Se oli tavallista mukavampi työpäivä. Olin oppilaiden kanssa vääntänyt laskuja jakokulmaan ja parantanut maailmaa pohtimalla ekologiaa ja ihmisen vaikutusta ekosysteemin. Kouluruokakin oli ollut ihan passelia. Hernekeitto ja räiskäleet takasivat sen että kaikilla oli hyvä mieli. Liekö mainosmies saanut ideansa juuri tällaisesta päivästä. Vielä kun maaliskuinen auringonpaiste antoi ensimmäisiä viitteitä tulevasta keväästä niin idylli oli valmis. Mietiskelin ajaessani miten pitkään jaksaisin tänään hiihtää. Elin keskellä elämäntaparemonttia, Painoni oli pudonnut parisssa kuukaudessa 7 kiloa ja päivittäiset lenkit venyivät usein pitkiksi vaeluksiksi. Sää houkutti taas ladulle ja jäälle hiitämään. Autoradio vaikeni hetkeksi…
Sitten se iski. Ajatus, mielikuva, kiusallinen muisto menneisyydestä. Pieni hiljainen ääni, joka ei jättänyt rauhaan. Se ääni, jonka olin itsesäälissäni, kiireeseen vedoten ja arkeeni upottaen, vaimentanut. Hiljainen auto täyttyi sanomattomista sanoista jotka olin työntänyt pois elämästäni. Ääni häiritsi uskonrauhaani, johon olin tuudittautunut. Siihen rauhaan olin hukuttanut koko maailman. Siinä maailmassa kaikki saivat pelastuksensa kaikilta jumaliltaan tasapuolisesti. Olin päässyt vihdoin olotilaan, jossa olin niin kuin kuin kaikki muutkin.
Ääni kysyi: -Miksi et enää seuraa minua? Muistatko sen rauhan, jonka annoin sinulle kauan sitten? Etkö huomaa miten sielusi hyrisee, kun uskonnon tunneilla puhut lapsille minusta. Silloin minä olen totta sinulle. Enkö ole sitä tässä, juuri nyt?
Maaliskuinen maisema sumentui silmissäni ja Radio Novan musiikki katosi jonnekkin taustalle. Makea mansikkahillon maku suussa vaihtui suolaisiin kyyneliin.
Tuon iltapäivän jälkeen mikään ei ole ollut entisellään. Kahdeksan vuotta sitten alkoi prosessi, jossa Jumala otti ohjat käsiinsä. Kun Jeesus häiritsee uskonrauhaa ja kutsuu seuraamaan, muut uskomukset ja harhakuvitelmat, ihmisen omat rakennelmat hajoavat.
15/09/2013 10:12
Kiitos tarinastasi, Tapio!
TykkääTykkää
15/09/2013 11:03
Oon tuota omaa tarinaani säännöllisesti miettinyt ja löytänyt monta taitekohtaa. Jotenkin palaaminen noihin vahvistaa ja ravitsee
TykkääTykkää
15/09/2013 12:02
Siunattu häirintä, siunattu myös sen hedelmä, wau!
TykkääTykkää
15/09/2013 12:53
”Ne on vain pestyt sielut, merkityt verellä, kuin tuntee taivaan riemut ja huutaa: kiittäkää. Ne yksin kanteletta osaapi soitella, virittää virttä uutta Keedarin majoissa”. Se onkin suurin ja tärkein asia, että Jeesus pysähtyy vierellemme ja häiritsee rauhaamme. ”On kallein lahja päällä maitten, omana olla Jeesuksen. Saa kerran parvess autuaitten yhtyä voitonvirtehen”. Väärä rauha vaihtuu Jumalan rauhaksi!
TykkääTykkää
15/09/2013 19:14
Herralle kiitos siitä että Hän ei jätä meitä pimeyteen eikä eksyksiin, vaan pitää meistä kiinni ja vetää takaisin luokseen. Hän todella on hyvä paimen.
TykkääTykkää
17/09/2013 09:27
Loistava kirjoitus maailman parhaasta aiheesta! Innoittaa minua tähän päivään. Hän elää – sittenkin!
TykkääTykkää