Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Kirkkauden takia

7 kommenttia

Olen viime päivinä tutkistellut mielessäni aihetta joka tuntuu olevan arka paikka monille uskoville. Sanat uuskarismaattisuus ja herätys hiertävät kivenä kengässä niin karismoihin tottuneilla kuin niillä jotka kokevat ilmiön kristinuskon perusperiaatteiden vastaisena.  Jumalan toiminnasta on vaikea tehdä tieteellistä tutkimusta mutta ihmisen toimintaa asian ympärillä voidaan tutkia. Karismaattisten seurakuntien tilaisuuksissa kävi joku vuosi sitten n. 10 000 suomalaista, määrää on kuitenkin hyvin vaikea arvioida koska uudet seurakunnat eivät juuri laita painoarvoa tarkkojen tilastojen tekemiselle. Lisäksi seurakuntia hajoaa tai yhdistyy koko ajan samalla kun syntyy uusia. Lisäksi viime vuosina on Luterilaisten seurakuntien sisälle alkanut syntyä liikehdintää joka on synnyttänyt  karismaattisia soluja ja rukousryhmiä. Herätystä on siis ilmassa.

Kun toimintaa tutkitaan ihmisen näkökulmasta käsin tutkimustuloksetkin tuottavat tietoa ihmisen toiminnasta ja käyttäytymisestä. Pyhän Hengen toimintaa ei kirjoihin ja kansiin saada. Tämä kävi ainakin minulle selväksi kun selailin netistä löytyviä artikeleita. Niiden perusteella oli äärimmäisen hankalaa lähteä muodostamaan mielipidettä nykykarismaattisuudesta. Ihannoijia oli yhtäpaljon kuin varoittajia.

On aivan selvää että sielunvihollinen on erityisen aktiivinen ja yrittää iskeä tälle seurakunnan keskeisimmälle alueelle. Kun katsoin joidenkin Pohjois-Amerikkalaisten saarnajien toimintaa en voinut kuin pyöritellä päätäni. Jodenkin lavakarisma perustui teatterille ja tehokeinojen käytölle. Aivan kuin he eivät luottaisi siihen että Jumalan henki toimisi muuten. Ei ole ihme että heidän toimintansa yhteydessä puhutaan joukkohypnoosista ja itse suggesiosta vaikka he olisivatkin vilpittömin mielin liikkeellä.

Mutta ns. suurilla evankelistoilla on paikkansa tämän päivän maailmassa. He ovat Jumalan siihen työhön kutsumia. Evankelistan osa on kuitenkin vaikea. Ihmisen sielu on altis synnille ja jokaisella on omat erämaaretkensä. Kun sitten tulee tunne että  taivas vaikenee, voi evankelistan olla vaikea jäädä paikalleen ja odottaa. Silloin usein ihmisen oma yrittäminen ja päteminen ihmisten edessä alkaa. Uskon että kummallisimmat opit ovat saaneet alkunsa juuri tällaisilla hetkillä.

On kuitenkin olemassa toisenlaistakin karismattisuutta, sellaista, joka ilmenee rauhallisen opetuksena ja rukouspalveluna, jossa ihminen kohdataan yksilöllisesti ja Jumala saa tehdä työtään ihmisten kautta. Rukouspalvelijan osa on  rukoilla mukana ja välittää. Rukoilla paranemista ja antaa Jumalan toimia omalla tahdillaan.

Jokainen Kristukselle kuuluva on omalla tavallaan evankelista ja kutsuttu korottamaan Jumalan kirkkautta ja Kristuksen armoa. Kun  katsotaan Jeesuksen opetuksien keskeisintä sanomaa Jumalan valtakunnasta ymmärrämme, että  hänessä se murtautui jokaisen häneen uskovan lähelle ja sydämeen.Kristuksessa löydämme valtavan sanoman rakkaudesta, joka kohtaa hänen omiaan. Karismat ovat ennenkaikkea tarkoitettu seurakunnan työkaluiksi, hoitamaan seurakuntalaisia ja levittämään evankeliumia lähiympäristöön

Olen miettinyt myös herätyksen syntyä ja sen profiilia. Pitkään ajattelin niin että Jumala sitten lähettää herätyksen kun on sen aika. Syy siihen oli opetus, jonka olin omaksunut. Herätyksestä puhuttiin vain tietyissä piireissä joihin en kuulunut.  Usein kuulin sanonnan että Pyhä Henki puhaltaa sielä missä se itse tahtoo mutta muutapa ei sitten Hengestä puhuttukaan. Vasta myöhemmin tajusin että Pyhällä Hengellä pitää olla paikka mihin laskeutua, koska väkisin ja väkivalloin tuo rakkauden Henki ei toimi. Herätys tarvitsee jalat kädet ja suun. Jumalalle kuuliaisia Jeesuksen opetuslapsia jotka Pyhän Hengen voimassa uskaltautuvat herätyksen airueiksi.  Näistä airueista loistaa ulos Kristuksen kirkkaus, koska Kristus itse katselee heidän silmillään ympäröivää maailmaa ja tuo Jumalan valtakunnan paikalle.  Nämä raivaajat toimivat Herätyksen siemen kylväjinä. Ajatuksena tuo on huikea. Sen kautta muuten Jaakobin kirjekin herää kummasti eloon.

Raamatussa on eräs kohta joka puhuttelee itseäni valtavasti. Siinä Mooses on kohdannut Jumalan ja kohtaaminen näkyi konkreettisesti hänen olemuksessaan.

”Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan.( 2Moos.34:29-30)”

Olen kohdannut  ihmisiä jotka ovat olleet Jumalan käytössä ja heistä on hehkunut jotain erityistä valoa ja lämpöä. Kaikki heidän sanansa ovat olleet täynnä rakkautta ja toivoa. ikäänkuin palanen iankaikkisuutta olisi ollut jaossa heidän sanoissaan. Heissä on ollut  Jumalasta peräisin olevaa karismaa.

Ukin saari ja Vuokatti

Mainokset

Kirjoittaja: Tapio Laakso

Lapsenuskoinen sen tien kulkija

7 thoughts on “Kirkkauden takia

  1. Fiksua puhdintaa, hyvä veli!

    Tykkää

  2. No… saat tulkita edellisen kommentin ihan miten haluat :D

    Tykkää

  3. Kiitos hyvästä artikkelista, Tapio. Lueskelin eilentoissapäivänä juttua Englannista hengellisestä isästäni ja huomasin, että seurakuntamme siellä luetaan uuskarismaattisiin. OK, nyt sen sit tiiän mikä mä oon. :D

    Tosta lavakarismasta ja teatterista:

    Kävin sunnuntaina kuuntelemassa jenkki David Hogania. (Tää on siis eri tyyppi kuin se toinen taannoinen David H.)

    Tykkäsin näkemästäni. Mä oon ymmärtäny asian niin, että kun ihminen tuntee Jumalan, ja kokee turvallisuutta hänessä, hän uskaltaa olla oma persoonansa. Se ei oo näyttelemistä, vaan elämistä. Hän oli iloinen ja vapaa. Ilo ja vapaus ovat syvästi kristillisiä ominaisuuksia.

    Tuntui hyvältä katsoa tätä Davidia.

    Oon usein itse kokenut kristillisten ihmisten taholta epäluuloa suhteessa omaan persoonani. Ekstroverttihan ei kirkossa saa olla. Vai? :D

    Tää ei tarkoita sitä, että en itsekin vierastais joitakin tapaamiani julistajia. Tai että teatteria ei olis.

    70-luvulla tapasin ihanan vanhan tanskalaisen julistajan Erik Larssonin. Jotkut kutsui hänen tapaansa julistaa näyttelemiseksi. Minä en. Kutsuisin sitä elämiseksi, eläytymiseksi. Hän oli aidoista aidoin.

    Kun Jumala koskettaa ihmistä, hän ei jätä tunteita syrjään.

    Tiiän, Tapio, että oot paljolti mun kansas samaa mieltä, ehkä kaikestakin tästä.

    Kirjoittelin nyt vain jostakin syystä joitakin hajanaisia aatoksia tähän.

    Eniten mua rassaa, kun kirkoissa niin uskotaan hiljaisuuden voimaan. Että hiljaisuutta pidetään automaattisesti, lähtöoletuksena, hurskautena.

    Mutta sama Psalmien kirja, josta siteerataan ’Hiljenny Herran edessä ja odota häntä’, puhuu paljon enemmän huutamisesta, riemuhuutojen kohottamisesta, iloisemisesta, tanssista kuin mykkänä kirkossa istumisesta.

    Kertokaa mulle: miks samat ’raamatulliset’, jotka niin pitää Kirjaa tärkeänä, ei lue noita kohtia, vaan leikkaa ne irti Raamatustaan? :D

    Sori, tästä tuli ny Vuodatus…

    Mut siis kiitos artikkelista, piti sanomani! :D

    Tykkää

    • Hyvä vuodatus! :D tykkään huumorista ja elävästä julistuksesta. Ylistäminen on tärkeää ja kaipaisin myös lisää virtaa tähän suomalaiseen menoon.

      Tykkää

    • Kävin itse kuuntelemassa Hogania maanantaina Salossa. Olen edellisen kerran nähnyt häntä n. 11 vuotta sitten Tanskassa, missä hän piti seminaaria. Nyt hän oli selvästi iloisempi, rennompi ja vapautuneempi. Tuli mieleeni, että hän varmaan tuntee Jumalansa ja Hänen rakkautensa nyt paremmin kuin aiemmin.
      Kirjoituksesi on täynnä suurenmoista oivallusta. Voin olla kaikessa samaa mieltä, mikä on vaimoni mielestä todella harvinaista.
      Hiljaisuudesta olen sitä mieltä, että jos osaa huutaa ja pitää ääntä Jumalan edessä ja seurakunnassa, silloin voi olla myös tarvittaessa hiljaa. Mutta jos ei osaa pitää meteliä, silloin on hiljaisuutensa vanki.
      Myös Tapiolle kommentoin, että olen muutaman kerran ollut todistamassa, kuinka uskosta osaton kuulija erottaa sen, kuka saarnaa sydämestään ja kenen julistuksessa on pienen pientä ”teatteria”.

      Tykkää

      • Olen hieman kateellinen teille etelän eläjille kun teillä on mahdollisuus kuulla näitä erilaisia Julistajia. Mutta ei täälläkään laakereilla lepäillä vaan Jumala kutsuu ja lähettää vähän pienempiä suuruuksia julistamaan sitä suurinta :)

        Tykkää

  4. Voi Tapio. Täällä on rankkaakin. Kiitos Jumalalle että Hänen Sanansa on kaikkialla yhtä lailla, erottelematta kuka pääsee ja kuka ei ;) ! Sitäpaitsi pieni on kaunista.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s