Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


2 kommenttia

Kesän lapsi

Katselen tässä kirjoittaessani mummolan puutarhaa. Iso, vanhan maalaistalon miljöö, josta karja ja maatalon työt ovat loppuneet aikoja sitten. Puutarha on kuitenkin jatkanut elämäänsä ja on nyt parhaimmillaan aamuauringon loisteessa. Järvi ”metelöi” taustalla. Härmän aukeilta tulleelle oli aluksi vaikea tottua alituiseen aaltojen loiskeeseen ja pilasi ensimmäisenä mummolakesänä yö unet. Nyt 30 vuoden jälkeen en osaisi kuvitella elämää ilman Nuasen aaltoja. Vastarannalla kymmenen kilometrin päässä siintää Vuokatin vaarat sinisenä silhuettina ja iso selkävesi vaihtaa väriään ja olemustaan joka päivä. Lakeuden kasvatin silmälle sen avaruus tekee hyvää.

Elämä on ollut minulle hyvä ja mietinkin nyt elämän muiden murheiden äärellä että olenko ollut tästä kaikesta tarpeeksi kiitollinen. Alituinen murehtiminen kun tekee ihmisestä itsekkään. Murheet kääntävät katseen sisäänpäin ja katse kääntyy omiin varpaisiin. Kuukauden ajan olen ollut ”kesäpoika” ja herännyt aikaisin tekemään mummon ja ukin antamia töitä. Kunnostanut paikkoja ja touhunnut puutarhassa. Yksin tekemisestä on tullut lähes pakkomielle. Sen sijaan että olisin odottanut muita apuun, olen yrittänyt suoriutua puuhistani yksin. Jonkinlaista ylpeyttä sekin.

Hengellisesti olen kulkenut pitkää erämaataivalta. Sanan lukeminen on ollut Norvannon Jukan radioluentojen varassa ja yhteys toisiin kristittyihin on ollut minimaallista. Omat pikku videoklipit Facebookiin ovat antaneet jotain pientä värettä muuteen tyyneen veteen ja ehkä pitäneet yhteyttä Jumalaan yllä. Mutta kirjottamisen aihetta tänne ei ole oikein löytynyt.

Eilen avasin Santalan Riston kirjan Savesta astiaksi. Olen lukenut sen pariin otteeseen ja aloitin sen lukemisen taas. Kirjan perusajatus on, että elämämme on suuren savenvalajan käsissä ja meitä rikotaan ja jauhetaan niin kauan kunnes astia on valajan mieleinen. Elämän vesi on halvoissa saviastioissa eikä kultaisissa tai hopeisissa maljoissa.

On jotenkin lohdullista ajatella, että Jumala näkee hyväksi muokata ja rikkoa minuakin. On vain suostuttava siihen. Vähitellen hän jauhaa ja huuhtoo pois minusta niitä epäpuhtauksia, joita hyvässä saviruukussa ei saa olla. On vain vaikeaa nöyrtyä ja päästää irti omista murheista ja itselle tärkeistä asioista, joille Jumala ei näe käyttöä. 1.kor 1:28 sanookin että Jumala valitsee sen ”joka mitään ei ole, tehdäkseen mitättömäksi sen, joka jotain on. Näin kuollut savi muuttuu Hänen käsissään eläväksi.


2 kommenttia

Kristillinen elämäntapa

Voisiko olla niin että kirkolle parasta mainosta olisi Jeesuksen kaltaisuus. Karismaattisissa piireissä tätä ilmaisua on käytetty jo vuosia ja välillä aika kritiikittömästi. On ajateltu, että kun minusta tulee Jeesuksen kaltainen, alkaa ihmeitä tapahtua kuin liukuhinalta ja pyhitys monikertaistuu. No aika moni tuolle tielle lähtenyt on polttanut näppinsä pahemman kerran. Ehkä siksi maassamme onkin levinnyt seurakunnissa sellainen käsitys, että kaikki liika touhuaminen, rukoilu toisten puolestaja ja aktiiviinen evankelionti on paheksuttavaa. Ajatellaan, että usko on yksityinen asia, jonka ei tule näkyä. Tätä tukee myös yleinen henki maailmassa. Omavanhurskauttamista vältellessä seurakunnat ovat halvaantuneet palvelulaitoksiksi. Ihmisten loukkaantumisen pelossa ilmiö on leviämässä kaikkialle oikeuslaitostamme myöden.

Jeesus mallinsi selkeästi  opetuslapsilleen  millaista on elämä Jumalanvaltakunnassa. Opetuslapseuttaminen on Jeesuksen toimintamalllin siirtämistä eteenpäin ja siksi opetuslapseus on Jeesuksen kaltaisuutta. Kuitenkin suomalaiseen kulttuuriin on jostain hiipinyt ajatus ettemme voi järjellisellä tavalla toimia kuten Jeesus l. rukoilla sairaiden puolesta ja tehdä sitä mitä Jeesus ja hänen opetuslapsensa teki. Mitä raamattu sanoikaan järjenpäättelyistä ja uskosta. Toki maalaisjärjen käyttö on elämässä sallittua mutta se ei estä uskon varassa toimimista.

Kun katson millaiset asiat ovat Jeesuksen toiminnan keskiössä niin aivan ensimmäiseksi nousee esiin sydämen asenne ihmisiä kohtaan. Jeesus ei torju ketään. Vähän väliä hänet löytää syömästä syntisten kanssa ja opettamassa ihan tavallisia ihmisiä.  Yhdessä syöminen on raamatussa merkittävin kuva yhteydestä ja toisen hyväksymisestä.  Joka tilanteessa Jeesus syö ja juhlii ihmisten kanssa. Jopa ensimmäinen ihme-kertomus liittyy hääjuhlaan ja voisimme kuvitella että ihan samalla tavalla hän toimisi suomalaisissa kesähäissä.

Syvimmillään Jeesuksen asenne näkyy suhtautumisesta naiseen, joka avaa hiuksensa ja kuivaa niillä Jeesuksen jalat. Juhlien isäntä näkee tilanteessa huonomaineisen naisen, joka rikkoo törkeästi käyttäytymissääntöjä kun Jeesus taas katsoo naisen sydämeen ja näkee haavoittuneen ja kärsivän ihmisen.

Myös tuon asenteen haluaisin näkyvän meidän kristittyjen elämässä kaikilla tasoilla ja kaikissa tilanteissa. Meidän tulee nähdä ihmiset kuten Jeesus näki. Jeesus kutsuu meitä kohtaamaan kaikkein vähimmät ja syntisimmätkin ihmiset rakkaudella ja armolla. Sinisilmäisesti Jumalaan luottaen.

Jeesuksen aikana selootit olivat aikansa nationalisteja ja he odottivat Jeesuksesta pelastajaa, joka veisi heidät voittoon Roomasta. Jeesus ei kuitenkaan asettunut kenenkään puolelle. Hän näki vain ihmisen. Hänen tähtäyspisteenä oli iankaikkisuus.

Jeesus lähettää meidät ihmisten pariin siunaamaan ja rukoilemaan. Jeesuksen kaltaisuus alkaa sydämen asenteen muuttumisesta. Jumalan Pyhä Henki tekee muutos työn meissä jos annamme  sen tapahtua.  Näin Jumalan valtakunta voisi taas voittaa alaa maailmalta.

 


2 kommenttia

L10T ja Kristittyjen yhteys

Matikaisen Mikko toimittaa Radio Deihin Uskon askeleet-nimistä ohjelmaa. Mikko on Kansanraamattuseuran työntekijä ja kiertää kouluttamassa seurakunnissa ja yhteisöissä L10T-nimellä kulkevaa elämäntapa-menetelmää.

Aah! Taas joku uusi menetelmä kymmenien muiden joukkoon saattaa joku huokaista tässä kohtaa. Huokaise rauhassa. Ja niin onkin ja vieläpä hyvä sellainen.  Esimerkiksi Alfa-kurssi on ollut vuosia hyvä ja toimiva menetelmä ja vaikuttaa, että tämä ”Luukaskymppi” ottaa  paikkansa sen perässä.

Menetelmän nimi tulee Luukaan evankeliumin kymmenennestä luvusta ja sisältö luvun tapahtumista. En ala tässä referoimaan asiaa sen syvemmin. Voit käydä tutkailemassa asiaa KRS:n sivuilta tämän linkin kautta L10T.

Mikko kävi kouluttamassa oman seurakuntani ja Keitaan kutsusta täällä Pyhäjärvellä. Mikon yksi iskulause on, älä elä ateistista kristityn elämää. Lause ravisteli ihan kunnolla paikalla ollutta seurakuntaa. Paikalla oli niin vapaiden suuntien ihmisiä kuin perusluterilaisia. Kukaan meistä ei saanut itseltään synninpäästöä tuon lauseen edessä.

Me nykyuskovat olemme antaneet itsemme vaipua olotilaan, jossa hengellisyytemme on kääntynyt sisäänpäin. Uskosta on tullut niin henkilökohtaista, ettei se näy millään tavalla meistä ulospäin. Vaikuttaa siltä, että siitä on tullut jopa hyve. Vielä kun osa nykykristityistä käyttäytyy niin omituisesti ja kiivailee riidellen julkisuudessa uskon asioista, että tavallinen ei ihminen halua millään muotoa samaistua kristinuskoon ja uskovaisuuteen.  Niin arvokasta kuin kristillisten arvojen puolustaminen onkin niin  näillä asioilla ei tulisi mellakoida ja osallistua julkisiin rähinöihin. Tuntuu siltä, että sosiaalinen media on viimeinen paikka, jossa kannattaa ottaa kantaa päivänpolttaviin kysymyksiin. Sielä kristitytyjen mielipiteet ovat kuin helmiä heittäisi sioille.

Kristinuskon sanoma ei ole milloinkaan mennyt eteenpäin julkisilla foorumeilla. Kristittyjä syntyy ja on aina syntynyt kun ihmiset kohtaavat toisiaan aidosti ja mukana on aito välttäminen, jonka vain Jumala voi saada aikaan. Se, että uskovien elämäntapa ei heijasta itse evankeliumia, syö pohjaa koko uskolta. Hapan ja kiivaileva kristitty on paras ase sielunviholliselle. Sielunvihollinen on tyytyväinen kun vain yksi pelastuu mutta tämän pelastuneen lähipiiri on rokotettu uskoa vastaan loppuelämäkseen.

Mielestäni L10T:n perusajatus on se, että elämme Jeesuksen omille arvollista elämää ja siunaamme aina  ympärillämme eläviä ihmisiä, joko hiljaa tai ääneen. Siunaaminen alkaa muokata myös meidän omaa sydäntämme ja näin meidän oma elämämme alkaa myös muuttua. Nuo uskon askeleet: Siunaa, ystävysty, auta missä voit ja kerro Jeesuksesta mahdollistuvat kun elämme Jumalalle mieluista siunaavaa elämäntapaa, josta voi tunnistaa Kristuksen valon ja rakkauden.

Otsikossa on mainittu sana yhteiskristillisyys. Raamatun mukaan on olemassa vain yksi Kristuksen seurakunta. Jos me Jeesuksen omiksi itsemme laskevat emme ala tehdä yhdessä töitä omilla paikkakunnillamme, voimme samantien unohtaa sanan herätys. Jos maailma näkee vain eripuraa niin miksi he haluaisivat uhrata aikaansa ja elämäänsä kiivailulle ja riitelylle. Meidän Jeesusta seuraavien suola on vaarassaa käydä mauttomaksi ja kun suola menettää makunsa ei mikään enää voi palauttaa sitä.