Vaikken tiedä mitä sanoa,
toivon sinulle
ja läheisillesi
suurta Jumalan lohtua
ja voimaa surussa.
Rukoilen polkua, jolla suru ja kaipuu ei kokonaan näännytä.
Rukoilen että saat kokea miten iankaikkiset käsivarret kannattelevat.
Ja että musertavan surun ja kaipuun ajat täyttyvät lohdun pisaroista.
Rukoilen että hyvät, rakkaat ja kauniit muistot muodostavat kudelman jolla voit levätä.
Surun tieltä ei voi paeta,
vaikka niin toivoisin.
Ikiaikojen Jumala vahvistaa.
Hänen läsnäolossaan on
tulevaisuus ja toivo.
Jälleennäkemisen lohtu,
helpotus ja ilon lupaus
Blogitaivas
Usko, toivo, bloggaus.
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Blogitaivas
%d bloggaajaa tykkää tästä:
02/11/2016 14:08
Me ollemme kaikki katoavaisia ja jokainen päivä on kallis lahja ja madollisuua valita hyvä tulevaisuus Jeesusksn kanssa .Medänkin perheen keskellä on vaimoni veli siirtynyt ajan rajan tuolle puolelle ja olemme menossa saattamaan häntä viimeiselle matkalle .Olkoon Jumalan armo kaikkien muidenkin kanssa lohduttamasa kuoleman tullessa ja olemaan meidän kanssa surun ja kaipuun keskellä ,kiitos ja siunausta,keijo södertälje
TykkääTykkää
03/11/2016 04:44
Siunausta Södertäljeen myös.
Jumalan armon lohdutusta tosiaan kaikkialle, missä sitä tarvitaan. Jeesus elää ja haluaa vahvistaa kaikkia jotka häntä avukseen pyytävät. Tai siis, haluaa vahvistaa kaikkia, mutta ei tunkeudu ihmisen elämään, jos tämän ovi pysyy lukossa.
TykkääTykkää
02/11/2016 18:44
”Rukoilen että hyvät, rakkaat ja kauniit muistot muodostavat kudelman jolla voit levätä.”
Hienosti sanottu!
TykkääTykkää
03/11/2016 04:36
Kyllä, valoisa lause:)
Tekstistä muutoin en saa jälkeenpäin vastaavaa otetta kuin kirjoitushetkellä. Kaipaisi muokkausta, mutten jotenkin tohdi vekslata rivejä ja sanoja.
TykkääTykkää
04/11/2016 16:13
Älä huoli Marianne, et ole yksin tuon sanomasi kanssa kirjoitushetkestä. Minulle käy usein samoin.
Yhtä usein kadun kirjoittamaani ja huomaan kaikki virheeni jälkeenpäin. Olen ajatellut usein poistaakin tekstin, mutta jos joku on jo ehtinyt ”tykätä” en oikein raaski sitäkään. Osoittaahan, minun mielestäni, ”tykkääminen” välittämistä, ja ystävällisyyttä ja olisi tylyä ikään kuin ylenkatsoa ilmaisua.
Kaunis teksti, mietin oliko henkilökohtainen vai aivan yleisesti otettava?
TykkääTykkää
05/11/2016 07:19
Kiitos, Tuulikki. Ei ollut siinä mielessä henkilökohtainen, että joku lähiomaiseni olisi hiljattain nukkunut pois.
TykkääTykkää