Istuin keskellä uusia alkuja ja jo taakse jätettäviä asioita.
Joku kulki ohi nenänvartta pitkin lausuen:
”Sinun elämäsi on ummehtunut lätäkkö”
Vastasin:”Ehkä niinkin, mutta sinä et tiedä millaisia patoja
sisimmässäni on murtunut”

Ihmiset, jos joskus tulee kiusaus mitata toisen ihmisen elämää
arvoilla, joilla ehkä itse itseäsi mittaat, muistakaa että suuretkaan
luulot eivät riitä kartoittamaan elämää oikein ja tyhjentävästi.
Yhdenkään ihmisen näkökyky ei riitä näkemään sekä hienovaraista
pikkutarkkuutta että laajempien kokonaisuuksien yhteiskudelmaa,
joka kunkin elämään vaikuttaa.

Eikö olekin vapauttavaa? Kenenkään ihmisen ei edes tarvitse kyetä
mittaamaan ja hallitsemaan kaikkea.