Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kun sydän on täynnä. #nwhimos

7 kommenttia

Kolmas päivä on illassa Himoksella. Itselleni iski uupumus kesken päivän ja se vaati pienen breikin ja päiväunet kesken seminaarien. Breikki sisälsi vielä juoksulenkin laskettelurinteen päälle, koska tuntui että jonkinlainen puutuminen ja hapenpuute lamaannutti ajatukset. Suomeksi sanottuna vastaanotto oli pois päältä. Edelliset tilaisuudet rukouspalveluineen ja puheineen olivat olleet hyvin kohti käyviä ja hyviä. Joku voi ihmetellä miten hyvä opetus voi uuvuttaa, mutta kun takana on raskaita kokemuksia ja valtavasti käsittelemättömiä asioita, niin niiden kohtaaminen ja avautuminen vaatii valtavasti ajattelelemista ja kyyneleitä.  Voin sanoa että kun itkee holtittomasti kuin pieni lapsi voimatta itse sille mitään niin se on fyysisesti rankkaa. Sellainen itku on kuitenkin puhdistavaa ja vapauttavaa.

Mäkeä juoksi toinenkin juoksuhöperö tosin paljon vauhdikkaammin. Jyrkän ja pitkän laskettelurinteen ylös juoksu omanlaisensa suoritus. Toinen juoksija joutui seisahtumaan aina välillä ottamaan happea, jolloin ohitin hänet ja pian hän taas kirmaisi ohi pysähtyäkseen taas, jolloin ohitin hänet uudelleen. Itse kapusin ylös lyhyellä ja tasaisella askeleella pyrkien siihen, että happea riittäisi lihaksille mahdollisimman pitkälle ja maitohappoja ei pääsisi muodostumaan. Kun lopulta jouduin ottamaan kävelyaskeleita, oli juoksu kumppanini jäänyt kauas taakse. No en tiedä millainen oli hänen harjoituksensa, joten ei siitä sen enempää. Mutta omat hengelliset ”lihakseni” olivat päässeet maitohapoille ja kaipasivat lepoa. Levon aikana tapahtuu kasvua ja eheytymistä, kun Pyhä Henki jatkaa aloittamaansa työtä.

On valtava asia, että on olemassa yhteisö ja paikka, jossa voi luottamuksellisesti puhua, antautua rukoukselle ja kohdata Jumala. Vain Pyhän Hengen työ seurakunnan keskellä mahdollistaa tällaisen kohtaamisen.

Päivän opetukset ovat liittyneet vahvasti siihen mikä on seurakunta ja millaista on elää seurakunnassa, joka ammentaa voimansa Jumalan läsnäolosta. Seurakunnasta, joka ei ole vain kokoontumispaikka kerran viikossa tai kuukaudessa, vaan se on on liima, joka liittää ihmiset yhteen niin arjessa kuin juhlassa ja tekee armolahjojen kautta ihmiset riippuvaiseksi toisistaan.

Nyt iltatilaisuuden alussa pää levänneenä ja keho hapetettuna koin, että pystyin ensimmäisen kerran iloitsemaan yhdessä muun juhlaväen mukana siitä, että Isämme on hyvä ja hän rakastaa meitä. Tuo tunne on ollut näiden kahden päivän aikana konkreettisempi kuin koskaan ennen. Siksi tuntui hyvältää laulaa ylistyslauluja yli puolentoistatuhannen muun ihmisen kanssa. Etenkin kun takana oli ryhmä nuoria tatuoituja hurjan näköisiä sällejä, jotka antaumuksella ja innolla lauloivat ylistystä Jumalalle ja antoivat oman möreä ja miehisen sävyn lauluun. IMG_20140727_123629

Advertisements

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Kun sydän on täynnä. #nwhimos

  1. Saako taas laittaa kommentiksi Amen?
    Vai saako kertoa, että itsekin tarvi breikin ja käveli huipulle, omaa aikaa Jeesuksen kanssa.
    Identiteetti ja auktoriteetti ovat niin isoja asioita, että niiden ymmärtäminen vie taas koko kapasiteetin ❤️ Kun kuulee (eilinen iltatilaisuus), että ”PH:llä oli ihana profetia mulle eilen sinun kauttasi” jää sellaiseen yhteyteen, että saa kokea taivasta maan päällä ❤️

    Tykkää

  2. Yksi parhaimmista lepokokemuksistani tapahtui 1980-luvun alussa Taizen luostarissa, jossa kaikki maattiin pitkin pituutta kirkon lattialla taizemusiikin soidessa. Se oli todellista lepoa Herrassa.
    Eipä olisi hassumpaa kokea sama vielä uudestaan.

    Liked by 1 henkilö

  3. ”Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. Sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon”.

    Tämä lienee nyt sinun kokemuksesi Tapio, ja teidän kaikkien jotka olette päässeet juhliin mukaan. Kuinkahan moni itseni lisäksi olisi tahtonut jakaa kokemuksen kanssanne? Voimme joka tapauksessa lohduttautua tuolla yllä olevalla psalmin 36: 8-10 kohdalla mekin jotka olemme kaukana juhlakokouksista, sillä Herra on luvannut olla meidänkin kanssamme.

    Herra olkoon kanssanne, ja kotiinkin asti :) !

    Liked by 2 people

  4. Kiitos matkaterveisistä! Hyvin toit esiin tuon ’vastaanottamisen tilan’; hengelliset tiaisuudet eivät automaattisesti ravitse, mutta sieltä voi poistua muuttuneena.

    Pitkähkön juoksutauon jälkeen pääsen tänään hölkälle. Teloin kolmesti vasemman polveni ja olin jo menettää toivoni. Juostessa avautuu näköaloja omasta sisimmästä ja niidenkin maisemilla on mahdollisuus muuttua.

    Liked by 1 henkilö

  5. On aivan pakko vielä sanoa tuosta kuvasta! Minulle se puhuu enemmän kuin tuhat sanaa! Sopii erinomaisesti, Jälleen, tekstiisi Tapio!
    Herra on hyvä ja puhuu niin monin tavoin, rikastakin rikkaammin, myös luonnossa, – ja varsinkin siinä.
    Ja kuitenkin tarvitsemme myös Ihmistä! Jumalan rakkauden kuvaa.
    Ole siunattu, vie uusi voimasi seurakuntasi rakennukseksi, niin kuin teetkin!

    Tykkää

  6. Me olemme erilaisia ja erilaisella uskonlajoilla varustettuja astioita.
    Joku innostuu hengellisistä asioista hetkeksi, pikaspurtti ja sitten uupuu.
    Pitkänmatkanjuoksija joutuu pitämään tahdin tasaisena ja pääsee perille.
    Pikasputteja harrastavat Jumala sitten itse poimii maaliin.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s