Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

NW Himos- Mielekkäät ja mielettömät tiedon sanat

17 kommenttia

Tämä ei ole teksti profetoinnista tai tiedon sanoista, vaan pieni palanen matkaa, jolle olen lähtenyt tai lähetetty. Matka on alkanut 49 vuotta sitten, viisi vuotta sitten ja tänään. Tai matka on voinut alkaa jo silloin, kun Isä päätti luoda kaiken. Kyse on ihmisestä ja Jumalasta. Suhteesta, jossa on kaksi suuntaa. Joko kohti Jumalaa tai Jumalasta pois. Muita vaihtoehtoja tuossa suhteessa ei ole. Tiellä voi olla harhapolkuja tai paluuperiä kuin jäniksellä, jota ajetaan takaa, metsästäjä ymmärtää tämän ilmaisun. Jänis osaa juosta jäljet joita pitkin se palaa takaisin ja yhytettyään takaisin paikalle jossa se teki mutkan, se loikkaa pitkän loikan sivuun niin että hajujälki katkeaa ja takaa ajaja joutuu ymmälleen kun jäljet päättyvät kuin seinään. Usko on loikka kohti Jumalaa ja irti vanhasta pois pedon hampaista joka tahtoo vain tappaa ja tuhota.

Aamulla päätin, että tänään ei sitten itketä. Oikein miehinen päätös, mitä sitä jatkuvasti märisemään. No, kun sitten kokoonnuimme pienemmällä porukalla aamusta kuulemaan muiden seurakuntien kuulumisia, saimme lopuksi rukoilla pienissä ryhmissä toistemme puolesta ja jakaa tiedon sanoja toisillemme  rohkaisten toisiamme. Taas kerran Jumala osoitti minulle kaapin paikan tarttuen lupaukseeni ottaa vastaan ja olla valmis kuulemaan hänen tahtoaan. Ystävieni sanat antoivat avaimet lukkoon, jotka aukesivat sitten aamutilaisuuden aikana ja rukouspalvelussa. Voisi sanoa että minun syvyyden lähteet aukesivat ja itku joka on ollut poissa vuosikymmenet pulppusi vuolaana. Itku oli erilaista kuin aikuisella Tapsalla. Se oli lapsen itkua, ikävää ja kaipausta, aluksi lohdutonta hiljaista huutoa ja sitten loputonta kyynelten virtaa, joka sitten vaihtui helpotuksen huokauksiin ystävän sylissä.

Kaiken takana oli muisto siitä mitä olen koko elämäni ajan etsinyt, kaivannut ja joskus lapsena jopa huutanut osakseni. Se mitä olen aina unelmoinut aivan pienestä asti. Sitä yksinkertaisinta asiaa eli ääretöntä, jakamatonta ja loppumatonta rakkautta. Tajusin että rakkaus on minun juttuni, kaiken hyvä ja myös pahan alku syy.  Asia joka on niin hyvien kuin huonojen päätösten takana.

On ravisuttavaa muistaa ne hetket, kun olen  huutanut Jumalalle maailman tuskaani. Miettikääpä pientä poikaa, joka yöllä sängyssään miettii television uutiskuvia Vietnamista ja ihmettelee miksi ihmiset eivät ymmärrä. Muistan miten haaveilin miten voisin ottaa valkoisen lipun ja kiivetä juoksuhautojen päälle ja huutaa LOPETTAKAA! Tai pientä poikaa joka haaveilee ystävästä, joka ei kiusaa vaan on  aina lähellä ja turvallinen.

Avain tuohon sieluni lukkoon oli nuorukaisen antama kuva ja tiedon sanat pienestä tytöstä, jota rakastan ja josta haluan pitää huolta. Nuorukainen ajatteli sen olevan kuva tyttärestäni, mutta ei, minulla on vain poikia.  Mutta sisälläni on ollut pikkupoikana kuva tytöstä, joka olisi ystäväni ja joka pitäisi minusta sellaisena kuin olen.  Kuva, jota olen ilmeisesti kantanut mukanani koko elämäni. Se on kuva pyyteettömästä rakkaudesta, jota jokainen ihminen tarvitsee. Tänään tuo kuva ehkä muuttui oikeammaksi, tytön tilalla on Jeesus. Kaiken keskus, joka jostain syystä jäi lapsena piirtymättä sieluni galleriaan sille kuuluvalle paikalle. En tarkoita sitä ettenkö olisi uskonut Jeesukseen vaan sitä, että Jeesuksen kuvaa ei voi säilyttää millään sivuseinällä tai piirongin laatikossa.

Jeesus on kaiken rakkauden lähde, Armon lähde, josta virtaa hyvyys ja voima. Hän on myös luovuuden ja inspiraation  lähde kunkin meidän elämäämme.  Jumala on kiinnostunut meistä ja siitä mitä me teemme. Koko päivän olen saanut kuulla rohkaisun ja lohdutuksen sanoja. Aivan kuin otsassani olisi merkki, että kertokaa tälle kaverille, että olet hyvä juuri tuollaisena ja Isälle rakas. Sanoja joita juuri nyt olen eniten tarvinnut.  Tällaistako on olla osa seurakuntaa, joka kuulee paimenen ääntä.  Tällainenko on seurakunta, joka on  kiinni Raamatussa ja Jeesuksen sanoissa eläen niiden mukaan?

Opetuslapseus on lapsena elämistä, ei lapsellisena. Minä olen saanut maistaa tänään Isän rakkautta ja Pyhän Hengen lempeää kuritusta ja ohjausta. On rankka kokemus yhtä-äkkiä muistaa kuka on ollut ja elää ne lapsen tunteet uudelleen läpi. Se on saman aikaisesti puhdistavaa ja traagista. Ilman Pyhän hengen voimaa sitä ei jaksaisi tai olisko se edes mahdollista?

Tässä kohtaa ystäväni teen poikkeuksen kirjoittamisessani ja pyydän. Avaa kätesi ja sulje silmäsi. Pyydä, että Pyhä Henki paljastaisi sen mitä eniten rakastat ja halajat elämältäsi ja sen, että Jeesus ottaisi paikkansa elämässäsi ja mahdollistaisi sen, että unelmasi voisivat täyttyä jos vain mahdollista ja jos se on Jumalalle mieleen. Muista että Jumala on kiinnostunut kaikesta mitä teet ja hän ei halua ottaa elämästäsi hyviä asioita pois. Ne asiat,jotka ovat ristiriidassa Isän tahdon kanssa jäävät pois, koska et halua enää niitä elämääsi. Jeesus piirtää kuvansa verkkokalvollesi ja sydämeesi jääden sinne asumaan.

Tämän illan tilaisuudesta jäin pois vahtimaan sisareni poikia, koska sydämeni on täynnä ja silmäni arkana kaikesta vollottamisesta.  Omat lapseni ovat jo isoja ja lapsiperheen äidit ovat niitä jotka harvoin jos koskaan pääsevät rauhassa keskittymään sanan äärelle rauhassa rukouspalvelusta ja ylistyksestä puhumattakaan. Jospa hän omalta osaltaan voimaantuisi saaden paukkuja ja eväitä arkeensa.  Huomenna on päätöspäivä ja edessä kotimatka, arki ja seikkailu. Mutta niistä sitten myöhemmin.IMG_0003

 

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

17 thoughts on “NW Himos- Mielekkäät ja mielettömät tiedon sanat

  1. Haluan tarkentaa vielä tuota pyyntöäni. Tiedän että on asioita joita ei voi saada pyytämälläkään koska jotkut tiet voivat sulkeutua pysyvästi. Itselleni oli kipeätä muistaa asioista koska oma taival ei ole ollut kivuton vaikka se selkeästi on ollut Jumalan johdatuksessa. Tämä pässi päkäpää on ollut vain hieman vikuri ja kovapäinen.

    Liked by 1 henkilö

  2. Hurjaa, tajusin vasta aamulla, että pitelen tuossa kuvassa jäniskoiraa, suomen ajokoiraa joita meillä lapsena oli kotona. …

    Liked by 1 henkilö

  3. Jumalan perhe
    Kristuksen ympärillä
    pyhä rakennus
    kiveä opetuslapset
    elämän perustusta

    Tykkää

  4. Kiitos Tapio itkukirjoituksista! Tykkään niistä!!!!! 😀 Ja tein sen mitä pyysit tekstin lopussa. 😀 Tulevaisuus näyttää….

    Liked by 1 henkilö

  5. Tuo Tapion kirjoituksen toiseksi viimeinen eli pyyntökappale sävähdyttää, melkein ahdistaa.

    Vaikka uskon Jumalaan kaiken luojana ja ylläpitäjänä ja kaiken kerran loppuunsaattajana ja Jeesukseen Kristukseen ainoana porttina Hänen luokseen, niin en kuitenkaan uskalla tosissani pyytää tuota Tapion kappaleessaan sanomaa, sillä:

    Vaikka minä uskon, niin kuitenkin pelkään tulla ”uskovaiseksi”, toisin sanoen hurahtaneeksi.

    Liked by 1 henkilö

    • Toivo otti esiin esiin yleisimmän pelon, jonka uskonratkaisua tehdessään saattaa kohdata, ”hurahtamista uskoon”. Ikään kuin se olisi jokin mörkö, hyppy tuntemattomaan. Tässä tulee Jumalan kaikkivaltiuskin usein epäilyksenalaiseksi.

      Oma ”ristintieni” on ollut tietoisesti hyvin lyhyt, ajallisesti pari vuosikymmentä, mutta tiedostamatta yhtä pitkä kuin elämänikin. Tietoisuuden alkuvaiheessa minulle tuli Jeesukseksi vähä vähältä osoittautunut korkeampi voima, jolle vähitellen aloin luovuttaa elämääni pyrkimyksenä olla lopuksi yhtä Hänen kanssaan. Mitään äkkirysäyksiä tähän ei liity.

      En kuitenkaan elä tällä tielläni missään pelossa, kun päämäärä on selvä ja matka sitä kohti jatkuu. Laillani ajattelevaa seurakuntaa minulla ei ole, vaikka muidenkin pyrkimykset samaan päämäärään hyväksyn. Raamatustakin löydän Jumalan Sanan usein muista poikkeavasti, eivätkä ”suorat sitaatit” tästä Sanasta muodostu aina lihaksi. Hänen kodissaan on asuinsijoja toisinajattelevillekin.

      Jostakin syystä esimerkiksi ylistäminen on omalla kohdallani vierasta ja elämääni nähden tekopyhää. Ikäänkuin yrittäisin ostaa sillä veristen syntieni anteeksiannon yhä uudelleen ja uudelleen. Jos uskoo saaneensa syntinsä anteeksi ja olevansa uskossaan oikealla tiellä, miksi mennä eri uskonsuuntien osoittamiin ruotuihin.

      Taidan olla kuin Sven Tuuva ajatuksissaan ”jos toisten kans en mennä saa, tok yksin mennä saan”.

      Liked by 1 henkilö

  6. Niilo

    Kirjoituksesi on todella rauhallisen selvittävä.

    Itse luonnehtisin itseäni enemmän omapäiseksi kuin joukkoon sopivaksi.
    Äitini sanoi minulle, kun olin vielä lapsi mutta kuitenkin jo niin vanha, että muistan sen, että jos putoaisit jokeen, niin vastavirrasta lähtisin sinua etsimään. Lohduttavaa kuitenkin, että olisi lähtenyt!

    Koulun jälkeen olin muutamassa yksityisfirmassa jonkin aikaa töissä, mutta sain aina ”potkut” jokaisesta. Onneksi jo 22-vuotiaana pääsin valtion virkamieheksi, josta pois potkiminen olisi ollut sen verran hankalaa, että selvisin kunnialla eläkkeelle ja mm. näihin blogiavaruuksiin kirjoittamaan!

    Nämä kirjoittamasi allekirjoitan täysin:
    ” Jostakin syystä esimerkiksi ylistäminen on omalla kohdallani vierasta ja elämääni nähden tekopyhää.” ja
    ” Taidan olla kuin Sven Tuuva ajatuksissaan ”jos toisten kans en mennä saa, tok yksin mennä saan”.”

    Liked by 1 henkilö

  7. Niipä, Toivo. Tuossa aiemmassa, niinkuin itse sanon ”vanhanjmalanaikaisessa”, elämässäni olin enemmän ”joo-mies”, myötäjuoksija, jolla saattoi olla omasta näkökulmasta parhaan tilanteen mukaan ”seurakuntia” useitakin.

    Kun sitten taas löysin tämän uuden alun elämälleni, jossa ehkä hyvätkin ”seurat” muistuttivat liikaa entisistä ja synnintunnossa jäi omaan napaan tuijottaminen ”taivaaseenkinpääsynkin” suhteen vähemmälle.

    Tykkää

  8. Ilo on lukea tässä myös teidän Toivon ja Niilon ajatustenvaihtoa.

    Uskoon hurahtaminen, oli se sitten hitaasti ja loogisesti etenevää tai jonkinlainen humahdushurahdus, on kai kuitenkin sisällöltään sama: henkilö uskoo näkymättömään Jeesukseen, joka alkaa vaikuttaa hänessä toisilta ihmisiltä näkymättömiä ”sisäisen ihmisen” muutoksia ja näin myös näkyvää muutosta vaikkapa henkilön toimissa . Tuossa ns. uskoon hurahtamisessa pelottanee juuri se, millaiseksi muuttuu. Lohdullista tuohon pelkoon lienee se, että ihmisen ns. liha hannaa muutosta vastaan niin kovasti,että useimmiten tuo muutos eli Hengen hedelmän kasvu on hidasta :).

    Seurakuntia on monenlaisia, melkeinpä joskus tulee mieleen, että kaikki asteikolla farisealaiset, saddukealaiset ja apostoliset ovat edellen olemassa. Onkohan kellään kuitenkaan kokemusta sellaisesta srk.sta, joka olisi kuin pysyväinen koti, jossa koskaan ei pettyisi. Jollakin saattaa ollakin, mutta ehkä realismia on kuitenkin suhtautua seurakuntaan ei niinkään yhteisönä, joka täyttää erinomaisesti odotukseni ja tarpeeni vaan ennemminkin yhteisönä, jossa myöskin voimana on usko näkymättömään Jeesukseen ja Hänen vaikutuksestaan srk rakastaa ja lähtee liikkeelle. Sellainen srk, jossa näkymätön muuttuu tavalla tai toisella näkyväksi, kuten Niilo on joissakin puheevuoroissa ilmaissut ”Sana muuttuu meissä lihaksi”, ei voi olla kovin huono.

    Tykkää

    • Täyttä asiaa Virpillä uskosta ongelmista vapaalla tasolla. Tie uskoon voi olla kuitenkin aivan erilainen: joku on imenyt uskonsa äidinmaidossa, jollokin voi olla usko mahdollinen vasta viisikymppisenä, kun isän antama viinapullo on loppu.

      Nämä erot näkyvät myös näissä ”hurahduksissa” ja suhtautumisessa erilaisiin hurahduksiin muutenkin kuin uskossa. Juuri seurakunnissa näitä eroja on joskus vähän vaikea ymmärtää, kun Jeesusta on seurattava sanasta sanaan oikein viitoitettua tietä.

      Tykkää

    • Jumala ei muuta ihmistä toiseksi, eikä hän ole ilonpilaaja niinkuin monet pelkäävät. Oli hauska kuunelle kertomuksia millaisia seurakuntia maailmalla on syntynyt. Surfaajien seurakunta oli aivan mahtava juttu. Porukka kokoontui rannalla 😀

      Liked by 1 henkilö

      • ”Jumala ei muuta ihmistä toiseksi, eikä hän ole ilonpilaaja, niin kuin monet pelkäävät”! Juuri näin! Jumalahan itse asiassa ”palauttaa” minut minuksi, juuri sellaiseksi kuin minun on ollut tarkoitus tullakin. Synnin ja turmeluksen maailma on rikkonut jokaista meitä ja vain Jeesus voi meidät uudistaa ja parantaa alkuperäiseen muottiin jonka, Jumala, Luojamme on meille valmistanut, jokaiselle omansa.
        Tosin koko täyteys astuu voimaan vasta iankaikkisuuden täydellisyydessä, mutta sitä kohti iloiten ja kiitollisena pelastuksen armosta ja Jumalan lapseudesta nauttien.

        Kysyn vielä, olivatko apostolit helluntaina ”hihhuleita/hurahtaneita”? Jos olivat niin sitten olen oikein sydämeni halusta minäkin ja kiitän Jumalaa että Hän kohtaa meitä itse kutakin oikealla tavalla. Juuri niin kuin olemme rakennetut, voidaksemme olla vapaat ja palvella parhaiten sillä armolahjalla joka kullakin on, tätä maailmaa ja lähimmäisiämme, ajattelematta ja arvostelematta mitä muut meistä ajattelevat!

        ”Pyytäkää Herralta sateita, pitkälle kevääseen saakka! Herra nostattaa tuulispäät ja pilvet Hän lähettää sadekuurot. Hän antaa viljan viheriöidä jokaisen pellolla” Sakarja 10:1
        Kiitos Jumalalle!

        Liked by 1 henkilö

  9. Tuo ongelmista vapaa taso on paras ilmaisu, jonka olen aikoihin kuullut. Totta on, että nuo erilaiset tulokulmat saman Jumalan lapsiksi vaikuttavat, joskus vaikeuttavat srk:ssa toinen toistemme ymmärtämistä. Se näkyy näissä netinkin ” seurakunnissa”. Tuli mieleeni sekin, että missä kaksi tai kolme on koolle Jeesuksen nimissä, siellä on koolla myös nämä taustaisuudet, painotukset ym. perin inhimillinen. Onneksi siellä on lupauksen mukaan myös Jeesus, että joku tolkku hommassa säilyy ;).

    Tykkää

  10. Näinhän se Virpi on. Kun Jeesus hyväksytään seurakuntaan mukaan, kyllä silloin tolkku säilyy ja paraneekin. Näissä nettiseurakunnissa varsinkin, yksimielisyyttä Jeesuksesta on etsittävä joskus oikein tosissaan. Tosin tämä blogitaivas on tässä suhteessa yksi helpoimmasta päästä.

    Liked by 1 henkilö

  11. Lainaus Virpitlä:

    ” Seurakuntia on monenlaisia, melkeinpä joskus tulee mieleen, että kaikki asteikolla farisealaiset, saddukealaiset ja apostoliset ovat edellen olemassa.”

    Piti ihan Wikipeedata kuinka monen laisia.

    Tulos:
    Kristinusko
    Pääartikkeli: Luettelo kristinuskon suuntauksista
    Katolinen kirkko
    Ortodoksinen kirkko
    Protestanttisuus
    Adventismi
    Seitsemännen päivän adventismi
    Amishit
    Anglikaaninen kirkko (episkopaalinen kirkko)
    Baptismi
    Evankelikaalisuus
    Helluntaiherätys
    Hutteriitit
    Kalvinismi
    Kristillinen Seurakunta
    Kveekarit
    Luterilaisuus
    Herätysliikkeet Suomessa
    Evankelisuus
    Herännäisyys eli körttiläisyys
    Lestadiolaisuus
    Rukoilevaisuus
    Viides herätysliike
    Mennoniitat
    Metodismi
    Pelastusarmeija
    Pietismi
    Vapaakirkollisuus
    Koptilaisuus
    Idän kristilliset kirkot
    Nestoriolaisuus
    ————
    Tuossahan noita. Tuli tässäkin yhteydessä mieleen kahden pojan kinasteluvuorosanat ”kyllä meidän isä teidän isän voittaa”, jonka modifioin mielestäni tähän sopivaksi näin.
    K y l l ä m e i d ä n u s k o t e i d ä n u s k o n v o i t t a a!

    Ja jos mennään ihan perimmäisten kysymysten äärille, niin:

    Otan omalle kontolleni tämän kuvauksen.
    Olen taivaan portilla pyrkimässä sisälle minäkin ja vetoan Jeesuksen Kristuksen Golgatan ristillä syntieni tähden jo kärsimään rangaistukseen – mutta teen sen kylmän asiallisest, en palavasti.
    Voisiko silloin tapahtua näin: Asiaa hieman mietittyään portsarienkeli minua hieman yliolkaisesti siipensä yli vilkaisten toteaa: ”Väärin uskottu, mene Helvettiin siitä!

    Tykkää

  12. tervehdys, olipas hyvä keskustelu.. Palasin juuri kotiin ja nyt on aika pureskella koettua. Mitä kysymykseeni tulee, se ei ole oikeastaan uskoon tuloon liittyvä kysymys. Ajattelen että se on kysymys joka vaikuttaa elämäämme kun uskomme Jumalaan. Jumala haluaa olla mukana kaikessa mitä teemme. Ei ole elämän aluetta jossa hän ei ole mukana. Eli se ei ole pelastuskysymys vaan ajatus eteenpäin menemisestä ja uskossa kasvamisesta. Ei kyse ole minusta myöskään siitä mihin väärässäolijoiden jengiin kuulumme, koska emme kukaan ole oikeassa silloin kun alamme itse säätämään asioita. Mutta niinkuin sanon pitää vielä pureskella juttuja ennenkuin sanon mitään enempää. Mutta ihana kun olette olemassa ja täällä jakamassa matkaani. Toivon kanssa viimeistään Jeesuksen tultua takaisin mittaillaan syvyyksiä ja pituuksia ja mietitään että miten me ei tuota tajuttu! Niilo sit tiivistää tuumailumme.

    Tykkää

  13. Päivitysilmoitus: Äijähali – Best of New Wine part 2 | Blogitaivas

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s