Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


1 kommentti

Jännittäviä ovat Hengen kulkemiset – muistikuvia New Winesta 1

WP_20160716_006 – kopio

– Pyhä Henki nousee sinuun jalkojen kautta, sanoi esirukoilija.

Hah, juuri tuonhan minä halusinkin kuulla! Oli tämän vuoden New Wine -konferenssin ensimmäinen ilta, ja jokin minua suurempi tuuppasi minut esirukouspalveluun, vaikka ei oikein olisi edes huvittanut. Ensin kaikki esirukoilijat näyttivät välttelevän minua. Ehkä näytin toivottomalta tapaukselta. Tai pelottavalta. Lopulta pitkä, kiharatukkainen kaveri pysähtyi kohdallani, otti olkapäästäni kiinni ja puhui kielillä hiljaa. Puhui aika pitkään. Eipä taida tänään langeta osakseni viisauden tai edes tiedon sanoja, tuumiskelin itsekseni. Sitten rukoilija havahtui ja kertoi Pyhän Hengen aikeista nousta minuun jalkoja myöten. Sanoi vähän epävarman oloisesti.

– Tuotapa minun täytyy tuumia vähän tarkemmin, vastasin diplomaattisesti.

Lähdin kävelemään mökille päin. Ilta ei ollut enää ihan nuori. Hämärä oli aavisteltavissa Keski-Suomessa. Ystävä ehdotti lenkkiä Himoksen rinteille. Joo, miksei. Könyttiin kohta rinnettä ylös ihan huohottamatta. Juteltiin tärkeistä asioista, kuten musiikista, autonvaihdosta ja kristinuskon eri suunnista, jotka eivät tahdo löytää sopua joko toistensa tai Raamatun kanssa. Himoshuipulta näkyi kauas.

Seuraavana iltana käveltiin saman ystävän kanssa eri reittejä. Ihmeteltiin kesken jäänyttä mökkiprojektia rinteen juurella ja hiippailtiin golfkentän reunoja. Joku hyttynenkin oli liikkeellä. Keskustelut jatkoivat edellisen illan latuja kesäajasta huolimatta.

Toisena iltana alkoi vähän huvittaa. Tarkoittaako se Pyhän Hengen tuleminen jakojen kautta sitä, että kävelee ystävän kanssa ja antaa keskustelun elvyttää aivotoimintaa. Hah, juuri sitähän minä olin koko kesän odottanutkin. Remonttihommissa ja yövalvomisissa oli mennyt aikaa niin, että juuri mitään luovaa ei ollut päässä liikkunut. Ei luovaa eikä edes asiallista. Ja siinä nyt sitten käveltiin ja puhuttiin tärkeitä asioita.

New Wine -päiville poikkeuksellisesti sateet yllättivät, ja kävelyt loppuivat. Ehkä P. Henki oli silti saanut jonkinlaisen otteen, jos ei koko jalasta niin ainakin pikkuvarpaasta. Keskustelut ystävän kanssa ovat hiljaksilleen jatkuneet New Winen jälkeenkin. Onko kirkon opetus laimennettua? Onko Pyhä Henki vahvempi kuin monissa piireissä on annettu ymmärtää? Mikä lopulta on kristityn elämän tarkoitus? Vastauksia voi fundeerata itse kukin. Ovatko vastaukset kysymyksiin mustavalkoisia? Olenko itse liian vai edes riittävän mustavalkoinen? Minne kulkee minun tieni?

Väittävät, että Henki kulkee missä tahtoo niin kuin tuuli. Johanneksen evankeliumin mukaan ne ovat Hengestä syntyneet, jotka sellaisia reittejä kulkevat. En itse väitä tuulen lailla kulkevani, mutta ehkäpä on silti aiheellista lähteä lenkille. Miettimään vaikka sitä, että jos joku välittää oikein omituisen viestin, niin onko viesti välttämättä väärä.

Mainokset


3 kommenttia

Villasukkia, särkylääkettä ja messiasodotuksia

988468_846915855372329_3345223630637211546_n

Oli varhainen maanantaiaamu, takana tykkänään uneton yö. Litkin murukahvia ja järsin leipää. Kun muistin sunnuntaina ottamani valokuvan, tuli mieleen laatia aamuvarhainen Facebook-postaus.

Särkylääkettä nassuun.
Villasukat jalkaan.
Kyllä me tästäkin viikosta selvitään.

Ystävän auto heitti minut Helsinkiin, ja konttorilla oli pakko saada lisää kahvia.

– Ai sä olet täällä? Etkö sä olekaan kipeä? kyseli koulutuspäällikkö.

Ennen kuin ehdin kolmasti kupista hörpätä, pari muutakin työkaveria lausui taudistani jotain, joka koostui rahtusesta empatiaa ja hyppysellisestä moitetta siitä, että olin tullut tartuttamaan kaikki kanssaraatajat.

Vastasin repliikkeihin turkulaisen tehokkaasti: – Häh!

­– No, jos ottaa lääkettä ja pukee villasukat jalkaan, on flunssassa, valaisi joku.

– Eihän minua vaivannut mikään muu kuin unettoman yön jälkeinen orastava päänsärky. Villasukkia käytän aina, ne tuovat turvallisuudentunnetta elämään jopa täällä Helsingissä.

– Mutta nyt on flunssa-aika!

– Niin, mutta siltikään en puhunut flunssasta sanaakaan, ainoastaan särkylääkkeistä ja villasukista.

Kotiin päin piti ennen pitkää lähteä bussilla. Se tuli pysäkille VR:mäisesti 25 minuutin odottelun jälkeen. Räntää satoi vaakasuorassa mutta ei sentään ukkostanut. Alkoi huolestuttaa, ehdinkö ajoissa Liedon seurakuntatalolle. Minun oli määrä juontaa Pekka Lindqvistin luento juutalaisten messiasodotuksista.

Pekka rakenteli vajaassa tunnissa hienon palapelin Qumranin kääröistä, Codex Damascuksesta ja Raamatun teksteistä. Uskomattoman hienosti ne tukevat toisiaan.

Kun Johannes [Kastaja] vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette:
Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät,
spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat,
kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan
ilosanoma.

Eikö olisi ollut paljon helpompaa vastata kyllä? Miksi Jeesuksen piti kierrellä ja kaarrella? Pekka valaisi kuulijoita, että Jeesus viittasi sanoillaan suoraan Jesajan kirjaan, pätkään joka löytyy myös Qumranin kääröistä. Jeesuksen viesti Johannekselle aukeaa siis miehille yhteisellä, messiaanisella koodiavaimella.

Johannes Kastaja toimi muutaman kilometrin päässä Qumranista ellei peräti ollut kuulunut Qumranin yhteisöön. On paljon vaikuttavampaa vedota kirjoituksiin kuin vain todetta, että joo joo, olen mää messias, ei tartte enää venttailla. Minusta Pekan esittelemä historiallisen lähteiden palapeli vahvisti Jeesuksen henkilön ja toimien historiallisuutta. Vahvisti uskoa.

Mutta mitä tekemistä Qumranin kääröillä on kopioburanan ja minun villasukkieni kanssa?

Jälkikäteen kristillisestä näkökulmasta katsottuna profetiat messiaasta ovat helppoja ymmärtää. Mutta Jeesuksen aikana asiat olivat toisin. Messiasta odotettiin. Odotettiin jopa siinä määrin, että oltiin varmoja hänen jo elävän ihmisten keskuudessa, mutta kuka hän voisi olla. Eikä odotettu pelkästään messiasta vaan odotettiin myös hänen rinnalleen suurta lain tulkitsijaa.

Tämmöiselle väärinkäsitykselle, kahden henkilön odotukselle oli olemassa selkeät perusteet. 4. Mooseksen kirjassa kirjoitetaan tähdestä ja sauvasta. Qumranilaiset tulkitsivat nämä papiksi ja kuninkaaksi. Kenellekään ei vain tullut mieleen, että nämä kaksi olisivat yksi ja sama henkilö.

Niinpä niin, Pekan luentoa kuunnellessani ymmärsin hetken Jumalaa. Vaikka hän oli antanut selkeät profetiat, ihmiset tulkitsivat ne aivan pieleen. Vaikka minä postasin kahdesta aivan arkipäiväisestä asiasta, villasukista ja särkylääkkeestä, niin työkaverit väen väkisin näkivät minun potevan flunssaa.

Oi aikoja, oi tulkintoja!

 

* * *

Kiitokset Pekka Lindqvistille luvasta käyttää opetuksia ynnä myös kommenteista.