Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Ihmeellinen elämä

8 kommenttia

Ilkan upeasti otsikoima blogi Jobin kirjasta näytti virittävän sekä Niilon että minut aiheen pidempäänkin pohdintaan tahoillamme. Siksi ajattelin voida jatkaa vielä vähän aiheesta.

Jobin elämä lienee yksi kovimpia joihin ihmisenä voi joutua. En tunne ketään vertaistaan, en hyvässä enkä pahassa. Kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus ovat edelleenkin maailman arkipäivää, sen tiedämme kaikki. Jobin kirjaa lukiessa emme kuitenkaan jää vaille vastauksia, päin vastoin ja se siinä onkin niin lohdullista ja voimaannuttavaa.

Kun itsellä alkaa kuutosen numerolla alkavan vuosikymmenen loppu häämöttää koen olevani aikatavalla sinut itseni ja elämäni kanssa. En ole ollut miksi kysymysten esittäjiä. Ehkä siksi että kovin varhain jouduin siihen tilaan josta tuli minun elämäni. Job uskaltaa kysyä miksi! Hän uskaltaa haastaa Jumalan. Hän on loppuunsa asti rehellinen, sekä ihmisten että Luojansa edessä. Se on ollut siunaukseksi minulle. Ehkä muillekin joiden elämää painaa taakka jota ei ymmärrä.

Kun ikää tulee, luopuminen rakkaista ihmisistä ja harrastuksista yms. ja vaivojen lisääntyminen lähes jokapäiväiseksi todellisuudeksi, ei enää ole tarvetta eikä voimia kysyä miksi. Päin vastoin, miksi ei yhtä hyvin minulla kuin jollakin toisellakin ja kaikilla jotka eivät nuorena kuole?
En kuvittele ettei elämääni voisi tulla vielä paljonkin vaikeuksia joissa sanani ja ajatukseni punnitaan, mutta toivon että elämä on tähän mennessä opettanut ottamaan vastaan jonkinasteisella tyyneydellä sellaistakin jota en toivoisi. Sillä katsellessani omaa elämääni taaksekin päin näen Jumalan ihmeen ja varjeluksen. Tiedän myös että voisi olla ollut paljon pahemminkin kohdallani ja – voi vielä ollakin, miksi siis en nyt kiittäisi?

Näen Suuren Jumalan. Jumalan joka puhui Jobille luomakuntansa kautta. Kaiken sen ihanan jonka Hän loi ja mekin päivittäin kohtaamme luonnossa, jos meillä on kyky nähdä ja kuulla. Nyt jo linnutkin laulavat!

Jumala on suuri ja käsittämätön, mutta ei piilossa. Sanotaan että Hän on salattu? En oikein tiedä mitä se tarkoittaa, onhan Hän ilmaissut itsensä ihmisille aikojen alusta lähtien ja ilmaisee jatkossakin jos ihminen vain ottaa vastaan. Meillekin kaikille voi tapahtua sama ihme joka Jobillekin kun hän sanoo vain korvakuulolta Jumalasta kuulleensa, mutta kaikessa kokemassaan nyt saaneensa Hänet nähdä.

Olen edelleen sitä mieltä että kaikki mikä meitä kohtaa on Jumalan tiedossa ja hallinnassa. Jumala on uskollinen, oikeudenmukainen ja ikuinen. Hän on Valo pimeydessä jolloin pimeyskään ei enää ole pimeää. Hänellä ovat vastaukset ja lohdutus silloinkin kun ihminen kärsii. Jumala antaa ihmiselle kyvyn ymmärrykseen, toden näkemiseen ja äänensä kuulemiseen.

Hän on myös syli, Hän on Isä, Hän ja Jeesus ovat yhtä. Kun Jeesus kärsi meidän edestämme se tapahtui rakkauden tähden, sen tähden että Jumala tiesi ihmisen lankeavan syntiin ja vetävän kärsimyksen päälleen ja koko luomakunnan päälle. Hän ymmärtää kivun ja itkun jopa hammasten kiristelynkin kunhan ihminen vaan on rehellisesti sitä mitä on.

Ihmisen ei tarvitse katkeroitua ja jäädä katkeruudessaan yksin ja hiljalleen tuhoutua. Jos, ja kun ihmiset tahtovat hyvää mutta siinä epäonnistuvat ja vain lisäävät kärsivän ahdistusta, meillä on tieto. Me emme elä enää vanhassa vaan uudessa liitossa, ja meillä on Sana. Raamatussa kehotetaan toistuvasti antamaan anteeksi ja pyytämään anteeksi. Jos sen teemme vilpittömin ja hoidetuin mielin me pääsemme vapaiksi.

Ja kuitenkin surulle on annettava tilaa, kysymyksille ja epätoivon purkauksillekin. Se kaikki on tarpeen sydämen rauhoittumiseksi ja ihmeellisen elämän Jumalan armon ja hyvyyden voiman avulla jatkumiseksi. Ollaan hiljaa suuren edessä, olkootpa se kärsimys tai Jumalan hyvyys.

Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käsiin elämämme. Hän itse meille rauhan valmistaa.
Suo Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo. Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus rauha tuo!

 

Mainokset

8 thoughts on “Ihmeellinen elämä

  1. Tuulikki, sinä olen ”ihmeellisellä elämälläsi” jo ylösnousemuksen tiellä Jobin lohduttomuudesta. Kun eilen ja tänään Jokin kirjaan paneuduin, en ole vielä päässyt niin pitkälle, vaan olen vielä tuossa lohduttomuudessa. Tässä yhteydessä muistuivat mieleen muutamat Eino Leinon runot, joissa on lohduttomuudessa Jobiakin mukana: ”uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka. Liikaako vienee pantu paatinen taakka …”

    No, olen vielä vasta Jobia tapaillut ja jättänyt vielä hänen ystävänsä rauhaan ja myös Jumalan kirjoittaen vasta koko kirjan lähtökohdista. Seuraavassa luonnos Jobin kolmannesta puheesta:

    väsynyt elää
    puhua tuskaa julki
    kohdusta hauta
    kuolla varjona vain
    valokin pimeyttä

    Liked by 2 people

    • Niin, Niilo!
      Eihän Jobkaan jäänyt kurjuuteensa! Ja Jumala palkitsi hänet ruhtinaallisesti kaikesta kärsimyksestään. Kaikkea muuta tuli moninkertaisesti paitsi lapsiluku pysyi ennallaan. Tämä lienee meillä, tämä palkinto odottaa vasta taivaassa.

      Janatuinen selittää lasten luvun siten että lapsiluku pysyy samana, tarkoittanee että meilläkin olisi toivo mahdollisten kuolleiden lastemme – tai omaistemme suhteen, että heidät tapaisimme vielä. Riippuu tietysti ovatko he uskossa kuolleet. Tämä näin irrallisena on vähän epäselvästi tässä nyt.

      Minusta on ihanaa se että Jumala puhuu Jobille luonnon kautta, laittaa jobin katselemaan luomakuntaa ja sen kautta ymmärtämään kuka Jumala on. Kuinka suuri ja todellinen Hän on. Sinäkin olet luonnon ystävä ja Eino Leinon :) !

      Tykkää

  2. Niin, Tuulikki!

    Minähän puutun vain noissa runoissani tuohon Jobin tuskaan, joka hänen puheissaan ilmenee. En niinkään Jobin kirjan kokonaisuuteen ja mahdollisiin opetuksiin tai tulkintoihin. Prosessi jatkuu.

    Ajankohtaisempaa kuin Job tänäänkin on huominen laskeutuminen paastoon Jumalan rakkauden uhritietä ja sitä edelleen aina pitkäänperjantaihin saakka. Yhden runonhan näistä kirjoitin jo sinulle kommenttina, siis Jeesuksen kiusausten voittajana. Nekin runot ovat vain omia tulkintojani eivätkä mitään teologiaa.

    Liked by 1 henkilö

    • Niilo. Ymmärrän – kaikella on aikansa, on aika itkeä ja nauraa – minä sanoisin että aika surun ja ilon. Niin kuin kaikenlaisten muidenkin aikojen.

      Kaikki inhimilliset tunteet ovat sallittuja että ihminen tulisi hoidetuksi ja mahdollisimman eheäksi jaksaakseen elää ne ajat ja päivät jotka hänelle on määrätty.

      – Ja voidakseen täyttää sen oman tehtävänsä jonka Jumala on itse kullekin suunnitellut, vaikka sitä ei tietoisesti tietäisikään :) ? Olisi vaan halu ja tarve olla seurakuntaruumiin täydentävänä osana, lähimmäisenä, silloin kun siihen on tarve ja mahdollisuus.
      Vai mitä Niilo?

      Tykkää

      • Niin, Tuulikki. Ihminen tajuaa selkeästi oman elämänsä vain tänään, tässä ja nyt. Aika ajoin ilossa ja surussakin. Se mikä joskus voi iloa lisätä, voi lisätä tuskaakin toisella kerralla. Joskus voi elämä vaihdella ääripäissä ja olla kaksijakoistakin. Tuossa Jobinkin elämässä oli alussa tuska ja lopuksi rehellinen mies palkittiin ilolla. Minä jäin vielä hänen ”tuska-osastoonsa”.

        Jokaisella meillä on tehtävänsä lähimmäisenä lähimmäisten joukossa. Joskus vain voi tuntua siltä, ettei syystä tai toisesta kykene täyttämään itselle hahmottamaansa tehtävää. ( Tässä voi olla Jokiakin siltä tuskapuolelta ainakin lievempänä. ) Tämä tunne on kuitenkin kuin askel eteenpäin. On kuitenkin hyvä ymmärtää myös ”Hänen tahtoonsa tyytyminen”.

        Liked by 1 henkilö

        • Niilo. Pohdintasi ovat hyviä, noinhan on kuten kirjoitat. Enemmän sinussa on teologia kuin monessa muussa.

          Mitä Isä meidän rukoukseen tulee ja ”Tapahtukoon Sinun tahtosi” on kivunkin keskellä joskus ainoa tie, se lopullinen, niin kevyesti kuin senkin voi joskus ladella.

          Ehkä juuri kivun ja kyynelten, epätoivon ja ahdistuksen keskellä tuossa on se ihmeellinen kirkkaus jota ihminen kaipaa ja tarvitsee eniten silloin kun on kaikkein pimeintä.

          Uskoihan Jobkin koko ajan että kaiken takana oli Jumala joka ”Viimeisenä on seisova multien päällä” ja jonka hän tiesi elävän.
          Kiitos pohdinnoistasi ja mielenkiinnostasi!

          Tykkää

          • Kiitos itsellesi, Tuulikki.

            Harvoille ihmisille saa näitä pohdintoja nykyisin kirjoittaa.

            Oliko se Uuno Kailas – niinkuin olikin – joka lausui ”tapahtukoon /tahtos sinun/ kohtaloni/eikä minun”. Tämä on myös eniten itse käyttämäni rukous.

            Tähän liittyy myös parin viikon päästä paastopolulla ”rukouksen ja uskon” teema, mutta eipä mennä nyt ajassa edellen – niinkuin tuon kiusausten voittajan kanssa kävi.

            Tykkää

  3. Yksi Ihmeellisen elämän, Kristuksen antaman elämän, ihmeellinen elementti on yhteys. Tänään taas kerran kiitin siitä lahjasta, jonka olemme saaneet esimerkiksi rukouksessa. Meille on annettu mahdollisuus jakaa yhdessä kaikenlaisia asioita rukouksessa ja itse Herra on luvannut olla läsnä, missä olemmekin koolla.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s