Blogitaivas

Usko, toivo, bloggaus.

Rokkia raitille!

2 kommenttia

TWP_20130907_027aisi olla 90-luvun alkupuolta, kun korviini takertui laulua Turun keskustassa. Torin laidalla, Ruotsalaisen teatterin portailla porukka kristittyjä nuoria aikuisia veisasi jotakin Punaisesta Laulukirjasta tuttua viisua. Muistikuulokuvassani laulu oli Herra kädelläsi. Nuoria oli noin seitsemän. Niin kitara kuin laulajatkin olivat ihan mukavasti vireessä. Kukaan ei pysähtynyt kuuntelemaan. Minunkin matkani jatkui, mutta kuva jäi mieleeni ja on sieltä tullut kummittelemaan silloin sun tällöin.

Herra kädelläsi on minusta hyvä laulu. Rämpyttelen sitä harvakseltaan kitaralla itsekin. Mutta tuona 90-luvun päivänä laulu hukkui keskustan mekkalaan.

Kuluneen kesän aikana olen itse kuullut kutsua lähteä kadulle kolistelemaan gospelia. Nykyään taidetaan puhua enemmän ylistysmusiikista ainakin niissä porukoissa, joissa minä liikun. En koe itseäni muusikoksi enkä evankelistaksi. Jostain syystä kuitenkin olen mielessäni nähnyt itseni muutaman kaverin kanssa Turun torilla vetämässä ylistysbiisejä aika rankalla kädellä. Joku siinä tanssiikin.

Viime perjantaina iso joukko Turun seudun ylistysihmisiä kokoontui nuorten taide- ja toimintatalo Vimmaan. Ylistystä kesti kuusi tuntia yhtä soittoa. Eikä pelkästään soittoa vaan myös tanssia ja rukousta. Paikalla oli todella taitavaa väkeä. Suurin osa menosta oli rokahtavaa. Ja mitäs se rokki onkaan? Semmoista kovaäänistä räminää!

Bingo.

On tärkeää, että kristityt viettävät aikaa ja ylistävät keskenään. Sitä voisi kutsua vaikka keskinäisen Hengen nostatukseksi. Mutta entäs jos nämä porukat soittaisivat torilla? Samanlaisia vahvistinlaitteita ei ehkä torikojuun rakennetta, mutta sopivan kookkaasta porukasta lähtee meteliä ihan unplugged. Olen ihan varma, että kun soitetaan kovaa ja korkeelta, ihmiset pysähtyvät ihmettelemään, että mistäs tässä nyt on kyse.

90-luvun laulajat teatterin rappusilla olivat jotensakin totista porukkaa. Minun visiossani 2010-luvun toriporukka taas on värikästä, meneväistä ja iloista. Muutama viikko sitten laitoin yhdelle kaverille tekstarin: ”Lähetään vetämään ylkkää* torille Siekkari-tyylillä.” Suomennan viestin varmuuden vuoksi mahdollisille alaikäisille (alle 30 v.) lukijoille: ”Lähtekäämme, hyvä veli, Turun torille ja soittakaamme ylistysmusiikkia samalla tyylillä kuin Sielun veljet -orkesteri soitti populäärimusiikkia menneellä vuosituhannella.” Niin se vain on, että iloinen meininki puhuttelee ja houkuttelee tehokkaammin kuin otsa rypyssä lausutut totuuden sanat.

Tämän ajan ilosanoman julistamista on se, että saadaan rokkia raitille.

– – –

* Ylistysmusiikin ”lempinimelle” ylkkä lanseerataan paljon paremmalta tuoksuva vastine lähiaikoina. Korkea-arvoinen verbaaliakrobaatti- ja muusikkovaliokunta on päässyt termistä yksimielisyyteen. Termin markkinointiin haetaan tukea Kristillisen kulttuurin edistämissäätiöltä. Patent pending.

Advertisements

2 thoughts on “Rokkia raitille!

  1. Kiitos! Täs oli Jumalan Valtakunnan iloa!!

    Tykkää

  2. Kiitos kiitos.
    Näyttää siltä, että samanlaisia ajatuksia on ollut monella blogini lukijalla. Saas nähdä eli kuulla, minkälaisia ääniä Turun Citystä kajahtaa lähiaikoina.

    Tykkää

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s