Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

New Wine 2016, Taivas on auki

Torstai-ilta kääntyy jo kohti yötä ja päivän anti pyörii mielessä. Olen jo aikaisempina kesinä kokenut NW-kesätapahtuman rakenteen ja toimivuuden erinomaiseksi. Tänäkin vuonna, aivan kuten edellisinäkin kesinä, ensimmäinen ilta ja tämä ensimmäinen päivä on ollut kysymysten ja vastausten aikaa. Itselleni on tärkeää saada vastaanottaa ja ymmärtää se miten Jumala rakastaa epätäydellistä ja heikkoa ihmistä. Tajuta se käsittämätön tosiasia, että Jumala käyttää juuri tavallisia ja heikkoja ihmisiä työkaluinaan.

Aamu alkoi varsinaisella seikkailulla Himoksen metsissä ja kukkuloilla. Lähdin ystäväni kanssa tunnin juoksulenkille ja summanmutikassa valitsimme latu-uria ja polkuja niin, että emme lopulta tienneet minne olimme päätyneet, kun putkahdimme ulos metsästä, mäen päällä. Mielenkiintoinen keskustelu oli herpaannuttanut suuntavaistomme ja löysimme itsemme Pohjoisrinteen päältä. Tosin paikallistaminen vaati hieman pohdintaa ennen kuin se onnistui. Asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, ellei meillä molemmilla olisi ollut aikataulu. Pian sain huomata mikä ero on urheilijanuorukaisen ja viisikymppisen kuntoilijan juoksukunnossa. Huomasin hengitykseni pihisevän ja keskuteluintoni, jostain syystä laimenevan kun kirimme aikataulua kiinni pyörätiellä. Mutta aikataulut eivät pettäneet kovin pahasti, vaikka jouduin nostamaan kädet pystyyn ja päästämään nuorenmiehen menemään omaa vauhtiaan viimeiset sadat metrit.

Jollain tavalla tuo pieni eksyminen oli näpäytys siitä tarpeesta olla jatkuvasti kartalla omassa elämässä. Vaikka Jumala on uskollinen, niin oman itsensä kannalta on syytä valvoa ja olla hereillä. Vaikeuksia omaan elämäänsä ei kannata kerjätä ehdoin tahdoin. Kun oma sydän tulee rauhattomaksi ja mieli eksyy, niin suunnat sekoavat ja näin syntyy niitä elämän sakkokierroksia.

Päivän puheet ja opetukset olivat rohkaisevia ja vapauttavia. Lyhyesti kuvattuna päivän sisältö saatteli ihmistä Jeesuksen eteen hänen hoidettavakseen. Paikalle, jossa Jumala ilmestyy. Paikaan, jossa portaat johtavat ylös Jumalan luo.

Itse halusin kohdata Jumalan noiden portaiden (Joh 1:51) päässä, koska oma sydämeni kaipasi rauhaa, jonka koin olevan hukassa. Näillä ajatuksilla menin rukouspalveluun ja Jumala vastasi murtaen epävarmuuden ja rauhattomuuden sisältäni. Sain takaisin rauhan, jonka sielunvihollinen halusi riistää minulta. Jumala kertoi rukouspalvelijan suulla miten Hän tietää kaiken minusta. Sain kokea, että Taivas on auki minuakin varten.

Mainokset


3 kommenttia

Elämän tuulet puhaltaa

Ulkona tuuli puhdistaa maita ja metsiä kesämyrskyn voimalla. Kauan kaivattu sade piiskaa kuivaa maata ja virvoittaa luomakuntaa. Luonto näyttää voimansa ja asettaa ihmisen pienelle paikalle. Ihminen on luotu rajalliseksi olennoksi elämään tämän maailman melskeen keskelle. Paavali kirjoittaa toisessa korintilaiskirjeessä: –Me elämme tässä maailmassa, mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Olemme alttiita maailman tuulille, elämämme sykkeeseen vaikuttaa kaikki ympärillämme tapahtuvat asiat, niin hyvät kuin pahat.  Viime yön myrskytuulet ovat viilentäneet kevään helteet ja ulkona lämpötila on hädin tuskin nollan yläpuolella. Siksi takassa rätisevätkin jo syksyksi varatut takkapuut. Sade ja kylmä tuuli saavat rauhassa piiskata ikkunaa.

Muutokset itse kunkin elämässä kuuluvat maalliseen vaellukseemme. Emme aina tiedä, millaiseen puhuriin joudumme ja mitä siitä seuraa. Joskus tuuli on lempeä ja suo levon matkaajalle. Usein matkalainen on pakotettu vetäytymään suojaan ja odottamaan, että taivas kirkastuisi. Kun pohdin sitä, miten ja mitä kirjoitan tässä roolissa Blogitaivaan avainten haltijana, ajattelin, että tämä sivusto on ollut jollain tapaa seesteinen ja kirkas pala sinistä taivasta, jonka alla on hyvä kulkea ja helppo hengittää. Haluankin että matka jatkuu samassa hengessä. Ilman salamoita ja ukkospilviä, sillä niitä maailma tarjoaa riittämiin. Aina ei kaikesta voida olla samaa mieltä, mutta toivon, että jatkossakin Ilkan luoma linja pitää. Ilkan antama viestikapula on haasteellinen, mutta koen, että en tee tätä itseäni varten, vaan evankeliumin takia. Oma sydämeni palaa opettamiselle ja seurakunnalle.  Jospa osaisin sillä rintamalla rohkaista ihmisiä etsimään yhteyttä toisiinsa.

Blogitaivaan kirjoittajat ovat erilaisia niinkuin ovat kesätuuletkin, ja siksi toivon, että jokainen saa matkalleen sopivan tuulen taakseen. Matkamme päämäärä on selkeä. Tahdomme nähdä kerran Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Silloin Blogitaivaskin vaihtuu todelliseksi Taivaaksi ja olemme perillä Isän luona.

Tapio Laakso

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

 


9 kommenttia

Ellun kanat ja Jumalan kotkat

Kanat kaakattaa ja munii. Ja sen on ihan hyvä se. Hyödyllisiä ovat ja vaarattomia, tipuina suorastaan hellyyttäviä.

Mutta ne kuuluisat Ellun kanat. Ne kaakattavat, jos jaksavat, mutta eivät taida edes munia. Kunhan makaavat heinissään. Sinne ne ruokitaan. Onko niistä edes pataan!

Ellunkana- kristillisyys on sellaista oleilua jyvien ääressä, nokitaan vähän sieltä ja vähän täältä ja joskus Ellunkanakin hyvän jyvän löytää. Tärkeintä sille on saada vain maata täyden kupunsa ääressä. Voisihan sitä ajan kuluksi lennähtää orrelle katselemaan maailman menoa, mutta onhan se riski täydellä vatsalla lennellä kuin päätön kana.

Munisit nyt edes, hyvä kana!

Kotkat! Ne nauttivat tuulista. Ne nousevat myrskyn selkään ja kiitävät korkeuksissa haltioituneina, taistelijan kiilto silmissään. Ne nousevat saastepilvien yläpuolelle, raikkaaseen ilmaan, yhä ylemmäs ne leijuvat, vain Taivas on rajana. Kotkansilmät näkevät kauas ja tarkasti. Ei sellaista pikkuluikeroa tai myyrää, jota se ei havitsisi. Ei sellaista käärmettä, jota se pelkäisi.
Kimppuun! Ja takaisin ylös Taivaan tuuliin ja pyörteisiin, myrskyyn ja sateisiin.

Kotkakristillisyys näkeen Taivaan kirkkauden, sieltä se ammentaa voimansa ja rohkeutensa. Myrskyt ovat sille haaste nostaa siivet levälleen ja antaa mennä. Koko sen olemus ylistää Luojaansa, jonka lähellä se viihtyy ja jolle se haluaa elää. Se tietää tehtävänsä ja pelkäämättä käy käärmeitten kimppuun. Mitä lähempänä se on Taivasta, sitä enemmän sillä on voimia liidellä myrskyjen ja sateitten läpi.

” Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat.”
Jesaja 40: 31


Jätä kommentti

Taivas on auki

Tänään olen ollut ahdistunut ja tyhjä ja pelokas. Jotenkin ymmärrän Marian itkun haudalla: ” Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu.” Kenen puoleen nyt käännyn ahdistuksessani, kun en löydä edes Jeesuksen ruumista. Tyhjä hauta huutaa tyhjyyttään.

Mutta sitten Jeesus alkoi varovasti raottaa Taivasta. Pieni toivon säde, lähes näkymätön hiipi hiljalleen kohti minua. Muistin, miten Jeesuksen ollessa ristillä temppelin esirippu halkesi kahtia ylhäältä alas, Taivaasta maan päälle ja näin tie kaikkein pyhimpään oli auki. Minulla oli vapaa pääsy universumin suurimman voiman lähteeseen. Mikään eikä kukaan voisi estää minua juoksemasta suoraan Isän syliin turvaan. Vain itse voisin olla jarruna.

Onneksi minun ei tarvitse etsiä ruumista, jota ei ole. Jeesus on Isän oikealla puolella ja minä saan olla Hänessä ja Hän minussa Pyhän Henkensä kautta. Minulle tämä vaikeahko teologinen ajatus puhuu yhteydestä, saan elää Jumalan hyvässä seurassa ja Hän on kiinnostunut kaikesta, mikä minua askarruttaa, ahdistaa ja pelottaa.

Sitten muistin sokean Bartimeuksen, jolta Jeesus kysyi, mitä tahdot, että minä sinulle tekisin. Sokea ei heittäytynyt hengelliseksi, vaan pyysi näkökykyään takaisin. Jeesuskaan ei heittäytynyt hengelliseksi, vaan antoi miehelle näkökyvyn. Moni uskonnollinen olisi moisesta närkästynyt: eikö hengellinen näkökyky eli sielun pelastus ole tärkeämpi kuin fyysinen näkökyky! Toki! Mutta myös silmät on luotu näkeviksi ja korvat kuuleviksi ja sydän sykkimään ja jalat juoksemaan ja mieli vapautumaan. Bartimeus muuten lähti seuraamaan Jeesusta.

Taivas on auki Jeesuksen uhrin takia. Ja sieltä tulvii siunauksia elämäämme. Rukoilemme turvallisin mieli: tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin Taivaassa. Ja arvaa mitä: saamme jakaa näitä siunauksia koko ajan kaikille ihmisille, niin kuin Jeesus teki. Siunaukset eivät lopu.