Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Jumalan kokoinen aukko sydämessä. #nwhimos

6 kommenttia

Sydämen yksinäisyys on jotain mitä toinen ihminen ei voi  täyttää.

Sydämen yksinäisyys kaipaa valoa, lämpöä ja rakkautta, jota vain Jumala voi antaa. 

Siksi huudan Abba, Isä.

Sydämen yksinäisyys on erämaataival, jolle ihminen voi joutua kun hän etsii yhteyttä Isään, Jumalaan. Aina emme edes tiedä mikä on meidät ajanut tälle matkalle. Voimme olla turvallisesti uskossa tai vasta etsimässä Jumalaa. Ihminen, joka kohtaa tämän taipaleen päätteeksi Jumalan rakastavana Isänä, saa lohdutuksen ja hänen kaipauksensa täytetään. Nämä ajatukset kirjasin ylös keskiviikko-illan päätteeksi New Winen aloitustilaisuuden jälkeen. Kaksi kohtaamista ystävän kanssa, joista toinen esirukoustilanteessa avasi patoja, mutta myös uusia kysymyksiä sydämessäni.

Kysymykset eivät pukeutuneet sanoiksi ennen kuin tänään, pyytäessäni pappia siunamaan minut. En halunnut mennä rukouspalveluun koska ajattelin rukoilevani paikallani muiden puolesta. Mutta kun kohdalle sattui tuttu pappi, päätin toisin ja loikin tuolien yli kaverin luo.

En tiedä kuinka moni muu on kokenut elämässään tilanteen jossa yksi sana vetää tulpan altaasta, joka on täynnä sanattomia huokauksia ja kaipausta. Se sana oli pikkupoika. En halua tässä avata sanallisesti sitä tunneryöppyä, joka sisältäni vapautui kun Pyhä Henki kertoi miten Isä haluaa rakastaa minua. Jumalan kohtaaminen Isänä on ihme. On kuin olisi palannut kotiin valtavan ikävän jälkeen ja saanut painaa päänsä turvalliseen syliin, josta kukaan ei voi ottaa minua pois.

Jokaisen elämässä on asioita jotka vain Jumala voi tietää ja vain hän korjata ne. Mutta Jumala tarvitsee suun joka kertoo mistä on lähdettävä ja mitä tarvitaan. Siksi toisen ihmisen rukous ja sanat ovat Jumalan puhetta ja Pyhän Hengen kosketusta. tapsa

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

6 thoughts on “Jumalan kokoinen aukko sydämessä. #nwhimos

  1. Amen

    Tykkää

  2. Varsinkin nuorempana minua vaivasi ajatus jostain perusyksinäisyydestä ja yritin kysellä muilta tuntevatko he sellaista. En saanut vastauksia.

    Mikään ihmissuhde ei siihen auttanut, eikä juuri luovuuskaan mutta se helpotti kuitenkin. Lopulta vuosien jälkeen löysin määritelmän toiseudesta ja löysin ikään kuin vastauksen?
    Onhan minulla selityksiä tälle yksinäisyyteni kokemukselle, joka ei varmaan tässä elämässä kokonaan minun sisimmästäni poistukaan, mutta en tiedä onko ne oikeita syitä koska eivät ne perusyksinäisyyden kokemustani poista.

    Ei tästä ole montaa vuotta kun olin niin ahdistunut että kysyin meidän omalta pastorilta toisiko hän minulle ehtoollista kotiin. Hän tuli ja siinä sain itkeä ja purkaa sisintäni, enkä ole koskaan ennen sitä enkä sen jälkeen kokenut niin valtavaa iloa ja vapautta kuin silloin kun hän kaiken lopuksi pani kätensä päälleni ja siunasi minut. En unohda sitä ikinä.

    Olen ajatellut että meillä luterilaisilla pitäisi olla luontevammin tilaisuus rippiin ja siunatuksi tulemiseen. Ei sitä oikein raaski pyytää vaikka sen tietää mahdolliseksikin. En ole muuta kertaa kehdannut pappiani vaivata, vaikka hän varmasti tulisi.

    Oikeastaan olen varma että me emme saa tyydytystä tälle ikävällemme ennen kuin taivaassa jossa rakkaus on täydellistä ja koko ajan läsnä, niin ettei sen ulkopuolelle/ sitä vaille jää kukaan. Taitaa tuo orpous olla ennen kaikkea koti-ikävää. Mutta on ihanaa kun on ihmisiä jotka voivat rukoilla ja muutenkin auttaa Pyhän Hengen läsnäolon kokemisessa, se jo on taivasta maan päällä.
    Sitäkin saisi olla useammin.

    Liked by 3 people

  3. Minäkin koen tuon taivasikäväksi.
    Paljon ystäviä ympärillä, mutta siellä sydämessä on kaipuu Jumalan sanan ääreen.
    Silloin jopa parhaimmat yritykset viihdyttää ei auta.
    On päästävä Jeesuksen läheisyyteen ja aivan yksin,
    vaikka vain itkemään ja kertomaan rakkauteni Häneen.

    Liked by 1 henkilö

    • Kyllä, itku Jeesuksen luona tai jopa kanssa on itkua joka puhdistaa. Mietin tässä tuota taivasikävä sanaa. Mitä se merkitsee eri ikäkausina. Minä itkin ikävää nuorena. Nyt taas elän läpi jotain muuta

      Liked by 1 henkilö

  4. Minullla aamusta iltaan ikävä Jumalaa.

    Liked by 1 henkilö

    • Taivasikävään liitetään ajatus tuonpuoleisesta ja taas tämäkin aika on elettävä. Eli tarkoitan sitä miten Jumala meitä ravitsee ja käyttää tämän ajan tarkoitusta varten ja miten itse koemme sen. En oikein osaa sanoittaa sitä mitä tarkoitan

      Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s