljon hyvää. Se ei saisi ottaa liikaa yltiökarismaattisia ilmiöitä, jotka pelottavat lapsia. Olen iloinen, kun tyttäreni haluaa kastaa pian syntyvän tyttärensä. Kirkon hyvä puoli on se, että sinne mahtuu monenlaista uskovaa ja korostusta. Pidän itse rauhallisesta toiminnasta.

      Liked by 2 people

  10. Kuinka iloinen asia on evankeliumi ja usko Jeesukseen ja löytää rauha tässä ajassa on lahja Jeesuksen veren kautta ja henkilö kohtainen elämä Herran kanssa on aivan ihme ja ja kasvaa pelastukseen kun pitää kiinni koko raamatun sanomastaja on voitto ja Jumala palkitsee sen mukaan,kiitos ja siunausta keijo södertälje

    Liked by 2 people

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s