Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


7 kommenttia

Joh 17, kun Jumala rukoilee Jumalaa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen lukuisat kerrat lukenut tämän Raamatun kohdan ja käyttänyt sitä myös Majatalo-illoissammekin rukouksena. Mutta vasta tänä kesänä olen tajunnut tämän Jeesuksen ylimmäispapillisen rukouksen syvyyden. Rukous vie meidät lähemmäs Jumalaa kuin mikään muu teksti raamatussa.

Raamattu johdattaa meitä alusta saakka tietä, joka vie meidät Jeesuksen luo, Golgatalle, pisteeseen, jossa ihmiskunnan historia kohtaa iankaikkisuuden. Tuohon hetkeen asti Jeesuksen jalanjälkiä löytyy muualtakin kuin vain Raamatun lehdiltä. Eri historialliset lähteet vahvistavat Jeesuksen olemassa olon, mutta tuon pisteen jälkeen on vain tyhjä hauta ja Usko.

Jeesuksen puheet pääsiäisaterialla kiteyttävät kaikkein olennaisimmat ja tärkeimmät opetukset. Kaikki huipentuu 17. luvun rukoukseen. Johannes tuo eteemme huikean kuvan, jossa Jeesus, Jumalan poika, 100% ihminen ja 100% Jumala,  rukoilee Isää, Jumalaa. Rukouksen sisältö voi avautua vain Jumalan kolminaisuudesta käsin. Kun tämän kaiken laittaa yhteen ja yhtyy tuohon rukoukseen ja sen viestiin, vaikka ei kaikkea ymmärtäisikään, voi kokea sen ohuen hetken, jossa Jumalan valtakunnan todellisuus ja meidän todellisuutemme kohtaavat. Voimme viivähtää Jumalan läsnäolossa ja olemme yhtä Jeesuksen kanssa niin kuin hän on yhtä Isän kanssa.

Tänään alkaa New Wine-kesäjuhla Himoksella. Yksi teemoista juhlassa on aina Jumalan läsnäolon harjoittaminen. Kyse ei ole siis harjoittelemisesta vaan harjoittaminen tarkoittaa sitä, mihin keskitymme omassa elämässämme. Mikä on elämämme keskipiste, josta kaikki saa voimansa ja alkunsa. Jeesuksen seurajille kaiken keskipiste on Pyhä kolmiyhteinen Jumala. Elämme arkeamme maailmassa, mutta Jeesuksen tähden emme tule enää maailmasta. Olemme yhtä keskenämme ja yhtä Jeesuksen kanssa ja sitä  kautta koko  olemuksemme kietoutuu yhteen Jumalan läsnäolossa.

Jeesus rukouksessaan keskittyy siihen mikä meitä yhdistää, ei siihen mikä meitä erottaa. Se on yksi Evankeliumin suurista salaisuuksista ja se paljon puhuttu herätys, se kumpuaa ihmisten keskinäisestä yhteydestä, jossa he Pyhän Hengen vaikutuksesta uskovat ja tulevat yhteen.


1 kommentti

Ajatuksia NewWine -arvoista

Kesä tekee tuloaan ja NewWine kesätapahtuma sen myötä.  Itselleni se on koko vuoden odotetuin tapahtuma ja sitä voisi verrata auton vuosihuoltoon.  Kuluneet osat vaihtoon ja uutta öljyä moottoriin. Näin taas  jaksaa touhuta tulevan vuoden omassa arjessa ja seurakunnassa.OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seurakunnan rakentaminen, minun tapauksessani perinteisen luterilaisen seurakunnan, on viimekädessä jokaisen seurakuntalaisen tehtävä. Meillä on hyvät työntekijät ja melkoiset resurssit mutta luterilaisen kirkon julkinen kuva muistuttaa enemmän palvelulaitosta kuin elävää ja toimivaa yhteisöä. Jopa niin että Jumalanpalvelus, joka viikkoinen juhla on muuttunut ulkopuolisten silmissä seurakuntalaisten palveluhetkeksi, jossa varmistellaan taivaspaikkaa ja tuijotetaan edessä olevan niskaa. Näinhän se ei kuitenkaan ole. Messu on aina osallistujalle henkilökohtainen ja tärkeä hetki.

Kirkkokin voi muuttua ja jotta muutos lähtisi oikeaan suuntaan, on tärkeää opettaa opetuslapseutta, joka nykysuomeksi voisi kääntää vaikkapa seurakuntalaisuudeksi tai kuten ennen vanhaan sanottiin, maallikkoudeksi. Ihmisille pitää  kertoa millaiseksi paikaksi seurakunta on alun alkaen tarkoitettu. Paavali aloitti tämän työn ja meidän tulisi jatkaa sitä.

NewWine -liike on syntynyt kuolevien seurakuntien keskellä Anglikaanisessa kirkossa. Se tapa,  jolla sielä on lähestytty seurakunta -käsitettä on tuottanut uutta elämää näihin lähes konkurssin partaalla olleisiin seurakuntiin. NewWine ei tuo peliin jotain tiettyä toimintamallia, jota voisi kopioida vaikka se tarjoaakin siihen hyviä esimerkkejä. Paremminkin NewWinen läpi suodattuu ajatusmalleja ja arvoja, jotka jalostuvat ihmisten mielissä omaan seurakuntaan sopiviksi toiminnoiksi. NewWinen tunnus ”local churches changing nations” voi herätä henkiin vain aktiivisten ja sitoutuneiden ihmisten kautta, jotka tuntevat oman paikkakuntansa.  Sitoutuminen lähtee aina Jeesuksesta ja hänen kutsustaan. Tätä kutsua ja sen etsimistä New Wine-liike haluaa tukea ja edes auttaa.

Lueskelin netistä erilaisia arvioita New winestä ja mielenkiintoista oli todeta että n. 10 vuotta sitten kritiikkiä ja pelkoja oli paljon enemmän. Epäiltiin New Wine liikkeen liukuvan yltiökarismaatisuuteen ja jopa menestysteologiaan. Mutta mitkään noista peloista ei ole toteutunut. Liikettä on moitittu myös Pyhä Henki keskeisyydestä ja Jeesuksen sovitustyön vähemmälle jättämisestä. Tämä jälkimmäinen on melko vakava väite ja ansaitsee kyllä hieman enemmän huomiota osakseen

Olen suoraan kopioinut NewWinen omilta sivustolta suoraan ne arvot, jotka ovat liikkeelle ja itselleni tärkeitä. Jeesuksesta sielä sanotaan, että kunnioitamme kaikkea mitä Jeesus teki puolestamme ristillä. Monet herätysliikkeet ja yhteisöt käyttävät erilaisia kielikuvia Jeesuksen sovitustyöstä, siitä mitä ristillä tapahtui ja mitä Jeesuksen elämä merkitsee ihmiskunnalle. Olen huomannut, että NewWine -arvoissa käytetyt ilmaisut ovat hyvin selkokielisiä ja nykyihmiselle tutulla kielellä kerrottu.  Nykyihmiselle hankala Kaanaan kieli loistaa poissaolollaan. Tämä aiheuttaa ihmiselle, joka on tottunut uskovaisten kieleen ja oman herätysliikken tapaan ilmaista asioita, tunteen, että jotain puuttuu ja kun jotain puuttuu se ei tunnukkaan enää yhtä pyhältä ja arvokkaalta.

Todellisuudessa NewWine -liike on Kristuskeskeinen. Pyhän Hengen toiminta ja merkitys kolminaisuudelle on  palautettu sille kuuluvalle paikalle. Pyhä Henki kirkastaa Kristusta ja hän on Pyhän Hengen kautta mukana meidän elämässämme. Siksi on opetettava perusteita Pyhästä Hengestä ja siitä miksi Jeesus lähetti  Puolustajan olemaan kanssamme. Siksi opetus Jumalan Pyhästä Hengestä on hyvin keskeisessä asemassa New Wine liikeessä. Kyse ei olesiis korostuksesta joka menee yli ja ohi Jeesuksen vaan tarpeesta opettaa ihmisiä.

NewWinen näky on seurakuntakeskeinen ja se nostaa paikallisuuden tärkeään osaan. New Wine on ennen kaikkea koulutusorganisaatio, jonka tavoitteena on voimaannuttaa ihmisiä ja lähettää heidät sinne missä heidän paikkansa on palvella. Se voi olla perinteinen luterilainen seurakunta niinkuin itselläni on tai täysin uusi yhteisö.

Se mikä on merkille pantavaa, New Wine ei ole herätysliike tai erillinen yhteisö vaan verkosto joka on avoin, läpinäkyvä ja yhteiskristillinen.

Ja sitten ne arvot:

NÄKYMME

Haluamme nähdä kansakuntamme muuttuvan kristittyjen kautta, jotka löytävät vapauden Jeesuksen seuraamisessa, kokevat iloa ylistäessään Jumalaa ja saavat Pyhän Hengen voiman elämäänsä.

Haluamme nähdä seurakuntien uudistuvan ja vahvistuvan sekä uusien yhteisöjen syntyvän. Tahdomme elää todeksi Jumalan Sanan kaikilla elämän alueilla, etsiä kadotettuja, rikkinäisiä ja köyhiä ja näyttää, että hyvä uutinen Jumalan valtakunnasta kuuluu kaikille.

 

ARVOMME

Risti ja ylösnousemus

Kunnioitamme kaikkea mitä Jeesus teki puolestamme ristillä. Tahdomme myös itse kulkea ristin tietä samalla tuntien hänen ylösnousemuksensa vapauttavan voiman.

Sana ja Henki

Haluamme, että kaikki mitä uskomme, opetamme ja teemme, perustuu Raamattuun Jumalan kirjoitettuna sanana. Samalla tahdomme oppia kuulemaan ja tottelemaan Pyhää Henkeä, joka puhuu meille sekä henkilökohtaisesti että yhteisönä.

Jumalan äärettömyys ja läheisyys

Haluamme elää Jumalan kunniaksi ylistäen hänen majesteettisuuttaan, kaikkivaltiuttaan ja mahtavaa voimaansa. Samalla voimme kohdata hänet ylistyksessä läheisesti ja henkilökohtaisesti ja kokea syvää yhteyttä hänen kanssaan

Jatkuvuus ja muutos

Pidämme uskollisesti esillä muuttumatonta sanomaa Jeesuksesta, hänen työstään sekä henkilökohtaisen pelastuksen ja pyhityksen merkityksestä. Samalla etsimme kulttuuriimme ja ympäristöömme sopivia tapoja ylistää ja opettaa, olla seurakunta ja tehdä lähetystyötä.

Luonnollinen ja yliluonnollinen

Tahdomme nähdä kristittyjen käyttävän kaikkea sitä luonnollista ymmärrystä, viisautta ja taitoa, jota heillä on, ja opettelevan samalla palvelemaan toisia yliluonnollisilla Pyhän Hengen lahjoilla rakkaudessa ja voimassa, Jeesuksen esimerkin mukaan.

Jumalan valtakunta – jo nyt ja ei kuitenkaan vielä

Tahdomme julistaa hyvää sanomaa Jumalan valtakunnasta ja nähdä sen läsnäolosta kertovia ihmeitä ja merkkejä. Samalla ymmärrämme, että Jumalan valtakunta tulee lopullisesti ja kärsimys voitetaan vasta sitten, kun Jeesus tulee takaisin ja tekee kaiken uudeksi.

Tehtävä ja yhteisö

Haluamme nähdä seurakunnan muuttuvan tehtävänsä ymmärtäväksi yhteisöksi, joka rakastaa ja tavoittaa kadotettuja, pitää huolta köyhistä ja tuo oikeudenmukaisuuden koteihin, naapurustoihin, työpaikoille ja kansakuntiin. Samalla haluamme seurakunnan olevan armon täyttämä yhteisö, jossa ihmiset voivat löytää suhteen Jumalaan ja toisiin ihmisiin sekä parantumisen, uskon, toivon ja rakkauden.

Johtajuus ja yleinen pappeus

Tahdomme valmentaa Pyhän Hengen voimassa toimivia, rohkeita ja tehtävästään tietoisia seurakuntien johtajia. Samalla tahdomme varustaa jokaista kristittyä palvelemaan Jeesuksen mallin mukaisesti omassa kodissaan, seurakunnassaan sekä työ- ja elinympäristössään.

Armollisuus ja totuus

Tahdomme olla ystävällisiä ja sydämellisiä ajatellessamme toisia ja puhuessamme heistä, riippumatta siitä, ovatko he kanssamme samaa mieltä. Samalla kerromme selkeästi, mitä me uskomme ja miksi uskomme.

Yhteys ja erilaisuus

Haluamme tehdä yhteistyötä avoimesti ja vastuullisesti kaikkien niiden kanssa, jotka pitävät kiinni näistä arvoista. Samalla hyväksymme seurakuntien erityispiirteet, erilaiset johtamistavat sekä kirkkokunnalliset painotukset ja kunnioitamme niitä.

 


2 kommenttia

Karismaattisuuden kolmet kasvot

 

20130913_165922Laitan taas lusikkani soppaan, jota en haluaisi hämmentää enkä siihen sekaantua, mutta jotenkin taas somen sekavassa maailmassa iskin varpaani johonkin ja niin pahoitin mieleni. Tavallisesti kun pahoittaa mielensä, sitä ei pitäisi lähteä avamaan tai julkaisemaan toisille. Mutta sanon nyt ajatukseni ääneen, enkä aio millään tavalla kommentoida tai keskustella aiheesta jatkossa tämän enempää. Eli tämä on lähinnä julkista yksinajattelua omalta osaltani. Miksi näin? Siksi koska minulla ei ole minkäänlaista  harhakuvitelmaa siitä, että saisin omalla näkemykselläni kenenkään ajatuksiin minkäänlaista mielenmuutosta tai edes liikahdusta. Eli…

Raamatun opetus karismoista l. armolahjoista on melkoisen selkeää, siis minulle. Se että Paavali vaikuttaa hillitsevän Korintilaisia niiden käytössä ei todellakaan kohdistu suoraan sellaisenaan Suomen luterilaisiin eikä edes Suomen helluntailaisiin, siis minun mielestäni. Siitä huolimatta keskustelu karismoista ja sen yhteydessä harhaopeista pulpahtelee pintaan melko usein. Vuorollaan eri kirkkojen ja herätysliikeiden kaikkein ortodokseimmat edustajat julkaisevat kirjoja ja tekstejä, joissa vilahtelee nimiä ja tapahtumia 1900-luvulta aina tähän päivään asti. Useimmat nimet ovat vieraita perusluterilaisille, kuin myös useimmille itseään karismaattisina pitäville luterilaisille ja luultavasti suurimmalle osalle koko kristikansaa.

Varoittelijoiden sormi on pystyssä, koska he kokevat että Suomi valumassa hiljaa jonkinlaiseen karismaattiseen hurmokseen. Vaikka todellisuudessa Suomi on vaipumassa aivan toisenlaiseen suohon, pimeyteen, jossa ei Jeesuksella ole mitään arvoa. Siksi arviointi vaikuttaa nousevan enemmän joukkojen hallinnan tarpeesta, kuin aidosta halusta ottaa selvää mitä oikeasti on tapahtumassa.

Korintin tilanne oli kuitenkin omanlaisensa. Rakkaudenateriat, joiden yhteydessä  nautittiin ehtoollista, olivat muuttuneet mäsäilytilaisuuksiksi ja muutenkin epäjärjestys oli vallannut seurakunnan kokoukset. Korintissa oli Afroditen temppeli ja sielä työskenteli tuhat temppeliporttoa. Paikkakunnan viritys oli siis aivan omaa luokkaansa.

Tietyllä tasolla voidaan vetää yhtäläisyyksiä Korintin ja nykymaailman välillä, niin seurakunnan, kuin myös maailman osalta. Mutta mitä Paavali oikein sanoo? Hän vaatii tekemään parannusta kahdessa asiassa. Elämäntapojen on muututtava ja karismoja on käytettävä oikein! Kaikki eivät voi huutaa yhteen ääneen ja kielilläpuhujat tarvitsevat selvityksen siitä mitä on tullut sanottua. Tiedonsanoilla pitää osoittaa miten Jumala tietää jokaisen ihmisen ajatukset ja teot ja niin edelleen.

Olen varoittajien kanssa samaa mieltä siitä, että järjestys seurakunnissa ja yhteisöissä on oltava oikea. Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta ja Raamatun sanaa. Esirukous ja rukous sairaiden puolesta kuuluu seurakunnan repertuaariin jo pelkän lähimmäisenrakkauden takia. Sen sijaan karismoilla ratsastaminen seurakunnassa on tuhon tie. Se väsyttää ja uuvuttaa seurakunnan ja on siksi vaarallinen tapa rakentaa yhteisöä. Puhaltelu, huitominen ja jalanpolkeminen ei vaikuta Pyhän Hengen toimintaan, vaan ne ovat yksinkertaisia psykologisia ihmismieleen vaikuttavia temppuja ja hyvin inhimillisiä virheitä, joita jotkin puhujat tekevät, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Mikään ei ole niin hölmöä kuin älytön huutaminen tai mikrofoniin puhaltaminen!  Mutta ei se vielä merkitse sitä että demonit olisivat vallaneet puhujan! Ei aina ole puhujan vika jos hän innostuvaa sorttia ja seurakunta innostuu mukana.

Mutta  yhtä vaarallista on rakentaa seurakunta lain varaan niin, että lähdetään tuomitsemaan ja kahlitsemaan niitä kristittyjä, jotka ovat luonteeltaan ulospäinsuuntautuvia ja voimakkaasti kokevia. On kummallista ajatella, että raamatunajan ihminen sai juopua Hengen vaikutuksesta mutta 2000-luvun ihmisen pitäisi seisoa nöpöttää hiljaa paikoillaan. Yleistän tässä rankasti mutta niin tekevät myös  ns. varoittelijat.

Suomi on siitä erikoinen maa, että täällä on vaikea olla ns. keskitien kulkija. Kaikilla elämän aloilla tuntuu kaksi ääripäätä ja ne jotka jäävät sille välille, eivätkä oikein löydä kotiaan kummastakaan suunnasta. Ääripäät kadottavat keskusteluyhteyden toisiinsa ja seurauksena koiratappelun kaltainen tila jossa ei periksi anneta. Tosin maassamme alkaa olla niin paljon erilaisia rintamalinjoja, että ainoa joka iloitsee on sielunvihollinen.

Itse ilmeisesti kuulun keskimmäiseen l. kolmanteen porukkaan.  Se on tavallisten  kristityjen sakki, joka tarpeensa mukaan huutaa hätäänsä Herraa, rukoilee,parantaa, ajaa pahojahenkiä ulos jos niitä sattuu putkahtamaan esiin ( ei muuten ole vielä näkynyt) ja ripustaa elämänsä Kristukseen kun ei muutakaan voi. Tälle porukalle on luontaista rakentaa kristittyjen yhteyttä yli seurakunta ja kirkkokunta rajojen.

Itse sitoudun New Winen ja Hengen Uudistus kirkossamme- yhdistysten tapaan toimia ja opettaa Raamattua. Kumpikin yhteisö panostaa seurakuntaan Kristuksen ruumiina. Jeesuksen elämä, ristin työ ja Raamatun sana on aivan ehdottomassa keskiössä. Jos joku väittää muuta, niin tervetuloa mukaan kuuntelemaan ja tutkimaan asiaa. Molemmat yhdistykset ohjaavat ihmisiä oman seurakuntansa työhön ja rakentamiseen, ilman tarvetta rikkoa tai repiä mitään. Nettisivuilta on turha asiaa raapia kasaan, sillä näiden yhteisöjen sanoma löytyy ihmisten keskuudesta, sieltä missä on Kristus toimii ja elää seurakuntansa kautta. Muiden yhteisöjen toimintaa katson avoimin ja siunaavin silmin sen mukaisesti kun heitä kohtaan elävässä elämässä. Monia puhujia, parjattujakin, olen kohdannut ja kaikki ovat olleet tavallisia erehtyväisiä, Jeesusta seuraavia ihmisiä.

 

 


1 kommentti

New Wine-kesäjuhla, latausta seurakuntaan

himoslaaksoLaskeutuminen  Himoksen mökkikylään on suoritettu ja oma reviiri on tsekattu. Askelmerkit pääteltalle ja seminaaripaikoille on aseteltu ja kesäkonfa voi alkaa. New Winen kesätapahtuma on meille paikka, josta haemme latausta seuraavan talven Majatalo-iltoihin ja touhuamiseen omassa seurakunnassamme. Oma seurakunta ja sen rooli on entisestään vain korostunut vuosien mittaan. Oman hengellisen elämän hoitaminen on yhtäkuin oman seurakunnan  eteen työn tekeminen. Kyse on siitä että Jumalan valtakunnan työ ei ole sooloilua ja opillista painimista omissa oloissa vaan yhteispeliä, jossa jokaisella seurakuntalaisella on jotain annettavaa toisilleen.  Jeesus korostaa Kristittyjen yhteyttä ja  Hän jäähyväisrukouksessaan rukoilee, että opetuslapset olisivat yhtä niinkuin Jeesus ja Isä ovat yhtä.  Joh. 17:11-23

Kesäjuhla kerää yhteen ihmisiä erilaisista yhteisöistä rakentumaan ja vahvistumaan Pyhän Hengen läsnäolossa ja Jumalan kasvojen edessä. Keskiössä Jeesus ja kaikki mitä hän on tehnyt ihmistä varten. Ylistys, Rukouspalvelu ja opetus, kaikki tähtäävät siihen, että sunnuntaina täältä lähtee kotiin, omaan seurakuntaan ja arjen keskelle tavallisia arjenkristittyjä varustettuna Jumalan Sanalla ja Pyhällä Hengellä.

Oma taipaleeni kokousteltan takaosasta, teltan etuosaan on kestänyt kuusi vuotta. Takana oli hyvä aluksi ihmetellä ja seurailla mihin olimme itsemme työntäneet. Lapset hakivat omaa paikkaansa omissa kanavissaan. Esirukouksen saaminen omalle kohdalle ja oma ylistäminen  on muodostunut vähitellen tärkeämäksi ja siksi istumapaikka on vähitellen siirtynyt eteenpäin lähemmäs musikantteja ja rukouspalvelua.

New Wine kesäjuhla on sopivalla tavalla turvallinen ja samalla hieman jalat irti maasta tapahtuma niin, että karismaatikko ja perusluterilainen etsijä  sopivat hyvin samaan tilaan.  Edessä voi ylistää kädet kohti taivasta pelkäämättä, että joku tuijottaa ja takaosassa voi työntää rauhassa käsiään syvemmälle taskuun ja odotella puheiden alkua. Rento tunnelma ja väljä ohjelma auttavat sulattelemaan kaikkea kuultua ja nähtyä. New Wine on niitä harvoja Hengellisiä tapahtumia, joissa lasten ja nuorten tapahtumiin panostetaan yhtä hyvin kuin aikuistenkin ohjelmaan. Lasten ohjelmat ovatkin niin suosittuja että kanavat pursuilevat yli ja ohjaajia tarvitaan joka vuosi lisää.

Blogitaivaan väkeä on Himoksen taivaallisissa tunnelmissa muitakin kuin allekirjoittanut ja odotettavissa lienee raporttia useamman ihmisen toimesta.


6 kommenttia

Kaatajapappeja, Ihmeparantajia ja Jeesus. #New Wine

viljaaOletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä tapahtuu kun joku rukoilee sairaan puolesta. Oletko miettinyt sitä, että kuka siinä parantaa ja kenet.

Iltapäivälehdet repivät mielellään otsikoita kaatajapapeista ja ihmeparantajista. Otsikointi ja uutisointi on usein luonteeltaan sellaista, että se laittaa miettimään kannattaako omaa lusikkaansa tuohon soppaan laittaa. Maailma näkee usein vain ääri-ilmiöt ja kaikki valtavirrasta poikkeava vaikuttaa vaaralliselta. Media tarttuu näihin ilmiöihin riepotellen niitä mielensä mukaan  .

Kun katsomme noiden otsikoiden taakse, niin sieltä löytyy tavallisesti syvän hengellisen vakaumuksen ja kutsun omaavia ihmisiä. He ovat usein tienraivaajia, jotka valmistavat tietä herätykselle tai voisi kai sen sanoa, että he tekevät tietä Jeesukselle. Monet tuntemani uskovat kulkevat innokkaasti näiden näiden Jumalanmiesten perässä.

Perässäkulkijat ovat usein ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä syvempää yhteyttä Jumalaan. Tässä tullaankin yhteen suomalaisen kristillisyyden ongelmakohdista. Moni suomalainen kristitty kokee, että heillä ei ole omaa hengellistä kotia, seurakuntaa, jonka siipien suojissa he voisivat kokoontua. Sen sijaan, että he alkaisivat perustaa itselleen kotia, he kulkevat hengellisinä irtolaisina pitkin maita ja mantuja keräillen muiden pöydiltä pudonneita murusia pysyäkseen uskossa.  Moni luopuukin uskosta, kun sitä oma paikkaa ei tunnu löytyvän ja yhteys Jumalaan pysyy etäisenä. Kuinka moni on kuullut kuinka rukouspalvelun alussa ihmisten huutavan Pyhää Henkeä lisää ja lisää. Tunnistan itsestänikin tämän saman. Pyhän Hengen täyteyttä etsitään ja ikäänkuin tankataan tajuamatta sitä, että Usko on lahjoista suurin ja edellyttää aina Pyhän Hengen läsnäoloa eli vaikka emme itse aina tunne sitä, hän aina läsnä.

Armon yksi ulottuvuus on Jumalan uskollisuus lapsiaan kohtaan.  Isä tietää, että olemme vajavaisia ja hän täyttää meidät Pyhällä Hengellä ylitsevuotavasti, jos vain annamme siihen mahdollisuuden. Suurin este tälle kaikelle me olemme me itse. Meissä vellova epäusko oman paikkamme pysyvyydestä Jumalanvaltakunnassa ja jatkuva tarve päästä oikeaan ”tunnelmaan” vie meidät helposti harhateille ja epäilemään omaa uskoamme. Vaellamme paikasta toiseen etsimässä sitä oikeaa uskoa. Monesti olisi parasta vain pysähtyä paikalleen ja olla hiljaa.

Tällä viikolla  vietetään itselleni ja perheelleni jo perinteeksi muodostunutta New Wine-kesäjuhlaa.  New Wine-verkosto kasvattaa, vahvistaa ja kotouttaa ihmisiä oman paikkakuntansa Kristityiksi. Ihmisiksi, jotka toimivat oman paikkakuntansa parhaaksi. New Winen yksi perusajatus on, että kaikki lähtee liikkeelle pienestä ja paikallisesta seurakunnasta. NW ei itse lähde perustamaan yhteisöjä vaan lähettää ihmiset oman arkensa keskelle,  omaan seurakuntaansa toimimaan ja perustamaan itselleen kodin. Hengellinen koti voi olla seurakunnan lisäksi jokin toimiva solu, raamattu- tai rukouspiiri tai pienryhmä, jossa toteutuu kolme tärkeää asiaa;  Ylistys, opetus ja rukous. Toiminnan keskiössä on Jeesus ja hänen Pyhä Henkensä. Oman yhteisön rakentaminen on samalla myös evankeliumin eteenpäin viemistä.

Itse olen huomannut, että hengellisyys, jota tavallinen arkinen ja tuttu ihminen harjoittaa vetoaa ihmisiin parhaiten. Tarjottu esirukous ja siunaus nostaa naapurin tädin silmiin kyyneleet ja muurit murtuvat kun Isä koskettaa. Siinä hetkessä Jumala parantaa niin rukoilijan kuin rukoiltavankin sydämen. Ja tapahtuupa joskus myös ihme, kun ihminen suostuu jäämään Jumalan luo.

Tarvitsemme kaatajapappimme ja profeettamme kunhan vain maltamme katsoa myös kulisseihin ja luotamme oman uskontiemme vakauteen, koska Jeesus on meidän kaikkien kanssa. Tämä aika tarvitsee tienraivaajia ja herättelijöitä mutta heidän jälkeensä tulevat ne jotka niittävät Jumalan viljaa eli me. Olemmehan sen tien kulkijoita, kuten alkukristityt itseään kutsuivat.polku


31 kommenttia

Jeesuksen läsnäolossa

Seurakunnan tulisi elää Jeesuksen läsnäolosta, mutta miten sen sanoittaisi niin että sen merkitys avautuisi ihmisille. Kun rukoilen ihmisten puolesta, niin silloin olen lähellä Jeesusta. Jeesus on silloin ihan siinä vieressä. Mutta miten jakaa tämä kokemus toisen ihmisen kanssa.

wpid-wp-1429093683215.jpeg

Lauantaina olin Nivalassa New Wine verkoston ja Nivalan seurakuntien (ev.lut ja vapaa) järjestämässä koulutuspäivässä. Jukka Jämsen opetti jälleen kuuntelevasta rukouksesta sekä armolahjoista seurakunnassa. Kun asiat olivat entuudestaan tuttuja, siksi oli hyvä keskittyä Raamatun kohtiin ja ylistämiseen. Nyt oli aikaa toteuttaa rukousta omalla kohdalla ja rakentua. Kuunnella mitä Jumala tahtoo sanoa. Muuhun ei olisi ollutkaan voimia. Kun ei tarvinnut ponnistella ymmärtääkseen opetusta niin Sana alkoi puhua ja moni Raamatunkohta avautui aivan uudella tavalla. Työskentelimmme paljon ryhmissä ja parini rukoillessa puolestani, sain kokea miten lämpö ja rauha valtasi koko miehen. Itseasiassa minulle tuli suorastaan kuuma. Lämpö virtasi toisen ihmisen kädestä kehooni tai siltä se ainakin tuntui. Tuon jälkeen aina kun suljin silmäni näin oikealla puolella käden, joka tahtoi tarttua käteeni.  Päivän aikana lauloimme ja ylistimme seisaaltaan. Aina kun seisoin tuntui kuin koko kehoni olisi kääntynyt tuota kättä kohden. Silmät avatessa törötin kuitenkin aina aivan samassa asennossa.
En aina usko omia kokemuksiani ja tuntemuksiani, mutta nyt kun olin päättänyt vain olla ja kuunnella, sainkin olla Jeesuksen vieressä ja pitää häntä kädestä. Jumala tahtoi viestittää minulle, että hänellä on homma hallinnassa ja voin rauhassa levätä hänen läsnäolossaan.

Jeesus julisti koko toimintansa alusta asti sitä, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle ja sitä hän käski julistaa lähettäessään opetuslapsia lähikaupunkeihin ja kyliin parantamaan sairaita. Saman hän toistaa myös meille. Rukoiltaessa tämä kaikki muuttuu lihaksi rukoilijan muodossa. Rukoilija ja rukoiltava avaavat mahdollisuuden Jeesukselle toimia.  Silloin ei ole kyse rukoilevien ihmisten määrästä tai uskon laadusta vaan sydämen asenteesta ja siitä uskallamme luottaa Jumalaan siinä että  hän toteuttaa tahtoaan juuri siinä hetkessä.

Toisaalta me ihmiset tarvitsemme turvallisia toimintamalleja kyetäksemme toimimaan seurakunnassa.  Siksi on kyettävä uusiutumaan ja hakemaan jatkuvasti sellaisia tapoja toimia joissa Jeesus pääsee yllättämään meidät. Siksi on hienoa että yhä useampi seurakunta ja yhteisö uskaltaa rukouksen kautta lähestyä Jumalaa ja pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan Jeesusta ja avaamaan Raamattua. Yhdessä rukoileminen on seurakunnan toiminnan kovaa ydintä. Omalla kohdallani se merkitsi sitä että Jumala pääsi toisten ihmisten kautta toimimaan ja antamaan tarvitsemani levon ja rohkaisun.


24 kommenttia

Hoida meitä Jeesus!

20140802_173019Kaksi helteistä päivää Hengen uudistuksen kesäjuhlassa Kalajoella. Kaksi päivää on saanut olla luvallisesti karismaatikko, hihhuli ja ties mitä. Kuitenkin oloni ei ole vuoden mittaan ollut kovin ylevä. Työuupumus kolkuttelee ovella ja punainen lanka on ollut ollut enemmän ja vähemmän hukassa.

Heinäkuussa kävin New Wine kesäkonfassa ja myös sielä sain vapaasti olla sitä mitä olen. Molemmissa tapahtumissa silmäni ovat hikoilleet tavanomaista enemmän ja vaikka on ollut helteistä, se ei ole johtunut lämmöstä vaan jostain aivan muusta. Kun olo ihmisellä on kuin tuossa teemakuvassa olevalla aasilla, jonka tapasin Kalajoen kirkon ovella, niin itku voi olla herkässä. Rupattelin tuon aasin kanssa, joka oli unohdettu porstuaan, kun muuten kirkko oli tupaten täynnä väkeä. Jopa niin täynnä, että pastori Marko pyysi tiivistämään yli tuhatpaikkaisen kirkon penkkeillä istuvan kansan rivejä.
Mutta mitä tuo aasi kertoili. Kaveri vaikutti yhtä nuhjaantuneelta kuin minä. Kaksi kertaa vuodessa aasiparka raahattiin eteisestä töihin. Muu aika oli odottamista ja seisoskelua. Mutta kun aasi kertoi noista kahdesta työtehtävästään  alkoivat sen silmät loistaa. Huomasit varmaan, että kuvassa aasiparan silmät loistavat lähinnä poissaolollaan.

Aasi kertoi Jeesuksesta, Jumalan pojasta, jonka syntymää hän sai todistaa joka Joulu.  Aasi kertoi Adventista, jolloin hän sai olla kuljettamassa Herraansa kohti kirkkautta. Noita hetkiä varten aasi puhdistettiin ja korjattiin. Nuo hetket Jeesuksen läsnäolossa aasi sai olla sellainen millaiseksi hänet oli tehty ja ensimmäisen kerran tuotu tuohon kirkkoon. Jeesuksen seurassa aasiparalla oli kaikki mitä hän tarvitsi. Aasi sai olla Jeesuksen kanssa.

Mutta olenko minä kuin tuo aasi, joka kaksi kertaa vuodessa pääsee Jeesuksen luo ja riutuu lopput ajasta Kirkon eteisessä. En halua sitä, haluan elävään yhteyteen elävän Jumalan kanssa. Haluan yhteyttä seurakuntaan, joka on Kristuksen ruumis. Seurakuntaan joka on Jeesus ja joka hoitaa minua.

Karsimaattisuus, se on vain sana, toisille kirous toisille siunaus. Kuitenkin karismat, Elävän Jumalan Hengen lahjat ja  Armon fyysiset ja konkreettiset ilmentymät, ovat meille ihmisille kuin neula ja lanka, harja ja pölyrätti tuolle eteisessä nököttävälle aasille. Pyhä Henki uudistaa meidät meidät  kirkon eteiseen väsähtäneet aasit.  Jeesus on muurin murtaja, kuten Ilkka Puhakka Kalajoella opetti.  Jeesus rikkoo synnin muurin, joka eristää meidät Jumalasta ja Seurakunnasta.

Itkin kun Jeesus mursi eilen muurini ja aasin harmaus vaihtui väreihin ja hämärän eteisen kalseus valoon ja lämpöön. Kiitokseen ja ylitykseen kohotetuin käsin ja silmät hikoillen lauloin virren 600 ennenkuin katosin elokuiseen arkeeni Jeesuksen kanssa.