Torstai-ilta kääntyy jo kohti yötä ja päivän anti pyörii mielessä. Olen jo aikaisempina kesinä kokenut NW-kesätapahtuman rakenteen ja toimivuuden erinomaiseksi. Tänäkin vuonna, aivan kuten edellisinäkin kesinä, ensimmäinen ilta ja tämä ensimmäinen päivä on ollut kysymysten ja vastausten aikaa. Itselleni on tärkeää saada vastaanottaa ja ymmärtää se miten Jumala rakastaa epätäydellistä ja heikkoa ihmistä. Tajuta se käsittämätön tosiasia, että Jumala käyttää juuri tavallisia ja heikkoja ihmisiä työkaluinaan.

Aamu alkoi varsinaisella seikkailulla Himoksen metsissä ja kukkuloilla. Lähdin ystäväni kanssa tunnin juoksulenkille ja summanmutikassa valitsimme latu-uria ja polkuja niin, että emme lopulta tienneet minne olimme päätyneet, kun putkahdimme ulos metsästä, mäen päällä. Mielenkiintoinen keskustelu oli herpaannuttanut suuntavaistomme ja löysimme itsemme Pohjoisrinteen päältä. Tosin paikallistaminen vaati hieman pohdintaa ennen kuin se onnistui. Asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, ellei meillä molemmilla olisi ollut aikataulu. Pian sain huomata mikä ero on urheilijanuorukaisen ja viisikymppisen kuntoilijan juoksukunnossa. Huomasin hengitykseni pihisevän ja keskuteluintoni, jostain syystä laimenevan kun kirimme aikataulua kiinni pyörätiellä. Mutta aikataulut eivät pettäneet kovin pahasti, vaikka jouduin nostamaan kädet pystyyn ja päästämään nuorenmiehen menemään omaa vauhtiaan viimeiset sadat metrit.

Jollain tavalla tuo pieni eksyminen oli näpäytys siitä tarpeesta olla jatkuvasti kartalla omassa elämässä. Vaikka Jumala on uskollinen, niin oman itsensä kannalta on syytä valvoa ja olla hereillä. Vaikeuksia omaan elämäänsä ei kannata kerjätä ehdoin tahdoin. Kun oma sydän tulee rauhattomaksi ja mieli eksyy, niin suunnat sekoavat ja näin syntyy niitä elämän sakkokierroksia.

Päivän puheet ja opetukset olivat rohkaisevia ja vapauttavia. Lyhyesti kuvattuna päivän sisältö saatteli ihmistä Jeesuksen eteen hänen hoidettavakseen. Paikalle, jossa Jumala ilmestyy. Paikaan, jossa portaat johtavat ylös Jumalan luo.

Itse halusin kohdata Jumalan noiden portaiden (Joh 1:51) päässä, koska oma sydämeni kaipasi rauhaa, jonka koin olevan hukassa. Näillä ajatuksilla menin rukouspalveluun ja Jumala vastasi murtaen epävarmuuden ja rauhattomuuden sisältäni. Sain takaisin rauhan, jonka sielunvihollinen halusi riistää minulta. Jumala kertoi rukouspalvelijan suulla miten Hän tietää kaiken minusta. Sain kokea, että Taivas on auki minuakin varten.