Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: toivo


by 1 kommentti

Hajatuksia

Otsikkokin jo kertoo, että kovinkaan ylellisiä ja syvällisiä ei tältä tekstiltä kannata odottaa. Koronaa on nyt sairasteltu ja podettu useampi viikko. Yskitty ihan tosissaan ja yritetty toipua. Vähitellen on yskiminen vähentynyt ja eilen tein ensimmäisen kävelylenkin. Urheilevalle ihmiselle on vaikeaa pysyä aloillaan ja pakkolepo syö miestä. On ahdistanut ja masentanut. Olo on ollut välillä epätodellinen ja kodin seinät ovat olleet aivan liian lähellä toisiaan. Onneksi olen jo voinut käydä töissä ja saanut tehdä töitä lasten kanssa, vaikka puhuminen ärsyttääkin kurkkua ja iltaisin ääni on ollut melko möreä. Onneksi en opeta musiikkia!

Ahdistus on asia, joka muistuttaa lumipalloa, joka pyöriessään kasvaa kokoa. Se kerää mukaansa vanhoja asioita ja kehittää uusia eikä se kysele lupia. Se vain tulee ja asettuu taloksi. Välillä se on kuin teini joka valvoo ja valvottaa yökaudet. Välillä se on kuin kaunis mutta sumuinen päivä, peittäen maisemat kosteaan peittoonsa. Joskus se on kuin kaunis iltarusko, jota katselen etäältä, ihaillen sen värejä toivoen, että seuraava päivä olisi lämmin ja helteinen. Joskus sitä vaalii ja silittelee ystävän kanssa, koska hän jaksaa hiljaa kuunnella ja joskus sitä vihaa kun jokainen vastaan tuleva pärstä ärsyttää ja jokaisella tuntuu olevan neuvo kannettavanaan.

Jeesus vetäytyi aika ajoin yksinäisyyteen ollakseen Isän kanssa. Jollain tavoin itsekin koen tämän ajan olleen erämaataivalta, jonka aikana on ollut välillä tyhjyyttä ja hiljaisuutta ja välillä mahdollisuus kohdata Jumala. Raamattu on tullut avuksi ja sillaksi ahtaimpien paikkojen kohdalla. Oma syntisyys ja vajavaisuus paljastuu näissä kahden keskisissä hetkissä Jumalan kanssa. Mutta samalla Jumalan Pyhä Henki lohduttaa ja vie armon lähteen luo, josta voi ammentaa ikuisen elämän vettä, jota vain heikkona osaa kaivata.

Nuorempana heikkous vei pois päin Jumalasta, kun syyttäjän raskas käsi painoi harteita alas. Nyt oma heikkous pakottaa pysymään valossa, vaikka se välillä paljastaakin sielun kipeitä paikkoja ja asioita. Jumalan Pyhän Hengen parantava kosketus on ainoa lohdutus kun omat voimat hajoavat. Ja vaikka ei olo sinällään parantuisi, niin se maisema, jossa kuljen on avarampi ja toivo paremmasta on elää. Toivo onkin kannatellut elämääni ja auttanut kulkemaan eteenpäin.


by 1 kommentti

Toiveikkaita ajatuksia ulpukan varjossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivo on jännittävä asia. Hengailin laiturilla ja huomasin, että iltavirkku ulpukka kelluu laskevan auringon kilossa. Tuostapa saisi mainion valokuvan. Siis jos kukka olisi vähän lähempänä laituria ja auringonlasku taasen jossain muualla kuin siellä, minne auringon kuuluu täälläpäin maailmaa laskea eli Patalahden taakse.

Aloin kuitenkin ankarasti toivoa, että saisin ulpukasta kuvan ja oivalsin, että aina minä tuonne asti kurotan. On sen verran apinamaiset käsivarret minulle siunaantunut; jos eivät lihaksikkaat niin pitkät kuitenkin. Ja kas, toive toteutui. Sain kameran niin kauas vetten päälle, että ilta ruskotti kukan takana.

Sitten ei auttanut muuta kuin toivoa, että en tällä kertaa molskahda veteen kameroineni. Sellaistakin on tapahtunut. Kamera ei tuolloin oikein tykännyt toivottamasta tilanteesta, johon kanssani joutui. Tällä kertaa toiveeni toteutui. Pysyin vakaahkosti laiturilla; toiveeni siis toteutui.

Sitten piti vain toivoa, että kamera tarkentaa kukkaan eikä pöpelikköön järven takana. Minulla ei nimittäin ole ihan niin pitkä kaula, että se olisi ujuttanut pääni kameran luokse ihmettelemään kuvan tarkennusta. Räpsäisin monta kuvaa ja toden totta, taas toiveeni toteutui. Pari kuvaa tarkentui ulpukkaan. Rajaus olisi voinut olla hiukan parempi, mutta ihan jees kuitenkin.

Koska oli oikein toiveiden toteutumisen tuokio, niin olisihan minun pitänyt muistaa toivoa riittävän vankasti myös sitä, että horisontti Patalahden takana olisi suora. Sitä minä en muistanut toivoa. Siksi maailma on kuvassa vinossa. Kylläpä olin hajamielinen. Täytyisi aina muistaa toivoa asiat alusta loppuun asti ojennukseen. Aina vain ei muista, kun on niin paljon toivottavaa. Erityisesti se, ettei putoa hyytävään veteen.

Yöllä kuuntelin lokkien rääkymistä järvellä. Mietin, että olikohan kuvaustuokiossani kysymys toivosta ensinkään. Niin monimutkaisen asian pohtimiseen on yksi yö liian lyhyt.


by 2 kommenttia

Jeesus auta!

Pohdin pitkään otsikkoa, koska haluaisin kirjoittaa sinulle, joka etsit apua ja lohdutusta elämääsi. Sinulle joka olet menettänyt luottamuksen siihen, että tästä selvitään. Ajattelet, että ehkä uskoon tulo olisi ratkaisu, mutta pelkäät päästää irti vanhoista tavoistasi. Saatat ajatella, että ehkä minusta ei ole Jeesuksen seuraajaksi ja ”uskovaiseksi”. Ehkä kammoat sitä, millaisena pidät tuntemiasi uskovia. Et halua olla omituinen. Silti ajatus ”Jeesus auta” ”Jumala auta” on se mitä tahtoisit sanoa ja huutaa sisälläsi.

Haluan sanoa sinulle, että sinä riität ja olet kelvollinen Jumalalle juuri sellaisena kuin olet. Sakkeus ja Matteus olivat ihmisten vihaamia tulliveron kerääjiä. Kovia ammattilaisia alallaan. Molemmilla miehillä elämän väärät valinnat ja yksinäisyys korvensi sisuksissa, rahaa oli, samoin valtaa. Mutta kun Jeesus tuli heidän luokseen, kaikki muuttui.  Jeesus ei kysellyt tai epäillyt miesten motiiveja. Hän ei vaatinut heiltä mitään.  Jeesus näki heidän sisimpäänsä ja hyväksyi heidät. Hän hyväksyy myös sinut!

Raamatussa kerrotaan miten Jeesus näkee syntisen naisen sydämeen kun muut näkevät vain hänen tekonsa. Jeesus hyväksyy hänet kyselemättä, vaikka tuo nainen julkealla tavalla rikkoo yhteisön sääntöjä paljastamalla hiuksensa miehen ja koko kylänväen edessä. Sama kuin hän olisi ollut alasti. Jeesusta ei kiinnosta meidän ulkoinen olemuksemme, vaan se mitä olemme sisimmässämme.

Jumalan valtakunnassa on voimassa vain preesens, se mikä on tilanne nyt.  Opetuslapset ovat meidän silmissämme täydellisiä Jeesuksen seuraajia mutta todellisuudessa he eivät ymmärtäneet yhtään sen enempää asioista kun mitä mekään, silti  Jumala toimi heidän kauttaan. Jumala on nyt ja elämä hänen kanssaan on edessä!

Huuda Jumalan puoleen ja pyydä Jeesusta elämääsi!


by Jätä kommentti

Mikä on ihminen?

Jumalan luoma, Isän silmäterä. Maailman ja kaiken sen ympärillä hän loi sanallaan mutta Ihminen, sinut hän loi omin käsin ja antoi elämän. Puhalsi elämän hengen ruumiseen ja antoi kuolemattoman sielun. Jumala loi ihmisen rakastamaan ikuisesti. 

Jumala on rakkaus, mutta mitä tuli ihmisestä? Mihin katosi ihminen, mikä rikkoi harmonian? Miksi vapaus vaihtui vihaan ja hyvyys ahneuteen. Miksi ihminen lakkasi olemasta Kristus toiselle?

Maailma valuu yhä etäämmäksi Jumalasta, Synti on katkaisut yhteyden ja rakkaus on rauennut tyhjiin.

Jään miettimään maailman pahuutta. Aiheutettua tuhoa ja surua. Oppia, joka tappaa uhrin ja tekijän riistäen sen vähäisenkin rakkauden ja valon ympäriltä muuttaen sen vihaksi.

Muistan lapsuudesta mustavalkoiset uutiskuvat ensimmäisestä televisiosodasta. Räjähdykset ja sotakoneet, joita ihmiset pakenevat kauhuissaan. Sieluuni on jäänyt varjo kylmänsodan muureista, jolloin ihmiskunnan kello näytti keskiyön lähestyvän. Muistan, miten mietimme veljieni kanssa miten olisi parasta toimia kun ydinsota syttyy. Suojaan olisi turha mennä. Pienen pojan yöt olivat silloin pitkiä. Nuo yöt tekivät minusta rauhantekijän. Pienen pojan luottamus Jumalaan oli järkkymätön ja rukoilin silloin Jumalaa, että voisin mennä noiden sotilaiden ja presidenttien väliin valkoisen lipun kanssa ja puhua 20141016_115246heille järkeä kuin lapsi. Joka yö kun uni ei tullut, ristin käteni rintani päälle sillä se antoi rauhan pienen pojan sydämeen. Minulla oli yhteys Jumalaan ja tuo yhteys sytytti toivon ja tyynnytti uneen.

Nyt 40 vuotta myöhemmin, mikään ei ole muuttunut, kymmenet sodat ovat silponneet miljoonien ihmisten toivon. Saatana on raiskannut, tuhonnut ja varastanut heidän onnensa jättäen tilalle vihan ja raivon, joka janoaa kostoa. Jokainen katkera ajatus ja teko ruokkii tuota pahuuden henkeä joka on  tehnyt pesän kaiken ylle.

Ainoa joka voi voittaa tuon pahan on Jeesus. Vain rauhan tekijät, jotka ristivät kätensä rinnalleen ja tekevät rakkauden tekoja voivat murtaa pahan kahleet. Vain Jeesuksen rakkaus voi muuttaa kärsivän vihan rakkaudeksi ja lopettaa sodan kierteen. Vain Jeesus antaa toivon paremmasta. Ilman toivoa ei ole mitään!

 


by 2 kommenttia

Toivo

Image

Miten vaikea sana toivo on. Mitä me toivomme elämältä ja miksi toivo vaihtuu joskus pimeydeksi, toivottomuudeksi, joka pahimmillaan johtaa kuolemaan ja eroon Jumalasta. Ilman Uskoa Jumalaan ei ole toivoa. Mutta kun meillä on Usko silloin meillä on myös toivo ja näiden kahden myötä myös kaikkein tärkein eli rakkaus.

Nuoren ihmisen tulisi olla toiveikas tulevaisuutensa suhteen.  Nuorena pitäisi nähdä kaikkialla mahdollisuuksia ponnistaa eteenpäin rikkaaseen elämään. Saada hyvä, mieluinen koulutus, Päästä töihin ja perustaa perhe.

Olen 47-vuotias mies. Minulla on hyvä työ ja ihana perhe. Minun kohdalla asiat hyvin. Mutta onko tie tähän ollut helppo. Kun katson taaksepäin elämääni niin näen lukuisia kohtia joissa näen miten Jumala on johdattanut asioita ja toiveeni ovat käyneet toteen vastoin odotuksiani.

Mitä olen sitten toivonut. Yksinkertaisesti sitä että huominen tulisi. Sitä että selviäisin asioista jotka koin itse ylivoimaisiksi esteiksi elämässäni.  Tajuan nyt että ratkaisevaa on aina ollut se mihin olen toivoni kiinnittänyt. Omien voimien ja taitojen puute on aina vienyt ajatukseni Jumalan puoleen ja rukoukseen, ”Jumala auta minua, en selviä itse.” Silloinkin kun elämä ja maailma veti poispäin Jumalasta ja voimat uupuivat Jumala itse osoitti uskollisuutensa ja näytti että vielä minullakin yhä toivoa päästä kiinni  osallisuuteen Jumalanvaltakunnasta ja hänen lahjoistaan. Toivo jota uskoni Jumalaan piti yllä sai minut jatkamaan elämääni eteenpäin. Toivo piti minut elämässä kiinni.

Toivo pitää sisällään elämän kipinän. Tuo sana heijastelee meille kuvajaisena sitä hyvää mitä vain Taivallinen Isä voi tarjota lapsilleen. Toivo pitää meidät liikkeellä silloinkin kun uskoamme koetellaan ja Taivas on hiljaa.

Äiti Teresa joutui kokemaan elämässään sen että  Taivas ei enää puhunut hänelle. Jumalan ääntä ja tahtoa nodattaen hän lähti Intiaan ja sen jälkeen ääni vaikeni. Me tunnemme kuitenkin hänet ihmisenä joka antoi ja näytti toivon miljoonille ihmiselle Intian slummeissa ja muualla maailmassa. Hän pysyi uskollisena kutsulleen ja laittoi Toivonsa Jeesukseen. Niihin lupauksin joita raamattu hänelle ja meille antaa.

Sielunvihollinen sai Jumalalta luvan kiusata Jobia jotta olisi voinut osoittaa että Job kiroaisi Jumalaa kärsimystensä tähden. Job kuitenkin kiinnitti toivonsa yhä tiukemmin Kaikkivaltiaaseen. Hän näki ettei ole muuta tietä kuin se minkä Jumala osoittaa. Jobin Kirja näyttää meille kuinka me olemme täällä maailmassa kuin vieraan maankansalaisia ja oikea kotimme on Jumalan luona.

Nyt 47-vuotiaana katseeni kääntyy jo väkisinkin tämän maallisen taivalluksen jälkimmäiseen puoliskoon. En tiedä miten pitkä on kotiin mutta pelko elämän loppumisesta onkin vaihtumassa toiveikkaaksi kotimatkaksi, toiviomatkaksi jota saan taivaltaa yhdessä muiden Jeesuksen omien kanssa.