Olen viime päivinä tutkistellut mielessäni aihetta joka tuntuu olevan arka paikka monille uskoville. Sanat uuskarismaattisuus ja herätys hiertävät kivenä kengässä niin karismoihin tottuneilla kuin niillä jotka kokevat ilmiön kristinuskon perusperiaatteiden vastaisena.  Jumalan toiminnasta on vaikea tehdä tieteellistä tutkimusta mutta ihmisen toimintaa asian ympärillä voidaan tutkia. Karismaattisten seurakuntien tilaisuuksissa kävi joku vuosi sitten n. 10 000 suomalaista, määrää on kuitenkin hyvin vaikea arvioida koska uudet seurakunnat eivät juuri laita painoarvoa tarkkojen tilastojen tekemiselle. Lisäksi seurakuntia hajoaa tai yhdistyy koko ajan samalla kun syntyy uusia. Lisäksi viime vuosina on Luterilaisten seurakuntien sisälle alkanut syntyä liikehdintää joka on synnyttänyt  karismaattisia soluja ja rukousryhmiä. Herätystä on siis ilmassa.

Kun toimintaa tutkitaan ihmisen näkökulmasta käsin tutkimustuloksetkin tuottavat tietoa ihmisen toiminnasta ja käyttäytymisestä. Pyhän Hengen toimintaa ei kirjoihin ja kansiin saada. Tämä kävi ainakin minulle selväksi kun selailin netistä löytyviä artikeleita. Niiden perusteella oli äärimmäisen hankalaa lähteä muodostamaan mielipidettä nykykarismaattisuudesta. Ihannoijia oli yhtäpaljon kuin varoittajia.

On aivan selvää että sielunvihollinen on erityisen aktiivinen ja yrittää iskeä tälle seurakunnan keskeisimmälle alueelle. Kun katsoin joidenkin Pohjois-Amerikkalaisten saarnajien toimintaa en voinut kuin pyöritellä päätäni. Jodenkin lavakarisma perustui teatterille ja tehokeinojen käytölle. Aivan kuin he eivät luottaisi siihen että Jumalan henki toimisi muuten. Ei ole ihme että heidän toimintansa yhteydessä puhutaan joukkohypnoosista ja itse suggesiosta vaikka he olisivatkin vilpittömin mielin liikkeellä.

Mutta ns. suurilla evankelistoilla on paikkansa tämän päivän maailmassa. He ovat Jumalan siihen työhön kutsumia. Evankelistan osa on kuitenkin vaikea. Ihmisen sielu on altis synnille ja jokaisella on omat erämaaretkensä. Kun sitten tulee tunne että  taivas vaikenee, voi evankelistan olla vaikea jäädä paikalleen ja odottaa. Silloin usein ihmisen oma yrittäminen ja päteminen ihmisten edessä alkaa. Uskon että kummallisimmat opit ovat saaneet alkunsa juuri tällaisilla hetkillä.

On kuitenkin olemassa toisenlaistakin karismattisuutta, sellaista, joka ilmenee rauhallisen opetuksena ja rukouspalveluna, jossa ihminen kohdataan yksilöllisesti ja Jumala saa tehdä työtään ihmisten kautta. Rukouspalvelijan osa on  rukoilla mukana ja välittää. Rukoilla paranemista ja antaa Jumalan toimia omalla tahdillaan.

Jokainen Kristukselle kuuluva on omalla tavallaan evankelista ja kutsuttu korottamaan Jumalan kirkkautta ja Kristuksen armoa. Kun  katsotaan Jeesuksen opetuksien keskeisintä sanomaa Jumalan valtakunnasta ymmärrämme, että  hänessä se murtautui jokaisen häneen uskovan lähelle ja sydämeen.Kristuksessa löydämme valtavan sanoman rakkaudesta, joka kohtaa hänen omiaan. Karismat ovat ennenkaikkea tarkoitettu seurakunnan työkaluiksi, hoitamaan seurakuntalaisia ja levittämään evankeliumia lähiympäristöön

Olen miettinyt myös herätyksen syntyä ja sen profiilia. Pitkään ajattelin niin että Jumala sitten lähettää herätyksen kun on sen aika. Syy siihen oli opetus, jonka olin omaksunut. Herätyksestä puhuttiin vain tietyissä piireissä joihin en kuulunut.  Usein kuulin sanonnan että Pyhä Henki puhaltaa sielä missä se itse tahtoo mutta muutapa ei sitten Hengestä puhuttukaan. Vasta myöhemmin tajusin että Pyhällä Hengellä pitää olla paikka mihin laskeutua, koska väkisin ja väkivalloin tuo rakkauden Henki ei toimi. Herätys tarvitsee jalat kädet ja suun. Jumalalle kuuliaisia Jeesuksen opetuslapsia jotka Pyhän Hengen voimassa uskaltautuvat herätyksen airueiksi.  Näistä airueista loistaa ulos Kristuksen kirkkaus, koska Kristus itse katselee heidän silmillään ympäröivää maailmaa ja tuo Jumalan valtakunnan paikalle.  Nämä raivaajat toimivat Herätyksen siemen kylväjinä. Ajatuksena tuo on huikea. Sen kautta muuten Jaakobin kirjekin herää kummasti eloon.

Raamatussa on eräs kohta joka puhuttelee itseäni valtavasti. Siinä Mooses on kohdannut Jumalan ja kohtaaminen näkyi konkreettisesti hänen olemuksessaan.

”Kun Mooses laskeutui Siinainvuorelta molemmat liitontaulut käsissään, hänen kasvonsa säteilivät, koska hän oli puhunut Herran kanssa. Itse hän ei sitä tiennyt, mutta kun Aaron ja israelilaiset näkivät Mooseksen kasvojen säteilevän, he pelkäsivät mennä häntä vastaan.( 2Moos.34:29-30)”

Olen kohdannut  ihmisiä jotka ovat olleet Jumalan käytössä ja heistä on hehkunut jotain erityistä valoa ja lämpöä. Kaikki heidän sanansa ovat olleet täynnä rakkautta ja toivoa. ikäänkuin palanen iankaikkisuutta olisi ollut jaossa heidän sanoissaan. Heissä on ollut  Jumalasta peräisin olevaa karismaa.