Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Arkuutta ja pelokkuutta – Paavali ja mää, osa 2

7 kommenttia

”I came to you in weakness with great fear and trembling”, kirjoitti Paavali korittilaisille, ei tosin englanniksi. Piti oikein vertailla käännösten välillä, kun mietin mitä Paavali kenties tarkoitti väittäessään, että ”näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana.” Parin englanninkielisen käännöksen mukaan apostolin heikkous ja pelokkuus eivät olleet vain katsojien silmissä, vaan hän suorastaan tärisi pelosta.

WP_20140411_001Minun mielikuvani Paavalista on ollut semmoinen, että hän kiipeää Zeun temppelin portaille ja alkaa saarnata paukuttaa Jeesuksesta. Nyt kuitenkin juutuin tuohon tekstinpätkään, jossa Paavali kertoi arkuudestaan. Löytyi minulle uusi Paavali, semmoinen inhimillinen.

Siltikään mielikuva ei ole helppo. Mies, joka on saarnannut raskaita ja rakkaita sanoja, jotka pari miljardia ihmistä yhä tuntee, on ollut Korintin seurakunnan edessä pelosta tärisevänä. Kuin pupujussi. Mutta puhuipa kuitenkin. Ja väittää sitten kirjeessään, että kun hän arkana puhui, hän puheensa ilmensi Jumalan Hengen voimaa.

Eikös se Jeesus luvannut, että kun joudutte kinkkiseen paikkaan, niin Pyhä Henki tulee ja antaa sanat suuhun? Jeesus tosin puhui viranomaisten käsiin joutumisesta, mutta kyllä minä olen ymmärtänyt, että Pyhä Henki saattaa antaa sanoja silloinkin, kun joutuu seurakunnan eteen. Melkein yhtä pelottava tilanne sekin on!

”Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.” Paavali taisi siinä täristessään olla tietoinen, että juuri sillä hetkellä hänestä itsestään ei paljon ole jaettavaa. Hän ei kerro, mikä hänen niin pelokkaaksi sai, mutta kertoo, että selviytyi Hengen avulla. Eihän Paavali mikään tyhjätasku ollut, taisipa osata kirjoitukset kutakuinkin ulkoa. Mutta joskus ei omin eväin selviä. Oppineenkin täytyy saada taivaallista tukea. Se pitää nöyränä.

Olen minäkin seurakunnan eteen muutaman kerran päätynyt. Aina on jännittänyt. Ehken ole kertaakaan tärissyt. Enhän minä olekaan apostoli vaan lähinnä toiminut juontajana tai basistina. Minuun ei toivottavasti ole koskaan kohdistunut niin suuria odotuksia kuin Paavaliin.

Olen kuitenkin kummastellut, että mihin minä aina tulen joutuneeksi. Tai jos en joudu, niin itse itseni lykkään. Blogeissakin olen ihmetellyt, että minua aina pyydetään soittamaan eri tilaisuuksiin. Djembeä tai bassoa, joskus kitaraa. Kun en nimittäin osaa. Mutta menen silti. Kyllä siinä saa aika nöyrällä mielellä olla, kun heiluttelee sormiaan basson kaulalla lähinnä Hengen voimalla.

Äkkiä mieleeni palautuu pari hetkeä. Kun seisoin Alfa-kurssin ensimmäisenä iltana juontajana porukan edessä. Ja kun seisoin KRS:n Miesten yössä basso kaulassa puolentoista sadan äijän edessä. Arkana minä siinä seisoin. En ehkä pelokkaana mutta aika pienenä ja nöyränä. ”Tässä olen, käytä minua, vaikka paljon ei minussa ole.”

Äkkiä mieleeni palautuu paljon sellaista, mitä olen kuullut ja lukenut. Ihmiset julistavat ja teologisoivat kovaan ääneen. Ovat niin oikeassa. Tässä kohtaa Paavalistakaan ei ole kauheasti apua: ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.  Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.” Minusta tuntuu, että monet kristityt selittävät paljon asioita ja väittävät selittävänsä Hengen avulla.

Jos minä väitän kirjoittavani Hengen avulla, niin älkää hyvät ihmiset rouskuttelematta nielkö. ”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on.” Koetelkaa kaikki! Eihän Raamattu käske laatimaan yksiä teologioita ja kieltämään toisia. Raamattu kehottaa, että ”kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!”

Ehkä suurten sanojen sijaan pitäisi olla paljon enemmän heikkoutta ja tärinää! Olla sydän vereslihalla siinä, kun soittaa bassoa tai kirjoittaa blogia tai juontaa Alfa-kurssia. Ja varsinkin siinä, kun opettaa muita kristittyjä. Mutta koetelkaa toki tämäkin.

*  *  *

Raamatullisehkoja viittauksia:

– Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.
– Kuules Mooses, jos minä annan homman, niin annan myös riittävän liukkaan kielen. Mutta ota nyt sitten veljesi Aaron puhemieheksi.

– Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!
– Kuules Jere, nuoruus on ohi hujauksessa. Anti mennä nyt vaan!

Mainokset

7 thoughts on “Arkuutta ja pelokkuutta – Paavali ja mää, osa 2

  1. Juha, itsestään:

    ” Minuun ei toivottavasti ole koskaan kohdistunut niin suuria odotuksia kuin Paavaliin.”

    Tuossa kohtaa putkahti mieleeni muistikuva, jonka sitten löysinkin.

    Paavali, itsestään:

    ” Sillä hänen kirjeensä ovat, sanotaan, kyllä mahtavat ja pontevat, mutta ruumiillisesti läsnäollessaan hän on heikko, eikä hänen puheensa ole minkään arvoista.” (2. Kor. 10:10)

    Mitään muuta yhtäläisyyttä en noista osaa enkä yritä vetää, kuin joku, hm. leuhkimattomuus?

    Liked by 1 henkilö

  2. Jaa-jaa. Jos minulla ovat tukenani Paavalin kirjeet, on minulla niihin kuitenkin leuhkat eväät.

    Liked by 1 henkilö

  3. Apt.28 luvun lopussa on jakeet, jotka tuovat minulle hyvän mielen. Paavalin missio ja tehtävä ei ollut sielunhoidollinen. Hän oli apostoli ja apostolin tie oli paljolti kivenheittokohteena olemista. Ihminen Paavalikin oli ja siksi nämä jakeet tuntuvat jotenkin niin inhimillisesti hyviltä. Hän sai hetken huilia, mutta silti evankelioida: ”Täydet kaksi vuotta Paavali sitten asui omassa vuokra-asunnossaan ja otti vastaan kaikki, jotka tulivat hänen luokseen. Hän julisti Jumalan valtakuntaa ja opetti, kuka Herra Jeesus Kristus on, avoimesti ja kenenkään estämättä.

    Liked by 2 people

  4. Jumalan ja hänen omiensa ”maailmassa” ei ole mitään sattumalta, kaikella on tarkoituksensa.
    Juha olet tähän ihanaan kirjeeseen löytänyt ytimen ja todella vaikuttavat raamatunkohdat, kaikki ne kannattaa ajatuksella lukea.

    Minä myös, epäilemättä yhtään, uskon että kaikki kaikessa missä Jumalan Sanaa oikein ja nöyryydellä luetaan ja toteutetaan toimii Pyhä Henki, koska Jeesus on sen lähettänyt kaikille jotka Häneen uskovat. Ota Juha, vaan iloiten vastaan kaikki se apu, jonka Jumalan Henki sinussa vaikuttaa palvellessasi seurakuntaa!! Niin kuin Paavalikin tunsi heikkoutensa ihmisenä, omassa itsessään, niin me kaikki tunnemme, mutta meille on annettu tehtävä ja käsky. Meitä ei jätetä yksin.

    Kun ajattelee Paavalin elämän kaarta millainen hän oli ennen kuin Jumala hänet pysäytti, ja millainen sen jälkeen, ei ole ihme että hän oli juuri sellainen kuin oli. Joutui kärsimään paljon, mutta sai myös kokea suuria. Hänen heikkoutensa koitui koko maailman hyväksi. Hän ei lukenut Jumalan Voimaa omaksi ansiokseen!!

    Minulle tämä toinen luku on ehkä kaikkein rakkaimpia Raamatuissani. Tämän kanssa ja kautta olen usein saanut todistaa, kiitos Jumalalle ja ylistys Hänelle.
    Nöyryyttä palvelustehtävät vaativat, mutta jos emme pidä itseämme suurina vaan muistamme nämä opetukset näissä korinttilaiskirjeissä (esim) ja muistamme että Jumalan hulluus on enemmän kuin tämän maailman viisaus.

    ” Tämän maailman viisaus on näet Jumalan silmissä hulluutta. Onhan kirjoitettu – Hän vangitsee viisaat heidän omaan viekkauteensa. Ja samoin – Herra tietää viisaiden ajatukset, hän näkee ne turhanpäiväisiksi…… mutta te olette Kristuksen, ja Kristus on Jumalan.”

    Lopuksi Juha. Me olemme Sanan mukaan Jumalan temppeli jossa Jumalan Henki asuu! Eikö tässä ole turvallista uskossa vaeltaa vaikka se myös riisuu omasta ja tekee nöyräksi. Mutta siinä onkin sen salaisuus – Vapaus! Vapautuminen omasta oikealla tavalla, sen Hengen antaman rohkeuden lisäksi josta Paavalikin eli ja puhui!

    Kiitos että toit nämä kalliit kirjeet luettavaksemme. Voimaksemme, viisaudeksemme, uudistukseksemme jne! Kiitos Juha! Jeesus kanssasi, ole rohkea ja luja palvellessasi ja seuratessasi Herraa!

    Liked by 2 people

  5. Päivitysilmoitus: Lopullinen kiitos – Paavali ja mää, osa 4 | Blogitaivas

  6. Muistan kun olin ensimmäisen kerran tekstinlukijana.
    Lukuosuudessa vielä jotenkin rauhaa riitti,
    mutta kun joutuu senjälkeen seisomaan ja odottamaan että muutkin ovat lukeneet.

    Siinä tiesin mitä tuo pelko on, meinasin pyörtyä, mutta henki piti kasssa ja
    tehtävä oli suoritettu. Paavalille olisin antanut myös neuvoksi että se mikä ei tapa,
    se vahvistaa. Seuraava kerta oli jo paljon helpompi.
    Kyllä Turun kirkkoherra piti hyvän puheen kädet ristissä ilman muistiinpanoja.

    Henki kyllä kulkee voimattomankin matkassa, kiitos Jumalalle.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s