Muutamat päivät erossa elämäni tärkeimmästä aarteesta ja sieluni täyttää halu, palo ja into palata takaisin. Itsestäni riippumattomasta syystä olen joutunut pitämään sisälläni niitä ajatuksia joita tuo tauko toi mieleeni. Niinpä kun nyt hitaasti ja kömpelösti yritän jotain saada aikaiseksi täällä rakkaaksi käyneellä taivaallamme, pyydän kärsivällisyyttä ja laupeutta sisariltani ja veljiltäni sydämeni kyllyyden painaessa sisäistä maailmaani ulos tullakseen 🙂 kiitos!

Oikeastaan rohkeuden ja innoituksen tälle tekstilleni antoi lopullisesti Juhan viimeiset blogit rakkaan Paavalin opetuksista.
Samaa Sanaa koko ihana kirja Raamattu, selasipa sitä alusta tai lopusta.

En itse kirjoita korinttilaiskirjeistä vaan aloitan Jaakobista. Hän kirjoittaa ensimmäisen luvun viidennessä jakeessa:” Mutta jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan”. Ja jatkaa: ”Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee.” Jakeessa 17 Jaakob kirjoittaa:” Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.” Ja 18:” Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset”! Mahtavaa.

Otsikko tulee osittain eräästä rukousnäystä, jonka saimme kun olimme tyttäreni kanssa yhteisesti rukoilemassa. Ihme oli siinä että saimme näyn yhdessä. Tiedän että nyt moni joko lopettaa tähän tai sitten hymyilee vinosti ja pitää meitä hulluina, mutta ei haittaa! Me saimme Voiman.

Olemme olleet elämässämme, minä ja tyttäreni, enemmänkin ahtaalla ja monissa vaikeuksissa kuin eläneet selkeää ja helppoa elämää. Tukemme ja turvamme on ollut ainoastaan Ikiaikojen Jumala, Hänen Sanansa, Poikansa ja Pyhä Henkensä. Sitä voimallisemmin mitä ahtaammalla olemme olleet. Se on opettanut ettei ihminen jaksa omassa voimassaan vaikeuksien tullen, vaan Jumalan Voima ja viisaus, hyvyys ja armo, rakkaus ja huolenpito ovat välttämättömiä ja ainoa pysyvä apu, lohtu ja turva elämässämme. Kukaan ihminen ei kuitenkaan pääse vapaaksi tässä elämässä eteen tulevista koettelemuksista.

Kun meidän Herraamme on sallittu kiusattavan, meillekin se sallitaan että me näistä oppisimme, siitäkin huolimatta että rukoilemme:” Äläkä saata meitä kiusaukseen vaan päästä meidät pahasta”! Kiusaus voi olla ennen kaikkea sitä, ettei meinaa jaksaa uskoa selviävänsä jostain mahdottomasta tilanteesta vaikka kuinka ”huutaa” Herran puoleen.  – Tuota näkyä en tähän laita mutta sen sijaan korostan jälleen Raamatun lukemisen tärkeyttä sillä siellä on se meille kaikille verrattomin aarre, ja on ollut jo ennen aikojen alkua!

Jumala on tahtonut pelastaa meidät ja antanut meille kaiken sen  tiedon ja viisauden, jonka tarvitsemme sen ymmärtämiseksi, Sanassaan. Koska pelastuksemme ja iankaikkinen elämämme on Jeesuksessa Kristuksessa, laitan tähän loppuun ihanan, suloisen ja voimaannuttavan sananlaskujen luvun 8 jakeet aloittaen 17:” Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja ne, jotka minua varhain etsivät, löytävät minut.” Lue koko luku, minä jatkan 22 jakeesta, mieti kuka tässä itsestään kertoo? Ole siunattu!

” Herra omisti minut tiensä alussa, muinaisuudessa, ennen kuin hän oli tehnyt mitään.
Iankaikkisuudessa minä olen ollut, alusta asti, ennen kuin maata olikaan.

Ennen kuin oli merten syvyyksiä, ennen runsasvetisiä lähteitä synnyin minä. Ennen kuin vuoret upotettiin paikoilleen, ennen kukkuloita synnyin minä, kun hän ei vielä ollut tehnyt maata eikä mantua, ei maanpiirin tomujen alkuakaan.

Kun hän valmisti taivaat, minä olin siinä, kun hän veti piirin syvyyden ylle,
kun hän lujitti pilvet korkeudessa, kun syvyyden lähteet saivat voiman,

kun hän asetti merelle sen rajat, etteivät vedet nousisi korkeammalla, kuin hän oli säätänyt, kun hän vahvisti maan perustukset,
silloin
minä olin hänen rinnallaan uskottuna, olin hänen ilonsa päivästä päivään ja iloitsin hänen edessään kaikin ajoin.
Minä leikin hänen maanpiirinsä päällä, ja ihastuksenani olivat ihmislapset.

Ja nyt, lapset, kuulkaa minua; autuaita ovat ne, jotka noudattavat minun teitäni.
Ottakaa varteen ojennus, niin viisastutte, älkää lyökö sitä laimin.
Autuas se ihminen, joka kuulee minua, joka valvoo minun ovillani päivästä päivään, vartioi minun ovieni pieliä.

Joka minut löytää, löytää elämän ja saa osakseen Herran suosion.
Mutta joka eksyy minusta, saa vahingon sielulleen. Kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.

Aamen, näin sanoo Herra, Sanalaskujen kirjan 8:22-36. (Raamattu Kansalle)