Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Vieläkö Jumala kutsuu? #newwinehimos19

Näiden NW-päivien aikana on mieleeni noussut kysymys, vieläkö kutsumus on ihmisille tärkeää. Kutsumusta voisi lähestyä kahdelta kantilta. Vieläkö ihmiset etsivät kutsumustaan ja merkitystään elämälleen tässä ajassa. Ja mikä on merkittävää ja millä mittaamme sitä. Onko merkittävää se miltä itsestämme tuntuu vai onko mittari ulkopuolellamme. Elämmekö itseämme varten?

Samaa kysymystä voisi lähestyä Jumalan suunnalta. Vieläkö hän kutsuu ja etsii ihmistä. Löytääkö hän ihmisiä, jotka etsivät hänen valtakuntaansa ja kasvojaan. Onko ihmisiä jotka haluavat seurata Jeesusta. Kysymykset kietoutuvat yhteen ihmisissä ja seurakunnassa. Ja syntyy kysymys, onko jäljellä Jeesuksen seuraajia, jotka kyselevät omaa kutsuaan Jumalan valtakunnan lähettiläinä ja Jumalan lapsina. Onko vielä ihmisiä jotka asettavat Jumalan tahdon oman tahtonsa edelle. Jotka ymmärtävät että lopultakaan ei ole kyse minusta ja henkilökohtaisesta parannuksen teosta vaan siitä mitä Jumala tekee. Jeesus on sovittanut syntimme jotta voisimme olla yhteydessä Isään ja olla yhtä Hänen kanssaan Pyhässä Hengessä. Jeesus haluaa että toisimme muutkin tähän yhteyteen. Olisimme majakkana joka osoittaisi karikoita ja tien satamaan ja turvaan.

Voisimmeko kuulla kun Jumala kutsuu ja löytäisimmekö oman kutsumuksemme Hänen valtakunnassaan. Näitä tässä kyselen aamun opetuksen lomassa. Eilen illalla teltta oli täynnä l. 1500 ihmistä etsi Jumalan kasvoja ja halusi olla hänen hoitavassa läsnäolossaan. Rukouspalvelijana sain kokea miten Jumala kohtasi ihmisiä ja lohdutti heitä. Kyyneleet puhdistivat ja vapauttivat ihmisiä vanhoista kahleista. Moni sai uudistua ja eheytyä omassa uskossaan.

Itse jäin nöyränä ihmettelemään kuinka niin suuri Jumala voi käyttää näin pieniä ja elämän rikkomia ihmisiä.


Jätä kommentti

All in #NWHIMOS19

img_20190702_190520Runsaat kymmen vuotta sitten suhteeni Jumalaan oli katkolla. Tuntui mielettömältä ajatukselta uskoa raamattuun, mutta vielä hullummalta tuntui uskoa jotenkin osaksi ja vajaasti. Ajattelin, että jos Jumala on, niin eilisen raamattun Jumala on myös tämän päivän Jumala ja sama pätee myös Jumalan sanaan. Ei Jumala voi olla kaikkivaltias, jos hänen sanansa olisi jotenkin vajaata tai virheellistä. Oli ostettava koko paketti ihmeineen Pyhän Hengen kera tai jatkettava omin voimin. Avasin käteni ja sanoin Jumalalle tässä olen. Nuoruuteni lupaus Isältä, Minä olen sinun kanssasi, sai vahvistuksena ja alkoi etsintä ja matkanteko Jumalan valtakunnan täysivaltaisena lapsena.

Matikaisen Mikko haastoi tänään meitä tänään tähän samaan. Laittamaan kaikki peliin ja panostamaan Jeesukseen. En lähde tähän avamaan Mikon opetusta vaan kehoitan hankkimaan sen New Winen nettisivujen kautta äänitteenä. Joskus on vain tunnustettava ettei kykene avaamaan opetusta toiselle koska se on uponnut niin syvälle ja vaatii aikaa, jotta koko tuo valtava kokemus sulaa kokonaisuudessaan itselle.

Niinkuin kaikki reissut niissä nuttu likaantuu ja matkaaja rähjääntyy  enemmän tai vähemmän, mutta päämäärä pysyy koko ajan samana, kohti Jeesuksen valtaistuinsalia. En ole katunut sitä, että olen lähtenyt kulkemaan taivastietä, vaikka sen kustannukset ihmisen näkökulmasta ovat välillä kovat. Paavali kehoittaakin antaamaan itsemme Herralle eläväksi uhriksi. Paavalin maksoi tästä koko elämällään ja silti hän sanoi että kuolema on hänelle voitto koska hän saa kohdata Jeesuksen.

Mihin siis panostat elämässäsi?

 

 


2 kommenttia

Pese kätesi poika #NWHIMOS19

Yksi lapsuuden kipeimpiä muistoja liittyy kouluun ja erääseen aamuun, kun olin myöhästyä koulusta ironneiden polkupyörän ketjujen takia. Joka aamu opettaja tarkisti meidän lasten kädet ja kynnenaluset. Voitte kuvitella millaiset oli pikku-Tapsan  kädet ketjuremontin jäljiltä. Ajattelin, että kyllä opettaja ymmärtää eikä rankaise mustista ja rasvaisista käsistäni. Aamunavausjonossa sitten törötimme jokainen kädet ojossa ja odotimme vapauttavaa tuomiota. Minun kohdallani sitä ei tullut, vaan opettaja suuttui mustista, likaisista käsistäni ja määräsi minut pulpettini viereen seisomaan, vaikka itkukurkussa olin yrittänyt selittää jotain polkupyörästä ja vaarasta myöhästyä koulusta. Kädet pysyivät likaisina koko päivän useista pesuyrityksistäni huolimatta niin sitkeään oli rasva pinttynyt käsiini.

Pienelle pojalle oli käsittämätöntä, ettei opettaja ymmärtänyt tilannettani. Koulun säännöt ja tavat olivat opettajan päässä niin lujasti, ettei hän voinut suvaita minkäänlaista poikkeusta. Ei edes siksi, että niiden noudattaminen olisi minun tapauksessa johtanut myöhästymiseen, joka taas minulle oli mahdoton ajatus. Koulun säännöt, hygienia ja puhtaat kynnenaluset olivat tärkeämpiä kuin oikeudenmukaisuus ja armo. Kansakoulun perintöä kantavat uuden uljaan peruskoulun opettajat eivät päässeet irti perinnäissäännöistään, joista hygienia oli yksi kansansivistyksen kulmakivistä.

Kai meillä ihmisillä on halu olla puhtaita niin fyysisesti kuin hengellisesti. Mieleen tulee vanhan liitonuhri- ja puhtauskultti. Valtava temppelin uhrikoneisto huolehti jatkuvasti jokaisen synnin sovituksesta erikseen ja jokainen itseäänkunnioittava hurskas juutalainen piti itsensä puhtaana, jolloin rituaalipesut olivat osa päivittäistä elämää.

Uskonpuhdistajamme Luther kävi elämässään läpi prosessin jonka kautta hän huomasi, miten mahdotonta on ihmisen pitää itsensä puhtaana Jumalan lain puitteissa ja puhdistua synneistä.

Kun katson nyt käsiäni, kasvojani ja sieluani näen saman kuin opettajani aikoinaan.

DSC_3850

Synnin ja elämän likaaman pienen pojan joka seisoo aamunavausjonossa kuullakseen Jumalan sanovan jotain.

Oma hengellinen hygieniani on pettänyt pahemman kerran, kun elämän ketjut löystyvät ja putoavat rattailta tämän tästä hidastaen matkantekoa.

Tänään olen saanut kokea valtavaa Jumalan rakkautta ja läsnäoloa ystävieni kautta täällä Himoksella. New Wine-perhe osana Kristuksen ruumista on hoitanut haavojani ja puhdistanut elämän rattaissa likaantuneita käsiäni. On kuin olisi päässyt turvasatamaan hengähtämään ja täydentämään varastoja ennen matkan seuraavaa etappia. Armo on peittänyt lian ja syntisyyden. Jumala on ottanut vastuun hengellisestä hygieniastani tietäen, että minusta ei ole hallitsemaan sitä. Kun päivällä kaksi ystävääni rukoili puolestani ja siunasi minua, Pyhä Henki sulki minut hellään syleilyynsä ja sain vain olla.

 

 


3 kommenttia

Kotka on laskeutunut #newwine19

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Istun lomamökissä Himoksella ja kuuntelen kellon raksutusta. Viime kesäisessä mökissä ei ollut kelloa, joten ei ollut myöskään raksutusta. Ei mitenkään tärkeä tieto, mutta ainoa ajatus, joka irtosi kun tähän istahdin. Ennen sitä mielessäni oli tuo otsikon lause, kotka on laskeutunut. Joskus aikoinaan se on kuvannut hyvinkin merkittäviä asioita, mutta nyt lähinnä sitä, että tämä kotka ei liidä eikä  nouse korkealle, vaan istuu sohvan nurkassa ja huokaa hiljaa  Jumalan puoleen, anna Isä ilmaa siipien alle, mutta ei ihan vielä. Nyt on hyvä kuunnella vaan tuota kelloa, jolla ei enää tunnu olevan kiire minnekään.


Jätä kommentti

New wine 2019

Ihmismieli on jännä kapistus. Sen olen saanut huomata, kun olen viimeisen kuukauden viettänyt mummolan rantasaunalla ja touhunnut päivät kaiken näköisissä työhommissa kartanolla.  Rakennusten korjaukset, traktorihommat ja aitanrakennusprojekti ovat pitäneet huolen, että illalla mies on ollut aika valmis saunaan ja nukkumaan.  Aika-ajoin olen saanut puurtaa rauhassa ja yksin. Silloin on ollut hetkiä, jolloin on voinut huokaista Jumalan puoleen, mutta Jumalan sanan lukemiseen ei ole enää jäänyt voimia. Olen huomannut, että sen myötä on Jumalan läsnäolossa olemisesta on tullut vaikeampaa ja oma mieli on taas nostanut kapinaa ja napinaa pintaan.

Jaakobin kirje, jota olen työstänyt alkukesän mielessäni, puhuu uskosta, joka on kuollut ilman tekoja. Jaakob liimaa kuitenkin teot siihen millainen on tekojen tekijän sydämen tila. Tekijät ovat ihmisiä, jotka ovat kiinni Jumalan sanassa ja siinä mitä Kristus on tehnyt ensin. Jaakob ikään kuin katselee ihmisiä, jotka ovat Kristuksen omia ja tulossa Iankaikkisuuteen. Jaakob lähestyy uskoa ruohonjuuritasolla, sielä missä usko saa aikaan rakkautta ja rakkaus toimintaa. Tärkeää on toiminnan motiivi eli Kristus, joka saa juron suomalaisenkin rakastamaan ja auttamaan ihmisiä.

Se, että olen ollut tekevinäni kaikenlaista koko kesän, mutta ajatukseni ovat olleet omissa huolissani ja omassa navassani, niin touhuamiseni ei ole vienyt minua yhtään lähemmäksi Jeesusta. Jaakobin syy-seuraussuhteet ovatkin hyvin todellisia jokaisen ihmisen elämässä. Kiusaukset synnyttävät synnin ja synti, tullessaan täyteen mittaansa, tuo kuoleman. Kuolema on oman uskonelämän suistuminen kaaokseen ja lopulta pois Jumalan kasvojen edestä.

Oma kokemukseni kuluneena kesänä osoittaa selkeästi, että jos en ole ehtinyt lukemaan Raamattua, etäännyn Jeesuksesta. Se ei riistä minulta sovitusta, mutta se, että en vietä aikaa Jeesukseni kanssa karkottaa minut vähitellen pois.

Huomenna alkaa New Wine kesätapahtuma ja olen viime päivinä pohtinut edellisvuosien tapaan millaista vahvistusta ihmisenä kaipaan ja millaisten kysymysten kanssa lähden matkaan. Mutta luulen että Jumala tietää minua paremmin sen mitä tarvitsen. Siksi lähden tyhjän repun kanssa matkaan. img_20190629_091037


1 kommentti

Langeneille

15611108685141305564995Istun rantakivellä ja katselen paljaita kinttujani. Polvet ja sääret ovat täynnä arpia ja naarmuja. Viiden vuosikymmenen aikana tulleet kolhut ovat tulleet leikeissä ja urheillessa. Monta kertaa on mies langennut millon kivikkoon metsässä ja milloin rullasuksilla asfalttiin. Jotenkin tuntuu siltä, että joka kesä arpikokoelma kasvaa. Lankeamisen summa on vakio. Arvet eivät varoita eivätkä estä kaatumasta uudestaan.

Aasinsilta, jota tässä rakentelen johtaa tietysti ihmisen maalliseen taivallukseen. Lankeemukset kun näyttävät kuuluvan myös siihen osaan elämää. Arvet sielussa ovat häpeää ja pettymystä itseensä. Kaipa me tarvitsemme elämässä näitä kompastuksia, jotta emme tulisi ylpeiksi. Tarvitsemme Kristusta joka päivä, koska häpeän arvet muistuttavat meitä omasta heikkoudestamme.

Jumalan suuri sovitustyö Golgatalla kannattelee meitä vaikka kompastelisimme jatkuvasti. Armo kun ei kulu eikä lopu. Siksi Jeesus kulkee Pyhässä Hengessä kanssamme koko elämämme ajan siihen saakka, kunnes saamme kohdata hänet kasvotusten.

Jatkan varpaitteni liottamista juhannuksen kunniaksi. Hyvää Juhannusta sinulle!


2 kommenttia

Kaipaaja

Sisälläsi on levoton olo. On ollut aina. Et ole koskaan löytänyt ihmissuhteista sitä täydellistä ja koko elämäsi ajan olet etsinyt. Vaikka olisitkin asettunut aloillesi, perustanut perheen ja saanut kaiken valmiiksi, niin sinulla on keskeneräinen olo. Lapsena kaipasit aina leikkikaveria. Tuo kaipaus vaihtoi muotoaan kun kasvoit ja kaipasit läheisyyttä. Sitten kaipasit elämän kumppania. Voi olla, että tyynysi on kovin suolainen kyyneleistä, joita jaat sille, koska kukaan ei oikein tunnu riittävältä täyttämään sitä mitä tarvitset. Oletko miettinyt sitä miksi yhä kaipaat eikä kaipauksesi täyty.

Ihminen on luotu olemaan yhteydessä ensin Jumalaan ja sitten toisiin ihmisiin. Järjestys on juuri tämä. Ensin yhteys ylös ja sitten sivuille muihin ihmisiin.

Olen pohtinut omaa ihmisyytäni ja laatuani ihmisenä. Joudun toteamaan itsestäni saman kuin Paavali ”sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.” Tämä Paavalinkin toteama lainalaisuus vaikuttaa ihmisuhteisiimme ja Jumalasuhteeseemme.  Haemme tyydytystä kaipaukseemme lihan ja ihmisyyden lähtökodista, kun meidän tulisi ensin lähestyä Jumalaa ja etsiä hänen tahtoaan ja sen jälkeen vasta mitata ihmisuhteitamme.

Isälläni on tapana todeta ihmisen elämästä ”Kohorin ei oo koskaa. Jos aurinko paistaa, on liian kuuma ja jos vettä  sataa niin on kylymä.” Ihminen ei ole koskaan tyytyväinen.

Olen itse levoton luonne ja minun on vaikea rauhoittua paikoilleen. Sama rauhattomuus koskee kaikkea mitä teen. Siksi nykyään yritän päästä mahdollismman usein ulos rukoilemaan ja puhumaan huoliani Jeesukselle. Yksinäisyydessä rukoilessa asiat tuntuvat selkeimmiltä ja helpoimmilta kohdata. Yksin tajuan nykyään paremmin sen mitä sisäinen kaipaukseni todellisuudessa on.

Jeesus korjasi kuolemallaan yhteyden Jumalaan ja tätä yhteyttä vaalimalla kaipauksemmekin täyttyy,   koska Jumalan meihin laittama henki tunnistaa Jumalan Pyhän Hengen.

Kaipaan, se on osa minua ja Jumala vastaa tuohon kaipaukseen. Ihmisenä en pysty aina vastaanottamaan sitä kaikkea hyvää mitä Jumala tahtoisi antaa. Mutta tiedän mitä mistä janoni nousee. Iankaikkisuuden Herran avaamasta elämän lähteestä, jota henkeni etsii ja josta se haluaa olla osallinen.

Kaiken kaipaamisen keskellä elämä tuntuu raastavan minua kuin pellavahäkilä pikkuhiljaa. Pienetkin elämäni juonteet paljastuvat ja huonot säikeet karsitaan pois. Lopulta jäljellä on vain raaka kuitu, josta Jumala punoo lankaa elämäni kudelmaan. Kun ihminen minussa kaipaa silkin kosketusta on Jumalan kutoma kangas karheaa ja puhdasta pellavaa. Se mitä kaipaan ei ole aina sitä mitä Jumala näkee minun tarvitsevan.

Olen roikkunut Tuulikin tekstien varassa tämän kevään ja kiitän Taivaan Isää hänestä ja siitä, että Ilkka aikoinaan näki  tarpeelliseksi perustaa Blogitaivaan. Toivon että joku kaipaaja löytää täältä Isän joka rakastaa luotuaan.