Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Jeesus auta!

Pohdin pitkään otsikkoa, koska haluaisin kirjoittaa sinulle, joka etsit apua ja lohdutusta elämääsi. Sinulle joka olet menettänyt luottamuksen siihen, että tästä selvitään. Ajattelet, että ehkä uskoon tulo olisi ratkaisu, mutta pelkäät päästää irti vanhoista tavoistasi. Saatat ajatella, että ehkä minusta ei ole Jeesuksen seuraajaksi ja ”uskovaiseksi”. Ehkä kammoat sitä, millaisena pidät tuntemiasi uskovia. Et halua olla omituinen. Silti ajatus ”Jeesus auta” ”Jumala auta” on se mitä tahtoisit sanoa ja huutaa sisälläsi.

Haluan sanoa sinulle, että sinä riität ja olet kelvollinen Jumalalle juuri sellaisena kuin olet. Sakkeus ja Matteus olivat ihmisten vihaamia tulliveron kerääjiä. Kovia ammattilaisia alallaan. Molemmilla miehillä elämän väärät valinnat ja yksinäisyys korvensi sisuksissa, rahaa oli, samoin valtaa. Mutta kun Jeesus tuli heidän luokseen, kaikki muuttui.  Jeesus ei kysellyt tai epäillyt miesten motiiveja. Hän ei vaatinut heiltä mitään.  Jeesus näki heidän sisimpäänsä ja hyväksyi heidät. Hän hyväksyy myös sinut!

Raamatussa kerrotaan miten Jeesus näkee syntisen naisen sydämeen kun muut näkevät vain hänen tekonsa. Jeesus hyväksyy hänet kyselemättä, vaikka tuo nainen julkealla tavalla rikkoo yhteisön sääntöjä paljastamalla hiuksensa miehen ja koko kylänväen edessä. Sama kuin hän olisi ollut alasti. Jeesusta ei kiinnosta meidän ulkoinen olemuksemme, vaan se mitä olemme sisimmässämme.

Jumalan valtakunnassa on voimassa vain preesens, se mikä on tilanne nyt.  Opetuslapset ovat meidän silmissämme täydellisiä Jeesuksen seuraajia mutta todellisuudessa he eivät ymmärtäneet yhtään sen enempää asioista kun mitä mekään, silti  Jumala toimi heidän kauttaan. Jumala on nyt ja elämä hänen kanssaan on edessä!

Huuda Jumalan puoleen ja pyydä Jeesusta elämääsi!


6 kommenttia

Yksikään elämä ei ole turha

Hyvä ystäväni on päässyt vihdoin kotiin. Usein Raamatusta, sen lehdiltä saa lukea sanat ”Varhain aamulla”. Varhain aamusta Israelilaiset tulivat Jordanille ylittääkseen sen. Varhain aamulla Jeesus meni temppeliin rukoilemaan. Kaikki merkittävä tehtiin varhain aamulla.

Nyt istun kirjoittamassa hyvästejä ystävälleni ja lanko-miehelle, joka pääsi taivaan kotiin varhain aamulla, kun me muut nukuimme viattoman unta. Viikon hän jaksoi taistella Meilahden sairaalassa, ennen kuin keho antoi vihdoin periksi. Mieli ja ajatus, sielukin, kuka tietää, oli jo aikaisemmin siirtynyt Jeesuksen lepoon ja pois tästä maailmasta.

Koko viikko on ollut äärimmäisen raskas kaikille. Miksi-kysymykset kaikuivat tyhjille seinille ja katkeruuskin nosti jo päätään. Mutta eilen illalla, kun vein tämän kaiken taas Isän eteen, sain itse jonkinlaisen rauhan hetkeksi. Tajusin, että ei ole kesken jääneitä matkoja, vaan jokainen elämä on kokonainen, niin kuin veljeni aikaisemmin illalla oli sanonut viisaasti. Niin Ilkankin elämä oli kokonainen tarina, joka jatkuu meissä ja jälleen näkemisen odotuksessa.

Kenenkään elämä ei ole merkityksetön, vaan se jättää jäljen meidän läheisten elämään. Syntymästään 43 vuotta sitten, tähän varhaiseen aamuhetkeen Ilkka oli elänyt täysillä. Juossut omaa juoksuaan välillä varpaat ja sydän verillä, mutta silti edennyt omaa tietään, jonka hän oli valinnut. Muistan kun ensimmäisen kerran tapasin hänet. Hontelon pitkän pellava pään, joka oli huolissaan hiusten lähdöstä. Suvun miehet kun olivat herkkiä kaljuuntumaan. Ja niinhän siinä kävi, tukka ja järki eivät pysy samassa päässä. En ole tavannut eläissäni montaakaan niin älykästä ihmistä. Ystävystyimme heti ikäerostamme huolimatta. Muistot vilisevät mielessäni yli kahdenkymmenenviiden vuoden ajalta. Öiset keskustelut tieteiskirjallisuudesta, Jumalasta ja politiikasta. Pitkät saunaillat kesäyössä ja sukujuhlat, joista hipsimme vaivaantuneina yläkertaan pakoon ylitsevuotavan iloisia tätejä ja serkkuja. Surut ja murheet, jotka jaoimme kuin veljekset, joskus jopa rukoillen vaivaantuneena, vaivojen puolesta. Katsoimme uskon asioita hieman eri suunnista mutta silti molempien katse oli aina Jeesuksessa. Molemmat koimme roikkuvamme kiinni armossa.

Nyt on vihdoin aika surra ja itkeä ikävää. Tukea toisiamme niin,että elämän merkitys säilyisi. Jotta Jeesus saisi ottaa meidät huomaansa lepäämään nyt ja täältä lähdettyämme.

Valtavan suuri joukko ihmisiä on tukenut meitä rukouksin ja lohduttavin sanoin. Kaikki se on ollut tärkeää ja Jumala on kuullut meitä. Jumalan siunaus on meidän kaikkien yllä ja hän saa tehdä työtään meissä. Kiitos!

CIMG5115


3 kommenttia

Alku ja Elämä

Alut ovat tärkeitä, sen muistaminen miksi lähdin liikkeelle auttaa menemään eteenpäin.

Kuva

Elämä on enemmän kuin matka kahden pisteen välillä. Alkujakin on enemmän kuin yksi mutta minne tie vie on riippuu siitä millaiseen alkuun olemme kiinnittäneet elämämme.

Aadam sai hyvän alun. Kaikki oli hyvin ja elämä mallillaan, kunnes pahuus sai alkunsa. Vapaus valita, sekä kiusaus, toi synnin maailmaan ja Jumala loi uuden alun ihmiselle joka joutui eroon Hänestä. Vielä etsi Jumala ihmistä ja kyseli missä  hän piileskeli, vaikka tiesi jo synnin tulleen väliin.

Jumala ei ole lakannut etsimästä ihmistä. Nytkin hän kysyy varovasti ja pakottamatta,–Missä olet Ihminen? Hän etsii meitä tarjotakseen meille uutta alkua.

Eeva joutui ensimmäisenä antamaan elämän pois käsistään, kun kuolema osoitti paikan ihmiselle. Ihminen joutui taipumaan sen tosiasian edessä, että elämän tie kulkee kahden  totuuden välillä, Elämän ja kuoleman totuuden.

Minulla on ollut elämässäni useita alkuja, joiden päämäärä on ollut sama. Päämääräni ei ole kuolema. Matkani tavoite ei ole luoda komeaa uraa, josta minut muistettaisiin. Matkani päämäärä ei ole kerätä rikkauksia, jotta voisin lekotella eläkepäiväni mukavasti ja turvata lasteni tulevaisuus.  Tavoitteenani ei ole pramea hautakivi, jonka äärellä minua muisteltaisiin. Päämääräni on Elämä.

Kun lähden jälleen uudesta alkupisteestä liikkeelle, teen sen samoista lähtökohdista kuin Adam ja Eeva lankeemuksen jälkeen. Nostan katseeni Käärmeenpään polkijaan, Vapahtajaan, johon hekin laittoivat toivonsa.

Kun ensimmäisen kerran tunsin Jumalan hengen tulevan luokseni, koin alun, jonka suunnan tahdon pitää. Turvallisuus ja lämpö, jonka löysin keskellä meluavaa nuorisojoukkoa, Jumalan kasvojen edessä, loi sillan, joka vienyt Henkeni yli omien harharetkieni luomien kuoppien ja ansojen.  On ollut mahdollisuus aina aloittaa uudestaan ja ensimmäinen alkuni auttaa minua muistamaan minne suuntaan jalkani.

Jumala tahtoo olla kanssani. Olen löytänyt paikkani joukossa, joka matkaa kohti taivasta ja iankaikkisuutta . Olen heittäytynyt elämään jonka pääte piste on otettu pois ja nykyisyys on Jumalan kämmenellä