Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Seuraa minua!

13 kommenttia

Kesä on merkillistä aikaa. Merkillistä se on ainakin opettaja perheessä. Talven kiireet, murheet ja huolet muuttuvat yhdellä kellonlyömällä täysin henkilökohtaisiksi huoliksi ja murheiksi. Tosin koulu-unet jatkuvat juhannukselle asti, kun pää purkaa vähitellen talven paineita pois. Isä tapaa sanoa aina, että ”anna hevoosten murehtia, niillä on isoompi pää” ja tuo neuvo on hyvä, mutta minkäs teet, kun on sama pää kesät talvet, niin väkisinkin jää asioita surraamaan pääkoppaan. Mutta nyt kun kuuntelen saunakammarissa aaltojen lyömistä rantakiviin, niin tuntuu siltä ensimmäisen kerran tälle vuotta, että voi hengittää vapaasti. Huolet eivät ole kaikonneet minnekkään, mutta työn aiheuttama paine alkaa hellittää ja on aikaa vain olla. Kesä on opettajalle oman pään huolto aikaa.

Oman pään huoltamiseen kuuluu myös oman elämän suunnan tarkistaminen. Mihin tämä elämä on minua viemässä. Itse asiassa tuo on kysymys, jonka jokaisen on syytä pohtia aika-ajoin, sillä emme ole mitään ajopuita elämän virrassa vaan meillä on vapaa tahto päättää, miten ja minne seilaamme.

Eilen törmäsin Vuokatin urheiluopiston lenkkipolulla kaveriin, joka hapuili kovasti tietä eteenpäin. Suunnat näyttivät olevan pahasti hukassa. Syykin selvisi nopeasti. Kaverin vaikea näkövamma ja outo ympäristö oli sekoittanut suunnaat. Opas puuttui ja homma oli tyssätä alkuunsa. Mies kuitenkin kuuli tuloni ja kysyi apua ja pian huomasin olevani lenkillä ja oppaana näkövammaiselle urheilijalle, kaverille jonka elämän arvot olivat menneet uusiksi harvinaisen silmäsairauden takia. Nyt firman johtotehtävät olivat vaihtuneet urheilijan statukseen ja uuteen elämän asenteeseen. Puolitoistatuntia juoksin edellä ja neuvoin reitin epätasaisen lenkkipolun läpi. Harvoin olen nauttinut juoksulenkistä niin paljon.  Hyvää seuraa ja samalla koin olevani hyödyllinen. Puhumattakaan siitä että itse sain juosta oivan lenkin.  Oma yksityinen, minulle yksin varattu hetki vaihtui jaetuksi kokemukseksi antaen moninkertaisen hyvän olon kokemuksen, kertoo jotain siitä, millaiseksi meidät ihmiset luotu.  Jumala loi meihin ominaisuuksia, jotka heräävät henkiin kun aidosti kohtaamme ja autamme toisia ihmisiä. olimmepa uskovia tai emme, auttaminen resonoi meissä jossain syvällä sisimmässämme. Tuon kaverin opastaminen ja yhdessä juokseminen palautti voimia enemmän kuin mikään muu kesäloman touhuilu. Erosimme molemmat lenkin jälkeen tyytyväisinä ja iloisina. Hassuinta oli, että emme edes esittäytyneet toisillemme koko aikana.

Jeesus kutsuu meitä seuraamaan häntä. Jeesuksen seuraaminen ei ole yksityinen asia, koska seurassa on tapana jutustella ja touhuta. Jeesuksen seuraaminen perustuu siihen, että Jumala tahtoo meille hyvää ja hän tahtoo olla meidän kanssamme.  Jumala rakastaa meitä omasta tahdostaan riippumatta siitä haluammeko sitä vai emme ja siksi usko vaikuttaa meissä sen, että voimme lähestyä toisia ihmisiä auttaen ja rohkaisten ja näin välittäen Jumalan rakkautta.

20150522_162838

Kun Jeesus kutsuu meitä seuraamaan itseään hän lupaa, että Jumalan valtakunta tulee meitä lähelle ja se nostaa meidät arjen kovuuden yläpuolelle ja mahdollistaa sen että voimme elää täyttä elämää kohdaten kaikki ihmiset niinkuin Jumala tahtoo, rakastaen ja opastaen, ilman ehtoja.

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

13 thoughts on “Seuraa minua!

  1. Opastit tänään minutkin lenkille.
    Eilen päätin aloittaa uuden elämän ja jatkaa kuntokuuria, joka luhistui sydänkevään krooniseen korvatulehdukseen ja muihin murheisiin. Olisin unohtanut koko lenkille lähdön, jos en olisi lukenut edellistä blogitekstiäsi. Kiitos!
    Kolme kilometriä juoksin ja hölkkäsin. Kuopus kiritti sinisellä Ponilla vieressä ja jutteli kokemuksiaan tietokonepeimaailmasta. Minä murahtelin ”joo” ja kamppailin kävelemistä vastaan. Voitin.
    Kolme kilometriä. Ei maratonmatka mutta hyvä alku.

    Liked by 1 henkilö

  2. Et taida olla äidinkielen opettaja tai sitten olet todella lomalla. Silmiini pisti 6 yhdyssanavirhettä, ainakin 3 pilkkuvirhettä ja yksi pieni kirjain lauseen alussa. 🙂 En muuten minäkään ole opettaja. 😉

    Tykkää

    • Hyvä että kerroit. Lukivaikeus ei juuri helpota näin kesällä. Se että olen opeksi asti päässyt, on yksi Jumalan suurista ihmeistä. Et ole ensimmäinen, joka omaa kielioppitietoisuuttaan hiertää mun juttuihin. Olen pahoillani mutta näillä mennään. Nyt en jaksanut viidettä kertaa tarkistaa tekstiäni. Lohduttaako yhtään, että vaimoni repii joskus hiuksiaan mun kielioppini kanssa lukiessaan näitä. Vaiva sekin. Siunausta sinulle. Minä en koskaan tule löytämään ja erottamaan noita virheitäni 🙂

      Tykkää

  3. Hyvin juostu 🙂

    Tykkää

  4. Juhan tavoin tulin opastetuksi. Eilen. Katsoin porrasjuoksuvideotasi ja päätin: nyt lähtee.
    Kiitos.
    Maailma tarvitsee esikuvia.

    Ja vielä Jukka Lehtoselle: kyllä mua ärsytti sun kommentti.

    Tykkää

  5. Sulla on niin tosi hyviä ajatuksia ja taito pukea ne sanoiksi. Kielesi on rikasta ja kuvailevaa ja tekstiäsi on helppo lukea ja ymmärtää. Luen näitä tosi ilolla, eikä jollakin kieliopillisella täydellisyydellä ole mitään merkitystä tässä yhteydessä.

    Liked by 2 people

  6. Piti noiden lukikommentien takia lukia uudestaan. Taidoin lukia verkonpaikkaaja-asenteella, kun en löytänyt eli mieltänyt yhtäkään!

    Tykkää

  7. Lisään tuon lukiasian tiimoilta tähän vielä muualle ja muussa yhteydessä kirjoittamani kommenttikappaleen:

    ” Useinhan varmaan monellakin kirjoittajalla voi olla liiankin tiukka itsekontrolli päällä ”mitähän ne tästäkin ajattelisivat?”, jolloin saattaa moni hyväkin ajatus jäädä esim. blogikirjoitushistorian pölypussiin.”

    Tykkää

    • Totta töriset. Bloggaaminen on ajassa kiinni ja sen pitäsi kuvastaa kirjoittajan persoonaa ja luonnetta. Blogeja ei pitäisi lukea kaunokirjallisina tuotoksina vaan katsottava sen kirjallisen muodon taakse. sitä mitä ja miksi kirjoittaja kirjoittaa. Se on blogin syvin olemus. Valitettavasti kun joku raapii asioita kasaa open ominaisuudessa monella kasvaa sarvet päähän ja on mukava hieman ”tirvaista” takaisin. Se on houkuttelevaa sillä jotenkin se tuntuu oikeutetulta koska opettajatkin arvostelevat oppilaitaan niin miksi ei sitten opea voisi hieman arvostella. Valitettavasti vaain itse asia sitten jää taka-alalle, niinkuin tässäkin keskustelussa on käynyt. Jospa nyt sit olisin malli heikosta joka silti kaikesta huolimatta kirjoittaa ja uskaltaa…Mutta kiitos tuesta kaikille, koska sillä oikeasti on merkitystä minulle. Itse kun on aika heikoilla mutta Isän kanssa vahva!

      Tykkää

      • Tapio. 2Kor.11:(6) ja 29. Nämä sopivat meihin kaikkiin, ei ole yhtään ehjää, ei täydellistä, jokaisella oma ristinsä kannettavana, niin kuin tuolla edellä itsestäsikin kirjoitit. Se on osaamme, mutta siitäkin voi kiittää!
        Heikkouskin voi koitua siunaukseksi vaikka sen kestäminen ei aina ole helppoa. Jumala kuitenkin tietää kuinka paljon kukin kestää tai ei, siinä on sen lohtu. Toinen toisissamme myös kun kannamme toistemme kuormia. Kiitos Jumalalle ystävistä, sisarista ja veljistä.

        Liked by 1 henkilö

  8. Tuntuu hyvältä, ymmärsit tarkoitukseni. Rapatessa roiskuu ja se ei pelaa, joka pelkää!

    Liked by 1 henkilö

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s