Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Miehen Jeesus

20120804_114648 (2)

Sotkamon kirkon alttaritaulu

Katson alttaritaulussa seisovaa ylösnoussutta Jeesusta. Vanha kuva miehestä, joka eli 2000 vuotta sitten. Jään miettimään, mitä tarkoittaa suhde Jeesukseen. Miehestä ei ole edes varmaa kuvaa jäljellä. Miten hänet voi tuntea? Mitä se tarkoittaa nykymiehelle? Suhde Jeesuksen on hankala hahmottaa. Luoda henkilökohtainen suhde mieheen, joka toisille on kuollut ja toisille elävä. Onko se naiselle helpompaa?

Pitääkö kuvan Jeesuksesta muodostua ihmisten kautta vai tuleeko Hän esittäytymään? Minulla on oma kokemukseni asiasta, mutta onko se samanlainen kaikilla?

Jeesus-kuvia on monenlaisia. Jeesus on kuollut, reliikki tai hengellinen kuva armosta. Hahmottumaton, historiallinen tosiasia, joka on synonyymi uusille aluille ja pelastukselle huonosta elämästä. Mies, joka heräsi kuolleista ja nousi taivaaseen. Jumalan poika tai Jumala. Kaunispartainen mies uskonnollisesta myytistä, joka muutti maailmanhistoriaa. Kapinallinen, joka uhmasi aikansa lakeja ja tapoja. Ystävä, joka ei petä. Filosofinen idea hyvyydestä. Pyhäkoulun Hyvä Paimen. Rouhea ristin mies.

Jeesus tuntuu pukeutuvan usein jotenkin feminiiniseksi pappien ja puhujien suussa. Vanhat kuvat maalavat vaaleaihoisen, valkopukuisen miehen, joka hymyilee lempeästi ja paimentaa lampaita. Joillekin hän on niin ihana. Uskonnollinen kieli kietoutuu Jeesuksen ympärille niin, että hänestä tulee kuin saippuaa, joka karkaa käsistä juuri kun on saamassa otteen. Rakkauspuhe, joka tuntuu olevan ainoa hyväksyttävä tapa ilmaista hengellistyytä kirkossa, maistuu sokeriselle, vaikka onkin turvallista. Oliko Jeesus aina niin lempeä, eikö hän koskaan ärissyt tai puhunut vihaisesti? Kiukutellut tai suuttunut opetuslapsille näiden lapsellisten ehdotusten takia? Jotain raamattu kertoo ja monta asiaa piiloutuu alkukielen sokkeloihin kuin arvoitus.

Miten siis sanoittaa Jeesus suomalaiselle miehelle, joka loistaa poissaolollaan yhä useammasta yhteisöstä.  Kun katson TV7 ohjelmia, useimmat niistä tuntuvat omituisilta ja jopa hysteerisiltä, asiat Jeesuksen ympärillä tuntuvat oudoilta ja arjen miehelle vierailta. Niistä on vaikea tavoittaa suomalaisen elämän poljentoa. Uskottavuutta, joka puhuisi suomalaiselle miehelle Jeesuksen suulla. Minä hallitsen kaanaan kielen ja kuulen kyllä Hänen puheensa, mutta luulen, että moni muu mies ei kuule, vaan sulkee kanavan. Oliko elämä Jeesuksen ympärillä tuollaista? Minusta sitä on oikeasti syytä pohtia.

Miten puhua uskosta metsäkirkon miehelle tai vanhoja vekottimia rassaavalle kaverille? Rokkarille, joka diggasi jo Led Zeppeliniä aikoinaan. Miten esitellä elävä Jeesus, johon voi tutustua, ja jonka voi oppia tuntemaan pelastajana ja veljenä?

Näitä tässä kyselen ihan vakavissani. Juuri nytkin Hän katsoo meitä kaikkia Isän luota ja rukoilee puolestamme, että tulisimme hänen luokseen etsien ja kaivaten hänen turvaansa. Tie hänen luokseen löytyy sieltä, missä Hänestä puhutaan, huolimatta siitä, onko siellä miehiä vai naisia. Kirkosta, hengellisiltä kesäjuhlilta, Raamatusta.

Seuraavassa joitakin paikkoja, joissa voit kuulla Jeesuksen äänen ja selvittää, kuka Hän on ja mitä Hän sinulle haluaa sanoa. Lista ei ole täydellinen ja eikä missään tietyssä järjestyksessä. Itse menen ainakin New Winen kesätapahtumaan rakentumaan ja tapaamaan ystäviä ja rukoilemaan heidän kanssaan, ylistämään ja olemaan myös minulle sopivalla tavalla ”outo”, mutta turvallisesti Jeesuksen seurassa. Uskon, että ei ole määrättyä tapaa seurata Jeesusta. Uskon, että Hän itse haluaa määrittää sen sitten, kun Hänet on oppinut tuntemaan. Mutta jokaisen tulijan Hän ottaa vastaan ja hyväksyy, miehenkin.

http://herattajajuhlat.fi/

http://www.evankeliumijuhla.fi/ohjelma/

http://www.newwine.fi/kesatapahtuma/

http://kesajuhlat.fi/

http://www.hengenuudistus.fi/?document=15164491&session=47699609

http://laksjohka.blogspot.fi/p/suomi.html

http://www.suviseurat.fi/

http://kansanlahetyspaivat.fi/


14 kommenttia

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen

Otsikon ilmaisu on sitä tuttua ja turvallista hengellistä kieltä, jonka jokainen suomalainen tunnistaa. Osa elämän liturgiaa, jossa olemme mukana tahdoimmepa tai emme.On oikeastaan aika vaikeaa yrittää omin sanoin kuvata tätä kaikkea ja siksi nuo hengelliset ilmaisut ja sanat ovat olleet tukenamme läpi vuosisatojen. Valmiiden sanojen ja ilmaisujen vaarana on kuitenkin se, että kaikesta tulee ulkokohtaista ja sanojen alkuperäinen tarkoitus hukkuu ja ymmärrys katoaa. Siksi on kaikkein tärkeitä että lukee Raamattua.

Kristinusko on pohjana länsimaiselle elämäntavalle, mutta mietin tässä, että ilmentääkö tuo elämäntapa enää millään muotoa sitä mitä sen pitäisi. Elämme ajassa, jossa meitä haastetaan joka suunnalta perustelemaan elämäntapaamme. Yhä useampi joutuu kamppailemaan elämässään epävarmuuden, köyhyyden ja yksinäisyyden kanssa. Yhtälailla ateisti kuin kristitty joutuu vihan ja halveksunnan kohteeksi joltain suunnalta.  Rajat repeilevät ja eri mediat heijastelevat kansojen pelkotiloja.

Mitä otsikkon sisältö meille merkitsee? Onko se pyynnön kuittaaminen, rukouksen juhlava lopetus vai jotain vielä suurempaa. Tarjoaako se meille lohtua vai pakkoa?

Voisiko otsikko sisältää kutsun suureen seikkailuun, joka ei pääty koskaan?

Olen kuullut elämässäni kymmeniä parannussaarnoja ja alttarikutsuja. Raamattutunteja rukouksesta ja parantumisesta, monenlaista hyvää, josta olen saanut uusia rakennuspalikoita omaan elämääni. Olen saanut jopa itse opettaa seurakunnassa ja puhua niitä asioita mitä Jumala on antanut sydämelleni. Mutta usein on käynyt niin että se mitä itse olen pitänyt tärkeänä onkin ollut toisarvoista ja se mikä on ollut minulle pikkujuttu, onkin ollut se mitä Jumala on tahtonut tulevan julki ja annettavaksi ihmisille. Jeesus on kohdannut ihmiset omalla haluamallaan tavalla, ei niin kuin puhujat ja opettajat ovat ehkä itse ajattelleet.

Olen kohdannut ihmisiä jotka ovat kasvaneet keskellä hengellistä väkivaltaa. Parannuksenteko ei ole riittänytkään ja lain armoton julistaminen on peittänyt alleen todellisen parantumisen, jonka armo saisi aikaan. On vain niin vaikea hyväksyä sitä ajatusta, että meistä ei pahuus kurittamalla lähde.

Välillä olen itse hukassa oman uskoni kanssa. Mutta onko tämä uskoni omaa?

Yksi evankeliumin salaisuuksista on, että armo ja usko tulee meihin ulkopuolelta. Se ei ole arvoitus tai palapeli, jonka meidän tulee itse ratkaista. Kyse ei ole hengellisistä lihaksista, joita voisimme kehittää. Me haluaisimme niin kovasti pelata tätä elämä nimistä peliä itse omilla säännöillämme. Elämän antaja, Luoja, Jumala on kuitenkin antanut tämän kaiken meille lahjaksi ja hän lahjoittaa myös uskon. Hän on määrittänyt jo kaiken valmiiksi. Niin laki kuin laintäyttymyskin on suunniteltu ja tehty meille valmiiksi.

Mitä sitten jää enää meille jos omat ponnistelumme ovatkin turhia? Emmekö voi tehdä mitään? On vaikea asettua vain lapsen osaan ja ottaa vastaan Jumalalta hänen armahduksensa, lohdutuksensa ja kasvatuksensa. Olisko vastaus se, että aluksi olisi vain asetuttava kuuntelemaan  ja lepäämään. Avata sydän Jumalalle. Meitä pelottaa oma syntisyytemme ja synti. Emme ymmärrä synnin todellista luonnetta, sitä, että se erottaa meidät Jumalasta ja että synti on todellista, jotain, joka on meissä emmekä voi selvitä siitä omin voimin. Syntisinä olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jumalan kolminaisuus hämmentää. Isä luojana ja Jeesus pelastajana on jotenkin ymmärrettävä paketti ja jollain tasolla turvallinenkin, koska meidän on jotenkin helppo sijoittaa heidät mielikuvissamme kauas pois, Jumalan valtakuntaan tai taivaaseen. Mikä sitten on Pyhä henki? On parempi kuitenkin kysyä kuka hän on? Pyhä Henki on yhtä paljon Jumala kuin mitä Isä ja Poikakin. Hän kantaa nyt sitä Jumalan voimaa maanpäällä ja antaa sen käyttöön kaikille, jotka sitä pyytävät. Samalla tavalla kuin mitä Pyhä Henki antoi voiman Jeesuksen käyttöön.  Jeesus itse julisti, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle, eikä käsittääkseni hän ole sen jälkeen lähtenyt pois.

Pyhän Hengen toiminta on kuitenkin luonteeltaan sellaista, että hän ei tunkeudu väkisin kenenkään elämään vaan hän odottaa kutsua sisään. Kaikki on hyvin intiimiä ja henkilökohtaista. Pyhä Henki esittelee meille henkilökohtaisesti Jeesuksen pelastajana.

Kauniita  sanoja, mutta mitä ne tarkoittavat? Lyhyesti sanottuna meidän tulee etsiä yhteys Jumalaan ja se tapahtuu toisten ihmisten ja seurakunnan kautta.