Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

NW Himos, ajatuksenvirtaa, kuvia ja kohtaamista

5 kommenttia

Aamu aukesi minulle lenkillä Himoksen päälle. Aamun aurinko paistoi niin hyville kuin pahoille. Tuntui hyvältä juosta. Mietin tässä, että mahtoiko Jeesus ja opetuslapset juosta, he kun olivat nuoria miehiä elämänsä kunnossa. Toisin kuin minä, joka riemuitsen jokaisesta lenkistä, jonka vielä jaksan, koska kehoni kello alkaa jo tikittää myöhäistä iltapäivää, jolloin parhaat eväät on jo syöty.

Oletko koskaan ajatellut sitä, että Jeesuksen uhri annettiin hänen ollessa mies parhaimillaan. Ainakin minun silmissäni lasteni isänä uhrin hinta nousee.

Sain tänään katsella Jeesuksen kasvoja, kun odotin vuoroani esirukoukseen ja lauloin muiden mukana. Suljettujen silmieni edessä oli myös muiden kasvoja, vanhoja pyhiä miehiä, jotka katselivat minua. En tiedä mitä heillä oli asiaa ja arvoitukseksi jäi myös esirukoilija Markin sanat, joita en kuullut enkä oikein ymmärtänyt vaikka hän kahteen kertaan kävi luonani rukoilemassa. Kielitaitoni ei oikein riitä tuon lontoonmurteen kanssa. Vasta jälkikäteen havahduin miettimään asiaa kun vaimoni tiedusteli, että mitä Mark oli sanonut. Asia jäi kaivelemaan minua ja kaivelee yhä. Mutta uskon että asia selviää vielä.

Päivä oli itse asiassa kuvia täynnä. Eilinen ajatus Elisasta ja hänen palvelijastaan ajankohtaistui kun iltatilaisuuden ylistyksen aikana suljettujen silmieni edestä marssi sotajoukko ulos teltasta, jonka jälkeen kuva silmissäni vaihtui hääjuhlaksi. Tajusin, että Taivaallinen sotajoukko lähti taistelemaan ja me jäimme juhlimaan Kuningastamme.

Nämä kuvat ovat hämmentäviä ja hieman aristelen niiden kirjoittamista, mutta silti uskallan ne tänne laittaa sillä mitä menetettävää minulla on. Jumalan valtakunnan todellisuus on meidän alkuperäinen todellisuutemme ja nämä kuvat ovat Jumalan puhetta meille. Tosin onhan mahdollista että omat ruuansulatushäiriömmekin tuovat oman lisänsä asiaan.

Päivä on ollut jonkinlaista elämän kuonasta puhdistautumista, kuin sielun kuorinta hoitoa kun Pyhä Henki kaivaa esiin sen Tapsan, joka kiljaisi runsaat 49 vuotta sitten ensimmäisen kerran.

Monta itkua on itketty, osa silkasta ilosta ja osa helpotuksesta, koska minäkin olen armahdettu ja rakastettu. Itkun kautta usko muuttuu tiedoksi. Sydän ymmärtää paremmin.

Päivä oli myös ystävien kohtaamista ja uusien löytämistä. Verkostoituminen ja rohkaistuminen muiden sanoista on täällä todellisuutta. Täällä kaikenkarvaiset kristityt kohtaavat toisensa ja erilaiset katsantokannat ja opilliset erimielisyydet jäävät Ristin varjoon. Täällä jos missä tajuaa mitä tarkoittaa, että seurakunta Kristuksen ruumis.

Vaan nyt nukkumaan, Hyvää yötä Jeesus myötä, Kiitos tästä päivästä.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

5 thoughts on “NW Himos, ajatuksenvirtaa, kuvia ja kohtaamista

  1. Kiitos Tapani Laakso. Kuvaat elävästi kokemuksiasi joissa on paljon yhteistä omiini. Jumala on niiiiin hyvä! Hän antaa meille muuallakin, mutta täällä New Wine tapahtumassa ylenpalttisesti, huolellisesti, puhdistavasti, rakentaen ja vahvistaen. Lisäksi Isä paransi rakkaani tasapainon joka oli reilun kuukauden poissa. Tässä sitä tanssahdellaan ja riemulla palvellaan. Mitähän tämä päivä tuo?

    Liked by 2 people

  2. Mikähän näissä nyt on, kun niin koskettaa…

    Iloitsen tavallani puolestasi; silti todistuksesi kirkastavat enemmän Jumalaa kuin itseäsi.

    Kiitos jakamisesta.

    Liked by 2 people

    • Lena kiitos. Sinä sen sanoitkin jo!
      Juuri tämä, Tapion teksteissä koskettaa, ettei hänen tarvitse olla olevinaan jotain mitä ei ole. Näissä ihminen, Jumalan lapsi, kohtaa Suuren ja Kaikkivaltiaan Isän. Herran joka on täynnä armoa ja rakkautta, kaikkia niitä kohtaan jotka häntä tarvitsevat (avukseen huutavat)!

      Uskon että suurin osa meistä kohtaa itsensä näissä aidoissa teksteissä. Pieni ihminen Suuren edessä ja avuttomana, tuntien ettei osaa, jaksa eikä pärjää ilman Jumalan apua ja Pyhän Hengen jatkuvaa läsnäoloa elämässään.

      Omasta mielestäni Tapion tekstit hoitavat jokaista, joka tuntee kärsimyksen ja oman heikkoutensa usein suurempana kuin jaksaisi kestää. Ja kuitenkin ne koituvat ihmiselle itselleen ja lähimmäisilleenkin siunaukseksi, juuri sen tarvitsevuuden tähden joka tekee meidät Jumalasta täysin riippuvaisiksi.

      Liked by 1 henkilö

  3. Tunnelmistasi tuli mieleeni Room 8 jakeita, etenkin se, kuinka Henki itse rukoilee. Voi olla vapaa yrittämättä itse edes sanoittaa ja vapaa siitäkin, että edes ymmärtäisi ja muistaisi mitä toinen rukoile. Kuten psalmisaa Kiitä Herraa minun s i e l u n i.
    Kertomasi kautta tuntuu, kuin Herra armossaan puhuisi sinulle juuri siitä, että taivaalliset sotajoukot ovat, Hän itse on sinuakin varten ja sinä saat rauhassa kiittää ja vailla pyrkimyksiä olla se, joka olet.

    Sillä kaikki, joita Jumalan Henki kuljettaa, ovat Jumalan lapsia.
    15. Sillä te ette ole saaneet orjuuden henkeä ollaksenne jälleen pelossa, vaan te olette saaneet lapseuden hengen, jossa me huudamme: ”Abba! Isä!”
    16. Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia.
    17. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme. …..
    …… Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla.
    27. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.

    Liked by 1 henkilö

  4. Upea oli NW.n anti taas tänä kesänä. Nyt kun pääsin taas takaisin omien teknisten härpäkkeiden pariin, on ollut ilo lukea tekstejä.

    Oli jännä lukea tuosta yltä: ”…iltatilaisuuden ylistyksen aikana suljettujen silmieni edestä marssi sotajoukko ulos teltasta, jonka jälkeen kuva silmissäni vaihtui hääjuhlaksi.” Itse en useinkaan näe rukouskuvia tms, mutta viime kesänä, vuosi sitten NW.ssä, näin jotain vastaavaa.

    Saman ylistysryhmän aikana näin lavan edessä olevalla tyhjällä tilalla järjestelmällisen joukon vahvan näköisiä enkeleitä, jotka asettuivat riveihin kasvot kohti muita ihmisiä. Ne olivat riveissä, kävivät välillä toinen polvi maassa ja taas ylös. Jotain aseiden kaltaista oli käsissä. Selvästi niillä oli tehtävä ja ne tiesivät mitä tekivät.

    Tänä kesänä näin vastaavan kuvan. Nyt tuon, Tapio, sinun hääjuhlakuvasi avasi jotain tällaista käsitystä: Ylistyksessä enkelit auttavat, palvelevat, sotivat puolestamme. Jumala asuu kansansa kiitoksen keskellä. Sotajoukko voi olla ollut liikkeellä ulos teltasta myös esirukousten tähden… Jumalan läsnäolossa lepääminen vastaa kyllä parasta hääjuhlaa.

    Kaikki näkymättömien selitysyritykset voivat olla kuin yrittäisi vangita tuulta, piirtää uutta todellisuutta, jonka ulottuvuuksia ei kuitenkaan voi pieni ihminen ymmärtää. Mutta kiva yrittää välillä tavoitella.

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s