Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Tag Archives: Himos


by 1 kommentti

Toiveikkaita ajatuksia ulpukan varjossa

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toivo on jännittävä asia. Hengailin laiturilla ja huomasin, että iltavirkku ulpukka kelluu laskevan auringon kilossa. Tuostapa saisi mainion valokuvan. Siis jos kukka olisi vähän lähempänä laituria ja auringonlasku taasen jossain muualla kuin siellä, minne auringon kuuluu täälläpäin maailmaa laskea eli Patalahden taakse.

Aloin kuitenkin ankarasti toivoa, että saisin ulpukasta kuvan ja oivalsin, että aina minä tuonne asti kurotan. On sen verran apinamaiset käsivarret minulle siunaantunut; jos eivät lihaksikkaat niin pitkät kuitenkin. Ja kas, toive toteutui. Sain kameran niin kauas vetten päälle, että ilta ruskotti kukan takana.

Sitten ei auttanut muuta kuin toivoa, että en tällä kertaa molskahda veteen kameroineni. Sellaistakin on tapahtunut. Kamera ei tuolloin oikein tykännyt toivottamasta tilanteesta, johon kanssani joutui. Tällä kertaa toiveeni toteutui. Pysyin vakaahkosti laiturilla; toiveeni siis toteutui.

Sitten piti vain toivoa, että kamera tarkentaa kukkaan eikä pöpelikköön järven takana. Minulla ei nimittäin ole ihan niin pitkä kaula, että se olisi ujuttanut pääni kameran luokse ihmettelemään kuvan tarkennusta. Räpsäisin monta kuvaa ja toden totta, taas toiveeni toteutui. Pari kuvaa tarkentui ulpukkaan. Rajaus olisi voinut olla hiukan parempi, mutta ihan jees kuitenkin.

Koska oli oikein toiveiden toteutumisen tuokio, niin olisihan minun pitänyt muistaa toivoa riittävän vankasti myös sitä, että horisontti Patalahden takana olisi suora. Sitä minä en muistanut toivoa. Siksi maailma on kuvassa vinossa. Kylläpä olin hajamielinen. Täytyisi aina muistaa toivoa asiat alusta loppuun asti ojennukseen. Aina vain ei muista, kun on niin paljon toivottavaa. Erityisesti se, ettei putoa hyytävään veteen.

Yöllä kuuntelin lokkien rääkymistä järvellä. Mietin, että olikohan kuvaustuokiossani kysymys toivosta ensinkään. Niin monimutkaisen asian pohtimiseen on yksi yö liian lyhyt.


by 1 kommentti

Jännittäviä ovat Hengen kulkemiset – muistikuvia New Winesta 1

WP_20160716_006 – kopio

– Pyhä Henki nousee sinuun jalkojen kautta, sanoi esirukoilija.

Hah, juuri tuonhan minä halusinkin kuulla! Oli tämän vuoden New Wine -konferenssin ensimmäinen ilta, ja jokin minua suurempi tuuppasi minut esirukouspalveluun, vaikka ei oikein olisi edes huvittanut. Ensin kaikki esirukoilijat näyttivät välttelevän minua. Ehkä näytin toivottomalta tapaukselta. Tai pelottavalta. Lopulta pitkä, kiharatukkainen kaveri pysähtyi kohdallani, otti olkapäästäni kiinni ja puhui kielillä hiljaa. Puhui aika pitkään. Eipä taida tänään langeta osakseni viisauden tai edes tiedon sanoja, tuumiskelin itsekseni. Sitten rukoilija havahtui ja kertoi Pyhän Hengen aikeista nousta minuun jalkoja myöten. Sanoi vähän epävarman oloisesti.

– Tuotapa minun täytyy tuumia vähän tarkemmin, vastasin diplomaattisesti.

Lähdin kävelemään mökille päin. Ilta ei ollut enää ihan nuori. Hämärä oli aavisteltavissa Keski-Suomessa. Ystävä ehdotti lenkkiä Himoksen rinteille. Joo, miksei. Könyttiin kohta rinnettä ylös ihan huohottamatta. Juteltiin tärkeistä asioista, kuten musiikista, autonvaihdosta ja kristinuskon eri suunnista, jotka eivät tahdo löytää sopua joko toistensa tai Raamatun kanssa. Himoshuipulta näkyi kauas.

Seuraavana iltana käveltiin saman ystävän kanssa eri reittejä. Ihmeteltiin kesken jäänyttä mökkiprojektia rinteen juurella ja hiippailtiin golfkentän reunoja. Joku hyttynenkin oli liikkeellä. Keskustelut jatkoivat edellisen illan latuja kesäajasta huolimatta.

Toisena iltana alkoi vähän huvittaa. Tarkoittaako se Pyhän Hengen tuleminen jakojen kautta sitä, että kävelee ystävän kanssa ja antaa keskustelun elvyttää aivotoimintaa. Hah, juuri sitähän minä olin koko kesän odottanutkin. Remonttihommissa ja yövalvomisissa oli mennyt aikaa niin, että juuri mitään luovaa ei ollut päässä liikkunut. Ei luovaa eikä edes asiallista. Ja siinä nyt sitten käveltiin ja puhuttiin tärkeitä asioita.

New Wine -päiville poikkeuksellisesti sateet yllättivät, ja kävelyt loppuivat. Ehkä P. Henki oli silti saanut jonkinlaisen otteen, jos ei koko jalasta niin ainakin pikkuvarpaasta. Keskustelut ystävän kanssa ovat hiljaksilleen jatkuneet New Winen jälkeenkin. Onko kirkon opetus laimennettua? Onko Pyhä Henki vahvempi kuin monissa piireissä on annettu ymmärtää? Mikä lopulta on kristityn elämän tarkoitus? Vastauksia voi fundeerata itse kukin. Ovatko vastaukset kysymyksiin mustavalkoisia? Olenko itse liian vai edes riittävän mustavalkoinen? Minne kulkee minun tieni?

Väittävät, että Henki kulkee missä tahtoo niin kuin tuuli. Johanneksen evankeliumin mukaan ne ovat Hengestä syntyneet, jotka sellaisia reittejä kulkevat. En itse väitä tuulen lailla kulkevani, mutta ehkäpä on silti aiheellista lähteä lenkille. Miettimään vaikka sitä, että jos joku välittää oikein omituisen viestin, niin onko viesti välttämättä väärä.


by 2 kommenttia

Miehen Jeesus

20120804_114648 (2)

Sotkamon kirkon alttaritaulu

Katson alttaritaulussa seisovaa ylösnoussutta Jeesusta. Vanha kuva miehestä, joka eli 2000 vuotta sitten. Jään miettimään, mitä tarkoittaa suhde Jeesukseen. Miehestä ei ole edes varmaa kuvaa jäljellä. Miten hänet voi tuntea? Mitä se tarkoittaa nykymiehelle? Suhde Jeesuksen on hankala hahmottaa. Luoda henkilökohtainen suhde mieheen, joka toisille on kuollut ja toisille elävä. Onko se naiselle helpompaa?

Pitääkö kuvan Jeesuksesta muodostua ihmisten kautta vai tuleeko Hän esittäytymään? Minulla on oma kokemukseni asiasta, mutta onko se samanlainen kaikilla?

Jeesus-kuvia on monenlaisia. Jeesus on kuollut, reliikki tai hengellinen kuva armosta. Hahmottumaton, historiallinen tosiasia, joka on synonyymi uusille aluille ja pelastukselle huonosta elämästä. Mies, joka heräsi kuolleista ja nousi taivaaseen. Jumalan poika tai Jumala. Kaunispartainen mies uskonnollisesta myytistä, joka muutti maailmanhistoriaa. Kapinallinen, joka uhmasi aikansa lakeja ja tapoja. Ystävä, joka ei petä. Filosofinen idea hyvyydestä. Pyhäkoulun Hyvä Paimen. Rouhea ristin mies.

Jeesus tuntuu pukeutuvan usein jotenkin feminiiniseksi pappien ja puhujien suussa. Vanhat kuvat maalavat vaaleaihoisen, valkopukuisen miehen, joka hymyilee lempeästi ja paimentaa lampaita. Joillekin hän on niin ihana. Uskonnollinen kieli kietoutuu Jeesuksen ympärille niin, että hänestä tulee kuin saippuaa, joka karkaa käsistä juuri kun on saamassa otteen. Rakkauspuhe, joka tuntuu olevan ainoa hyväksyttävä tapa ilmaista hengellistyytä kirkossa, maistuu sokeriselle, vaikka onkin turvallista. Oliko Jeesus aina niin lempeä, eikö hän koskaan ärissyt tai puhunut vihaisesti? Kiukutellut tai suuttunut opetuslapsille näiden lapsellisten ehdotusten takia? Jotain raamattu kertoo ja monta asiaa piiloutuu alkukielen sokkeloihin kuin arvoitus.

Miten siis sanoittaa Jeesus suomalaiselle miehelle, joka loistaa poissaolollaan yhä useammasta yhteisöstä.  Kun katson TV7 ohjelmia, useimmat niistä tuntuvat omituisilta ja jopa hysteerisiltä, asiat Jeesuksen ympärillä tuntuvat oudoilta ja arjen miehelle vierailta. Niistä on vaikea tavoittaa suomalaisen elämän poljentoa. Uskottavuutta, joka puhuisi suomalaiselle miehelle Jeesuksen suulla. Minä hallitsen kaanaan kielen ja kuulen kyllä Hänen puheensa, mutta luulen, että moni muu mies ei kuule, vaan sulkee kanavan. Oliko elämä Jeesuksen ympärillä tuollaista? Minusta sitä on oikeasti syytä pohtia.

Miten puhua uskosta metsäkirkon miehelle tai vanhoja vekottimia rassaavalle kaverille? Rokkarille, joka diggasi jo Led Zeppeliniä aikoinaan. Miten esitellä elävä Jeesus, johon voi tutustua, ja jonka voi oppia tuntemaan pelastajana ja veljenä?

Näitä tässä kyselen ihan vakavissani. Juuri nytkin Hän katsoo meitä kaikkia Isän luota ja rukoilee puolestamme, että tulisimme hänen luokseen etsien ja kaivaten hänen turvaansa. Tie hänen luokseen löytyy sieltä, missä Hänestä puhutaan, huolimatta siitä, onko siellä miehiä vai naisia. Kirkosta, hengellisiltä kesäjuhlilta, Raamatusta.

Seuraavassa joitakin paikkoja, joissa voit kuulla Jeesuksen äänen ja selvittää, kuka Hän on ja mitä Hän sinulle haluaa sanoa. Lista ei ole täydellinen ja eikä missään tietyssä järjestyksessä. Itse menen ainakin New Winen kesätapahtumaan rakentumaan ja tapaamaan ystäviä ja rukoilemaan heidän kanssaan, ylistämään ja olemaan myös minulle sopivalla tavalla ”outo”, mutta turvallisesti Jeesuksen seurassa. Uskon, että ei ole määrättyä tapaa seurata Jeesusta. Uskon, että Hän itse haluaa määrittää sen sitten, kun Hänet on oppinut tuntemaan. Mutta jokaisen tulijan Hän ottaa vastaan ja hyväksyy, miehenkin.

http://herattajajuhlat.fi/

http://www.evankeliumijuhla.fi/ohjelma/

http://www.newwine.fi/kesatapahtuma/

http://kesajuhlat.fi/

http://www.hengenuudistus.fi/?document=15164491&session=47699609

http://laksjohka.blogspot.fi/p/suomi.html

http://www.suviseurat.fi/

http://kansanlahetyspaivat.fi/


by 11 kommenttia

Rukouksen karttelua rannalla – Best of New Wine part 3  

WP_20140712_029

New Winen lopputilaisuuden viimeinen laulu oli juuri vaiennut. Oma perheeni oli mennyt hyytävään veteen uimaan, minä puolestani en. Laskeuduin kuitenkin rantaan kädet tukevasti taskuissa. Puun alla istui toinen perhe, jota en oikein tuntenut, muutaman sanan olin vaihtanut perheen äidin kanssa, isää moikannut yhden käsipäivään verran. Mutta New Winessa kun oltiin, niin kävelin heidän luokseen.

Perheen isä kertoi ensi töikseen minulle kenkkumaisesta vaivastaan. Ihan tuosta vaan, tuntemattomalle ihmiselle. Sanoin siihen jotain miesmäisen empaattista, kuten ”no voi” tai ”auts” tai vastaavaa, ja istuin perheen seuraan. Perheen kuopus, kolmivuotias tyttö tuli esittelemään kampaustaan, joka oli mennyt pörröiseksi. Tyttö istahti syliini eikä minun auttanut muuta kuin alkaa letityshommiin.

Juteltiin ison pajun alla niitä, näitä. ”Ai, olet siellä hommissa; tunnetko sitä ja sitä ihmistä. No kappas, että sielläkin olette asuneet ja me asutaan nyt siinä ihan lähellä, alle sadan kilometrin päässä. On muuten ollut tosi hyvä New Wine, parhaita ikinä.”

Jutellessa takaraivoni oikeassa neljänneksessä raksutti koko ajan. Tuon kaverin puolesta pitäisi rukoilla. Täällä sitä ollaan New Winessa. Moni on saanut apua vaivoihinsa rukouksen voimalla. Nyt olisi minunkin tilaisuuteni edes yrittää auttaa tätä miestä. Mutta kuulin ääneni puhuvan koko ajan jotain arkipäiväistä. Ei vaan tullut suustani ulos ehdotusta, että josko nyt kuitenkin rukoiltaisiin se sun vaiva tuonne järven syvimpään kolkkaan asti.

Perhe alkoi keräillä lapsiaan ja rantakamppeitaan kasaan. Oli aika jättää Himos ja suunnata kohti kotia. Katselin vähän matkan päähän. Oma perheeni oli vielä pulikoimassa. Tilanne oli pääsemässä ihan kokonaan hanskastani.

”On muuten ollut tosi hyvä New Wine, parhaita ikinä.” Mitä ihmettä se tarkoittaa, jos en kykene sen vertaa heittäytymään, että rukoilisin tuon kaverin puolesta? Jos kerran ollaan hengellisessä tilaisuudessa – vaikkakin puoli tuntia sitten loppuneessa – niin ei tässä nyt pitäisi olla mitään vaaraa nolata itseään.

No nyt se kaveri nousee jaloilleen. Minäkin kömmin pystyyn. Hän kääntyi jo kohti ylärinnettä.

– Parantukoon vaivasi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä!

Näin oivalsin itseni sanovan käsi miehen hartialla.

– Kiitos.

Tunsin itseni neroksi ja suureksi hengelliseksi sankariksi! Moikattiin ja todettiin, että nähdään. Viimeistään ensi vuonna täällä.

Sinne menivät. Jäin rannalle seisoskelemaan. Aivoni kihisivät. Ihan varmasti noin lyhyt rukous ei tehoa. Raamatussahan Jeesus nimenomaan kehottaa rukoilemaan mahdollisimman pitkästi ja täsmällisiä kaavoja noudattaen, eikös se niin mennyt. Ja aivan varmasti Raamatussa sanotaan: ”Juha Hoo, sinun rukouksiasi ei Taivahan toimistolla ainakaan kuulla.”

Tuli ehtoo ja tuli aamu, uusi lomapäivä jo kotimaisemissa. Sain tietoja rannalla kohtaamani perheen kotimatkasta.

– Kumma juttu. Siitä lähtien, kun se Juha rukoili, niin mun olo on koko ajan helpottunut.

Suunnilleen näin oli mies sanonut vaimolleen matkan edetessä.

En pomppinut riemusta, kun kuulin noista sanoista. Mutta jos en olisi näin kovin estynyt ihminen, olisin varmasti pomppinut. Kyllä, kyllä se Henki toimii ihan kenen kautta vain. Ja todellakaan rukoukseni muodosta tai mitasta muutos kaverin tilassa ei voinut johtua. Kyllä siinä oli taustalla minua Suurempi Voima.

* * *

Jo puolisen vuotta sitten kirjoitetut New Wine -kokemukset ovat luettavissa täältä:
+ Vieraanvaraisuuden armolahja
+ Äijähali


by 5 kommenttia

NW Himos, ajatuksenvirtaa, kuvia ja kohtaamista

Aamu aukesi minulle lenkillä Himoksen päälle. Aamun aurinko paistoi niin hyville kuin pahoille. Tuntui hyvältä juosta. Mietin tässä, että mahtoiko Jeesus ja opetuslapset juosta, he kun olivat nuoria miehiä elämänsä kunnossa. Toisin kuin minä, joka riemuitsen jokaisesta lenkistä, jonka vielä jaksan, koska kehoni kello alkaa jo tikittää myöhäistä iltapäivää, jolloin parhaat eväät on jo syöty.

Oletko koskaan ajatellut sitä, että Jeesuksen uhri annettiin hänen ollessa mies parhaimillaan. Ainakin minun silmissäni lasteni isänä uhrin hinta nousee.

Sain tänään katsella Jeesuksen kasvoja, kun odotin vuoroani esirukoukseen ja lauloin muiden mukana. Suljettujen silmieni edessä oli myös muiden kasvoja, vanhoja pyhiä miehiä, jotka katselivat minua. En tiedä mitä heillä oli asiaa ja arvoitukseksi jäi myös esirukoilija Markin sanat, joita en kuullut enkä oikein ymmärtänyt vaikka hän kahteen kertaan kävi luonani rukoilemassa. Kielitaitoni ei oikein riitä tuon lontoonmurteen kanssa. Vasta jälkikäteen havahduin miettimään asiaa kun vaimoni tiedusteli, että mitä Mark oli sanonut. Asia jäi kaivelemaan minua ja kaivelee yhä. Mutta uskon että asia selviää vielä.

Päivä oli itse asiassa kuvia täynnä. Eilinen ajatus Elisasta ja hänen palvelijastaan ajankohtaistui kun iltatilaisuuden ylistyksen aikana suljettujen silmieni edestä marssi sotajoukko ulos teltasta, jonka jälkeen kuva silmissäni vaihtui hääjuhlaksi. Tajusin, että Taivaallinen sotajoukko lähti taistelemaan ja me jäimme juhlimaan Kuningastamme.

Nämä kuvat ovat hämmentäviä ja hieman aristelen niiden kirjoittamista, mutta silti uskallan ne tänne laittaa sillä mitä menetettävää minulla on. Jumalan valtakunnan todellisuus on meidän alkuperäinen todellisuutemme ja nämä kuvat ovat Jumalan puhetta meille. Tosin onhan mahdollista että omat ruuansulatushäiriömmekin tuovat oman lisänsä asiaan.

Päivä on ollut jonkinlaista elämän kuonasta puhdistautumista, kuin sielun kuorinta hoitoa kun Pyhä Henki kaivaa esiin sen Tapsan, joka kiljaisi runsaat 49 vuotta sitten ensimmäisen kerran.

Monta itkua on itketty, osa silkasta ilosta ja osa helpotuksesta, koska minäkin olen armahdettu ja rakastettu. Itkun kautta usko muuttuu tiedoksi. Sydän ymmärtää paremmin.

Päivä oli myös ystävien kohtaamista ja uusien löytämistä. Verkostoituminen ja rohkaistuminen muiden sanoista on täällä todellisuutta. Täällä kaikenkarvaiset kristityt kohtaavat toisensa ja erilaiset katsantokannat ja opilliset erimielisyydet jäävät Ristin varjoon. Täällä jos missä tajuaa mitä tarkoittaa, että seurakunta Kristuksen ruumis.

Vaan nyt nukkumaan, Hyvää yötä Jeesus myötä, Kiitos tästä päivästä.