Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Mun menestysteologiani

5 kommenttia

Ukin saari ja Vuokatti

Ukin saari ja Vuokatti

Mitä tapahtuu kun Jumalan siunaa ihmistä?

Istun rantakivellä, elokuinen kuuma, tyyni päivä kääntyy vähitellen kohti iltaa. Päivä on vierähtänyt marjapuskassa ja vaimon tädin luona.  Selailen hengellisen kesäjuhlan aikana tekemiäni mustiinpanoja. Ihmetten itseäni,kuinka olen jaksanut moisia tehdä ja jopa lukea niitä jälkikäteen? Nyt kun elämäni on ylittänyt todennäköisesti jo puolimatkan krouvin, alkaa muistikirjakin nousta arvoonsa. Myös elämän loppuminen mietityttää. Rantakivellä on aikaa pohtia sitäkin.  Minua on aina kiusannut ajatus siitä missä vietän ikuisuuteni. Lapsena kaikki oli selvää. Jumala loi kaiken ja minä porskutan Jumalan lapsena. Murrosiässä törmäsin sitten elämän realiteetteihin ja itsenäistymisprosessi alkoi hitaasti mutta varmasti.  Itsenäistymisprosessi on minulle koko elämän mittainen koulu.  Koulun päättäjäiset järjestää sitten korkeampi taho.  ;)

Vanhemmalla iällä on mukaan tullut omien vajavaisuuksien tunnustaminen ja kaikenlaisten taakkojen taakse jättäminen. Se että pyytää anteeksi omia typeryyksiään on saanut rinnalle pyyteettömän anteeksiantamisen halun. Katkeruuden taakat on ollut helpompi nostaa tien reunaan ja jättää taakseen kuin kuljettaa mukanaan. Häpeän taakat olen joutunut antamaan Jeesukselle koska itse en olisi niistä koskaan selvinnyt. Häpeä, johtui se sitten omista teoista tai uhrina olemisesta, on ruoste joka hitaasti mutta varmasti hajottaa ihmisen. Katkeruus taas varmimmin pitää meidät erossa  Jumalan rakkaudesta!

Olen miettinyt siunausta ja johdatusta. Molempia elämässäni on ollut yllinkyllin. Jumala on siunannut perhettäni lupaustensa mukaisesti. Kivulta ja kärsimykseltä emme ole säästyneet, mutta jokainen on saanut mahdollisuutensa kasvaa ja pärjätä tässä kovassa maailmassa. Huolimatta siitä, että olin koulukiusattu ja vessanpöntönkin sisus tuli yläasteella tutuksi kiusaajien avustuksella, on Jumalan yhteydessä eläminen on tehnyt minusta  kohtuullisen ehjän ihmisen, tietysti ajan kanssa :) Varsinaista menestysteologiaa siis.   Kun katson taaksepäin elämääni, näen selkeästi miten Jumalan valtakunnan läheisyys, siunaus ja rukoukset ovat laskeutuneet päälleni. Lähtökohtani ovat olleet perheen osalta hyvät ja turvalliset. Koulukiusaaminen, omat tekoni ja ympäröivä yhteisö olisi voinut helposti suistaa kaiken raiteiltaan mutta niin ei ole käynyt.

Menestysteologia on makea sana tarttua. Minä olen kokenut elämässäni menestystä, sitä ei voi kieltää. Melko surkeasta koululaisesta on tullut luokanopettaja jolla on oma koti ja perhe.  Kaikkien asema ei ole näin hyvä. Olen saanut Jumalalta kaiken mitä minulla on.  Ilman hänen Johdatustaan en olisi mitään. Se fakta pitää nöyränä ja liikeellä.

Armo on voimaannuttava tekijä, joka laittaa elämän rattaat liikkeelle vaikeuksista huolimatta.  Jumala sanoi Paavalille: ”Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun armoni tulee täydelliseksi heikkoudessa”  Menestys ei välttämättä johda oman elämän menestykseen vaan Jumalanvaltakunnan menestykseen. Armon kokeminen ei jää vain oman elämän kilvoituksen voitamiseen vaan siitä seuraa muidenkin ihmisten voittamista armon piiriin.

Yksi suurimpia menestyjiä oli Stefanos. Hän ei ollut suuri evankelista tai julistaja vaan tavallinen Jeesuksen seuraaja, niinkuin sinä tai minä. Mutta suuren armon kokemuksen kautta hän teki ihmeitä ja kykeni vastaamaan kirjanoppineille niin että he eivät kyenneet vastustamaan häntä.  Pyhän Hengen voima oli hänessä suuri ja hän luotti siihen.  Menestys ei muuttunut menetykseksi Stefanoksen kuollessa vaan hän huusi ” Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä” Tavallinen jannu ei toimi näin ellei Jumalan valtakunta olisi hänen sisällään. Toinen esimerkki on Ananias, jonka piti työntää päänsä leijonan kitaan mennessää tapaamaan Saulusta, Kristuksen seuraajien vainoajaa. Ananiaasta joka oli todennäköisesti tuiki tavallinen ihminen, tulee Jumalan toiminnan välikappale sen armon kautta jonka hän oli saanut kokea. Hän on kuuliainen ja toimii. Ananiaasta emme kuule tämän jälkeen mitään. Mutta hän menestyi siinä tehtävässään jonka Jumala antoi!

Olisi kestämätöntä ajatella että Pyhä Henki ei toimisi tänäänkin. Voimme  olla minkä alan ammattilaisia  tahansa ja silti luottaa Jumalaan. Opetuslapset olivat ammattikalastajia ja jäivät silti joskus ilman saalista. He tunsivat luonnon ja se oli heille tuttua. Jeesus osoitti heille kuitenkin millainen on  Jumalan valtakunnan luonne, kuinka se tarpeen tullen ulottaa voimansa arjen ja työn keskelle. Voin kuvitella opetuslasten huvittuneet ilmeet kun he heittivät verkot toiselle puolelle venettä. Varmaan he tekivät sen Jeesuksen mieliksi Näkeepähän sittenpä itsekin mitä on sekaantua ammattimiesten  hommiin. Luulen että Jeesus hykerteli jo tuossa vaiheessa itsekseen.

Kaikessa on kyse opetuslapseudesta ja siitä että annamme Jeesuksen tulla Pyhän Hengen kautta elämäämme, sen jokaiselle osa-alueelle. Kyse on siitä että harjoitamme Jumalan valtakunnan todellisuutta, elämme siitä ja siinä.  Jumala on pyhä.  Jeesuksessa hän tekee meistä perillisiä, Voimme huutaa isä, Abba, iskä! ja elää perillisen, ei orjan oikeuksilla. Oma mielikuvani on ollut viime päivinä Isästä kuin karhusta joka koppaa lapsensa syliin jämäkästi ja toruu laittaen taas pentunsa uudestaan liikeelle. Pyhyys ei ole jäykkyyttä vaan luontevaa kunnioitusta ja arvokkuutta.  Jumala on käytännön Jumala ,ei teoreettinen ja uskonnollinen filosofia.

Suurin ongelma Suomessa on että emme elä armosta. Omistamme sen mutta emme elä siinä. Jäämme ikäänkuin odottamaan lopullista sijoitusta taivaaseen. Uskosta on tullut saattohoitoa. Vika on siinä että varastoimme käännynnäisiä odottamaan Kristuksen tulemusta sen sijaan että tekisimme opetuslapsia. Suomessa kuten muuallakin läntisessä maailmassa olemme vailla Jeesukselta armoa mutta emme kuuntele mitä hän sanoo. Meille kelpaa kaikki mitä taivaasta annetaan mutta itse emme kuitenkaan osaa kuunnella ja ryhtyä opetuslapsiksi.

Ihmiset haluavat tietää kristinuskosta toimiiko se, onko siitä pohjaksi elämälle ja papit hymisevät jotain filosofista vastaukseksi. Jeesus itse sanoi että Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Se on tullut lähelle seurakunnassa jonka pitäisi olla lähellä. Rukoilla, parantaa ja juhlia Kristusta…

Ananias ja Stefanos toimivat filosofoinnin sijaan. Jeesus toimi eikä asettunut pelkästään temppeliin opettamaan. Pietari ja muut opetuslapset alkoivat toimia saatuaan Pyhän Hengen. Paavali toimi. Alkuseurakunta toimi!

Kun katson nyt niitä ihmisiä jotka toimivat Jumalan valtakunnan hyväksi, he kaikki ovat jollain tavalla uusiutuneet uskossa tai tulleet uskoon muutaman vuoden sisällä. He rukoilevat ihmisten puolesta ja puhuvat Pyhästä Hengestä. heidän sanoissaan on se sama voima jota Paavali peräänkuulutti. Heistä tihkuu Jumalan rakkaus ihmistä kohtaan. He ovat vapaita omasta yrittämisestä ja ovat Jumalan työtovereita ja hänen johdatuksessaan. Jotain on selkeästi alkanut. Sateen kohina kuuluu jo ja kotkat lentävät sen edellä!

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

5 thoughts on “Mun menestysteologiani

  1. Amen Tapio; ”Armo on voimaannuttava tekijä, joka laittaa elämän rattaat liikkeelle vaikeuksista huolimatta. Jumala sanoi Paavalille: “Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun armoni tulee täydelliseksi heikkoudessa” ”Kaikessa on kyse opetuslapseudesta ja siitä että annamme Jeesuksen tulla Pyhän Hengen kautta elämäämme, sen jokaiselle osa-alueelle. Kyse on siitä että harjoitamme Jumalan valtakunnan todellisuutta, elämme siitä ja siinä”

    Oppi sinänsä, teologia ei todellakaan ole se juttu/menestys, vaan sana tule koetelluksi arjessamme todeksi, elämme sanaa Pyhän Hengen ohjauksessa. Koemme armon omalla sekä toinen toistemme kohdalla anteeksiannon- sekä saannin, ylösnousemusvoiman puhdistavassa vaikutuksessa . . .

    Kiitos Tapio kirjoituksestasi, siunattua Herran läsnäolon voimaa, pyhyyttä ja rauhaa päivääsi.

    Tykkää

  2. Jaan kanssasi saman kokemuksen: Jumala on ollut uskollinen ja menestymiset kumpuavat siitä.
    Sanassa kannattaa roikkua,sillä Jumalan armoa on se,että Hän ei itseään kiellä ja on uskollinen.

    Tykkää

  3. Hienosti analysoitu häpeä ja katkeruus! Muutenkin hyvin koskettava kirjoitus. Muutakin oli mielessä, mutta nyt tytöt vaatii päästä uimaan ja pitää mennä vahtimaan heitä rantaan! Siunattua elokuun alkua, ystäväni!

    Tykkää

  4. Tästä tekstistä minä tunnen Tapion!!!! Sen Tapion jonka opin tuntemaan jo ennen tätä blogitaivasta. Tässä on nöyryyttä ja kunnioitusta Kaikkivaltiasta Jumalaa kohtaan, kaunista ja rehellistä tekstiä ihmisestä, ja kiitosta ym.ym. mitä kannattaa syventyä lukemaan ja ajattelemaan.
    Kiitos! Koulut alkavat, siunausta töihisi!

    Tykkää

  5. Samaa mieltä Tuulikin kanssa, vaikka en Tapiota kovin hyvin tunnekaan. Tapion rauhallisen rehellinen ääni siitä kuuluu. Kiitos tästä tekstistä. Luen sen vielä uudelleen.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s