Alut ovat tärkeitä, sen muistaminen miksi lähdin liikkeelle auttaa menemään eteenpäin.
Elämä on enemmän kuin matka kahden pisteen välillä. Alkujakin on enemmän kuin yksi mutta minne tie vie on riippuu siitä millaiseen alkuun olemme kiinnittäneet elämämme.
Aadam sai hyvän alun. Kaikki oli hyvin ja elämä mallillaan, kunnes pahuus sai alkunsa. Vapaus valita, sekä kiusaus, toi synnin maailmaan ja Jumala loi uuden alun ihmiselle joka joutui eroon Hänestä. Vielä etsi Jumala ihmistä ja kyseli missä hän piileskeli, vaikka tiesi jo synnin tulleen väliin.
Jumala ei ole lakannut etsimästä ihmistä. Nytkin hän kysyy varovasti ja pakottamatta,–Missä olet Ihminen? Hän etsii meitä tarjotakseen meille uutta alkua.
Eeva joutui ensimmäisenä antamaan elämän pois käsistään, kun kuolema osoitti paikan ihmiselle. Ihminen joutui taipumaan sen tosiasian edessä, että elämän tie kulkee kahden totuuden välillä, Elämän ja kuoleman totuuden.
Minulla on ollut elämässäni useita alkuja, joiden päämäärä on ollut sama. Päämääräni ei ole kuolema. Matkani tavoite ei ole luoda komeaa uraa, josta minut muistettaisiin. Matkani päämäärä ei ole kerätä rikkauksia, jotta voisin lekotella eläkepäiväni mukavasti ja turvata lasteni tulevaisuus. Tavoitteenani ei ole pramea hautakivi, jonka äärellä minua muisteltaisiin. Päämääräni on Elämä.
Kun lähden jälleen uudesta alkupisteestä liikkeelle, teen sen samoista lähtökohdista kuin Adam ja Eeva lankeemuksen jälkeen. Nostan katseeni Käärmeenpään polkijaan, Vapahtajaan, johon hekin laittoivat toivonsa.
Kun ensimmäisen kerran tunsin Jumalan hengen tulevan luokseni, koin alun, jonka suunnan tahdon pitää. Turvallisuus ja lämpö, jonka löysin keskellä meluavaa nuorisojoukkoa, Jumalan kasvojen edessä, loi sillan, joka vienyt Henkeni yli omien harharetkieni luomien kuoppien ja ansojen. On ollut mahdollisuus aina aloittaa uudestaan ja ensimmäinen alkuni auttaa minua muistamaan minne suuntaan jalkani.
Jumala tahtoo olla kanssani. Olen löytänyt paikkani joukossa, joka matkaa kohti taivasta ja iankaikkisuutta . Olen heittäytynyt elämään jonka pääte piste on otettu pois ja nykyisyys on Jumalan kämmenellä
30/01/2013 22:16
Kiitos!
TykkääTykkää
31/01/2013 10:51
”Taivas on uskoni määrä, matkalle en tahdo jäädä…”. Minun ruotsin opettajani kirjoitti muistikirjaani: ”Miten parhaiten vuorelle päästä vois. Vain kiipeä, muu jätä mielestä pois”. Tuli äsken mieleeni!
TykkääTykkää
31/01/2013 16:16
Miten mahtavaa on tosiaankin se,että on ihan lapsen oikeus ja lupa sanoa kuten kirjoitit: Jumala tahtoo olla kanssani. Jeee!
TykkääTykkää