Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Hullutuksia ja viisauksia – Paavali ja mää, osa 1

18 kommenttia

Kaikki kristityt vuoteni olen kinannut Paavalin kanssa. Ja aina olen voittanut! Ainakin omasta mielestäni. Viimeisen kuukauden aikana sen, mitä Raamattua olen lukenut, olen lukenut 1. korinttilaiskirjeen alkua, muutamaa lukua yhä uudelleen. Ja kumma kyllä en olekaan kompastellut kinaamiseen vanhan apostolin kanssa vaan löytänyt jalokiviä.

Voisin ottaa Paavalin jopa esikuvaksi kitkerän huumorin käytöstä: ”Olen näet saanut kuulla – –, että teillä, veljeni, on keskenänne riitoja. Tarkoitan sitä, että toiset teistä sanovat: ’Minä olen Paavalin puolella’, toiset taas: ’Minä Apolloksen’, ’Minä Keefaksen’, ’Minä Kristuksen’.” Joku oli sentään oivaltanut kiskaista maton muiden alta ja sanonut olevansa Kristuksen puolella.

Ja niinhän kaikki tosi kristityt väittävät.

Jossain vaiheessa, kun bloggailin toisaalla, ryydyin totisesti kristittyjen väliseen torailuun. Kirjotin, että sitä kinaa kuunnellessaan taputtaa käpäliään ennen muuta sarvipää. Mutta taitavatpa kristinuskoon kriittisesti suhtautuvat muutkin tahot saada paljon hupia kristittyjen välisestä monen rintaman tappeluksesta.

Jäin miettimään Paavalin sanoja kirjeen ensimmäisessä luvussa: ”Juutalaiset vaativat ihmetekoja, ja kreikkalaiset etsivät viisautta.” Eipä ole maailma paljon muuttunut parissa tuhannessa vuodessa. Suomen Siionin yksi vahva rajalinja kulkee nykyjuutalaisten ja nykykreikkalaisten välissä. Toiset uhoavat, että jos usko ei ole kokemuksellista, se ei ole uskoa lainaan. (Ja kyllähän minä olen samaa mieltä. Jos Isä rakastaa lapsiaan, niin täytyyhän sen rakkauden jotenkin näkyäkin.) Toiset taas puistelevat Raamattua kaiken yläpuolella. Se joka ei ole riittävän kirjanoppinut, on kuin tuuliviiri. (Ja kyllähän minä olen samaa mieltä. Jos ei tunne Jumalan Sanaa, niin milläpä koettelet kaiken ja pidät sen, mikä hyvä on?)

Paavalipa ei jäänyt rintamalinjojen väliin ammuttavaksi vaan liihotteli niiden yläpuolelle. ”Vilkaiskaapa, arvon seurakuntalaiset, itseänne, mitä olitte ennen Kristusta? Ettepä olleet kovin edustuskelpoista porukkaa. Ja jos vaikka jotkut olittekin, niin jostain syystä löysitte itsestänne jotain kelvotonta ja otitte osaltanne ristin kantaaksenne.” Ja Paavali pallottelee aika monta jaetta ihmisten ja Jumalan viisaudesta ja hulluudesta.

Jumalan hulluista puhutaan yhä. Pimeinähän niitä pidetään, jotka Raamattua saarnaavat tai ihmisten puolesta kaduilla rukoilevat. Minä olen aina ollut huono kummassakin. Monet tietävät minun heiluvan seurakunnallisissa kuvioissa, mutta profiilini on matala. Siitä koen usein syyllisyyttä. Toisinaan muistan sanat, jotka olen muutamaan kertaan kuullut: ”Kertokaa jatkuvasti Jumalan rakkaudesta ja käyttäkää siihen joskus harvakseltaan myös sanoja.”

Mitä kertoo Jumalan rakkaudesta keskenään toraileva Jumalan seurakunta? Kertoo varmaan, että aikamoista hulluutta on kristinusko. Minulla ei ole kanttia Paavalin tapaan asettaa itseäni seurakuntien ja niiden raja-aitojen yläpuolelle, sen verran huonosti tunnen Raamatun ja sen verran vaisusti olen Jumalan viiriä hulmuttanut. Mutta silti olen samaa mieltä Paavalin kanssa: ”Minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.”

Luulen, että Taivasten Valtakunnassa ei niinkään iloita kristittyjen ja seurakuntien välisestä nokkapokasta. Täytyy vain toivoa, että Jumalalla on huumorintajua (edes mustaa?), kun Hän kuuntelee maan päältä kaikuvaa kärhämää, ja että Hän ei hiilly meihin lopullisesti. Olihan Jeesuskin tietoinen siitä, mitä tuleman piti: ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta – enhän minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.” Siinä on hyvällä paimenella paimentamista, että saa toraisat kristityt omiin kammareihinsa.

Nytpähän jää vielä auki se, että mitä ne hulluus ja heikkous ovat, jotka Jumala valitsi saattaaksensa maanpäällisen viisauden ja väkevyyden häpeään. Minä en ole onnistunut ymmärtämään muuta kuin että se heikkous ja hulluus, jonka puolesta kristittyjen pitäisi ymmärtää liputtaa, lukee lähetyskäskyssä. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Ja oliko se nyt niin monimutkaista, mitä Jeesus opetti: rakasta lähimmäistä kuin itseäsi ja Jumalaa yli kaiken.

Eipä tuon ymmärtämiseen ihan hirveän suurta maallistakaan viisautta tarvita. Tai ehkä sen ymmärtämiseksi pitääkin olla Jumalan hullu. Tai toteuttamiseksi.

No ei maar, luultavasti käy niin, että kun voittajat aikanaan saapastelevat Taivaan portista sisään, niin koko Jumalan suunnitelman hienous valkenee. Siinä itse kukin saa hetken noloilla omia teorioitaan ja omaa viisauttaan. Niin kuin minkin tätä saarnaa. Mutta sittenpä sankarit  oivaltavat porukalla, että hei, täällä ollaan kaikesta huolimatta. Bileet alkaa!

Mainokset

18 thoughts on “Hullutuksia ja viisauksia – Paavali ja mää, osa 1

  1. Aivan upea kirjoitus Juha. Kiskaista matto jalkojen alta noilla sanoilla,
    on löydös mitä minäkään en ole ikinä tullut ajatelleeksi.
    Olen täysin samaa mieltä että kerran kotona taivaassa häpeämme omahyvyyttämme.
    Kiitollisin mielin matkalla mukana ja toivon pääsevänä yksimielisessä joukossa perille.

    Kiitos Juha tekstistä 10+

    Liked by 3 people

  2. Jeesus kertoi vertauksen elonkorjuusta. Siinä hän selkeästi sanoi ja ymmärrän sen jopa varoitukseksi, ettei lusteiden kitkeminen viljan joukosta ole meidän homma. Jokaisen pitäisi ensisijaisesti pitää huolta itsensä uskon raittiudesta, eikä vahtia toisten uskoa. Tämän läksyn oppiminen lienee niitä vaikeimpia. Tukiopetukseen asiasta joutuu päivittäin, Pyhän Hengen johdolla.

    Liked by 4 people

  3. Kuulepas Juha, oho, hölmö ilmaus, luepas Juha.

    Kirjoitat mm.” Siinä on hyvällä paimenella paimentamista, että saa toraisat kristityt omiin kammareihinsa.”

    Oletko miettinyt, riittääkö kullekin toraajalle oma kammari?

    Minä mietin ja laskeskelin, mutta laitan laskelman tähän, suljetuhko piiri tämä kun on, vain jos annat luvan!

    Tykkää

    • Muistain nähneeni jonkin laskelman, mutta anna tulla vaan.

      Toisaalta, jos Jumala loi avaruuden, joka on melko suuri, niin onhan mahdollista, että ikuisuus on myös äärettämyys. Äärettömyyteen toki mahtuu kammari poikinensa.

      Sitä paitsi minulla on niin paljon kavereita eri seurakunnissa, että haluan hengailla ja soitella gospelrokkia heidän kaikkien kanssaan myös Taivaassa. Siellä ku ei ajan puute iske harrastustoiminnan kimppuun. Toivon siis, että Taivaassa on karsinoita huomattavasti nykyistä asiantilaa vähemmän.

      Itse asiassa luotan hurskaasti siihen, että Taivaan portista astuttaessa pienet opilliset erimielisyydet jäävät taakse.

      Tykkää

  4. Kiitokset Juha, joten minäpä laitan.

    Jos kaikki pääsevät taivaaseen – niin mahtuvatko he sinne?

    Tämä aihe juolahti mieleeni lukiessani Tieteen Kuvalehteä nro 5/2013, missä yhteydessä mieleeni palautui Brorin eli IsoB:n jossakin aikaisemmassa kirjoituksessaan mainitsema, taisi olla tuolla Kotimaa24:n aikana, että ”kaikki pääsevät taivaaseen”.

    Mitenkähän nuo sitten liittyvät toisiinsa?

    No tuossa lehdessä mainittiin jonkun amerikkalaisen tutkimuslaitoksen tulleen tutkimuksissaan siihen tulokseen, että tämän ihmiskunnan kokonaismäärä siitä hetkestä, jolloin ns. Homo Sapiens aloitti vaelluksensa maan päällä, olisi ”Laskelmien mukaan nykyisten ja menneiden lajitoveriemme yhteismäärä on 107,7 miljardia. Nyt elävien seitsemän miljardin ihmisen osuus joukosta on 6,5 prosenttia.”

    Koska lehden tutkimuksen mukaan, kuten tietenkin olettaa sopiikin, lukumäärä on ”vain valistunut arvaus”, niin otan seuraavassa täksi määräksi 120 miljardia.

    Ja ei kun hommiin.

    Taivasta ei ainakaan minun muistaakseni ole Raamatussa mitenkään mitoiltaan määritelty, toki muuten henkisesti kuvailtu, mutta Uusi Jerusalem on.
    Uusi Jerusalem ei minun ymmärtääkseni ole koko taivas, vaan kuuluu taivaaseen sen – ehkä tärkeimpänä osana.

    Raamattu kertoo tästä kaupungista ja sen koosta mm. seuraavasti:

    ” Ja hän vei minut hengessä suurelle ja korkealle vuorelle ja näytti minulle pyhän kaupungin, Jerusalemin, joka laskeutui alas taivaasta Jumalan tyköä, ja siinä oli Jumalan kirkkaus; sen hohto oli kaikkein kalleimman kiven kaltainen, niinkuin kristallinkirkas jaspiskivi; siinä oli suuri ja korkea muuri, jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet;” (Ilm. 21:10-12)

    Sekä edelleen:
    ” Ja sillä, joka minulle puhui, oli mittasauvana kultainen ruoko, mitatakseen kaupungin ja sen portit ja sen muurin. Ja kaupunki oli neliskulmainen, ja sen pituus oli yhtä suuri kuin sen leveys. Ja hän mittasi sillä ruovolla kaupungin: se oli kaksitoista tuhatta vakomittaa. Sen pituus ja leveys ja korkeus olivat yhtä suuret.” (Ilm. 21:15-16)
    Vakomitta, kreikaksi stadion, taas oli 192 metriä.
    Nyt otin taas käyttöön vanhan kunnon Excelin, mutta en kopioi siitä yhteensopivuusongelmien vuoksi suoraan tähän, ainoastaan laskelmien antaman tuloksen.

    UUSI JERUSALEM

    Tämä on siis kuution muotoinen, jonka jokainen särmä, kaksitoista tuhatta vakomittaa on metreinä lausuttuna kaksi miljoonaa kolmesataa neljätuhatta ( 2 304 000) metriä eli kaksituhatta kolmesataaneljä (2 304) kilometriä.
    Tämän kuution pohjapinta-ala olisi siis 2304 * 2304 eli 5 308 416 neliökilometriä. Numeroesitys riittänee. Määrä on suurin piirtein Yhdysvaltojen yhtenäisen alueen pinta-ala, siis ilman mm. Alaskaa.

    Nyt mahdollinen lukija saattaa ajatella, että kylläpä ahtaaksi kävisi. Jokaista ”sielua” kohden kun tulisi vain 44 neliömetriä. Tämä tulee tulokseksi, kun pohjapinta-ala neliömetreinä jaetaan 120 miljardilla. (5 308 416 000 000 : 120 000 000 000)

    No eihän tuo paljolta tunnu, mutta nytpä pitää ottaa huomioon se, että Uuteen Jerusalemiin pääsevät eivät ole enää painovoiman sitomia, joten heillä on käytettävissään pohjapinta-alan sijasta koko Uuden Jerusalemin tilavuus.

    Tämä onkin sitten jo jotain muuta, eli peräti 12 230 590 464 km³
    Kun tuon km³-määrän kuutiometrit jaetaan 120-miljardisosaan, tulee jokaista kohti 101 921 587 m³:n tila.

    MELKOINEN SALI – sanoisin!

    Spekuloimatta enempää sillä, pääsevätkö kaikki tuonne, siitähän on monenkinlaisia mielipiteitä, niin, vaikka pääsisivätkin, niin jokaiselle löytyy sija.

    Johan Jeesuskin ennakoin sen vielä täällä maan päällä eläessään, sanoessaan opetuslapsilleen jäähyväispuheessaan:
    ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.

    Hyvää, toivottavasti kohtapuoliin alkavaa, kesää!

    Liked by 2 people

  5. Olen joskus ajatellut, että vaikka meidät kaikki erilaiset kristityt on löydetty ja pelastettu saman Kristuksen toimesta, unohtuu tohinoissamme se, että ei se mennytkään niin, että me löysimme ja se oma löytö on vain se oikea. Unohtuu, että riittää kun vain itse Kristusta kirkastaa sen sijaan, että kirkastaa omaa käsitystään Hänestä. Saattaahan se toki olla jonkinlaista mustasukkaisuuttakin nämä kristittyjen keskinäiset torat tasolla mun näkemys ja kokemus on oikeampi, elävämpi, läheismpi tms. kuin sun. Mainio teksti. Sai ajatukset liikkeelle.

    Liked by 1 henkilö

  6. Virpi
    Sinä kirjoitat ” riittää kun vain itse Kristusta kirkastaa”.

    Mutta minä en ainakaan löytänyt Raamatusta kehotusta tähän. Löysin vain yhden kohdan Kristuksen
    k i r k a s t a m i s e s t a ja se on:
    ” Jos Jumala on kirkastettu hänessä, niin k i r k a s t a a myös J u m a l a hänet itsessään ja kirkastaa hänet pian.” (Joh. 13:32)

    Otan tähän muutkin Jeesuksen kirkas t u m i s t a koskevat kohdat, sillä niitä on edellisen lisäksi vain neljä ja nekin kaikki evankeliumissa Johanneksen mukaan:

    ” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.” (Joh. 7:39)

    ” Tätä hänen opetuslapsensa eivät aluksi ymmärtäneet; mutta kun Jeesus oli kirkastettu, silloin he muistivat, että tämä oli hänestä kirjoitettu ja että he olivat tämän hänelle tehneet” (Joh. 12:16)

    ” Kun hän oli mennyt ulos, sanoi Jeesus: ”Nyt Ihmisen Poika on kirkastettu, ja Jumala on kirkastettu hänessä.” (Joh. 13:31)

    ” ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun – ja minä olen kirkastettu heissä.” (Joh.17:10)

    Jumalan kirkastamisesta Paavali kyllä sanoo näin:

    ” Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis J u m a l a ruumiissanne.” (1. Kor. 6:20)

    Oma ajatukseni tuosta itsekirkastamisesta on sarkastinen.

    Joko näin: Katsokaa, näin tekemällä m i n ä kirkastan Kristusta.
    Tai mielestäni vielä karkeammin: Kristuskin teki näin kuin m i n ä nyt teen!

    Tykkää

  7. Niin, luulen että tärkeintä on rakastaa Jumalaa, ei Jumalan kuvaa… joka usein on oma tuotos.

    Tykkää

  8. Tuosta ”joka usein on oma tuotos” voisi kai tuon ”usein” jättää pois.
    Eikö se ole sitä aina, sillä:

    ” Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut.” (Joh. 1:18)

    Tykkää

  9. Paavalin ajatuksia Juhan blogin hengessä hapuilin. Toisessa Tessalonikalaiskirjeessä Paavali tuohon Jeesuksen nimen kirkastamiseen vinkkaa. Jumalalähtöistä kirkastaminen on, ihmiselle hankalaa.

    ” Sen tähden me rukoilemme aina teidän puolestanne, että Jumalamme pitäisi teitä saamanne kutsun arvoisina ja että hän voimallaan vahvistaisi teidän haluanne hyvään ja saattaisi päätökseen ne teot, jotka todistavat uskostanne.
    Näin te kirkastaisitte Herramme Jeesuksen nimeä ja hän kirkastaisi teidät, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti.”

    Liked by 2 people

    • loiste valoa
      hohdetta pimeydessä
      säteily voimaa
      iloa Herran kirkkaus
      riemua omien turva

      kirkkaus tiellä
      luvattuun maahan
      paluussa kotiin
      näkyy palava pensas
      elämän pyhä vuori

      ääni vuorella
      käsky kuulla Poikaa
      Jeesusta yksin

      Liked by 1 henkilö

    • Virpi!
      Aamulla jo kiireessä kirjoitin kommentin, melko pitkän ja perusteellisenkin tätä edelliseen kommenttiisi koska ymmärsin mitä tarkoitit.
      Siitä en tämän pitempään ettei kukaan loukkaantuisi, niin monin tavoin Sanaa tulkitaan ja toinen toistamme.
      Totuus ei kuitenkaan pala tulessakaan, mutta harhaoppeja on käsky karttaa.
      Jumalan Sanan sisäistäminen ja ymmärtäminen vaatii nöyryyttä ja halua myöntää ettei koskaan tässä ajassa tule kaikkea täydellisesti ymmärtämään.

      Kiitos tästä tessalonikalaiskirjeen kirkkaasta kohdasta!
      Jeesus on myös sanonut olevansa maailman Valo ja ettei se joka Häntä seuraa kulje pimeässä, vaan hänellä on Elämän Valo – Kristus Kaikkivaltias!

      Luonnollisen ihmisen tahto on korottaa itseänsä ja omaa viisauttaan mutta Jaakob sanoo kirjeessään ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon” ja ”Nöyrtykää Herran edessä, niin HÄN on teidät korottava” (kirkastava).

      Juha, ehkäpä vielä kirjoitan oikein aiheestasikin, niin inspiroiva sekin taas on, kiitos!

      Liked by 1 henkilö

  10. Tuo ”nöyrtykää Herran edessä, niin HÄN on teidät korottava” on jännä!
    Nöyränä minä siis odotan, että Herra minut korottaa. ;-)

    Liked by 2 people

    • Juha.
      Luen mielelläni myös vanhempaa käännöstä ja nyt tarkistin sieltä tuon Jaakobin kirjeen (4:6 ja 10) kohdan myös ja siinä sanotaan hiukan toisin, mutta mielestäni vahvemmin ja varmasti näin:” Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa”!
      Eli niin kuin sanotaan ”ei kahta sanaa” :)

      Voi olla että menen vähän aiheesta mutta, itsensä korottamisesta kirjoittaa myös Matteus luku 23 ja siellä tulee jakeessa 12 tämä sama joka on myös Luukas 14:11 eli (Mat.23:12)” Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan” (uudempi käännös)

      Tuo Luukkaan 14 luku 11-14 on myös kokonaisuudessaan upea. Niin kuin kaikki muukin Raamatussa, joka on minun intohimoni :) !
      Huomasin sen taas nyt olleessa sairaalajaksossani 4 ja 1/2 vuorokauden aikana kun olin ilman mahdollisuutta Jumalan Sanan kuuloon/lukemiseen jne. Olin ihan orpo.

      Iloitsen aivan sydämestäni nyt näistä sinun teksteistäsi, tuosta uudemmastakin, eikö olekin mielenkiintoista matkata noiden kirjeiden mukana niin aikaan kuin henkilöiden persooniinkin tutustumaan, ja ennen kaikkea Pyhän ja iankaikkisen Jumalan mielen laatuun, ilmoituksiin ja oppeihin. Esimerkiksi 1kor.1:18 eteenpäin Ristin hullutuksesta!?
      Ja edelleen toista lukua eteenpäin Ihmisviisaus ja Jumalan viisaus jne….

      Viime talven kävimme tyttäreni pitämässä Raamattupiirissä läpi tämän ensimmäisen Korinttilaiskirjeen, toiset ensimmäistä kertaa ja jotkut jo monetta, mutta kaikki yhtä innostuneina, Jumalan Sana on Elävä ja Voimallinen. Hyvää ja innoittavaa jatkoa Juha, olet valinnut hyvän osan!!!

      Liked by 2 people

  11. Päivitysilmoitus: Lopullinen kiitos – Paavali ja mää, osa 4 | Blogitaivas

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s