Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: herätys


by 2 kommenttia

Jeesus auta!

Pohdin pitkään otsikkoa, koska haluaisin kirjoittaa sinulle, joka etsit apua ja lohdutusta elämääsi. Sinulle joka olet menettänyt luottamuksen siihen, että tästä selvitään. Ajattelet, että ehkä uskoon tulo olisi ratkaisu, mutta pelkäät päästää irti vanhoista tavoistasi. Saatat ajatella, että ehkä minusta ei ole Jeesuksen seuraajaksi ja ”uskovaiseksi”. Ehkä kammoat sitä, millaisena pidät tuntemiasi uskovia. Et halua olla omituinen. Silti ajatus ”Jeesus auta” ”Jumala auta” on se mitä tahtoisit sanoa ja huutaa sisälläsi.

Haluan sanoa sinulle, että sinä riität ja olet kelvollinen Jumalalle juuri sellaisena kuin olet. Sakkeus ja Matteus olivat ihmisten vihaamia tulliveron kerääjiä. Kovia ammattilaisia alallaan. Molemmilla miehillä elämän väärät valinnat ja yksinäisyys korvensi sisuksissa, rahaa oli, samoin valtaa. Mutta kun Jeesus tuli heidän luokseen, kaikki muuttui.  Jeesus ei kysellyt tai epäillyt miesten motiiveja. Hän ei vaatinut heiltä mitään.  Jeesus näki heidän sisimpäänsä ja hyväksyi heidät. Hän hyväksyy myös sinut!

Raamatussa kerrotaan miten Jeesus näkee syntisen naisen sydämeen kun muut näkevät vain hänen tekonsa. Jeesus hyväksyy hänet kyselemättä, vaikka tuo nainen julkealla tavalla rikkoo yhteisön sääntöjä paljastamalla hiuksensa miehen ja koko kylänväen edessä. Sama kuin hän olisi ollut alasti. Jeesusta ei kiinnosta meidän ulkoinen olemuksemme, vaan se mitä olemme sisimmässämme.

Jumalan valtakunnassa on voimassa vain preesens, se mikä on tilanne nyt.  Opetuslapset ovat meidän silmissämme täydellisiä Jeesuksen seuraajia mutta todellisuudessa he eivät ymmärtäneet yhtään sen enempää asioista kun mitä mekään, silti  Jumala toimi heidän kauttaan. Jumala on nyt ja elämä hänen kanssaan on edessä!

Huuda Jumalan puoleen ja pyydä Jeesusta elämääsi!


by 5 kommenttia

Missä vietät ikuisuutesi?

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mietin tässä, että missä vaiheessa minusta tuli herätyskristillinen ihminen. En missään vaiheessa elämääni ole hylännyt Jumalaa ja Jumala on ollut minulle uskollinen ja kärsivällinen. Kodinperintö kantaa silloin kun oma mieli on penseä ja haluton. Pyhäkoulun ja seurakunnan kerhojen ja nuorteniltojen opetukset kannattelivat läpi ruuhkavuosien vaikka itse ei jaksanut huolehtia seurakuntayhteydestä.

Ajatus hakeutuu  hetkeen, kun ajelin aurinkoisena kevätpäivänä töistä. Olin saanut fyysisen terveyteni kuntoon ja ajelehtemisen tilalle oli tullut vakaa suunta. Siinä hetkessä jaksoin vihdoin mietiä sitä, milloin suhteeni Jumalaan oli omasta mielestäni edes jollain tapaa kunnossa. Muistin tilanteita, joissa olin  välähdyksenomaisesti ymmärtänyt jotain Jumalasta, en kuitenkaan oikein pääsyt kiinni mistä oli kyse. Kaikki liittyivät opettamiseen ja puhumiseen toisille ihmisille.  Kommunikointi ja sanat herättivät eloon jotain, joka muuten tuntui olevan kuollutta.

Jokainen on jossain vaiheessa tienristeyksessä, jossa täytyy miettiä, että ottaako Jumalan todesta vai unohtaisko koko jutun. Miksi roikkua löyhässä hirressä itseäni soimaten epätietoisena elämän suunnasta.Tuossa vaiheessa Jumala tarttui etsijään ja erilaisten tapahtumien kautta näytti olevansa yhä uskollinen.

On vaikea etsiä totuutta Jumalasta kun omasta mielestä jo tuntee ja tietää kaiken tarpeellisen. Kuitenkaan oma järki ja tieto ei riitä kannattelemaan elämää. Jos Jumala on olemassa, täytyy elämässäkin olla jotain enemmän ja syvempää. Jos on tarkoitus seurata Jeesusta niin uskallanko avata oven jolle hän kolkuttaa. Minä päätin avata tuon oven.

Jokaisella ihmisellä on omat mutkat elämässään. Jumala haluaa olla niissä mukana mutta väkisin hän ei tunge mukaan. Sen sijaan sielunvihollinen on jatkuvasti kiinni viitan liepeessä. Hän on kuiskuttelemassa korvaamme mieleisiämme asioita elämästä niin että katseemme väkisinkin kääntyy pois Jumalasta jos emme pidä varaamme.

Itse tajusin tämän vasta kun huomasin etten voi kätkeä Jumalalta mitään. En voi elää kahden todellisuuden välissä koska sellaista välitilaa ei ole olemassa. Joko otan todesta Jumalanvaltakunnan todellisuuden ja läsnäolon elämässäni ja selvitän sen mitä siihen kuuluu tai elän pimeydessä itseni kanssa. Muutos pelotti mutta lopulta oli pakko antautua Jumalalle. Jälkeenpäin on helppo sanoa että oli helpotus tunnustaa Jumalalle omat synnit mutta anteeksi pyytäminen lähimmäisiltä oli jo vaikeampaa.

Joku on kuvannut omaa uskoontuloa sillä, että aivan kuin joku olisi laittanut valot päälle tai elämä olisi saanut värit. Omalla kohdallani on ollut kyse Jumalanvaltakunnan todellisuuteen heräämisestä. Se ravistelee maailmankuvaa niin että itsekeskeisestä ihmisestä tulee Jeesus keskeinen.

En tiedä onko helppoa tapaa seurata Jeesusta.  Se on kuitenkin ainoa tapa päästä taivaaseen. Jeesuksen seuraaminen on pysymistä Jumalan kasvojen edessä kertoen hänelle avoimesti kaiken omasta elämästä ja pyytää Pyhää Henkeä valaisemaan sitä.  Vaikka Jumala näkeekin kaiken, hän odottaa, että itse kerromme ja puhumme hänelle. Jumalan todellisuuteen herääminen on myös Jumalan suuruuden ja kaikkivoipaisuuden tunnustamista.  Se on pienen ihmisen voittokulkua suuren voittajan joukkeessa ja elämistä ihmeessä.


by 6 kommenttia

Kaatajapappeja, Ihmeparantajia ja Jeesus. #New Wine

viljaaOletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä tapahtuu kun joku rukoilee sairaan puolesta. Oletko miettinyt sitä, että kuka siinä parantaa ja kenet.

Iltapäivälehdet repivät mielellään otsikoita kaatajapapeista ja ihmeparantajista. Otsikointi ja uutisointi on usein luonteeltaan sellaista, että se laittaa miettimään kannattaako omaa lusikkaansa tuohon soppaan laittaa. Maailma näkee usein vain ääri-ilmiöt ja kaikki valtavirrasta poikkeava vaikuttaa vaaralliselta. Media tarttuu näihin ilmiöihin riepotellen niitä mielensä mukaan  .

Kun katsomme noiden otsikoiden taakse, niin sieltä löytyy tavallisesti syvän hengellisen vakaumuksen ja kutsun omaavia ihmisiä. He ovat usein tienraivaajia, jotka valmistavat tietä herätykselle tai voisi kai sen sanoa, että he tekevät tietä Jeesukselle. Monet tuntemani uskovat kulkevat innokkaasti näiden näiden Jumalanmiesten perässä.

Perässäkulkijat ovat usein ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä syvempää yhteyttä Jumalaan. Tässä tullaankin yhteen suomalaisen kristillisyyden ongelmakohdista. Moni suomalainen kristitty kokee, että heillä ei ole omaa hengellistä kotia, seurakuntaa, jonka siipien suojissa he voisivat kokoontua. Sen sijaan, että he alkaisivat perustaa itselleen kotia, he kulkevat hengellisinä irtolaisina pitkin maita ja mantuja keräillen muiden pöydiltä pudonneita murusia pysyäkseen uskossa.  Moni luopuukin uskosta, kun sitä oma paikkaa ei tunnu löytyvän ja yhteys Jumalaan pysyy etäisenä. Kuinka moni on kuullut kuinka rukouspalvelun alussa ihmisten huutavan Pyhää Henkeä lisää ja lisää. Tunnistan itsestänikin tämän saman. Pyhän Hengen täyteyttä etsitään ja ikäänkuin tankataan tajuamatta sitä, että Usko on lahjoista suurin ja edellyttää aina Pyhän Hengen läsnäoloa eli vaikka emme itse aina tunne sitä, hän aina läsnä.

Armon yksi ulottuvuus on Jumalan uskollisuus lapsiaan kohtaan.  Isä tietää, että olemme vajavaisia ja hän täyttää meidät Pyhällä Hengellä ylitsevuotavasti, jos vain annamme siihen mahdollisuuden. Suurin este tälle kaikelle me olemme me itse. Meissä vellova epäusko oman paikkamme pysyvyydestä Jumalanvaltakunnassa ja jatkuva tarve päästä oikeaan ”tunnelmaan” vie meidät helposti harhateille ja epäilemään omaa uskoamme. Vaellamme paikasta toiseen etsimässä sitä oikeaa uskoa. Monesti olisi parasta vain pysähtyä paikalleen ja olla hiljaa.

Tällä viikolla  vietetään itselleni ja perheelleni jo perinteeksi muodostunutta New Wine-kesäjuhlaa.  New Wine-verkosto kasvattaa, vahvistaa ja kotouttaa ihmisiä oman paikkakuntansa Kristityiksi. Ihmisiksi, jotka toimivat oman paikkakuntansa parhaaksi. New Winen yksi perusajatus on, että kaikki lähtee liikkeelle pienestä ja paikallisesta seurakunnasta. NW ei itse lähde perustamaan yhteisöjä vaan lähettää ihmiset oman arkensa keskelle,  omaan seurakuntaansa toimimaan ja perustamaan itselleen kodin. Hengellinen koti voi olla seurakunnan lisäksi jokin toimiva solu, raamattu- tai rukouspiiri tai pienryhmä, jossa toteutuu kolme tärkeää asiaa;  Ylistys, opetus ja rukous. Toiminnan keskiössä on Jeesus ja hänen Pyhä Henkensä. Oman yhteisön rakentaminen on samalla myös evankeliumin eteenpäin viemistä.

Itse olen huomannut, että hengellisyys, jota tavallinen arkinen ja tuttu ihminen harjoittaa vetoaa ihmisiin parhaiten. Tarjottu esirukous ja siunaus nostaa naapurin tädin silmiin kyyneleet ja muurit murtuvat kun Isä koskettaa. Siinä hetkessä Jumala parantaa niin rukoilijan kuin rukoiltavankin sydämen. Ja tapahtuupa joskus myös ihme, kun ihminen suostuu jäämään Jumalan luo.

Tarvitsemme kaatajapappimme ja profeettamme kunhan vain maltamme katsoa myös kulisseihin ja luotamme oman uskontiemme vakauteen, koska Jeesus on meidän kaikkien kanssa. Tämä aika tarvitsee tienraivaajia ja herättelijöitä mutta heidän jälkeensä tulevat ne jotka niittävät Jumalan viljaa eli me. Olemmehan sen tien kulkijoita, kuten alkukristityt itseään kutsuivat.polku


by 13 kommenttia

Seuraa minua!

Kesä on merkillistä aikaa. Merkillistä se on ainakin opettaja perheessä. Talven kiireet, murheet ja huolet muuttuvat yhdellä kellonlyömällä täysin henkilökohtaisiksi huoliksi ja murheiksi. Tosin koulu-unet jatkuvat juhannukselle asti, kun pää purkaa vähitellen talven paineita pois. Isä tapaa sanoa aina, että ”anna hevoosten murehtia, niillä on isoompi pää” ja tuo neuvo on hyvä, mutta minkäs teet, kun on sama pää kesät talvet, niin väkisinkin jää asioita surraamaan pääkoppaan. Mutta nyt kun kuuntelen saunakammarissa aaltojen lyömistä rantakiviin, niin tuntuu siltä ensimmäisen kerran tälle vuotta, että voi hengittää vapaasti. Huolet eivät ole kaikonneet minnekkään, mutta työn aiheuttama paine alkaa hellittää ja on aikaa vain olla. Kesä on opettajalle oman pään huolto aikaa.

Oman pään huoltamiseen kuuluu myös oman elämän suunnan tarkistaminen. Mihin tämä elämä on minua viemässä. Itse asiassa tuo on kysymys, jonka jokaisen on syytä pohtia aika-ajoin, sillä emme ole mitään ajopuita elämän virrassa vaan meillä on vapaa tahto päättää, miten ja minne seilaamme.

Eilen törmäsin Vuokatin urheiluopiston lenkkipolulla kaveriin, joka hapuili kovasti tietä eteenpäin. Suunnat näyttivät olevan pahasti hukassa. Syykin selvisi nopeasti. Kaverin vaikea näkövamma ja outo ympäristö oli sekoittanut suunnaat. Opas puuttui ja homma oli tyssätä alkuunsa. Mies kuitenkin kuuli tuloni ja kysyi apua ja pian huomasin olevani lenkillä ja oppaana näkövammaiselle urheilijalle, kaverille jonka elämän arvot olivat menneet uusiksi harvinaisen silmäsairauden takia. Nyt firman johtotehtävät olivat vaihtuneet urheilijan statukseen ja uuteen elämän asenteeseen. Puolitoistatuntia juoksin edellä ja neuvoin reitin epätasaisen lenkkipolun läpi. Harvoin olen nauttinut juoksulenkistä niin paljon.  Hyvää seuraa ja samalla koin olevani hyödyllinen. Puhumattakaan siitä että itse sain juosta oivan lenkin.  Oma yksityinen, minulle yksin varattu hetki vaihtui jaetuksi kokemukseksi antaen moninkertaisen hyvän olon kokemuksen, kertoo jotain siitä, millaiseksi meidät ihmiset luotu.  Jumala loi meihin ominaisuuksia, jotka heräävät henkiin kun aidosti kohtaamme ja autamme toisia ihmisiä. olimmepa uskovia tai emme, auttaminen resonoi meissä jossain syvällä sisimmässämme. Tuon kaverin opastaminen ja yhdessä juokseminen palautti voimia enemmän kuin mikään muu kesäloman touhuilu. Erosimme molemmat lenkin jälkeen tyytyväisinä ja iloisina. Hassuinta oli, että emme edes esittäytyneet toisillemme koko aikana.

Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä. Jeesuksen seuraaminen ei ole yksityinen asia, koska seurassa on tapana jutustella ja touhuta. Jeesuksen seuraaminen perustuu siihen, että Jumala tahtoo meille hyvää ja hän tahtoo olla meidän kanssamme.  Jumala rakastaa meitä omasta tahdostaan riippumatta siitä haluammeko sitä vai emme ja siksi usko vaikuttaa meissä sen, että voimme lähestyä toisia ihmisiä auttaen ja rohkaisten ja näin välittäen Jumalan rakkautta.

20150522_162838

Kun Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään hän lupaa, että Jumalan valtakunta tulee meitä lähelle ja se nostaa meidät arjen kovuuden yläpuolelle ja mahdollistaa sen että voimme elää täyttä elämää kohdaten kaikki ihmiset niinkuin Jumala tahtoo, rakastaen ja opastaen, ilman ehtoja.


by 7 kommenttia

Kirkkauden takia

Olen viime päivinä tutkistellut mielessäni aihetta joka tuntuu olevan arka paikka monille uskoville. Sanat uuskarismaattisuus ja herätys hiertävät kivenä kengässä niin karismoihin tottuneilla kuin niillä jotka kokevat ilmiön kristinuskon perusperiaatteiden vastaisena.  Jumalan toiminnasta on vaikea tehdä tieteellistä tutkimusta mutta ihmisen toimintaa asian ympärillä voidaan tutkia. Karismaattisten seurakuntien tilaisuuksissa kävi joku vuosi sitten n. 10 000 suomalaista, määrää on kuitenkin hyvin vaikea arvioida koska uudet seurakunnat eivät juuri laita painoarvoa tarkkojen tilastojen tekemiselle. Lisäksi seurakuntia hajoaa tai yhdistyy koko ajan samalla kun syntyy uusia. Lisäksi viime vuosina on Luterilaisten seurakuntien sisälle alkanut syntyä liikehdintää joka on synnyttänyt  karismaattisia soluja ja rukousryhmiä. Herätystä on siis ilmassa.

Kun toimintaa tutkitaan ihmisen näkökulmasta käsin tutkimustuloksetkin tuottavat tietoa ihmisen toiminnasta ja käyttäytymisestä. Pyhän Hengen toimintaa ei kirjoihin ja kansiin saada. Tämä kävi ainakin minulle selväksi kun selailin netistä löytyviä artikeleita. Niiden perusteella oli äärimmäisen hankalaa lähteä muodostamaan mielipidettä nykykarismaattisuudesta. Ihannoijia oli yhtäpaljon kuin varoittajia.

On aivan selvää että sielunvihollinen on erityisen aktiivinen ja yrittää iskeä tälle seurakunnan keskeisimmälle alueelle. Kun katsoin joidenkin Pohjois-Amerikkalaisten saarnajien toimintaa en voinut kuin pyöritellä päätäni. Jodenkin lavakarisma perustui teatterille ja tehokeinojen käytölle. Aivan kuin he eivät luottaisi siihen että Jumalan henki toimisi muuten. Ei ole ihme että heidän toimintansa yhteydessä puhutaan joukkohypnoosista ja itse suggesiosta vaikka he olisivatkin vilpittömin mielin liikkeellä.

Mutta ns. suurilla evankelistoilla on paikkansa tämän päivän maailmassa. He ovat Jumalan siihen työhön kutsumia. Evankelistan osa on kuitenkin vaikea. Ihmisen sielu on altis synnille ja jokaisella on omat erämaaretkensä. Kun sitten tulee tunne että  taivas vaikenee, voi evankelistan olla vaikea jäädä paikalleen ja odottaa. Silloin usein ihmisen oma yrittäminen ja päteminen ihmisten edessä alkaa. Uskon että kummallisimmat opit ovat saaneet alkunsa juuri tällaisilla hetkillä.

On kuitenkin olemassa toisenlaistakin karismattisuutta, sellaista, joka ilmenee rauhallisen opetuksena ja rukouspalveluna, jossa ihminen kohdataan yksilöllisesti ja Jumala saa tehdä työtään ihmisten kautta. Rukouspalvelijan osa on  rukoilla mukana ja välittää. Rukoilla paranemista ja antaa Jumalan toimia omalla tahdillaan.

Jokainen Kristukselle kuuluva on omalla tavallaan evankelista ja kutsuttu korottamaan Jumalan kirkkautta ja Kristuksen armoa. Kun  katsotaan Jeesuksen opetuksien keskeisintä sanomaa Jumalan valtakunnasta ymmärrämme, että  hänessä se murtautui jokaisen häneen uskovan lähelle ja sydämeen.Kristuksessa löydämme valtavan sanoman rakkaudesta, joka kohtaa hänen omiaan. Karismat ovat ennenkaikkea tarkoitettu seurakunnan työkaluiksi, hoitamaan seurakuntalaisia ja levittämään evankeliumia lähiympäristöön

Olen miettinyt myös herätyksen syntyä ja sen profiilia. Pitkään ajattelin niin että Jumala sitten lähettää herätyksen kun on sen aika. Syy siihen oli opetus, jonka olin omaksunut. Herätyksestä puhuttiin vain tietyissä piireissä joihin en kuulunut.  Usein kuulin sanonnan että Pyhä Henki puhaltaa sielä missä se itse tahtoo mutta muutapa ei sitten Hengestä puhuttukaan. Vasta myöhemmin tajusin että Pyhällä Hengellä pitää olla paikka mihin laskeutua, koska väkisin ja väkivalloin tuo rakkauden Henki ei toimi. Herätys tarvitsee jalat kädet ja suun. Jumalalle kuuliaisia Jeesuksen opetuslapsia jotka Pyhän Hengen voimassa uskaltautuvat herätyksen airueiksi.  Näistä airueista loistaa ulos Kristuksen kirkkaus, koska Kristus itse katselee heidän silmillään ympäröivää maailmaa ja tuo Jumalan valtakunnan paikalle.  Nämä raivaajat toimivat Herätyksen siemen kylväjinä. Ajatuksena tuo on huikea. Sen kautta muuten Jaakobin kirjekin herää kummasti eloon.

Raamatussa on eräs kohta joka puhuttelee itseäni valtavasti. Siinä Mooses on kohdannut Jumalan ja kohtaaminen näkyi konkreettisesti hänen olemuksessaan.

”Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan.( 2Moos.34:29-30)”

Olen kohdannut  ihmisiä jotka ovat olleet Jumalan käytössä ja heistä on hehkunut jotain erityistä valoa ja lämpöä. Kaikki heidän sanansa ovat olleet täynnä rakkautta ja toivoa. ikäänkuin palanen iankaikkisuutta olisi ollut jaossa heidän sanoissaan. Heissä on ollut  Jumalasta peräisin olevaa karismaa.

Ukin saari ja Vuokatti


by 2 kommenttia

Herätyksen ensi aallot pyyhkivät Suomi-neidon lanteita

Olavi Vepsäläisen Suomineito-juliste 1948

Olavi Vepsäläisen Suomineito-juliste 1948

Kevään aikana on kaikunut iloinen loiske pitkin Savon, Pyhä-ja Kalajokilaakso seurakunnissa kun herätyksen pienet purot ovat tulvineet yli ja kasvaneet pikku joiksi. Asialla ovat Jumalan kutsumat maallikot ja papit, joilla on näky yhteisestä  Kristuksen seurakunnasta, seurakuntaruumista jonka sitoo yhteen Pyhä Henki. He ovat lukeneet uudestaan Lähetyskäskyn:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”

Lähetys käskyssä on kaikki olennainen, siinä Jeesus osoittaa oman auktoriteettinsa. Sen mitkä ovat hänen valtuutensa toimia. Viisi vuotta hän kulki ja opetti kädestä pitäen miten tehdään opetuslapsia ja mitä opetuslasten tulee tehdä. Siis mitä meidän tulee tehdä. Kaiken päälle hän lupaa olla meidän kansamme jotta voisimme tehdä täällä työmme jokaisen kutsutun osalta loppuun.   (Joh.6:44 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä. Sen, joka tulee, minä herätän viimeisenä päivänä.)

Herätystä edeltää aina arvotyhjiö.  Suomen siionissa eletään historian pimeintä aikaa. Pohjanoteeraus nähtiin Oulussa, kun papit kilvan tekivät tyhjäksi Raamatun sanaa. Tässä ei ole kuitenkaan mitään uutta, Sillä raamattukin puhuu luopumuksen ajoista. Pimeys on suurimmillaan juuri sielä missä ennen on ollut valoa. Sanasta osattomat kun eivät tiedä valosta vielä mitään. (1.Tim 4:1-4, 2.tess.2:3)

Mitä on tapahtunut?

Suomenselän molemmin puolin on nousut raamattu- ja rukouspiirejä sekä toimintasoluja joista ihmiset hakevat yhteisöllisyyttä ja vahvistusta uskoonsa.  Samalla Jumala puhuttelee heitä.  Eri tyyppisiä tilaisuuksia joissa opetetaan sanaa järjestetään säännöllisesti ilman että kirkkokuntarajoilla ja kuppikunnilla olisi mitään merkitystä.  Aito Kristuksen seurakuntaruumis on nousemassa täyteen mittaansa, siinä on mukana niin peruskirkkokansaa kuin uusia ihmisiä jotka kaipaavat elämäänsä todellista iloa ja vapautta. Lopulta herätys lähtee liikkeelle niin, että Jumala nostaa ja kutsuu ihmisiä tekemään töitä evankeliumin eteen.

Mitä herätyksessä tapahtuu?

Ihmiset tarvitsevat elämäänsä vapautusta. Vapautusta kahleista, jotka ovat pitäneet heidät erossa Jumalan valtakunnan todellisuudesta. Näkyä siitä että Jumala huolehtii meistä kuolemankin rajan yli. Vapautusta peloista ja ahdistuksesta jota elämä tuottaa. Uskoa siihen että Jumala johdattaa ja pitää meistä huolta tapahtuipa mitä tahansa. Ihmiset tarvitsevat tiedon siitä, että murheet voi jakaa seurakunnan kanssa ja jättää Jumalan eteen ja tilalle Jumala antaa levon ja ilon. Eräs Kotimaa24 blogisti arvosteli nykyisiä herätyskristittyjä siitä että he lisäävät nykyään kaiken perään ajatuksen että Jumalan Henki myös parantaa ihmisiä. Minä en poikkea myöskään tästä sillä miksi se ajatus ylipäänsä on jätetty historian saatossa pois. Jeesus kohdatessaan ihmisiä paransi kaikki. Se on keskeinen asia Jeesuksen toiminnassa. Hän tahtoi aina ihmiselle, Vahvin esimerkki on Lasaruksen kuolema, Jeesus sen sijaan että olis jättänyt ihmiset ja lähtenyt suremaan Ystäväänsä jäi ja teki Ruokkimis ihmeen, Ihmiset tuskin olisivat kuolleet nälkään vaikka olisvat olleet jonkin tunnin syömättä ja menneet koteihinsa syömään. Hänen tuli sääli ihmisiä. tämän suoraviivaisen toiminta mallin tilalle on tullut raskas uskonnollisuus joka mieluummin vetäytyy turvalliseen tuttuun perinteeseen kuin lähtee kokeilemaan rajoja ja sitä toimiiko Jumala todellakin kuten Raamattu opettaa.

Mitä tapahtuu seuraavaksi?

Liikkeelle lähtevät Raivaajat. He tahtovat mallillaan osoittaa mitä Jumala tekee tavallisen ihmisen elämässä. Kun olen seurannut eri puolilla syntyviä yhteisöjän, niin kaikista niistä löytyy ihmisiä, joilla on selkeä näky siitä mitä pitää tehdä. Jokaisella paikkakunnalla on oma näkynsä sen mukaan millainen seutu on kyseessä. On tärkeää pysyä kutsulle uskollisena, koska Jumalalla on oma aikataulunsa ja kaikki ei tapahdu hetkessä. Rukous on se jolla kaikkea pohjustetaan ja viedään eteenpäin. Ilman rukousta huidotaan tyhjää!

Härmässä 1930-luvulla evankelisessa liikeessä tunnettiin Raivaaja-termi. Uskoon tulleet talojen tyttäret ja pojat tekivät pyöräretkiä naapurikyliin ja pehmittivät maata evankeliumille. He lauloivat hengellisä lauluja ja juttelivat ihmisten kanssa. Heidän tarkoituksensa oli näyttää mitä Jumala oli tehnyt heidän elämälleen. He huokuivat ympärilleen Kristuksen tuoksua. Raamattu puhuu seurakunnasta kylänä jonka valo loistaa alas laaksoon. Tuo valo houkuttaa matkalaista turvaan. Uskovan oma valo ei aina ole iso mutta pimeässä pienikin kynttilä valaisee.

Erityisesti iloitsen siitä että tässä liikkeessä on mukana herättäjäyhdistys aktiiveja. He ovat rakentamassa samalla innolla omaa seurakuntaansa saadakseen sanan nälkäänsä tyydytystä. Hilja Aaltosen näky herätyksestä joka lähtee isostakirkosta sopii hyvin tuohon kuvioon. Ukko Paavon väkevä opetus ei ole vanhentunut. Halu päästä Kristuksen sisäiseen tuntemukseen on totta tänäänkin.

Ja mikä parasta kun katson etelään ja pohjoiseen näen samaa tapahtuvan myös sielä!


by 8 kommenttia

Kotkat

kotkatTämä teksti voi loukata jokaista lukijaa, mutta joskus on vain sanottava asia niinkuin sen itse näkee.

Seurakunta, jolla tarkoitan tässä koko Suomea on lähdössä uudistuksissaan kahteen suuntaa. Uudistusten syy on kirkkojen tyhjentyminen ja mahdollisesti myös verotulojen katoaminen. Huolena on se, että sekin, että lapsia ei tuoda enää Jumalan kasvojen eteen, koska Kirkon sanoma ei enää kosketa. Miksi näin on? Vastaus tuntuu riippuvan siitä kuka kulloinkin vastaa.  Raamatun käännöksillä ja virsikirja uudistuksilla on yritetty paikata tätä asiaa. Sanaa on yritetty saada sujuvammaksi.

Toiset uudistajat selvästi häpeävät Sanaa sellaisena kuin se on Raamattuun kirjoitettu.  He eivät kykene hyväksymään lakia ja tarttumaan sitä kautta armoon. Parannuksen tekoa on liian vaikeaa opettaa Jumalasta vieraantuvalle kansalle. Siksi sanaa tulkitsemalla ja vesittämällä on haluttu nykyaikaistaa kirkon sanomaa paremmin nykyihmiselle sopivaksi. Heille voi olla tärkeää, että messu on hyvin toimitettu ja meno on arvokasta. Mutta Sana ei saa loukata. Tämä kehitys on jatkunut useita vuosikymmeniä. Nuoruudessani metsästimme julistajiien ja laulajien puheista Jeesus sanaa ja pidimme pahaa meteliä, jos sitä ei kuulunut. Nyt Jeesus sanaa kuulee joka paikassa, mutta Hänen opetuksensa on ajettu sensuurin läpi niin, että jäljellä on enää vaaleanpunainen kuultokuva tai Jesse, hyvä jätkä, joka ei ole niin turhan tarkka omasta Sanastaan. Näiden uudistajien fokus on tässä päivässä ja ihmisen hyvinvoinnissa juuri nyt, mikä sekin on tärkeää. Iankaikkisuus tulee sitten jos on tullakseen.

Toinen uudistuslinja opettaa ja puhuu Pyhästä Hengestä, josta Jeesuskin kertoi. Nämä uudistajat ovat palaamassa takaisin alkuseurakunnalle annettuihin opetuksiin. He kertovat ihmisille, että Jumala vastaa rukouksiin ja Hän parantaa edelleen ihmisiä. Jumala on heidän arjessaan mukana koko ajan  ja auttaa ihmistä. He profetoivat toisilleen ja rukoilevat kielillä. Kirkko ja seurakuntarajat eivät ole heidän mielestään tärkeitä. Jumalan lapsille yliluonnollisuus on luonnollista. He näkevät kuinka Jumalan rakkaus toimii konkreettisesti eheyttäen rikkinäisiä ihmisiä. He puhuvat uskoontulosta sekä pelastuksesta, joka koittaa, kun Jeesus tulee takaisin. Heidän lopullinen fokus on Jumalan valtakunnassa, joka on jo nyt lähellä, mutta ei vielä kokonaan täällä.

Keskellä jää joukko, joka pureutuu vanhoihin perinteisiin ja pitää niistä kiinni. Liturgioihin, jotka ovat heille rakkaita ja tärkeitä mutta ulkopuolisille vieraita ja kankeita. Heille usko on tärkeää mutta sen ympärillä on turvamuuri, jonka ulkopuolella on vain harhaoppeja ja villiä menoa. Ja kieltämättä sellaisista ilmiöistä uutisoidaankin tasaisin väliajoin. Tämän joukon fokus on iankaikkisuudessa, mutta tämän ajan halki pitää pärjätä omillaan, Jumalan johdatus on kiinni siitä, että itse osaa tehdä omat elämän ratkaisunsa oikein. Hengellinen elämä on irrallaan maallisesta.

Kuinka vaikeaksi kaikki onkaan mennyt. Ihmiset, jotka ovat vieraantuneet Jumalasta eivät tiedä oikeasti mitään. Heidän on helppo yhtyä julkisen sanan antamaan kuvaan. Kuitenkin todellisuus on erilainen.

Kun itse tajusin, että Jumalan todellisuus on jotain muutakin kuin väkinäistä istumista Jumalanpalveluksissa, jonka sisältö oli kiinni siitä millä tuulella saarnantekijä oli ollut ja mikä oli oma fiilikseni,elämäni muuttui toisenlaiseksi kun luotin kaiken Jeesuksen varaan. On aivan toisenlaista elää, kun tuntee ja tietää, että Pyhä Henki oikeasti toimii ja vaikuttaa minussa ja ympärilläni tapahtuu ihmeitä. Jumalanvaltakunta on mukana arjessani.

Herätys on lähtenyt liikeelle uudistajista huolimatta tai heidän takiaan. Parasta tässä on se, että on aivan sama mihin ryhmään joku kuuluu, sillä Jumala antama tulva murtaa ihmisen omat käsitykset ja rakennelmat.  Vuorilla pienet purot jo solisevat ja kevätsade sulattaa jäätä. Sielä täällä pienet herätyksen lähteet yhtyvät toisiin ja virta kasvaa. Jumalalla on aikataulunsa, mutta yksikään sukupolvi ei jää häneltä väliin. Virta tulee kasvamaan, kun purot saavuttavat toisensa. Kaiken yllä liitelevät Kotkat joiden mukana kiirii evankeliumi Kristuksesta, joka odottaa meitä Isän luona.


by 2 kommenttia

Herää töihin!

Onko väärin kehoittaa tarttumaan kuokan varteen? 

Eksytystystä huutaa työmiestä elopellolle?

Image

Saako Jumalan lasta ahdistaa Sanalla, joka tulee kohti?

Kuuletko kutsun ja haistatko sateen.

Näetkö tulen kajon taivaanrannassa?

Tämä Sukupolvi tarvitsee niittomiehensä, muuten jää sato korjaamatta!

Miten se on, mikä on sallittua ja mikä ei?Jeesus ei tainnut juuri kysellä moista. Hän kulki ihmisten keskellä eikä kysellyt neuvostoilta ja papeilta saako parantaa. Hän ei kuunnellut julkista mielipidettä siitä, mitä ja missä saa puhua. Hänen auktoriteettinsa oli ylitti meidän ihmisten omat ja hän teki mitä Isä tahtoi.

Eilinen uutinen  koski esikoislestadiolaisten laumaa. Piispallinen huolenpito esti heitä pitämästä kahta omaa messuaan vuodessa.En varmasti tiedä kaikkia taustoja mutta silti ihmettelen. Lauma ajettiin ulkosalle ja saapa nähdä mistä löytyy katto päänpäälle jotta se pääsee ruokailemaan. Nyt tuntuu siltä että kaikki kirkon ulospäin tuleva viestintä hengelliseen toimintaan sitoutuneille on negatiivista, siitä puuttuu hyvän paimenen ääni. Minkä kuvan se antaa maailmaan?

On varmaa että tuo ääni tulee kuulumaan aina mutta mistä suunnasta, se jää nähtäväksi. Mutta meidän on keskityttävä itse jatkamaan työtä Jumalan valtakunnan eteenpäin viemiseksi. Jumala on hyvä ja tahtoo nostaa ihmisen pois siitä kurimuksesta joka maailmassa on.

Siihen on lääke: Rukoile ja tee työtä, Jumalanvaltakunnan työtä.

Luo verkostoja, tutki mitä Jumala tahtoo sinun tekevän. Käytä taitojasi ja tarjoa niitä seurakuntaan. Pidä pyhäkoulua tai kerhoa. Aloita rukous tai raamattupiiri. Mene tekstinlukijaksi messuun. Iloitse Kristuksessa ja anna sen näkyä kasvoiltasi koska sinä olet Pelastettu ja Maailmankaikkeuden Herra on sinun puolellasi. Jos sinua pilkataan ole ylpeä siitä, sillä pilkka ei osu sinuun vaan Herraasi joka tuli maailmaan juuri siksi. Ottamaan kaiken pahan pois sinun päältäsi. Se koituu siunaukseksi sinulle ja läheisillesi!

Jeesus elää!