Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jumalan pelko

7 kommenttia

jaanpalaItseäni kiusaa jatkuvasti se, että puhuttaessa väärästä opetuksesta, väärästä Jeesuksesta ja väärästä Hengestä, ei juurikaan vaivauduta kertomaan ja tarkentamaan sitä, mikä on pielessä niin, että tavallinen talliainenkin sen ymmärtäisi. Hyvin laveasti kyllä kuvataan ihmisiä ja heidän tapaansa puhua ja toimia ja sen perusteella päätellään mikä on väärää. Näin ei voi kuitenkaan olla. Kulttuuri ja opetusmenetelmät eivät yksin voi viedä harhaan.

Olisko parempi lähteä liikkeelle vähän toisesta näkökulmasta. Siitä mikä pahoittaa Jumalan ja Pyhän Hengen mielen. Siitä mikä hämärtää Jeesuksen ristin työn ja tekee sen turhaksi.

Yksi asia, mikä pitää minua kiinni Kristillisessä uskossa, on Jumalan pelko. Se, että  en omalla toiminnallani ja teoillani aja itseni nurkaan niin, etten enää kykene tai halua palata Jumalan kasvojen eteen ja armoistuimen ääreen. En halua rikkoa suhdettani Jumalaan.

Paavali opettaa Hengen hedelmistä, jotka vähitellen kasvavat Pyhän Hengen vaikutuksesta ihmisessä. Ne ovat asioita, jotka eivät ole ihmisluonnolle itsestään selviä tai helposti tavoitettavia asioita.

Pitäiskö meidän puhua  ja kirjoittaa enemmän näistä elämämme hedelmistä enemmän, kuin siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä. Uskon, että löytäisimme näin läheltämme enemmän uskon ja elämän sankareita ja Jumalan mieleisiä ihmisiä, kuin sillä, että asetamme mittarin sellaisiin asioihin, joissa vain Jumala on oikeassa ja luultavasti me ihmiset väärässä. Ajattelen, että terve Jumalan pelko estää meitä asettumasta tuomarin osaan ja vapauttaa meidät elämään oikeaa kristityn elämää kasvattaen Hengen hedelmiä.

Jeesus puhuu aivan yksiselitteisesti suoraan yksityisen ihmisen elämään rakkautta ja hyvyyttä. Sitä että rakastaisimme, emmekä erottelisi.  Jeesus haluaa, että heittäytyisimme Jumalan rakkauden varaan luottaen siihen, että hän huolehtii kaikesta. Se rakkaus josta Jeesus  puhuu, ei ole mitään höttöä vaan se asettaa toisen elämän oman elämän edelle. Jeesuskin kulkee meidän edellä eikä paimenna  meitä piiskan kanssa takanamme.

Jos uskaltaisimme luottaa 100% Jumalaan, mitä siitä seuraisi? Jos luottaisimme, että Jumala toimii ihmisuhteissa. Jos luottaisimme, että Jumala toimii seurakunnissa. Jos luottaisimme siihen, että kun joku tunnustaa uskovansa Jeesukseen, niin hän myös on pelastettu, koska Jumala antaa uskon lahjana. Varalta vielä toistan, koska Jumala antaa Uskon lahjana.

Kuinka paljon käytämme  jos- ja mutta-sanoja määrittäessämme  toisten uskoa. Eikö se ole Jumalan epäilemistä? Voisiko se väärä Jeesus ja väärä henki tässä ajassa ollakin arvostelun ja epäilyn henki. Henki, joka estää yhteyden syntymisen seurakuntaan ja Jumalaan. Sielunvihollinen iloitsee nimittäin jokaisesta lyödystä kiilasta ihmisen ja Jumalan väliin. Jokaisesta kiilasta, joka erottaa ihmisen yhteydestä toisiin Jeesuksen seuraajiin. Yksin jääminen kun ei ole mikään siunaus.

Luukaksen 10. luvussa Jeesus lähettää 72 opetuslasta kyliin ja kaupunkeihin ja hän kieltää puhumasta kenellekkään matkanvarrella.  Jeesus tiesi, että jokainen pysähdys merkitsi kontaktia ja mahdollista ateria yhteyden syntymistä ja se jos mikä hidastaisi matkantekoa. Oli tärkeää päästä perille omaan kylään jonne oli matkalla ja tehdä sielä kaikkensa, jotta sanoma Jumalan valtakunnasta löytäsi maalinsa. Jeesuksen ajan maailmassa yhteys, vieraanvaraisuus ja riippuvaisuus toisista yhteisön jäsenistä oli kirjoitettu ihmisten sydämiin tapoina ja tekoina.

Jeesus halusi palauttaa ihmisten tietoisuuteen, että heillä on rakastava Isä ja että he kelpaavat Jumalalle sellaisina kuin ovat ja ymmärtäisivät, että Armo oli tullut kylään, eikä tuo tehtävä ole muuttunut miksikään näiden kahden vuosituhannen aikana.

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Jumalan pelko

  1. Tapio.
    Blogisi kumpuaa omista kokemuksistasi ja ympäristöstäsi. Et ehkä ollenkaan tarvitsisi tai kaipaisi kommenttia tähän.
    – Mutta kun eräs kaikkein liikuttavimpia Raamatun lauseita minulle oli uskoontuloni ensimmäisinä vuosina Ef.4: 30:” Älkää saattako murheelliseksi Jumalan Pyhää Henkeä, joka on teille annettu sinetiksi lunastuksen päivään saakka”! Sinetiksi lunastuksen päivään saakka.! Mielestäni tämä vie ihmisen Pyhän juurelle.

    Olen muutenkin viimeaikoina miettinyt kovasti Jumalan Pyhyyttä. Minusta näyttää siltä että Jumalan Pyhyys on paljolti unohdettu. Mielestäni se on viemässä meitä juuri siihen suuntaan että emme kunnioita lähimmäistämmekään. Uskallamme olla arvostelun hengen vallassa kun emme ”pelkää” Jumalaa, joka on Pyhä.

    Minulla on tallella rippikatekismukseni joka on vuodelta 1948. Luen sitä silloin tällöin kun tunnen liikaa maallistuvani ja tulevani ”lihalliseksi” eli huonotapaiseksi ihmiseksi josta käytetään nimitystä ”luonnollinen ihminen”. Hän on sellainen joka elää omien mieltymystensä mukaan ilman Jumalaa, tai ainakin kaukana Hänestä.

    Jumala on Armo ja Rakkaus, ja ennen kaikkea Pyhä. Niin Pyhä ettei ihminen voi sitä koskaan tässä ajassa käsittää.

    Siksi minun pitää välillä muistuttaa itseäni Pyhyydestä, lukea vanhaa Katekismusta. Jokainen käskyn selitys tässä Martti Lutherin Vähä Katekismuksessa alkaa sanoin:” Meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa niin…” Siis peljätä ja rakastaa.

    Ensimmäisessä käskyssä selitys kuuluu:” Meidän tulee yli kaiken peljätä ja rakastaa Jumalaa ja turvautua yksin häneen”.
    Ja käskyhän on:” Minä olen Herra, sinun Jumalasi. Älä pidä muita Jumalia.”

    Tämä ei mielestäni sodi aihettasi vastaan vaan oikeastaan päin vastoin. Kun Ymmärrän ja uskon Jumalan Pyhyyden se herättää kunnioitusta ja oikeanlaista pelkoa. Arkuutta olla yläpuolella muiden. Ja se, joka katsoo voivansa arvostella ”vikoilla” lähimmäistään tavalla tai toisella, asettuu muiden yläpuolelle.

    Raamatussa on niin hyvää opetusta juuri noista Hengen hedelmistäkin yms. että soisi ihmisten lukevan uskollisesti Raamattua, ainakin meidän jotka uskomme. Että muistaisimme ja oppisimme. Ei helppoa, mutta mahdollista.

    Pysyä näin Herran lähellä ja rukouksissa.
    ”Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina, sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä – ja tutkikaa, mikä on otollista Herralle…”

    Kuten huomaat inspiroiduin tekstistäsi, Kiitos!

    Liked by 1 henkilö

    • voimme tehdä niin paljon asioita väärin kun alamme vaatimaan toisilta samoja asioita mitä oma uskonelämämme on laittanut meidät kokemaan ja käymään läpi.
      Jos vain keskittyisimme tekemään hyvää niin esimerkkimme vaikuttaisi asioihin paljon voimakkaammin. Rakkaus ei vaadi vaan se on polttoaine hyvyydelle.

      Liked by 1 henkilö

      • Niin.
        Eikö tunnukin ihmeelliseltä – ihmisenä käsittämättömältä että on Joku, joka antaa jokaiselle ihmiselle sen ainutlaatuisen elämän jota kukaan toinen ei voi elää. Hän, Jumala, johdattaa ja opettaa kaikkia yksilöllisesti siitä huolimatta että luetaan samaa Elämän kirjaa Raamattua.

        Jotkut kokemukset voivat olla samankaltaisiakin kuten ”uudestisyntyminen”! Elävään uskoon tuleminen josta mielellään kertoo ja ”todistaa” kun on niin valtavan ihmeen saanut osakseen! Se ei kuitenkaan tarkoita että kenenkään tulisi olla jonkun toisen kaltainen, tai kokea samalla tavalla.. Jumala kutsuu ja kasvattaa, ottaa elämäntilanteet huomioon ja vie tiellä eteenpäin niin kuin parhaaksi näkee, ihmisellä ei ole siihen sanomista.

        Yhdelle sopii yksi, toiselle toinen. Jumalalla on jokaiselle oma kutsumuksensa ja tapansa kutsua. Se on vapautta johon Kristus meidät vapauttaa. Elämään yksilöinä ja silti yhtä arvokkaina seurakunnassakin, siunatussa yhteydessä toinen toisiimme!

        Liked by 1 henkilö

  2. Exit -Minä kaikkeni yritin ja vimmassa siivosin-; Laulusta Armo tuli kylään.

    Tätä sisäistä siivoamistahan vimmatusti koitamme tehdä ja siltikin kaikki jää kesken. Voisiko vain istahtaa teekupponen kädessä kiittäen vastapäätä istuvaa siitä että kaikki on jo siivottu……valmista, ja levätä rauhassa siinä?

    Liked by 3 people

  3. Kiitos, tämä oli väkevä teksti. Älä riko suhdettasi Jumalaan on hyvää, tervettä ja kunnioittavaa Jumalan pelkoa: tilivälien lyhyenä pitämistä. Herra itse Roomalaiskirjeen 8 luvussa julistaa meille, että mikään ei voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta. Oma osuutemme on juuri tuo, mistä vahvavasti kirjoitit.

    Liked by 2 people

  4. On ilo taas saada osallistua tähän asiaan ja olla aktiivinen kristitty uskon asian monelta kantilta ja niin rikas on meidän elämä Jumalan pelon kanssa ja jakaa rauhaa ja toivoa ympärillemme.Tulee niin usein mieleen tuo kaunis laulu joka kertoo että monta vaaraa on matkalla maan ja viholllinen houkutuksin vie turmiioon!” Ystävät seistään rinta rintaa vastaan ja ollaan muurin vartijoita yöt ja päivät ja kiitos Jeesus, pian aamu koittaa!kiitos ja siunasta keijosödertälje

    Liked by 3 people

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s