Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.


7 kommenttia

Arkuutta ja pelokkuutta – Paavali ja mää, osa 2

”I came to you in weakness with great fear and trembling”, kirjoitti Paavali korittilaisille, ei tosin englanniksi. Piti oikein vertailla käännösten välillä, kun mietin mitä Paavali kenties tarkoitti väittäessään, että ”näitte minut hyvin heikkona, hyvin arkana ja pelokkaana.” Parin englanninkielisen käännöksen mukaan apostolin heikkous ja pelokkuus eivät olleet vain katsojien silmissä, vaan hän suorastaan tärisi pelosta.

WP_20140411_001Minun mielikuvani Paavalista on ollut semmoinen, että hän kiipeää Zeun temppelin portaille ja alkaa saarnata paukuttaa Jeesuksesta. Nyt kuitenkin juutuin tuohon tekstinpätkään, jossa Paavali kertoi arkuudestaan. Löytyi minulle uusi Paavali, semmoinen inhimillinen.

Siltikään mielikuva ei ole helppo. Mies, joka on saarnannut raskaita ja rakkaita sanoja, jotka pari miljardia ihmistä yhä tuntee, on ollut Korintin seurakunnan edessä pelosta tärisevänä. Kuin pupujussi. Mutta puhuipa kuitenkin. Ja väittää sitten kirjeessään, että kun hän arkana puhui, hän puheensa ilmensi Jumalan Hengen voimaa.

Eikös se Jeesus luvannut, että kun joudutte kinkkiseen paikkaan, niin Pyhä Henki tulee ja antaa sanat suuhun? Jeesus tosin puhui viranomaisten käsiin joutumisesta, mutta kyllä minä olen ymmärtänyt, että Pyhä Henki saattaa antaa sanoja silloinkin, kun joutuu seurakunnan eteen. Melkein yhtä pelottava tilanne sekin on!

”Kuka muu kuin ihmisen oma henki tietää, mitä ihmisessä on? Samoin vain Jumalan Henki tietää, mitä Jumalassa on.” Paavali taisi siinä täristessään olla tietoinen, että juuri sillä hetkellä hänestä itsestään ei paljon ole jaettavaa. Hän ei kerro, mikä hänen niin pelokkaaksi sai, mutta kertoo, että selviytyi Hengen avulla. Eihän Paavali mikään tyhjätasku ollut, taisipa osata kirjoitukset kutakuinkin ulkoa. Mutta joskus ei omin eväin selviä. Oppineenkin täytyy saada taivaallista tukea. Se pitää nöyränä.

Olen minäkin seurakunnan eteen muutaman kerran päätynyt. Aina on jännittänyt. Ehken ole kertaakaan tärissyt. Enhän minä olekaan apostoli vaan lähinnä toiminut juontajana tai basistina. Minuun ei toivottavasti ole koskaan kohdistunut niin suuria odotuksia kuin Paavaliin.

Olen kuitenkin kummastellut, että mihin minä aina tulen joutuneeksi. Tai jos en joudu, niin itse itseni lykkään. Blogeissakin olen ihmetellyt, että minua aina pyydetään soittamaan eri tilaisuuksiin. Djembeä tai bassoa, joskus kitaraa. Kun en nimittäin osaa. Mutta menen silti. Kyllä siinä saa aika nöyrällä mielellä olla, kun heiluttelee sormiaan basson kaulalla lähinnä Hengen voimalla.

Äkkiä mieleeni palautuu pari hetkeä. Kun seisoin Alfa-kurssin ensimmäisenä iltana juontajana porukan edessä. Ja kun seisoin KRS:n Miesten yössä basso kaulassa puolentoista sadan äijän edessä. Arkana minä siinä seisoin. En ehkä pelokkaana mutta aika pienenä ja nöyränä. ”Tässä olen, käytä minua, vaikka paljon ei minussa ole.”

Äkkiä mieleeni palautuu paljon sellaista, mitä olen kuullut ja lukenut. Ihmiset julistavat ja teologisoivat kovaan ääneen. Ovat niin oikeassa. Tässä kohtaa Paavalistakaan ei ole kauheasti apua: ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan Jumalan oman Hengen, jotta tietäisimme, mitä hän on lahjoittanut meille.  Siitä me myös puhumme, mutta me käytämme Hengen emmekä ihmisviisauden opettamia sanoja ja selitämme hengelliset asiat Hengen avulla.” Minusta tuntuu, että monet kristityt selittävät paljon asioita ja väittävät selittävänsä Hengen avulla.

Jos minä väitän kirjoittavani Hengen avulla, niin älkää hyvät ihmiset rouskuttelematta nielkö. ”Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on.” Koetelkaa kaikki! Eihän Raamattu käske laatimaan yksiä teologioita ja kieltämään toisia. Raamattu kehottaa, että ”kertokaa kansoille hänen suurista teoistaan!”

Ehkä suurten sanojen sijaan pitäisi olla paljon enemmän heikkoutta ja tärinää! Olla sydän vereslihalla siinä, kun soittaa bassoa tai kirjoittaa blogia tai juontaa Alfa-kurssia. Ja varsinkin siinä, kun opettaa muita kristittyjä. Mutta koetelkaa toki tämäkin.

*  *  *

Raamatullisehkoja viittauksia:

– Herra, minä en ole puhetaitoinen mies; en ole ollut ennen enkä senkään jälkeen, kuin sinä puhuit palvelijallesi; sillä minulla on hidas puhe ja kankea kieli.
– Kuules Mooses, jos minä annan homman, niin annan myös riittävän liukkaan kielen. Mutta ota nyt sitten veljesi Aaron puhemieheksi.

– Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!
– Kuules Jere, nuoruus on ohi hujauksessa. Anti mennä nyt vaan!