Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


4 kommenttia

Houkutteleva Jeesus

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jeesuksen aikalaisille ei ollut ongelma Jumalan olemassaolo. Koko heidän elämänsä ja kulttuurinsa perustui yhden Jumalan palvelemiselle.  Erilaiset puhdistautumissäännöt ja uhraamiset kuuluivat joka päiväiseen elämään. Jumalan pyhyttää suojeltiin kaikin tavoin ja siksi se, että Jeesus julisti syntejä anteeksi oli ylitsepääsemätön rikos, sillä vain Jumala itse saattoi puhua niinkuin Jeesus puhui. Vuosituhantinen uhrikultti oli muodostunut uskonnoksi, jossa tapakulttuuri oli ohittanut uskon ja kyvyn lukea Sanaa niin, että sydän olisi ollut auki Jumalan äänen kuulemiselle.  Jeesus teki kaikki tunnustekonsa heidän nenänsä edessä ja silti vain kourallinen lopultakin ymmärsi ja uskoi Messiaan tulleen.   Itsessään Jeesuksen teot eivät  olleet siis vaarallisia eikä se, että hän kutsui ihmisiä parannuksen , mutta se, että joku uskalsi julistaa anteeksiantoa, oli liikaa.

Ihminen ei ole juuri muuttunut noista ajoista. Edelleen askaroimme synnin ongelman kanssa. Puhumme synnin olemuksesta ja puntaroimme omaa pyhityksemme tilaa. Ne jotka uskovat, lähestyvät Jeesusta hyvin aralla mielellä, ikäänkuin heillä ei olisi siihen oikeutta. Parannuksen teko muuttuu suorittamiseksi tai omaa uskon elämää piiskataan yhä korkeampiin kirkkauden tasoihin. Ikäänkuin Jeesuksen läsnäolo olisi jollain tavoin kiinni meidän uskostamme tai uskomme tasosta.

On totta, että on vaikea tutustua tai luoda suhdetta persoonaan, joka loistaa poissaolollaan ja esiintyy vain kirjan lehdillä. Tällainen poissaoleva Jeesus muuttuukin aikaa myöden kaukaiseksi olennoksi, jota ei voi saavuttaa. Taivaan vaikeneminen ahdistaa ja ihminen kääntyy sisäänpäin. Tässä on se rajapinta jossa usko muuttuu uskonnollisuudeksi, rituaaleiksi ja suorittamiseksi.

Itse asiassa, vaikka Raamattu on sisällöltään Pyhä kirja, niin monelle itse Raamattu muodostuu Jumalaksi ja sen jakeita siteerataan lääkkeeksi kaikkeen irrallisina Raamatun todellisesta merkityksestä. Tällainen Raamatun tulkinta kadottaa näkyvistään Pyhän kirjan keskeisen sanoman. Sanoman  Jeesuksesta ja Jumalan suuresta pelastussuunnitelmasta.

Osalle sana synti on punainen vaate, joka nostaa karvat pystyyn ja sulkee korvat totaalisesti. Iso osa kansasta mieluiten kääntää selkänsä koko asialle ja vähät välittää synnistä pauhaavasta seurakunnasta. Heille elämässä on tarpeeksi ongelmia ilman, että joku kaataa vielä huolen iankakkisuudestakin heidän niskaansa.

Kaiken tämän takaa meitä etsii Pyhä Jumala, joka meistä huolimatta tahtoo meille vain hyvää. Häntä ei kiinnosta meidän epäuskomme tai suorittamisemme. Ainoa joka häntä kiinnostaa on me itse. Me kelpaamme hänelle juuri sellaisina kuin olemme ilman tekoja ja ponnistelua.

Meidän on katsottava Raamatusta mitä ja miten Jeesus toimi ja asetuttava Pietarin, Johanneksen ja muiden opetuslasten paikalle Jeesuksen rinnalle. Kuljettava hänen kanssaan ja nähdä miten hänestä ja hänen kanssaan liikkuvista ihmisistä tihkui ympäristöön Jumalan hyvyys ja rakkaus. Jeesus oli ihmisten silmissä houkutteleva ja puoleensa vetävä ihminen.

Avain tämän ymmärtämiseen on Pyhän Hengen päästäminen omaan elämään. Vain Jumalan henki voi esitellä meille todellisen Jeesuksen. Sen Jeesuksen joka vei opetuslapsensa ihmisten keskelle auttamaan, parantamaan ja opettamaan.

Jos kuvittelemme, että tarvitsemme tähän opetuslapseuteen ja Jeesuksen seuraamiseen jotain, jota voisimme itse saavuttaa jollain erityisellä hengellisellä harjoituksella tai Jumalan erityisessä läsnäolossa kellumalla, olemme pahasti harhassa. Sen tyyppinen toiminta eristää meidät maailmasta, jonne  Jeesus haluaa meidät nimenomaan lähettää. Tässä kohtaa Jaakobin kirjeen ajatus ”usko ilman tekoja on kuollut” herää henkiin. Sydän rohkeasti Jumalalle avoinna alamme nähdä ne ihmiset, joita Jeesus haluaa auttaa. Meissä Jeesus muuttuu todelliseksi tälle maailmalle. Meidän tekomme ovat silloin Jeesuksen tekoja. Meidän ei tarvitse murehtia sitä mitä tapahtuu kun rukoilemme sairaiden puolesta. Olemme vapaita rukoilemaan ja jättämään kaikki Pyhän Hengen varaan. Kun autamme köyhiä varoillamme tai heikkoja työllämme meidän ei tarvitse pohtia ketä autamme vaan ainoastaan luottaa siihen että Jumalan siunaus leviää ympärillemme teimmepä mitä tahansa, kunhan teemme sen Jeesuksen nimissä.
image

Mitä merkitsee sitten se, että pitäisi lähestyä Jumalaa arkana ja tyhjin käsin. Armo ei ole millään tavalla ehdollista ja sen saa omistaa heti omakseen. Jeesuksen antama uhri kattaa  koko elämämme, myös tulevaisuuden. Uhri on kertakaikkinen eikä vaadi jatkuvaa, oman syntisen elämän päivittelyä ja syntitaakkojen jokapäiväistä raahaamista. Sen kaltainen elämä ei eroa millään tavalla Vanhan testamentin uhrikäytännöstä. Vain Jeesuksen ja armon hylkääminen voi riistää meiltä iankaikkisen elämän.  Jeesus haluaakin että armosta iloitseminen saa meidät täyttymään Pyhällä Hengellä ja elämällä niin täyteen, että se valuu yli sydämistämme ja kastelee myös ympäristömme elämän vedellä.


6 kommenttia

Kaatajapappeja, Ihmeparantajia ja Jeesus. #New Wine

viljaaOletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä tapahtuu kun joku rukoilee sairaan puolesta. Oletko miettinyt sitä, että kuka siinä parantaa ja kenet.

Iltapäivälehdet repivät mielellään otsikoita kaatajapapeista ja ihmeparantajista. Otsikointi ja uutisointi on usein luonteeltaan sellaista, että se laittaa miettimään kannattaako omaa lusikkaansa tuohon soppaan laittaa. Maailma näkee usein vain ääri-ilmiöt ja kaikki valtavirrasta poikkeava vaikuttaa vaaralliselta. Media tarttuu näihin ilmiöihin riepotellen niitä mielensä mukaan  .

Kun katsomme noiden otsikoiden taakse, niin sieltä löytyy tavallisesti syvän hengellisen vakaumuksen ja kutsun omaavia ihmisiä. He ovat usein tienraivaajia, jotka valmistavat tietä herätykselle tai voisi kai sen sanoa, että he tekevät tietä Jeesukselle. Monet tuntemani uskovat kulkevat innokkaasti näiden näiden Jumalanmiesten perässä.

Perässäkulkijat ovat usein ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä syvempää yhteyttä Jumalaan. Tässä tullaankin yhteen suomalaisen kristillisyyden ongelmakohdista. Moni suomalainen kristitty kokee, että heillä ei ole omaa hengellistä kotia, seurakuntaa, jonka siipien suojissa he voisivat kokoontua. Sen sijaan, että he alkaisivat perustaa itselleen kotia, he kulkevat hengellisinä irtolaisina pitkin maita ja mantuja keräillen muiden pöydiltä pudonneita murusia pysyäkseen uskossa.  Moni luopuukin uskosta, kun sitä oma paikkaa ei tunnu löytyvän ja yhteys Jumalaan pysyy etäisenä. Kuinka moni on kuullut kuinka rukouspalvelun alussa ihmisten huutavan Pyhää Henkeä lisää ja lisää. Tunnistan itsestänikin tämän saman. Pyhän Hengen täyteyttä etsitään ja ikäänkuin tankataan tajuamatta sitä, että Usko on lahjoista suurin ja edellyttää aina Pyhän Hengen läsnäoloa eli vaikka emme itse aina tunne sitä, hän aina läsnä.

Armon yksi ulottuvuus on Jumalan uskollisuus lapsiaan kohtaan.  Isä tietää, että olemme vajavaisia ja hän täyttää meidät Pyhällä Hengellä ylitsevuotavasti, jos vain annamme siihen mahdollisuuden. Suurin este tälle kaikelle me olemme me itse. Meissä vellova epäusko oman paikkamme pysyvyydestä Jumalanvaltakunnassa ja jatkuva tarve päästä oikeaan ”tunnelmaan” vie meidät helposti harhateille ja epäilemään omaa uskoamme. Vaellamme paikasta toiseen etsimässä sitä oikeaa uskoa. Monesti olisi parasta vain pysähtyä paikalleen ja olla hiljaa.

Tällä viikolla  vietetään itselleni ja perheelleni jo perinteeksi muodostunutta New Wine-kesäjuhlaa.  New Wine-verkosto kasvattaa, vahvistaa ja kotouttaa ihmisiä oman paikkakuntansa Kristityiksi. Ihmisiksi, jotka toimivat oman paikkakuntansa parhaaksi. New Winen yksi perusajatus on, että kaikki lähtee liikkeelle pienestä ja paikallisesta seurakunnasta. NW ei itse lähde perustamaan yhteisöjä vaan lähettää ihmiset oman arkensa keskelle,  omaan seurakuntaansa toimimaan ja perustamaan itselleen kodin. Hengellinen koti voi olla seurakunnan lisäksi jokin toimiva solu, raamattu- tai rukouspiiri tai pienryhmä, jossa toteutuu kolme tärkeää asiaa;  Ylistys, opetus ja rukous. Toiminnan keskiössä on Jeesus ja hänen Pyhä Henkensä. Oman yhteisön rakentaminen on samalla myös evankeliumin eteenpäin viemistä.

Itse olen huomannut, että hengellisyys, jota tavallinen arkinen ja tuttu ihminen harjoittaa vetoaa ihmisiin parhaiten. Tarjottu esirukous ja siunaus nostaa naapurin tädin silmiin kyyneleet ja muurit murtuvat kun Isä koskettaa. Siinä hetkessä Jumala parantaa niin rukoilijan kuin rukoiltavankin sydämen. Ja tapahtuupa joskus myös ihme, kun ihminen suostuu jäämään Jumalan luo.

Tarvitsemme kaatajapappimme ja profeettamme kunhan vain maltamme katsoa myös kulisseihin ja luotamme oman uskontiemme vakauteen, koska Jeesus on meidän kaikkien kanssa. Tämä aika tarvitsee tienraivaajia ja herättelijöitä mutta heidän jälkeensä tulevat ne jotka niittävät Jumalan viljaa eli me. Olemmehan sen tien kulkijoita, kuten alkukristityt itseään kutsuivat.polku


13 kommenttia

Seuraa minua!

Kesä on merkillistä aikaa. Merkillistä se on ainakin opettaja perheessä. Talven kiireet, murheet ja huolet muuttuvat yhdellä kellonlyömällä täysin henkilökohtaisiksi huoliksi ja murheiksi. Tosin koulu-unet jatkuvat juhannukselle asti, kun pää purkaa vähitellen talven paineita pois. Isä tapaa sanoa aina, että ”anna hevoosten murehtia, niillä on isoompi pää” ja tuo neuvo on hyvä, mutta minkäs teet, kun on sama pää kesät talvet, niin väkisinkin jää asioita surraamaan pääkoppaan. Mutta nyt kun kuuntelen saunakammarissa aaltojen lyömistä rantakiviin, niin tuntuu siltä ensimmäisen kerran tälle vuotta, että voi hengittää vapaasti. Huolet eivät ole kaikonneet minnekkään, mutta työn aiheuttama paine alkaa hellittää ja on aikaa vain olla. Kesä on opettajalle oman pään huolto aikaa.

Oman pään huoltamiseen kuuluu myös oman elämän suunnan tarkistaminen. Mihin tämä elämä on minua viemässä. Itse asiassa tuo on kysymys, jonka jokaisen on syytä pohtia aika-ajoin, sillä emme ole mitään ajopuita elämän virrassa vaan meillä on vapaa tahto päättää, miten ja minne seilaamme.

Eilen törmäsin Vuokatin urheiluopiston lenkkipolulla kaveriin, joka hapuili kovasti tietä eteenpäin. Suunnat näyttivät olevan pahasti hukassa. Syykin selvisi nopeasti. Kaverin vaikea näkövamma ja outo ympäristö oli sekoittanut suunnaat. Opas puuttui ja homma oli tyssätä alkuunsa. Mies kuitenkin kuuli tuloni ja kysyi apua ja pian huomasin olevani lenkillä ja oppaana näkövammaiselle urheilijalle, kaverille jonka elämän arvot olivat menneet uusiksi harvinaisen silmäsairauden takia. Nyt firman johtotehtävät olivat vaihtuneet urheilijan statukseen ja uuteen elämän asenteeseen. Puolitoistatuntia juoksin edellä ja neuvoin reitin epätasaisen lenkkipolun läpi. Harvoin olen nauttinut juoksulenkistä niin paljon.  Hyvää seuraa ja samalla koin olevani hyödyllinen. Puhumattakaan siitä että itse sain juosta oivan lenkin.  Oma yksityinen, minulle yksin varattu hetki vaihtui jaetuksi kokemukseksi antaen moninkertaisen hyvän olon kokemuksen, kertoo jotain siitä, millaiseksi meidät ihmiset luotu.  Jumala loi meihin ominaisuuksia, jotka heräävät henkiin kun aidosti kohtaamme ja autamme toisia ihmisiä. olimmepa uskovia tai emme, auttaminen resonoi meissä jossain syvällä sisimmässämme. Tuon kaverin opastaminen ja yhdessä juokseminen palautti voimia enemmän kuin mikään muu kesäloman touhuilu. Erosimme molemmat lenkin jälkeen tyytyväisinä ja iloisina. Hassuinta oli, että emme edes esittäytyneet toisillemme koko aikana.

Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä. Jeesuksen seuraaminen ei ole yksityinen asia, koska seurassa on tapana jutustella ja touhuta. Jeesuksen seuraaminen perustuu siihen, että Jumala tahtoo meille hyvää ja hän tahtoo olla meidän kanssamme.  Jumala rakastaa meitä omasta tahdostaan riippumatta siitä haluammeko sitä vai emme ja siksi usko vaikuttaa meissä sen, että voimme lähestyä toisia ihmisiä auttaen ja rohkaisten ja näin välittäen Jumalan rakkautta.

20150522_162838

Kun Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään hän lupaa, että Jumalan valtakunta tulee meitä lähelle ja se nostaa meidät arjen kovuuden yläpuolelle ja mahdollistaa sen että voimme elää täyttä elämää kohdaten kaikki ihmiset niinkuin Jumala tahtoo, rakastaen ja opastaen, ilman ehtoja.


Mitä meille suomalaisille pitäisi tehdä?

Meillä on komeat kirkot keskellä kylää, mutta suurella osalla kansaa uskonnollisen kuoren alla on Jeesuksesta vapaa sydän. Strategioissa me kyllä olemme vahvat. Niitä tuleekin solkenaan ja niihin käytetetään sekä aikaa että rahaa, mutta tuloksissa ei hinta- laatusuhde ole kunnossa: kirkossakäyntitilastot eivät siitä kummene, eikä sydämen usko leimahda liekkiin. Tuommoisella määrällä kirkkoja, toimitiloja ja kirkkoon kuuluvia ihmisiä pitäisi tulla näkyvää tulosta, kuten muutosvoimaa ympäristössä ja lähetystyöntekijöitä ja evankelistoja niin koti- kuin ulkomaille.

Ja sitten se itsetuntomme: vähättely, vertailu, nöyristely, köyhäily, kyräily, näissä olemme hyviä. Minusta ei ole mihinkään ja jos joku luulee, että hänestä on, niin sellainen kana- kukko äkkiä kynitään. Kynttilä on paras pitää vakan alla, vaikka talo palaisi. Emme kehu itseämme, koska mielestämme se haisee. Mutta emmepä kehu toisiammekaan, koska mielestämme se pilaa ihmisen. Peiliin ja lähimmäisen silmiin katsominen tulkitaan tuijottamiseksi. Kännykkään puhuminen ilman katsekontaktia onkin kehittynyt keskustelumuodoksi, jolla kailotetaan sitten hyvinkin intiimejä asioita lähellä olevien ajanvietteeksi. Vierellä istuvan kanssa ei vaihdeta mitään, ei sanoja, ei hymyjä, ei ilmeitä, ettei vaan oltaisi tungettelevia.

Tämä vähättely toistuu uskon käsityksissämme: Jumala on kyllä hyvä, mutta ei minulle, eikä pidä odottaa liikoja Hänen puoleltaan. Välit Jumalaan pidetään kaiken varalta etäisinä, vaikka ei niitä kokonaan poikki laiteta, kaiken varalta. Uskovat varovat menestysteologian leimaa, koska on nöyrempää elää puutteessa kuin siunauksissa. Rukoukset on viisainta lopettaa nöyrästi sanoihin: anna, jos tahdot, ja samaan aikaan sydän sanookin, että ei se kuitenkaan tahdo antaa, ja arvasinhan minä, että turhaa tämä rukous on, mutta pitäähän sitä yrittää, kaiken varalta.

Mistä lääke?

Ensinnäkin on tunnistettava oireet: tyhjät kirkot, tyhjät sydämet, tyhjät rukoukset, tyhjät puheet, tyhjä teologia.

Sitten kannattaa lukea, mitä Raamattu sanoo meistä ja Jumalasta ja siunauksista. Raamatun valossa voimme tutustua vanhoihin ennakkoluuloihimme, pinttyneisiin käsityksiimme, vääristyneeseen Jumala- ja ihmiskuvaamme. Kun avoimella sydämellä ja rukoillen avaamme Raamatun, yllätymme: Jumala onkin hyvä, Hän haluaa meille hyvää, Hän on rikas antaja, Hän vastaa rukouksiin, olemme Hänelle tärkeitä. Meistä tulee uskossa Jeesukseen Taivaan kansalaisia, Kristuksen kanssaperillisiä, Jumalan siunausten omistajia ja jakajia.

Kristityistä ja kirkoista ja seurakunnista tulee Jeesuksen edustajia, he tekevät samoja tekoja kuin Jeesus ja he ovat siunauksena keskellä kylää. Kristus kristityissä on kirkkauden toivo maailmalle.


3 kommenttia

Jos

kaikki maailman Jeesukseen uskovat alkaisivat jakaa Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikille ihmisille kysymättä, ansaitsevatko he sitä vai ei…
ja rukoilisivat Jumalan siunausta, terveyttä ja menestystä kaikille penkomatta kenenkään ja motiiveja…
ja siunaisivat Jeesuksen nimessä jokaista vastaantulijaa joko hiljaa mielessään tai jotenkin muuten miettimättä, onko hän siunauksen arvoinen…
ja halaisivat Jumalan rakkaudella ja lämmöllä jokaikisen ihmisen tässä maailmassa välittämättä, onko hän rikas vai köyhä, ojassa vai vallankahvassa…

Muuttuisiko mikään?

Uskon, että muuttuisi. Ainakin pahan vallat kihisisivät sisuksissaan ja ihmisten sisuksiin tulisi tietoisuus, että Jumala ei olekaan pihi ja kelju, vaan rikas antaja kaikille, jotka Hänta avuksi huutavat.

Olemmeko edes kokeilleet tätä konstia?

Ensi sunnuntain yhtenä teemana on Taivaan kansalaisena maailmassa. Tuo teema innostaa ja haastaa Jeesuksen seuraan, Hän kulki ympäriinsä ja teki hyvää, katso vaikka Apt. 10:38.


12 kommenttia

Pirullinen jumala

Anteeksi, Herra, että käytän tällaista otsikkoa, mutta tarkoitukseni ei ole kuvata tällä sinua. Siksi kirjoitinkin jumala- sanan pienellä kirjaimella. Minulle sinä olet edelleen Jumala, hyvä ja rakastava Jumala, johon voin luottaa kaikissa tilanteissa.

Olen vain hämmentynyt, kun sinusta puhutaan niin monenlaista. Kun luen, mitä Jeesus, sinun olemuksesi kuva teki ja sanoi, niin ihmettelen mm sitä, että sinun väitetään sallivan pahoja asioita tässä maailmassa. Toisaalta sanotaan, että sinä vastaat rukouksiin ja annat hyvää niille, jotka sitä sinulta pyytävät. Sitten kiirehditään sanomaan, että Jumala yksin tietää, mikä on kullekin hyvää ja että ikävätkin asiat ovat ikään kuin hyviä, me emme vain ymmärrä tätä. Minä taas en ymmärrä, miten ikävät asiat, kuten onnettomuudet ja kivut olisivat hyviä.

Ettei vain olisi niin, että me olemme epäuskossamme kehitelleet tällaisen ihmeellisen teologian, jonka mukaan Jumala on tuiki tuntematon, arvaamaton ja salattu ja meidän tehtävämme on vain sokeasti uskoa, että kaikki on ihan ok ja kaikki, mitä meille tapahtuu, onkin hyvää. Tämä haiskahtaa fatalismilta. Ja pahimmillaan se antaa kuvan pirullisesta jumalasta. Joku on sanonutkin, Herra, että pirukin on sinun juoksukoirasi. No, en uskalla oikein sanoa tähän muuta, kuin hiukan epäilen.

Tuollaisen teologian varassa voi aina juosta sinun selkäsi taakse piiloon ja heittää kaikesta vastuun, myös vastuun pahoista asioista sinun hartioillesi. Me vain hurskaasti rukoilemme, että tapahtukoon sinun tahtosi, mutta emme vaivaudu katsomaan Sanastasi, mikä sinun tahtosi on.

Jos minä vaikkapa rukouspalvelussa syöttäisin tällaista teologiaa ahdistuneelle, niin hän ahdistuisi vain lisää, mutta minä pääsisin pälkähästä. Herran haltuun vaan! Sitten seuraava rukoiltava. Ihmetteletköhän sinä, Herra koskaan tätä touhua!

Jos minä luen Raamattuni ja varsinkin Jeesuksen teot hiukan tarkemmin, niin minun on pakko korjata teologiaani. Jokainen sinun luoksesi, Jeesus tullut löysi avun vaivaansa, oli se sitten henkistä, hengellistä tai fyysistä. Ja sitten sinä sanoit, että sinuun uskovat tekisivät samoja tekoja, jopa suurempiakin. Pitääkö minun, Herra ottaa tämäkin todesta?

Herra, haluan kylvää sinun rakkautesi ja armosi tuntemista tähän maailmaan. Haluan nähdä, miten apostolien teot jatkuvat tänään ihmeineen ja merkkeineen. Haluan nähdä sinun valtakuntasi murtautuvan ihmisten kipuihin ja maailman hätään. Haluan nähdä, miten sinuun uskovien joukko kasvaa, synnin valta murtuu ja sinun kunniasi peittää maan ja vielä senkin, miten sinä voit kääntää pahankin hyväksi.

Sinun uskossaan yksinkertainen lapsesi!