Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kaatajapappeja, Ihmeparantajia ja Jeesus. #New Wine

6 kommenttia

viljaaOletko koskaan pysähtynyt miettimään mitä tapahtuu kun joku rukoilee sairaan puolesta. Oletko miettinyt sitä, että kuka siinä parantaa ja kenet.

Iltapäivälehdet repivät mielellään otsikoita kaatajapapeista ja ihmeparantajista. Otsikointi ja uutisointi on usein luonteeltaan sellaista, että se laittaa miettimään kannattaako omaa lusikkaansa tuohon soppaan laittaa. Maailma näkee usein vain ääri-ilmiöt ja kaikki valtavirrasta poikkeava vaikuttaa vaaralliselta. Media tarttuu näihin ilmiöihin riepotellen niitä mielensä mukaan  .

Kun katsomme noiden otsikoiden taakse, niin sieltä löytyy tavallisesti syvän hengellisen vakaumuksen ja kutsun omaavia ihmisiä. He ovat usein tienraivaajia, jotka valmistavat tietä herätykselle tai voisi kai sen sanoa, että he tekevät tietä Jeesukselle. Monet tuntemani uskovat kulkevat innokkaasti näiden näiden Jumalanmiesten perässä.

Perässäkulkijat ovat usein ihmisiä, jotka kaipaavat elämäänsä syvempää yhteyttä Jumalaan. Tässä tullaankin yhteen suomalaisen kristillisyyden ongelmakohdista. Moni suomalainen kristitty kokee, että heillä ei ole omaa hengellistä kotia, seurakuntaa, jonka siipien suojissa he voisivat kokoontua. Sen sijaan, että he alkaisivat perustaa itselleen kotia, he kulkevat hengellisinä irtolaisina pitkin maita ja mantuja keräillen muiden pöydiltä pudonneita murusia pysyäkseen uskossa.  Moni luopuukin uskosta, kun sitä oma paikkaa ei tunnu löytyvän ja yhteys Jumalaan pysyy etäisenä. Kuinka moni on kuullut kuinka rukouspalvelun alussa ihmisten huutavan Pyhää Henkeä lisää ja lisää. Tunnistan itsestänikin tämän saman. Pyhän Hengen täyteyttä etsitään ja ikäänkuin tankataan tajuamatta sitä, että Usko on lahjoista suurin ja edellyttää aina Pyhän Hengen läsnäoloa eli vaikka emme itse aina tunne sitä, hän aina läsnä.

Armon yksi ulottuvuus on Jumalan uskollisuus lapsiaan kohtaan.  Isä tietää, että olemme vajavaisia ja hän täyttää meidät Pyhällä Hengellä ylitsevuotavasti, jos vain annamme siihen mahdollisuuden. Suurin este tälle kaikelle me olemme me itse. Meissä vellova epäusko oman paikkamme pysyvyydestä Jumalanvaltakunnassa ja jatkuva tarve päästä oikeaan ”tunnelmaan” vie meidät helposti harhateille ja epäilemään omaa uskoamme. Vaellamme paikasta toiseen etsimässä sitä oikeaa uskoa. Monesti olisi parasta vain pysähtyä paikalleen ja olla hiljaa.

Tällä viikolla  vietetään itselleni ja perheelleni jo perinteeksi muodostunutta New Wine-kesäjuhlaa.  New Wine-verkosto kasvattaa, vahvistaa ja kotouttaa ihmisiä oman paikkakuntansa Kristityiksi. Ihmisiksi, jotka toimivat oman paikkakuntansa parhaaksi. New Winen yksi perusajatus on, että kaikki lähtee liikkeelle pienestä ja paikallisesta seurakunnasta. NW ei itse lähde perustamaan yhteisöjä vaan lähettää ihmiset oman arkensa keskelle,  omaan seurakuntaansa toimimaan ja perustamaan itselleen kodin. Hengellinen koti voi olla seurakunnan lisäksi jokin toimiva solu, raamattu- tai rukouspiiri tai pienryhmä, jossa toteutuu kolme tärkeää asiaa;  Ylistys, opetus ja rukous. Toiminnan keskiössä on Jeesus ja hänen Pyhä Henkensä. Oman yhteisön rakentaminen on samalla myös evankeliumin eteenpäin viemistä.

Itse olen huomannut, että hengellisyys, jota tavallinen arkinen ja tuttu ihminen harjoittaa vetoaa ihmisiin parhaiten. Tarjottu esirukous ja siunaus nostaa naapurin tädin silmiin kyyneleet ja muurit murtuvat kun Isä koskettaa. Siinä hetkessä Jumala parantaa niin rukoilijan kuin rukoiltavankin sydämen. Ja tapahtuupa joskus myös ihme, kun ihminen suostuu jäämään Jumalan luo.

Tarvitsemme kaatajapappimme ja profeettamme kunhan vain maltamme katsoa myös kulisseihin ja luotamme oman uskontiemme vakauteen, koska Jeesus on meidän kaikkien kanssa. Tämä aika tarvitsee tienraivaajia ja herättelijöitä mutta heidän jälkeensä tulevat ne jotka niittävät Jumalan viljaa eli me. Olemmehan sen tien kulkijoita, kuten alkukristityt itseään kutsuivat.polku

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

6 thoughts on “Kaatajapappeja, Ihmeparantajia ja Jeesus. #New Wine

  1. Lukiessani sekä Tapion että Virpin blogitekstit ja laittaessani puumerkkini tykkäämisestä molempien alle, saattaa joku ajatella että siinä on ristiriita. Ei ole.
    Olisi, minulle, blogin aihe käsitellä näitä kahta erinomaista ja selkokielistä tekstiä, mutta en taida jaksaa ja siksi laitan vain kommentin.

    Allekirjoitan molemmat tekstit, sillä olen sikäli kahtaalle jaettu omassa uskon maailmassani että olen kokenut myös todeksi tässä Tapion blogissa olevat, joidenkin mielessä, ristiriitaisiksi koetut asiat. Olen täyttynyt Pyhällä Hengellä, kaatunut sen voimasta, rukoilen kielillä jne. Todistan useimmat tässä mainitut ilmiöt todeksi kokemuksesta (joita vastustin jyrkästi kunnes Jumala mursi vastustukseni lempeästi mutta määrätietoisesti), – joskin vuosikymmenien takaa. Tämän päivän ilmiöitä (kaikkia) en todista.

    Kaikesta huolimatta alkukotini on luterilaisuudessa jossa myöskin n. 20 poissaolovuoden jälkeen jälleen olen ollut jo runsaasti saman ajan ja jonka voin kokea hengelliseksi kodikseni, sen puutteista huolimatta. Mutta onko missään täydellistä täydellisten ihmisten seurakuntaa? Ei ole!

    Sen tähden meidän on avarruttava ja jätettävä toinen toisemme Jumalan armon ja tiedon varaan. Ja tietenkin antaa jokaisen valita oma hengellinen yhteisönsä eli kotinsa ja toivoa parasta.

    Tietysti siinäkin on vaaransa ja rajansa koska Sanassa kehotetaan arvioimaan kaikki ja pitämään se mikä hyvää on, ja edelleen käsketään karttamaan harhaoppista, eli sitä joka harhaoppia julistaa. Kuinka sen erotamme?!
    Jumalan Sanan ja Pyhän Hengen avulla ja silti voimme erehtyä. Joten viisautta on jättää tuomitseminen ainoalle oikealla Jumalalle joka tuntee totuuden salatuimpaan saakka. Omia kokemuksiani 42 vuoden ajalta en voi, enkä tahdo kieltää, ymmärrettiinpä niitä tai ei! Surua tuottaa se ettei niistä voi monellekaan puhua, eikä niitä kuin saman kokeneiden parissa tuoda esiin.

    Tapio, kun luin tekstisi tunsin kotini tuoksun! Ja haikean koti ikävän. Voi kunpa jo olisinkin Taivaassa. Ensimmäisenä tekstistäsi mieleeni tuli Paavalin kirje filippiläisille!
    Voisi sen kotiläksynä lukea muutkin :) ?
    Kiitos tästä, sydämeni ja Henkeni on vapaa!

    Liked by 2 people

  2. kotini siellä
    missä on Jeesukseni
    elää Herrassa
    armo aina kotonaan
    paimenensa jäljessä

    Liked by 2 people

  3. Minäkin tykkään molemmista, sekä Tapion ajatuksista ja niistä, jotka syntyivät oman sepustukseni kommenttiketjussa :).
    Jeesus Raamatussa on kokonaisvaltainen. Hän ilmeni Sanoina, tekoina, tunteina ja rajojen ylittäjänä. Ei Hän ohjannut ihmisiä suuntauksiin, ei parantanut ja ohjannut johonkin tiettyyn joukkoon vaan osketti kohtaamiaan kutakin ainutlaatuisella tavalla ja aina siihen kipeimpään kohtaan ja lähetti sitten elämään, mutta nyt Itsensä kanssa.
    Suuri rukousaihe on se, että avartuisimme Jumalan vapaudelle, sammuttamaan tarpeemme, onko se sitten epävarmuudesta tai kontrollifriikkiydestä johtuvaa, sulkea Herramme vain omaan seurakuntaamme tai yhteisöömme, teologiaamme tai oppijärjestelmäämme. Eihän Herramme siellä suostu pysymään ja sekös meitä hämmentää, että Hän elää niin luovasti ja vapaasti :)
    Siunattuja päiviä teidän perheelle!

    Liked by 2 people

  4. Merkittävää on se millaisia kokemuksia meillä jokaisella on tästä Kristillisestä kentästä ja Uskosta itsestään. Minä toisaalta katson asioita hyvin lapsenuskoisesti ja samalla herätyskristillisesti. Vapaiden suuntien toimintaan olen tutustunut vasta New winen myötä ja ympäristö jossa toimin on puhtaasti luterilainen. Seurakunta on perusmaalaisseurakunta jossa perusmeno on kaukana karismaattisuudesta mutta sitäkään ei hyljeksitä vaan kaikki kukat saavat kukkia kunhan se toimii yhteisön parhaaksi. Eli jos Majatalo-illassamme on kuuntelevaa rukousta niin se ei aiheuta negatiivista reaktioita missään. Homma toimii kun mennään aistien ihmisten tarpeita. Meillä toimii paikkakunnalla cityseurakunta joka on on toiminnaltaan erilainen mutta välit ovat sinnekin hyvät. Jokainen yhteisö rakentaa toimintaa omilla ehdoillaan ja se on hyvä asia, näin syntyy erillaisia koteja. Pyhiksessä on kokonaan jätetty pois kaikenlainen sormella osoittelu ja harhojen kaivelu yhteisötasolla pois. Se johtunee pitkälle paikkakunnan luonteesta. Kaivos on tuonut tänne aikojen saatossa ihmisiä jokapuolelta ja lisäksi tämä on monen maakunnan rajapitäjä. Erilaisuutta on ollut pakko sietää.
    Se että jossain yhteisössä syntyy pahoinvointia johtuu yleensä siitä kuvitelmasta että joku voi käyttää ihmisenä valtaa yli toisten. Se ei ole Pyhän Hengen tapa toimia. Pyhä Henki valaisee väärän ihmiselle itselleen ja hyvin harvoin suoraa toisen ihmisen kautta. Toinen ihminen voi kertoa mitä raamattu opettaa ja sitten osoittaa rakkautta toiselle jotta tämä voi ottaa vastaan Pyhän Hengen opastuksen itse .Jos ihminen alkaa mestaroimaan toisen ihmisen elämää niin se on enemmän tyraniaa kuin Jumalan toimintaa. Pahinta on se että alamme kuvittelemaan että ihminen voisi tässä ajassa olla puhdas kuin pulminen. Silloinhan me olisimme yhtä-äkkiä synnittömiä ja itse riittoisia.
    Olemme Emmauksen tiellä, välillä kohtaamme ja tunnemme Jeesuksen ja sitten matka jatkuu kohti Jerusalemia ja Jeesus on poissa näkyvistä…

    Liked by 2 people

    • Minua niin lämmittää ja rohkaisee nämä Tapion tekstit!

      Nytkin johduin muistelemaan menneitä vuosiani ja ihmettelemään kuinka selkeältä kaikki näyttääkään nykyisestä perspektiivistä käsin. Näen kuinka Hyvä Jumala on ollut, kuinka kaikessa varjellut ja ollut läsnä vaikka en ole sitä juuri kulloisenakin hetkenä nähnyt – enkä tietenkään niin ymmärtänytkään kuin nyt. Olen tehnyt omia valintoja jotka eivät ole olleet harkittuja eikä varmasti viisaita, mutta Herra on ollut valvomassa silloinkin ja kääntänyt pahankin palvelemaan hyvää.

      Näen että kaikissa vaiheissani Hän on sittenkin myös johdattanut. Koko elämäni on ollut Hänen käsissään, tiedossaan ja apunsa varassa.
      Jumala on ”Minä Olen”. Hän tahtoo osoittaa Voimansa sekä meille yksilöinä että muille siinä että mahdottomasta tulee mahdollinen. Itse me voimme asetella esteitä sille hyvyydelle ja rikkaudelle jolla Hän tahtoo meitä ilahduttaa. Voi kuinka Hän rakastaakaan!

      Niin, ja kunpa lähimmäisemmekin ymmärtäisivät että emme tahdo kenellekään pahaa vaikka emme aina taidollisia osaa ollakaan. Halumme on kertoa ja todistaa ikuisesta rakkaudesta, joka on uhrannut itsensä koko maailman syntien edestä, ettei yhdenkään ihmisen tarvitsisi enää tämän elämän jälkeen joutua kärsimysten kanssa tekemisiin, edes muistaa sellaisia ollenkaan.

      Jumala on ihmeellinen ja parhaiten Hän näyttäytyy meille Jeesuksessa. En näe tätä hetkeä, en huomista, mutta näen Kristuksen. Näen, koen ja tunnen Hänet itsessäni ja lähimmäisessäni. Odotan aikaa jolloin saan vapaasti ja lakkaamatta häntä ylistää, kiittää ja kunnioittaa kaikkien sisarieni ja veljieni kanssa. Puhua enkelten kieltä ja olla jatkuvasti täynnä iloa ja kiitosta, elää ihmeessä, ilman että kukaan kieltää tai ihmettelee! Sillä taivaassa ei ole mitään muuta kuin Jumalan hyvyyttä ja Pyhyyttä.

      Rakkaat!
      ”Vielä olemme Emmauksen tiellä, välillä tunnemme Jeesuksen ja sitten matka jatkuu kohti Jerusalemia ja Jeesus on poissa näkyvistä….”
      Mutta ei kauaa! Hän On Lähellä vaikka emme häntä nyt näe. Autuaita ovat ne jotka uskovat, vaikka eivät näe.
      Hän On! Tässä Voimassa, tässä Hengessä on niin hyvä olla kanssanne! Kiitos ystävät.

      Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s