Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

L10T ja Kristittyjen yhteys

Matikaisen Mikko toimittaa Radio Deihin Uskon askeleet-nimistä ohjelmaa. Mikko on Kansanraamattuseuran työntekijä ja kiertää kouluttamassa seurakunnissa ja yhteisöissä L10T-nimellä kulkevaa elämäntapa-menetelmää.

Aah! Taas joku uusi menetelmä kymmenien muiden joukkoon saattaa joku huokaista tässä kohtaa. Huokaise rauhassa. Ja niin onkin ja vieläpä hyvä sellainen.  Esimerkiksi Alfa-kurssi on ollut vuosia hyvä ja toimiva menetelmä ja vaikuttaa, että tämä ”Luukaskymppi” ottaa  paikkansa sen perässä.

Menetelmän nimi tulee Luukaan evankeliumin kymmenennestä luvusta ja sisältö luvun tapahtumista. En ala tässä referoimaan asiaa sen syvemmin. Voit käydä tutkailemassa asiaa KRS:n sivuilta tämän linkin kautta L10T.

Mikko kävi kouluttamassa oman seurakuntani ja Keitaan kutsusta täällä Pyhäjärvellä. Mikon yksi iskulause on, älä elä ateistista kristityn elämää. Lause ravisteli ihan kunnolla paikalla ollutta seurakuntaa. Paikalla oli niin vapaiden suuntien ihmisiä kuin perusluterilaisia. Kukaan meistä ei saanut itseltään synninpäästöä tuon lauseen edessä.

Me nykyuskovat olemme antaneet itsemme vaipua olotilaan, jossa hengellisyytemme on kääntynyt sisäänpäin. Uskosta on tullut niin henkilökohtaista, ettei se näy millään tavalla meistä ulospäin. Vaikuttaa siltä, että siitä on tullut jopa hyve. Vielä kun osa nykykristityistä käyttäytyy niin omituisesti ja kiivailee riidellen julkisuudessa uskon asioista, että tavallinen ei ihminen halua millään muotoa samaistua kristinuskoon ja uskovaisuuteen.  Niin arvokasta kuin kristillisten arvojen puolustaminen onkin niin  näillä asioilla ei tulisi mellakoida ja osallistua julkisiin rähinöihin. Tuntuu siltä, että sosiaalinen media on viimeinen paikka, jossa kannattaa ottaa kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin. Sielä kristitytyjen mielipiteet ovat kuin helmiä heittäisi sioille.

Kristinuskon sanoma ei ole milloinkaan mennyt eteenpäin julkisilla foorumeilla. Kristittyjä syntyy ja on aina syntynyt kun ihmiset kohtaavat toisiaan aidosti ja mukana on aito välttäminen, jonka vain Jumala voi saada aikaan. Se, että uskovien elämäntapa ei heijasta itse evankeliumia, syö pohjaa koko uskolta. Hapan ja kiivaileva kristitty on paras ase sielunviholliselle. Sielunvihollinen on tyytyväinen kun vain yksi pelastuu mutta tämän pelastuneen lähipiiri on rokotettu uskoa vastaan loppuelämäkseen.

Mielestäni L10T:n perusajatus on se, että elämme Jeesuksen omille arvollista elämää ja siunaamme aina  ympärillämme eläviä ihmisiä, joko hiljaa tai ääneen. Siunaaminen alkaa muokata myös meidän omaa sydäntämme ja näin meidän oma elämämme alkaa myös muuttua. Nuo uskon askeleet: Siunaa, ystävysty, auta missä voit ja kerro Jeesuksesta mahdollistuvat kun elämme Jumalalle mieluista siunaavaa elämäntapaa, josta voi tunnistaa Kristuksen valon ja rakkauden.

Otsikossa on mainittu sana yhteiskristillisyys. Raamatun mukaan on olemassa vain yksi Kristuksen seurakunta. Jos me Jeesuksen omiksi itsemme laskevat emme ala tehdä yhdessä töitä omilla paikkakunnillamme, voimme samantien unohtaa sanan herätys. Jos maailma näkee vain eripuraa niin miksi he haluaisivat uhrata aikaansa ja elämäänsä kiivailulle ja riitelylle. Meidän Jeesusta seuraavien suola on vaarassaa käydä mauttomaksi ja kun suola menettää makunsa ei mikään enää voi palauttaa sitä.

Mainokset


4 kommenttia

Miksi on niin vaikea rakastaa?

Mitä lähemmäs menen Jeesuksen persoonaa ja raamatun tekstejä, tutkimalla Jeesuksen ajan kulttuuria ja historiaa, sitä rakastavampi Jumala minulle näyttäytyy. Jeesus haluaa näyttää meille millaisella rakkaudella Jumala haluaa palauttaa ihmisen takaisin yhteyteensä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko tavassamme lukea Raamattua jotain pielessä, kun raamattu-uskollisena itseään pitävät ihmiset ovat yhä enenevissä määrin alkaneet näyttää suorastaan vihamielisiltä toisten ihmisten silmissä. Itsekin pidän Raamattua elämäni ylimpänä ohjeena ja olen sen suhteen ilmeisen konservatiivi. Pohdin, että mikä on pohjimmiltaan se oppi, jota puolustamme ja nimitämme Kristinuskoksi. Mikä on muuttunut viimeisten vuosisatojen aikana ja etenkin viimeisen 50 vuoden aikana läntisessä maailmassa. Voisiko syynä olla yksinkertaisesti se, että länsi yrittää määrittää uskoa jonka alkuperä on idässä, seemiläisessä kulttuurissa.

Kristinuskon leviäminen perustui siihen, että Jeesuksen seuraajat olivat erilaisia kuin muut aikalaisensa. Jeesuksen mallin mukaan seurakunnat auttoivat niitä, joita kukaan muu ei auttanut. Sielä missä vakavat kulkutaudit karkottivat avunantajat, sielä Kristityt jäivät paikalle. Tällainen hyvyys ja rakkaus puhutteli ihmisiä. Evankeliumin sisältö antoi lohtua kärsiville ihmisille. Ihmiset saivat kuulla yksinkertaisen ja puhtaan evankeliumin; -Jeesuksen takia ihminen on arvokas Jumalalle ja pelastettu.

Jeesus kehoittaa meitä parannukseen. Mitä se on? Lyhykäisyydessään se on paluuta Jumalan yhteyteen ja uskomista, sitä,  että Jeesus on kuollut minukin syntieni tähden. Ei enempää eikä vähempää. Jeesus kutsuu ihmistä opetuslapseuteen, joka yksinkertaisesti tarkoittaa Jeesuksen seurassa kulkemista.

On vaarallista sekoittaa parannusta, jossa käännymme Jeesuksen puoleen tunnustamalla hänet Herraksemme ja parannusta, joka koskee maallista vaellustamme. Epäonnistuminen ja surkea elämämme ei riistä meitä pois Armoa. Armo onkin meille ihmisille vaikein mahdollinen käsite. Se on kertakaikkinen juridinen tuomio, jossa tuomittu armahdetaan pysyvästi. Kun katseemme ja elämämme suuntautuu Jeesukseen ja luotamme Jumalan Pyhän Hengen toimintaan elämässämme olemme turvassa. Elämän myrskyt eivät voi silloin riistää  armoa meiltä pois. Mielenkiintoisinta on se, että emme itse voi  tehdä  pelastuksemme eteen mitään muuta kuin suostua siihen mitä Jumala tahtoo tehdä  elämässämme.

Jeesuksen ajan oikeuskäytäntö tunsi sijaisuhrin. Toinen ihminen saattoi oikeusistuimen edessä ottaa toisen ihmisen tuomion kärsittäväkseen. Jeesus teki juuri näin meidän kohdaltamme. Hän kärsi ristillä, kohtasi kuoleman, voitti ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Tästä tuomiosta ei voi valittaa.

Siksi Jeesuksen seuraaminen merkitsee toisten ihmisten rakastamista ja siunaamista. Jumalan meille osoittama  armo ja rakkaus tulee meistä läpi.  Kaikki se hyvä minkä tulisi tapahtua meidän kauttamme  tulee Jumalalta ja siksi rakastaminen on meille niin vaikeaa. Jos itse yritämme sitä, alamme asettaa melko nopeasti ehtoja rakkaudelle jota Jumalan rakkaus ei tunne.  Siksi meidän identiteettimme on oltava sidottuna Jeesukseen. Opetuslapseus merkitsee opettajan mallin ja sanoman oppimista ja matkimista. Jospa vain saisimme rohkeutta lähteä kulkemaan sitä tietä. Sen voisi aloittaa rukoilemalla, rakastamalla ja siunaamalla kaikkia lähellä olevia ihmisiä ehdoitta.


2 kommenttia

Minä vai me

Nuorempana, siis aika paljon nuorempana, soimasin itseäni siitä, että lempipuheen aiheeni oli ”minä itse”. Eikä syyttä. Se miten toiset näkivän minut, ei käynyt silloin mielessäni, vaan sitä touhotti eteenpäin etsien toisilta edes jonkinlaista hyväksyntää.

Näin jälkikäteen, tuon elämänvaiheen mutkat ja kompastuskivet tuntien, ymmärtää silloisen minäni elämistä. Mutta on eri asia tunnistaa ja tajuta se, millaiset jäljet menneisyyden tunnekuohut ovat jättäneet. Millaisia lupauksia tuli itselleni annettua ja  millaisia valoja vannottua. Kuinka monta kertaa tuli sanottua, että ”minä en ikinä ainakaan”, tai ”kyllä minä vielä näytän”. Vannotut valat ja itselle annetut lupaukset sitovat meitä kiinni niihin virheisiin ja negatiivisiin asioihin, joita olemme kokeneet.

Jumalan valtakuntaan osallisuutta tässä ajassa kutsutaan opetuslapseudeksi. Jeesuksen ajan opettajat, rabbit keräsivät ympärilleen aina opetuslapsia, jotka opettelivat kaiken mitä heidän opettajansa teki ja sanoi. Jeesuksen toiminta tässä suhteessa ei eronnut muiden rabbien toimista. Evankeliumitekstejä lukiessamme, eteemme piirtyy hyvin epätäydellisten ihmisten joukko. Etenkin Pietari nousee esiin vahvana ja jopa uhmakkaana persoonana. Jeesus nuhtelee usein tätä jouk20140906_173513koa, joskus jopa hyvin terävästi. Voimme vain kuvitella mitä kuvitelmia, lupauksia ja vannomisia Pietari, muut opetuslapset, ja etenkin Juudas kantoi matkassaan, maailmassa, jossa vieras kansa oli alistanut ylpeän Israelin kansan. Miettikääpä millaista kaunoja meidän suomalaisten sisimmässä on. Millaisia hedelmiä me tuotamme?

Opetuslapset opettelivat Jeesuksen sanat hyvin niiden muutamien vuosien aikana kun he kulkivat oppisopimuskoulussaan, mutta yksi asia, jota he eivät voineet oppia, oli Jeesuksen sydämen asenne. Parhaiten tämä oppimattomuus näkyy Pietarissa pääsiäisen jälkeen. Jeesuksen agape-kysymys kaikui tyhjille korville. Vasta Pyhän Henki pystyi avamaan opetuslasten sydämet näkemään kaiken sen mistä Jeesus oli puhunut. Vasta Helluntai ja uudestisyntyminen vapautti heidän henkensä vanhoista sitoumuksista ja kahleista rakastamaan vapaasti, niin kuin Jeesus rakasti.

Tämä rakkaus ei rakennu yksittäisen ihmisen varaan, se ei ole minä-muodossa. Kyse on meistä ihmisistä. Kyse on seurakunnasta, kirkosta ja lopultakin koko ihmiskunnasta.  Kysymys kuuluu yhä rakastatko sinä minua, mutta nyt se esitetään koko seurakunnalle. Rakastammeko me Jeesusta? Osoitammeko me hänelle pyyteetöntä rakkautta, joka ohittaa kaikki omat tarpeemme. Kyse ei ole kuitenkaan vaatimuksesta. Edes Pietarilta Jeesus ei lopulta vaatinut mitään. Hän vain kysyi, ja pyysi odottamaan. Helluntaina tuo odotus sai täyttymyksensä.

Annammeko me Hänen täyttää meidät tällä rakkaudella, jota emme itse voi löytää. Ei sitä löytänyt Pietarikaan, vaikka sai nähdä kaikki Jeesuksen ihmeet ja olla hänen seurassaan. Vasta Pyhä Henki saattoi tehdä sen.

Pohdimme lasten kanssa luokassa sitä miksi Kristinusko alkoi niin nopeasti levitä ympäri maailmaa. Yksinkertainen vastaus löytyi apostolien teoista. Seurakunta toimi kuin Jeesus. Kaikki jaettiin, kaikkia autettiin ja kaikki toimivat pyytettömästi yhteisön hyväksi erottelematta ketään. Seurakunta vastasi rakkaudella Jeesuksen kysymykseen. Koululaisille oli kuitenkin seurakunta melko vieras, niinkuin se on koko Suomelle. Meidän oikeasti mietittävä miksi näin on? Puuttuuko meiltä agape-rakkaus?

Mitä pitäisi tehdä? Voisko olla niin, että tulisimme samaan lopputulokseen kuin oppilaani alkuseurakunnan menestyksestä. He sanoivat, että Seurakunta rakasti kaikkia ihmisiä!

 

 

 


17 kommenttia

NW Himos- Mielekkäät ja mielettömät tiedon sanat

Tämä ei ole teksti profetoinnista tai tiedon sanoista, vaan pieni palanen matkaa, jolle olen lähtenyt tai lähetetty. Matka on alkanut 49 vuotta sitten, viisi vuotta sitten ja tänään. Tai matka on voinut alkaa jo silloin, kun Isä päätti luoda kaiken. Kyse on ihmisestä ja Jumalasta. Suhteesta, jossa on kaksi suuntaa. Joko kohti Jumalaa tai Jumalasta pois. Muita vaihtoehtoja tuossa suhteessa ei ole. Tiellä voi olla harhapolkuja tai paluuperiä kuin jäniksellä, jota ajetaan takaa, metsästäjä ymmärtää tämän ilmaisun. Jänis osaa juosta jäljet joita pitkin se palaa takaisin ja yhytettyään takaisin paikalle jossa se teki mutkan, se loikkaa pitkän loikan sivuun niin että hajujälki katkeaa ja takaa ajaja joutuu ymmälleen kun jäljet päättyvät kuin seinään. Usko on loikka kohti Jumalaa ja irti vanhasta pois pedon hampaista joka tahtoo vain tappaa ja tuhota.

Aamulla päätin, että tänään ei sitten itketä. Oikein miehinen päätös, mitä sitä jatkuvasti märisemään. No, kun sitten kokoonnuimme pienemmällä porukalla aamusta kuulemaan muiden seurakuntien kuulumisia, saimme lopuksi rukoilla pienissä ryhmissä toistemme puolesta ja jakaa tiedon sanoja toisillemme  rohkaisten toisiamme. Taas kerran Jumala osoitti minulle kaapin paikan tarttuen lupaukseeni ottaa vastaan ja olla valmis kuulemaan hänen tahtoaan. Ystävieni sanat antoivat avaimet lukkoon, jotka aukesivat sitten aamutilaisuuden aikana ja rukouspalvelussa. Voisi sanoa että minun syvyyden lähteet aukesivat ja itku joka on ollut poissa vuosikymmenet pulppusi vuolaana. Itku oli erilaista kuin aikuisella Tapsalla. Se oli lapsen itkua, ikävää ja kaipausta, aluksi lohdutonta hiljaista huutoa ja sitten loputonta kyynelten virtaa, joka sitten vaihtui helpotuksen huokauksiin ystävän sylissä.

Kaiken takana oli muisto siitä mitä olen koko elämäni ajan etsinyt, kaivannut ja joskus lapsena jopa huutanut osakseni. Se mitä olen aina unelmoinut aivan pienestä asti. Sitä yksinkertaisinta asiaa eli ääretöntä, jakamatonta ja loppumatonta rakkautta. Tajusin että rakkaus on minun juttuni, kaiken hyvä ja myös pahan alku syy.  Asia joka on niin hyvien kuin huonojen päätösten takana.

On ravisuttavaa muistaa ne hetket, kun olen  huutanut Jumalalle maailman tuskaani. Miettikääpä pientä poikaa, joka yöllä sängyssään miettii television uutiskuvia Vietnamista ja ihmettelee miksi ihmiset eivät ymmärrä. Muistan miten haaveilin miten voisin ottaa valkoisen lipun ja kiivetä juoksuhautojen päälle ja huutaa LOPETTAKAA! Tai pientä poikaa joka haaveilee ystävästä, joka ei kiusaa vaan on  aina lähellä ja turvallinen.

Avain tuohon sieluni lukkoon oli nuorukaisen antama kuva ja tiedon sanat pienestä tytöstä, jota rakastan ja josta haluan pitää huolta. Nuorukainen ajatteli sen olevan kuva tyttärestäni, mutta ei, minulla on vain poikia.  Mutta sisälläni on ollut pikkupoikana kuva tytöstä, joka olisi ystäväni ja joka pitäisi minusta sellaisena kuin olen.  Kuva, jota olen ilmeisesti kantanut mukanani koko elämäni. Se on kuva pyyteettömästä rakkaudesta, jota jokainen ihminen tarvitsee. Tänään tuo kuva ehkä muuttui oikeammaksi, tytön tilalla on Jeesus. Kaiken keskus, joka jostain syystä jäi lapsena piirtymättä sieluni galleriaan sille kuuluvalle paikalle. En tarkoita sitä ettenkö olisi uskonut Jeesukseen vaan sitä, että Jeesuksen kuvaa ei voi säilyttää millään sivuseinällä tai piirongin laatikossa.

Jeesus on kaiken rakkauden lähde, Armon lähde, josta virtaa hyvyys ja voima. Hän on myös luovuuden ja inspiraation  lähde kunkin meidän elämäämme.  Jumala on kiinnostunut meistä ja siitä mitä me teemme. Koko päivän olen saanut kuulla rohkaisun ja lohdutuksen sanoja. Aivan kuin otsassani olisi merkki, että kertokaa tälle kaverille, että olet hyvä juuri tuollaisena ja Isälle rakas. Sanoja joita juuri nyt olen eniten tarvinnut.  Tällaistako on olla osa seurakuntaa, joka kuulee paimenen ääntä.  Tällainenko on seurakunta, joka on  kiinni Raamatussa ja Jeesuksen sanoissa eläen niiden mukaan?

Opetuslapseus on lapsena elämistä, ei lapsellisena. Minä olen saanut maistaa tänään Isän rakkautta ja Pyhän Hengen lempeää kuritusta ja ohjausta. On rankka kokemus yhtä-äkkiä muistaa kuka on ollut ja elää ne lapsen tunteet uudelleen läpi. Se on saman aikaisesti puhdistavaa ja traagista. Ilman Pyhän hengen voimaa sitä ei jaksaisi tai olisko se edes mahdollista?

Tässä kohtaa ystäväni teen poikkeuksen kirjoittamisessani ja pyydän. Avaa kätesi ja sulje silmäsi. Pyydä, että Pyhä Henki paljastaisi sen mitä eniten rakastat ja halajat elämältäsi ja sen, että Jeesus ottaisi paikkansa elämässäsi ja mahdollistaisi sen, että unelmasi voisivat täyttyä jos vain mahdollista ja jos se on Jumalalle mieleen. Muista että Jumala on kiinnostunut kaikesta mitä teet ja hän ei halua ottaa elämästäsi hyviä asioita pois. Ne asiat,jotka ovat ristiriidassa Isän tahdon kanssa jäävät pois, koska et halua enää niitä elämääsi. Jeesus piirtää kuvansa verkkokalvollesi ja sydämeesi jääden sinne asumaan.

Tämän illan tilaisuudesta jäin pois vahtimaan sisareni poikia, koska sydämeni on täynnä ja silmäni arkana kaikesta vollottamisesta.  Omat lapseni ovat jo isoja ja lapsiperheen äidit ovat niitä jotka harvoin jos koskaan pääsevät rauhassa keskittymään sanan äärelle rauhassa rukouspalvelusta ja ylistyksestä puhumattakaan. Jospa hän omalta osaltaan voimaantuisi saaden paukkuja ja eväitä arkeensa.  Huomenna on päätöspäivä ja edessä kotimatka, arki ja seikkailu. Mutta niistä sitten myöhemmin.IMG_0003

 


5 kommenttia

Mun menestysteologiani

Ukin saari ja Vuokatti

Ukin saari ja Vuokatti

Mitä tapahtuu kun Jumalan siunaa ihmistä?

Istun rantakivellä, elokuinen kuuma, tyyni päivä kääntyy vähitellen kohti iltaa. Päivä on vierähtänyt marjapuskassa ja vaimon tädin luona.  Selailen hengellisen kesäjuhlan aikana tekemiäni mustiinpanoja. Ihmetten itseäni,kuinka olen jaksanut moisia tehdä ja jopa lukea niitä jälkikäteen? Nyt kun elämäni on ylittänyt todennäköisesti jo puolimatkan krouvin, alkaa muistikirjakin nousta arvoonsa. Myös elämän loppuminen mietityttää. Rantakivellä on aikaa pohtia sitäkin.  Minua on aina kiusannut ajatus siitä missä vietän ikuisuuteni. Lapsena kaikki oli selvää. Jumala loi kaiken ja minä porskutan Jumalan lapsena. Murrosiässä törmäsin sitten elämän realiteetteihin ja itsenäistymisprosessi alkoi hitaasti mutta varmasti.  Itsenäistymisprosessi on minulle koko elämän mittainen koulu.  Koulun päättäjäiset järjestää sitten korkeampi taho.  😉

Vanhemmalla iällä on mukaan tullut omien vajavaisuuksien tunnustaminen ja kaikenlaisten taakkojen taakse jättäminen. Se että pyytää anteeksi omia typeryyksiään on saanut rinnalle pyyteettömän anteeksiantamisen halun. Katkeruuden taakat on ollut helpompi nostaa tien reunaan ja jättää taakseen kuin kuljettaa mukanaan. Häpeän taakat olen joutunut antamaan Jeesukselle koska itse en olisi niistä koskaan selvinnyt. Häpeä, johtui se sitten omista teoista tai uhrina olemisesta, on ruoste joka hitaasti mutta varmasti hajottaa ihmisen. Katkeruus taas varmimmin pitää meidät erossa  Jumalan rakkaudesta!

Olen miettinyt siunausta ja johdatusta. Molempia elämässäni on ollut yllinkyllin. Jumala on siunannut perhettäni lupaustensa mukaisesti. Kivulta ja kärsimykseltä emme ole säästyneet, mutta jokainen on saanut mahdollisuutensa kasvaa ja pärjätä tässä kovassa maailmassa. Huolimatta siitä, että olin koulukiusattu ja vessanpöntönkin sisus tuli yläasteella tutuksi kiusaajien avustuksella, on Jumalan yhteydessä eläminen on tehnyt minusta  kohtuullisen ehjän ihmisen, tietysti ajan kanssa 🙂 Varsinaista menestysteologiaa siis.   Kun katson taaksepäin elämääni, näen selkeästi miten Jumalan valtakunnan läheisyys, siunaus ja rukoukset ovat laskeutuneet päälleni. Lähtökohtani ovat olleet perheen osalta hyvät ja turvalliset. Koulukiusaaminen, omat tekoni ja ympäröivä yhteisö olisi voinut helposti suistaa kaiken raiteiltaan mutta niin ei ole käynyt.

Menestysteologia on makea sana tarttua. Minä olen kokenut elämässäni menestystä, sitä ei voi kieltää. Melko surkeasta koululaisesta on tullut luokanopettaja jolla on oma koti ja perhe.  Kaikkien asema ei ole näin hyvä. Olen saanut Jumalalta kaiken mitä minulla on.  Ilman hänen Johdatustaan en olisi mitään. Se fakta pitää nöyränä ja liikeellä.

Armo on voimaannuttava tekijä, joka laittaa elämän rattaat liikkeelle vaikeuksista huolimatta.  Jumala sanoi Paavalille: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun armoni tulee täydelliseksi heikkoudessa”  Menestys ei välttämättä johda oman elämän menestykseen vaan Jumalanvaltakunnan menestykseen. Armon kokeminen ei jää vain oman elämän kilvoituksen voitamiseen vaan siitä seuraa muidenkin ihmisten voittamista armon piiriin.

Yksi suurimpia menestyjiä oli Stefanos. Hän ei ollut suuri evankelista tai julistaja vaan tavallinen Jeesuksen seuraaja, niinkuin sinä tai minä. Mutta suuren armon kokemuksen kautta hän teki ihmeitä ja kykeni vastaamaan kirjanoppineille niin että he eivät kyenneet vastustamaan häntä.  Pyhän Hengen voima oli hänessä suuri ja hän luotti siihen.  Menestys ei muuttunut menetykseksi Stefanoksen kuollessa vaan hän huusi ” Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä” Tavallinen jannu ei toimi näin ellei Jumalan valtakunta olisi hänen sisällään. Toinen esimerkki on Ananias, jonka piti työntää päänsä leijonan kitaan mennessää tapaamaan Saulusta, Kristuksen seuraajien vainoajaa. Ananiaasta joka oli todennäköisesti tuiki tavallinen ihminen, tulee Jumalan toiminnan välikappale sen armon kautta jonka hän oli saanut kokea. Hän on kuuliainen ja toimii. Ananiaasta emme kuule tämän jälkeen mitään. Mutta hän menestyi siinä tehtävässään jonka Jumala antoi!

Olisi kestämätöntä ajatella että Pyhä Henki ei toimisi tänäänkin. Voimme  olla minkä alan ammattilaisia  tahansa ja silti luottaa Jumalaan. Opetuslapset olivat ammattikalastajia ja jäivät silti joskus ilman saalista. He tunsivat luonnon ja se oli heille tuttua. Jeesus osoitti heille kuitenkin millainen on  Jumalan valtakunnan luonne, kuinka se tarpeen tullen ulottaa voimansa arjen ja työn keskelle. Voin kuvitella opetuslasten huvittuneet ilmeet kun he heittivät verkot toiselle puolelle venettä. Varmaan he tekivät sen Jeesuksen mieliksi Näkeepähän sittenpä itsekin mitä on sekaantua ammattimiesten  hommiin. Luulen että Jeesus hykerteli jo tuossa vaiheessa itsekseen.

Kaikessa on kyse opetuslapseudesta ja siitä että annamme Jeesuksen tulla Pyhän Hengen kautta elämäämme, sen jokaiselle osa-alueelle. Kyse on siitä että harjoitamme Jumalan valtakunnan todellisuutta, elämme siitä ja siinä.  Jumala on pyhä.  Jeesuksessa hän tekee meistä perillisiä, Voimme huutaa isä, Abba, iskä! ja elää perillisen, ei orjan oikeuksilla. Oma mielikuvani on ollut viime päivinä Isästä kuin karhusta joka koppaa lapsensa syliin jämäkästi ja toruu laittaen taas pentunsa uudestaan liikeelle. Pyhyys ei ole jäykkyyttä vaan luontevaa kunnioitusta ja arvokkuutta.  Jumala on käytännön Jumala ,ei teoreettinen ja uskonnollinen filosofia.

Suurin ongelma Suomessa on että emme elä armosta. Omistamme sen mutta emme elä siinä. Jäämme ikäänkuin odottamaan lopullista sijoitusta taivaaseen. Uskosta on tullut saattohoitoa. Vika on siinä että varastoimme käännynnäisiä odottamaan Kristuksen tulemusta sen sijaan että tekisimme opetuslapsia. Suomessa kuten muuallakin läntisessä maailmassa olemme vailla Jeesukselta armoa mutta emme kuuntele mitä hän sanoo. Meille kelpaa kaikki mitä taivaasta annetaan mutta itse emme kuitenkaan osaa kuunnella ja ryhtyä opetuslapsiksi.

Ihmiset haluavat tietää kristinuskosta toimiiko se, onko siitä pohjaksi elämälle ja papit hymisevät jotain filosofista vastaukseksi. Jeesus itse sanoi että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se on tullut lähelle seurakunnassa jonka pitäisi olla lähellä. Rukoilla, parantaa ja juhlia Kristusta…

Ananias ja Stefanos toimivat filosofoinnin sijaan. Jeesus toimi eikä asettunut pelkästään temppeliin opettamaan. Pietari ja muut opetuslapset alkoivat toimia saatuaan Pyhän Hengen. Paavali toimi. Alkuseurakunta toimi!

Kun katson nyt niitä ihmisiä jotka toimivat Jumalan valtakunnan hyväksi, he kaikki ovat jollain tavalla uusiutuneet uskossa tai tulleet uskoon muutaman vuoden sisällä. He rukoilevat ihmisten puolesta ja puhuvat Pyhästä Hengestä. heidän sanoissaan on se sama voima jota Paavali peräänkuulutti. Heistä tihkuu Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. He ovat vapaita omasta yrittämisestä ja ovat Jumalan työtovereita ja hänen johdatuksessaan. Jotain on selkeästi alkanut. Sateen kohina kuuluu jo ja kotkat lentävät sen edellä!


3 kommenttia

Majatalo kaikilla maustella

peksuTässä on Simojoen Pekan resepti Majatalo iltoja varten. Pekka on kiertänyt Suomea Et Ceterakuoron kanssa  pitkin ja poikin. Mukana on ollut usein myös  Jukka Jämsen ja Ilkka Puhakka. Yhdessä he ovat siirtäneet Kangasalan seurakunnassa toimivan Majatalon ” pyörille” ja tuoneet ilon ja toivon sanomaa Suomen seurakuntiin.  Teksti on Pekan enkä ala sitä mestaroimaan. Omassa seurakunnassamme olemme pitäneet Majataloja nyt neljä vuotta  riisutulla versiolla mutta henki ja runko on sama. Pekka innosti meitä aloittamaan omat iltamme ja jokainen vuosi on ollut oppimista ja eteenpäin menoa.  Jumala on kuullut rukouksemme ja tuonut ihmisiä tekemään iltoja. Aloitimme teema illoilla joihin kutsuimme paikkakunnan ihmisiä haastateltavaksi mutta se tie oli aika nopeasti kuljettu loppuun. Silloin  meillä ei ollut käytössä minkäänlaista ohjetta tai vinkkiä. Ajan kanssa omamme muotoutui samaan suuntaan kuin mitä Pekan resepti on. Huomasimme että ihmiset kaipaavat opetusta ja rukousta eivät niinkään haastatteluja ja mielipiteitä. Musiikki osoittautui tärkeäksi yhdistäväksi tekijäksi sillä Majatalomme kuorosta on tullut henkireikä monelle nuorelle perheelle. Sen myötä sain itsekin uuden kokemuksen kun aloitin Pyhäkoulun laulajien muksuille keskiviikko harjoitusten aikana. Näin Majataloisännästä tuli myös Pyhäkoulu-Tapsa 🙂

Kysyin Pekalta lupaa julkaista tekstin ja ymmärsin että Majataloidean henki on tärkeä.  Ja loppupeleissä eihän kyse ole siitä millä nimellä iltoja pidetään ja vaan siitä että meillä on Jeesuksen antama missio vielä ilosanomaa eteenpäin ja opetuslapseuttaa ihmisiä hänelle!

Tässä siis resepti kaikilla mausteilla. Toivottavasti ruoka tulee olemaan ravitsevaa ja jälkimaku hyvä, houkuttaen tulemaan uudestaan sanan lähteelle.

1. Yhdessä tekeminen. 
-Majatalo- iltoihin on sitoutunut paljon ihmisiä, yhteisöllisyys on olennainen osa ideaa. Eri tehtävien ympärille on koottu pieniä ’tiimejä’, jotka hoitavat oman osansa. 
– Musiikkitiimi vastaa iltojen musiikista. 
-Tekninen tiimi hoitaa iltojen hyvätasoisen äänentoiston.
-Kuvatiimi pitää huolta kirkon etuosassa oleviin screeneihin heijastettavasta videokuvasta. (Esim. Kangasalla Majataloja voi myös seurata suorana internetistä tai käydä seurakunnan sivuilla myöhemmin katsomassa.)
-Tarjoilutiimi vastaa Majatalon tarjoilusta. Tarjoilut vaihtuvat teeman, vuodenajan tai emäntien luovuuden mukaan. 
-Rukous- ja sielunhoitotiimi on tärkeä osa Majataloa.
-Majatalojen tiedotus hoidetaan yhdessä seurakunnan tiedotuksen kanssa.
-Lisäksi on ovella ihmisten vastaanottajia ja tilanteen mukaan monissa muissa tehtävissä palvelevia.

2. Musiikki
-Musiikki on erittäin olennainen osa Majataloillan kokonaisuutta ja tunnelmaa. 
– Majataloon on koottu oma houseband ja kuoro, joka sekä esittää lauluja että laulattaa seurakuntaa. 
– Musiikki on pääosin gospeltyyppista, mutta usein tehdään myös perinteisistä virsistä uusia sovituksia.
– Laulujen tekstit heijastetaan suurelle kirkon etuosassa olevalle screenille 
– Majataloiltojen ohjelmassa on yleensä myös joku musiikkivieras, trubaduuri, kuoro tai pienimuotoinen bändi.

3. Tunnelma
-Majataloilloissa on pyritty siihen, että tunnelma olisi mahdollisimman vapautunut ja leppoisa, ihmisillä olisi mahdollisuus kohdata toinen ihminen ja että illassa viihdytään. Musiikin lisäksi on useita tekijöitä, jotka edesauttavat tätä päämäärää.
-Tärkeässä roolissa on illan juontaja, joka uskaltaa laittaa omaa persoonaansa likoon. Hänen tehtävänsä on saada ihmiset hymyilemään ja vapautumaan. 
-Merkittävä tekijä on myös tarjoilu, sillä kahvikupin ääressä on toisen kohtaaminen paljon helpompaa. Illassa pidetään myös kahvitauko, jolloin myös tämä ’sosiaalisen sakramentin’ puoli on helpompi hoitaa. Iloinen puheensorina ja nauru täyttää kirkon joka kerta.

4.Teema
Jokaiselle illalle on valittu teema, jonka ympärille ilta löyhästi rakentuu.
– Esimerkkejä teemoista ovat: Taide, lähetystyö, perhe, parisuhde, unelmat, elämän kipu, liikemaailma, urheilu, yhteiskunta, toivo, hiljaisuus, ekumenia… 
– Yleensä illassa on sekä vieraileva muusikko sekä joku puhujavieras tai evankelista, jotka sopivat illan teemaan.
– Musiikki, tarjoilu tai vaikka kirkon koristelu pyritään liittämään tähän teemaan.
5. Kohtikäyvä julistus
-Illoissa pyritään rohkaisemaan ja haastamaan ihmisiä Kristuksen seuraamiseen ja kristittynä elämiseen
-Julistus ja opetus on tukevasti Raamatusta nousevaa, mutta tyyli rohkeaa ja modernia

6. Rukous
Illat ovat rentoja ja hauskoja, niissä nauretaan paljon ja myös välillä myös itketään. Illat ovat kuitenkin vahvasti hengellisiä ja kutsuvia. 
-Rukoustiimin työ alkaa yhteisestä rukouksesta ennen iltaa ja muutenkin iltojen tekeminen rukouksen kanssa erittäin tärkeää.
-Kahvitauon aikana kerätään omalle rukousalttarille kirjoitetut rukouspyynnöt, joista osa käydään läpi illan rukousosuudessa ja loput viedään rukousryhmille. -Illan jälkeen on myös mahdollisuus esirukoukseen ja sielunhoitoon. 
-Ehtoollisen vietto ei yleensä kuulu Majataloillan sisältöön, mutta muutaman kerran vuodessa ilta on päättynyt ehtoollispöytään hyvin pelkistetyin liturgisin muodoin.

7. Missio
-Oleellisen ajatuksena Majatalo- illoissa on missionaarisuus eli ulospäin suuntautuminen. Niistä on muodostunut eräänlaisia ’sisäänheittotilaisuuksia’, jotka vetävät mukaan myös seurakunnasta vieraantuneita. Siihen kehtaa tuoda se naapurikin, jota ei kirkkoon muuten saa. 
Tämä kaikki tuo mukanaan uusia ja haasteita ja kysymyksiä: 
-Miten tällainen uusi yhteisöllisyys ja missionaarisuus saadaan nivellettyä seurakunnan perusrakenteisiin? 
-Mitä tapahtuu silloin, kun ei ole Majataloa? 
-Miten saadaan entistä paremmin tavallisten ihmisten osaaminen käyttöön?
Hienokin idea kaatuu ja kuihtuu ellei sen ympärille kasva uutta elämää ja ellei se johda johonkin.