Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Kulkijat lähteellä

Lähteellä kohtasi kolme kulkijaa. He olivat saapuneet kukin eri polkua. Lähteen äärellä oli myös nuotiopaikka ja laavu. Oivallinen paikka levähtää.
Laavun reunalla istuikin jo hetken huilinut eränkävijä. Hänen kasvoillaan näytti viipyvän uteliaisuus. Ei silmiinpistävästi, mutta vakaasti odottava uteliaisuus.

Kolme kulkijaa lähteellä ottivat kukin juomapullonsa esiin.
Ensimmäinen työnsi rivakasti pullon pinnan alle ja nosti sen samantien huulilleen. Nääntynyt kulkija kuitenkin sylki veden samantien sammaleeseen ja kääntyi irvistäen poispäin.
Toinen kohautti olkiaan ja otti repun kyljessä roikkuneen kuksansa ja ammensi janoisena lähteestä. Ihan tyytyväiseltä ei näyttänyt hänkään. Hiekka rahisi hampaissa kuin hiekkamyrskyn jäljiltä.
Kolmas katseli hieman epäillen lähteen pintaa. Se oli niin kauniin ja raikkaan näköinen, kirkas lähde. Miksi nuo muut kulkijat saivat huonoa vettä? Hän kääntyi reppuaan kohti, muttei löytänyt vesipulloa. Narru jossa kuksa oli roikkunut näytti orvolta katkenneine säikeineen. Eipä auttanut muu kuin käydä lähteen äärelle polvilleen ja ryystää suoraan siitä. Ja voi ihanuutta! Kirkas vesi maistui vielä paremmalta kuin näytti. Helpottava virvoitus tuntui koko ruumiissa.
Kolmas kulkija kääntyi kahden edellisen puoleen ilo silmissään. Mutta näistä näkyi enää kiirehtivät selät.
Laavun äärellä istunut mies kaivoi oman kuksansa esiin, oikaisi selkänsä ja asteli lähteelle. ”En ollut kovin janoinen saapuessani ja ajattelin odottaa tovin”, hän virkkoi. ”Ensimmäisen kulkijan jäljiltä en olisi viitsinyt lähteelle käydä. Kovin oli happaman näköinen ilme. Toisen kulkijan kohdalla mietin liekö kuksan pohjassa ollut hiekkaa, jota tämä ei hätäpäissään huomannut. Ja sinun kirkas ilmeesi varmisti, että onpa juomisen arvoista sittenkin tämän lähteen vesi. Puhdistettu astia vain pinnan alle…”
Kolmas kulkija huikkasi vielä hymyn olkansa yli kiirehtiessään kahden muun kulkijan perään: ”Huhuu, tulkaapa takaisin, hyvää on vesi, astioissa vain taisi kitkeryyttä ja hiekkaa… Huhuu”

Ja tulivathan nuo, hämmästellen. Ensimmäinen nosti lähteestä vettä ja ravisti rivakasti pulloaan, ylösalaisin ja sivuttain. Johan alkoi astia puhdistua. Toinen pyyhki kuksansa sisäpuolen huolella. Ja kiittelivät molemmat. ”Miten sitä niin hätäinen tuli oltua, ettei ottanut selvää. Pitkä taipaleen väsymys oli turruttanut harkinnan. Vesihän on mitä parhainta, niin hyvää että elämä taas voittaa.”
Ja niin istuivat eränkävijä ja kolme kulkijaa nuotion loisteessa, kunnes liekit taipuivat hiilloksen sisään. Elämää oli jaettu, kukin polkunsa vaiheita, kuka hitaammin hymähdellen, kuka vuolaammin kertoillen. Hyvin erilaisia olivat nuo kaikki neljä. Mutta tiesivät kaikki mistä aamulla kannattaa janonsa sammuttaa.

Mainokset


11 kommenttia

Mefiboseeet!

”Mombasaa!” Kysyin nuorisolta mitä tämä huudahdus tarkoittaa. No, eivät taaskaan selittäneet, hyvähän on säännöllisesti muistuttaa äiteelle paikkansa: ”Et sä nyt ymmärrä”. No en, eikä aina googlekaan valaise asioita kuten olisi toivonut.

Entäpä jos hihkaisisin: Mefiboseeet! Nostaisiko se tarinaa mieleen nykynuorisolla? Tai muissa ikäluokissa? Mefiboset eli kuningas Davidin aikaan. Jollei David olisi ollut sydämeltään sellainen mies kuin oli, ei kertomusta Mefibosetista todennäköisesti olisi tallennettu perimätietoon ja sieltä raamattuun.

Mefiboset oli Davidin ystävän Joonatanin poika, joka taas oli kuningas Saulin poika. Kun Saul alkoi menettää järkeään ja vainota Davidia, piti myöskin Joonatanin salata ystävyytensä.

Mutta David ei milloinkaan luopunut uskollisuudestaan sekä ystäväänsä että merkillisellä tavalla myös pahaksi kääntynyttä kuningasta kohtaan. Kaikkien vainon vuosien aikana Davidilla olisi myös ollut mahdollisuuksia tappaa Saul, joka hänen henkeään jahtasi. Mutta David sanoi, ettei voi kajota Herran voitelemaan kuninkaaseen.

Mikä ihmeellinen luonteenlaatu, sinnikkyys ja lojaalisuus. Ja käsitys pyhyydestä. Davidille Jumala oli pyhä ja jos Jumala oli voidellut jonkun kuninkaaksi, ei ollut Davidin tehtävä syöstä tätä vallasta. Siksi Saulin loppu ei tullut Davidin käden kautta.

Myöskään Mefiboset ei sen ajan ihmisten käytäntöjen mukaan ollut minkään arvoinen, kun uusi kuningas tuli valtaan. Mutta Davidin mielenlaatu ja sydämen asenne oli toisenlainen. Hän kutsui ontuvan Mefibosetin hoviinsa ja tämä sai turvan ja hyvän kohtelun lopuksi elämää.

Mefibosetin tarina on minulle yksi rakkaimpia. Se kertoo niin monesta hyvästä asiasta. Myös siitä, miten Herra Jumalan tiet ovat toisenlaiset kuin ihmisten.


1 kommentti

27 miljoonaa

Miten tästä osaa puhua? Miten tästä voi vaietakaan?  Pia Rendic osaa, sillä hän on ollut lähellä ihmiskaupan uhreja työnsä kautta, ollut näiden vangittujen ja vaiennettujen auttamiseen omistautunut pioneerityöntekijä jo vuosia. Istun kuuntelemassa hänen puhettaan, katson videoita, joissa yksi seksityöläisyydestä pelastettu puhuu. Kertomukset eivät nosta mieltä, vaan ahdistavat ja itkettävät. Samalla on kiitollinen mieli, että on ihmisiä, jotka ovat lähteneet liikkeelle. Puhumaan niiden puolesta, jotka eivät itse pysty itseään puolustamaan.

Maailmassa on tällä hetkellä arvioitu olevan ihmiskaupan uhreja yli 27 milj. Heistä suurin osa on seksiperäiseen ihmiskauppaan pakotettuja. Euroopasta on viime vuosina tullut kansainvälisen ihmiskaupan suurin kohdealue. Yli 60 prosenttia Euroopassa työskentelevistä seksiorjista tulee EU:n omista jäsenvaltioista, lähinnä Bulgariasta ja Romaniasta.

Pornografian myyntiin sisältyy myös virtuaalista ihmiskauppaa. Käytännössä tällä on erilaisia ilmenemismuotoja. Amerikkalainen pornoteollisuuden guru on sanonut, että pornofilmeissä on nähtävissä suuntaus, jossa mikään ei enää riitä. Tämä tarkoittaa myös lisää uhreja filmien valmistuksessa. Kuvauksiin pakotetut naiset eivät välttämättä selviä.

Yksi rahanlähde on internetin kautta myytävä live akti. Usein länsimaiset ostavat Aasiassa tehtyjä kuvauksia, joissa käytetään paikallisia ihmisiä, myös lapsia. Jokin aika sitten tehtiin testi, jossa animoitiin 7-vuotiaan tytön hyväksikäyttö. Pia Rendic sanoi puheessaan, että kuvaus oli tehty hyvin aidoksi. Sitä myytiin netissä ja palvelin meni minuutissa tukkoon.

Pari vuotta sitten näin ihmiskauppaa maailmanlaajuisesti kuvaavan dokumentin Nefarious – A Merchant of Souls. Ulkomuistista muistan siinä välähdyksen, jossa kerrottiin ihmiskauppaa harjoittavien tahojen sanoneen, että esimerkiksi Ruotsissa on vaikeampi myydä naisia, koska seksin osto on kriminalisoitu. Kriminalisointiin on havahduttu myös muualla. Suomessa on nyt mahdollisuus vaikuttaa kansalaisaloitteen kautta.

Pia Rendic sanoo uskovansa, että kirkko on kutsuttu auttamaan. ”Kukaan ei usko Jumalaan, joka kulkee kärsivän ohitse.” Hänen mukaansa kysymyksenasettelu: missä on Jumala, on väärä. Itsekin tätä kysyneenä hän sanoo, että meidän tulisi kysyä, missä ovat Jumalan ihmiset. Niin kauan kuin yhdenkin ihmisen silmiin syttyy takaisin toivoa ja luottamusta, kannattaa työtä tehdä. Ja taas yhden ja yhden. Kaikki eivät voi mennä pahimpiin kohdemaihin auttamaan, mutta jokainen voi tehdä jotain.

 

 


Jätä kommentti

Kohti omia seutuja II

Nousin täyteen pitkän matkan bussiin kera koirien ja tavaroiden. Saattamaan tullut poika nosti kipeäselkäisen koiramme kyytiin, sillä ylös kapuamiset sattuivat. Allergiaohjeiden mukaisesti lähdimme hivuttautumaan mahdollisimman taakse. Paikka löytyi peräseinältä aivan wc.vierestä. Sinne tähdätessä toiseksi viimeisen penkkirivin selkeästi päihtynyt mies alkoi jutellen vastaanottaa meitä.

Mielessä nousi nopeasti rukous: ”Herra, ei juuri nyt tätä tähän hetkeen… Vaan anna minulle nöyryyttä ja armoa!” Joka kerta vastaavanlaisissa kohtaamisissa tiedän, että tässä olisi taas mahdollisuus avata jotenkin kanavia  Jumalan puoleen. Olen kuitenkin huomannut, että usein hetkissä ei tule mahdollisuutta puheelle Jeesuksesta, mutta rukoukselle on aina tilaa. Ja niin rukoilen, että tuo mies ja hänen seuralaisensa tulisivat Jumalan kohtaamisen paikalle.

Seuralaisia on kaksi, vieressä istuva tyttöystävä ja edessä istuva jokseenkin vain venäjää puhuva kaveri. Päihtynyt mies (kutsuttakoon vaikka Vanjaksi) alkaa selkeällä suomella mutta venäläisellä pehmeällä aksentilla selittää: ”Tykkään koirista niin kovin, meilläkin on… Olen ollut kaksi vuotta pois Suomesta, olin Ukrainassa sotimassa. Tyttöystävä odotti ja tässä me nyt olemme” Puhetta jatkuisi, mutta koska olen huono puhumaan pitkiä rupeamia päihtyneiden kanssa, pyytelen anteeksi etten nyt jaksa keskustella.

Vanja alkaa puhua edessään istuvan venäläisen ystävänsä kanssa. Mitä ilmeisemmin ovat olleet rintamatovereita, kuvia panssarivaunuista näytetään kännykältä. Kun polttavimmat jutut ovat päättyneet ja miehet ovat hetken hiljaa, Vanja kääntyy takkiaan kohti, ottaa povitaskusta Camel-askin ja kömpii vessaan. Voi ei, puuskahdan mielessäni, ei kai tuo nyt tuolla tupakoi. Vaan kyllähän hän, koko nikotiininhimon kyllyydestä. Savua ja hajua tihkuu käytävälle ja jotkut kääntyvät katsomaan. Päätän pitää suuni kiinni, mutta harmittaa.

Seuraavaksi vessaan tulee ikäiseni nainen, joka pyörittelee silmiään ja tuulettelee wc.n ovea kunnes saa mentyä sisään. Hän astuu taas sujuvasti koirani yli mennessään takaisin paikalleen ja hetken saadaan jatkaa hiljaisuudessa eteenpäin. En malta torkahtaa vaikka väsy on kova. Sitten Vanja nousee ja pujahtaa jälleen sauhuilleen. Mietin, tunkeeko hän nyt useampaa savuketta kerralla suuhunsa, kun vessanoven saranapuolelta tihkuu matkustajien niskaan sankempi savu kuin viimeksi. Bussin keskiosasta nousee joku kuljettajan luo ja kuljettaja kuuluttaa miten tupakointi on ehdottomasti kielletty. Vanja se vain istuu vessassa. Jokusen kilometrin päästä, Vanjan asetuttua paikoilleen, kuski pysäyttää ja tulee kertomaan, että Lahden linja-autoasemalla katkeaa Vanjan matka. Minun käy vähän sääliksi, mutta samalla ajattelen, että hyvä näin, koska eihän ole oikein toisten joutua altistumaan myrkyille, joita eivät halua keuhkoihinsa vetää.

Vanjan tyttöystävä kihisee kiukkua koko tilannetta kohtaan. Sättii Vanjaa ja siinä samalla saavat useammat matkustajat kuulla, miten hanakalassa suossa ovat tapahtuneen takia ja muutoin. Vanja on kyllä peruksiltaan sympaattisen oloinen, mutta toimii vain juuri kuin tuntuu huvittavan. En tietenkään voi olla miettimättä, millaisia jälkiä sodassa oleminen ihmisen sisimpään jättää. Lahdessa Vanja jää pois huolimatta tyttöystävän yrityksistä puhua kuljettajaa ympäri. Neitonen tulee takaisin paikoilleen ja bussin takaosasto tuntuu torkkuvan loppumatkan.

Espoon bussien laitureille kulkeudumme vielä parin laiturin päähän toisistamme. Istun hiljaa koirien kanssa ja yhtäkkiä ohitse kävelee Vanja tyttöystävänsä kanssa. Nopeasti tuo on Lahdesta jollain toisella kulkupelillä saanut seurueensa kiinni. Tyttö puhuu miten hirveä nälkä hänellä on ja että tarvitsee ruokaa. Hampurilaiselle menevät. Vanja pitää kiinni tytön kädestä, jossa on kipsi. Ihan sovussa näyttävät olevan, taas jälleen.

Minulle jää vahvasti tarve rukoilla heidän puolestaan. Loppujenlopuksi, kaikki ihmiset ovat ’meikäläisiä’, kaikille kuuluisi olla yhtäläinen oikeus ja mahdollisuus saada päästä osalliseksi Taivaan Isän vahvistavasta rakkaudesta ja armosta. Miten usein ja paljon joudummekaan näkemään sitä, että Jumalaa ei nähdä luotettavana. Ehkei ole ketään, joka välittämisen saattelemana kertoisi. Tai elämä on jotenkin saatellut ihmisen siihen pisteeseen, ettei oikein kykene vastaanottamaan keneltäkään mitään. Mutta kenenkään ihmisen tilanne ei ole sinetöity, ennen kuin kuin se on Jumalan kasvojen edessä sinetöity. Jumala sinnikkyydessään ja hyvyydessään haluaa kohdata kaikki ihmiset. Rukousten kautta on mahdollisuus kanavoida Jumalan apua niihin tilanteisiin, joihin ei itse pääse eikä kykene. Ja ehkä rukouksilla voi mahdollistaa sen, että joku toinen kykenee. Pyhä Henki on valmistanut tilaa kohtaamiselle, avannut sydämiä, nostanut kaipuuta Jumalan puoleen ja antanut toivoa paremmasta tulevaisuudesta.

 


Jätä kommentti

Kohti omia seutuja I

Meillä matka joka kerta eri lailla antoisasta New Wine.sta jatkui kohti äitini mökkiä. Autossa kaksi nuorukaista, kaksi koiraa, hiirulaisen kokoinen ja sellainen normaalihko – jälkimmäinen tosin eläinlääkärin luvalla matkassa, sillä yllättävät selkäkivut pistivät aina niin reipasta koiraa parkaisemaan ylöspäin pyrkiessä. Mutta pärjäsimme ja koira tuntui monista hetkistä myös nauttivan. Meidän rakas paimensielu.

Matkalla kuuntelimme Jukka Jämsénin perjantai-illan opetusta. Viime vuosina olen osannut rajata pois harmitukset siitä, mitä opetusta ei ehtinyt kuuntelemaan, keitä ei ehtinyt tavata, mihin ei oikeastaan tohtinut mennä mukaan, vaikka jotenkin olisi kaivannut. Nyt autossa kotimatkalla olin vain onnellinen siitä, että olin saanut tavata ja nähdä ihmisiä, mökkiin yökylään ystävän (kiitos Onnibussin näppärän pysähdyksen Himoksen kohdalla) , jonka kanssa saatiin naureskella ja pyyhkiä kyyneltä silmäkulmasta – ja rukoilla. Olin kiitollinen siitä että New Winen ydintiimi vuodesta toiseen jaksaa kasvavan tapahtuman luotsaamista. Onnellinen sielun syvyyksiä ja taivaan valtakunnan läsnäoloa yhdistävästä ylistyksestä Verkosto Kollektiivi-bändin johdolla. Ja kyllä, kuten Tapio mainitsi, oli hieno ehtiä rukoilla ja keskustella yhdessä. Sydämestäni iloitsin myös, että ylistystanssijat löysivät uomansa suuren ihmismäärän ja rajallisten tilojen laitamilla.

Koska olin itse ollut paikalla Jämsénin opetusta kuuntelemassa osasin odottaa raamatunkohtien nivomista tämän päivän arkeen ja oli ilo nähdä, että meidän pojat niitä myös kuuntelivat. Kun autolla ajellessa tultiin puheessa kohtaan, jossa kuulijoille annettiin mahdollisuus siunata toisiaan Isä Meidän rukouksen pohjalta, oli hauskaa kun vieressä istuva poika kääntyi kohti ja kysyi: ”Äiti, siunasitko sinä.. ja kenen kanssa rukoilit” Ei aina ole itsestään selvää, että jälkikasvu on kiinnostunut hengellisen elämän ilmenemismuodoista. Heillä on omat reittinsä, oikein hyvä niin, mutta myös sukupolvien yhteiset ja perheen sisäiset Jumalan kohtaamiset ovat tärkeitä. Ja keskusteluista on mahdollisuus kaikilla ammentaa jotain uutta.

Oma paluumatka mökiltä jatkui rinkan, parin nyssäkän ja kahden koirulaisen kanssa kohti välietappia Espoossa. Etelä-Savo – Helsinki  pätkä olikin oma episodinsa.. Täytynee kirjoittaa siitä erikseen.


9 kommenttia

Siivillään suojaa

Sinulle, taivaan Isän kyyhkyläinen
Joka tiedät miltä tuntuu
hukkua ihmismassaan kipusi kanssa
ilman että kukaan näkee
miten syvältä sinua on satutettu

Sinulle haluan sanoa
vaikka olet kyllä kuullut nämä sanat
sadoissa ja taas sadoissa
tilaisuuksissa joissa olet käynyt
Haluan sanoa sinulle:
Jeesus rakastaa sinua

Hän rakastaa sinua peräänantamattomalla ja ikuisella
rakkaudellaan joka kykenee
tulemaan kohti niin varovaisesti
että opit olemaan kyyristymättä
käpertymättä ja kovettamatta
sydäntäsi
Hän rakastaa sinua niin varoen
että jonain päivänä uskallat nojata häneen
Ja rakastaa takaisin

Ja sinulle taivaan Isän kotka
joka haluat olla uljas vahva
ilmestys jossa mikään kipu ei näy
sinulle haluan sanoa
että Isän rakkaudessa
saat olla turvassa
ja jos ylläpidät voimaasi omalla kovuudellasi,
Sinä saat pehmetä

Isän rakkauden kanavat
virtaavat sinuun ja opit
lentämään hänen voimassaan
ja ymmärtämään miten moninainen
on Jumalan valtakunta
ja miten Jumalan voima
luo sinuun uutta voimaa
lentää kotkan siivin
etkä enää koskaan halveksi heikkoutta

Sillä särkyneisyyden ja epätoivon
hetkissä Jumala haluaa näyttää
minkälainen on hänen
myötätuntonsa,
minkälainen on Jeesuksen katse
täynnä rakkautta, vailla tuomiota,
vain tulevaisuuden toivon
loputonta iloa

Eivätkä kyyhkyläinen ja kotka ole ääripäitä tai poissulkevia
Jumalan rakkauden siipien suojassa
puhdistettu moninaisuus
on elämä itse

Puhdistettu tarkoittaa:
olen suostunut tuomaan likani valoon
ei sitä että olisin valmiiksi täydellinen
Vain Jeesus on täydellinen
Hän on

 

 


1 kommentti

Ääni ja pisaroita

Voiko tyhjyyteen hukkua?
Kyllä varmaan, jos ei ole mitään
mistä pitää kiinni

Siksi hiljaisuudessa
kuuntelen ja odotan
kaikupohjasta kumpuavaa vastausta

Sillä lopulta täytyy olla valhetta
että tyhjyyttä olisi äärettömiin.

Niin riippuvainen olen
Sinun rakkaudestasi, läsnäolostasi,
että jokainen hetki
uudella pettävän tuntuisella maaperällä
ilman sinun lämpöäsi
tuntuu hukuttavan

Ja niin opettelen puhumaan
sielulleni rauhaa,
koska siten ovat viisaat
tehneet jo muinoin
Ja koska sinä siihen kutsut

Sinun ihmeellinen olemuksesi
voi kutsua äänettömän
autiomaan keskellä
Se voi nostaa pienen hiljaisen
äänen joka sanoo:

Katso, vielä löytyy keitaita,
löytyy kaupunkeja ja virtoja
Löytyy ihmisiä jotka odottavat sinua
minun lämpöni sydämessään.

Heitä on täällä autiomaassa
matkasi varrella kertomassa
ihmeellisestä kaupungista
ja että minä rakastan
sinua ja näitä kaikkia muita

Kun jatkat, älä juokse vaan katso ympärillesi
että voit pysähtyä
niin kuin sinunkin luoksesi on pysähdytty
jakamaan toivon pisaroita

Sillä minä olen rakkaus
olen ääni autiomaassa
olen kallio joka ei horju
olen tie tiettömälle
Koskaan en hylkää enkä jätä
Luota vain ja odota