Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


3 kommenttia

Etsi ensin Jumalan valtakuntaa

Jumalan valtakunta on kuningaskunta, jonka kuningas on Jeesus. Jeesus on myös ylipappimme ja vapahtajamme. Hän on sovittanut maailman synnit kertakaikkisesti. Otatko tämän vastaan ja uskot sen? Uskotko että Jeesus on sinun henkilökohtainen vapahtajasi ja Herrasi?

Kaikki tuo yllä oleva on kaanaankieltä, joka sisältää valtava totuuden, mutta ei välttämättä enää kerro nykyihmisille kovinkaan paljon. Ensimmäinen asia, joka kolahtaa ihmisiin kipeästi ja kääntää katseen pois, on sana synti. Synti on jotain, joka tekee meidät syyllisiksi Jumalan edessä. Moni teologi haluaisikin valkopestä synti sanan pois. Ilman tekoa ei kuitenkaan ole rikosta. Ilman lakia ja tuomiota ei voi olla armahdusta. Ilman syntiä ei ole armoa. Siksi synti on niin tärkeä asia tiedostaa ja ymmärtää.

Vanhassa testamentissä on seitsemän hepreankielen sanaa synnille.  (Lähde: Ilkka Puhakan kirja Rakkaudesta rukoukseen)

Yleisimmin käytetään sanaa het (Jes.59:2) Synti on sen mukaan muuri, väliseinä joka erottaa meidät Jumalasta. Siksi Paavalikin puhuu vihollisuuden muurista, jonka Kristus on tullut murtamaan (Ef.2:14).

Toinen syntisana on rish´aa joka merkitsee lähinnä pahuutta (1.Sam.24:14Paha tarttuu pahoista ja Suomessa sanotaankin, että seura tekee kaltaisekseen.

Kolmas on avel, joka viittaa  tietoiseen lain rikkomiseen ja vääryyden tekemiseen. (2.kor 4:2)

Neljäs on avon joka merkitsee vääristyneitä kasvojen ilmeitä, ivaa ja vahingon iloa. Kaikkea sitä mitä kiusaaminen ja toisten kustannuksella nauraminen on. Aikamme sosiaalinen media lienee tähän oiva ympäristö. (KR38 Jes 3:9)

Viides, Avera merkitsee ylitse käymistä. Siinä totuuden rajoja venytetään ja muutetaan siitä mikä tiedetään oikeaksi. Jumalan tahdon sijasta poljetaan alas niitä raja merkkejä, joita Hän on asettanut käskyissään.

Kuudes synti-sana peshá liittyy valheisiin ja valheellisuuteen,” huulten synteihin. Valhe on aina pahan alku ja juuri. Jumala vihaa ”valheen teitä” ja sielunvihollista pidetään valheen isänä. Suurin valhe häneltä on, että sinä et ole mitään! Sielunvihollinen haluaa, että emme ymmärtäisi olevamme Jumalan lapsia ja perillisiä! (Ilm. 21:27)

Seitsemäs synti-sana on vähiten tunnettu zadon, jolla tarkoitetaan tahallista vahingon tekoa, jota voidaan kutsua myös julkeudeksi tai ilkeydeksi. (Ps 39:2)

Jeesus puhuu kaikkein eniten tuosta ensimmäisestä käsitteestä. Jumalan ja meidän ihmisten väliin on tullut muuri, joka on ihmiselle mahdoton ylittää. Jeesuksen tarjoama sovitus on aukko ja ovi tuossa muurissa. Vain Jeesuksen kautta voimme lähestyä Jumalaa ja päästä näin sisälle Jumalan valtakuntaan.

Kun noita muita synti sanoja tarkastelee, niin ei ole vaikea ymmärtää, että ne ovat kiviä tuossa muurissa. Jokainen omalla tavallaan estää ihmistä lähestymästä Jumalaa samalla tuhoten elämää aivan kuten sielunvihollinen haluaakin tapahtuvan.

Kun me tunnustamme syntimme, haluamme paljastaa Jumalalle syvimmätkin syntimme. Nekin, jotka ovat usein meiltä itseltämmekin salassa. Haluamme, että Jumalan pyhä henki paljastaa ne meille, jotta voisimme tehdä niistä parannuksen. Jeesuksen tarjoama sovitus kattaa kaikki syntimme, myös ne joita emme itse tunnista.

Olen usein miettinyt sitä mikä merkitys tällä kaikella on. Olen tullut siihen tulokseen että kysymys siitä että Jumala haluaa korjata myös kaikki yhteydet ihmisten kesken. Suuri osa  synneitä ovat asioita, jotka  rikkovat ihmisten välejä tavalla tai toisella. Itse tunnistan oman ylpeyteni joka antaa minulle oikeuden uhriutua kokemistani vääryyksistä. Vaikka moni sanoo että minulla on oikeus olla jopa katkera jonkun toisen teoista niin Jumalan silmissä minun katkeruuteni on synti koska se estää anteeksiantamisen ja yhteyden syntymisen.

Tämä on koko Kirkon ongelma ja syy kirkon hajaantumiseen. On keskitytty eroihin, ei siihen mikä meidät yhdistää. Kirkon uudistuminen ei ole opin uudistamista eikä valkopesua vaan anteeksiannon ja -saamisen elämistä todeksi kaikissa ihmissuhteissa. Synti saarnataan synniksi, jotta armo voisi kasvaa suureksi. Toivon, että voisit vastata tämän blogin ensimmäisen kappalleen kysymyksiin myöntävästi kun olet tutkinut sydämesi tilaa tunnustaen oma syntisyytesi Jumalan edessä. Jeesus sanoo sinullekin, -Seuraa minua!


2 kommenttia

Pilkkuvirhe

Korjasin taas koululaisten aineita. Se aiheuttaa paineita. Osaan teoriassa kielioppisäännöt suomen kielestä. Tuonkin muodon piti tarkistaa vaimoltani, joka hallitsee kieliopin.

Kun pääsin ylioppilaaksi neljän pitkän lukiovuoden jälkeen, ala-asteen aikainen erityisopettajani soitti isälle onnittelut, ei siis minulle, että on ihme, että tuo poika on ylioppilas.

Olen siis ihme! Mutta niin olet sinäkin. Isäni ei luopunut eikä antanut minunkaan luovuttaa. Oma isäni näki jotain mitä muut eivät nähneet. Hän uskoi koulutukseen ja siihen että minäkin vielä oppisin.

Ilmeisesti minulla on jonkin tasoinen oppimishäiriö. Puhun paljon ja paneudun intohimoisesti aina uusiin asioihin. Olen levoton ja vilkas. En koskaan ole oppinut ulkoa mitään. Nykytiede puhuisi AD/HD:sta.

Ihme on kaikki nämä blogikirjoitukset. Ilman Jumalan Henkeä en olisi kyennyt kokoamaan ajatuksiani edes näinkään luettavaan muotoon kaikkina näinä vuosina.

Kyse ei ole siis minusta ja siitä kuinka hyvin kirjoitan. Ei edes siitä miten hauskasti kirjoitan. Kyse on siitä että Jeesus on Herramme ja minä laitan kaiken uskoni häneen. Millään muulla ei ole merkitystä. Eli kun seuraavan kerran irvistelet yhdyssana ja pilkkuvirheille lue ensin mitä halutaan sanoa, sillä kieli on joskus aika vaikea juttu kun päässä on miljoona ideaa!


1 kommentti

Antti pelastaa?

img_20191002_170230Elämme merkillisiä aikoja. Jo useamman kerran on käynyt niin, että kirkon ulkopuolelta tulee henkilö, joka nostaa kirkon sanomaa esille. Viimeisin kohu nousi  Antti Tuiskun uusimmasta levystä . Viikon ajan Suomi tai ainakin kristillinen Suomi oli sekaisin.

En tunne Anttia enkä hänen taustojaan. Kuuntelin kuitenkin Antin levyn ja katsoin tuon kohuvideonkin useampaan kertaan. Pidin jopa joistain kappaleista. Antin levy lähestyy tekopyhyyttä, viihdemaailmaa ja itseään syvän inhimillisesti, mutta popmaailman tehokeinoin. Moni koki, etenkin videon, uskoa ja Jumalaa pilkkaavana. 

On hyvä että me pohdimme sitä mitä pilkkaaminen on. Meidän pitää samalla miettiä myös mitä on Jumalan pyhyys ja miksi Raamattu puhuu Herran pelosta. Miksi se on viisauden alku.

Antti Tapani ei pelasta meitä eikä fanejaan. Eikä hän edes halua sitä. Mutta siitä huolimatta hän haluaa, että ihailisimme häntä, koska hänen elantonsa on kiinni faneista. Jumala työssään ei tarvitse Anttia, mutta hän voi silti käyttää häntä. Jumala tahtoo aivan varmasti pelastaa myös Antin faneineen.

Itselläni herää vain kysymys siitä mikä on raja siinä miten kuvaamme esimerkiksi Jeesusta. Hämmentyisikö Jeesus oikeasti Antin videosta siten kuinka hänet kuvattiin kultaisen sonnin selässä. Mikä on ollut se tilanne jossa Antti Tuisku on tullut torjutuksi ja hylätyksi. Miksi hänen jumalansa on hiljaa?

Mieleeni tulee väkisinkin Raamatun Simon-taikuri, joka halusi saman voiman kuin opetuslapsilla. Näin hänen ammattinsa olisi tuottanut paremmin. Kun viihdemaailma ratsastaa hengellisillä kuvilla ja ilmaisuilla joudumme kristittyinä pohtimaan omaa toimintaamme ja sitä millaisen kuvan annamme itsestämme ulos.

Maailmassa on aina narreja, joilla on lupa irvailla kuninkaille. Narrin tehtävä hovissa oli olla peili kuninkaan toiminnalle, kun muilla ei sitä lupaa ollut. Narri, kuninkaasta riippuen, laittoi elämänsä aina vaakalaudalle kun hän irvaili kuninkaastaan. Mutta kenen narri Tuisku on? Taivaallinen kuningaskunta ei narreja tarvitse, ne kuuluvat maalliseen hallintoon. Ehkäpä me tarvitsemme narreja.

Kipein asia Tuiskun levyllä on se valtava jano toisten ihmisten luo. Sanoittajat ovat jälleen kerran löytäneet kaipauksen kaivon, josta ihminen ammentaa jatkuvasti ikävää toisen ihmisen luo. Itse sairastan tuota samaa tautia, kaipausta. Mutta matkanvarrella olen löytänyt sisältäni tuon kaipauksen lähteen, Hengen, joka kaipaa yhteyttä Jumalaan. Olen joutunut toteamaan kerta toisensa jälkeen, että vain yhteys Jeesukseen voi täyttää tuon kaipauksen.

Itse näen, että Tuiskun levy on aika laskelmoitu juttu. Jos Tuisku itse sanoittaisi kappaleensa tilanne olisi toinen. Totuus on, että kyse on viihteestä ja rahasta. Mutta voi olla, että joku jossain tanssilavan kupeella, keikan jälkeen herää kysymään Jumalalta, että voisinko kuitenkin uskoa sinuun, kun tämä mitä minulla nyt on, ei enää riitä.


1 kommentti

Kunnioituksen kulttuuri

Mitä tarkoittaa oikeasti toisen kunnioittaminen. Uutisissa haastateltiin joku aika sitten päiväkodin opettajaa, joka kertoi pienten lasten väkivaltaisesta käyttäytymisestä ja miten se on lisääntynyt. Lapset eivät osaa kunnioittaa toisten lasten ja aikuisten koskemattomuutta ja aikuisten laittamia rajoja. Kun tällaisia lapsia kielletään on seurauksena kiukuttelua ja väkivaltaista käyttäytymistä.

Ei varmaan ole olemassa mitään yksiselitteistä syytä mistä muutos johtuu. Mutta eikö tämä sama ole näkyvissä läpi koko yhteiskunnan. Lapset heijastavat suoraan sitä mitä tässä maassa tapahtuu. Lapsi vaistomaisesti puolustaa sitä mitä hänellä on ja surutta pyrkii saamaan sen, mikä hänestä tuntuu kivalta ja hyvältä. Ihminen pyrkii tyydyttämään tarpeitaan pienestä pitäen ja nautinnot ovat yksi tarpeistamme. Jos pieni lapsi haluaa jotain eikä heti saa sitä on seurauksena kiukkua. Jos lapsi ei ole tottunut, että häntä on rajoitettu ja asetettu rajoja, niin kiukunpurkaukset voivat muuttua väkivaltaisiksi. Kodeissa, joissa on ajateltu, että lapsi ansaitsee vain parasta ja siksi hänen tahtonsa on aina toteutettu, niin ensimmäiset tilanteet ja tarpeet rajoittaa lapsen toimintaa voivat aiheuttaa melkoisen yllätyksen. Kun pieni kullannuppu alkaakin raivota ja silloin huoltajien sormi menee helposti suuhun. Silloin ollaan jo myöhässä ja siksi  kiukun edessä annetaan usein periksi ja lapsi saa haluamansa. Näitä virheitä on vanhempien vaikea myöntää ja silloin myös yhteistyö päiväkotien ja koulujen kanssa on vaikeaa kun opettajat ja ohjaajat yrittävät ohjata lasta ja perhettä asettamaan rajoja.

Aikuisten maailmassa tämä trendi näkyy parhaiten sosiaalisessa mediassa eri väittelyiden ja keskustelupalstojen vääntöjen kielenkäytössä. Jokaisella on oikeuksia, mutta velvollisuuksia ja vastuuta ei tunnu olevan kenelläkään. Asioista nähdään  vain oma näkökulma. Yksilökeskeisyys murentaa vähitellen kunnioituksen kulttuurin kun vain oma näkökulma oikea ja oikeutettu. Sitä tuodaan esille vähättelemällä toisia ja nauramalla eri tavalla ajatteleville. Absurdilla tavalla ajattelun vapautta vangitaan ”tietynlaiseen vapauteen”. Toisin ajattelevien käsitykset esitetään naurettavina ja omat esitetään terveenjärjen äänenä. Suvaitsevaisuutta riittää vain niille jotka ajattelevat samalla tavalla.

Tutustuin Eila Kärjen parantumiskertomukseen viime syksynä. Sen ympärillä oleva keskustelu kertoo paljon missä mennään. Pauli Kärki, hänen miehensä, on Siilinjärven Vapaaseurakunnan pastori ja on useissa eri tilanteissa kertonut tästä parantumisihmeestä. Törmäsin vapaa-ajattelijoiden sivustolla artikkeliin, jossa aika värikkäällä kielenkäytöllä arvioitiin Kärjen persoonaa ja kyseistä tapausta.

Olin yllättynyt tekstin kirjoittajan, ”päivystävän dosentin” kielenkäytöstä. Kirjoittaja ei kyennyt lainkaan toista kunnioittavaan argumentointiin, vaan antoi kuvan, että  vapaa-ajattelijat ovat kirkkaasti toisten yläpuolella niin älyllisesti kuin myös moraalisesti. Kristityt jotka uskovat ihmeisiin, ovat sen sijaan  naurettavia ja moraalisesti epäilyttäviä kertoessaan ihmeistä, jotka heidän uskonsa mukaan ovat Jumalan työtä. Kärki kuvattiin patologisena valehtelijana ja huijarina. Kun tutkin lisää, kyseinen päivystävä dosentti käy taistoon kaikenlaista puoskarointia vastaan eikä häntä näytä lainkaan häiritsevän se, että hän niputtaa yhteen niin vaihtoehtolääketieteen että uskonnot. Pöntöstä menee alas lähes koko ihmiskunta, joka uskoo johonkin Jumalaan tai yliluonnolliseen.

En lähde pohtimaan tässä teismiä ja ateismia, vaan sitä miten eri vakaumusten äärikannattajat, fundamentalistit vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen siten, että älyllinen ja toisia kunnioittava argumentointi ja keskustelukulttuuri on vaipunut lasten kiukuttelun tasolle. Olen aikaisemminkin verrannut maatamme murrosiässä olevaan nuoreen. Kun yksilönvapaudesta on tullut ainoa oikea  suunta, pitää kapinoida kaikkia vanhoja normeja ja hyveitä vastaan ja toisten kunnioittaminen on yksi tappion kärsineistä hyveistä. Hengellisellä puolella osa kiukuttelusta on siirtynyt ja kanavoitunut jopa äärioikeistoon ja nationalismiin  mikä on mielestäni kaukana Kristinuskon ytimestä. Ainoa oikea normi on se mikä minusta tuntuu oikealta ja hyvältä.

Itseäni harrmittaa kaikkein eniten se, että nykykulttuurin tuomat hyvät asiat jäävät varjoon ääripäiden viedessä kaiken huomion. Niin kuin Lutherin aikana raamatun käännös äidinkielelle vapautti uskon, niin uusi teknologia ja raamatun tutkimus on vapauttamassa myös ihmiset myös lakihenkisyydestä ja hengellisestä väkivallasta. Moni piilossa ollut asia on päässyt internetin ansioista päivänvaloon ja sitä kautta moni on päässyt vapaaksi vääristyneen hengellisyyden aiheuttamasta ahdistuksesta.

Parhaimmillaan ihmiskunta on silloin kun eri aatteet saavat käydä vapaata dialogia siitä kuka ihminen on ja mistä me tulemme muistaen Konsta Pylkkäsen viisauden ” Ihmisellä on tässä avaruudessa kusiaisen oikeudet”


3 kommenttia

Menkää ja tehkää

Kaimani kommentoi edellistä blogiani ikäänkuin jatkaen ajatusta siitä, mitä sitten kun olen Lunastajani lunastama.

Ruutin kirjasta käy ilmi että lunastaessaan Noomin miehelle kuuluneet maat ottaen Ruutin samalla puolisokseen hän saa kaupankäynnistä kengän todistukseksi tehdystä sopimuksesta. Ruut on tärkeä henkilö, koska hän on Marian esiäiti. Ilman tätä tapahtumaa olisi Jeesuksen sukupuu katkennut.

Booaksen ja Ruutin rakkaustarina vaikuttaa raamatussa pikku kirjalta, ikäänkuin kuvauksena millaista oli elämä Juudeassa. Kuitenkin Booas sukulunastajana on kuva Jeesuksesta ja kirja kuvaa sitä rakkautta, jolla Jumala rakastaa ihmistä, sinua ja minua.

img_20190613_143935Alttiuden kengät joista Tapio52 puhuu on hyvä verranto, todellakin. Booasta voisi kuvata altiiksi, kun hän täytti oma tehtävänsä lunastaessaan ja pelastaessaan Noomin ja Ruutin köyhyydeltä.  Ruutin kirja kertoo myös siitä miten köyhyys ja kurjuus voivat olla Jumalan keino toteuttaa oma, ihmistä suurempi suunnitelma. Suunnitelma lunastaa koko ihmiskunta kuolemalta. Lieko tässä sattumaa vai ei mutta kun luet kertomusta Ruutin kirjasta niin huomaat, että Booas saa lunastuksen merkiksi kengän.

Olen kahlannut koko syksyn ja talven sydämen näitä Vanhantestamentin kirjoja ja kaikkialla törmään Jeesukseen ja Jumalan suunnitelmaan. Jumalan suuruus ja Jeesuksen kuninkuus ikäänkuin peittää kaiken alleen. Myös sen maailman jossa elämme.

Siksi Kaimani esille tuoma ajatus alttiuden kengistä on tärkeä. Kun Jeesus lähettää meidät maailmaan opettamaan ja tekemään hänelle opetuslapsia. Olemmeko valmiita siihen. Vai onko meillä muuta tekemistä?

Mitä merkitsee olla altis. Vain muutama prosentti kristityistä omaa evankelistan kutsun. Se tarkoittaa sitä että he voivat vaivatta puhua Jeesuksesta missä vain ja kenelle vain. He uskaltavat tahrata kenkänsä ja nuttunsa viedessään evankeliumia sinne minne me muut emme edes haluaisi mennä. Mutta Jeesuksen käsky koskettaa jokaista kristittyä joka uskoo Jeesukseen. Ja voiko muullaisia kristittyjä ollakkaan?

Jokainen voi olla altis omassa ympäristössään. Kantaa ristiä ja tunnustaa Jeesusta. Rukoilla ja ystävystyä ihmisten kanssa ja olla heille sellainen kuin Jeesus oli. Kantaa ihmisten taakkoja ja loistaa näin Kristusvaloa. Olla siunaukseksi ihmisille. Näin jokainen voi voittaa ihmisiä vähitellen Jumalan puolelle. Jeesus ei luvannut omilleen mitään lomamatkaa tässä ajassa. Alkumatka tulee olemaan taisteluja täynnä. Mutta vain alku. Iäisyys on sitten eri tarina. Sitä odotellessa.


4 kommenttia

Yksi elämä

Vain yksi elämä, tuon ajatuksen ympärillä mieleni askartelee, ja veikkaisimpa, että lähes jokaisella ihmisellä se käy mielessä jossain vaiheessa vaellusta. Meille on annettu vain yksi mahdollisuus elää, kokea ja tuntea tämä maailma ja aika. Joku sanoo elävänsä jatkoajalla koettuaan jonkun vakavan kriisin elämässään. Jotkut laativat listoja asioista, joita he haluavat kokea elämänsä aikana. Jotkut porskuttavat sen kummemmin suunnittelematta kohdusta hautaan.

Itseäni hämmästyttää yhä uudestaan se, että olen olemassa. Toisaalta pohdin myös sitä, että en voisi olla olematta. Kuka muu sitten eläisi tämän kaiken, jota juuri minä käyn läpi.  Jo pelkkä oleminen on jotenkin syvää ja suurta. Se on ihme!

Ei liene sattumaa, että Jumala ilmoittaa Moosekselle itsensä nimellä ”Minä olen”. Minä olen se mikä minä olen. Myös Jeesus sinetöi tuomionsa sanomalla nuo kielletyt sanat ”minä olen”

Minulla on käytössäni tämä yksi elämä, mutta koska ”olen” niin minä omistan kaikken mitä tarvitsen ollakseni olemassa. Olemiseni liittyy luomiseen. Luomisen hetkellä ajaton ja iätön Jumala loi ja saattoi alkuun kaiken, myös minut. Jumala loi ihmisen ikuisuusolennoksi.

Siksi ei ole samantekevää mitä elämälläni teen koska se on Jumalan omaisuutta. Mooseksen laki kuvaa miten luvattu maa oli annettu Israelin kansalle käyttöön. Maat olivat jaettu heimoille ja suvuille.

Säädökset takasivat sen että maa ei koskaan joutunut vieraan haltuun. Viimeistään riemuvuoden tulo palautti maat alkuperäisille omistajilleen. Sukulunastajat saatoivat ostaa maan jo aikaisemmin takaisin myydyn maan.

Mekin kuulumme Jumalan sukuun ja lunastajamme Jeesus haluaa, että suostuisimme hänen lunastettavakseen takaisin Jumalan lapsiksi. Siksi ei ole lainkaan samantekevää miten tämän ainoan elämämme elämme. Emme ole turhia emmekä vähäpätöisiä koska lunastajamme elää ja odottaa.


1 kommentti

Joulu

Tapasin viikko sitten kadulla pienen mummon, joka puski rollaattorilla läpi sohjon. Olin tulossa hammaslääkäristä ja pysähdyn puhuttamaan tuota jo iän alaspäin painamaa naista. Puhekumppani tulikin ilmeisesti mummolle tarpeeseen, niin vuolaasti alkoi tarinaa tulla. Mutta se ei ollut mikään jouluinen juttu vaan vuodatus joulun yksinäisyydestä, kun kaikki omaiset asuivat muualla ja ystävät olivat jo kuolleet aikoja sitten. Mummo kertoi lopettaneensa joulun vieton kokonaan, koska se ainoastaan satutti häntä. Televisiota hän ei aukaise jouluna lainkaan, vaan hän lukee yksin kotonaan kirjoja. Koko maailma näytti hetken aikaa rujolta ja kylmältä paikalta. Ja sitähän se onkin. Tämä maa elää erossa luojastaan ja on kirottu. Sen tuulet puuhaltavat kylmästi ilman suojaa.

Ajatukseni kääntyvät parin tuhannen vuoden taakse pieneen perheen alkuun, joka etsi yösijaa itselleen. Maailman tuulet puhalsivat kylmästi Rooman valtakunnan suunnalta, eikä omat hallitsijatkaan järin ystävällisiltä vaikuttaneet. Kuitenkin paikka löytyi, liekö olleet sukulaisia tai tuttavia, jotka ottivat hoteisiinsa nuo kaksi matkan uuvuttamaa.

Nuoren vaimon raskaus löi varmaan leimansa hänen olemukseensa. Mutta oliko hän peloissaan vai jaksoiko hän luottaa siihen mitä enkeli oli hänelle kertonut.

Kun lapsi syntyi, löytyi pikku äidille ja vauvalle oma soppi talon toisesta päädystä, eläin suojasta ja pienokaiselle oma peti seimestä. Lampaat joutivat syödä heinänsä muualla. Sieltä paimenet ja muut erikoiset vieraat löysivät tuon Jumalan pojan, jota he saivat kumartaa kuninkaanaan. 

Mitä lie Joosef ajatellut tästä kaikesta. Mies joka oman kunniansa menettämisen uhalla oli ottanut raskaana olevan tytön vaimokseen. Siirtänyt syrjään oman tahtonsa ja alistunut Jumalan tahtoon. Joosef lie yksi suurimmista uskon sankareista jonka tiedän.

Pian pikku perhe joutui pakenemaan maailman kylmyyttä toiseen maahan. Pikku Jeesuksesta tuli pakolainen.

Runsas kolmekymmentä vuotta myöhemmin Jeesus sai kokea koko maailman kylmyyden ja kovuuden Golgatalla. Hän otti tämän kaiken harteileen ja sanoi, Isä anna heille anteeksi!

Ristin mies oli lopulta yksin ja koko maailma oli häntä vastaan ja silti hän halusi rakastaa jokaista ihmistä. Hän haluaa tulla jokaisen luo vaikka kukaan muu ei haluaisi.

Mietin olisinko voinut olla edes vähäsen kuin Jeesus tuolle pienelle mummelille, joka lähti työntämään rollaatoriaan läpi sohjon. Ehkä olinkin. Joskus jo pelkkä toisen näkeminen voi muuttaa jotain. No Jeesus yksin tietää sen.


1 kommentti

Kohtaamisia

Viime viikot ovat olleet aika risaisia. Buranaa on kulunut milloin mihinkin vaivaan. Nyt poden hammasta, jota on ronkittu viimeksi vuosi sitten. Odottelen viikonlopun loppumista, että pääsisi tutun lääkärin juttusille.

Jokapäiväiset kontaktit ovat usein meidän kristittyjen kipeä paikka. Olemme asemoineet ja betonoineet itsemme tiettyyn suhteeseen ympäristömme kanssa ja vetäneet tietyt johtopäätökset jokaisesta ihmisestä, joka elää ympärillämme. On uskovat tutut, joiden kanssa voimme käydä hengellisiäkin keskusteluja. Sitten on maalliset ystävät, joiden puolesta ehkä rukoilemme, mutta varomme visusti tuputtamasta tai sanomasta mitään hengellistä, koska emme halua loukata heitä. Sitten on ne meidän mielestämme toivottomat tapaukset, joiden hidasta liukua kadotukseen seuraamme sivusta. Tai ainakin niin me kuvittelemme, koska Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.

Kaikki soljuu samaa uraa päivästä toiseen ja vuodesta toiseen. Samalla ihmettelemme seurakuntien porukoissa, että missähän se herätys viipyy, eikö Jumala jo lähetä sitä?

Eilen sain raahattua itseni uimahalliin. Arvoin kauan lähtemistä ennenkuin sain kamppeet kasaan ja itseni liikkeelle. Lauantai-ilta on uimahallilla ns. ukkojen parlamentti. Pyhäjärvi on siitä harvinainen pikkupaikkakunta, että meillä on oma uimahalli ja eläkeläiset pääsevät ilmaiseksi uimaan. Siksi aika moni muukin mies suuntaa lauantaina halliin saadakseen turista ukkojen kanssa.

Lauteilla puhe kääntyi sosiaalietuuksiin ja sitä kautta maahanmuuttajiin. Keskustelu sivusi pakkopalautuksia ja uskoontuloa, silloin keskustelun avaaja tokaisi ikään kuin sivulauseessa, että kyllä minäkin uskon Jeesukseen. Mies oli muuttanut vasta paikkakunnalle ja oli selvästi nähnyt elämässään varjopaikkojakin.

Keskustelun suunta kääntyi ja samalla eräs tuttu mies totesi, että jokainen uskoo kuten tahtoo, mutta hän halusi kuitenkin osallistua keskusteluun. Haastattatelin keskustelun avannutta miestä ja siitä kehkeytyikin mielenkiintoinen keskustelu uskosta, pimeyden voimista ja ihmeistä. Meidän kahden miehen jutustelu loi saunaan ilmapiirin, johon muut miehet ikäänkuin liimautuivat kiinni. Vaikka olimme täysin tuntemattomia toisillemme, juttelimme kuin kaksi vanhaa ystävää. Tämä tuttu mieskin alkoi kertoa omista merkillisistä kokemuksistaan, jotka viittasivat pimeyden voimiin. Totesin, että jos kerta on Jumala olemassa niin on myös vastustajan pelurit omissa touhuissaan.

Pois lähtiessäni tämä uusi ystäväni kuiskasi ohi mennessäni, että eipä tuputettu yhtään mutta saatiin silti todistaa. Ja toden totta, emme olleet päälle käypiä emmekä omituisia vaan arkipäiväisesti kuvasimme sitä mitä  olimme kokeneet ja kuulleet asioita Jumalan valtakunnan yhteydessä eläessämme. Samalla vahvistimme toisiamme uskossamme.

Varsinainen kimmoke kirjoittaa aiheesta tuli kuitenkin uimahallin eteisessä, kun tapasin toisen kristityn ystäväni, joka sanoi, että hän ei jaksa olla enää hiljaa. Hän kertoi rukoilevansa omien asiakkaidensa puolesta ja myös kertovansa sen heille silläkin uhalla, että saa potkut työstään, jossa hän toimi sillä hetkellä. Hän kertoi, että rukous on auttanut hänen työtään, kun asiakkaiden asiat ovat alkaneet sujua paremmin. Mieleeni tuli heti kirurgi Sakari Orava, joka rukoilee jokaisen potilaansa puolesta.

Itseäni yllätti se miten ihmiset arkisessa keskustelussa olivat auki ja miten tarkkaan he kuuntelivat kertomuksia pienistä ihmeistä, joita Jumala oli tehnyt. Miten turhaa on lähteä sensuroimaan arkisissa keskusteluissa omia puheitaan Jumalasta. Jos olemme hiljaa, emme koskaan saa tietää onko lähellämme ihmisiä, jotka mahdollisesti etsivät Jumalaa. Tutun miehen elämän sain puhua Jumalasta, joka ei tuputa vaan odottaa sitä hetkeä kun hän tarvitsee Jumalaa.

Puhutaan ystävillemme siitä mikä on meille tärkeää ja kerrotaan ihmisille miten hyvä Jumala on ollut meille ja meidän ystävillemme. Ei olla enää hiljaa!