Mitä lähemmäs menen Jeesuksen persoonaa ja raamatun tekstejä, tutkimalla Jeesuksen ajan kulttuuria ja historiaa, sitä rakastavampi Jumala minulle näyttäytyy. Jeesus haluaa näyttää meille millaisella rakkaudella Jumala haluaa palauttaa ihmisen takaisin yhteyteensä.

Onko tavassamme lukea Raamattua jotain pielessä, kun raamattu-uskollisena itseään pitävät ihmiset ovat yhä enenevissä määrin alkaneet näyttää suorastaan vihamielisiltä toisten ihmisten silmissä. Itsekin pidän Raamattua elämäni ylimpänä ohjeena ja olen sen suhteen ilmeisen konservatiivi. Pohdin, että mikä on pohjimmiltaan se oppi, jota puolustamme ja nimitämme Kristinuskoksi. Mikä on muuttunut viimeisten vuosisatojen aikana ja etenkin viimeisen 50 vuoden aikana läntisessä maailmassa. Voisiko syynä olla yksinkertaisesti se, että länsi yrittää määrittää uskoa jonka alkuperä on idässä, seemiläisessä kulttuurissa.

Kristinuskon leviäminen perustui siihen, että Jeesuksen seuraajat olivat erilaisia kuin muut aikalaisensa. Jeesuksen mallin mukaan seurakunnat auttoivat niitä, joita kukaan muu ei auttanut. Sielä missä vakavat kulkutaudit karkottivat avunantajat, sielä Kristityt jäivät paikalle. Tällainen hyvyys ja rakkaus puhutteli ihmisiä. Evankeliumin sisältö antoi lohtua kärsiville ihmisille. Ihmiset saivat kuulla yksinkertaisen ja puhtaan evankeliumin; -Jeesuksen takia ihminen on arvokas Jumalalle ja pelastettu.

Jeesus kehoittaa meitä parannukseen. Mitä se on? Lyhykäisyydessään se on paluuta Jumalan yhteyteen ja uskomista, sitä,  että Jeesus on kuollut minukin syntieni tähden. Ei enempää eikä vähempää. Jeesus kutsuu ihmistä opetuslapseuteen, joka yksinkertaisesti tarkoittaa Jeesuksen seurassa kulkemista.

On vaarallista sekoittaa parannusta, jossa käännymme Jeesuksen puoleen tunnustamalla hänet Herraksemme ja parannusta, joka koskee maallista vaellustamme. Epäonnistuminen ja surkea elämämme ei riistä meitä pois Armoa. Armo onkin meille ihmisille vaikein mahdollinen käsite. Se on kertakaikkinen juridinen tuomio, jossa tuomittu armahdetaan pysyvästi. Kun katseemme ja elämämme suuntautuu Jeesukseen ja luotamme Jumalan Pyhän Hengen toimintaan elämässämme olemme turvassa. Elämän myrskyt eivät voi silloin riistää  armoa meiltä pois. Mielenkiintoisinta on se, että emme itse voi  tehdä  pelastuksemme eteen mitään muuta kuin suostua siihen mitä Jumala tahtoo tehdä  elämässämme.

Jeesuksen ajan oikeuskäytäntö tunsi sijaisuhrin. Toinen ihminen saattoi oikeusistuimen edessä ottaa toisen ihmisen tuomion kärsittäväkseen. Jeesus teki juuri näin meidän kohdaltamme. Hän kärsi ristillä, kohtasi kuoleman, voitti ja sovitti meidät Jumalan kanssa. Tästä tuomiosta ei voi valittaa.

Siksi Jeesuksen seuraaminen merkitsee toisten ihmisten rakastamista ja siunaamista. Jumalan meille osoittama  armo ja rakkaus tulee meistä läpi.  Kaikki se hyvä minkä tulisi tapahtua meidän kauttamme  tulee Jumalalta ja siksi rakastaminen on meille niin vaikeaa. Jos itse yritämme sitä, alamme asettaa melko nopeasti ehtoja rakkaudelle jota Jumalan rakkaus ei tunne.  Siksi meidän identiteettimme on oltava sidottuna Jeesukseen. Opetuslapseus merkitsee opettajan mallin ja sanoman oppimista ja matkimista. Jospa vain saisimme rohkeutta lähteä kulkemaan sitä tietä. Sen voisi aloittaa rukoilemalla, rakastamalla ja siunaamalla kaikkia lähellä olevia ihmisiä ehdoitta.