Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


Jätä kommentti

All in #NWHIMOS19

img_20190702_190520Runsaat kymmen vuotta sitten suhteeni Jumalaan oli katkolla. Tuntui mielettömältä ajatukselta uskoa raamattuun, mutta vielä hullummalta tuntui uskoa jotenkin osaksi ja vajaasti. Ajattelin, että jos Jumala on, niin eilisen raamattun Jumala on myös tämän päivän Jumala ja sama pätee myös Jumalan sanaan. Ei Jumala voi olla kaikkivaltias, jos hänen sanansa olisi jotenkin vajaata tai virheellistä. Oli ostettava koko paketti ihmeineen Pyhän Hengen kera tai jatkettava omin voimin. Avasin käteni ja sanoin Jumalalle tässä olen. Nuoruuteni lupaus Isältä, Minä olen sinun kanssasi, sai vahvistuksena ja alkoi etsintä ja matkanteko Jumalan valtakunnan täysivaltaisena lapsena.

Matikaisen Mikko haastoi tänään meitä tänään tähän samaan. Laittamaan kaikki peliin ja panostamaan Jeesukseen. En lähde tähän avamaan Mikon opetusta vaan kehoitan hankkimaan sen New Winen nettisivujen kautta äänitteenä. Joskus on vain tunnustettava ettei kykene avaamaan opetusta toiselle koska se on uponnut niin syvälle ja vaatii aikaa, jotta koko tuo valtava kokemus sulaa kokonaisuudessaan itselle.

Niinkuin kaikki reissut niissä nuttu likaantuu ja matkaaja rähjääntyy  enemmän tai vähemmän, mutta päämäärä pysyy koko ajan samana, kohti Jeesuksen valtaistuinsalia. En ole katunut sitä, että olen lähtenyt kulkemaan taivastietä, vaikka sen kustannukset ihmisen näkökulmasta ovat välillä kovat. Paavali kehoittaakin antaamaan itsemme Herralle eläväksi uhriksi. Paavalin maksoi tästä koko elämällään ja silti hän sanoi että kuolema on hänelle voitto koska hän saa kohdata Jeesuksen.

Mihin siis panostat elämässäsi?

 

 


2 kommenttia

Pese kätesi poika #NWHIMOS19

Yksi lapsuuden kipeimpiä muistoja liittyy kouluun ja erääseen aamuun, kun olin myöhästyä koulusta ironneiden polkupyörän ketjujen takia. Joka aamu opettaja tarkisti meidän lasten kädet ja kynnenaluset. Voitte kuvitella millaiset oli pikku-Tapsan  kädet ketjuremontin jäljiltä. Ajattelin, että kyllä opettaja ymmärtää eikä rankaise mustista ja rasvaisista käsistäni. Aamunavausjonossa sitten törötimme jokainen kädet ojossa ja odotimme vapauttavaa tuomiota. Minun kohdallani sitä ei tullut, vaan opettaja suuttui mustista, likaisista käsistäni ja määräsi minut pulpettini viereen seisomaan, vaikka itkukurkussa olin yrittänyt selittää jotain polkupyörästä ja vaarasta myöhästyä koulusta. Kädet pysyivät likaisina koko päivän useista pesuyrityksistäni huolimatta niin sitkeään oli rasva pinttynyt käsiini.

Pienelle pojalle oli käsittämätöntä, ettei opettaja ymmärtänyt tilannettani. Koulun säännöt ja tavat olivat opettajan päässä niin lujasti, ettei hän voinut suvaita minkäänlaista poikkeusta. Ei edes siksi, että niiden noudattaminen olisi minun tapauksessa johtanut myöhästymiseen, joka taas minulle oli mahdoton ajatus. Koulun säännöt, hygienia ja puhtaat kynnenaluset olivat tärkeämpiä kuin oikeudenmukaisuus ja armo. Kansakoulun perintöä kantavat uuden uljaan peruskoulun opettajat eivät päässeet irti perinnäissäännöistään, joista hygienia oli yksi kansansivistyksen kulmakivistä.

Kai meillä ihmisillä on halu olla puhtaita niin fyysisesti kuin hengellisesti. Mieleen tulee vanhan liitonuhri- ja puhtauskultti. Valtava temppelin uhrikoneisto huolehti jatkuvasti jokaisen synnin sovituksesta erikseen ja jokainen itseäänkunnioittava hurskas juutalainen piti itsensä puhtaana, jolloin rituaalipesut olivat osa päivittäistä elämää.

Uskonpuhdistajamme Luther kävi elämässään läpi prosessin jonka kautta hän huomasi, miten mahdotonta on ihmisen pitää itsensä puhtaana Jumalan lain puitteissa ja puhdistua synneistä.

Kun katson nyt käsiäni, kasvojani ja sieluani näen saman kuin opettajani aikoinaan.

DSC_3850

Synnin ja elämän likaaman pienen pojan joka seisoo aamunavausjonossa kuullakseen Jumalan sanovan jotain.

Oma hengellinen hygieniani on pettänyt pahemman kerran, kun elämän ketjut löystyvät ja putoavat rattailta tämän tästä hidastaen matkantekoa.

Tänään olen saanut kokea valtavaa Jumalan rakkautta ja läsnäoloa ystävieni kautta täällä Himoksella. New Wine-perhe osana Kristuksen ruumista on hoitanut haavojani ja puhdistanut elämän rattaissa likaantuneita käsiäni. On kuin olisi päässyt turvasatamaan hengähtämään ja täydentämään varastoja ennen matkan seuraavaa etappia. Armo on peittänyt lian ja syntisyyden. Jumala on ottanut vastuun hengellisestä hygieniastani tietäen, että minusta ei ole hallitsemaan sitä. Kun päivällä kaksi ystävääni rukoili puolestani ja siunasi minua, Pyhä Henki sulki minut hellään syleilyynsä ja sain vain olla.

 

 


3 kommenttia

Kotka on laskeutunut #newwine19

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Istun lomamökissä Himoksella ja kuuntelen kellon raksutusta. Viime kesäisessä mökissä ei ollut kelloa, joten ei ollut myöskään raksutusta. Ei mitenkään tärkeä tieto, mutta ainoa ajatus, joka irtosi kun tähän istahdin. Ennen sitä mielessäni oli tuo otsikon lause, kotka on laskeutunut. Joskus aikoinaan se on kuvannut hyvinkin merkittäviä asioita, mutta nyt lähinnä sitä, että tämä kotka ei liidä eikä  nouse korkealle, vaan istuu sohvan nurkassa ja huokaa hiljaa  Jumalan puoleen, anna Isä ilmaa siipien alle, mutta ei ihan vielä. Nyt on hyvä kuunnella vaan tuota kelloa, jolla ei enää tunnu olevan kiire minnekään.


2 kommenttia

#New Wine -Kesäjuhla lähestyy

Palasin juuri Härmästä kattotalkoista. Kaksi päivää veljien ja vanhempieni kanssa työntouhua, yhdessä syömistä ja rukousta. Oli kuin pieni seurakunta olisi elänyt raamatun arkea. Kaikki palaset olivat paikoillaan ja ihmiselämän kaikki ilot ja tuskat, jotka toimme mukanamme, tekivät kaikesta yhtäaikaa arkea ja juhlaa, inhimillistä ja pyhää.

Isä ja äiti hiljentyvät Jumalan sanan äärelle useamman kerran päivässä, lukemalla Raamattua, hartauskirjoja ja hengellisiä runoja. Kaikki käy luontevasti ruokapöydässä ikäänkuin hyvänä jälkiruokana.  Siinä saimme osamme me veljekset, samalla kun huokailimme katolla kiipeilyn rasituksia ja huoparullien painoa. Elävänä oli läsnä Jeesuksen sanat -Minun ikeeni on kevyt kantaa!

Ennen kotiin lähtöä kävin äidin kanssa kaupassa. Pohdimme yhdessä sitä miten Jumalan sana lohduttaa ja parantaa ihmistä. Säännöllinen ja sitoutunut rukous takaa, että mielialat eivät ratkaise sitä jaksanko lukea Sanaa vai jätänkö väliin. Kun sille on varattu luonteva aika ja paikka, siitä tulee tottumus ja pakonomaisuus jää pois. Tulimme siihen tulokseen, että se kenen ja minkä läsnäoloa harjoitat sen suuntaan kasvat ja vahvistut. Jumalan sanan valossa kasvamme suoraan ylöspäin kuin valoisalla paikalla kasvava puu. Mikään puolemme ei jää varjoon ja piiloon kuolettaen oksia ja lehtiä.

Tavallaan olen kesän ensimmäisen NW-juhlani pitänyt tälle kesää lapsuuden kotini keittiössä ja isoisäni vanhan talon huopakatolla, katsellen Anttilan-kylän tasaisia peltolakeuksia.

NW-kesätapahtuma  alkaa viikon kuluttua. Starttaamme kahdeksatta kertaa juhlimaan ystäviemme kanssa Jeesusta, pelastajaamme. Vajaan viikon ajan ylistystä, opetetusta ja rukousta isolla joukolla.  New Wine poikkeaa muista kesätapahtumista niin, ettei sielä korostu erikseen mikään oppi tai teologia. Jatkuvasti keskipisteenä on Jeesus ja se mitä hän yhä tahtoo tehdä meille ja meidän kanssamme. Kristillinen kirkko yhä uskoo, että Jeesus elää ja on Pyhän Henkensä kautta läsnä omiensa kanssa ja että hän tulee takaisin. Tähän yhtaikaa arkiseen ja pyhään elämään New Wine tahtoo ihmisiä je eri seurakuntia varustaa. Pohjana on se, että Jeesuksessa meillä armo ja iankaikkinen elämä ja siksi ihminen tahtoo ylistää, rukoilla ja elää Jumalalle mieluista elämää, kuten Paavali meitä opettaa ja opastaa, ilman pakkoa ja velvollisuuden tuntoa.

Lapsuuden kodissani, keittiönpöydän äärellä, kesän ensimmäisessä epävirallisessa NW-seminaarissa, sain opetuksen siitä, mitä on arkinen pyhä elämä, mitä vaikuttaa rakkaus Jeesukseen.

 


5 kommenttia

Iso soppa – New Wine -hajatelmia 1

Porukka oli valtava, ja joka iikalla oli huutava nälkä. Pelkästään vatsojen murina sai korvat soimaan. Puhumattakaan siitä pienimuotoisesta napinasta, jota kuului sieltä sun täältä. Näin kovaa nälkää ei ollut koettu ikinä. Eikä siihen kohdalle osunut sitä pikkusälliäkään, jolla olisi ollut viisi leipää ja kaksi turskaa. Nälkä siis oli, jatkui ja paheni.

Juuri kun väkijoukko oli lopullisesti uupumaisillaan nälkäänsä, jostain ilmestyi tumma kaveri, jolla oli suunnaton pata. Padassa pulputti valtava soppa. Sopan tuoksu oli herkullinen.

– Tulkaahan syömään, huusi suuren sopan kokki ja sipaisi lyhyitä hiuksiaan taaksepäin. – Kulhoja on pöydällä ja taitaa siinä olla alumiinilusikoitakin.

Mistä ihmeestä se pöytäkin oli siihen tupsahtanut.

Valtava porukka tuijotti kokkia. Ihan siistin näköinen. Näytti ehkä vähän turvapaikanhakijalta. Viikset nenän alla.
– Tulkaa, tulkaa, huuteli kaveri. – Kaikille riittää kyllä.

Ensin kulhon otti lauma lapsia. He saivat soppaa ja alkoivat latkia keittoa.

– Nam, totesi joku, joka oli väristään päätellen kotoisin Keski-Afrikasta.
– Ihan kuin mummolassa viime kesänä, täydensi toinen tenava, selvästi pohjoismaalaista sukujuurta.

Monet aikuisetkin ottivat kulhoja ja aika maiskutus alkoi kuulua.

Mutta osa ihmisistä kääntyi poispäin.
– Ei sillä varmasti ole hygieniapassiakaan. Kyllä chateaubriand olisi paljon parempaa.

Lähtivät kävelemään erämaata kohti murisevien vatsojensa perässä.
– Hyvää tämä on, tulkaa pois, huuteli kokki lähtijöiden perään. Turhaan.

Ne, jotka jäivät, saivat vatsansa täyteen. Osa jäi padan lähistölle kiittelemään kokkia. Osa vetäytyi kauemmas ja kävi levolle. Jotkut tuijottelivat horisonttiin häipyvien lähtijöiden perään.

Illan tullen laulettiin. Laulu kantautui yli erämaan aina vuorille asti.

 

Lähteet:
Painettu: C.S. Lewis, Narnian viimeinen taistelu. Luku ”Yö saapuu Narniaan”.
Painamaton: Markku ja Johanna Sarento, Evankeliumi – ilosanoma vai taakka? New Wine -kesätapahtuma, 14.7.2017, Jämsä.


1 kommentti

#nwhimos Pyhien yhteys

 

nwaurinkoJätskikioskin jono kiemurtelee ensimmäisen kerran pitkänä käärmeenä pitkin Himosareenan asfalttia. Aurinko lämmittää rinnettä ja ihmisten sorina täyttää alueen. Kohtaamisen iloa ja hehkua on ilmassa. Yllättäviäkin. Jostain kuuluu ihmettelyä, ”Hei, katso, tuo kaveri tuolla, sekin on täällä. Se on käy meidän talossa töissä.” Pian katseet kohtaavat ja ihmettely muuttuu iloksi. Kohtaaminen saman Isän lapsina liikuttaa.

Näen tutun hahmon kävelevän vastaan jo kaukaa. Se ei ole ihme, sillä Pasin pää keikkuu muita korkeammalla. Hyppään betoniporsaan päälle ja alan huitoa! Pasimainen virnistys vastaa ja kohta kaksi suomalaista miestä halaa ihmispaljouden keskellä. Kaksi Jeesuksen mussukkaa ja veljeä, nuori ja vanha. On helpottavaa kohdata ja puhua kasvotusten, sillä kirjoittaminen netin kautta on etäistä ja hidasta. Meillä molemmilla on kutsu julistaa ja opettaa Jeesuksesta ja jaamme saman tuskan sen vaikeudesta. Sen takia on tärkeää löytää yhteys, jotta voi puhua ja tukea toisiamme.

Kun kaksi ihmistä kohtaavat, kohtaa siinä enemmän kuin mitä näemme päälle päin, sillä heidän henkensä kommunikoivat keskenään. Kun mukana on kolmas tekijä, Pyhä Henki ja usko Jeesukseen, silloin kohtaamisessa on jotain erityistä. Pyhä Henki iloitsee ja on valmis palvelemaan ja lohduttamaan. Täyttämään niitä Jumalan lupauksia, joita Raamatussa on. Siksi on niin tärkeä tulla yhteen, edes joskus. Suurinta palvelutyötä olisi kohdata yksinäisiä ihmisiä. Mennä heidän luokseen ja vain olla, jos ei muuta keksi.

Eräs rukouspalvelija kertoi eilen, kuinka hän oli hengessään nähnyt, miten rukouspalveluun tulleiden silmistä oli loistanut merkillinen kirkas valo. Jumalan pyhyys ja Jeesuksen läsnäolo loisti heistä. Ja näin se onkin. Me kannamme mukanamme Jumalan valtakunnan todelllisuutta, sillä Jeesus asuu meissä Henkensä kautta. Olemme Taivaan valtakunnan lähettejä arjessa. Matteuksen evankeliumissa sanotaan, Te olette maailman valkeus. Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössäeikä lamppua sytytetä ja panna vakan alle, vaan lampunjalkaan, ja niin se loistaa kaikille huoneessa oleville.  Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.

Vaikka olisimme millaisia syntisäkkejä, epäonnistujia ja omasta mielestämme mitättömiä, emme ole sitä Jumalan silmissä. Hän haluaa meidät lähelleen ja siksi hän uhrasi oman poikansa, että tämä olisi mahdollista. Ja tämän kallisarvoisen uhrin myötä hän tekee meistä Pyhiä. Siksi taivas riemuitsee kun Jeesuksen seuraajat, Jeesuksen takia Pyhät kohtaavat.

Siksi on riemullista ajatella millaisen juhlan New Winen jätskijono saa aikaan Taivaan valtakunnassa.


1 kommentti

#nwhimos Yhteisönrakentamista

himosaamuAamu aukeni auringonpaisteisena ja lempeänä. Ulkona nuo kirkolliset harmaatakit, naakat, pitävät omaa kokoustaan mökkikylän katoilla. Naakkayhteisö elelee Himoksen kesäteatterin liepeillä ja nauttii himoskansan jättämistä armopaloista.

Naakat ovat yhdyskuntalintuja, joilla on tarkka hierarkia. Lintumaailmassa varislinnut kuuluvat eliittiin, jotka oppivat helposti, mistä löytyy parhaat makupalat ja millaista on helppo elämä. Ne ovat fiksuja parvilintuja.

Asiaa sen kummemmin hengellistämättä näen niissä jotain samaa kuin meissä ihmisissä. Täällä me parveilemme ja hengailemme hyvässä seurassa. Toivomme, että elämämme olisi jotenkin helpompaa. Iloitsemme ilmaisesta ateriasta, jos sen onnistumme saamaan, ja kaipaamme vapautta ja helppoutta elämään.

Eilen sain olla osallisena kertomassa omasta kutsustani  olla seurakunnan rakentaja. Mitä on toteuttaa omaa kutsuaan, rakentaa luottamusta ja olla luottamuksen arvoinen? Miksi kannattaa olla sinnikäs, eikä luovuttaa?

Unohdamme usein, että tämä ei ole meidän käsissämme. Emme rakenna omaa, vaan Kristuksen seurakuntaa. Nuori mies ,Vili Sarento, totesi kanavassamme viisaasti, että hän haluaa lähteä liikkeelle siitä, että Jumala tahtoo pitää hänet lähellään, ja että se on lähtökohta, josta hän lähtee rakentamaan omaa yhteisöään. Hän aloittaa kaiken Raamattua lukemalla. Kuuntelemalla Jumalaa. Liian moni on palanut loppuun ja etääntynyt pois ponnistellessaan yksin. Oman sydämen suojeleminen on unohtunut.

Jos haluamme rakentaa seurakuntaa, on se tehtävä Jumalan läsnäolossa Jeesuksen kanssa. Vasta sen jälkeen voidaan palasia liittää yhteen. Yksin olemme kuin se helisevä vaski, joka kyllä pitää ääntä, mutta ei sitä jaksa pitkään kuunnella.