Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

New Wine 2016, Taivas on auki

Torstai-ilta kääntyy jo kohti yötä ja päivän anti pyörii mielessä. Olen jo aikaisempina kesinä kokenut NW-kesätapahtuman rakenteen ja toimivuuden erinomaiseksi. Tänäkin vuonna, aivan kuten edellisinäkin kesinä, ensimmäinen ilta ja tämä ensimmäinen päivä on ollut kysymysten ja vastausten aikaa. Itselleni on tärkeää saada vastaanottaa ja ymmärtää se miten Jumala rakastaa epätäydellistä ja heikkoa ihmistä. Tajuta se käsittämätön tosiasia, että Jumala käyttää juuri tavallisia ja heikkoja ihmisiä työkaluinaan.

Aamu alkoi varsinaisella seikkailulla Himoksen metsissä ja kukkuloilla. Lähdin ystäväni kanssa tunnin juoksulenkille ja summanmutikassa valitsimme latu-uria ja polkuja niin, että emme lopulta tienneet minne olimme päätyneet, kun putkahdimme ulos metsästä, mäen päällä. Mielenkiintoinen keskustelu oli herpaannuttanut suuntavaistomme ja löysimme itsemme Pohjoisrinteen päältä. Tosin paikallistaminen vaati hieman pohdintaa ennen kuin se onnistui. Asiassa ei olisi ollut mitään ongelmaa, ellei meillä molemmilla olisi ollut aikataulu. Pian sain huomata mikä ero on urheilijanuorukaisen ja viisikymppisen kuntoilijan juoksukunnossa. Huomasin hengitykseni pihisevän ja keskuteluintoni, jostain syystä laimenevan kun kirimme aikataulua kiinni pyörätiellä. Mutta aikataulut eivät pettäneet kovin pahasti, vaikka jouduin nostamaan kädet pystyyn ja päästämään nuorenmiehen menemään omaa vauhtiaan viimeiset sadat metrit.

Jollain tavalla tuo pieni eksyminen oli näpäytys siitä tarpeesta olla jatkuvasti kartalla omassa elämässä. Vaikka Jumala on uskollinen, niin oman itsensä kannalta on syytä valvoa ja olla hereillä. Vaikeuksia omaan elämäänsä ei kannata kerjätä ehdoin tahdoin. Kun oma sydän tulee rauhattomaksi ja mieli eksyy, niin suunnat sekoavat ja näin syntyy niitä elämän sakkokierroksia.

Päivän puheet ja opetukset olivat rohkaisevia ja vapauttavia. Lyhyesti kuvattuna päivän sisältö saatteli ihmistä Jeesuksen eteen hänen hoidettavakseen. Paikalle, jossa Jumala ilmestyy. Paikaan, jossa portaat johtavat ylös Jumalan luo.

Itse halusin kohdata Jumalan noiden portaiden (Joh 1:51) päässä, koska oma sydämeni kaipasi rauhaa, jonka koin olevan hukassa. Näillä ajatuksilla menin rukouspalveluun ja Jumala vastasi murtaen epävarmuuden ja rauhattomuuden sisältäni. Sain takaisin rauhan, jonka sielunvihollinen halusi riistää minulta. Jumala kertoi rukouspalvelijan suulla miten Hän tietää kaiken minusta. Sain kokea, että Taivas on auki minuakin varten.


3 kommenttia

Elämän tuulet puhaltaa

Ulkona tuuli puhdistaa maita ja metsiä kesämyrskyn voimalla. Kauan kaivattu sade piiskaa kuivaa maata ja virvoittaa luomakuntaa. Luonto näyttää voimansa ja asettaa ihmisen pienelle paikalle. Ihminen on luotu rajalliseksi olennoksi elämään tämän maailman melskeen keskelle. Paavali kirjoittaa toisessa korintilaiskirjeessä: –Me elämme tässä maailmassa, mutta emme taistele tämän maailman tavoin. Olemme alttiita maailman tuulille, elämämme sykkeeseen vaikuttaa kaikki ympärillämme tapahtuvat asiat, niin hyvät kuin pahat.  Viime yön myrskytuulet ovat viilentäneet kevään helteet ja ulkona lämpötila on hädin tuskin nollan yläpuolella. Siksi takassa rätisevätkin jo syksyksi varatut takkapuut. Sade ja kylmä tuuli saavat rauhassa piiskata ikkunaa.

Muutokset itse kunkin elämässä kuuluvat maalliseen vaellukseemme. Emme aina tiedä, millaiseen puhuriin joudumme ja mitä siitä seuraa. Joskus tuuli on lempeä ja suo levon matkaajalle. Usein matkalainen on pakotettu vetäytymään suojaan ja odottamaan, että taivas kirkastuisi. Kun pohdin sitä, miten ja mitä kirjoitan tässä roolissa Blogitaivaan avainten haltijana, ajattelin, että tämä sivusto on ollut jollain tapaa seesteinen ja kirkas pala sinistä taivasta, jonka alla on hyvä kulkea ja helppo hengittää. Haluankin että matka jatkuu samassa hengessä. Ilman salamoita ja ukkospilviä, sillä niitä maailma tarjoaa riittämiin. Aina ei kaikesta voida olla samaa mieltä, mutta toivon, että jatkossakin Ilkan luoma linja pitää. Ilkan antama viestikapula on haasteellinen, mutta koen, että en tee tätä itseäni varten, vaan evankeliumin takia. Oma sydämeni palaa opettamiselle ja seurakunnalle.  Jospa osaisin sillä rintamalla rohkaista ihmisiä etsimään yhteyttä toisiinsa.

Blogitaivaan kirjoittajat ovat erilaisia niinkuin ovat kesätuuletkin, ja siksi toivon, että jokainen saa matkalleen sopivan tuulen taakseen. Matkamme päämäärä on selkeä. Tahdomme nähdä kerran Jeesuksen kasvoista kasvoihin. Silloin Blogitaivaskin vaihtuu todelliseksi Taivaaksi ja olemme perillä Isän luona.

Tapio Laakso

OLYMPUS DIGITAL CAMERA